Kirjoittelua siis jatkan ja toivon, että sinä jatkat kommentointia, sitä nimittäin tarvitaan.

Ja kyllä Suomessa varmasti on tarvetta tällaiselle blogille ja hyville kirjoille. Ei niillä kyllä varmastikaan rikastu, mutta voi se ihan mielekästä toimintaa silti olla. Jatka hyvää työtä!

Vastauksia kommentteihisi:

1. Argumenttisi osui ja upposi. Kyseessä on nimenomaan karkea, turhautumisen tuottama yleistys. Syyllistyn yleistämiseen varsin herkästi. Silti aika suuri osa lukemistani ja hankkimistani opuksista sekä artikkeleista ovat nimenomaan kuvatunkaltaista schaibaa. Tokihan tämä on ihan oma vika, kun en ole osannut valita oikein. Myönnän myös sen, että helmiä joukosta löytyy. Niiden löytäminen on joka tapauksessa aika suuren tuskan takana. Makuasioista olet myös oikeassa, sillä materiaali joka on toiselle ihmeellisyyksien aarreaitta onkin toiselle jo itsestäänselvää peruskauraa.

2. Kyllä se kirjakin takaraivossa jyskyttelee. Pitää vaan kerätä materiaalia runsaasti lisää ja miettiä lähestymistapa aiheeseen kunnolla, ettei sitten tule tuotettua sitä samaa sontaa kuin mistä juuri pääsin valittamasta. Lisäksi sivuston on kasvettava vielä uskottavuudessa ja tunnettuudessa reilusti lisää ennen kuin asiasta voi alkaa edes uneksimaan.

Pari kommenttia:

Kirjoitat: “amerikkalaiset ns. self-help opukset ovat varsin korkealentoisia kaikki. Eihän ne toki varmaan muuten myisikään kovin laajalti, mutta kyllä sellainen hölynpöly alkaa pikkuhiljaa väsyttämään.”

No eikös tämä ole nyt aikamoinen yleistys? Varmasti suurin osa self-help-kirjoista ei ole lukemisen arvoisia, mutta ei ole myöskään suurin osa lehtiartikkeleista tai blogikirjoituksista. Miksi itseapukirjallisuus olisi poikkeus? No, onneksi niitä helmiäkin löytyy, joka kategoriasta. Olen mä jokusen erittäin hyvän henkilökohtaista taloutta käsittelevän amerikkalaisen kirjan lukenut, vaikka makuasioitahan nuo tietysti ovat.

“Parempiahan nekin ovat kuin ei mitään, koska Suomalaista kirjallisuutta tällaisista aihepiireistä ei käytännössä ole ja se mitä on, onkin niin kuivasti kirjoitettua, ettei sitä jaksa lukea.”

Tästä olen kyllä samaa mieltä. Tarvetta hyvälle, suomenkieliselle aihetta käsittelevälle kirjallisuudelle on. Kumpis kirjoittaa, sä vai mä? :)

Mutta sitten aiheeseen. Näin on. Saman olen huomannut, että amerikkalaiset ns. self-help opukset ovat varsin korkealentoisia kaikki. Eihän ne toki varmaan muuten myisikään kovin laajalti, mutta kyllä sellainen hölynpöly alkaa pikkuhiljaa väsyttämään. Itse asian saa tonkimalla tonkia. Parempiahan nekin ovat kuin ei mitään, koska Suomalaista kirjallisuutta tällaisista aihepiireistä ei käytännössä ole ja se mitä on, onkin niin kuivasti kirjoitettua, ettei sitä jaksa lukea. Keskitietä näissä teoksissa ei oikein tunnu olevan.

Kuitenkin… ei kaikki kultaa mikä kiiltää. Erään kerran etsin huvikseni miehestä hieman myös ulkopuolista tietoa. Löytämäni aineisto on varsin ajatuksia herättävää ja suosittelen, että luet löytämäni sivuston tuotokset myös.

John T. Reedin paljastamista asioista huolimatta olen siitä kanssasi yhtä mieltä, että kyllä Kiyosakin kirjoituksissa on runsaasti myös hyvää kamaa, joten en suhtaudu kiihkolla asiaan suuntaan enkä toiseen. Joka tapauksessa ajattelin nyt sanoa, että rakentavaa kritiikkiä kannattaa harrastaa miehen kirjoituksista, sillä suhteellisen pieni osa – jos mikään – perustuu varsinaiseen faktaan.