Mieluummin kuitenkin elän niin, että varaudun pahimpaan ja odotan parasta. Sijoittaminen on tällöin osa keinovalikoimaa.

Sinunkin on jo aika herätä.

Mainitsemistani veroprosenteista olen edelleen sitä mieltä, että Suomen hyvinvointiverotus on karannut käsistä aivan turhaan. Mainitsemasi välttämättämyydet, kuten juuri koulutus, sairaanhoito ja turvapalvelut ovat tarpeellisia ja hyviä asioita veroilla rahoitettaviksi. Myös sosiaaliturva on erinomaisen tärkeä yhteiskuntarauhan säilyttämisen kannalta, mutta nykymuodossaan se tuntuu olevan kovin typerästi ja byrokraattisesti järjestetty.

Kaiken kaikkiaan muutenkin julkinen sektori on enimmäkseen tänä päivänä valjastettu itsensä pyörittämiseen ja tarpeelliseksi tekemiseen sen sijaan, että koko julkista koneistoa pyrittäisiin järkeistämään ja toimittamaan yhteiskunnassa niille tarkoitettuja toimia.

Jotain on silloin vialla, kun valtio vain kasvattaa laitostensa kokoja, nostaa palkkoja jopa yksityistä sektoria ylemmäksi, pitää samalla elinikäiset virat voimassa, antaa ylimääräisiä palkallisia lomaviikkoja ja viimeisimpänä tempauksena lahjoittaa verovarojamme kaiken lisäksi eurooppalaisille pankeille muiden valtioiden lainakurimuksia helpottamaan samalla kun taloustilanne ympärillä kuohuu. Henkilökohtaisesti en tällaista verorahojeni käyttöa voi hyväksyä, ja mietin miten kukaan muukaan sitä voi täällä hyväksyä. Ei voi olla niin, etta julkinen sektori voi vain kasvaa hyvinä aikoina, mutta huonoina aikoina sen kulutusta ei leikata ollenkaan.

Ylipäätään verotuksessa on se perustavaa laatua oleva ongelma, että joku ulkopuolinen niiden kautta määrittelee miten sinun tulisi tulosi käyttää sen sijaan että itse voisit käyttää ne parhaaksi katsomallasi tavalla. Kuten sanottua, tietyissä määrin tuo on oikeutettua ja järkeviin hankkeisiin käytettynä koottu potti on teoriassa tehokkaampi kuin yksittäin käytettynä, mutta nykymuodossaan verotus ja siihen rinnastettavat kulut ovat naurettavaa ryöstämista tehottomien toimien ja kaikenlaisen pelleilyn rahoittamiseen.

Se mihin tällä purkauksellani nyt pyrin on se, etta mielestäni nuo tärkeimmat yhteiskuntaa ylläpitävät järjestelmät, kuten koulutus, terveydenhuolto, turvapalvelut, jopa eläkkeet ja sosiaaliturva olisi täysin mahdollista rahoittaa huomattavasti pienemmälläkin veroasteella, mikäli valtio keskittyisi siihen ydinrooliin mikä sille kuuluu. Se mihin Suomessa kuitenkin tunnutaan keskittyvän ainoana vastauksena mikäli rahoituspohja ei ole nykymenoilla riittävä, on verojen korotus. Julkisten menojen järkeistys ja läskin karsiminen – jota on runsaasti – ei tule kuuloonkaan.

Sokeakin näkee, etta ainainen verojen ja sen luonteisten maksujen korottaminen on typerää ja passivoivaa monella tasolla. Sitä järkiratkaisua, eli julkisten menojen ja organisaatioiden järkeistämistä ei vain uskalleta millään maassamme tehdä, koska noin 1/4 kansasta on suoraan tai välillisesti julkisen sektorin palkkalistoilla. Lisäksi sosiaalidemokratia ja vasemmistolaisuus on täällä niin vahvaa, että muunlaisten, kevyempien kustannusten ratkaisujen etsiminen on lähes kerettiläistä.

Muutenkin, kuten varmaan olet huomannut, niin verojen ja maksujen nostoista huolimatta julkiset palvelut eivät laadullaan juuri hurraa. Siinä on myös yksi miettimisen paikka.

Uusi-Seelanti on muuten oiva esimerkki siitä mitä tapahtuu silloin kun veroja lähdetään systemaattisesti pienentämään, niiden psykologista vaikutusta miettimään, ja muutenkin valtion vaikutusta aktiivisesti pienentämään siellä missä sitä ei tarvita. Lopputulos on vapaampi yhteiskunta, kannattavampi yrittäjyys, vähemman byrokratiaa ja suuremmat verotulot.

Erittäin kiinnostava artikkeli ja oppitunti myös Suomelle – Rolling back government

Ei ole mitenkään itsestäänselvää, että pienenmmällä veropohjalla saisi huonompaa palvelutarjontaa. Kyse on vain siitä, että julkisten instanssien on pakko tällöin aidosti miettiä miten oikeita tuloksia saadaan aikaan ilman turhaa byrokratiaa. Uskallan nimittäin väittää, että hyvin suuri osa suomalaisestakin verotuksesta menee turhiin ja päällekkäisiin hallinnointikustannuksiin, turhiin tulonsiirtoihin, tukiaisiin, joita ei tarvitsisi jakaa. jne. jne.