Pysyn vielä poissa asuntokaupoilta, tässä syitä – OSA 1
(Artikkeli kirjoitettu Kesäkuussa 2009) Suomi, maa jossa mediaanipalkka on noin 2000 €. Suomi, maa jossa verotus on maailman kolmanneksi kireintä, ruoka maailman kalleinta ja asunnot, vanhatkin homeloukut sellaisissa hinnoissa, että edes “hyvinvoivalla” keskiluokalla ei niihin ole varaa ilman yli 20 vuoden laina-aikaa, tai erittäin pientä neliömäärää.
Lisäksi teollisuus on suureksi osaksi kaikonnut halpamaihin, eikä Suomella ole käytännön kilpailuvaltteja missään asiassa. Minusta tuossa yhtälössä on jotain kovasti väärin.
Viime vuosien asuntojen hintaralli on lähes yksinomaan johtunut erittäin löysästä lainapolitiikasta pankkien tiskeillä. Lainaa on saanut ilman kyselyitä niin paljon kuin vain pussi on kestänyt, ja jos ei ole kestänyt niin sitten on vain myönnetty pidempiä laina-aikoja. Raha ei ole ollut este.
Lainanottoa taas on omalta osaltaan vauhdittanut nousukauden palkkatason kasvu, joskin vaatimaton sellainen, koska hinnat ovat kasvaneet samaa tahtia. Myös se ihmeellinen usko Suomen kaikkivoipaisuuteen ja ikuiseen nousuun teknologian voimalla on sokaissut ihmiset.
Asunnonostajan ei ole käytännössä tarvinnut enää pitkään aikaan miettiä, että millä sen kämpän käytännössä rahoittaa ja mitkä kustannukset ovat kun asiasta on tehty niin petollisen helppoa. Etukäteissäästämistä ei ole monissa tapauksissa vaadittu ollenkaan tai se on ollut vähäistä. Pankit ovat itse asiassa tehneet kaikkensa, että säästäminen tapahtuisi “jälkikäteen” tai siitä murehtiminen on ulkoistettu “lainaturva”-vakuutusyhtiölle. Rahan aito hinta on erotettu tehokkaasti kontekstistaan ja siitä on tullut lähinnä sivukuriositeetti. Kuumien vuosien menettelyllä ihmisillä oli “rahaa” asuntoihin, joihin heillä ei koskaan olisi muutoin ollut varaa… eikä itse asiassa ole nytkään.
Mitä tämä tarkoittaa velkavangeille?
Suunta on selvä jo nyt. Pankit ovat palaamassa lainoituksissaan vanhan malliseen, hieman järkiperäisempään järjestelmään, jossa myös riskit otetaan huomioon. Enää se kassatyttönen sillä 1500 € bruttopalkalla ei käytännössä saa lainaa asuntoa varten koska hänellä ei siihen varaa ole. Oikeaan maksukykyyn kiinnitetään enemmän huomiota, kuten myös siihen onko lainanottajalla minkäänlaisia vakuuksia siltä varalta että lainaa ei saakaan maksettua.
Jo yksistään paluu järkivoittoiseen lainoitukseen tarkoittaa sitä, että nousukaudella tapahtunut asuntojen hintakehitys ei ole ihan hirvittävän todennäköinen. Itse asiassa jo yksistään tästä syystä asuntojen hinnat ovat jo nyt tulleet alas. Nykyisillä lainehdoilla ei enää saa samankokoista ja laatuista asuntoa kuin vielä kaksi vuotta sitten samoilla tuloilla.
Monet haluavat kokonaan ummistaa silmänsä sille, että täällä Suomi -nimisessä paratiisissä ei olekaan kaikki hyvin. “Kupla” ei asuntojen hinnoissa ainakaan kummittele. “Tämä nyt on vain tällaista väliaikaista epävarmuutta” käy monen kommentaattorin väpättävä suu. Täysin perusteeton arvonnousu on mielestäni ollut kyseessä jo pitkään. Eikö tee mieli uskoa? Lisää tulee.
Suomi uppoaa
Pari viime vuotta maailmalla on käynyt hiukkasen köpelösti, kuten varmasti kaikki tietävät. Monet kuumimpina vuosina asuntoja ostelleet vieläkin uskovat ja rukoilevat, että “tämä ei koske Suomea”, kuten armoitettu “maailman paras” valtiovarainministerimmekin, Jyrki Katainen ehti jo jossakin vaiheessa uumoilla (mitä muuten tällaiset meriitit omaava mies tekee kansakuntamme talousasioita johtamassa?).
Vaikka talousalueemme on syrjässä ja pieni, se ei tarkoita sitä että isojen poikien leikit ei yltäisi meille asti. Itse asiassa, surullinen uutinen on, pojat ja tytöt, että viennistä riippuvainen taloutemme on jo kokenut kolhuja maailmantalouden tilanteesta johtuen ja tulee niitä vielä kokemaan todennäköisesti enemmän kuin muut.
Nyt maailaillaan vähän piruja seinille faktojen muodossa. Lama on vasta aluillaan, eikä se ole koskettanut vielä kovin monia, mitä nyt muutamaa sataatuhatta vasta. Siksi vielä on päällä syvä uskomus siihen että eihän tässä kuinkaan käynyt. Tässä kuitenkin pari kohtaa, jotka todennäköisesti tyhjentävät sinunkin silmäsi unihiekasta:
1. USA:n Subprime -kriisi oli vasta alkusoittoa syvenevälle kriisille. Piakkoin alkaa kriisin toinen aalto, jolloin USA:ssa nähdään keskiluokkaisten asuntovelkaisten “option-ARM” ja “ALT-A” lainat paukkua.
Kyseiset lainat ovat tulleet tunnetuksi siitä, että ottohetkellä niiden korot olivat jopa nolla, mutta lainasopimusten mukaisesti tietyn ajan kuluttua kyseisten lainojen korot tarkistetaan uudelleen huomattavasti korkeammalle tasolle. Toinen tunnettu asia näistä lainoista on se, että niiden ottajat elivät pitkälti siinä uskossa, että asuntojen hinnat tulevat nousemaan ikuisesti, ihan kuin Suomessakin. Tämä tarkoittaa sitä, että näillä ihmisillä ei oikeasti ollut varaa asuntoonsa ja suurella osalla heistä on nyt enemmän lainaa kuin mitä asunnon arvo on. Myös Suomesta löytyy samalla asenteella otettuja lainoja pilvin pimein, vaikka lainat itsessään eivät yhtä vaarallisia olekaan kuin Amerikkalaiset sukulaisensa.
Tämä kaikki vaikuttaa Suomeen ja Eurooppaan välillisesti, mutta jo Subprime -kriisinkin jäljet ovat tarpeeksi pahat.
2. Väestö vain vanhenee. Lapsia syntyy eläköityviin luokkiin nähden liian vähän. Tämä tarkoittaa sitä, että huoltosuhteemme huononee entisestään ja kiihtyvällä tahdilla.Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että yhä pienempi määrä työssäkäyviä veronmaksajia joutuu elättämään yhä suurempaa määrää ei-työssäkäyviä. Jo nyt se on lähestymässä 1:2 suhdetta. Kun tähän lasketaan mukaan tuleva massatyöttömyys, ei hyvä heilu.
3. Valtio lainaa Suomen hengiltä. Suunnitellut jättimaiset valtion lainanotot tarkoittavat Suomelle sitä, että veroja tullaan nostamaan ja reilusti tulevaisuudessa. Valtion ottama laina on käytännössä veronkorotusten siirtoa tulevaisuuteen. Octavius on tehnyt hienon kirjoituksen tästä aiheesta.
4. Työttömyys lähtee kukoistamaan. Valtion idioottimaisista huokailusta “työvoimapulasta” huolimatta, vahingoittaa Suomen taloutta kuitenkin lähinnä työttömyys. Työvoimapulaa ei ole eikä tule, kuten jokainen silmät ja korvat omistava voi huomata. Teollisuus kaikkoaa Suomesta kiihtyvällä tahdilla. Pelkillä toisillemme myytävillä palveluilla taas maata ei kehitetä, vaan myös viennin on oltava tervettä. Vienti tuo maahan rahaa. Octavius on käsitellyt tätäkin aihetta hienosti.
5. Suomeen ei investoida. Suomessa ei ole juuri teollisuutta enää, eikä vientiäkään harrasteta, koska kukaan ei osta mitään missään. Väestömme taloustilanteen sekä ostovoiman suhteen riittää myös ongelmia. Valtio on kaiken lisäksi vielä kiristämässä verotusta lisää.
Koska Suomi on omaan kurjuuteensa hitaasti kuoleva maa, voitte varmaan arvata, että ei suurempia tekijöitä, tai kotimaisia yrityksiä juuri kiinnosta investoida olemattomille kotimarkkinoillemme. Ainoa pelastus on, että pakka laitetaan kokonaan uusiksi ja lisäksi löydetään muutama uusi Nokian tapainen kotimainen yritys, joka saa Suomen takaisin jaloilleen.
Tätä ei ole näkyvissä. Suomen kilpailuvaltit ovat varsin hataralla pohjalla, koska käytännössä ainoa todellinen myytävä luonnonresurssimmekin on puu, jonka kulutus sekin on laskussa ja hinnat pohjamudissa (metsäteollisuuskin on sitäpaitsi myös karannut jo pitkälti muille maille).
6. Euroa ei voi devalvoida (eli euron arvoa ei voi tarkoituksellisesti laskea muihin valuuttoihin verrattuna). Euro on liian kallis muihin valuuttoihin nähden. Tämä tarkoittaa sitä, että koska euroissa ostettu tuote on esimerkiksi USA:lle tai Venäjälle liian kallis, hyytyy vienti erittäin voimakkaasti. Arvatkaa mitä se tarkoittaa Suomelle, joka on erittäin riippuvainen viennistä?
7. Deflaatio uhkaa (hintatason yleinen lasku). Vaikka über-kallis kotimaamme tarvitseekin reilua hintojen laskua muun planeetan tasolle, ei hintatason lasku silti ole välttämättä hyväksi, vaikka se aluksi siltä kuulostaakin. Deflaatio kuulostaa kivalta, mutta esiintyessään voimakkaana on se todellinen riskitekijä taloudelle. Koska hinnat vain laskevat ja laskevat, ei kukaan tai mikään yritys investoi uusiin tuotteisiin ja laitteisiin, koska odotetaan, että hinnat laskevat vielä lisää. Tarpeeksi pitkälle jatkuessaan tämä johtaa tuotannon laskuun ja työttömyyden nousuun.
Toisaalta kun kansalla ei muutenkaan ole varaa mihinkään, niin ehkä tämä viimeinen pointti on kuitenkin enemmän positiivinen.
Mitäs nyt sitten oikein tulee tapahtumaan?
Sen kun tietäisikin, olisin miljonääri jo moneen kertaan. Voimme kuitenkin aina esittää arvailuja. Todennäköisin tapahtuma kuitenkin on, että kuplahinnoiteltu betoniluukkukantamme tulee ropisemaan hinnoiltaan vielä lisää alaspäin. Miksikö?
Siksi, että kaiken muun myllerryksen keskellä työttömyys tulee aidoksi ongelmaksi jo valmiiksi kalliissa kotimaassamme. Työttömyyshän tietenkin merkitsee sitä, että suurella osalla kansastamme ei ole rahaa millä mällätä, saati maksella velkaa ja korkoja pois.
Nyt jo työttömiä on yhteensä, virallisten lukujen mukaan yli 300 000. Tähän vielä lisätään muut verovaroja kuluttavaa työtä tekevät, työtätekemättömät tai siihen pystymättömät henkilöt, kuten eläkeläiset (n. 1 milj.), lapset, työkyvyttömät, julkisen sektorin pöhöttyneet organisaatiot ( noin 600 000) yms, ovat luvut karmeita.
Kun ostovoimaltaan yksi heikoimmista läntisistä kansakunnista joutuu työttömyysaallon kohteeksi, laskevat myös hinnat kauttaaltaan vastaamaan todellisuutta.
Alla on kuva edellislaman asuntohintakehityksestä. Jotakin kertoo se, että nyt iskevää lamaa tituleerataan pahemmaksi kuin 90-luvun alkua, jolloin meikäläisen perhe meni taloudellisesti nurin. Siltikään tämä ei ole vielä korreloinut asuntojen hintoihin kunnolla, koska suurelle osalle tavallisista kuluttajista ei vielä ole oikeastaan mitään kovin konkreettisesti muuttunut. Nyt vasta puhutaan, että huonosti menee.
Siinä vaiheessa kun yrityksiltä loppuu kokonaan raha ja massalomautukset alkavat muuttumaan irtisanomisiksi ja lisää väkeä pannaan pihalle, alkaa varmasti markkinoillakin tapahtua toiseen malliin.
Oston hetki tulee hissukseen
Kuten varmaan jo on tullut selväksi, on asuntohintojen luisu alaspäin erittäin todennäköistä. Kuinka paljon? Sitä on vaikea sanoa, mutta kaksinumeroisista luvuista luultavasti puhumme. Koska kysynnän ja tarjonnan lait koskevat myös asuntomarkkinoita, tulee tilanteen vaikutus olemaan näkyvä. Suomen kansalla ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi varoja nykyisen hintatason ylläpitoon.
Ellen itsekin saa potkuja lähitulevaisuudessa, mikä on hyvin todennäköinen skenaario sekin, olen hyvissä asemissa asunnon ostoon, kun aika koittaa. Tämän sanon sillä oletuksella että ylipäätään edes olen vielä Suomessa silloin kun näin käy. Muutto pois täältä on ikuinen unelmani. Suunnitelma vain täytyy saada toteutuskelpoiseksi.
Vertailua
Vaikka asuntojen hintavertailu muiden maiden kanssa ei kovin reilua olekaan, koska olosuhteet ovat erilaisia, päätin silti ottaa vertailuun Tampereen ja entisen opiskelukaupunkini Saksan Hannoverin kolmiot. Saksa siksi, että se on lopuksi aika samanlainen paikka asua ja elää, joskin hieman halvempi kuin Suomi.
Hannoveristä sen verran, että se on Saksan yksi vehreimmistä kaupungeista, ja täten ainakin omasta mielestäni erittäin viihtyisä ja kaunis. Kaupunki on noin Helsingin kokoinen, ja siellä asuu 600 000 asukasta. Saksalle tyypillisesti elintarvikkeet ovat kohtuullisen halpoja ja julkinen liikenne toimii loistavasti.
Tässä yksi vertailu asunnoista Suomen ja Saksan välillä. Molempiin hakuihin laitoin kriteereiksi samat. Otin vertailuun asunnot joissa voisin oikeastikin elellä. Lopputuloksena on, että Saksasta saisin läheltä viihtyisän ja elävän kaupungin keskustaa vähintään 23 500 euroa halvemmalla samankokoisen ja suurinpiirtein samakuntoisen asunnon kuin Tampereelta
Oli mielipide mikä tahansa, niin kyllä tällainen vertailu aina pistää miettimään, että onko täällä päivättömän yön maassa mitään järkeä elellä:
Tampere, Tesoma, Kohmankaari 6 (9,4 km keskustasta)
Hintapyyntö: 79 500 €
Yhtiövastike: 285 €
Huonemäärä: 3h, kph, k
Neliömäärä: 65,5
Rakennusvuosi: 1964-67
Kunto: ok-kuntoinen, sisustus ja pintamateriaalit olisi uusittava, jos haluaisi viihtyisän.
Pohjakuva:
Hannover, Döhren (5 km keskustasta)
Hintapyyntö: 56 000 €
Yhtiövastike: 208 €
Huonemäärä: 3 h, k, kph, parveke
Neliömäärä: 66
Rakennusvuosi: 1962
Kunto: Ok-kuntoinen, sisustus ja pintamateriaalit olisi uusittava, jos haluaisi viihtyisän.
Pohjakuva:
Blogisi on erittäin viihdyttävä (ja myös asiallinen ja informoiva), varsinkin kun asenteesi on “Kyseenalaista kaikki, äläkä lässytä”. Jenkeissähän näitä personal finance blogeja on enemmän kuin sieniä sateella, mutta Suomeen näitä onkin jo kaivattu. Huomaa, että teemat ovat aika pitkälti yleismaailmalliset. Tulen seuraamaan tätä. :)
Muutama kommentti yllä olevaan artikkeliin: Saksan asuntomarkkinoilla ei ole tapahtanut minkäänlaista hintakehitystä 20 vuoteen, mikä on poikkeus kaikista muista länsimaista. Tämä johtuunee vuokralla-asuvien nauttimasta suojeluksesta ja tuesta. Asunnon ostaminen ei yksinkertaisesti kannata. Sen takia Saksan käyttäminen vertailukohtana ei ehkä palvele kovin hyvin. Ruotsi, Itävalta ja ehkä Hollanti tai Ranska olisivat parempia, joskin mikään näistäkään ei ole täydellinen. En kuitenkaan kiistä, etteivätkö Suomen asuntomarkkinat olisi ylihinnoiteltuja ja etteikö ongelmia piisaisi (verotuksessa ja kaavoituksessa varsinkin).
Tämän maan täydellisestä uppoamisesta en olisi myöskään niin varma, ottaen huomioon tuottavuuden kehityksen ja BKT-kasvun komponentit (löytyvät täältä: http://www.tilastokeskus.fi/til/ttut/2007/ttut_2007_2008-10-17_tie_001.html ), velan oletetun tason tasaantumisen 60 %, jossa korkokulut ovat hyvinkin siedettävät ja eläkkeiden kuitenkin melko onnistuneesta rahoituksesta. Korototuspainetta on työeläkemaksuissa, mutta ei mitenkään kansantaloutta kaatavasti ja 2030 jälkeen korotuksia ei enää nykyisellä syntyvyydellä juurikaan tarvita.
Asenneilmasto täällä on sitten tietenkin asia erikseen, josta olen kanssasi melko samaa mieltä. :D
Kiitos ja kiva että viihdyt!
Jenkkisivustot minuakin ovat jo pitempään inspiroineet ja huomasin saman kuin sinäkin, eli Suomesta puuttuivat tällaiset sivut täysin; Markus Ossin Tarkkaa Markkaa lukuunottamatta. Markus lähestyy asioita jokseenkin kokonaan eri tyylillä ja suunnasta. Näin ollen uskon sivustojemme täydentävän mukavasti toisiaan.
Jenkkiblogeissa ärsyttää sellainen turhanpäiväinen jaarittelu ja “höpöhöpö” -jutut. Jos kirjoittaa, niin kirjoittaa sitten asiaa, mutta viihdyttävästi. Pyrin välttämään niin sanottua “sivuston täytettä” viimeiseen asti, vaikka se tuokin lisää liikennettä sivuille. Nyt kirjoitelmia on vähemmän, mutta uskoakseni laadukkaampaa. Kirjoitelmani eivät tietenkään ole “Jumalan” sanaa, vaan kohtuullisen subjektiivisia näkemyksiä maailman menosta ja oman talouden huolenpidosta.
Pyrin tarkoituksellisesti viihdyttävään ja hieman provosoivaan kirjoitustyyliin, koska mielestäni pystyynkuollutta talousasiaa on paikat pullollaan. Järkeilen asian niin, että tuottamani kaltaista tekstiä jaksaa jengi lukea alusta loppuun nukahtamatta. Normiväestölle nämä asiat kun on yleensä hieman tylsän oloisia. Pyrin tutkimaan asiani perusteellisesti ja faktapohjalta, ennenkuin väsään artikkelia kasaan. Virheiltä en tietenkään voi välttyä ja siinä toivotankin tervetulleeksi nimenomaan teidät, hyvät lukijat, korjaamaan minua.
Tuossa Saksan asuntomarkkinoihin kohdistuneessa yhden kämpän vertailussa, kuten itsekin sanoin, vertailu ei ole kaikilta kohdin reilu koska tilanteet ovat tietenkin maiden kohdalla jokseenkin erilaiset. Joka tapauksessa en voi täysin yhtyä siihen, että asunnon ostaminen Saksasta, mikäli siellä asuu, ei kannattaisi missään tapauksessa. Artikkelissa käyttämäni esimerkki muun muassa ei suinkaan ollut neliöhinnaltaan halvin tapaus. Hinnat Saksassa ovat asuntojen suhteen siinä pisteessä, että jo meikäläisenkin surkeahkolla palkalla makselisin kohtuullisen hyvänkokoisen luukun pois parissa vuodessa. Toisaalta jos ottaisin vertailuun Saksan palkat ja muun hintatason, olisin entistä paremmassa asemassa.
Aivan oma kysymyksensä on, kuten sanoitkin se, että onko halpojen vuokrien maassa järkeä ostaa omaa asuntoa. Lainaan menevä raha luultavasti tuottaisi paremmin muussa kohteessa. Pointti kuitenkin on, että Saksassa on korkeammat nettoliksat ja halvempi elää, myös jos päätyy ostamaan asunnon omaksi.
Mitä Suomen uppoamiseen tulee, niin myönnettäköön että kirjoitukseni on hieman sensaatiohakuinen. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa että huonosti menee. Se vain ei ihan vielä näy koko yhteiskunnassa. Kun talouden murentuminen alkaa todella näkyä kunnolla, on silloin vääjäämättä tuloksena myös hintatason lasku kaiken muun härdellin lisäksi.
Esille tuomasi asiat ovat oikeita ja tosia, ajattelin vain huomauttaa että Suomen täydellinen uppoaminen ei ole mielestäni kuitenkaan niin todennäköistä. :)
Henkilökohtainen uskomukseni asuntomarkkinoiden pitkän aikavälin kehittymisestä on, että asuntojen reaalihinnat tulevat pysymään 15 vuoden aikajänteellä suurin piirtein muuttumattomana. Nimellishinnat nousevat enää inflaation tahtiin, monissa muuttotappiokunnissa ei sitäkään. Uudet, paremmin varustellut ja energiatehokkuudeltaan paljon nykyisiä paremmat asunnot tulevat luonnollisesti olemaan kalliimpia, mutta niidenkään hintakehitys ei ole reaalisesti kovin hyvä. Asunnon ikä tulee kuitenkin vaikuttamaan hintaan paljon enemmän kuin mitä aikaisemmin, joten voisi katsoa, että syntyy kahdet markkinat: 60-80 luvulla rakennetut sekä 2000-luvulla rakennetut ja mikäli uudet energiamääräykset tulevat niin sitten vielä kolmantena, kalliimpana luokkana 2010-luvulla rakennetut.
Asunto tulee siis olemaan kulutusmeno, eikä investointikohde. Suurin kustannus pitkällä aikajänteellä tulee olemaan asunnon hintaan sidottu pääoma, jolle saisi kaikkialta muualta paremman tuoton. Tämäkin huomioon ottaen omistusasuminen tullee olemaan myös tulevaisuudessa halvempaa kuin samantasoinen vuokra-asuminen, varsinkin jos korot pysyvät matalalla. Pointti onkin se, että ei kannata ostaa/vuokrata enemmän taloa kuin mitä tarvitsee koska mitä isompi sen kalliimpi ja se on aina pois kaikesta muusta kulutuksesta tai sijoittamisesta.
Ihan anekdoottina: Laskeskelin, että meidän “kannattaisi” tyttöystävän kanssa muuttaa 430 euron vuokrakämpästä (päälle tulee vesi ja sähkö) 180 tuhatta maksavaan uuteen 100 neliöiseen rivitaloon koska korkokustannukset (2,5 % sisältäen marginaali)+ halpa hoitovastike (105 euroa) ovat matalammat kuin nykyinen vuokra. :D
On huomattava, että lama ja työttömyyden kasvu todennäköisesti vaikuttaa eri tavalla eri koko- ja hintaluokkien asuntoihin. Suurten, pääosin velkarahalla ostettujen omakoti- ja rivitaloasuntojen sekä suurempien kerrostaloasuntojen (3h tai enemmän, yli 80m^2) hinnat todennäköisesti laskevat kun taloudellisen tilanteen heikkeneminen ja asuntovelkaisten kotitalouksien tulojen putoaminen esim. irtisanomisten ja lomautusten vuoksi pakottavat kotitaloudet vaihtamaan pienempään ja edullisempaan asuntoon.
Toisaalta pienten vuokra- ja omistusasuntojen (yksiöt, kaksiot) kysyntä siis kasvaa laman tölväisemien kotitalouksien ollessa pakotettuja vaihtamaan asuntoa edullisempaan ja näiden asuntojen hinta- ja vuokratason voi olettaa pysyvän vähintään entisellään tai todennäköisemmin hieman nousevan. Vielä kun uudisrakentaminen on pysähtynyt kuin seinään ja pieniä asuntoja on nousukaudellakin tuotettu kysyntää niukemmin tuotannon keskityttyä niihin suuriin ökyasuntoihin, joihin ostajilla ei ole ollut oikeasti varaa, mitään kaksioiden tai yksiöiden hinta-alea on turha odottaa. Pienten ja suurten asuntojen välisen hintaeron kaventumista on sen sijaan jo tapahtunutkin.
Erittäin hyvä ja aihepiiriä tarkentava kommentti. Näin se todennäköisesti ja loogisesti on. Mitä suuremmalla velkavivulla asunto on hankittu, sitä suuremmalla todennäköisyydellä “omistaja” joutuu siitä eroon pääsemään. Tämä tietenkin aiheuttaa hinnanlaskupainetta juuri tällaisella menetelmällä hankituissa asunnoissa. Se olisi mielenkiintoista tietää, että miten suuri osa pienituloisiksi luokiteltavista henkilöistä / pariskunnista, joilla työpaikat ovat erityisen löyhässä, ovat ostaneet enemmän asuntoa kuin mihin on oikeasti ollut varaa. Tällaiset henkilöthän joka tapauksessa ostelevat asuntoja sieltä “halvemmasta” päästä.
On todella jännittävää nähdä mihin tässä oikein päädytään kun asiat etenevät. Se on kuitenkin kommentaattorienikin mielestä varmaan selvää, että katsoi asiaa miltä kantilta tahansa, niin jollekulle tulee käymään ohraisesti. Kuten Työmies sanoikin, niin kalleimmissa hintaluokissa varmasti on se rajuin pudotus.