Viimeksi (2010 kesällä) kerroin, että en käytä lounasseteleitä ollenkaan. Kerroin niin siksi, että lähes poikkeuksetta kaupat eivät hyväksy lounasseteleitä muiden elintarvikkeiden kuin lounastiskien ja muutamien muiden valmistuotteiden maksamiseen. Ehdot toki vaihtelevat lievästi kaupoittain, mutta päälinja on tämä. Ja tietenkin, kun lounasseteleiden käyttöä näin rajoitetaan, ei se kovinkaan usein ole kannattava etu ja ainakin omaan makuuni aivan liian kallista kun vertailukohtana toimii kotona tehty eväs.

Mutta, jos onkin niin, että jokin kauppa hyväksyy lounassetelin maksuvälineeksi mille tahansa elintarvikkeelle, jota voidaan lounasruoan valmistukseen käyttää, tarkoittaa se automaattisesti 25% kestoalennusta ruokabudjettiin.

Kadonneen alennuksen metsästys

Noh, tästä innostuneena päätin tuona samana kesänä vähän testata systeemiä ja kauppojen käytäntöjä vähän syvemmin. Niinpä otin työpaikan assareilta 20 kappaletta lounareita käyttööni ja lähdin testailemaan.

Tulokset olivat mielenkiintoisia. 

Koitin kepillä jäätä ja laajensin testihorisonttiani muuallekin kuin vain työpaikkani lähikauppoihin, sillä näissä kaupoissa nussitaan luottokunnan pilkkua huolella. Luottokunta kieltämättä kyllä ohjeistaa, ettei lipulla saa ostaa elintarvikkeita tai vaihtaa sitä rahaksi, puhumattakaan muista hyödykkeistä, tupakasta tai alkoholista, mutta eivät nämä mitään kiveenkirjoitettuja lakeja ole. Tästä syystä harvinaisissa tapauksissa käytännöstä tiettävästi poiketaan.

Vähän syrjäisemmissä kaupoissa, jossa ei lounasruokailijoita niin paljon käy, on lounareilla helpompi saada perusruokaakin irti.

Kaupan sijainnin lisäksi kävi kuitenkin lisäksi ilmi, että käytäntö ei niinkään ole kauppakohtainen (vaikka joka kaupalla nämä säännöt ovatkin), vaan myyjäkohtainen. On täysin mahdotonta etukäteen sanoa, hyväksyykö kauppa oikeasti lounassetelit kussakin kaupassa maksuvälineeksi mille tahansa elintarvikkeelle, vai vain ultrakalliille ”lounastuotteille”, koska loppupeleissä homma riippuu lähinnä:

•  pärstäkertoimesta
• myyjän asenteesta
• tietotasosta
• kiinnostuksesta
• sekä tietysti siitä kuka myyjä kohdallesi osuu.

Kokemus kuitenkin tässäkin opettaa ja mukavimmat myyjät oppii viimein tunnistamaan. Kysyvähän ei tieltä eksy, mutta toisin kuin itse teen, niin mikäli itse löydät kaupan, joka hyväksyy lounassetelit laajemminkin maksuvälineeksi, ei asiasta hirveästi kannata ympäriinsä huudella. 

Koska nautintoaineet ja ruoka ovat heikko kohtani, vie pelkästään kotiruoaksi laskettavat ainekset kuukausibudjetistani noin 130 euroa (mukaan ei ole laskettu siis lounasravintolakäyntejä, illalllisravintoloita ja roskaruokaa, jotka ovat budjetissani omassa kategoriassaan paremman seurannan takaamiseksi). Ilmaa siis näissä kuluissa on jonkin verran, mutta eipähän voi liiasta pihiydestä syyttää.

Tämä tarkoittaa lounasseteleiden osalta sitä, että koska kuukaudessa lunastettavien seteleiden käyttöarvo on yhteensä 174 euroa, saan paremmin kuin hyvin täyden hyödyn lounasseteleistä suoraan ruokalaskuuni. Koska työnantajani kustantaa lounassetelin arvosta 25 %, siirtyy se tietysti suoraan ruokaostoksiini 25 % kestoalennuksena. Ei huono.

Ja koska lounasseteleitä on noinkin paljon käytettävissä, jää siitä vielä ns. hummastelubudjettiini käytettäväksi seteleitä 44 euron edestä kuukaudessa, josta itse maksan 75 %.

Vähän tietysti pännii, että jaksoin lähteä tutkimaan omalla kohdallani lounasseteleillä säästämistä vasta tuolloin. Tällainen jääräpäisyys nimittäin takautuvasti tarkoittaa kolmessa vuodessa – aikana jolloin olen lounasseteleitä voinut käyttää – hukkaan heitettynä yhteensä noin 1300 euroa. Eli palttiarallaa kahden hengen etelänmatka on oman leväperäisyyden vuoksi nyt tuhkana tuulessa.

Kyllä, hakkaan päätäni seinään tälläkin hetkellä kun en kyseistä porsaanreikää aiemmin lähtenyt testaamaan. Oliko tämä tyhmää kertoa julkisesti? Oli, sillä tähän koskee sama ilmiö kuin sijoittamisessakin. Mitä useampi tietää tuottomahdollisuudesta markkinoilla, sen nopeammin ”häiriö” katoaa, eikä siitä enää voi hyötyä.

Jäi tästä silti positiivinen vire ilmaan, sillä nyt minulla jää taas muutama ylimääräinen satanen vuodessa käyttöön ilman lisätyötä… ainakin vielä hetken.

Liity mukaan aiheen foorumikeskusteluun