Kämppä täynnä rahaa!
Saatat olla tietämättäsi yllättävän varakas! Olen tässä vuosien mittaan itsekin huomannut, että minulla on tuhoton summa rahaa salaisessa säilössä.
Tämän huomaamiseen ei tarvittu kuin hetkellistä ajatusleikkiä, jolloin muutin euroiksi jokaisen huoneessani silmiini osuvan esineen. Rahaksi muutettu määrä on mykistävä.
Löydökseni on tietysti hieman itsestäänselvän kuuloinen, koska kaikkihan ymmärtävät, että asuntomme ja sen sisältö on pakostakin jotakin maksanut. Vaikka tämän asian pintapuolisesti tiedostammekin, emme kuitenkaan välttämättä todella tajua miten paljon varallisuutta on ympärillämme lojuviin tavaroihin sitoutunut.
Rahan määrä neliömetrillä
Otetaan esimerkkinä vaikkapa työpisteeni, joka on käytännössä yhden huoneen seinä. Jo pelkästään tämän seinän varrella on tavaraa häkellyttävän summan edestä:
- Tietokonekaiuttimet – 25 €
- Kuuloke-mikrofoniyhdistelmä – 35 €
- Kasa DVD- ja CD-levyjä – yhteensä noin 25 €
- Yhdistelmätulostin – 45 €
- Tietokone – 200 €
- Kirjoituspöytä – 100 €
- Monitori – 180 €
- Digikamera – 145 €
- Kynsileikkurit – 2 €
- Kännykkä – 45 €
- Kynä- ja paperiteline – 10 €
Pelkästään noin kahden neliömetrin alueella on 800 euron edestä tavaraa. Järkyttävää…
Tuo summa on toki kerääntynyt olinpaikkaansa vuosien kuluessa, mutta leikki osoittaa silti hienosti sen miten omistukseemme kerääntyy tavaraa suurien summien edestä ilman, että asiaa todella tiedostamme. Hauskaa tässä tavaran kerääntymisessä on, että sen todellisuutta ei oikein hahmota ennen kuin asiaa tarkastelee jälkikäteen tähän tapaan.
Työpöytäni tavarat ovat toki harkiten hankittuja ja käytän niitä koko ajan, joten ne eivät ole turhia. Hyödyllisten hankintojen lisäksi kämpästä löytyy silti runsaasti vähemmän harkitusti ostettua roinaa. Sellaista, jota en olisi nykymuodossaan hankkinut, jos todella olisin kunnolla miettinyt montako tuntia minun on työskenneltävä, että voisin nettotuloillani sen esineen ostaa.
Esimerkiksi olohuoneen sohva, vaikka siisti ja hieno onkin ja vielä puoleen hintaan hankittu, vaati minulta 6,5 päivän työskentelyn (verojen jälkeen), että pystyin sen hankkimaan. En toki oikeasti ostoksen tekemistä kadu, sillä visuaalinen tyydytys on elämässä myös hyvin tärkeää. Silti asiaa tältä kantilta mietittyäni saa se funtsimaan tulevia hankintoja entistä tarkemmin. Osittain tästä syystä keittiöni kalustus onkin vaatinut omaa työpanosta nolla päivää… on se toisaalta sen näköinenkin.
100 tavaran poisheittohaaste
Kun nyt olen analysoinut omistuksiani tarkemmalla syynillä, olen – kuten heinäkuun tilannekatsauksessa kerroin – alkanut todenteolla kauppaamaan ja lahjoittamaan irtainta, turhaa tavaraani pois.
Olen antanut itselleni 100 tavaran poisheittohaasteen.
Minimalistisivuilla 100 tavaran haaste tarkoittaa pyrkimystä elämiseen vain 100 tavaralla. Koska haluan kuitenkin toimia kannustimena ja realististen tavoitteiden tuottajana, tarkoittaa Saiturin 100 tavaran poisheittohaaste käytännössä sitä, että:
- Kerään asunnostani 100 tavaraa, joille ei ole käyttöä tai joiden käyttö on niin vähäistä, että niiden omistaminen ei ole perusteltua.
- Yksittäiset esineet lasketaan tietenkin yhdeksi tavaraksi
- Massatuotteet, kuten rikkinäiset sukkaparit ja kasa aikakauslehtiä lasketaan yhdeksi tavaraksi. Samoin selvästi samaa sarjaa edustavat tuotteet lasketaan yhdeksi
- Tavarat joko heitetään roskiin, kierrätetään muille tai myydään
Haaste on mielenkiintoinen ja erityisen haastava, koska olen jo aiemmin innolla tyhjentänyt kämppääni turhasta. Lisäpotkua kuitenkin vaaditaan ja mikä sen parempi kuin julkinen haaste, johon muutkin voivat osallistua.
Tällä hetkellä minulla on 36 tavaraa koossa ja luku kasvaa koko ajan. Lisätavoitteena 100 tavaran haasteella on 1000 euron lisä 10 000 euron säästöhaasteen ylittämiseen.
Myyntini ja lahjoitukseni suoritan kolmessa paikassa:
- Netcycler.fi – tarjoaa mahdollisuuden tavaran vaihtamiseen tai lahjoittamiseen helposti ja toimivasti
- Tori.fi* – uusi ja runsaasti suosiota kasvattanut sekä erittäin suorasukainen myynti-ilmoituspalvelu. Kaupankäynti on nopeaa, koska Tori.fi ei ole huutokauppa
- Huuto.net – on tietenkin Suomen suurin nettihuutokauppa, jossa homma pelittää ja kauppaa syntyy
- Listassa on myös syytä mainita Trendsales.fi*, vaikka en sitä itse tietenkään käytä, koska se on uusi ja nopeasti suosiota saavuttanut pelkästään naisille suunnattu käytettyjen muotivaatteiden basaari, jossa voit ilmoittaa ilmaiseksi.
Miksi?
Jos itse katsot vähänkään ympärillesi kuvailemallani asenteella, selittelemättä sen kummemmin tavaroidesi olemassaolon oikeutusta, alat huomaamaan asuntosi ja sen sisällön mielenkiintoisessa valossa. Huomaat, että jokainen irrallinen esine kännykästä kaapin päällä nököttävään patsaaseen on vaatinut jonkinlaisen rahallisen panostuksen; ellei sinulta, niin joltakulta muulta.
Kapitalistinen näkökanta
Liiketaloutta opiskellessa yksi tärkeä asia, joka opetetaan ymmärtämään on, että varastolla on rahallinen arvo ja mitä suurempi tuo varasto on, sen enemmän varastoon on sitoutunut rahaa kiinni ja sen vähemmän rahaa on käytössä itse bisneksen pyörittämiseen. Tästä syystä varaston määrä on pyrittävä minimoimaan vain liiketoiminnan pyörittämisen tarpeita vastaavaan määrään. Sama pätee yksityistalouteenkin, joskin harva tätä ajatusmaailmaa todella toteuttaa. Vaikeaahan se onkin, sitä en kiellä.
Yritystoiminnassa on tietty ero yksityishenkilön omistuksiin nähden. Yrityksen varaston jälleenmyyntihinta on poikkeuksetta suurempi kuin hankintahinta, kun taas yksityishenkilön tavaran jälleenmyyntihinta on poikkeuksetta pienempi kuin hankintahinta. Tämä tietysti tekee kulutuksesta poikkeuksetta tappiollista puuhaa ja näin ollen jokainen hankinta on pois varallisuudesta. Sitä suuremmalla syyllä on katsottava mitä hankkii ja säilöö.
Myös kotona tarvitaan tietty määrä ”varastoa”, sillä esimerkiksi ilman sohvaa tai sänkyä elämä olisi aika kurjaa ja ilman mitään sisustusta tämäkin betoniluukku olisi kovin ankea.
Sisustus ja tavaran hankinta on kuitenkin helppo vetää överiksi, sillä nuo hankinnat voi aina perustella itselleen ihan millä haluaa. Järkeä ei voi käyttää, koska kyseessähän on oma koti ja sen viihtyvyys.
Katsoi asiaa miten tahansa, niin tietoisella sisustamisella ja esineiden olemassaolon kyseenalaistamisella saavuttaa suuret säästöt ja levollisen mielen, kun joka nurkka ei ole täynnä rojua.
Minulla ei esimerkiksi ole lasivitriiniä täynnä jos jonkinlaista koriste-esinettä tai aiemmin parjaamiani näyttely / juhla-astioita. En itse asiassa omista minkäänlaista lasivitriiniä (Myönnän silti, että omistan toki muutamia tarpeettoman kalliita huonekaluja. Yllättäen en ole itsekään täydellinen).
Samalla minulla ei ole kovin paljoa säilytystilaa juuri siitä syystä, minkä tuotantotalouden opettajani aikoinaan tunnilla heitti: tyhjä tila täyttyy aina. Koska tyhjä tila täyttyy aina riippumatta tämänhetkisen tavaran määrästä, ei ole mitään hyötyä hommata lisää säilytystilaa.
Säilytystila on muutenkin enimmäkseen sellaisen tavaran hautausmaa, jota ei käytetä, mutta jota vielä jonain päivänä kuvitellaan käytettävän. Tiedän ilmiön, koska se on perheessämme ollut pitkään vallitseva ja aika ajoin siihen itsekin syyllistyn. Ajattelutavasta on kuitenkin mahdollista parantua.
Saatat toden teolla jopa pelästyä sitä miten paljon vuosien mittaan olet tunkenut rahaa täyteen turhuuteen ja miten paljon kaapeissasi makaa sellaista varallisuutta, joka on hieman vaikeasti muutettavissa takaisin rahaksi. Se varastossa makaava tavara ei kuitenkaan lopuksi ole tuonut elämään mitään muuta lisää kuin sen hetken ostamisen huuman ja parhaassa tapauksessa ehkä viikkojen ilon. Varmaa on ainakin se, että se ei ole tällä hetkellä käytössäsi, ei ole ollut ehkä vuosiin.
Kysymys kuuluukin nyt, että lähdetkö mukaan Saiturin 100 tavaran poisheittohaasteeseen ja hankkiudut eroon läjästä turhaa paskaa vai jatkatko kaappien täyteen tunkemista? Ehdotan, että lähdet mukaan! Takaan, että et kadu ja ehkä saat samalla mukavan summan käyttörahaa muuhun tuhlaamiseen.
Ei huonompi haaste. Meillä kaapit, vintti ja kellari ovat jo niin täynnä tavaraa, että pitää ostaa asuntoon lisää kaappeja. Parempi olisi käydä vanhat tavarat ensin läpi ja katsoa löytyykö mitään myytävää tai pois heitettävää. Vaikka asunto onkin varsin minimalistisesti sisustettu, niin se vain tarkoittaa, että tavarat on sullottu jonnekin pois näkyvistä.
Juuri näin. Ylimääräiseen tavaraan on uskomattoman helppo ottaa asenne ”poissa silmistä, poissa mielestä”, vaikka sen mitä ei tarvitse voisi laittaa kunnolla lihoiksi silloin kun siitä vielä jotain saa.
Eilen saimme viimein omaa keittiötä ojennukseen ja aikamoinen läjä sieltä lähti. Nyt jotain jo löytääkin, eikä tarvitse koko ajan kurkotella. Kuten Markus Ossi jo edellisen kirjoituksen kommenteissa totesikin, niin astioita emme edes yritä myydä, koska niistä ei saa mitään, vaan laitamme vahingon kiertämään lahjoituksena jollekulle muulle.
Muutakin roinaa on nyt kämppä täynnä lähtemässä ovesta ulos.
Jos joku lukijoistani on esimerkiksi tähtitieteestä kiinnostunut, niin minulla on erinomainen, itselleni nykyään tarpeeton TAL-1 peilikaukoputki tarjolla huokeaan hintaan.
Pakkohan se on osallistua kokeiluun. Tosin laitan omaksi tavoitteekseni 50 tavaraa, sillä en millään jaksa uskoa, että kämpästämme löytyy 100 tavaraa, joita ei aktiivisesti käytetä. Tietty jos näyttää 50 kohdilla, että alkaapas paskaa löytyä niin nostetaan tavoitetta.
Kämppäämme kuuluvan varastotilan olen ”vuokrannut” naapurille käyttöön, ainoa lehti joka minulle tulee on Arvopaperi ja sen kiikutan heti luettuani naapurin luukkuun ja häneltä saan vastineeksi päivisin Kauppalehden. En tiedä säilöökö naapurini antamani lehden, mutta itse kiikutan Kauppalehden luettuani lehtilaatikkoon ja se tyhjennetään aina kun on täysi. Työpisteeni sijaitsee toimistolla, joten kotona ei sellaista ole. Ei ole vitriiniä, eikä isoa kirjahyllyä mihin tavaraa saisi säilöttyä. Keittiön kaapit putsasin eilen ainoasta ”turhasta” eli niistä eväsrasioista ja turhista kansista.
Olen ilmeisesti hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa, sillä en keksi äkkiseltään kuin pari juttua jotka saavat lähtöpassin. Joko en osaa ajatella oikealla tavalla tätä asiaa tai sitten ajattelutapamme olla keräämättä mahdollisimman vähän pskaa nurkkiin on toiminut ihan hyvin.
Katsellaan mitä saan listattua vielä pois. Ja vaimoke voi tuoda lisää näkökulmaa asiaan kunhan kerkeän asian esittelemään.
Big-Sam. Ajattelet asiaa ehkä vähän liian suurpiirteisesti. Tavaran koko ei esimerkiksi ole karsiva tekijä. Itse lasken esimerkiksi ”yhdeksi tavaraksi” kasan kyniä, joita oli kynäpussiin (taiteilen aina välillä) kerääntynyt. Vähänkään huonommat löysivät tiensä roskiin ja nyt on jälleen aina tarjolla toimiva, helposti löydettävä ja hyvä kynä. Näin pienistä asioista voi lähteä liikkeelle.
Sitä turhaa löytää mielenkiintoisista, välillä uskomattomistakin paikoista. Uskallan väittää, että myös teiltä löytyy se 100 tavaraa, jos vähän höllää valintakriteereitä. Toisaalta samalla myönnän, että lopuksi sata tavaraa on aika paljon ja kyllä aina välillä itsekin pysähtyy miettimään, että mitäs seuravaaksi.
Haastehan ei ole haaste, ellei se siltä tunnu =)
En tiedä teistä muista, mutta itselleni on hyvin vapauttava ja virkistävä kokemus kun liiasta tavarasta – oli se mitä tahansa – hankkiutuu eroon. Se on samalla hyvin henkinen kokemus. Mielikin selkiytyy samalla kun kämpän salaisimmatkin nurkat puhdistuvat.
Voi olla, että asiaa en saa vielä ajateltua samalla tavalla kuin sinä, mutta eiköhän tämä tästä lähde liikkeelle. Sain jopa korjattua rikkinäiset magneetit roskiin jääkaapin ovesta.. :D Tästä on hyvä jatkaa..
Pakkohan tähän on lähteä mukaan! Aina sen verran turhaa on, vaikka olenkin yrittänyt rajoittaa tarpeettoman tavaran sisääntuloa ja kiihdyttänyt sen poistamista. Raportoin blogissani. Onko joku aikarajoite?
[...] kalkyloi omistamansa salaisen säästön määrää eli rahaa, joka on kiinni hänen tavaroissaan. Liiketaloutta opiskellessa yksi tärkeä [...]
Älkää ostako turhaa paskaa niin ei kerry nurkkiin lojumaan. Kannattaa harkita jokaista ostosta tarkasti niin ei sorru kuluttamaan ja katumaan. Jos nyt kuitenkin joku ennen tarpeellinen on jäänyt tarpeettomaksi niin kierrätykseen. Kierättää voi monella tavalla, saituri voisi vaikka laittaa artikkelia aiheesta.
Aina ei tarvitse ajatella omaa rahallista hyötyä..paljonko saan tästä ai en mitään,sit roskiin…voisi tätä planeettaa miettiä vähän enemmänkin.
Turhakkeiden karsinta on ollut toden teolla meneillään jo pojan syntymästä lähtien.
Aloitin varalta varastoimistani tyttövauvanvaatteiden myynnistä. Kirjahylly on käyty läpi, äitiysvaatteet kaupattu. Varaston siivous on vihdoin alkanut, kun tissitakiainen on hiukan hellittänyt otettaan.
Tavoitteena on helpottaa ehkä noin parin vuoden sisällä tapahtuvaa muuttoa. Tämä on meille sopivaksi osoittautunut menetelmä, eli mietimme, mitä tavaroita todella haluamme tästä asunnosta kantaa seuraavaan. Miehen juuri valmistuttua, aloittaa hänen veljensä opiskelun ja kas, siinäpä meille oiva ylimääräisen työpöydän ym. vastaanottaja :)
Säilytystilaa kyllä tarvitsemme, kun lasten vaatekokojen väli on 4 kokoa ja tytöltä aika paljon unisex-vaatteita siirtyy aikanaan pojalle sekä toki läjä kestovaippoja. Tehokasta työaikaa menisi niidenkin kaupitteluun ja uudelleen hankintaan rahallisesta tuhlauksesta puhumattakaan, mutta tämä lienee Saiturinkin sallima poikkeus säilöntään ;)
Hmm, muutto keskimäärin kerran vuodessa ja viimeksi viikko sitten tekee tästä mahdotonta. Lisäksi inhoan omistaa esim. kirjoja tai astioita, joten ylimääräiset poistuvat joka muutossa. Paljon harrastusvälineitä omistan(kaksi kausilajia ja yksi ympärivuotinen harrastus). Sitä rojua sitten riittääkin, mutta niin kauan kun ne ulkoilevat säännöllisesti, niin ne on perusteltuja. Lisäksi niillä saa halutessaan lisätuloja esim. lehtikuvien tai opetustuntien muodossa.
Toissa kämpässäni asuin 4 kk ja poismuuttaessani vein ison kassin vaatteita UFF:lle ja ison kassin astioita/kirjoja ym. SPR:n kirpparille mihin pystyi viemään tavaraa. Se kyllä herätti, kun en mielestäni edes osta paljon tavaraa, tosin helposti myönnyn ottamaan vastaan kun äiti tai joku kaveri tuputtaa ja joskus kirpparilla tulee heräteostoksia.
Mukana ollaan!
Meillä muutto on edessä tämän kuun lopussa ja samalla tulee hyvin karsittua turhaa roinaa. Mitään mahdottomia määriä turhaa tavaraa ei ole, mutta kyllä mä luulen sen 100 tavaraa löytyvän. 50 tavaraa pakatessa ja 50 tavaraa purettaessa. Onnistuu! Voisin vielä ottaa tavoitteeksi, että tavaroiden myynnistä pitää saada 1000e kasaan. Katsotaan…
Pakkohan tähän on osallistua! Tosin olen viimeisen vuoden aikana vähentänyt tavaraa niin paljon, että sata voi osoittautua todelliseksi haasteeksi. Miehen tavaroihin en vahingosta viisastuneena uskalla puuttua, mutta ehkäpä vauvalta on jäänyt jotakin pieneksi, omistani ei nimittäin tuota määrää saa millään kasaan…
Allekirjoitan ihan täysin sen, että tavaroita vähentäessä mielikin kevenee samaa tahtia. Tähän vähennysoperaatioon tuntuu jopa vähän jääneen koukkuun. Olen ajatellut jo ties kuinka monta kertaa olevani siinä pisteessä. että luulen päässeeni kaikesta turhasta eroon. Kuitenkin aina sitä vain löytyy niitä asioita, joita ilman ei joskus aiemmin kuvitellutkaan voivansa elää, mutta jotka nykytilanteessa tuntuvat vain enemmän taakalta. Ja mitä enemmän tavarasta luopuu, sitä helpommaksi se käy :)
Tämähän kerää väkeä kuin pipoa. Loistavaa. Laitetaanpas 100 tavaran poisheittohaasteen takarajaksi vaikkapa Syyskuun loppu, niin että lisätulojen tavoittelijatkin saavat homman kunnolla käyntiin.
Itselläkin kauppa käy koko ajan, mutta kyllä siinä poikkeuksetta se pari kuukautta menee, että mahdollisesti rahaa tuovat esineet uuden kodin löytävät. Oman tulotavoitteeni saldo tämän haasteen osalta on tähän mennessä noin 165 euroa ja huomenna lähtee yksi vanha kännykkä lisukkeineen kierrätykseen.
Varsinaisestihan 100 poisheitettävän tavaran löytämiseen ei tosiaan näin kauan mene, mutta haasteen on vasta sitten virallisesti suorittanut, kun nuo tavarat eivät enää kotona komeile.
Nevie, allekirjoitaan mietelmäsi täysin.
Siivosin tuossa juuri ulkovaraston, eli todennäköisesti tuo 100 -tavaraa ylittyi heittämällä, pitäisi varmaan ottaa toinen vastaava haaste sisätiloissa olevista tavaroista :)
Hyvä meininki.
Tulen myös laittamaan listan näkyville niistä 100 tavarasta, jotka saivat luvan lähteä ja paljonko niistä sai.
Kiitos Saituri hienosta blogista! Käsittelen itsekin yksinkertaista ja vapaata elämää blogissani. Yksi aspekti tavarasta luopumiselle on henkinen vapaus. Jokainen tavara kuormittaa mieltämme ja kehoamme erilaisilla asioilla. Esimerkiksi tavaraoita pitää puhdistaa, pyyhkiä pölyjä, maksaa vakuutuksia, olla huolissaan ettei niitä varasteta, niitä pitää uusia.
Elikä siis mitä vähemmän tavaraa, sen vähemmän turhaa painolastia mielessä, joten vapaudumme myös tavarasta luopumalla henkisesti.
Itselläni nykyään on periaate, että tavaramääräni ei enää lisäänny. Jos hankin jotain uutta, niin vastaavasti aina luovun jostain jo omistamastani tavarasta.
Kierrätys, myynti ja lahjoittaminen ovat hyviä keinoja luopua.
http://vapaaelama.edicypages.com/blogi/blogi/tu
Kun katsoo omaa velkamäärääni, huomaa selvästi että tavaraa täytyy olla piilossa jossain kaappien pohjilla. Monesti huomaan lykkääväni tavaroiden läpikäymistä ja ajattelen että kun tavaraan on mennyt paljon rahaa ja siitä on velkaa, sitä ei voi heittää pois. Väärin.
Päätin lähteä mukaan haasteeseen. Arvotonta tavaraa tullaan heittämään suoraan roskikseen. Koitan myös saada ison kasan tavaraa myytäväksi asti. Katsotaan saadaanko 100 turhaa tavaraa kasaan.
Hyvä. Nimenomaan tosiasiat kohtaamalla se velkasaldokin saadaan pikkuhiljaa pienemmäksi. Kokemus tulee olemaan varmaan jossakin määrin tuskallinenkin, mutta lopussa kiitos seisoo.
Tervetuloa mukaan!
Mainio haaste :) Uskoisin, että syyskuun loppuun mennessä tai aikaisemminkin löytyy meiltä 100 lähtevää tavaraa. Pääasiassa Netcyclerin ja Huuto.netin kautta, mutta jos nämä kanavat eivät vedä, niin Kierrätyskeskus kutsuu.
Epäilemättä samaan aikaan tulee myös hankittua uutta tavaraa. Toivon kumminkin, että nekin löytyisivät joko Netcycleristä tai Huutiksesta.
Heh, laskenpa oman työpisteeni ympäristön (hinnat alkuperäisiä ostohintoja):
20″ LCD-monitori, 400 euroa
Tietokoneen keskusyksikkö + hiiret, näppäimistöt ja muut releet, n. 500 euroa
Ikean lamppu, 5 euroa
Mikseri, 200 euroa
Ikean pöytä, 100 euroa
42″ Panasonicin plasma-tv, 1350 euroa
Dynaudion hifikaiuttimet, 600 euroa
Kaiutinjalustat, 100 euroa
Vahvistin, 170 euroa
Blu-Ray -soitin, 120 euroa
Sohva, 200 euroa
Tuoli, 50 euroa
3795 euroa yhteensä.
Joka ikisestä tavarasta olen nauttinut monen vuoden ajan melkein joka päivä. Erityisesti hyvistä kaiuttimista en luopuisi missään tapauksessa.
Itse olen sitä mieltä, että omaan nautintoon kannattaa aina panostaa rahaa, mutta tuhlaaminen turhiin kohteisiin ei kannata.
Se, mikä kullekin ihmiselle on turha kohde, tietysti vaihtelee, ja itselleni laatuun tai esteettisyyteen sijoittaminen on erittäin palkitsevaa touhua, vaikka tällä hetkellä en varmasti sijoittaisikaan yhtä paljon esimerkiksi televisioon kun aikoinaan nettipokeria pelatessani ja helppoa rahaa tienatessani.
Siitä olen samaa mieltä että turhasta roinasta kannattaa aina hankkiutua eroon ja jokainen ostos kannattaa miettiä erittäin tarkkaan, ettei laita rahojaan sellaisiin tavaroihin tai vaatteisiin, jotka jäävät lojumaan ilman käyttöä kaapin perälle.
Hienoa tekstiä, Saituri.
Jätit muuten yhden tärkeän osa-alueen huomiotta, nimittäin halvan pikkuroinan. Huomasin juuri tienanneeni lähes tonnin kolmen viikon kirpparimyynnin jälkeen, kun tavaroiden mediaanihinta oli 5-6egeä. Tuollaisiahan ei kukaan jaksa yksitellen netissä myydä, mutta niitä on asunto (ja varasto) pullollaan. Esim. vanhoja johtoja, astioita, pelejä, lehtiä, kenkiä, vaatteita, pienelektroniikkaa, jne.
Useimmiten nuo päätyvät viimeistään muutossa kaatopaikalle, vaikka niistä helposti kertyy pieni omaisuus. Etenkin kun niistä on maksettu varmasti sen verran. Kirpparin pöytä maksaa yleensä alle 30egeä/viikko ja pientä vaivaa sen päivittäiseen siistimiseen. Ilo on kuitenkin suuri, kun huomaa itselle arvottoman tavaran menevän kuin kuumille kiville. Kirppareilla kiertää paljon työttömiä ja opiskelijoita, joille muutama euro on kriittinen kynnys ostoon. Lisäksi saat itsellesi hyvän mielen, kun tiedät ilahduttaneesi jotain köyhää kaatopaikkasaastuttamisen sijaan.
Olet näköjään toinen peräjälkeen, joka ymmärsi artikkelin vähän väärin… tai sitten tosiaan kirjoitin asiasta olettaen liikaa. Artikkelin perimmäisenä tarkoituksena on siis todella kannustaa ihmisiä pääsemään eroon ihan kaikesta turhasta, ja kuten sanot, niin tuollainen pikkuroina tekee siitä itse asiassa suurimman osan (syytä korjata artikkelia selkeämmäksi tältä osin).
Vaikka siis toin artikkelissa esille työpöytäni välittömästä läheisyydestä löytyvät esineet ja niiden ostohinnat; oli tuo esimerkki tarkoitettu vain tuomaan esille nimenomaan sen varaston varallisuuden sitomisvaikutuksen, joka hyvin äkkiä kasvaa pienistä yksittäisistä asioista varsin suureksi. Se miten paljon kullakin on ja missä riippuu tietysti ihmisestä, se ei ole jutun juuri.
Olen joka tapauksessa kanssasi aivan samaa mieltä siitä, että pikkuroina olisi pitänyt erikseen mainita, koska sen kautta tulee se oman talouden ”pimeä aine” kohdatuksi. Asia, jota ei huomaa, ennen kuin sen vaikutuksia pankkitiliin alkaa tutkimaan… näin ontuvalla tähtitiedevertauksella otettuna.
Vaikka et kannusta tällaisia esineitä netissä myymään, niin itse olen taas nettimyynnin kannalla näissäkin. Olen nimittäin ihan oikeasti myös myymässä tuollaista pikkuroinaa mitä kummallisimmista asioista lähtien Huuto.netissä ja Tori.fi:ssä; ja kaupaksi menee.
Halvin tavara on tähän mennessä ollut 2 eurolla myyty vanha DVD, jossa jo postikulut tuottivat ostajalle 1,5 euron kulut sen päälle. Lisäksi on mynnissä muun muassa vanhoja iänkaikkisen vanhoja leluja yms. Tällaisten pikkutavaroiden kumulatiivisen vaikutuksen johdosta edellisessäkin tyhjennysprojektissani sen 1000 euroa tienasin.
Kirpparit sitten ovat tietysti toinen hyvä paikka näille, mutta myönnän, että en koskaan ole henkilökohtaisesti niissä tavaraani kaupannut, joten luotan sinun sanaasi tässä.
Loistava artikkeli. Tajusin juuri, että kirjahyllyni alimmalla hyllyllä lepää yli 100 mangapokkaria, joiden keräilemistä teininä harrastin. Ostohinnat ovat vaihdelleet 5 ja 10 euron välillä, joten veikkaisin että kyseisen paperiläjän arvo on jopa yli 700 euroa! Huhhuh. Sen lisäksi vielä kaikki kaappini, jotka pursuavat ylimääräistä kamaa…
Saattaisikohan olla jo kirpparin aika?
Mulla on mennyt lähes 2 vuotta turhan tavaran karsimiseen, eikä se vieläkään ole lopussa. Olen semmoinen ei-tätä-raski-pois-heittää-tyyppi. kuitenkin joka kerta kun käyn samoja laatikoita ja kaappeja läpi, niin aina jotain uutta lähtee kiertoon, ja pikkuhiljaa ne vähenee. Syksyllä ennen muuttoa tein rankemman karsimisen, tässä muutama esimerkki:
-5 muovikassillista keittiöstä kippoja, kappoja ja kulhoja
-6 isoa säkillistä vaatteita ja kenkiä
-4 säkillistä liinavaatteita, pyyhkeitä, pöytäliinoja, verhoja
-3 säkillistä pikkuroinaa
kirjoja olen myynyt/kierrättänyt ainakin 3 75cm leveää ja 180 cm korkeaa hyllyllistä.
Nykyään pyrin noudattamaan periaatetta, että jos ostan/saan jotain uutta, joku vanha lähtee kiertoon 1/1 suhteessa.
Kaikkea roinaa en kuitenkaan heitä pois, esim vanhat t-paidat ja lakanat kierrätän räteiksi.
lisäksi teen paljon vanhasta uutta, käytän mm. vaatteista napit, nyörit ja vetoketjut, lusikoita taivuttelen kuin Uri Geller ( no tarvitsen kyllä apuvälineitä) tehdäkseni niistä esim. naulakoita. Kauniista posliiniesineistä teen mosaiikkia.
tällaista romua on kyllä kertnyt, mutta annan sen itselleni anteeksi. aika kun on välillä kortilla enkä ehdi niin paljon harrastamaan kun tahtoisin.
Selkeästi keräily ja hamstraus on joillekin enemmän harrastus tai elämäntapa. Ja sehän on ihan ok, sillä jos joskus esim tarvitsee jotain vanhaa, joka on tullut säästettyä, niin siitä tulee mahtava ”minähän tiesin ettei tätä kannata heittää pois”-fiilis.
Äitini mies kerää kaikenlaista ”sähkörojua”, ja harrastukseen kuuluu myös se että hän pitää kaikki kamat tip top järjestyksessä.
Mutta ne, kenelle se ei ole nautinto, vaan jotka ehkä vasta tämän artikkelin myötä huomaavat että eivät nauti siitä, mutta ovat silti säästäneet astioita ja kamaa kun eivät ole tohtineet heittää pois (ja naapurin Penallakin on ainakin kilometri sähköjohtoa jemmassa, kyllä minullakin siis pitää olla, sitähän voi vaikka tarvita), tämä artikkeli ja vertaistuki voivat olla sopiva potku persuuksille siivota turhat rojut nurkista.
Kirjojen kierrätyksessä olen sivusilmällä vilkuillut bookyn käytettyjen kirjojen kauppaa, onko jollain siitä kokemuksia? Verrattuna esim huuto.nettiin? En ole itse ehtinyt vielä tarkemmin tutustumaan, mutta ilmeisesti meininki on se että kun joku hakee sieltä kirjaa ja se on myös käytettynä tarjolla, niin siitä kerrotaan kirjan tietojen yhteydessä (vähän kuin amazonissa).
Kaverini, joka asuu miehensä kanssa 40 neliön yksiötä Punavuoressa, on todennut että hän priorisoi elämässä kahta asiaa: hyvää asunnon sijaintia ja sitä, että saa matkustella kyllikseen. Tavaran kurissapitoon hänellä on ihailtava metodi: jos tekee mieli haalia tavaraa, hän laskee paljonko maksaisi se (hävyttömän kallis Punavuoren) neliö mitä tarvittaisiin lisää tavaran säilytykseen. Tällä laskelmalla tulee harkittua heräteostoa uudemman kerran.
Big-Sam (luin nyt vasta muita kommentteja): tutkimusten mukaan jokaisessa kodissa keskimäärin 1/3 tavaroista on turhia.
Tietysti vaatii vähän uudelleenmäärittelyä. Itselläni on kirjoja joita en tule enää koskaan todennäköisesti lukemaan mutta haluan ne silti säilyttää. Vastaavaa on joka kodissa.
Isukki: Mikäli sinulle ei ole tärkeää se, että poistamistasi kirjoista saa rahaa, voisi bookcrossaus olla sinulle sopiva juttu. BookCrossing-sivuston kautta (www.bookcrossing.com) voit laittaa kirjasi kiertämään ja seurata niiden matkaa ihmiseltä toiselle. Itse olen saanut suurta iloa siitä, että ihmiset pääsevät hyötymään sellaisesta kirjasta, joka olisi muutoin maannut kerta lukemisen jälkeen hyllyssäni pölyttymässä. Lisäksi on jännittävää odottaa, mistä kiertoon laittamani kirjat milloinkin putkahtavat esiin.
Otan haasteen vastaan – mielelläni!
Luultavasti 100 tavaraa on kuitenkin meidän huushollissa vain pala kakkua. Tuhannessa voisi alkaa olla jo haastetta :-)
Mukana ollaan – tosin olen vähän huijannut ja viettänyt tavaranpoistoviikkoja jo reilun puolitoista vuotta, eli sen ajan, kun olen nykyisessä asunnossani majaillut. Aiemmin vietin kymmenen vuotta reissuelämää matkalaukun ja rinkan kanssa, eikä tavaraa ehtinyt juuri kertyä. Asetuttuani aloilleni ja hankittuani ns. oikean työn minulle tuli hirveänä järkytyksenä se tavaramäärä, joka muutamassa kuukaudessa ehti pesiytyä asunnon nurkkiin. Aloitin siitä, ettei minulla ollut edes sänkyä, verhoa tai astioita, ja nyt kellarikomerossa on jo kunnioitettava kokoelma turhia huonekaluja ja vaatehuoneessakin on kaikenlaista turhaa sälää. Mistä sitä tavaraa oikein tulee?
Itselleni roinan raahaaminen kirpputorille tai edes ilmoituksen laittaminen nettiin on muuten melkein ylivoimainen uroteko. Netti-ilmoituksen tekeminen tyssää yleensä siihen, etten omista digikameraa enkä myöskään sellaista piuhaa, joka mahdollistaisi kuvien siirtämisen kännykästä koneelle. Netin kierrätyspalvelujen kautta olen saanut jonkin verran tavaraa pois nurkista – tosin sieltä tuppaa sitä tavaraa tulemaan myös takaisin… Olenkin havainnut helpoimmaksi tunkea kerran kuukaudessa jätesäkillisen täyteen tavaraa ja kantaa sen armotta roskiin. Jos ottaa koville, niin tämän voi tehdä osissa: esim. ennen minulle rakkaiden cd-levyjen kohdalla tein niin, että heitin roskiin niiden kannet ja säilöin levyt kansioon. Samalla pääsin eroon inhoamistani cd-telineistä. Pari kuukautta sitten tajusin, etten näinä Spotify-aikoina ole kertaakaan ottanut levyjä kansiosta kuunneltavaksi, joten nyt itse levytkin saavat lähteä, eikä kirpaise enää lainkaan. Roskiin trai kaverille vaan!
Joillakin tuttavilla (ja aiemmin myös itselläni) on tapana kasata hirveitä määriä tavaraa varastoon muka kirpparille vietäväksi, ja sinnehän ne tavaravuoret sitten jäävät vuosikausiksi odottamaan sitä kirpparireissua, eli jos on taipumusta tällaiseen, suosittelen kovettamaan sydämensä ja käyttämään omaa jätesäkkimetodiani.
Annukka hei, oletan, että tarkoitit kirpparille viennillä sitä, että möisit tavarat siellä? Kirppiksillä on monesti lahjoituslaatikko ulkona, jonne voi tarpeettomat kamat viedä, sen ei pitäisi olla kenellekään ylivoimainen tehtävä. Ennemminkin hirvittää, jos käyttökelpoista tavaraa roskikseen pannaan…
Jos Annukka asut kerrostalossa, voinet myös jättää tavarat selkeästi jäteastian päälle/viereen, niin joku joka haluaa, voi viedä mennessään? toimi entisessä taloyhtiössäni mainiosti, vaikka ei kovin iso ollutkaan.
Toki isompia juttuja kuten mattoja ja kodinkoneita tulee jätettyä lahjoituksina joko kerrostalon muille asukkaille, tutuille tai hyväntekeväisyyskirppiksille, mutta kaikenlaisen pikkusälän (cd-levyjen kannet, kannettomat cd-levyt, valokuvat, yksittäiset vaatteet, muistilehtiöt, aikakauslehdet…) heittämisestä pois en kyllä suostu tuntemaan syyllisyyttä. Tässä vaiheessa yhden tai kahden nuhjaantuneen topin kuljettamisesta autolla kirppiksen pihaan kahdenkymmenen kilometrin päähän syntynee sen verran oheiskustannuksia ja ilmansaastetta, ettei hommassa olisi mitään mieltä. Sen sijaan kannatan tietysti syntyvän jätteen lajittelemista: sähkölaitteet asianmukaiseen keräyspisteeseen, lasi ja metalli erikseen jne.
Tuota roskakatokseen jättämistä en kyllä itse suosittele, ellei kyseessä ole takuuvarmasti jollekin kelpaava priimatavara. Eräs sukulainen nimittäin työskenteli vielä jokin aika sitten roskakuskina, ja he kuulemma *inhoavat* näitä ihmisten roskakatoksiin jättämiä tietokoneen monitoreita, pärekoreja, huonekasveja, sohvapöytiä sun muuta, mikä ei varsinaisesti kuulu roska-astioihin mutta jonka kaltaista tavaraa roskakatoksista usein löytyy. Niiden raahaaminen ulos ja sovitteleminen autoihin (jotka on suunniteltu lähinnä siihen, että niihin on helppo kipata muovipussiin suljetut jätteet roska-astiasta) on kuulemma yllättävän aikaavievää ja raskasta hommaa.
[...] ohjelma loppui, mies loihe lausumaan, että kun sinä olet siihen Saiturin 100 tavaran poisheittohaasteeseen ilmoittautunut niin pitäisikö sille asialle tehdä jotain? Mitä jos mentäisiin raivaamaan [...]
Otan haasteen vastaan, kun tavaraa on tosiaankin kotona liikaa, kun viime muutossa en ”ehtinyt” karsia riittävästi. :) Aion seurata projektin etenemistä blogissani tai ainakin tehdä sitten jonkunlaisen loppuyhteenvedon.
Mukana ollaan. Heti huomenna ryhdyn tuumasta toimeen ja aloitan varastosta. Yritän muuttaa osan romppeista euroiksi ja huutonettiin lähtee myös kaikki turhat arabiat. Älyttömin keksintö on seinälautaset!! Niitäkin löytyy eri versiona, tosin ei seinältä vaan romukasoista kaapeista. Saiskohan tuon tuhannen euron rajan rikki, ei ehkä mahdoton ajatus… Täytyypä listata kaikki ja seurata miten käy!
Tervetuloa mukaan :)
Mitä on seinälautaset? Pakko sanoa että enpä ole älyttömämpään asiaan törmännyt taas hetkeen..
Big-Sam: Etkö tosiaan ole seinälautasiin törmännyt? Ainakin maaseudulla ne ovat olleet männävuosina verrattain yleisiä. Lähinnä niitä löytää vanhan kansan kodeista. Seinälautaset ovat lautasia, joihin on päälle lätkäisty jokin maalaus ja se sitten ripustetaan seinälle.
Tästä pääset näkemään seinälautasia oikein olan takaa :)
No enpä ole törmännyt. Olisihan se pitänyt arvata, että google auttaa tässäkin asiassa.
Täytyy sanoa, että jos meille astioita alkaa kerääntymään niin alankin laittamaan niitä seinille! Ei mene turhaan arvokasta kaappitilaa.. :D
Hieno idea tämä 100 tavaran vähentäminen!
Joskus olen leikkinyt sellaista ajatusleikkiä, että jos olisi putki johon voisi heittää tavaran ja toisesta päästä tulisi ulos sama raha (tai edes puolet siitä) joka tavaraan on aikoinaan sijoittanut, niin kyllä kämppä tyhjenisi nopeasti!
Eli tämä vaan osoittaa, että ainakin itselläni suuri osa tavarasta on ihan turhaa. Siitä vain on niin äärettömän vaikea päästä eroon. Huuto.net ja vastaavat on tosi vaivalloinen tapa (pitää valokuvata, kirjoittaa selitykset, postittaa tai sopia noudosta) eikä useimmista tavarosta saa siellä kuin euron tai pari jos sitäkään. Kierrätyskeskukset on niin kaukana täältä, että sinne ei kannata alkaa ihan pientä kuormaa viemään. Toimivan tavaran heittäminen suoraan roskiin taas ei minusta ole ekologisesti kestävää, kaatopaikat on muutenkin jo täynnä kamaa. Helpointa olisi tietysti jo alun perin olla hankkimatta tavaraa ja tätä olenkin vaihtelevalla menestyksellä pyrkinyt noudattamaan jo muutaman vuoden ajan.
Eihän tämä varmaan kenellekään helppo projekti ole, erityisesti jos yrittää viimeiset pennoset nyhtää näistä käytetyistä tuotteista. Oma kämppäni on nyt räjähtäneempi kuin koskaan juuri sen vuoksi, että nämä uloslentävät tavarat ovat nyt kaapeista pihalla ja pitkin työhuonettani. Pikkuhiljaa ne kuitenkin katoavat ja rahaa on virrannut sisään jo huikeat 50 euroa. 2/3 tavarasta on kuitenkin lähtenyt lahjoituksena netcyclerin kautta. Roskiin en vie kuin rikkinäiset. Muut menevät sitten vaikka UFF:n tai muun vastaavan lahjoitukseen ja elektroniikkaromu kierrätykseen.
Pidän kaikkea tätä kuitenkin vaivan arvoisena, koska jo projektina tämä iskee kaaliin hyvin tehokkaasti sen, miten paljon turhaa on ja miten helposti sitä kerääntyy.
Turhan tavaran hankkimattomuus kokonaan on mielestäni silti mahdotonta, sillä kuten moni on jo kommenteissa tuonut esille, ei se tavara useinkaan hankintahetkellä ole turhaa, vaan useinmiten täyttää jonkin tarpeen (voi se täyttää myös puhtaan halun, jolloin hankinnan järkevyys on kovin subjektiivinen). Myös tarpeet kuitenkin loppuvat joskus, jolloin sen täyttämiseen käytetty väline muuttuu tarpeettomaksi.
Se mitä voi kuitenkin tehdä, on hankintavaiheessa pyrkiä funtsimaan, että ollaanko nyt todella täyttämässä todellista tarvetta, vai hetken halua. Tällä tavoin aidosti turhat hankinnat voi minimoida.
Vanha soitin on vihdoin myynnissä. Tai olisihan se kerran aiemminkin, mutta silloin kauppaaminen kaatui liialliseen ahneuteen. Nyt siitä olisi irtoamassa huomenissa viitisensataa euroa, joten ihan mukavasti pelkästään pölyttämässä olevasta tavarasta, jonka käyttöarvo on itselle puhdas nolla nyt ja tulevaisuudessa. Eli mukana haasteessa ollaan! :)
Itse juuri tyhjensin asuntoa erityisesti lastentarvikkeista kirppikselle. Minulla karsintapuuhissa auttaa ajatus: se tavara, jota en enää ostaisi, saa lähteä.
Mukana haasteessa. Tyttären pienistä vaatteista tuli juuri 50€ rahaa. Meni tosin neidille itselleen, mutta eipähän tarvinnut itse antaa.
Kirppispöytä pitäisi varata, mutta autottomana tavaran kuljetus on hankalaa. Huuto.nettiin siis kai.
Mulla on muuten jo pitkään ollut sellainen tapa, että kun hankin uuden tavaran, joku vanha lähtee samalla kiertoon. Eilen hain taloyhtiön kierrätyshuoneesta kolme isoa saviruukkua ensi kesän tomaateille (on hyvä varautua ajoissa) ja vein sinne samalla pari lelua.
Hyvä haaste :)
HEI KAIKKI,
MINÄ OLEN MYÖS LÄHTENYT MUKAAN VASTAAVANLAISEEN JO YLI VUOSI SITTEN.
JA LASKESKELIN JUURI, ETTÄ NOIN 1000, SIIS TUHAT TOSIAAN, TAVARAA ON JO LÄHTENYT HUUSHOLLISTAMME POIS. JA NÄMÄ KAIKKI OVAT SIIS NIITÄ TAVAROITA, JOITA OLEN MYYNYT KIRPPARILLA.
KYSEISILLÄ RAHOILLA TEIMME JUURI KREIKAN MATKAN JA VIELÄ JÄI KASSANPOHJALLE RAHAA SEURAAVAANKIN MATKAAN. NYT OLENKIN ALKAMASSA UUTTA KIRPPARIKIERROSTA JA AINAKIN SEN SATA-KAKSI TAVARAA SAAN VIELÄKIN KOKOON. JA HUOM. EN OLE MYYNYT KIRPPARILLA SIIS YHTÄÄN VAATETTA, NE KAIKKI OLEN LAITTANUT UFF:N TAI FIDAAN.
MEILLÄ OLI ISO OMAKOTITALO, JOSSA ASUIMME 20-VUOTTA JA VINTTI TÄYTTYI PIKKUHILJAA KAIKELLA TARPEELLISELLA, JOTA SIIS VAIN MUUTOSSA TARVITSIMME.
NYT KUN MUUTIMME PINEMPÄÄN ASUNTOON, OLI PAKKO LUOPUA. MUTTA KERRALLA EN SIIHEN OLE PYSTYNYT, NIIN MATERIALISTIN-PIRKALES ASUU VIELÄ SYDÄMESSÄNI, ETTÄ VÄLILLÄ AIVAN RAASTAA KUN PÄÄTÄN JONKIN TIETYN KIPON VIEDÄ TAAS PYÖRIMÄSTÄ POIS JALOISTA. JA HUPS. KUN KUUKASI ON KULUNUT,EN EDES MUISTA, ETTÄ MINULLA ON MOISTA KIPPOA IKINÄ OLLUTKAAN. VINKKINÄ MUUTEN; SÄÄSTÄN KAIKKI NS. HINTALAPUT TAVAROISTA JOITA OLN MYYNYT KIRPPARILLA, NIITÄ ON MUKAVAA KATSELLA, ETTÄ TUOKI JA TUOKIN ON SIIRTYNYT SEURAAVALLE ONNELLISELLE OMISTAJALLE.
Luin kirjan nimeltä Elämä järjestykseen (kirj. Passig ym), jossa oli mielestäni loistoidea:
”Onneksi nykyään on sentään helppo tehdä mieleisiään ostoksia, mikä onnistuu esimerkiksi hiirtä napsauttamalla. Vakiintunutta käytäntöä ei ole kuitenkaan siihen, kuinka tavaroista pääsee jälleen eroon. Vaadimme siksi myös toiseen suuntaan toimivaa postipalvelua, joka käy noutamassa pientä korvausta vastaan kaikki mahdolliset kapineet ja hoitaa ne nettihuutokaupan ostajille tai kaatopaikalle.”
Suorastaan outoa, ettei tuollaista palvelua ole vielä perustettu. Ihmisten muuttaessa tai saadessa siivousvimman sitä tavaraa kyllä olisi, jolla tienata.
Idea on hyvä ja on aina välillä paikallaan katsoa nurkat läpi sillä silmällä, mitä sinne vuosien saatossa kertyy. En kuitenkaan allekirjoita syyksi sitä, että se on poissa varallisuudestani. Mitä minä sillä varalliisuudella sitten teen? Eurot säästyy jos en hanki jotain, mutta ihan yhtä turhaa on varastoida niitä euroja sinne pankkitilille… En ole henkilö joka haalii kaiken ”kivan” heti kotiinsa, hankin tavaroita jotka mielyttävät minua pitkään.
Olen myös miettinyt tässä kampanjassa sitä, että oma kämppä on täynnä sellaisia tavaroita, joita ei tarvi kovin useasti, mutta kuitenkin oikeasti tarvii ajoittain. Kaiken sellaisen heittäminen pois ja hankkiminen kohta uudestaan ei ole kovinkaan taloudellista…
Perinteisesti ehkä näin, mutta menetkö nyt ajattelussa siitä mistä aita on matalin? Ehkä et ole kovin pitkälle tosiaan miettinyt, mitä varallisuus omalla kohdallasi mahdollistaisi. Kun alkaa asiaa vähän laajemmin miettimään, niin on päätelmän lopputuloksena se, että varallisuus auttaa vapauteen. Varallisuus mahdollistaa vähemmän stressauksen vaikkapa työpaikasta. Riittävän suuri varallisuus mahdollistaa perinteisen, toisen lukuun tehdyn työn tekemisen jopa kokonaan. Varallisuus mahdollistaa myös vaikkapa arvokkaan eläköitymisen. Henkilökohtaisesti en elä missään ruususen unelmissa ainakaan sen suhteen, että täällä tai missään muuallakaan olisi nykyisen kaltainen eläkejärjestelmä enää turvana.
Ja kyllä, pankkitili on tosiaan aika huono paikka rahan säilytykseen. Huomattavasti parempi idea on laittaa se raha työskentelemään sinulle.
Tämän kaltaiset tempaukset näyttävät merkityksettömiltä ja melkeinpä huvittavalta näpertelyltä niin kauan kuin asiaa ei katso omassa elämässään laajemman perspektiivin kautta, osana kokonaisuutta ja todella mieti olisiko tässä syvempääkin ideaa takana. Ei sitä kaikilta voi tietenkään edes edellyttää, mutta tällaisen linssin kautta itse näitä juttuja peilaan.
Sinulla ei varmasti liikaa turhaa ole, jos tosiaan olet voinut tehdä hankinnat jo alunpitäen rauhallisesti, harkiten ja kestävyyttä ajatellen. Laatuajattelu on aivan yhtä tärkeää kuin kuin turhasta roinasta eroon pääsy. Avainsana tässäkin projektissa on edelleen ”turha”, ja se on itse määriteltävä. Minä en voi sitä sinun puolestasi sanoa ja vaikka sanoisinkin, olisimme varmasti aivan eri linjoilla tuon ”turhan” suhteen.
Mitä tulee erittäin harvoin käytettäviin esineisiin, niin poisheittäminen ei tietenkään kaikkien esineiden kohdalla ole realistinen vaihtoehto, mutta yhtä hyvin harvemmin käytettyjä, mutta kalliita juttuja voi vaikkapa lainata tai vuokrata, jos siihen on edes teoreettinen mahdollisuus.
Tässäkään artikkelissa ei siis ole tarkoitus olla dogmaattisen ehdoton, vaan aidosti vain kyseenalaistaa ympäröivän roinansa merkitys, niihin sitoutunut raha ja niistä saatava todellinen hyöty, jos sitä on.
Turha roina muuten syö varallisuutta silläkin tapaa, että jokainen esine kodissasi vaatii tietyn määrän tilaa. Tiettyyn kuutiomäärään mahtuu vain tietty määrä esineitä ja lopuksi on joko hankittava ulkoinen varasto tai suurempi kämppä, jonka täyttämistä voi sitten jatkaa. Mielestäni huomattavasti parempi vaihtoehto on ottaa täysin päinvastainen ajattelu käyttöön ja mieluummin vähentää roinan määrää.
Se on kyllä totta että roinan määrää voisi aina yrittää vähentää. Minulla itselläni suurinta päänvaivaa tuottavat kuitenkin ne tavarat, joita tarvitsee ajoittain, mutta ei joka päivä ja jotka vievät tilaa. Kaapit ovat pullollaan petivaatteita, pyyhkeitä ja vastaavia, mutta kun asuntomme on aina ajoittain kuin hotelli, ilmankaan ei oikein pärjää, kaikki ovat välillä käytössä.
Lisäksi säilytän esim. joitain leluja, koska siskon lapset ovat luonani pari, kolme kertaa vuodessa, enkä viitsi joka kerta uusiakaan ostaa. Ja asunnossa jemmataan myös huonekaluja jotka muuten lähtisivät kiertoon, mutta jotka odottavat teini-ikäisen muuttoa kotoa. Ettei tarvitsisi taas sitä lompakkoa kaivaa sitten…
Itse minua kampanjassa eniten epäilyttää se, että varsinainen säästö ainakin luonnon kannalta unohtuu, jos kampanjasta saadaan syy heittää vanha ja toimiva pois ja kävellä kauppaan ostamaan uutta. Tiedän muutamia ihmisiä, joiden sisustustyyli on minimalistinen, mutta jotka uusivat sen kerran kuukaudessa. Ei kovin ekologista nähdäkseni.
[...] Lähetetty 19.9.2010 kirjoittanut Ritva Rajander-Juusti Saiturin haaste alkaa olla loppusuoralla, eli aikaa raivaamiseen on vielä syyskuun loppuun. Tahti on jatkunut [...]
ONNISTUI !!!
Tuossa aiemmin kerroin kuinka olen onnistunut n vuoden aikana myymään ainakin tuhata tavaraa ja suunnittelevani taas kirpparipöydän varaamista ja nyt se on toteutunut ja sadan tavaran poisheitto onnistui yli odotusten; 224 TAVARAA LÄHTI TAAS KIERTOON ONNELLISILLE UUSILLE OMISTAJILLE.
Vaikka en tietenkään vieläkään ole lähelläkään pelkästään sadan tavaran omistamista, niin silti on olo jo huomattavasti kevyempi ja kaapeissa on jo tyhjiä hyllyjä ja kirjekuoressa odottamassa matkaa on useampi saturainen. kIRPPARI ON KYLLÄ HIENO KEKSINTÖ.
Vuoden aikana olen ostanut kaksi vaatetta normaalista kaupasta ja nekin lomamatkalla. Kirpparilta on tarttunut mukaan housut ja pari puseroa ja yksi hame. Kesän jälkeen laitoin pois kaikki ne kesävaatteet, joita en ollut pariin kesään käyttänyt ja ensi talven jälkeen laitan kaikki käyttämättömät talvivaattteet pois. Näin saan myös vaatekaappiini väljyyttä ja voin hyvällä omalla tunnolla silloin tällöin ostaa jokusen uuden vaatteen, mieluummin kirpparilta tietysti. Nyt kun olen päässyt ostamisenraivotilasta pois, voin nauttia lomamatkoilla muustakin kuin jatkuvasta shoppailusta ja rahaa palautuu aina takaisin kotiin. Kovasti siis suunnitelen myös tuota kymppitonnin säästötavoitetta, ehkä jo ensi vuonna alan siihen, tänä vuonna on vielä kaukomatka edessä ja säästötavoite siirtyy ensi vuodelle….Kiitos siis SAITURI sinulle, että avullasi minäkin tulin vihdoin järkiini ja ymmärsin, että tavara ei yksinään tuo onnea, vaan onnen tunteen voi saavuttaa monella muulla seikalla kuin omistamisella. Tämä saattaa mahdollistaa haaveeni myös siitä, että muutan halvempaan asuntoon ja vähennän työn tekoa ja alan tekemään vain 4-3 päivää viikossa töitä. Mukavaa syksyä kaikille tämän blogin lukijoille ja komenntoijille.
Oho.. Onpas pistetty totaalinen remontti käyntiin. Onneksi olkoon!
Olen samaa mieltä kanssasi lomailusta.. En todellakaan kiertele kauppuja shoppaillen jos mahdollisuus on imeskellä kookospähkinästä pina coladaa rannalla. Kyllä kaupoilla voi käydä katselemassa vaikk yhtenä päivänä ja samalla tutustua paikalliseen tapaan tehdä kauppaa (eroaa usein ”hiukan” suomalaisesta tavasta).
Kerrassaan hienoa! Itse olen kelaillut juuri samoja juttuja: nimenomaan omistamisen sitovaa ja ankkuroivaa vaikutusta. Ihmiset yhtään ajattelematta vapaaehtoisesti maksavat omistamisen orjuudesta, noin kärjistetysti.
Olen vähennellyt jo vuosia itsekin. Hitaasti, mutta harkiten. Tavaraa tulee sisään vähemmän kuin lähtee ulos.
Rahallista pointtia täydennän painotekijällä. Tekniikan ihmisenä ajattelen painon siirtämisen ja nostamisen vaativan jouleja, newtonmetrejä tai wattisekunteja, kaikki siis konvertoitavissa silkaksi rahaksi. Toisaalta, ilmaan nousu on grammantarkkaa puuhaa kun huipputasolla mennään. Näin ollen taistelen joka grammasta.
Edellisen lisäksi ajattelen ”minimidiversiteettiä”. Joka ikiseen taskulamppuun erilaiset polttimot ja paristot? Ei, vaan yhtä mallia kaikkiin mahdollisimman pitkälle, noin esimerkkinä. Näin ”varalamppujen” varasto valikoiman supistamisen ansiosta pienenee, siis kevenee. Kaksipäiset työkalut ovat myös hyvä esimerkki. Polkupyöräretkellä ihan kaikki pitää saada sinne mäen päälle. Tämä onkin eräs käyttämäni metafora.
Minimidiversiteetin jatkeena ajattelen ominaisuuksia. Kännykän saa kameralla varustettuna, sen sijaan että hommaisi erillisen digikameran, josta lisää painoa, oheislaitteita ja huolehtimista. Silti kännykän paino saati tilavuus ei muutu. Syystakki, talvitakki, kevättakki ja kesätakki? Hmm… entä vain lämmin takki ja kevyt takki, ihmiset? Armeijan kaapin malliin.
Lopuksi: eikö olisi ihanaa, kun voisi heittää pari matkalaukkua kiinni ja lähteä minne vain ja milloin vain, koko omaisuus mukanaan? Tottakai niin halutessaan eli ei pakosta. Ja ellei mihinkään halua lähteä milloinkaan, ei koe eikä näe mitään.
Näinhän se on. Omistamiseen liittyy yleisesti se harhaluulo, että mikä tahansa omistaminen on hyvästä ja verrattavissa todelliseen varallisuuteen. Kuten oletkin huomannut, niin näinhän asia ei ole, vaan riippuen siitä mitä omistaa, voi tuloksena olla joko suuri vapauden tunne tai hyvinkin kahlittu olotila.
Tietoinen ja hidas tavarapaljouden vähentäminen on varmasti se kaikkein toimivin ratkaisu, sillä tällöin sen tekee myös kestävältä pohjalta. Tällä tavalla nimittäin myös omat kulutustottumukset muuttuvat luonnollisemmin ja muutos on ehkä myös tietoisempi, ja näin pysyvämpi. Paljouden syitä on tällöin pakko miettiä useammin.
Minimidiversiteetti on aivan loistava pointti, jota en tullutkaan tässä yhteydessä ajatelleeksi. Oman kodin käyttöesineiden ”standardointi” tiettyyn malliin auttaa myös säästämisessä hyvin pitkälle. Ei luonnollisesti ole järkeä hankkia periaatteessa samaa asiaa hoitamaan montaa eri mallia. Hyvä pointti!
Ajatuksen tasolla se on ihanaa, että voisi vain pakata kampsut kassiin ja häipyä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tämä on täysin henkilöstä kiinni, sillä toisin kuin monet yltiöminimalistit, en kuitenkaan pidä ”tyhjän talon” ideologiaa minkäänlaisena itseisarvona. Sekin nimittäin voi luonnollisesti olla elämää hankaloittava tekijä sitten kuitenkin. Näin ollen olen vahvasti sitä mieltä, että niin kauan kuin se kodin tavaravuori perustuu aidosti ja itselleen rehellisesti perustuvaan tarveharkintaan, ei sitä silloin tarvitse hävetä.
Mielenkiintoinen haaste! Itse olen opiskelijavaihdossa tällä hetkellä, joten kunnollinen osallistuminen jäänee kesäkuukausille, kun taas koto-Suomeen palaan. Toki saan huikean määrän tavaraa tähän laskettua, kun kaikki tänne hankkimani tavarat pääsevät kiertoon takaisin lähtiessäni! Vaihtoa edeltänyt pakkausruljanssi vaikeuttaa tosin Suomen pään toimintaa: tammikuussa UFF sai lahjoituksena n. kolmanneksen vaatekaapistani, eli siellä ei niin paljoa karsittavaa olekaan. Mutta sepä tästä vielä haastavampaa tekeekin!
Kuulin tästä blogista/sivustosta ystävältäni, joka oli siihen itse törmännyt.. liekö siksi, kun olen hänelle ilmoittanut, että nyt on kesän ajan projekti laihduttaa kropan lisäksi myös kotia turhasta tavarasta.
Olen jo nyt heittänyt tavaraa roskiin, lahjoittanut kavereille tai myynyt. Ja projekti jatkuu, kumman paljon tavaraa voikin mahtua kaksioon YHDELLE ihmiselle. Toki joidenkin tavaroiden tilalle hankin uutta, sillä tarkoituksenani on myös sisustaa kotini uudelleen, mutta samalla tavaraa poistuu hyvin paljon. Päätin, että tavarani on projektin loputtua mahduttava tarpeen vaatiessa vaikka pieneen yksiöön.
Kokeillaanpa siis, miten paljon tavaraa lähtee. Mukaan ei lasketa tavaroita, jotka jo olen heittänyt pois. :)
Hei Saituri ja Big Sam ja kaikki muutkin !
En tiedä luetko enää tätä blogia. Mutta kirjoitan kuitenkin nyt väliaikatietoja. Olen viimeksi kirjoittanut tänne 4.11.2010, eli melkein 2 vuotta sitten.
Ja olen taas ONNISTUNUT; meinaan siinä heoukuttelemassasi 10 000 euron säästötavoitteessa.
Minulla on nyt kasassa 18 000 €. Ja olen itsestäni tosi, tosi ylpeä.
Vaikka olen välillä sorutunut soppailemaan ihan turhaankin, olemme pystynyt silti viettämään mukavia ulkomaanlomia ostamatta juurikaan mitään.
Ja nyt, kun on taas syksy, ja olen uutta puhtia täynnä, olen taas varannut kirppis pöydän ja taasen voin alkaa tähtäämään ainakin sen sadan tavaran poislaittoon.
Siihen 100 tavaran pelkästään omistamiseen, en pysty enkä edes halua.Mutta minä saan jo siitä tyytyväisen olon kun pistän pois koko ajan käyttämätöntä turhaa rompetta.
Ja nyt tulee se toinen uutinen; aiemmassa viestissäni kerroin, että haaveilen mahdollisuudesta muuttaa pienempään asuntoon ja ehkä vähentämään työntekoa.
No asunto on vaihdettu puolet pienempään, velkoja maksettu siis pois. Itseasiassa kaikki. Olen velaton ja omistan silti 80 neilöisen siistin, rempatun ja KAUNIIN kodin järven rannalta.
Vaihdoin siis maisemaakin, paikkakuntaa maalle.
Puolisoni on tässä kaikessa mukana ja on yhtä tyytyväinen kuin minä.
Eli hänen tuellaan ja yhdessä tässä on parannettu henkistä oloamme.
Ja olen vähentänyt myös työntekoa; olen ottanut aina silloin tällöin virkavapaata (olen valtion virkamies ja sieltäkin saa virkavapaata kun vaan uskaltaa anoa, minä uskalsin,polvet täristen). Tänä vuonna minulla on kaikenkaikkiaan 12 viikkoa lomaa.
Tämä kaikki on ollut mahdollista kun olen miettinyt tarkemmin mitä kaikkea tarvitsen, mihin rahani laitan ja mikä on minulle tärkeää ja mikä turhuutta.
Mottoni onkin nykyään; ”Vapaus on vaurautta.”
Eli tämän halusin vain kannustamismielessä kertoa kaikille, jos tätä joku vielä sattuisi lukemaan.
Eli jälleen kerran hyvää syksyn alkua kaikille !
Tv Pipsa
@Kukkaron nyöri tiukalla: Valtaisat onnittelut! Kyllä tällä sivustolla edelleen lukijoita on ja minäkin käyn täällä säännöllisesti sitä huolimatta, että artikkelien tuotto on pysyvästi tai väliaikaisesti päättynyt.
Syytä ylpeyteen sinulla selvästi on, sillä olet ottanut aika ratkaisevia askelia kohti stressittömämpää elämää. Ja mikä parasta olet myös onnistunut sen saavuttamisessa paremmin kuin monikaan meistä. Tästä olisi syytä monen – itsenikin – ottaa runsaasti esimerkkiä. Tekstiä lukiessa käy selväksi, että olet onnistunut luomaan itsellesi paremman tilanteen kuin mitä 95% kansasta on. Ei välttämättä materiaalisella tasolla määrän suhteen – joka muutenkin on se valheellinen mittari, jota en itsekään ymmärrä – vaan nimenomaan elämänlaadullisesti. Olet myös ymmärtänyt sen asian ytimen, joka innostaa jatkamaan eteenpäin ”Vapaus on vaurautta”.
Oi Kiitos Saituri!
Olipa lämmittävää saada näin pian vastaus !
Oikein mukavaa syksyn jatkoa ja kohti vapauttavampaa vaurautta.
Kurkkailen aina välillä tänne sivuille ja katson mitä liikettä ja mielipiteitä täällä liikkuu.
Tv Pipsa