Maailman paras lahjavinkki!
Lukija-artikkelisarja jatkuu. Nyt on vuorossa Saiturin kommenttiosiossa kiitettävän aktiivisesti viihtyvä nimimerkki ”Isukki”.
Lukuisten syväluotaavien kommenttiensa lisäksi hän ehdotti, että voisi tehdä vierailukäynnin sivuillani täysiverisen artikkelin muodossa, aiheena suomalaisen lahjomiskulttuurin järkeistäminen sellaiseksi, että kaikilla on kivempaa, jopa itse lahjan saajalla.
Krääsän sijasta hyötyä elämään
Ihmisluontoon kuuluu, että lahjoja on mukava saada ja hauska antaa, ainakin pääsääntöisesti.
Saiturin sivuilla, ja muuallakin on kuitenkin viime aikoina ollut paljon puhetta myös lahjomiseen liittyvästä lieveilmiöstä, nimittäin turhan tavaran kertymisestä nurkkiin ja siitä miten niistä viimein päästään eroon.
Ei kannata silti pelästyä, sillä en aio ehdottaa että alat raahata vanhaa krääsääsi puoliväkisin muille lahjoiksi (elleivät he tätä erikseen toivo).
Ei! Nyt lopetamme turhan tavaravuoren kertymisen alkuunsa.
Yhtä juhlaa
Juhlat ovat mukavia, ja syntymäpäivätkin ovat usein ihan positiivisia kokemuksia nimellisestä vanhentumisesta huolimatta.
Lahjojen hankkiminen juhlakalulle tosin on hieman tuskaista, varsinkin jos kyseessä ovat isommat, tasakymppijuhlat tai vaikka valmistuminen ammattiin.
Jokaisella lahjan hankkijalla kuumottaa takaraivossa aina sama kysymys. Mitä sopivaa, tyylikästä, kivaa ja hyödyllistä saisi muutamalla kympillä, jota sankarilla ei vielä ole? Niinpä…
Yllätyslahjoja on toisaalta kiva saada, mutta valitettavasti muutaman kuukauden päästä monet saantihetkellä ”ihan kivat -lahjat” päätyvät kaappeihin tilaa viemään ja unohtuvat sille tielleen vuosikausiksi.
Tämän lisäksi joillain meistä voi olla esimerkiksi sosiaalisia paineita sen puolesta, että lahjoja ei voi tai kehtaa laittaa kierrätykseen, antaa eteenpäin, saati sitten myydä.
Stressitöntä lahjomista!
Käytän esimerkkinä veljeni vaimon 40–vuotisjuhlia, joissa veljeni hoiti puolisonsa merkkipäivän mielestäni onnistuneesti, tyylikkäästi ja järkevästi.
Joidenkin sukulaisten nurinasta ja muutosvastarinnasta huolimatta idea oli mielestäni loistava:
Veljeni ilmoitti hyvissä ajoin kaikille – joiden oletti jotain lahjaa ehkä hankkivan merkkipäiväksi ja jotka juhliin oli kutsuttu -, että hänellä on aikeissa ostaa puolisolleen kauan toivottu kannettava tietokone.
Jokainen halukas sai laittaa sen muutaman kympin yhteiseen kassaan lahjaa varten, ja sitten kun kaikki olivat rahat laittaneet, ostettiin niin hyvä kannettava mitä summalla sai.
Vaikka kone ei ihan malliston kalleimmasta päästä ollutkaan, niin ihan eilispäivän teknologiaan ei tarvinnut tyytyä, eikä toisaalta myöskään miniläppäriin. Tarve oli nimenomaan vähän isommalle koneelle (Jollekin toiselle miniläppäri tosin saattaisi olla juuri se unelmakohde, jos vaikka pöytäkone jo löytyy).
Siis jopa kymmenien lähes hyödyttömien, jopa haitallisten ja pölyä keräävien “kivojen sisustustavaroiden” tai muun vastaavan sijaan synttärisankari sai jotain oikeasti toivomaansa, hyödyllistä ja arvokasta, johon ei muuten olisi ollut oikein varaa, ainakaan kunnolliseen.
Samalla sukulaisilta poistui vaiva käydä erikseen shoppailemassa jotain kivaa, mutta tarpeetonta. Lopputuloksena kaikilla oli kivempaa ja synttärisankarin naamalla loisti aito kiitollisuus.
Toki sen kauniin kukan voi edelleen matkalla käydä hakemassa jos siltä tuntuu.
Esimerkissäni tyylikkäintä oli mielestäni se, että itse päivänsankarin ei tarvinnut alkaa soittelemaan sukulaisia ja kavereita lävitse ja ehdottelemaan että ”josko toisitte muutaman kympin, että voisin hankkia kannettavan tietokoneen”, vaan vaivan näki puoliso; lahja itsessään jo tuokin!
Sopivan hintaluokan hyödyllisiä esineitä on paljon, ja ne tietysti riippuvat paljon henkilöstä.
Itselleni mieluinen tuoteryhmä, elektroniikka ja tietokoneet tarjoaa jo lukuisia nykyihmiselle usein hyödyllisiä esineitä, jotka monesti kuitenkaan eivät ole ihan välttämättömiä, joten niitä ei tule ehkä itse itselleen hankittua.
Jos on siis isot juhlat tulossa, niin kannattaa lusikka ottaa omaan käteen, ja miettiä hyvissä ajoin valmiiksi mitä tarvitsee tai haluaa. Se voi tuntua aluksi itsekkäältä, mutta omat juhlasihan ne ovat. Vähintä mitä voit tehdä, on varmistaa että saat mieluisia lahjoja. Aina ei matkassa ole läheistä joka ottaa tehtäväkseen hoitaa koko ruljanssin, kuten esimerkissäni yllä.
Lahjan antajan nirvana
Toinen tärkeä puoli asiassa on se, että tällä menettelyllä myös lahjan antajalle tulee olo, että annettu raha varmasti käytetään lahjan saajalle tärkeään asiaan. Lahjan antajana ei tällöin tule hirveästi kyseltyä jälkikäteen, että ”olikohan lahja hyvä?”.
Saajan lisäksi voittaja on siis myös lahjan antaja, sillä sen lisäksi että ei tarvitse miettiä mitä hankkia, ja nähdä vaivaa hankintaan, ei myöskään tarvitse pohtia onko lahja mieluisa. Jos joku jotain toivoo, on se todennäköisesti myös mieluisaa.
Joillakin ihmisillä voi myös olla näkemyksiä ja mielipiteitä mitä lahjan saajan tulisi haluta/saada. Tässä pitää muistaa, että nämä ovat juuri niitä; mielipiteitä asiasta josta ei ole varmaa tietoa.
On hieman itsekästä ja “päällepäsmäävää” luulla tietävänsä paremmin, varsinkin jos juhlakalu nimenomaan toivoo jotain. Kannattaa siis niellä egoistinen ylpeys ja tarvittaessa pyytää myös muita nielemään omansa.
Rippijuhlista häihin
Toiset tuttavani perustivat häitään varten yhteisen matkailutilin (toinen heistä on kotoisin ulkomailta joten lentopetroolia palaa), ja kutsun yhteydessä mainittiin, että jos haluaa jotenkin muistaa, niin tilille voi laittaa jonkun pienen summan.
Tämä tuli kreivin aikaan, sillä vaimoni oli jo miettinyt päänsä puhki mitä ostaa häälahjaksi pariskunnalle, jossa molemmat ovat aikuisia ja kaikki tarpeellinen varmaan on jo talouteen hankittu.
Pahimpia kaikista ovat ehkä rippijuhlat koruineen. Ja monesti, juuri rippi- ja yo-juhlissa saa nyrpeän vastaanoton jos toivoo ”sitä ainaista rahaa”, vaikka se on usein se mitä nuorelta eniten puuttuu.
Niinpä ehdotankin teille, rakkaat nuoret valmistujat, että ette pyydä sukulaisiltanne pelkkää rahaa.
Antakaa rahalle, ja sitä kautta lahjalle, tarkoitus. Pyytäkää rahaa, jotta voitte hankkia vaikka opintoja varten uuteen opiskelija-asuntoon pakastimen/television/tietokoneen tms. hyödyllistä.
Voi olla että käytätte rahat pakastimeen, voi olla että johonkin muuhun. Ainoa millä on väliä, on se että lahjan antajalle tulee olo, että on annettu panos johonkin konkreettiseen, ja että lahjojen saajan ei tarvitse vastaanottaa kolmea risti-riipusta, hopeista nimellä varustettua rannekorua ja kahta paria korvakoruja. Jos siltä tuntuu että jäi jostain paitsi kun koruja ei tullutkaan, niin aina voi marssia lahjarahoineen kultasepälle, niin saa varmasti mieluisan.
Mikä juhla jäi puuttumaan?
Aivan, tuo kulutuksen multihuipennus ja kaikkien kauppiaiden lempivuodenaika, Joulu.
Älä silti huoli, Joulusta tulee, hyvissä ajoin ennen hysterian alkua oma spesiaali-artikkelinsa, pysy siis Saiturin kanavalla!
Tämä on kyllä todellakin akuutti puheenaihe meillä lapsiperheissä, jonne kertyy vuori leluja synttäreillä ja jouluina.
Mitä järkeä on siinä, että 6-vuotiaalla on 8 härpätinukkoa ja seuraavilla synttäreillä niitä tulee 7 lisää. Todennäköisesti härpättiukko villitys on ohi 3 kuukaudessa ja sen jälkeen härpättimille ei ole mitään käyttöä.
Minä olen toivonut lapselleni ja itselleni elämyslahjoja. Ensi viikolla meidän 8-vuotias menee kaverisynttäreille ja vie sankarille lahjaksi lasersotapeli-illan meidän perheen kanssa. Pelin jälkeen mennään kimpassa pizzalle. Toivottavasti tämä lahja tulee olemaan mieluinen, ja voi kun se poikisi elämyslahjavillityksen kaveriporukassa :-)
Silloin kuin omat pojat olivat pieniä paras lahja mitä ikinä saatoin toivoa itselleni, oli se, että joku ottaisi pojat ennaltamäärättynä aikana illaksi hoitoon, jotta voisimme viettää hetken vain keskenämme.
Erinomainen artikkeli ja täyttä asiaa. Tyttäreni päästessä ripille kerroin kaikille sukulaisille ja tuttaville jotka juhliin oli tulossa, että tytär toivoo lahjaksi kameraa. Ilmoitin, että lahjaan saa osallistua tai olla osallistumatta, mutta mitään muuta tytär ei halua ja ostan kameran vaikka siihen ei kukaan muu osallistuisikaan. Rippiristin hommasi kummi, eli sekin tuli hoidettua. Sen voin sanoa, että ihan ilman nurinoita tuo rahan antaminen ei mennyt. Osa sukulaisista oli jo kaivanut kaappiensa kätköistä vanhoja romuja ja olivat ajatelleet antaa niitä eteenpäin. Sanoin, että kiitos ei, sellaisia ei meille yhtään enempää.
Toivoisin tosiaan sitä, että lahjojen antajat ajattelisivat enemmän sitä lahjan saajaa eikä itseään. Monesti ihmiset antavat lahjaksi sellaisia tavaroita, joista itse pitävät miettimättä sen kummemmin mahtaako lahjan vastaanottaja pitää siitä yhtään.
Loistava artikkeli! Tämä melkein pitäisi liittää juhlien kutsuun mukaan :D
Itse lueskelin ennen sukulaiseni YO-juhlia etikettiä läpi. siellä oli maininta, että ylioppilaalle on suotavaa viedä lahja aina rahana. Perusteltiin oman sillä, että oma elämä kun siitä alkaa ja mahdollisesti on muuttoa edessä niin rahalle on tarvetta. Avopuolisoni ei ollut asiasta samaa mieltä, joten kompromissina laitettiin pieni rahasumma kirjekuoreen ja lisäksi vietiin skumppapullo ja ruusu. Rehua lukuunottamatta varmasti tulee lahja käyttöön.
Onneksi omat sukulaiseni ovat jo täysin ymmärtäneet miten homma toimii. Enne juhlia kysytään mitä on hankinta listalla ja sitten tuodaan siihen pieni panostus rahana. Lisäksi yksi sukulaisistani ostaa joka merkkipäivä rahastoa nimiini, tehnyt näin syntymästäni asti. Ei ehkä osaa 8 vuotiaana arvostaa rahastolahjaa ihan samalla mallilla kuin 24 vuotiaana, mutta kun arvon tajuaa niin kiitollisuus on suunnatonta!
Omana esimerkkinä voisin mainita setäni, joka ei tosiaan ole pikkurahan puutteessa. Hänelle on vaikeaa keksiä mitään lahjaa ja rahaa on turha viedä. Hän on ratkaissut asian hienolla tavalla: Kutsussa lukee se hyväntekeväisyyskohde jolle hän toivoo lahjojen sijasta tehtävän pienen lahjoituksen. Kohteet ovat olleet moninaisia lähtien kodittomista kissoista ja päättyen järvien suojeluun. Yleensä on kutsussa ollut myös pieni seloste järjestöstä ja sen toiminnasta. Näin jokainen voi tulla ilman lahjaa juhliin ja ei tarvitse miettiä mitähän se juhlakalu ajattelee lahjastani. Lisäksi jokin hyväntekeväisyys järjestö saa muutaman kympin rahaa toiminnalleen.
Ps. Itse en usko 99%:iin hyväntekeväisyysjärjestöistä. Todellinen hyöty voitaisiin saavuttaa paremmin ilman kankeaa järjestöä. Lisäksi et lahjoittajana tiedä mihin rahasi menee. Mikäli pyydät lahjaksi jotain tälläistä niin on syytä tutustua kohteeseen kunnolla. Näistä hyväntekeväsyys hömpistä voisi melkein oman artikkelin väsätä, siinä saisi sohittua ampiaspesää varmasti ainakin vähäisen :D
Elämyslahjat ovat hieno idea! Voi kun olisi joku omassa lapsuudessani tuonut sen turtlesin tilalle jonkun samanlaisen lasersota + pitsa lahjan!
Pitääkin pistää korvan taakse asia, että muistaa jos tilaisuuksia tulee.
Vinkki: Lastenhoitajaksi voi “palkata” helposti jonkun vanhemman lapsen naapurista tai lähipiiristä. 20€ illasta on aika huokea vanhemmille ja silti kiva raha hoitajalle. Edellyttää tietenkin, että tälläiseen on mahdollisuus ja voi luottaa lapsenvahtiin.
Naapurimme käyttää tätä taktiikkaa. Olen myös itse joskus ottanut pikku prinsessan ja prinssin meille pelaamaan illaksi Wii:tä, hauskan illan lisäksi saamme yleensä pullon punaviiniä. Siellä käy myös lapsenkaitsijana toisen naapurimme vanhempi tytär, joka puhui saavansa 20€ illasta ja on erittäin tyytyväinen tähän summaan.
Japanissa lahjoja annetaan vähän jatkuvasti ja vähän kaikille. Saatu lahja saatetaan kierrättää seuraavalle lahjantarvitsijalle. Saatua lahjaa ei välttämättä edes avata. Käytetty lahjakaan ei ole väärin.
Nöyrät kiitokset kaikille rohkaisevasta ja rakentavasta palautteesta.
Sotkuholisti, elämyslahja on hyvä idea, ja toivoisin että meidänkin pojat sellaisia saisivat jatkossa enemmän. Täytyy varmaan yrittää itse näyttää esimerkkiä kunhan joku lapsitutuista täyttää vuosia. Meillä tosin vuoden ovat vielä kovin vähäisiä, joten aikaisemmin nämä eivät ole oikein edes tulleet kysymykseen, kun ikä on laskettu vielä yhden käden sormilla.
Kun “uhraa” illan/iltapäivän täysin lapsille eikä yritäkkään miettiä omia asioitaa tai suunnitella seuraavaa päivää, vaan elää ja leikkii hetkessä heidän kanssaan, niin siitä voi äkkiä huomata nauttivansa. Lasten kanssa on sitä hauskempaa mitä enemmän heidän kanssaan on, ennenkaikkea määrällisesti. Aikuisilla väliin tahtoo tulla kaikenlaisia kiireitä ja töitä jotka sotkee keskittymistä hiekkalaatikolla :)
Maija, esimerkillistä toimintaa, jota juuri artikkelissa peräänkuulutin: selkeästi sanotaan mitä halutaan eikä anneta vaihtoehtoja. Siinä joutuu vähän näkemään vaivaa, mutta se on mielestäni sen arvoista, ja oli se myös artikkelin arvoista. :)
Big-Sam, suorastaan kateutta aiheuttavan selväjärkistä toimintaa teidän suvussa havaittavissa :)
Ja tuo setäsi, jolla ei pikkurahan puutetta ole, niin aika fiksusti myös häneltä toimittu nuo hyväntekeväisyydet. Myös tuo “elämyslahja” voisi toimia hänelle hyvin, lähinnä siten että lahjana olisi mukava ilta lahjan antajien kanssa, toiminnassa jossa seura on suuremmassa roolissa kuin puitteet. Riippuu tietysti ihmisestä.
***
Soittelin artikkelissa esitellyn veljeni kanssa tänään ja mainitsin että hänen “innoittamana” kirjoitin kyseisen artikkelin. Kyselin samalla tarkemmin minkälaisen laitteen vaimonsa oli saanut, ja kyseessä oli noi 700 euron kannettava, joka on toiminut oikein hyvin. Hän myös mainitsi juuri roudanneensa, ilmeisesti kaatopaikalle, 3 peräkärryllistä roinaa nurkista, ja oli oikein tyytyväinen ettei vaimonsa synttäreiltä ollut kertynyt lisää mitään. Luulen että hän sai 100 tavaran poisheittohaasteen kerralla hoidettua tältä syksyltä ;)
Minimalisti piti artikkelista. Kuten elämässä muutenkin niin lahjojakin annettaessa on hyvä muistaa, että kokemukset tuovat suuremman nautinnon kuin tavarat.
Kiitos sukuni puolesta :D
Kun on tarpeeksi pieni lähipiiri ja vielä ollaan sen verran läheisiä, että kehdataan sanoa asiat suoraan niin päästään järkevästi parempiin käytösmalleihin.
Tuo elämyslahja on hautunut päässäni jo hetken aikaa ja pääsempä luultavasti toteuttamaan sitä ensi kertaa jo 1,5 kuukauden sisällä. Sitten näkee miten se käytännössä toimii.
mikä on sitten se sopiva summa?
Sopiva summa on antajalle sopiva. Jos on esim työtön ja/tai muuten vähävarainen, niin meillä on pidetty varsin hyvänä sitä, että tulee paikalle juhlimaan, ei tarvitse tuoda lahjaa. Tässä artikkelin lahjahumussa ehkä jäi turhan vähälle huomiolle tuo, että esim. itselleni on tärkeämpää että ihminen tulee paikalle, kuin se että tuoko hän lahjan. Tulemalla paikalle antaa kuitenkin aikaansa, jota meillä kaikilla on rajatusti.
Jos haluaa antaa lahjaksi jotain joka maksaa, niin kaiketi niin kauan se on ihan ok, kunhan se ei ole välttämättömistä omista kuluista pois (ruoasta, asumisesta tms.) Absoluuttista summaa on hankala lähteä määrittelemään. Kaiketi se melko monien tapauksessa on jossain 5-50 euron per osallistuja välimaastossa jos täytetään tasakymmeniä?
Tuntuu hieman hupsulta määritellä tälläisiä asioita, mutta itsehän pyysit ;)
Elämyslahjat ovat parissa vuodessa tullut hyvin suosituiksi. Nykyisin ihmisille on jo keräytynyt niin paljon kaikenlaista tavaraa ja lisää ei usein tarvita. Mutta elämyslahjasta saatava kokemus on ikimuistoinen. Oikein iso valikoima erikoisia elämyslahjoja löytyy http://www.elamyslahjat.fi
[...] kyytipojaksi menevät hyvin kommentaattorini “Isukin” vierasartikkelit. – Maailman paras lahjavinkki – Lahjaringillä enemmän iloa [...]