Saiturin stressitesti – Miten varakas todellisuudessa olet?
Vauraus on asia, joka kuulostaa houkuttelevalta ja johon suurin osa meistä pyrkii sen sisältämien lupausten vuoksi. Onhan vauraus jo sanana hyvin positiivisen merkityksen sisältävä. Vauraus on tila, jossa vain puute puuttuu.
Moniko pysähtyy silti todella miettimään, että mitä tämä mystinen tila omalla kohdalla tarkoittaa?
Tarvitaanko vaurauden määritelmän täyttämiseksi pirunmoinen pankkitili, omistusasunto ja kesämökki, vai voiko asian käsittää toisellakin tapaa. Koska sinä olet vauras?
Jo äidinmaidosta lähtien meidät on opetettu nielemään idea siitä, että vauraus on sitä, kun on iso talo, iso auto ja saa isoa palkkaa. Katsoi asiaa miten tahansa, niin vauraus käsitteenä on joka tapauksessa sidoksissa omistamiseen ja rahaan. En tee itsekään sen suhteen poikkeusta, mutta ei ole ihme, että suomalaiset ovat aika köyhää porukkaa.
Koska vauraus on merkitykseltään myös useimmilla hyvin tiiviisti sidoksissa kulutukseen ja alati kasvavaan elintasoon, johtaa pyrkimys vaurauteen tavallisesti vain ylitöihin, ylisuuriin asuntolainoihin ja kulutusluotolla hankittuun menopeliin.
Toisin sanoen pyrkimys vaurauteen tai sen ulkoisten kulissien pystyttämiseen vain kaivaa tavoittelijansa yhä syvemmälle oravanpyörän syövereihin, koska jotain oleellista on tällaisilla ihmisillä mielestäni jäänyt ymmärtämättä koko vaurauden käsitteestä.
Nettovarallisuus kertoo paljon…
Nettovarallisuudesta kohkataan paljon varsinkin rapakon toisella puolella. Se onkin perinteisin vaurauden mittari, joka hyvin nopeasti kertoo paljonko sinulla jäisi rahaa käteen, jos realisoisit kaiken omaisuutesi nyt. Kyseessä on varallisuus, joka sinulla jää käteen kun velat miinustetaan todellisista varoista.
Eli nettovarallisuus = Varat – Velat
Nettovarallisuus on siis verrattain helppo laskea. Muista kuitenkin laskiessa, että tuo varallisuus voi olla myös negatiivista, jos sinulla on enemmän velkaa kuin varoja.
Esimerkkitapauksena meillä on Tiina, jolla on säästössä 10 000 euroa, asuntolainaa 95 000 euroa, asunnon arvo on 98 000 euroa ja kulutusluottoa on 5 000 euroa. Tältä pohjalta Tiinan nettovarallisuus on tällä hetkellä:
(98 000 + 10 000) – (95 000 + 5000) = + 8 000 euroa.
…mutta nettovarallisuus on vain puolet tarinasta
Vaikka nettovarallisuuden selvittämisellä päästään mukavan tietoiseksi siitä paljonko sinulla on omaisuutta rahaksi muutettuna, kertoo se mielestäni silti hyvin vajavaisen kuvan todellisesta tilanteestasi.
Nettovarallisuus ei nimittäin ota huomioon elintasoasi ja kulutustahtiasi mitenkään. Tämä on kuitenkin se kolikon kääntöpuoli, joka vasta todella paljastaa miten varakas omaan tilanteeseesi nähden olet.
Omasta mielestäni vauraus ei ole mikään absoluuttinen, puhtaasti rahassa mitattava suure, vaan suhteellinen, tilanteesta ja henkilöstä riippuvainen tila.
Koska itse rinnastan vaurauteen olennaisesti valinnan vapauden, joutilaisuuden ja taloudellisen riippumattomuuden, on tietenkin selvitettävä miten kauan pystyisit varallisuudellasi elämään, jos et työskentelisi ollenkaan.
Näin saamme paremman tarttumakohdan ja suhteellisuutta siihen miten varakas kukin todellisuudessa on.
Vasta tällaisen stressitestin tekemällä saat todellisen kuvan varallisuutesi tasosta. Samalla Saiturin stressitesti on paljon armollisempi talouden kunnon mittari kuin pelkkä nettovarallisuus, sillä Saiturin stressitestin tulokseen voit vaikuttaa paljon, vaikka varsinaiset tulosi eivät kasvaisikaan.
Taloutesi stressitesti
Se millä saamme jotain todellista kuvaa taloudellisesta terveydentilastasi on seuraavien asioiden ynnääminen yhteen:
- Keskimääräinen kulutustasosi. Riittää, että tiedät paljonko saat tuloja nettona vuodessa. Tuosta nettotulosta vähennät mahdollisesti säästöön menevän summan, koska se lisää nettovarallisuuttasi, eikä täten ole osallisena kulutukseen. Melkeinpä kaikki muu viivan alle jäävä on suoraan kulutukseen menevää oli kyseessä sitten ruoka, vaatteet, vuokra, asuntolainaerät tms. Jos et laita mitään säästöön, on kulutustasosi sama kuin nettopalkkasi.
- Aiemmin laskemasi nettovarallisuus.
- Saat todellisen vaurautesi selville:
- Jakamalla ensin vuosittaisen nettokulutuksesi 12:lla. Tulos on kuukausittainen nettokulutuksesi.
- Jakamalla nettovarallisuutesi kuukausittaisella nettokulutuksella saat vastaukseksi kuukausimäärän, jonka pystyisit varallisuudellasi elämään ilman muita tuloja
- Tässäkin voit saada tulokseksi miinuslukemia.
Jatketaan Tiinan esimerkillä.
Leikimme, että Tiina tienaa suomalaisen mediaaninettopalkan verran, eli noin palttiarallaa 1600 euroa. Tiina tykkää mennä ja shoppailla, mutta samalla hän kuitenkin tunnollisesti säästää joka kuukausi 100 euroa pahan päivän varalle. Näin Tiina on tehnyt jo viimeiset kymmenen vuotta, siksi hänellä kymppitonni säästössä onkin. Tuon 100 euron lisäksi Tiina ei kuitenkaan säännöllisesti muuten säästä ja se mikä tässä kuussa jää yli, menee kulutukseen ensi kuussa.
Tiinan elintason ylläpito vaatii siis 1500 euroa kuukaudessa ja 18 000 euroa vuodessa. Koska Tiinan nettovarallisuus on 8 000 euroa, saamme Tiinan aikavarakkuudeksi 8000 / 1500 = 5,3 kuukautta.
Tiinalla on siis hyvä hätärahasto koossa, mutta varsinaista varallisuutta hänellä ei juuri tällä hetkellä ole.
Muualla netissä
Voita myös laskea paljonko sinulla amerikkalaisten mittapuiden mukaan tulisi olla varallisuutta Tarkan Markan “Net Worth” -artikkelin avulla.
Miten pitkään sinä voisit olla vapaa? Pettyen joudun tunnustamaan, että sain itselleni lukemaksi vähän yli kaksi vuotta.
Mielenkiintoinen tapa lähestyä varallisuutta! Itselläni tulokseksi tulee noin 13 kuukautta, lähinnä siksi että opiskelijana menoni ovat melko pienet. Itselleni on tärkeintä, että selviän kolme kuukautta ilman tuloja, jos jonain kesänä jäisin ilman kesätöitä. Sanoit että aikavarakkuutesi on kaksi vuotta, ei kai siihen tarvitse pettynyt olla?
Tiinan kannattaisi varmaan säästöistään lyhentää kulutusluottoja, netto- ja aikavarallisuus kasvaisi varmaan nopeammin :)
En tietenkään ole sanan varsinaisessa merkityksessä pettynyt. Tulos kuitenkin pitkästä aikaa laskettuna yllätti vähän itseni, sillä silmämääräisesti arvioin lukeman noin kolmeksi vuodeksi. Ei se mitään, sillä tämän vuoden jälkeen se on kolme vuotta.
Hyvä kirjoitus nettovarallisuudesta!
Suurin osa ihmisistä ymmärtää varallisuuden suurella määrällä erilaisia hienoja tavaroita. Monet ihmiset, jotka näyttävät ulospäin varakkaille joutuvat murehtimaan kulissien ylläpidoista suurella velkamäärällä. Kuten Saiturin kirjasuosituksissa olevassa The Millionaire Next Doorissa (ostamalla kirjan saat uuden näkökulman rahaan ja kirja maksaa itsensä takaisin) suurin osa miljonääreistä elää täysin tavanomaista elämää. Nettovarallisuus nousee elämällä kohtuullista elämää ja välttämällä rahalla pätemistä.
Itse olen taloudellisesti riippumaton tarkempi määritelmä ja vinkkejä löytyy blogistani.
Nettovarallisuutta nostaessa tärkeää on pitää tavoite jatkuvasti mielessä ja lukea aiheeseen liittyvää materiaalia. Kirjoita paperille ylös: “Minä nostan nettovarallisuuteni x vuoteen päivämäärään y mennessä.” Kun olet tavoitteen tehnyt seuraavaksi tee suunnitelma miten kyseiseen tulokseen pääset. Lukemalla ja analysoimalla omaa käytöstäsi keksit jatkuvasti uusia tapoja nostaa nettovarallisuuttasi.
Onnea matkaan! :)
Itse laskisin tuota aikaa kuinka kauan tulisi toimeen ilman työntekoa hieman eri tavalla. Ylläolevassa stressitestissä ongelmaksi tulee omistusasuminen, sillä Suomessa eläessä on kuitenkin aina pakko asua jossakin ja siitä tulee kuluja. Jos omistusasunnon myy ja saa siten vapautettua sitä netto-omaisuutta, niin monesti kuukausikulut kasvavat, sillä yleensä vuokra on asuntolainan kuukausierää suurempi.
Siten itse laskenkin yksinkertaisesti, että kauanko pystyisin elämään ilman mitään tuloja nykyisillä menoillani. Vastaus tällä hetkellä on noin neljä vuotta. Niin kauan pystyisin elämään ilman mitään tuloja. Mutta esimerkiksi työttömyyden kohdatessa aika on pidempi, johtuen ansiosidonnaisuudesta jne.
Pakko on aina asua, mutta asumisen hintaankin on jokseenkin helppo vaikuttaa. Omistusasumisen kulut tietysti riippuvat monista asioista, kuten siitä, että miten suuri laina ylipäätään on, miten pitkä laina-aika on ja asuuko omakotitalossa vai taloyhtiössä. Esimerkiksi itse saisin todella etsimällä etsiä kämppää, jossa lainanhoito + yhtiövastike ovat pienempiä kuin nykyinen vuokra tämän kaupungin alueella. Tämähän ei tarkoita sitä, etteikö vuokra-asuminen olisi periaatteessa kalliimpaa; tiedän toki nimittäin senkin, että sinulla tilanne on päinvastainen omaani nähden. Sanon vain, että ei se niin paljon kalliimpaa ole, ellei vaatimustaso ole pilvissä.
Tämän testin yhteydessä siis kieltämättä oletan, että asumiskustannukset kokonaisuutena ovat kutakuinkin +- 0 riippumatta muodosta. Kyllä, juttu on suurpiirteinen, mutta ei tarkoitus ole millintarkkaa arviota antaakaan, vaan herättää näkemään asia toiselta kantilta kuin useimmat tekevät.
Ansiosidonnainen tosiaan kasvattaa “riippumattomuuden” aikaa merkittävästi, ja sen avulla aikani kasvaisi noin 5 vuoteen. Koska ansiosidonnainen on kuitenkin muista ihmisistä riippuvainen tekijä, pidin sen poissa kuvioista. Tottakai se on hyvä ottaa huomioon, mutta se antaa herkästi liian ruusuisen kuvan tilanteesta.
Koska joku kuitenkin asian lopulta tuo keskustelussa esiin, niin tähän ei kannata erehtyä vetämään keskustelua siitä, että omistusasuja omistaa lainan maksun kautta koko ajan enemmän asuntoaan, kun taas vuokralainen ei. Jutun idea on verrata nykyisiä kustannuksia omaan nykyvarallisuuteen ja siinä se.
Näköjään n. 2,5 vuotta pärjäisin nykyisellä varallisuudella. Jos lasketaan sitten mukaan vielä nykyisen asunnon arvonnousu (n. 72000e) niin kyllähän sitä ihan mukavasti elelisi useampia vuosia käymättä töissä.
Tuohon aikaan kyllä vaikuttaa aika oleellisesti asuntolainan korot. Kun lainan otin niin maksoin korkoja 200 euroa enemmän kuin tällä hetkellä, eli asumiskustannuksissa on tullut tuntuvaa pudotusta, mutta toisaalta ne lähtevät taas kohta nousemaan.
“Vauraus ei ole sitä, mitä omistamme, vaan sitä mitä ilman tulemme toimeen.” Sanoo vanha kiinalainen sananlasku.
Kuukausittaiset menot minimoilla pystymme saavuttamaan tilanteen, jossa pienilläkin tuloilla voimme säästää ja elää riippumatonta elämää. Kaikkien pitäisi pyrkiä rakentamaan vähintään 6-12 kuukauden elinkustannukset kattava vararahasto.
Juuri olin avautumassa aiheesta: omistusasuja omistaa lainan maksun kautta koko ajan enemmän asuntoaan, mutta ei sitten.. :D
Itse sain niin hirveän luvun, etten lähde sitä tässä sen enempää erittelemään, mutta töitä ei voine ihan vielä ensi kuussa lopettaa. Veikkaanpa, että sijoitusasunnot jotka hankittiin suureksi osaksi velalla vievät toistaiseksi tätä kaavaa väärään suuntaan. Asia korjaantuu vuosien 2012-2014 välillä, kun lainat loppuvat yksi kerrallaan kaikki. Siis 2014 olen velaton mikäli uutta velkaa en ota. Tosin pitäisi laskea paljon olisi mahdollista saada fyrkkaa jos realisoisi kaikki sijoituskämpät (tai siis osuudet), mutta totuuden nimissä minulla ei ole aavistustakaan paljon on niiden käypä arvo tänään, tuskin pakkasella oltaisiin.
Itse en missään nimessä sotkisi ansiosidonnaista mukaan tähän asiaan. SE ON MUIDEN RAHOILLA ELÄMISTÄ, ei sitä todellista riippumattomuutta. Itse pidän taloudellisena riippumattomuutena sitä hetkeä, kun “automatisoidut” tulot kattavat menot ja mielellään jää vielä pienen pieni pelivara. Silloin olen siis tilanteessa, jossa saan ne tulot mitkä tarvitsen elämiseen ja voin vapaasti valita esimerkiksi työstä pois jäämisestä. Siihen on aikaa, mutta tavoitteita pitää olla.
Taidanpa laskea vielä paremmalla ajalla uudestaan. Liikaa liikkuvia osia pienelle aivokapasiteetille.
Big-Sam: Tarkoitus ei ollut sekoittaa ansiosidonnaisuutta taloudelliseen riippumattomuuteen vaan ainoastaan osoittaa, että työttömyyden kohdatessa sitä selviää pidemmän aikaa kuin pelkillä säästöillä ilman mitään tuloja yhtään mistään (tässä on samalla myös oletus, että säästöt tuottavat kokoajan 0%).
Jos jätän laskelmat sikseen ja menen suoraan henkiselle tasolle ja pyrin vastaamaan kysymykseen “Koska sinä olet vauras?”, niin mielestäni vauras on henkilö joka ei halua hankkia enää lisää omaisuutta. Termi on tietysti väljä, ja pahoittelen että se on ristiriidassa artikkelin helposti lähestyttävään matemaattiseen tapaan, joka sinällään on kyllä antoisa ja hyödyllinen.
Mutta, ajatuksesta tulee väistämättä johtopäätös ja kysymys, josta minun on joskus ollut tarkoitus tänne kommentoida; Milloin lopetat säästämisen, Saituri?
Eli milloin sinusta on tullut niin vauras että et enää halua hankkia lisää omaisuutta?
Tämä ajatuskuvio ainakin itselläni johtaa mielenkiintoisiin juttuihin. Ihminenhän muuttuu aina sen mukaan, mitä hän tekee ja miksi.
Esimerkkinä: Minulla oli lapsuudessani naapuri joka laittoi joka pennin säästöön, tarkoituksenaan ilmeisesti ruveta viettämään aikaisia eläkepäiviä. Silloin en vielä huomannut asioissa mitään kovin erikoista, siellä muunmuassa tehtiin kevytmaitoa sekoittamalla punaista ja rasvatonta (tuli jokusen pennin halvemmaksi). Myöhemmin hän ilmeisesti myös siirtyi syömään lähes pelkkää kaurapuuroa. Mitä olen kuullut, niin aikaisille eläkepäiville on päästy, mutta tyyppi näyttää käytännössä zombielta, eli ikäänsä nähden todella näivettyneeltä, hampaat ja ikenet ovat todella huonossa hapessa, ja niitä on esim. korjailtu kirurgisesti.
En usko että hän nuorena miehenä, alkaessaan säästämään, oli visioinut ihan tuollaista tulevaisuutta. Säästäminen oli tullut pakkomielteeksi, vaikka aluksi jotain luksusta varmaan oli elämässä ollutkin.
Ja sitten vielä loppukommentiksi, mielestäni tämä sivusto ja Saiturin meininki on hyvää ja esimerkillistä vastustaessaan ylilyöntejä kulutuksessa ja tarjotessaan hyviä käytännön vinkkejä säästämiseen ja kannustaessaan lukijoita säästöhaasteilla jne.
Säästämisestä, kuten monesta muustakin asiasta, voi tulla pakkomielle, jolloin se alkaa hallita ihmistä, ja sitä voi löytää itsensä oman elämänsä pelkääjän paikalta, jonkun muun tarttuessa ohjaimiin. Ja silloin on usein myöhäistä muuttaa suuntaa.
Isukki:
- Tuttuun tapaan tartut härkää sarvista ja kysyt sen mikä pitää kysyä. Kysymyksesi on itse asiassa niin hyvä, monitahoinen ja kieltämättä myös siksi haasteellinen, että en edes vastaa siihen tässä, vaan se ansaitsee oman artikkelinsa. Pidän siis sinua vielä jännityksessä. Jaksanet odotella muutaman päivän ;)
Olen täysin eri mieltä Vapaakulkijan näkemyksestä “Kaikkien tulisi pyrkiä…”
Suomalaiset päättävät vapaasti mitä ikinä tekevätkään. Osat päätökset johtavat korkeaan nettovarallisuuteen ja taloudelliseen riippumattomuuteen.. Osat johtavat taas velkavankeuteen.
Jokainen tietää erilaisilla ratkaisulla olevan erilaiset tulokset eikä hirmuhallitsija asenteella päästä pitkälle. Jos haluaa motivoida ihmisiä tekemään muutoksia niin paras keino on motivoida ja kertoa mitä etuja on korkealla nettovarallisuudella tai Taloudellisella riippumattomuudella.
Tärkeintä kuitenkin elämässä on omien tavoitteiden asettaminen ja niihin tähtääminen.
Minimalisti: Eihän Vapaakulkijan kommentti mikään käsky ollut – saati hirmuhallitsija-asennetta, vaan kehotus ihmisille pyrkiä sellaiseen toimintaan joka takaa riittävän turvallisuuden tason ja mielenrauhan myös velkojen keskellä.
Jokaisella toki on vapaus tehdä aivan mitä haluaa. Ellei ole valinnanvapautta, ei ole onneakaan; se on tärkeä osa kokonaisuutta.
Siitä olen kanssasi vähän eri mieltä, että jokainen tietäisi millaiset tulokset erilaisilla ratkaisuilla elämässä, saati sitten talousasioissa on. Jos näin olisi, ei kenelläkään olisi velkaongelmia, avioeroja yms. vai mitä? Siksi tarvitaan keskustelua ja eri näkökantoja.
Siitä olen aivan samaa mieltä, että paras keino motivoida on opastaa ja ohjata, ei ladella yhden totuuden dogmeja. Vaikka esimerkiksi Saiturin sivusto on ns. yhdellä asialla, en silti halua olla saarnaava (vaikka joskus olenkin), vaan keskustelun ja ajatusten herättäjä ja motivaattori ihmisille, jotka niitä omia tavoitteitaan yrittävät löytää ja saavuttaa.
Saituri, hyvä että tartuit syöttiin. Vastausta (tai vastauksia) tuohon jaksan odotella jopa muutaman kuukauden, sillä kysymys on mielestäni säästöpäätöksen jälkeen se seuraavaksi tärkein, ja mielestäni ansaitsee vähintäänkin oman artikkelinsa :)
Pelissä on koko loppuelämä ja sen mielekkyys sekä itselle että läheisille.
ps. Täytyy esim sanoa että aluksi saittisi nimestä tuli mieleen juurikin tuo ex-naapurini, sekä muutama muu tuntemani “saituri” joilla homma on lähtenyt todellakin hansikkaasta. Melkein jätin aluksi tutustumatta koko loistavaan saittiisi näiden mielikuvien vuoksi!
Vapaan ihmisen tunnusmerkki on sitä, että hän toimii aina sisäinen äänensä johdattamana. Samaan aikaan hän on avoin kuuntelemaan myös muita, koska tietää että ei tiedä mistään mitään :-)
Tosiasiassa kaikki ihmiset tekevät aina juuri siten kuin haluavat. Ketään ei voi pakottaa säästäväiseksi yhdellä lauseella tai sarjalla blogikirjoituksia. Mutta ehkäpä jokin lause voi resonoida herkkää kohtaa sielussamme. Kohtaa, jonka olemassaoloa emme aiemmin olleet huomanneet.
Kohti taloudellista riippumattomuutta: Mielestäni tuo valtion tuilla eläminen ei liity millään tasolla tähän. Tietty sen osoittaminen ja vaikutus on hyvä huomio. Ehkäpä se, että itseäni suunnattomasti vit****** kaikki vapaa matkustajat, jotka luulevat ettei mitään tarvitse itse tehdä vaan kyllä valtio aina auttaa. Sitten kun ei riittävästi ole tullut tukea niin valitetaan kurjaa elämää ja kirotaan koko systeemi. Itse en ikinä ole laskenut mitään tukia omiin tavoitteisiini. Ei tarvitse lulla kuitenkaan ettenkö tarttuisi näihin etuihin mikäli se olisi ajankohtaista tai mahdollista. Ilmaista rahaa jos valtio jakaa niin myös itse olen haavi auki, mutta missään nimessä en laske mitään niiden varaan!
Tuo kysymys: Milloin lopettaa säästäminen, on erittäin vaikea. Itse luulisin että en koskaan. En ainakaan nykyään käsitä miksi ostaisin jotain mitä en tarvitse? Miksi en laittaisi ylimääräisiä rahojani johonkin tuottavaan? Varmaankin kysymys on ajankohtainen niille kenellä säästäminen menee “yli”. Luulisin, että omalla kohdallani säästäminen on terveellä pohjalla ja niin se tulee olemaan niin kauan kun mielestäni en ole joutunut luopumaan juuri mistään säästämisen takia. En jaksa uskoa, että saisin jotain sisältöä elämääni lisää jos alkaisin tuhlailemaan kaikenlaiseen vaan käytän elämiseen sen verran kun tarvitsen tyytyväisyyteen.
Matkailu tietenkin voi olla jonkun mielestä tuhlailua, mutta itse saan siitä ainakin lisää sisältöä ja kokemuksia. Ei siihenkään tarvitse 5 tähden hotellia kaikilla herkuilla, tavallaan siis myös silloin säästän tietoisesti kaikesta turhasta mitä en tarvitse.
Big-Sam, ajattele asiaa hieman laajemmin. Mikäli olet töissä, ja sinulla jää rahaa yli säästöön, niin säästämisen “lopettaminen” tarkottaisi tässä tapauksessa vähemmän työpanoksen antamista, ja siten enemmän vapaa-ajan saamista, säilyttäen muuten nykyinen elintaso. Eli edelleen, kyllä säästämisen vuoksi luovut aina jostain, jos et muusta niin vapaa-ajasta. Karrikoidusti, jokainen säästetty euro on pitänyt tienata työllä, jona aikana olisit voinut tehdä jotain muuta. Käytännössähän tämä ei välttämättä ole näin yksinkertaista (monet työnantajat eivät ehkä halua päästää työntekijöitään esim 6 tunnin päiviä tekemään, vaikka palkka suhteessa pienenisikin), mutta periaate on selvä.
Jotkut, mutta erittäin harvat meistä, ovat sellaisessa tilanteessa että tykkäävät työstään niin paljon että tekisivät sitä myös ilman korvausta samalla tarmolla ja uskollisuudella kuin mitä tilipussin saaminen luo.
Tuo on totta ja tältä kantilta en asiaa ajatellut. Tottakai luovun suurestikkin yhdestä asiasta: Vapaa-ajastani! Sinänsä ongelma ei ole suuri sillä pidän työstäni ja jatkuvasti kehittyvä ala on mielenkiintoinen ja pitää varpaillaan, ei rutiineja juuri ollenkaan. En silti voi sanoa, että tekisin ilman palkkaa töitä jollekkin muulle. Varsinkin kun hän tienaisi enemmän minun työpanokseni kautta.
Taloudellisesti säästöilläni tähtään siihen että olisi mahdollisuus valita jatkaako töissä vai ei. Siis ei olisi pakko tehdä työtä saadakseen rahaa ja pitääkseen elintasonsa. Siihen on pitkä matka ja voi olla ettei se toteudu, mutta päämääränä se kuullostaa hienolta!
Näinhän se arvo pitääkin laskea, olen ihmetellytkin miksi ei vastaavia laskelmia tule useammin vastaan.
Samalla tavalla myös kulutuksen suuretta pitäisi verrata tehtyyn työhön ja menetettyyn aikaan. Eli paljonko stressaavaa työtä pitää tehdä saadakseen tietyn hankinnan. Luulen, että kulutustottumukset laskisivat melkoisesti jos ihmiset tajuaisivat, että jo perusauton ostaminen sitouttaa heidän työhön tuhansiski tunneiksi. Tämä kun tehdään vielä velkarahalla niin luvut nousevat entisestään.
Minimalisti pitää Tyytyväisen kommentista.. Kun tavaroita hankkiessa miettii työmäärää mitä sen saavuttamiseksi tarvitsee tehdä.. Niin monet ostokset jäävät helposti tekemättä.
Hyvä esimerkki on auto.. Kannattaako tehdä tuhansia tunteja enemmän töitä hienomman auton eteen, jos tarkoituksena on vain liikkua töihin ja takaisin. Minimalistin mielestä ei.
Talouden stressitesti tuolla tavalla suoritettuna ei anna välttämättä oikeaa kuvaa. Jos asuu esimerkiksi velattomassa talossa jonka arvo 250k€, eikä pankkitilillä yhtään puskuria, menot 500e/kk. Niin kyllä olisi pahoissa ongelmissa heti jo kuukauden jälkeen, vaikka nettovarallisuutta löytyy.
Toinen henkilö jolla nettovarallisuus ja nettokulut samat, voi olla ihan eri tilanne. Jos esimerkiksi 50k€ asunto ja pankkitilillä 200k€. Hän pystyy stressittömästi elelemään 33 vuotta pelkästään noilla pankkitilillä olevilla rahoilla.
Olet aivan oikeassa ja hyvä, että huomasit tuoda tämän lisäyksen mukaan. Sillä, miten nopeasti tuon nettovarallisuutensaa saa todelliseen käyttöön, on tietenkin merkitystä lyhyellä tähtäimellä, esimerkiksi jos jää työttömäksi ja rahaa piti olla eilen.
Pidemmällä aikavälillä likviditeetti tuskin muodostuu ongelmaksi, jos varallisuutta ylipäätään on kertynyt.
Arvo omaisuudella kuten talolla on usein melko alhainen henkinen likviditeetti. Eli omaa kotia on varmasti usein vaikeaa muuttaa rahaksi tunnesiteiden vuoksi.
Eli milloin sinusta on tullut niin vauras että et enää halua hankkia lisää omaisuutta?
Tällainen lapseon keski-ik. aviopari, jotka olemme vapaaehtoisesti luopuneet työnteosta. Ei ole velkoja eikä tarvitse väkisin kauheasti lisätä varallisuutta, uskoisin meidän elintavoilla riittävän. Matkustelemme, mutta emme mitenkäään erityisen hienosti. Autoa vaihdamme n. 5 v välein (uuteen, aina sama merkki, lähinnä mukavuuden takia).
Joskus toinen sortuu “törsäämään”, mutta periaatteessa elämme mukavasti, ei pröystäillen muttei köyhäillenkään.
(Lapsettomuus ei aina ole oma tahto)
Lyhyesti vastattuna, oma tilanteesi on se omakin tavoitteluni taso. Jos omaisuutta siinä sivussa karttuu lisää kuin itsekseen, niin en toki vastaan pane, mutta kuvailemasi elämäntyyli on se johon itsekin pyrin. En tarvitse tyytyväisyyteen kovin mahtavia ympyröitä, mutta en toisaalta halua varta vasten köyhäilläkään köyhäilyn ilosta. Toki se, mihin on valmis tyytymään vaikuttaa tähän kaikkein eniten. Euromääräistä summaa on siis vähän turha edes mennä sanomaan, mutta jos nyt hatusta pitää vetää, niin nykytason elämisen minimi passiivisilla tuloilla ja maltillisella tuotolla vaatisi ehkä noin 300 000 euron omaisuuden. Siitä ollaan vielä aika kaukana.