Vakiokommentaattorini ja nimimerkki ”Isukin” Syyskuussa julkaistun ”Maailman paras lahjavinkki” –artikkelin yhteydessä tuotti hän tuolloin toisenkin lahjomiseen liittyvän jutun, joulusta, jonka julkaisen nyt tässä. Olkaa hyvä!

(P.S. “Isukki” pitää nykyään myös omaa sivustoa nimeltä Kaiken huippu, joka käsittelee kulutushuipun lähestymistä ja sen jälkeistä elämää yhteiskunnassamme.)

Joululahjarumbasta joululahjarinkiin – Shoppailua inhoavan selviytymisekeino

Jokavuotinen markkinatalouden palvontajuhla, eli joulu, on lähtenyt ihmiskunnan kollektiivisista käsistä jo ajat sitten.

Lokakuussa käynnistyvät mainokset ja psyykkaus kasvavat volyymissa tasaisesti jouluun asti joka vuosi suuremmaksi, kauniimmaksi ja värikkäämmäksi.

Ja joulun jälkeen, juuri kun luulee hullunmyllyn jo loppuneen, ja jopa selvinneensä siitä hengissä, ilman henkilökohtaista konkurssia, nostaa peto hymyilevää, kirkkaanvärisiin valoihin ja punaisiin ALE-kyltteihin puettua päätään, ja aloittaa vuoden suurimman alennusmyynnin!

Usein tämä ryminä alkaa jo väliviikoilla, mutta viimeistään tammikuussa. Tätä ruljanssia kestää ainakin helmikuulle asti, tai niin kauan kun tavaraa riittää. Ja sitähän riittää.

Ahdistavaa juhlimista!

Itselleni pahin ahdistus joulussa on kuitenkin itse lahjojen hankinta. Inhoan shoppailemista. Tarkoitan shoppailulla nimenomaan kaupoissa vaeltelua silmä sopivaa lahja-ideaa etsien serkulle, siskolle, puolisolle tai veljenpojalle.

Lahjan pitäisi olla kiva tai hauska, ja mielellään hyödyllinen, mutta se ei saisi maksaa, vastaanottajasta riippuen, yli 10 tai 20 tai 50 euroa.

Lahjarinki pystyyn

Mielestäni loistavana ratkaisuna lähisukuni otti muutama vuosi sitten käyttöön joululahja-ringin.

Idea oli simppelissä yksinkertaisuudessaan seuraava:

Tietyn porukan – joka tässä tapauksessa oli lähisuku puolisoineen (noin 12 henkeä, kaikki aikuisia) – kesken sovittiin, että tänä jouluna tehdään seuraavasti:

1. Laitetaan kaikkien nimet lappuihin ja laput lakkiin
2. Jokainen vetää lapun hatusta, ja siinä olevalle henkilölle ostaa lahjan, ja EI MUILLE (jos vetää omansa niin sitten tietysti vedetään uusi lappu)
3. Koska lahjoja ostetaan vain yksi (tusinan asemesta) niin sen maksimihinnaksi määritettiin noin 50 euroa.
4. Lisäksi, koska 50 eurolla voi saada jo jotain ihan oikeastikin kivaa tai tarpeellista, oli jokaisen mahdollista toivoa jotain tiettyä itselleen.

Oli ihanaa, kun 12 lahjan (tai jos pariskunnille olisi hankkinut jotain yhteistä, niin ehkä 8 lahjan) asemesta piti hankkia vain yksi lahja. Ja tämänkin yhden hän nimesi valmiiksi, esim: “haluan niin suuren usb-muistitikun mitä rahalla saa.” Ja sitten ei muuta kuin verkkokaupasta tilaus vetämään jo hyvissä ajoin, paketti joulupapereihin ja homma oli osaltani selvä.

Tämän saman autuuden kokivat tietysti myös kaikki muut rinkiin osallistuneet.

Jos kaikki lähisukumme kahdeksan hengen / pariskunnan jäsenemme olisivat hankkineet jokainen toisilleen lahjan vanhaan tyyliin, olisi lahjoja kertynyt:

• 8*8 = 64 kpl
• Hintaa jokaisella lahjalla noin 10-20 euroa

Olisimme yhdessä syytäneet rahaa turhaan 640 – 1280 euroa. Sen sijaan lahjoja tuli hankittua koko porukan kesken 12 kpl, hinta 40-50 euroa (yhteensä 480-600 euroa).

Vaikka lahjoihin kului toki vähemmän kuin normaalisti, niin hinta ei niinkään ollut meillä se päätekijä asiassa, vaan lahjan laatu ja käyttökelpoisuus. Jokainen sai jotain aidosti hyvää, ja krääsän määrä jäi murto-osaan entisestä.

Toki sitten oli vielä muita tuttuja ja kavereita ja sukulaisia, jotka eivät kuuluneet tuohon rinkiin, joten niitä “kivoja yllätyspakettejakin” jouluna tuli ja shoppailua sai tehdä varsin riittävästi. Tosin mikään ei estä tekemästä useampia rinkejä, ainoa periaatteellinen rajoitus on se että osallistuvien ihmisten tulee kaikkien tuntea toisensa ja sopia hyvissä ajoin ringin perustamisesta.

Yllätykset saattavat olla ihan kivoja, mutta vielä kivempaa on saada jotain mitä toivoo ja tarvitsee. Minulla onkin tapana kerätä pitkin vuotta listaa ylös mitä huomaan joidenkin läheisten tarvitsevan, ja sitten hyvissä ajoin ennen joulun ostoshelvettiä käyn hankkimassa sen vedenkeittimen tai uuden paistinpannun, jonka tarpeen huomasin joskus edellisenä keväänä.