Ilmainen lounas työpaikalla?
Hyvin monilla työpaikoilla kulkee yhtenä vakioetuna lounassetelit. Itse en lounasseteleitä käytä ollenkaan, vaikka ne myös oman työpaikkani etuihin kuuluvatkin.
En käytä niitä siksi, että kulutustottumusteni vuoksi ne nostaisivat lounasruokailukustannuksiani noin 200 – 400% riippuen käyttötiheydestä.
Vaikka lounasseteleiden jalona tarkoituksena on suoda työntekijälle kannustin “halvemman” lounaan muodossa, ovat ne hyvin helposti vain yksi avain ja tekosyy lisää suruttomaan tuhlaamiseen, jossa kulua ei välttämättä edes kunnolla huomaa sen piiloutuessa palkkanauhan sivuviitteeksi.
Koska erittäin harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta ei firma kustanna kuin noin 20 – 30 % lounasseteleiden arvosta, jää esimerkiksi 9 euron lounassetelistä itselle maksettavaksi vielä 7 euroa. Vaikka erotus ja todellinen hinta on varsin selkeästi esillä, ei se oikein uppoa tajuntaan ennen kuin ottaa vähän etäisyyttä hommaan.
Pekan perusteellinen herääminen
Juuri näin kävi lukijalleni Pekalle, joka kertoi minulle seuraavaa omasta oivalluksestaan lounasseteleiden maailmaan.
“Vaihdoin työpaikkaa viime keväänä ja uudessa firmassa ei ole lounasetua, eikä lounasseteleitä.
Tähän asti olen aina saanut ostaa lounassetelit, eli olen maksanut setelistä muistaakseni 75% ja työnantaja maksanut loput. Lounassetelit on vähennetty suoraan palkastani. Työpäivän lounas on ollut minulle ns. “ilmainen” tai siltä se tuntui…
Naureskelin työkavereille jotka söivät eväitä tai kävivät kaupassa hakemassa jonkun eineksen. Itse pidän erittäin tärkeänä, että lounas on terveellinen ja monipuolinen. Salaattia, kasviksia, lihaa, leipää, eli mitään pizzaa tai muuta roskaa en syö kuin satunnaisesti.
Nyt uudessa työpaikassa jatkoin samaa käytäntöä kuin aikaisemmin, eli kävin syömässä lounaan lähimmässä lounasravintolassa joita työpaikkamme ympärillä on pari tusinaa. Tosin sillä erolla, että nyt jouduin maksamaan lounaan itse pankkikortilla. Heti ensimmäisinä päivinä tuntui kamalalta maksaa 8-9 euroa ja laskeskelin, että lounaista kertyy melkoinen summa kuukaudessa. 8,5 x 21 = 178,5 euroa.
Aluksi tuo meni ihan olan kohautuksella, ja ajattelin että eihän se ole kuin 44e (eli 33%) enemmän mitä aikaisemmin maksoin lounasseteleistä. Kuitenkin uudessa paikassa oli parempi palkka jne…
Todellinen herääminen tuli kuitenkin siinä vaiheessa kun kirjasin omia menoja taas exceliin.
Nyt oli tullut kokonaan uusi kulu LOUNAS, lisäksi tämä oli yksi suurimmista yksittäisistä menoeristä. Aikaisemmin sitä ei ollut tarvinnut edes kirjata kun se oli otettu heti palkasta pois.
Yritin perustella itselleni, “Mitään eineksiä en ala syömään!” “Omat eväät vaatii työtä ja pelkkä kotoa tuotu makaronilaatikko ei ole kovin monipuolinen” “Lounaalla käynti katkaisee työpäivän mukavasti”. Kaikki nämä pitävät paikkansa, mutta silti 178,5e/kk => Ei pysty vetää, liian hapokasta!
Tänään sitten otin kotoa mukaan sen makaronilaatikon ja kävin kaupassa ostamassa vähän lisää rekvisiittaa lounaaksi, eli pari karjalanpiirakkaa, jogurtti ja banaani. Yhtään se enempää ajattelematta oletin niiden maksavan joku pari kolme euroa, mutta yllätyin suuresti kun ne maksoivatkin vain 1,45e. Ja tuo itse tehty makaronilaatikko ei varmaan ole maksanut kuin sen euron. Eli säästin 6e eikä mistään tarvinnut tinkiä.
En syönyt valmisruokaa, En syönyt pelkkää makaronilaatikkoa, kaupassa käynti katkaisi päivän mukavasti ja mikä parasta säästän reilusti yli 100e/kk.
Edelleen olen sitä mieltä, että terveellisesti ja monipuolisesti pitää syödä ja lounas pitää olla sen mukainen. Nyt täytyykin vain alkaa oikeasti miettimään hyviä terveellisiä ruokia joita voi tehdä valmiiksi pakkaseen, sekä kuinka syödä monipuolisesti omia eväitä töissä mahdollisimman halvalla tietenkin.”
Olen erittäin iloinen Pekan puolesta, sillä hän oivalsi avoimen ajattelun myötä, että elämä ei kurjistu, vaikka samalla säästää. Ja Pekka myös säästää paljon, nimittäin yli 1000 euroa vuodessa jää nyt lisää rahaa muihin rientoihin. Mistään pikkusummista ei siis lounasruokailussa ole kyse sen päivittäisyyden ja verrattain suuren kertahinnan vuoksi, jos erehtyy ravintolaan syömään.
Samalla Pekka murskasi hienosti lounasravintoloiden puolustelijoiden ensimmäisen ja eniten käytetyn aseen, nimittäin ruoan terveellisyyden. En ole henkilökohtaisesti koskaan käsittänyt sitä, miten joku voi väittää, että kaikki muu kuin virallinen ravintolaruoka on epäterveellistä. Ei vain mahdu jakeluun, sillä todellisuus on usein jopa päinvastoin. Tuo oletettu terveellisyys tulee ravintolan runsaista salaattipöydistä, mutta kuka kieltää tekemästä omaa salaattia kotona mukaan? Minä ainakin teen!
Kuten Pekallakin nyt, niin myös oma ruokavalioni on varmasti jopa terveellisempi, mitä lounasruokalan mössöt ovat. Myös maku on jopa parempi, koska itse tiedän parhaiten mistä tykkään. Monipuolisuus ei siis ole mikään ongelma eväsruokailussakaan, vaan se on ihan täysin itsestä kiinni.
Toivon todella, että muutkin alkavat pikkuhiljaa huomata tämänkin koijauksen naurettavuuden ja ottavat työpaikkaruokailunsa rehelliseen ja tunteettomaan tarkasteluun. Voit yllättyä!
Pekan tapaus osoittaa myös hyvin sen, että liian lähellä itseä olevat asiat jäävät helposti huomaamatta erityisesti silloin, jos tuo kuluerä otetaan automaattisesti ilman että se koskaan varsinaisesti ilmenee muualla kuin ohimenevänä viittauksena palkkakuitissa. Toinen tähän läheisesti liittyvä ilmiö on ongelman merkittävä vähättely.
Kuten Pekkakin ansiokkaasti sitä hyödyntää, niin kulujen seuraaminen on paras keino tuottaa todellisuus esiin armottomassa muodossa. Jos ei Exceliin halua kulujaan kirjailla, niin esimerkiksi Balancion* tekee sen automaattisesti.
Myös sen ilmiön johdosta, joka lounasseteleissä ilmenee, eli koska kulu vähennetään suoraan palkasta, en itse käytä esimerkiksi suoraveloitusta milloinkaan, sillä se vie valtaa itseltä ja helposti turruttaa hyväksymään sokeasti kulut, jotka laskutuksen kohteesta, kuten vaikkapa puhelinlaskuista koituvat. Pahimmillaan paisuvia kuluja ei edes huomaa; jäädään vain miettimään, että mites sitä rahaa nyt ei enää niin riitäkään. “Se hoituu automaattisesti” -asenteeseen on helppo tuudittautua samalla kun maksaa aivan turhaan tietämättään tyhjästä.
Lounasseteleitäkin voi käyttää oikein
Se nyt on tullut selväksi, että lounasseteleiden törkeäksi väärinkäytöksi voidaan laskea jokapäiväinen jonottaminen lounasravintoloissa lammasmainen hymy naamalla. Tämä menettely maksaa todistetusti tuhansia euroja vuosittain per naama.
Jos se todella tuo elämään kaivattua sisältöä, niin antaa palaa, mutta useimmille herää pienten laskutoimitusten jälkeen kauhun ilme naamalle.
Lounassetelit eivät kuitenkaan välttämättä ole läpeensä pahoja, vaan väline, jota ei välttämättä osata käyttää kunnolla hyödyksi. Itse pidän niitä enemmän esimerkiksi City Deal -tarjouspalveluun verrattavina työkaluina, jotka parhaimmillaan toimivat silloin, kun haluan jotakin “luksusta” elämään silloin tällöin. Molemmilla keinoilla saa pienen alennuksen tuon luksuksen hankintaan.
Tässä pieni lista siitä, miten lounasseteleistä saa mielestäni parhaan hyödyn:
- Jos työpaikallasi on jonkinlainen automaattinen lounassetelilista, niin pyydä päästä siitä pois ja ota seteleitä vastaan vain satunnaisesti. Se erotus, joka ennemmin meni lounasseteleihin saattaa yllättää määrällään.
- On ihan OK käyttää lounasseteleitä lounasravintolassa, mutta tee siitä ennemminkin viikon tai kahden välein tapahtuva luksushetki, ei jokapäiväinen itsestäänselvyys. Näin ei tarvitse koko hommasta luopua, mutta samalla ei kuitenkaan puolet omaisuudesta uppoa ravintolanpitäjän taskuun. Tonnilla käy kaksi henkilöä vaikka Turkissa viikon lomalla.
- Muista, että lounasseteleitä ei ole pakko käyttää lounasravintolassa, vaan sillä saa mitä moninaisimpia tuotteita myös ruokakaupoista. Koska näin pystyt itse kontrolloimaan mitä ja minkä hintaista kamaa ostat, saattaa tulos olla yllättävänkin positiivinen kun mukaan otetaan työnantajasi maksama osuus hinnasta.
- Esimerkiksi oman työpaikkani lähellä sijaitsevasta K-kaupasta saa “lounaspisteestä” lounasseteleitä hyväksikäyttäen jopa yllättävän edullisen kokonaisuuden aikaan, jos vähän miettii mitä pakkiin kokoaa. Parhaimpaan tulokseen siellä pääsisi, jos ostaisi kaksi eri ateriaa, koska tällä menetelmällä ei siitä yksittäisestä annoksesta kerry tarvittavaa yhdeksää euroa. Silti kyseessä on täysipainoinen ateria (ja terveellisempi, koska vähän kerralla, mutta useasti päivässä syöty ruoka pitää verensokerin tasaisena).
- Painotetaan nyt silti samalla sitä, että silti tälläkin menetelmällä ruoka on edelleen kalliimpaa kuin itse tehty, eikä yhtään sen parempilaatuista. Tätäkin vaihtoehtoa pidän siis “luksus”-elämyksenä sitä paskinta työpäivää piristämään, en jokapäiväisenä tapana. Näin seteleiden arvo riittää kuitenkin noin kaksi kertaa pidemmälle kuin mitä ravintoloissa pyörimällä.
Oletko lounasseteleiden himokäyttäjä ja artikkeli sai sinut raivoihisi? Kerro ihmeessä tunnelmasi ja anna vastakkaista argumenttia! Onko sinulla ylipäätään mielipidettä lounasseteleistä tai lounasruokailusta työpaikalla yleensä?
Asiassahan ei ole mitään epäselvää ja se on helppo jokaisen itse todistaa kun lyö lukuja exceliin vaikka 6kk:n ajan ja toiset 6kk vuodesta tekee sitten ne omat eväät mukaan. Helppo verrata miten suuri ero oikeasti on! Toimii myös esim. kuukauden koe jaksolla, mutta pitemmällä testillä näkee sen todellisen eron helpommin.
Työni on sen luonteista, että joudun välillä turvautumaan myös itse tien päällä syömiseen, vaikka ehdottomasti olen “eväsmiehiä”. Se kun kello lähentelee 15.00 ja huomaat ettei toimistolle pääse vielä moneen hetkeen ja palaverit painaa päälle, silloin se lounasseteli taskussa lämmittää mieltä. Siksipä niitä otan 3kpl/kk ns. varaksi. Toiminut tähän asti hyvin ja vaikka välillä syö miestä tuo lounastaminen ravintelissa niin olen oppinut elämään asian kanssa. Tosin olen miettinyt vaihtoehtoja, mutta en ole mitään vielä toteuttanut/kokeillut.
Voin vakuuttaa, että viikossa kaksi pääruokaa kun tekee kotona ja vaihtaa vain lisukkeet ja erilaisen salaatin kylkeen päivittäin niin lounas on monipuolinen, juuri sellainen kun itse haluan ja edullinen!
Lounareita puollustavaa näkökulmaa ei täältä tällä kertaa löydy. Tosin jos työnantaja maksaa sen 100% niin asia on eri..
Meikäläinen on puolestaan lounasseteleiden puolestapuhuja. En toki ota vuosittain täyttä määrää noita seteleitä, mutta kyllä niitä aika paljon kuluu, kun haluan käydä vaihtelevissa lounasravintoloissa ja kokeilla erilaisia ruokia.
Istun myös erittäin paljon asiakkaiden tiloissa työskentelemässä, enkä voi koskaan luottaa siihen että minulla olisi jääkaappia tai mikroa käytettävissäni, joka sulkee eväsvaihtoehdon melkein aina pois. Olen muutenkin aikoinani tehnyt päätöksen, että ruoka ei ole yksi niistä kohteista joissa haluan säästää :)
Maksan lounassetelillä ruokakaupassa normaaleja ruokaostoksiani. Aivan jokaisessa kaupassa tämä ei käy, mutta kaikissa lähikaupoissani kyllä.
Lounasseteleitä voi käyttää myös iltaravintoloissa laadukkaamman skruudaamisen merkeissä. Pikkurouva pysyy hyvinkin tyytyväisenä kun hänelle tarjoaa paremmat puitteet silloin tällöin. Säästää kummasti perhe-elämän laadun kohentuessa. Laskisin vuodessa tälle useamman tuhannen euron arvon.
Tämä kommentti toi oikein kunnolla esiin sen, että lounasseteleillä voi tosiaan oikein käytettynä myös aidosti säästää. Aionkin itsekin ottaa asian syvempään tarkasteluun ja katsoa, että minne kaikkialle ne oikein käyvät. Työpaikkani lähikaupoissa vastaanotto on valmislounaita lukuunottamatta hyvin kielteinen, mutta ehkä omassakin lähipiirissäni jossakin sijaitsee ruokakauppa, jossa myös normaalit ostokset voi tehdä lounasseteleillä.
Jos tällaisen löydän, niin silloin todella aidosti saan tuon 25% säästön ostoksesta sen sijaan, että kuluttaisin tavallista enemmän.
Iltaravintolat eivät kieltämättä tämän jutun yhteydessä tullut edes mieleeni. Tutustutaan siihenkin aiheeseen paremmin. Olen samaa mieltä kanssasi siinä, että joskus pidemmän tähtäimen ajattelu vaatii lyhyen tähtäimen “tuhlaamista”. Se on sitten oma kysymys, että minkä suuruinen tuhlailu on vielä järkevää…
Hyvää kommenttia tähän mennessä. Lisää vaan!
Olen vissiin porsaasta seuraava ruokavaatimusteni suhteen. Ainakin vaimon mielestä ;)
Koska ruokailu on minulle lähinnä energian tankkausta, en ole karsastanut mikrossa lämmitettäviä valmisaterioita tai pitsoja. Mutta näitäkin olen ostanut vain, jos ne ovat vanhentumassa eli -30%. Banaani, pari mandariinia tai pieni terttu viinirypäleitä edustavat salaatin osuutta. Juoma vesihanasta. Lounaan hinta jää kolmen euron pintaan.
Näin kesälämpimällä tapaan ostaa 2dl raejuustoa ja hedelmäsäilykkeitä repäisykannella. Aterian hinta jää kahden euron pintaan. Pitää vaan huolehtia, että ottaa TAVALLISTA raejuustoa; ovat tehneet ne kalliit hyla-versiot saman näköisiksi. Lounaslukemiseksi kaupan tuulikaapista Vartti, Metro tai muu ilmaislehti. Nälkäkuolema siirtyy näilläkin eväillä. Ei kai ruokailun tarkoitus muu ole;)
Halpaa ja taatusti tunnistamattomaksi prosessoitua biomassaa aka einestä voi ostaa useamman päivän satsit kerralla, jolloin lounari sopii maksuvälineeksi oikein hyvin. Einekset ovat niin halpojakin, että siinä kaalisoppaa kummempi kotiruoka jää välittömästi toiseksi.
Kerran pikkurouvan kanssa päädyimme iltapalalle helsinkiläiseen ruokalaan, jolle oli siunaantunut suositusta indikoiva tähti joltain ulkomaiselta rengasvalmistajalta. Ruoka oli hyvää, mutta annokset sen verran pieniä, että niitä täytyi tilata seitsemän eri kierrosta. Juotavaakin täytyi välillä ostaa. Loppulasku kiipesi kunnioittavasti lähemmäksi puolta tonnia, jonka ajattelin hoidella kerääntyneillä lounasseteleillä mitkä olivat “sattumalta” tulleet mukaan. 60 lounaria yritin tarjota. 40 kelpasi ruokiin, mutta viinit kehoitettiin maksamaan oikealla rahalla. Tippiä en luonnollisesti jättänyt senttiäkään, olenhan sentään luonnoltani nuuka.
Kiitokset hyvistä kirjoituksista sivuston ylläpitäjälle! Itse olen tehnyt paljon erilaisia töitä ja erilaisista työpaikkaruokaluista on kokemusta. Erään työpaikan ruokalassa lounas maksoi 8,80e ja suurin osa työntekijöistä kävi siellä syömässä täysin omakustannuksella! Minäkin tein näin kaksi viikkoa mutta totesin että ei siinä ole kyllä järkeä. Ensinnäkin 30 min lounas on palkaton ja sitten vielä pitäisi maksaa kiskurihintainen lounas päälle! Ei kiitos.
Toinen paikka taas jossa oli parempi ruoka ja halvempi hinta oli mielestä järkevä valinta eväiden sijaan. Lounas 5,50e ja mahdollisuus jutella kavereiden kanssa houkutteli siellä enemmän kuin eväiden syönti.
Hyvää ruokahalua laadusta tinkimättä mutta hinnasta sitäkin enemmän!
Yksin asuvan ihmisen ehkä kannattaakin syödä ruokansa lounasravintolassa, mikäli löytää suht edullisen paikan ja arvostaa sitä ettei itse tarvitse tehdä ruokaa. Oman työpaikkani ravintolassa lounas maksaa 5,50€. Siihen hintaan saa valita kolmen ruokalajin välillä ja hintaan kuuluu leivät, salaatti, juomat sekä jälkiruoka. Kuukauden aikana työpaikkaruokailu tulee maksamaan siis reilut 110€, mikä mielestäni ei ole paljon suhteutettuna siihen etten kotona tee ruokaa kuin aniharvoin. Viikonloppuisin saatan syödä vain salaatteja ja leipää.
Ainakin Tampereen Stockmannilla lounarit käyvät ruokaosastolla ostosten maksuun. Periaatteena heillä on, että niillä ostetaan jotain syötävää. Näin ainakin viimeksi kun kävin.
Kyllä lounaan hinta ahdistaa, kun sitä ajattelee, mutta jotain arvoa pitää laskea sillekin, että ellei söisi muun porukan mukana, saisi järsiä eväitään yksin kahviautomaatin seurana.
Usein lounas myös jää ainoaksi lämpimäksi ateriaksi, jota täydentää illalla sitten jollain leivällä. Harvoin laitan itselleni varsinaista illallista arkisin. Jos tinkisi lounaasta, joutuisi näkemään enemmän vaivaa iltasyömisen kanssa. Saati, että vielä väsäisi eväitä.
Minun työpaikallani ei jaeta lounareita, mutta paikallisesta Sodexosta saa pari euroa henkilökunta-alennusta. Tilanne on sikäli hassu, että lähistöllä olisi monia hinta-laatusuhteenltaan ylivoimaisia paikkoja, mutta näissä joutuu sitten syömään täyteen hintaan.
“Jos tinkisi lounaasta, joutuisi näkemään enemmän vaivaa iltasyömisen kanssa. Saati, että vielä väsäisi eväitä.”
Eihän se noin mene. KUN tekee joinakin iltoina kotona reilumman satsin päivällistä/illallista, siitä riittää syömistä 1-2 seuraavaksi päiväksi sekä lounaaksi että iltaruuaksi. Lounaasta ei tarvitse mitenkään tinkiä eikä iltaruuasta. Ja ellei nyt mitään sisäfilettä joka kerta kokkaa niin rahaa säästyy merkittävästi. Lisäksi saa juuri sellaista ruokaa kuin haluaa, mausteet on kohdallaan ja terveellisyys.
Kuten monessa muussakin asiassa, pätee tässäkin että paras tulee ja halvimmalla pääsee kun tekee itse.
S:n kanssa olen täysin samaa mieltä. Tämä kokkauksen “vaikeus ja ajankulu” on sellainen tekosyiden keppihevonen, että olisi hienoa jos yhä useampi pääsisi siitä oikeasti kokeilemalla yli.
Entisessä työpaikassani käytin jonkun verran luonasseteleitä, kun työni oli liikkuvaa pitkin maakuntaa, eikä autossa voinut säilyttää “kunnon ruokaa” eikä sitä ollut mahdollista lämmittää. Tilanteen mukaan joko kävin ravintolassa tai ostin kaupasta “kenttälounasta”.
Vaihdoin työpaikkaa pienempiin piireihin, eikä luonasseteleitä enää tarjottu, joten usein tarkistin lempiravintolani listan ja jos siellä oli jotain herkkua, niin kerran-pari viikossa kävin siellä syömässä. Edelleenkään en autossa pystynyt ruokia säilyttämään, mutta etuna oli se, että ehdin kotiin syömään. Pidinkin aina huolen, että pakkasessa oli ruokaa tai edellisen illan tähteitä.
siihen kiinnitin huomiota, että aina kun luonarin arvo nousi, samaa tahtia nousivat kuppiloiden hinnat.
Heh, itse otan lounareita vaikken tällä hetkellä tarvitse. Makselen niillä ravintolassa käydessäni iltasella. Tässä on kyse elämän prioriteeteista: arvostan seuraa ja kunnon taukohetkeä kävelyineen vielä enemmän kuin ruokaa ja toisaalta hyvin ulkona syömisen on sovittu tässä perheessä kuuluvan siihen luksukseen jonka hintoja ei katsella.
Kaikesta ei tarvitse säästää, ja asiat jotka tuottavat iloa kannattaa jättää vaikka maksaisivatkin. Siitä olen samaa mieltä että varsinkin peruslounasketjuun verrattuna itse tehty on varmasti sekä parempilaatuinen että herkullisempi, halvemmasta puhumattakaan.
Minimalisti on kanssasi samaa mieltä. Kun minimalisti ei ollut vielä taloudellisesti riippumaton niin halpa terveellinen lounas kotona tehtynä oli ainoa oikea ratkaisu.
Omassa työpaikassani firma maksaa lounarit kokonaisuudessaan ja itselle tulee siitä kuluina vain veroja, eli hieman prosentti nousee. Setelit tulee sitten käytettyä kaupoissa, kun teen ostoksia kotiin. Kaiken muun maksan lounareilla, paitsi oluet ja tupakat. Töissä syön omia eväitä. Mielestäni mukava etu.
En ole käyttänyt lounasseteleitä aikoihin, mutta tunnen yhden sellaisia huolivan paikan, joka kuuluu T:mi P. Varpaselle. Olen muutaman kerran turvautunut siihen halutessani kotiruokaa.
[...] (2010 kesällä) kerroin, että en käytä lounasseteleitä ollenkaan. Kerroin niin siksi, että lähes poikkeuksetta kaupat eivät hyväksy lounasseteleitä [...]
Miedän firmassa saatiin lounassetelien kustannukset jaettua niin, että työntekijät maksavat niistä vain veroprosenttinsa verran ja työnantaja maksaa loput. Näin 7,7EUR lounarista jää minulle maksettavaa vain 2 euroa. Tällä hinnalla on jo järkevää ottaa kaikki lounarit mitä vain saat!
“Miedän firmassa saatiin lounassetelien kustannukset jaettua niin, että työntekijät maksavat niistä vain veroprosenttinsa verran ja työnantaja maksaa loput. Näin 7,7EUR lounarista jää minulle maksettavaa vain 2 euroa.”
Jos todella pitää paikkansa, niin varsin hyvä diili. Lounarien todellisuus on kuitenkin usein jotain ihan muuta – omassakin firmassani turistiin hämärästi vain että verotusarvo sitä ja tätä, ei seteleistä maksa kuin pari euroa jne. No, ensimmäisen tilinauhan saatuani otin Excelin kauniiseen käteen ja totesin pieneksi järkytyksekseni, että 8,70 euron hintaisesta lounassetelistä maksoin itse hieman yli kahdeksan euroa. En muista tarkkoja lukuja, mutta konkreettinen kuukausittainen “säästö” oli hieman alle kymmenen euroa. En tiedä, miten vahvasti ja millä konstein talouskasvu-uskovaiset lobbaavat lounasseteleiden puolesta, mutta “eivät ne mitään maksa” -asenne tuntuu olevan varsin yleinen. Lisäksi todellisen kustannuksen laskeminen on käytännössä tehty pirullisen vaikeaksi.
Ei siinä, itsekin kyllä usein syön lounareilla. Kyse ei ole muutaman kymmenen sentin säästöstä vaan lounaasta sosiaalisena tilanteena: ihmisten treffaaminen muutenkin kuin työpisteillä parantaa työhyvinvointia, ilmapiiriä ja ihan konkreettisia työtuloksiakin huomattavasti. Lounaassa on siis suoranaista lisäarvoa, mutta se ei johdu mekanismista nimeltä Lounasseteli.