Harmillista on, että niin moni ei tätä yksinkertaista asiaa ymmärrä, vaan kuvittelee juovansa kovinkin terveellistä litkua, kun totuus on kuitenkin kaikkea muuta.

Etelä-Suomen Sanomat julkaisi artikkelin n. 3v sitten kaikista silloin myynnissä olevista pullovesistä. Niiden vedenlaatu tutkittiin äärimmäisen tarkasti ja – yllätys yllätys – yhdenkään pulloveden laatu ei olisi riittänyt hanavedeksi! Mikrobi- ym. pitoisuudet olivat pahimmillaan moninkertaiset. Jos hanasta tulisi vastaavaa vettä, otsikot olisivat saman suuntaisia kuin Nokian tapauksessa muutama vuosi sitten: “nokia – connecting pipelines”

Työpaikka lounaan syöminen tuo työssä käyvälle n. 250 000€ euron säästön työelämän aikana.

Oma lähestymistapani on asiaan vähän toisenlainen (ketään yllättämättä). Se, että pidän lounasruokailua omassa toiminnassani lähinnä paskan työpäivän virkistäjänä, tekee sen, että oma koko vuoden budjettini ruokailulle niin kotona kuin työpaikalla on yhteensä 1720 euroa. En siis minäkään kokonaan jätä lounasravintoloita väliin, mutta tahti on huomattavasti harvempi.

Kuten sanoit, niin valmiiksi tarjoiltu lounasruoka työpaikalla säästää aikaa kotona; ehkä. Kaikki riippuu siitä, että katsooko tuon näennäisen ajansäästön olevan tarpeeksi suuri siihen hintaan nähden mikä lounasravintoloista kertyy ja että onko todella koittanutkaan toisenlaista lähestymistapaa. Ajan säästö kun harvoin on kovin todellinen, jos tätä ruokailudilemmaa oikeasti miettii.

Onko tuo ajankäyttö siis oikea syy, vai sanotko sen vain yleisesti hyväksyttävänä valkoisena valheena sen sijaan, että vain yksinkertaisesti myönnät haluavasi päivääsi annoksen luksusta? Omaan filosofiaan kuuluu myös se, että kyllä tuhlatakin saa, jos myönnän sen tuhlauksen olevan juuri sitä; tuhlausta, sen sijaan, että lähden järkeilemään sille läpinäkyvää tekosyytä.

Usein puolustellaan työpaikkalounaita nimenomaan sillä, että se on “kunnon ruokaa” ja tuo “monipuolisuutta” ruokavalioon. Mielestäni se on kuitenkin jonkin sortin itsepetosta, koska eihän kukaan pakota niitä pakastesafkojakaan ostamaan. Kyseessä ei ole joko-tai tilanne. Ei sinne päinkään.

Esimerkkinä omista lounaistani, ne koostuvat kotona suuremmissa erissä tehdyistä täsivaltaisista aterioista, jossa myös on salaatti hyvin usein mukana (samaa tekniikkaa soveltavat nykyään monet kollegani). Itse en koe, että siihen aikaa kuluu, koska en muutenkaan harrasta ruokalajeja, jotka vaativat pitkää näpräämistä, vaan kohtuullisen yksinkertaisista ainesosista koottuja maistuvia annoksia. Jos teen monimutkaisempaa, niin teen sitten vähän enemmän. Kokkaamista ei siis tarvitse harrastaa joka päivä, ellei varta vasten niin halua. Sen ei myöskään toisaalta tarvitse tarkoittaa sitä, että syöt koko ajan samaa seuraavat seitsemän päivää.

Edelleen; mielestäni se, että päivän aikana ei sitten muuta kunnon ruokaa syö kuin sen työpaikkalounaan, vaan koostaa loppupäivän ateriat pikkunapostelusta, ei sitä voi kovin hyväksi ruokavalioksi sanoa, erityisesti jos leipä on vallitseva ainesosa.

En siis kritisoi juuri sinun tapaasi tehdä asiaa, koska se nyt kuitenkin lopuksi on aina oma valinta; ja jos tuon valinnan on tehnyt ja on siihen tyytyväinen, on se silloin itselle oikea.

Satsaaminen lounasravintolaan on minunkin mielestäni hyvä veto, mutta omassa taloudessa vain silloin tällöin, eikä syynä ole “monipuolisuus”, vaan pienen luksuksen luonti harmaaseen päivään.

Työkaverini pitävät lounaallakäyntiäni kalliina, mutta syövät usein pakasteaterioita (esim. Lidlin curry n. 3 euroa). Itselleni jää siitä nälkä tai ainakin ennen liikuntaharrastuksiin lähtöä on pakko syödä paljon enemmän kuin monipuolisen lounaan syötyäni.

Satsaaminen kunnon ateriaan lounaspaikassa voi olla ihan järkevää rahankäyttöä. Tietysti kaikki säästötavat eivät sovi kaikille, joten tämä nyt vaan tuomaan näkökulmaa.

Kaikki muut kohdat allekirjoitan ja kiitän hyvästä kirjoituksesta :)

Oma luottokortin käyttöni on samankaltaista kuin sinunkin, joskin huomattavasti harvempaa ja rajoittuu yleensä nettiostoksiin ja suurempiin hankintoihin. Tästäkin on tekeillä minulla artikkeli.

Itse esimerkiksi maksan autoni menovedet aina luottokortilla, josta ne kuittaan aina palkkapäivänä. Tämä ei tuo säästöä, ei lisäkuluja, mutta on helppo organisoida menojaan. Todellisuudessa ei mitään hyötyä, mutta kun ei haittaakaan ainakaan vielä niin pidän tätä selkeyttävänä ratkaisuna.

Luottokorttia pelätään liiaksi ja sitä ei oteta vaikka pankit sitä tunkee aina kun siellä kortti asioissa jutustelee.. Mikäli osaat raha-asiasi hoitaa niin ei luottokortti ole mikään rasite.

Tästä varmasti monia mielipiteitä ja tietenkin helpointa on pysyä kaukana kyseisestä kortista. Hyi kauhea!

Itselläni, silloin kun vielä ulkomaankeikkaa oli, saimme firman oman luottokortin. Kyseistä korttia sai tosin käyttää käytännössä vain matkakulujen maksamiseen, joten siitä ei juuri hyötyä ollut. Henkilökohtaiset ostokset, kuten ruoka yms. oli tehtävä omalla kortilla. Yrityksillä on siis monia tapoja hoitaa sama asia.

Valitettavasti suuri osa ihmisistä on niin alkutekijöissään oman rahankäytön hallinnan opettelussa ja tulot liian pieniä, että luottokorttia käytetään juuri päinvastoin kuin itse teet. Poikkeuksetta sitä käytetään “yli varojen” elämiseen, eli kortti otetaan käyttöön kun viimeisin palkka on jo syöty. Kierre on helposti valmis. En siis voi suositella tätä menetelmää kuin kommentaattorin kaltaiselle kurinalaiselle ja riittävän hyvätuloiselle henkilölle, joka pystyy hyötymään maksuvälineestä oikeasti.

Itsekin hyödynnän VISA-korttini maksuaikaominaisuutta silloin tällöin, mutta vain sellaisilla summilla että tiedän pystyväni maksamaan “velan” pois jo seuraavassa kuussa kokonaisuudessan. Tästäkin on muuten tekeillä artikkeli.