Palkkatyöllä ei rikastu… mutta miksi?
Kun puhutaan tuloista, vaurastumisesta ja rahasta yleensä, tulee useinmiten jonkun suusta kuolematon huokaus siitä, että palkkatyöllä ei rikastu. Tähän lausahdukseen on pakko tarttua ja asiaa mietittävä, sillä se on mielenkiintoinen kysymys. Tuo kysymys on miksi? Miksi palkkatyöllä ei rikastu?
Ensimmäinen perustelu johon asiassa törmää on se, että Suomen verotus on niin järkyttävän kovaa, että vaikka bruttotulosi olisivatkin kohtuullisen suuret, menee suurin osa niistä veroihin. Ei tarvitse tienata bruttomuodossa kovinkaan paljoa, että veronluonteiset kulut huomioonottaen palkasta silpaistaan pois jo kolmasosa. Todellisuus on kuitenkin vielä synkempi, sillä tein tästä aiheesta aiemmin laskelmia artikkelissa ”Paljonko oikeasti maksat veroja?”. Tuossa artikkelissa tuli esille, että kaikenlaisten maksujen ja verojen jälkeen jää sinulle parhaimmillaankin noin 45 % tuloistasi omaan käteesi. Valtio vie loput.
Ei ole mikään salaisuus, että Suomi on aina ollut länsi-Euroopan köyhälistövaltio, jossa kansalla on pienimmät kämpät, vanhimmat autot ja huonoin ostovoima. Näin se on nytkin ja suunta ei ainakaan ole parempaan päin. Tällainen ympäristö on tietysti vähän huono lähtökohta rikastumiselle palkkatyön kautta.
Mitä tuo epätoivoinen ja kohtalon hyväksyvä lausahdus pitää kuitenkin todellisuudessa sisällään ja mistä se kumpuaa?
Tottahan se on
Ei siitä pääse mihinkään, että edes hyvätuloiset eivät pelkän palkan turvin kovin vauraiksi tässä onnelassamme pääse. Otetaan esimerkiksi kuitenkin mediaanipalkkalainen, eli noin 2200 euroa tienaava henkilö. Oletetaan hänen iäkseen 25 vuotta.
Tuosta palkasta jää suorien verojen jälkeen käteen noin 1650 euroa. Tavallisimmillaan tuolla henkilöllä menee noin 1200 euroa tuosta summasta vähänkään tarpeellisempiin menoihin ja loput vähemmän tarpeellisiin.
Jos jatkamme leikkiä sillä oletuksella, että tuo henkilö saisi tililleen säästöön kokonaisuutena noin 450 euroa kuukaudessa, tarkoittaisi se 5400 euron vuosisäästöä. Jos hän pystyy jatkamaan tuota säästötahtia koko työuransa, on hänellä 65-ikävuoteen mennessä koossa 216 000 tuhatta euroa (inflaatio jätetty laskelmista pois).
Katsoi asiaa miten tahansa, niin ei tuolla summalla pelkästään kovin suuria pirskeitä pidetä, jos tarkoitus on, että pelkästään noiden säästöjen turvin tulisi toimeen tulla. On siis totta, että pelkkä palkka ei kenestäkään erityisen vaurasta tee. Tämän vuoksi pystyn siis jollakin tasolla ymmärtämään, miksi ihmiset tuntevat olonsa niin voimattomiksi raha-asioiden edessä.
Tuo voimattomuus toisaalta johtuu melkein pelkästään siitä, että rahaa ja sen todellista voimaa ei ole edes pyritty ymmärtämään. Kuluttajamassat näkevät sen nimenomaan vain kulutuksen välikappaleena. Se voi kuitenkin olla paljon muutakin.
Kova työ edes paljon tehtynä ei kannata
Säästöön jäävä summa on peruspalkansaajalla itse asiassa niin pieni, että periaatteessa työstä stressaaminen ja siihen uppoutuminen ei todellisuudessa rahallisesti kannata missään muussa mielessä kuin nimenomaan elannon turvaajana.
Vaikka kovia työntekijöitä pidetään moraalisesti korkeatasoisina henkilöinä, ei heidän toimintansa loogisesti katsottuna ole kovin järkevää, koska ahkeruus ei ole enää pitkään aikaan ollut sidoksissa tulotasoon. Mikä kova työntekijä sitten on, siihen palatkaamme joskus toiste.
Valoa tunnelissa
Vaikka on vesiselvää, että palkkatyöllä ei suoraan pääse rikastumaan ja byrokraattikoneistomme nielee yhä suuremman osan tuloistasi veroina ja maksuina, on silti edelleen pieni mahdollisuus voittaa tämä oravanpyörä muutenkin kuin oman firman perustamisella.
Jos esimerkkihenkilömme sijoittaisi nuo ylijäävät 450 euroaan joka kuukausi vaikkapa osakkeisiin, joissa keskituotto on noin 8% (poislukien viimeiset 10 vuotta), olisi hänellä 40 vuoden säästämisen jälkeen 216 000 euron sijasta 1 570 000 euroa. Kovien verojenkin jälkeen muutaman satasen kuukausisäästöillä hän siis pääsisi miljonääriluokkaan, mutta vain jos hän laittaa rahan töihin sen lisäksi, että hän itse työskentelee rahasta.
Tietenkin on itsestäänselvää jo maailmantaloudellista tilannetta seuraamalla, että kaikkia säästöjä ei yhteen sijoitusmuotoon kannata laittaa, mutta asian ytimen kuitenkin varmaan ymmärrätte.
Loputulemana voimme siis sitten kuitenkin todeta, että kyllä palkkatyölläkin voi rikastua, jos sen palkkansa käyttää kulutuksen ja tilisäästön sijasta edes osittain tuloa tuottavan ja arvoa kasvattavan omaisuuden hankintaan ja vaalimiseen.
Kerro omat mietteesi ja mielipiteesi asiasta! Voiko palkkatyöllä sittenkin rikastua ilman sijoittamista?
Liity mukaan aiheen foorumikeskusteluun
Kiitos jälleen mietitystä kirjoituksesta.
Rahalla ja sähköllä on paljon yhteistä: kaikki niitä käyttää, mutta kukaan ei oikein tiedä, mistä se tulee, mitä se on, miten se saa asiat toimimaan ja mihin se lopuksi oikein häviää. Ja minkä takia lopuksi tulee vain iso lasku.
Raha on työkalu niin kuin vasara on työkalu. Vasaralla koputtelu ei itsessään saa aikaan rakennusta eikä rahan käyttäminen itsessään tee vauraammaksi. Pitää olla nauloja, joita koputella ja materiaaleja, joihin naulat upottaa. Raha pitää puolestaan sijoittaa, ”panna töihin”. Osakkeet ja rahastot ovat materiaaleja, osingot ja korot nauloja. Ongelmana on vaan nykyään se, että tupajumit yrittää syödä sen rakennuksen…
Nykyinen yhteiskuntarakenne vaatii, että meitä kuuluu eri ”kastiin”. jonkun on tehtävä työt, toisen on ohjattava toimintaa ja kolmannen on rahoitettava tekeminen ja neljäs maksaa viulut. Viulunmaksajat ovat suuri enemmistö, koska se on helpoin ja ”turvallisin” valinta. Rahoittaminen on pitkäjänteistä ja epäkonkreettista. Se ei ole niin houkuttelevaa kuin mainosten uusi kodinelektroniikka ja uudet jouluvalojen värit. Sen takia rahat menee ihmisillä yleensä nameihin eikä raameihin.
Niin se vaan toimii.
Tämä laskelma on kyllä tehty vähän turhan pessimistisesti. Siinä nimittäin on otettu huomioon vain kustannukset eikä sitä mitä verojen ja muiden maksujen vastineeksi saa. Koulutus, sairaanhoito, sosiaaliturva, eläke, turvapalvelut, suorat tulonsiirrot, … Jos verojen määrää pienennettäisiin, niin kumma kyllä myös ne menot kasvaisivat, puhumattakaan menojen huomattavasti suuremmasta volatiliteetista.
Laskelman on tarkoituskin olla puhtaasti esimerkinomainen siitä mitä tapahtuu kun säästöja kyllä tehdään, mutta niitä ei sijoiteta millään tavalla. Muuhun ei tällä artikkelilla pyritty. Mutta keskustelkaamme toki siitä mitä veroilla saadaan.
Mainitsemistani veroprosenteista olen edelleen sitä mieltä, että Suomen hyvinvointiverotus on karannut käsistä aivan turhaan. Mainitsemasi välttämättämyydet, kuten juuri koulutus, sairaanhoito ja turvapalvelut ovat tarpeellisia ja hyviä asioita veroilla rahoitettaviksi. Myös sosiaaliturva on erinomaisen tärkeä yhteiskuntarauhan säilyttämisen kannalta, mutta nykymuodossaan se tuntuu olevan kovin typerästi ja byrokraattisesti järjestetty.
Kaiken kaikkiaan muutenkin julkinen sektori on enimmäkseen tänä päivänä valjastettu itsensä pyörittämiseen ja tarpeelliseksi tekemiseen sen sijaan, että koko julkista koneistoa pyrittäisiin järkeistämään ja toimittamaan yhteiskunnassa niille tarkoitettuja toimia.
Jotain on silloin vialla, kun valtio vain kasvattaa laitostensa kokoja, nostaa palkkoja jopa yksityistä sektoria ylemmäksi, pitää samalla elinikäiset virat voimassa, antaa ylimääräisiä palkallisia lomaviikkoja ja viimeisimpänä tempauksena lahjoittaa verovarojamme kaiken lisäksi eurooppalaisille pankeille muiden valtioiden lainakurimuksia helpottamaan samalla kun taloustilanne ympärillä kuohuu. Henkilökohtaisesti en tällaista verorahojeni käyttöa voi hyväksyä, ja mietin miten kukaan muukaan sitä voi täällä hyväksyä. Ei voi olla niin, etta julkinen sektori voi vain kasvaa hyvinä aikoina, mutta huonoina aikoina sen kulutusta ei leikata ollenkaan.
Ylipäätään verotuksessa on se perustavaa laatua oleva ongelma, että joku ulkopuolinen niiden kautta määrittelee miten sinun tulisi tulosi käyttää sen sijaan että itse voisit käyttää ne parhaaksi katsomallasi tavalla. Kuten sanottua, tietyissä määrin tuo on oikeutettua ja järkeviin hankkeisiin käytettynä koottu potti on teoriassa tehokkaampi kuin yksittäin käytettynä, mutta nykymuodossaan verotus ja siihen rinnastettavat kulut ovat naurettavaa ryöstämista tehottomien toimien ja kaikenlaisen pelleilyn rahoittamiseen.
Se mihin tällä purkauksellani nyt pyrin on se, etta mielestäni nuo tärkeimmat yhteiskuntaa ylläpitävät järjestelmät, kuten koulutus, terveydenhuolto, turvapalvelut, jopa eläkkeet ja sosiaaliturva olisi täysin mahdollista rahoittaa huomattavasti pienemmälläkin veroasteella, mikäli valtio keskittyisi siihen ydinrooliin mikä sille kuuluu. Se mihin Suomessa kuitenkin tunnutaan keskittyvän ainoana vastauksena mikäli rahoituspohja ei ole nykymenoilla riittävä, on verojen korotus. Julkisten menojen järkeistys ja läskin karsiminen – jota on runsaasti – ei tule kuuloonkaan.
Sokeakin näkee, etta ainainen verojen ja sen luonteisten maksujen korottaminen on typerää ja passivoivaa monella tasolla. Sitä järkiratkaisua, eli julkisten menojen ja organisaatioiden järkeistämistä ei vain uskalleta millään maassamme tehdä, koska noin 1/4 kansasta on suoraan tai välillisesti julkisen sektorin palkkalistoilla. Lisäksi sosiaalidemokratia ja vasemmistolaisuus on täällä niin vahvaa, että muunlaisten, kevyempien kustannusten ratkaisujen etsiminen on lähes kerettiläistä.
Muutenkin, kuten varmaan olet huomannut, niin verojen ja maksujen nostoista huolimatta julkiset palvelut eivät laadullaan juuri hurraa. Siinä on myös yksi miettimisen paikka.
Uusi-Seelanti on muuten oiva esimerkki siitä mitä tapahtuu silloin kun veroja lähdetään systemaattisesti pienentämään, niiden psykologista vaikutusta miettimään, ja muutenkin valtion vaikutusta aktiivisesti pienentämään siellä missä sitä ei tarvita. Lopputulos on vapaampi yhteiskunta, kannattavampi yrittäjyys, vähemman byrokratiaa ja suuremmat verotulot.
Erittäin kiinnostava artikkeli ja oppitunti myös Suomelle – Rolling back government
Ei ole mitenkään itsestäänselvää, että pienenmmällä veropohjalla saisi huonompaa palvelutarjontaa. Kyse on vain siitä, että julkisten instanssien on pakko tällöin aidosti miettiä miten oikeita tuloksia saadaan aikaan ilman turhaa byrokratiaa. Uskallan nimittäin väittää, että hyvin suuri osa suomalaisestakin verotuksesta menee turhiin ja päällekkäisiin hallinnointikustannuksiin, turhiin tulonsiirtoihin, tukiaisiin, joita ei tarvitsisi jakaa. jne. jne.
Tässä tuli aika paljon painavaa tekstiä.. Aika yksinkertaisesti selitettynä vaikkakin todella monimutkaisia asioita. Suomen politiikkaa jos saataisiin muutettua ”aatteesi” suuntaan, uskoisin että olosuhteet paranis. Rahasta vaan on tehty politiikassa Jumala, jota palvotaan, ja himoitaan.
Joka ainut asia mistä valtio voi rahaa haalia on viimeisen 20 vuoden aikana systemaattisesti kallistunut. Pelkästään liikenne tuottaa valtiolle niin paljon rahaa että sillä vois tehdä… niin,. mitä vain.. polttoaineen myyntivero, ajoneuvovero(sis. käyttövoimavero nykysin), auton myynnistäkin verotetaan pirusti, Silti Suomi on veloissa. Mihin lie kaikkialle valtavat rahamäärät virtaavat.
Oma säästämiseni ei ole synkeän puoluepoliittista. Se lienee kerettiläistä tämän blogin kontekstissa.
Selitä toki hyvä ihminen mitä ajat takaa.
ats kirjoitti täyttä puppua. Kannattaa herätä unesta – nyt eletään jo sitä aikaa missä Suomen valtio verottaa aivan liikaa.. Mainitsemasi palvelut eivät vastaa veroprosenttia eivätkä myöskään ole jokapäiväisiä tai edes kuukautisia palveluita. Vai kuljetko lääkärille bussilla joka päivä? Ottaen myös huomioon sen että viimeisempien tutkimusten mukaan Suomen terveyspalvelujen taso on silmälumetta ja keskivertoa alhaisempaa. Rahaa jaetaan pummeille ja pimeä työvoima sekä harmaatalous syö fiksun työssäkäyvän tuloa. Veroja kiristetään ja saadaan ihmiset miettimään ”työllä ei todellakaan rikastu ja vero pitää siitä huolen”. Ja paremmaksihan nämä asiat ei ikinä muutu.
Sinunkin on jo aika herätä.
Make: Raha menee rahan luo tietty. Eli ne kenellä sitä on kahmii loputkin meidän nenän edestä. Ei tarvitse kun lehtiä lueskella, niin ymmärtää kenellä se raha on.
Osakemarkkinoiden 8 % historiallinen tuotto saattaa olla huono tulevaisuuden ennustaja. Ehkä viimeisen 100 v. pörssituotot olivat vain halvan öljyn puhaltama kupla.
Ehkä oli ehkä ei. Olen sen aiemminkin sanonut, ja sanon nytkin. Oli tuo pörssin historiallinen tuotto sitten halvan öljyn aiheuttamaa tai ei, ei sillä ole käytännössä mitään väliä, sillä siinä vaiheessa kun/jos öljyvarannot hiipuvat niin paljon, että energian hinta lähtee rajuun nousuun, eikä ihmiskunta ole kunnolla ehtinyt valmistautua tähän tilanteeseen, on aivan sama onko sinulla osakesijoituksia vai ei. Tällaisessa tilanteessa nimittäin taistellaan enää vain perusasioista kuten ruoasta ja lämmityksestä ja talous on nykymuodossaan jo muutenkin tuhoutunut tai tuhoutumassa. Edes kullasta ei ole tuossa romahdusvaiheessa turvaa.
Mieluummin kuitenkin elän niin, että varaudun pahimpaan ja odotan parasta. Sijoittaminen on tällöin osa keinovalikoimaa.
Terve saituri. Useasta asiasta olen sinun kanssasi lähes samaa mieltä. Silti väittämä ettei palkkatyöllä rikastu on ensimmäinen asia, josta olen täysin erimieltä. Lukekaa ja oppikaa http://sanonsuoraan.fi
Kiitos silti hyvistä kirjoituksistasi. Rakentavin terveisin viimeinen keisari.
Eikö sijoittamisessa ole se vika että siinä voi menettää kaiken?