Heti kun siirrytään suunnittelemaan sellaisen henkilön sijoituksia, jolla on merkittäviä menoja, suurempia tarpeita ja yllättäviäkin menokohteita; ja kuitenkin samaan aikaan usein varsin pienet tulot, joita ei oikein voi tarkasti ennakoida, menee rahankäytön ja sijoituksien suunnittelu monitahoisemmaksi. Jokaisen on luonnollisesti otettava huomioon oma tilanteensa.

Tämä on ehkä helpoin sijoitus mitä tehdä voi. Mitä pienemmälle lapselle alkaa sijoituspottia kokoamaan, sen enemmän voi periaatteessa “hypätä tuntemattomaan”, eli ottaa reilusti riskiä. Tässä olen siis oppikirjojen kanssa samaa mieltä. Aikaa säästöjen arvonkehitykselle on näissä tapauksissa niin paljon, että mikään muu kuin osakesijoittaminen ei ole järkevää. Mahdolliset arvonheilahtelut noin 20 vuoden aikajaksolla tasoittuvat tehokkaasti ja tulos on poikkeuksetta positiivinen.

Sijoittaminen on raakaa puuhaaSijoittajaksi kasvetaan nöyryyden kautta. Toisilta sitä löytyy luonnostaan ja toisten sitä pitää hakea kantapään kautta; jotkut eivät opi koskaan. Viimeinen mainituista ihmisryhmistä menestyy sijoittajana kaikkein huonoimmin. Itse hain nöyryyteni kantapään kautta.