Iän vaikutus sijoittamiseen: Nuoren aikuisen maailma
Nyt kun lapselle sijoittamista on pintapuolisesti käyty läpi, on aika siirtyä kehityksessä eteenpäin tarkastelemaan nuoren aikuisen maailmaa ja sen mukanaan tuomia haasteita.
Nuori aikuinen (19-29v.)
Heti kun siirrytään suunnittelemaan sellaisen henkilön sijoituksia, jolla on merkittäviä menoja, suurempia tarpeita ja yllättäviäkin menokohteita; ja kuitenkin samaan aikaan usein varsin pienet tulot, joita ei oikein voi tarkasti ennakoida, menee rahankäytön ja sijoituksien suunnittelu monitahoisemmaksi. Vaikka sijoitusten valinta sinänsä ei ongelmallista ole, on niihin käytettävä raha tasapainotettava hyvin muiden menojen kanssa, joita tässä ikähaarukassa on jo melkoisesti. Jokaisen on luonnollisesti otettava huomioon oma tilanteensa.
Olettaen, että nuori elää pitkälti omasta pussistaan, eivätkä vanhemmat enää vuosien sijoitusrumban jälkeen liiemmälti osallistu taloudelliseen tukemiseen, on asian lähestymisessä jo oltava varovaisempi.
Puskurit kondikseen
Aivan ensiksi tällaisen henkilön (kuten tosin kaikkien muidenkin) on pidettävä huoli siitä, että rahallista puskuria on riittävästi takana, että yllättävät menot ja pidemmät pienten- ja nollatulojen jaksot eivät aiheuta rahan pummaamista orastavasta sijoituspotista. Samalla tietenkin välttää turhan ja kalliin lainanoton, hermojen repimistä ja nälkää.
Jauhan näistä hätävarannoista jopa kyllästymiseen asti, mutta teen sen siksi että ne ovat yksinkertaisesti juuri niin tärkeitä.
Itse olen hyvä esimerkki siitä miten tämä kannattaa hoitaa. Riittävällä puskurivarannolla ja kulutuksen kevyellä suunnittelulla ei minun ole tarvinnut missään vaiheessa turvautua hankinnoissani tai menoissani sijoituksiini. Olin tosin opintojeni aikana siitä onnellisessa asemassa, että sain joka kesä työn kautta kerättyä itselleni tällaisen vararahaston, joka sitten talvella kului.
Nyt kun on saatu oma kehu haisemaan, niin tarkastellaanpa hieman nuoren aikuisen kahta peruslähtökohtaa sijoittamisen maailmaan.
A) Nuorelle on säästetty koko lapsuus.
Aloitan olettamukset siitä, että ikävuodet 19-25 sujuu opiskellessa ja toinen puolikas orastavassa työurassa.
Tällöin kuvio tulisi olla mahdollisuuksien mukaan sellainen, että niin kauan kuin palkka- tai pääomatuloa ei ole, jättää nuori aktiivisen sijoittamisen jäähylle ja keskittyy korkosäästämiseen niin, että jo sijoitettuun osake(rahasto)pääomaan ei tarvitse koskea missään vaiheessa. Koska sijoittamista on jo tehty suurella todennäköisyydellä kymmenen vuotta, ellei ylikin, ei parin vuoden tauko suuremmin haittaa. Sijoitus elää jo sen verran hyvin omaa elämäänsä, että on parempi keskittyä jo sijoitetun varallisuuden turvaamiseen epävarmoina aikoina, kuin hampaat irvessä laittaa lisää rahaa kiinni.
Tietenkin, jos pätäkkää on käyttövarannoissa jo riittävästi myös opiskeluaikana, voi sijoituksia tietenkin jatkaa, mikäli niihin varaa on. Tämä luonnollisesti edellyttää sitä, että opintotuen lisäksi säästöissä on melkein vuoden “opintokuluihin” vaadittava summa, tai tasaista tuloa, joka opiskelijalla ei kovin ruhtinaallinen yleensä tarvitse olla.
Velkavangiksi?
Jos rahaa jostakin ihmeen syystä ei peruselämiseen ole tarpeeksi, suosittelen – niin kummalta kuin se kuulostaakin – opintolainaan turvautumista. Näin siksi, että koska sijoituspotti tässä tapauksessa on jo väistämättä aika merkittävä (10 000 tai enemmän), on arvonnousu huomattavasti suurempaa kuin mitä muutaman tonnin opintolainan korko tulee koskaan olemaan. Voittoa tulee tällöin jo pelkästään siitä, että sijoituksesta ei nosta varoja pois, koska näin välttyy veroseuraamuksilta, jotka todennäköisesti olisivat suuremmat kuin lainan korko.
Jälleen kerran, jokaisen on mietittävä millainen tämä kuvio omalla kohdalla on.
Työelämään
Kun tämä nuori viimein saa työpaikan, on syytä pitää aktiivinen sijoittaminen ainakin ensimmäisen vuoden vielä jäähyllä (riippuu taas suuresti henkilökohtaisesta tilanteesta), ja maksaa pois opintovelka, jota ei hirveästi olisi pitänyt kertyä sekä kerätä puskurirahasto realistiselle tasolle. Tämä taso on tässä vaiheessa huomattavasti suurempi mitä aluksi luulisi. Ota siis laskelmiin mukaan myös mahdollisesti tehtävät hankinnat.
Työelämään siirtyminen jostakin kumman syystä nostaa entisen opiskelijan kulut aivan uusiin sfääreihin. Tätä on syytä tarkkailla.
Ensimmäisen työvuoden – viimeistään toisen – jälkeen, jos asiat on oikein hoidettu, on opintolaina maksettu, muuttohankinnat tehty, puskurirahasto kerätty ja kulutaso kartoitettu. Näillä eväillä voi hyvillä mielin ja stressittömästi itsenäistynyt nuori jatkaa sijoitustensa lisäämistä siitä mihin se opiskelujen ajaksi jäi.
Ihanteellinen tilanne nuoren näkökulmasta tietenkin olisi, jos vanhemmat jatkaisivat sijoitusten lisäämistä myös opiskeluaikana. En kuitenkaan ole vakuuttunut siitä onko tämä oikeasti hyvä asia, koska tällöin itsenäistymisprosessi todennäköisesti häiriintyy, eikä nuori luultavasti pidä samalla tavalla huolta taloudestaan kuin jos hän on suuremmassa määrin omillaan (huomioonottamatta lapsuusajan sijoitusvarallisuutta). Vastuunottaminen omista asioista ei välttämättä tunnu niin tärkeältä, kun joku muu hyysää asiat kuitenkin kuntoon.
Vanhemmilla saattaa olla muutenkin omiakin suunnitelmia kullannuppunsa sijoitusvarallisuuden ikuisen kasvattamisen sijasta.
Näitä asioita ei oikein voi kukaan oppia muuten kuin itse. Antakaa siis se mahdollisuus. Jokainen kuitenkin tuntee jälkikasvunsa arvomaailman parhaiten, joten en tätä lähde enempää spekuloimaan.
Tällaisella menneisyydellä ja nykytilalla varustettu henkilö on hyvää vauhtia pääsemässä järkiaikaan eläkkeelle, varsinkin jos sijoituksia on kertynyt jo syntymästä asti. Mitä varakkaammat vanhemmat, niin sitä todennäköisemmin tämä toki toteutuu muutenkin. Silti myös “normaalituloisilla” on täysi mahdollisuus päästä tähän tavoitteeseen. Köyhyyden ja kituuttamisen ei tarvitse periytyä. Jo lapsuusaikana aloitetulla määrätietoisella sijoittamisella “tavallisuuden” kierre on mahdollista katkaista, mutta toki se vaatii vanhemmilta paljon uhrauksia ja pelisilmää myös kasvatuksen suhteen.
HUOM! Jos nuorelle on vanhempien toimesta säästetty jo lapsuudesta lähtien suoraan osakkeisiin, tarkoittaa tämä sitä, että tällä nuorella on mitä todennäköisimmin pääomatuloja osingoista. Tämä taas tarkoittaa sitä, että hänen opintotukensa kokee suuren kolauksen, riippuen tietenkin osinkojen suuruudesta; pahimmassa tapauksessa sitä ei myönnetä ollenkaan. Tällaisissa tapauksissa puskurirahaston ylläpito on entistä tärkeämpää.
Kun siis ylipäätään alkaa esimerkiksi lapselle sijoittamaan, kannattaa se tästä näkökulmasta hoitaa rahastojen kautta, koska niissä osingot menevät automaattisesti takaisin sijoituksiin. Näin veronmaksajana mielestäni opintotuki kuuluu kaikkien oikeudeksi. Ei ole sinun ongelmasi, että muut eivät ole osanneet hoitaa raha-asioitaan.
Salkkuesimerkki uusien sijoitusten osalta ennen työelämää:
Säästötuotteet
- Käyttötili (50%)
- Seligson rahamarkkina AAA (50%)
Osaketuotteet
- Ei uusia sijoituksia opintojen aikana, olettaen että palkka- tai pääomatuloja ei ole. Jos kuitenkin asiat ovat niin hyvissä kantimissa, että sijoituksiin asti riittää rahaa, lue salkkuesimerkki seuraavasta osiosta.
- Nykyiset sijoitukset pysyvät kuten lapsuudesta asti on sijoitettu, ei siis muutoksia.
Salkkuesimerkki uusien sijoitusten osalta työelämässä:
Säästötuotteet (ei uusia säästöjä näihin, kun puskurirahaston tavoitetaso on saavutettu)
- Seligson rahamarkkina AAA (70%)
- Seligson euro obligaatio (30%)
Osaketuotteet (oletuksena, että sijoituksissa on jo varoja, jotka on lapsena säästetty. Nämä säästöt jatkavat kasvuaan, mutta uusia sijoituksia menee sisään allaolevan esimerkin mukaisesti)
- Seligson Phoebus (45%)(ei indeksirahasto, joten kulut ovat suuremmat)
- Seligson Eurooppa -indeksi (35%)
- Seligson Pohjois-Amerikka indeksi (10%)
- Seligson Suomi -indeksi (5%)
- Russian prosperity (5%)(ei indeksirahasto, joten kulut ovat suuremmat)
Kuten huomaat, niin muutoksia ei kaavassa juuri ole, koska sijoitusaikaa on jäljellä niin uskomattoman pitkä aika; riskiä voi siis edelleen ottaa enemmän kuin myöhemmissä vaiheissa. Tästä syystä Phoebus- ja Venäjä rahasto ovat edelleen mukana kuvioissa. Voipa sijoituskohdistuksen vielä tässä vaiheessa pitää täysin samanakin kuin mitä lapsuudessa on rahaa sisään mennyt. Ei siinäkään metsään mennä, sillä varsin maltillisesti tässä joka tapauksessa toimitaan. Tärkeintä on kaikissa tapauksissa kohtuullisen tasainen tuotto pikavoittojen sijaan.
Tässä esimerkissä olen kuitenkin siirtänyt uusien sijoitusten osuutta Venäjästä Phoebus -rahastoon, joka tekee harkittuja sijoituksia laatuyhtiöihin.
B) Nuorelle ei ole säästetty lapsena
Tällaisessa tilanteessa, jossa varmaan suurin osa Suomen nuorista on, on oltava erityisen tarkkana. Korkeintaan tällaisella henkilöllä on muutama tuhat euroa muissa säästöissä ja parhaimmassa tapauksessa pari sataa jossakin rahastossa.
Kaikkein tavallisin tapaus on kuitenkin “kädestä suuhun” -eläjä, jolla ei ole juuri muuta kuin paita päällään ja koulutuspaikka tai pätkätyö. Vanhemmilla ei ole varaa tukea suurilla summilla, eikä varsinkaan sijoituksiin.
Velkakierre, niin opinto- kuin kulutusluottojenkin osalta on pyrittävä pitämään minimissään, koska näillä on suuri vaikutus itsenäisen elämän onnistuneeseen aloittamiseen ja tulevaan varallisuuden tasoon. Mitä enemmän on velkaa opintojen päätyttyä työelämään siirtyessä, sen dramaattisemmin sijoitusten aloittamista täytyy siirtää ja tuotto-odotukset kapenevat. Myöhäistä homman aloittaminen ei missään nimessä ole, mutta on mietittävä tarkkaan mitä haluaa.
Tunnen henkilökohtaisesti usean henkilön, jolla on vielä kymmenen vuoden jälkeenkin opintolainaa, eikä minkäänlaista varallisuutta. Näissä tapauksissa osa siitä taloudellisesta tulevaisuudesta mikä olisi voinut olla, on menetetty. Koskaan ei ole kuitenkaan liian myöhäistä kääntää kelkkaa.
Aloittakaamme opiskeluajoista.
Opintojen kestäessä ei osakesijoittaminen tule juuri tällaiselle henkilölle kyseeseen käytännössä ollenkaan, koska tuloja suurella todennäköisyydellä ei ole riittävästi sen todelliseen aloittamiseen. On huomattavasti parempi idea pitää tämänhetkinen talous tip-top kunnossa kuin epätoivoisesti alkaa sijoittamaan.
Paras sijoitus tällöin on keskittyä säästeliään elämäntyylin opetteluun (nyt kun on vähän pakko), ja opintojen päätökseen saattamiseen inhimillisessä ajassa. Opintolainaa on todennäköisesti otettava, mutta se on tehtävä harkiten ja todella muistettava, että sen takaisinmaksu on aika paskamaista, vaikka korkoa siinä ei ole nimeksikään (tiedän itsekin tämän käytännössä). Kulutusluotoista en lähde edes puhumaan, koska jokainen tietää, että niissä ei ole järjen hiventäkään juuri missään tilanteessa.
Opintojen kestäessä on hyvä keskittyä myös jonkinlaisen rahallisen puskurin kehittämiseen, kuten aina. Tämä saattaa vaatia jonkin verran miettimistä, mutta uskomattoman suuri osa opiskelijoista pystyy säästämään jopa opintotuesta. Kesätyöt auttavat suuresti puskurin rakentamiseen opintokauden varalle.
Hyvä nyrkkisääntö on kaikin keinoin pyrkiä parin kuukauden vararahaston rakentamiseen. Opiskelijan budjetissa tämä ei euromääräisesti pitäisi juuri 1000 – 1500 euroa suurempi olla. Näin välttää turhan lainoihin turvautumisen.
Työelämään siirtymässä
Kun tämä nuori saa viimein palkkatyötä, tulisi hänen keskittyä edellisen esimerkin mukaisesti keräämään itselleen riittävä määrä likvidiä varallisuutta puskurirahaston muodossa niin, että sijoittamisen voi aloittaa toden teolla ilman, että tuntisi menettävänsä jotain.
Henkilön, joka on vasta siirtymässä työelämään on hyvä pidättäytyä aktiivisesta sijoittamisesta ainakin ensimmäisen vuoden ja maksaa pois opintovelka, jota ei toivon mukaan muutamaa tuhatta euroa enempää olisi pitänyt kertyä.
Kuten kohdassa A):kin, on tällä henkilöllä ensimmäisen työvuoden jälkeen, jos asiat on oikein hoidettu, opintolaina maksettu, muuttohankinnat tehty, puskurirahasto kerätty ja kulutaso kartoitettu; kaikki tietenkin riippuen työstä saatavasta tulosta.
Juuri työelämään siirtyneen on helpompi hoitaa nämä ikävät asiat pois alta, koska opiskeluaikojen kituuttaminen on vielä selkäytimessä ja tuntuu vähemmän pahalta kuin jos on jo tottunut leveämpään elämäntyyliin ja on jo ehtinyt kerätä ympärilleen lisää kulueriä.
Muutoin sellaisen henkilön sijoittaminen, jolla ei lapsuudenajan säästöjä tai sijoituksia ole, näyttää omasta näkökannastani samalta kuin tapauksessa A) sillä poikkeuksella, että aiempia sijoituksia ei vielä ole.
Niin tapauksessa A), kuin B):kin on syytä kuitenkin säästöissä ottaa huomioon myös mahdolliset tavoitehankinnat, kuten auto ja asunto yms. Tämä vähentää huomattavasti sijoituksiin menevän rahan määrää, mutta pitää huolen siitä, että tarpeetonta lainaa ei tarvitse ottaa; ainakaan enempää kuin on ihan pakko.
Salkkuesimerkki uusien sijoitusten osalta ennen työelämää:
Säästötuotteet
- Käyttötili (60%)
- Säästötili (40%)
Osaketuotteet
- Ei uusia sijoituksia opintojen aikana, olettaen että palkkatuloja ei ole. Keskity talouden kunnossapitoon ja pehmeään työelämään siirtymiseen.
Salkkuesimerkki uusien sijoitusten osalta työelämässä olevalle (sama kuin tapauksessa A):
Säästötuotteet (ei uusia säästöjä näihin, kun puskurirahaston tavoitetaso on saavutettu)
- Seligson rahamarkkina AAA (70%)
- Seligson euro obligaatio (30%)
Osaketuotteet (aloitetaan tyhjästä)
- Seligson Phoebus (45%)(ei indeksirahasto, joten kulut ovat suuremmat)
- Seligson Eurooppa -indeksi (35%)
- Seligson Pohjois-Amerikka -indeksi (10%)
- Seligson Suomi -indeksi (5%)
- Russian prosperity (5%)(ei indeksirahasto, joten kulut ovat suuremmat)
Seligsonin rahastot löytää täältä.
Painotukset ovat tässä makuasia, mutta kaikenkaikkiaan yllämainitut rahastot ovat niitä joita itse käyttäisin. Seuraavassa artikkelissa, jossa tuumailen aikuisiän sijoittamista, tehdään jo vähän suurempia muutoksia.
Tyhjentävä artikkeli!
Se mikä on otettava ehdottomasti huomioon on tulojen pitäminen sillä tasolla, että on oikeutettu opintotukeen. Siitä syystä kannattaa vielä tässä vaiheessa ja aiemmin keskittyä rahastoihin, jotka kasvattavat osuutta arvon noustessa.
Vaikka siitä puskurirahastosta jauhetaankin koko ajan niin on se mielestäni erittäin tärkeä. Siis sellainen kulmakivi koko touhulle. Yllättäviä menoja tulee aina ja se on varmaa. Se miten niihin ollaan varauduttu ei olekkaan enää niin varmaa.
Kyllä tässä vaiheessa voi vielä ottaa enemmänkin riskiä sijoituksissaan jos kantti kestää ja tavoitteet on tarpeeksi kaukana tulevaisuudessa, mutta myös itse lähtisin kyseisellä esimerkki salkulla liikenteeseen.
Hei,
voisiko joku avat vähän tarkemmin mikä on tuo Seligson Phoebus-rahasto ja miksi se on noin isolla painoarvolla?
Luin tästä Seligsonin sivuilta, mutta ei mitenkään sytyttänyt. Millä perusteella odotetaan tämän kasvavan?
Mikä Phoebuksessa ei sytyttänyt? Mielipiteitä on hyvä saada. Alla vähän omaa mietintääni asiasta.
Itse pidän Phoebuksesta siksi, että sen pohjana toimiva sijoitusfilosofia on hyvin lähellä sijoittamisen perinteisiä viisauksia, eli ostetaan osuuksia yhtiöistä, joita markkinat jostakin syystä aliarvioivat. Tällaisella sijoitustaktiikalla kerätään pitkällä aikavälillä parhaimmat tuotot. Esimerkiksi maailman rikkaimpiin lukeutuva sijoittaja Warren Buffett on toiminut tällä periaatteella koko sijoitusuransa. Phoebus ei toki luultavasti tarjoa samanlaista menestystä, mutta tältä pohjalta menestymisen edellytykset ovat kuitenkin hyvät. On toki huomattava, että koska rahasto sijoittaa hieman markkinoiden yleistä mielipidettä vastaan, on rahaston kehitys jokseenkin indeksin kehityksestä irrallaan, johon siinä pyritäänkin. Salkunhoitaja ei myöskään tee hätiköityjä päätöksiä ja käy kauppaa osakkeilla huvikseen, vaan pitää sijoitukset samana jos tarve niin vaatii. Rahastomaailmassa salkun kiertonopeus on usein turhan suuri, tässä tapauksessa asia ei niin ole.
Lisäksi pidän siitä, että rahaston toiminnasta kommunikoidaan varsin avoimesti ja peittelemättä muun muassa rahaston oman blogin kautta. Salkunhoitajalle voi myös lähettää kysymyksiä, joihin tämä blogissa vastaa.
Se ei ole rahastoissakaan hyvä idea, että sijoitetaan “kuumiin ja muodikkaisiin” osakkeisiin, koska poikkeuksetta tällaiset sijoitukset ovat ylikalliita saatavaan omistukseen nähden. Hyvä esimerkki tällaisen sijoitustyylin tuhoisuudesta on muun muassa teknokupla ja miksei vuoden 2007 kuplakin, jolloin muodikkaimpien firmojen osakkeet kärsivät eniten.
Artikkelissa ei siis riskiä karteta, mutta se haetaan muuta kautta kuin “kuumaa trendiä” myötäilemällä.
Pidän myös Phoebuksen tyylistä sijoittaa (eli omistan osuuksia), mutta olen myös alkanut harkitsemaan hieman Skagenin rahastoa, ehkä Skagen Kon-Tiki rahastoa: http://www.skagenfunds.com/category1988.html
Eli investointifilosofiassa löytyy myös kommentti:
–
In addition to our three U’s: Undervalued, Under-researched and Unpopular.
–
Rahasto sijoittaa aika paljon kehittyviin markkinoihin ja siksi hallinointipalkkio korkeahko, mutta myös vaihtuva: eli 2% vuodessa sekä tuottosidonnainen osio: jos rahasto menestyy hyvin se voi nousta 4%, taas vastaavasti jos rahastolla menee todella huonosti hallinointipalkkio voi laskea 1%.
Itse merkintä maksaisi Nordnetissä 1%, ja minimisumma 15€. Ajattelin tutkia tätä hieman tarkemmmin jossain vaiheessa.
Tässä artikkelissa painotetaan opintolainan nopeaa takaisinmaksua opintojen päättyessä ja työelämään siirryttäessä. Toisaalta toisille voi sopia paremmin velattomana eläminen, mutta itse opintolainaa nostaneena (ja niillä nyt sijoittamista aloittaneena) näen asian hieman toisin.
Tietenkin tulevista olosuhteista riippuen (korkojen kehittyminen tulevaisuudessa), näen tässä vaiheessa strategiakseni alkaa maksamaan opintolainaa pois vasta kahden vuoden kuluttua valmistumisestani (pisin lykkäys takaisinmaksun aloittamiselle) ja aion maksaa sitä maksimiajan eli 10 vuotta. Lyhennyserien ollessa pienemmät, jää suurempi osa tuloista mahdolliseksi sijoittaa tuottoisammin. Velkavipuhan tunnetusti kasvattaa pääoman tuottoa.
Miten Saituri näkee asian? (vai oletkohan käsitellyt asiaa jossakin toisessa artikkelissa..)
Mites sellainen tapasu jos ei halua lähteä ollenkaan mukaan aktiivi rahastoihin? Itsellä pelkkiä Passiivirahastoja.. Pitäisikö tätä painopistettä muuttaa? Jäänkö jostain paitsi kun en niihin lähde?
Painopistettä muutan vain ja ainoastaan lisäämällä rahaa, en lähde myymään/vaihtamaan nykyisiä rahastoja uusiin.
Vähän apuva tähän kaipailisin..
Kiitos linkistä. Tuollaisia rahastoja on vähän turhan vaikea löytää, ainakaan hyviä. Pitääkin ottaa tavoitteeksi kaivaa vähän esiin, josko muitakin kiinnostavia löytyisi.
Hierro – Vaikea tuossa lähestymistavassasi on mitään pahaa nähdä. Kuten jo artikkelissa totesin, niin kyseessä ovat toki vain esimerkit ja jokaisen on tehtävä sijoituspäätöksensä taitojensa ja sitä kautta riskinsietokykynsä mukaan. Passiivirahastot ovat erinomainen sijoituskohde siksi, että ne keskittyvät olennaiseen, eli tuottoon mahdollisimman pienillä kuluilla.
Missään nimessä et siis ole mielestäni väärin sijoitellut, koska kiistämättä passiivirahastot ovat kulutehokkaimpia sijoitustuotteita mitä löytyy suorien osakesijoitusten jälkeen ja tältä pohjalta kilpailevat aktiivirahastojen suurempia kuluja ja näkemyksenottoa vastaan.
Otin sijoitusten alkuaikoihin mukaan myös aktiivirahastoja, koska Omasta mielestäni laadukkaaseen aktiivirahastoon kuten esimerkiksi Phoebukseen on sijoitusuran alkuvaiheessa ihan hyvä idea lähteä mukaan. Tällöin tulee ottaneeksi riskiä jokseenkin viisaasti, koska sijoitusaika on vielä useampi kymmenen vuotta. Lisätuottoa sijoitukselle haetaan tässä salkunhoitajan näkemyksenoton kautta. Indeksirahastoissa taas kylmästi hyväksytään markkinoiden keskituotto.
Aktiivirahastoissa tulee tietenkin ongelmaksi se, että mistä tietää rahaston olevan laadukas ja hyvin ylläpidetty. Phoebuksessa on ainakin avoin tiedotus, omistukset annetaan julki, eikä sijoituksia rahaston sisällä venkslata huvikseen. Tähän mennessä Phoebus on menestynyt kohtuullisen hyvin ja strategia on toiminut.
Lopputulemana tästä pölinästäni voidaan sanoa, että jatka samaan malliin jos se on tähänkin asti toiminut. Tärkeää on, että olet sinut sijoitustesi kanssa, eikä raha “polttele” niissä. Et jää mistään paitsi, lähestymistapa on vain erilainen. Nyt sijoitussalkkusi on mukavan yksinkertainen.
Hei
Millä perustelet sen että aktiivisesti hoidettu rahasto päihittäisi indeksinsä kulujen jälkeen?
Olet oikeassa, että suurin osa (noin 80%) aktiivirahastoista ei päihitä pitkällä aikavälillä seuraamaansa indeksiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö sellaisiakin rahastoja olisi. Niiden löytäminen vain on kohtuullisen hankalaa. Seligsonin Phoebus on lupaava ehdokas tällaiseksi rahastoksi muun muassa juuri siksi, että toisin kuin ns. “massarahastot”, ei Phoebuksen sijoitusten kanssa liiemmin hötkyillä, vaan sijoitusfilosofiaa toteutetaan myös käytännössä hyvin. Salkunhoitaja pyrkii siis löytämään yritysten joukosta aliarvostettuja helmiä ja pitämään sijoitukset niissä niin kauan kuin yritys tuntuu olevan järkevästi arvostettu (ei lähelläkään kuplahintaa). Lisäksi Phoebus ei ole liian hajautettu. Tämä lisää kurssieroa indeksiin nähden ja täten myös mahdollisuutta indeksiä parempaan tuottoon (toki myös päinvastainen on mahdollista). Otetaan siis “näkemystä” markkinoita vastaan. Tällaisessa rahastossa, jossa siis selkeästi pyritään järkevään toimintaan hätäisen osakevenkslailun sijaan, on mielestäni perinteistä aktiivirahastoa suurempi todennäköisyys päästä indeksiä parempaan tuottoon.
Koska indeksiä parempi tuotto on kuitenkin erittäin vaikea saavuttaa, eikä missään nimessä taattua, ei aktiivirahastoja mielestäni tule olla kuin mausteena indeksirahastojen kanssa. Voi olla, että vähän innostuin juuri esimerkiksi Phoebuksen painotuksen kanssa, mutta kaikenkaikkiaan tuolla salkulla luulisi kohtuullisen hyvään tulokseen päästävän.
Terve
Tämä(kin) artikkeli tuli tarpeeseen säästämisestä/sijoittamisesta kiinnostuneelle. Varsinkin, kun on juuri meneillään siirtyminen koulusta työelämään ja tilanne pahin mahdollinen eli maksimimäärä opintovelkaa ja heikosti pääomaa. Mukava lukea näistä asioista näin yksinkertaistetusti, koska koskaan ei ole sijoitusta tullut harrastettua ja melkein kaikki muualla tuntuu jotenkin kapulakieleltä.
Keep up the good work.
Kiitos. Olen aina erittäin otettu siitä, että joku saa jutuistani avun ongelmiinsa. Pyrin nimenomaan kirjoittamaan asioista niin, kuin olisin itse aikoinani halunnut niistä oppia. Toki edelleen opin koko ajan lisää minäkin ja jalostan sitten oppimaani tänne helpommin ymmärrettävään muotoon.
Hei, olisin mielenkiinnosta kysynyt että oletko itse minkä ikäisenä aloittanut sijoittamisen? saattaa olla että tuohon vastaus sivustolta löytyy mutta ei vaan napannut heti silmään. Itse olen nyt huomannut sen, että harvoja ikäisiäni (21v) kiinnostaa sijoittaminen (tai raha-asiat muutenkaan) ja mistä itse sait virikkeen sijoittamiseen?
Oma urani alkoi noin 19-vuotiaana. Tuolloin ei tosin voinut sijoittamisesta puhua, vaan hätäisestä ahneudesta ja kateudesta Nokia-miljonääreihin. Virike innostukseen lähti nimenomaan siitä, että sukulaiseni kuuluivat näihin Nokialla rikastuneisiin. Buumi oli 2000-luvun alussa muutenkin päällä, joten oma mukaanlähtöni oli aikalailla selviö. Kun mukaan lasketaan se, että en tajunnut juuri mistään mitään, vaan laitoin vain rahaa kiinni osakkeisiin, jotka olivat viime aikoina eniten nousseet, oli tuloksena tietenkin koko potin menettäminen; virhe jonka vuoksi…
…kelaamme noin 6 vuotta historiassa eteenpäin opintojen jälkeiseen elämään, niin aito sijoitushistoriani alkaa. Vasta kolme vuotta sitten aloin saada siinä määrin palkkaa ja velat maksuun, että tämä oli mahdollista. Oppirahat oli maksettu jo vuosia aiemmin, joten sijoitusura on tuon jälkeen ollut jo vähän menestyksekkäämpi ja huomattavasti varovaisempi. Häviöitä ei ole sen jälkeen tehty. Potti ei ole kuitenkaan vielä iso, sillä olen keskittynyt rakentamaan turvapuskurin, jonka suojasta voi sijoituksia tehdä zen-mäisellä tyyneydellä.
Raha-asiat sinänsä minua ovat kiinnostaneet aina siitä lähtien kun ensimmäiset syntymäpäivä(raha)lahjani sain.
ASP-tilin aloittaminen on myös mielestäni hyvä vaihtoehto hätärahastoksi. Säästämisaikana minimikorko on 2%, ja tällä hetkellä pankit taitavat tarjota jopa 5% kokonaiskorkoja. Halutessa rahat saa otettua pois ASP-tilitä kohtuullisen helposti, mutta tällöin menettää kaikki ASP:n edut. Kyseessä on siis kohtuullisen likviditeetti sijoitus, johon kuitenkaan ei halua koskea ennen kuin on todella tarpeellista.
Varsinaista ASP-lainaa ottaessa saa sitten vielä korotetun valtion takauksen, halvemman lainan sekä ennen kaikkea valtion korkotuen.
Hyvä, että muistutit tästäkin aiheesta. Itselläni on ASP-tili nimittäin puoliksi vararahastona tälläkin hetkellä. Tekstiisi ei siis lisättävää ole, ja on hienoa, että olet asian näin järkeillyt. Olen pitkään luvannut asiasta isompaakin juttua, mutta kiireet vievät, joten vielä joutuu hetken odottamaan.
Vaikka tämä vanha juttu onkin, niin kommentoidaan silti: Olet mielestäni reilusti ylipainottanut Phoebusta osakesijoituksissa. Phoebuksen sijoituksista lähes puolet on Suomessa, joten maakohtainen hajautus ei ole kunnossa. Salkunhoitaja itsekin suosittelee Phoebusta vain osaksi osakesalkkua, mutta sinun ehdotuksessa Phoebukseen sijoitetaan lähes puolet varoista. Lisäksi Phoebuksen kulut ovat indeksirahastoja suuremmat, ja minua vaivaa myös se, että Phoebuksella on tuottosidonnainen palkkio (20 % vertailuindeksin ylittävästä tuotosta kolmen vuoden aikana).
Phoebus voi kyllä mielestäni hyvin olla osana osakesalkkua, mutta en sijoittaisi siihen lähes puolet varoistani. Itse siirtäisin osan painotuksesta esimerkiksi P-Amerikka ja Aasia-rahastoihin, tai sitten johonkin kehittyvien markkinoiden rahastoon.
Saituri kertoisitko vähän lisää tästä sijoitusstrategiastasi. Haluaisin tietää, mikä ihme niissä suomalaisissa osakkeissa ja nimenomaan Seligsonin rahastoissa on niin hienoa?
Okei, Seligson on kustannuksiltaan alhaisempi kuin muut ja muutenkin laadukas suomalaisittain. Olet varmaan lukenut Erolan sijoituskirjan, jossa kyseistä firmaa mainostetaan ihan tarpeeksi. Erolahan toteaa, ettei markkinoita voi voittaa. Väitän, että hän on väärässä ja että kirja on hänen henkilökohtainen vääristynyt näkemyksensä, koska hän on itse täysin epäonnistunut sijoittajana.
Itse sovellan omia taktiikoitani, mutta mainittakoon esimerkiksi Buffet ja vaikkapa Balancen lista, jotka vuosi toisensa perään pieksevät indeksin selkeällä erolla. Miksi hyvät ihmiset ette siis sijoita itse, vaan tyydytte maksamaan hallinnointipalkkioita jollekin rahaston kirjanpitäjälle?
Lisäksi mainittakoon alueellinen ongelma. Suomi. Kuvitteleeko oikeasti kukaan täyspäinen sijoittaja, että tässä velkamontussa kurssit nousevat yli teknokuplan tai luottokuplan?! Voin kertoa, että se on hyvin epätodennäköistä. Meidän tiemme on Japanin tie. Ei hävitä paljon, mutta ei pahemmin voitetakaan. Piikkejä voi toki tulla ja jos joku osaa niitä ennustaa, niin nostan hattua. Suomi on myös tunnettu “väsyneestä” verotuksestaan. Ulos jaetut voitot verotetaan efektiivisesti 40%. Kuvitteleeko kukaan hyötyvänsä tästä tarpeeksi, kun maailma on täynnä toinen toistaan jäätävämpiä mahdollisuuksia verrattuna kotimaan rautaruukkeihin?