Eläkesäästäminen

Eläkesäästäminen on kuuma juttu Suomessa. Täältä voit lukea sen sudenkuopista ja parhaista keinoista päästä onnellisesti eläkkeelle.

Rahan psykologia

Tutustu syihin siitä miten ja miksi sinä ja minä toimimme tässä maailmassa kuten toimimme.

Säästäminen

Opit miten Suomen korkeiden hintojen ja verojen keskellä säästetään selvää rahaa?

Säästövinkit

Parhaat säästövinkit ja keinot siihen miten saat ne toimimaan helposti ja tehokkaasti.

Sijoittaminen

Näillä neuvoilla ja pohdinnoilla pääset lähemmäksi taloudellisia tavoitteitasi.

Etusivu » Säästövinkit

Lounassetelit tehokäyttöön

Kirjoittajana 8 kommenttia
Jaa kavereille

Lounasseteleillä voi saada säästöä aikaanViimeksi (2010 kesällä) kerroin, että en käytä lounasseteleitä ollenkaan. Kerroin niin siksi, että lähes poikkeuksetta kaupat eivät hyväksy lounasseteleitä muiden elintarvikkeiden kuin lounastiskien ja muutamien muiden valmistuotteiden maksamiseen. Ehdot toki vaihtelevat lievästi kaupoittain, mutta päälinja on tämä. Ja tietenkin, kun lounasseteleiden käyttöä näin rajoitetaan, ei se kovinkaan usein ole kannattava etu ja ainakin omaan makuuni aivan liian kallista kun vertailukohtana toimii kotona tehty eväs.

Mutta, jos onkin niin, että jokin kauppa hyväksyy lounassetelin maksuvälineeksi mille tahansa elintarvikkeelle, jota voidaan lounasruoan valmistukseen käyttää, tarkoittaa se automaattisesti 25% kestoalennusta ruokabudjettiin.

Kadonneen alennuksen metsästys

Noh, tästä innostuneena päätin tuona samana kesänä vähän testata systeemiä ja kauppojen käytäntöjä vähän syvemmin. Niinpä otin työpaikan assareilta 20 kappaletta lounareita käyttööni ja lähdin testailemaan.

Tulokset olivat mielenkiintoisia. 

Koitin kepillä jäätä ja laajensin testihorisonttiani muuallekin kuin vain työpaikkani lähikauppoihin, sillä näissä kaupoissa nussitaan luottokunnan pilkkua huolella. Luottokunta kieltämättä kyllä ohjeistaa, ettei lipulla saa ostaa elintarvikkeita tai vaihtaa sitä rahaksi, puhumattakaan muista hyödykkeistä, tupakasta tai alkoholista, mutta eivät nämä mitään kiveenkirjoitettuja lakeja ole. Tästä syystä harvinaisissa tapauksissa käytännöstä tiettävästi poiketaan.

Vähän syrjäisemmissä kaupoissa, jossa ei lounasruokailijoita niin paljon käy, on lounareilla helpompi saada perusruokaakin irti.

Kaupan sijainnin lisäksi kävi kuitenkin lisäksi ilmi, että käytäntö ei niinkään ole kauppakohtainen (vaikka joka kaupalla nämä säännöt ovatkin), vaan myyjäkohtainen. On täysin mahdotonta etukäteen sanoa, hyväksyykö kauppa oikeasti lounassetelit kussakin kaupassa maksuvälineeksi mille tahansa elintarvikkeelle, vai vain ultrakalliille ”lounastuotteille”, koska loppupeleissä homma riippuu lähinnä:

  •  pärstäkertoimesta
  • myyjän asenteesta
  • tietotasosta
  • kiinnostuksesta
  • sekä tietysti siitä kuka myyjä kohdallesi osuu.

Kokemus kuitenkin tässäkin opettaa ja mukavimmat myyjät oppii viimein tunnistamaan. Kysyvähän ei tieltä eksy, mutta toisin kuin itse teen, niin mikäli itse löydät kaupan, joka hyväksyy lounassetelit laajemminkin maksuvälineeksi, ei asiasta hirveästi kannata ympäriinsä huudella. 

Koska nautintoaineet ja ruoka ovat heikko kohtani, vie pelkästään kotiruoaksi laskettavat ainekset kuukausibudjetistani noin 130 euroa (mukaan ei ole laskettu siis lounasravintolakäyntejä, illalllisravintoloita ja roskaruokaa, jotka ovat budjetissani omassa kategoriassaan paremman seurannan takaamiseksi). Ilmaa siis näissä kuluissa on jonkin verran, mutta eipähän voi liiasta pihiydestä syyttää.

Tämä tarkoittaa lounasseteleiden osalta sitä, että koska kuukaudessa lunastettavien seteleiden käyttöarvo on yhteensä 174 euroa, saan paremmin kuin hyvin täyden hyödyn lounasseteleistä suoraan ruokalaskuuni. Koska työnantajani kustantaa lounassetelin arvosta 25 %, siirtyy se tietysti suoraan ruokaostoksiini 25 % kestoalennuksena. Ei huono.

Ja koska lounasseteleitä on noinkin paljon käytettävissä, jää siitä vielä ns. hummastelubudjettiini käytettäväksi seteleitä 44 euron edestä kuukaudessa, josta itse maksan 75 %.

Vähän tietysti pännii, että jaksoin lähteä tutkimaan omalla kohdallani lounasseteleillä säästämistä vasta tuolloin. Tällainen jääräpäisyys nimittäin takautuvasti tarkoittaa kolmessa vuodessa – aikana jolloin olen lounasseteleitä voinut käyttää – hukkaan heitettynä yhteensä noin 1300 euroa. Eli palttiarallaa kahden hengen etelänmatka on oman leväperäisyyden vuoksi nyt tuhkana tuulessa.

Kyllä, hakkaan päätäni seinään tälläkin hetkellä kun en kyseistä porsaanreikää aiemmin lähtenyt testaamaan. Oliko tämä tyhmää kertoa julkisesti? Oli, sillä tähän koskee sama ilmiö kuin sijoittamisessakin. Mitä useampi tietää tuottomahdollisuudesta markkinoilla, sen nopeammin ”häiriö” katoaa, eikä siitä enää voi hyötyä.

Jäi tästä silti positiivinen vire ilmaan, sillä nyt minulla jää taas muutama ylimääräinen satanen vuodessa käyttöön ilman lisätyötä… ainakin vielä hetken.

Jaa kavereille

8 kommenttia »

  • anon kirjoitti:

    Olisi varmaan aivan ensimmäiseksi pitänyt kokeilla, kelpaavatko lounassetelit käyvät myös lounasravintolakäynneillä, illallisravintoloissa sekä roskaruokapaikoissa. Ei kai sillä ole väliä missä kategoriassa sen lounassetelin alennuksen käyttää, vai?

    • Saituri kirjoitti:

      Ei tietenkään ole väliä. Aina kannattaa kokeilla. Ja kyllä, ravintoloissa sillä ei ole mitään väliä mihin kellon aikaan lounassetelin käytät. Sen ruoan niillä pystyy aina maksamaan. Jos alkavat nenäänsä nyrpistelemään, niin kannattaa erikseen painottaa, että alkoholia et sillä yrittänytkään maksaa.

  • Nimetön kirjoitti:

    130 euroa ruokaan? Miten sillä edes pärjää? Meillä menee kahdella ihmisellä ruoka- ja päivittäistavaraostoksiin 500-600, jonka lisäksi töissä syödään lounasta joka päivä. Ostammekin pelkästään lihaa, salaattia, marjoja (ensi kesänä poimitaan omat) sekä luomumaitotuotteita.

  • humus kirjoitti:

    Lounarit käy aivan ongelmitta pikaruokaloissa ja ravintoloissa. Jos on kalliimpi ateria, useammankin lounassetelin voi antaa.
    Alkoholia ei lounareilla saa, mutta illallispihvin niillä aivan hyvin voi maksaa. Tai yöpalaksi tilatut pitsat. Eli jos ulkona syömistä ei halua lopettaa täysin, lounareilla säästää vähän kustannuksissa.

  • Mikez kirjoitti:

    Joskus ostaessani 7,50 arvoisella lounarilla 7,40 arvoisen ruoan ja keskiolen tuo loppu on käynyt ruokajuoman maksuun, joskus ei. Joskus tarjoilija ei ole ottanut lounaria ollenkaan, vaan koko hoito on pitänyt maksaa rahalla :D Aina käytöntö perustuu määräyksiin – ei ohjeisiin :D :D :D

  • säästäjä kirjoitti:

    Ite säästän niin että en poistu kotoa ja olen katkaissut välit kaikkiin ihmisiin etteivät he vaan pyydä kahville. Töissä en käy, mutta jos kävisin niin toisin omat ruuat ja kahvit työpaikalle. Kun keittäisin esim pannullisen kahvia kotona niin voisin juoda siitä pari kuppia ja myydä loput muille työkavereille puoleen hintaan siitä mitä esim roberts coffee veloittaa.

    Ravintona syön pelkkää soijaproteiinia ja makaronia. Vitamiinit otan pillereistä joita tilasin 10 vuodeksi ulkomailla.

    Kyllä näillä säästövinkeillä se elämä vaan hymyilee ja raha kahisee:)
    Saisivat lapsetkin kunnon perinnön, mutta harmi kun lapset ja naiset tulevat liian kalliiksi eivätkä millään sovi budjettiini.

    • Saituri kirjoitti:

      @Säästäjä: Sarkasmi on taitolaji. Joiltakin se onnistuu, useimmilta ei. Kommenttisi ei osoita muuta kuin sen, että sinulla se raha ratkaisee paljon enemmän kuin yhdelläkään säästämiseen kykenevällä. Jos oma henkinen hyvinvointi on siihen sidottu, että päivittäinen 10 euron lounas ja 5 euron lattekahvi tuovat siihen jotakin sisältöä ja oleellista lisää, on vielä paljon kasvamista jäljellä.

      Kuvitteletko todella, että säästeliäs lähestyminen elämään, resursseihin, luontoon ja kulutukseen kokonaisuutena on jotenkin elämänlaadusta pois? Sinulle voisi tehdä hyvää mielikuvaharjoitus siitä mihin kaikkeen muuhun esimerkiksi tällä tavalla ylijäävää varallisuutta voi käyttää. Vastaus ei ole pankkitili, vaan se on jotakin abstraktia. Samalla kannattaa kysyä itseltään, että miksi sellainen himokulutus on omalla kohdallasi henkisen tasapainosi kannalta tarpeellista? Miksi, jos sen jättää pois, on elämä kurjempaa? Kun omalla kohdallaan vastaa näihin kysymyksiin, voi vahingossa käydä niin, että paljastaa jotakin itsestään, jota ei tiennytkään.

      Ennen kuin siis kovin suurella innolla lähtee kokemaan moraalista ylemmyyden tuntoa siitä, että laittaa palkkansa palamaan, on syytä tutkia ensin itseään. Miksi ei elämä voi hymyillä ilman sitä siinä määrin kuin on nykyään normaalia odottaa? Voisiko pieni henkinen kasvu olla sieltä nelivuotiaan ”mutku mä haluun” -kehitysvaiheen tasolta paikallaan?

Jätä kommentti!

Jätä kommenttisi tai paluuviite omalta sivustoltasi. Voit myös tilata nämä kommentit RSS-syötteenä.

| Arthemia Premium theme by Colorlabs Project