Säästämisen suhteen ei ole mitään tavoitetta (säästöhaaste pois lukien), koska aika monen välitavoitteen edistämistä vaivaa juuri 3. Näin pitää sitten keksiä joitain keinotekoisia päämääriä, kuten koneen hajoamiseen varautuminen niin, että säästöissä on koko vuoden kulujen jälkeenkin rahaa siihen. Ainahan voin pyöritellä laskentataulukkoa ja vakuutella itselleni, että kyllä tästä selvitään. Epämääräisin parametrein kyhätty budjetti takaakin rahojen riittävyyden. Kuitenkin kuron samalla limua, palkiten sillä taas “päivän työn.” Että on tämä mukavuusalue minullakin laaja :(

Sitten on eri asia jos joku mieluummin vaikkapa tekee työtä nuorten parissa kuin liike-elämässä – tällöin uravalinta selvästi painottaa jo sitä, mikä kiinnostaa enemmän palkkauksen kustannuksella.

Olen täysin samaa mieltä kanssasi työn V-käyrän ja palkan suuruuden suhteesta. Itselle oikea suhde on löydettävä. Henkilökohtaisesti pyrin löytämään työni aina tuolla periaatteella. Parannusta on tapahtunut joka kerta niin työn miellyttävyydessä kuin palkassakin kun olen uuden paikan löytänyt. Ihan minne tahansa en mene töihin palkan perässä, eikä kannata muidenkaan mennä.

Nykyään olen leppoisassa toimistoduunissa kansainvälisessä konsernissa ns. peruspalkalla. Työ on kuitenkin niin kuolettavan tylsää (vaikkakin erittäin rentoa, eikä hommat seuraa kotiin), eikä etenemismahdollisuuksia ole luvassa, että olen pakotettu oman kehittymiseni kannalta hakemaan haasteellisempiin ja sitä kautta myös korkeamman palkkatason tehtäviin. Aivoni vaativat enemmän ja monipuolisempaa hommaa.

Työni sijoitusasiantuntijana ( = puhelinmyyjä ja vakuutuskauppias ), jota käytin referenssinä artikkelin puhelinmyyjäargumenttiin, loppui jo pari vuotta sitten. Pidän silti edelleen kiinni siitä, että jos niin paskaan jobiin on itsensä saanut (monet eivät tällä hetkellä muunlaista työtä löydä), niin kyllä siinä jaksamiseen ja motivaatioon vaikuttaa merkittävästi se miten työn tehtäviä tarkastelee.

Pakkoraossa minäkin hommaan lähdin. Onneksi siinä ei kauaa tarvinnut olla. Artikkelissa en siis ottanut kantaa siihen, kannattaako hommaan ylipäätään lähteä, vaan annoin vain yksittäisen ja inhorealistisen vihjeen siihen miten motivaatiota saa hieman pumpattua muistelemalla mikä on vaihtoehto sille huonollekin työlle. Ennenkuin itse löysin nykyisen toimeni, ei minulla ollut juuri sillä hetkellä muita vaihtoehtoja kuin joko ihmisten huijaaminen sijoitusasiantuntijana tai sitten työttömyyspäivärahalla kituuttaminen. Mainittu esimerkki ei siis tarkoittanut omaa nykytilaani, vaan viittaa menneisyyden kokemuksiin. Yhdistelin kirjoituksessa ehkä liikaa omia kokemuksiani ja yleispäteviä neuvoja.

Mikäli teksti on sekava, pyydän sitä anteeksi.

Itselleni on kohtuullisen hyvin selvillä mitä elämältä ja työltä haluan. Tavoitteen saavuttaminen vain lähtee aina välillä turhille sivuraiteille muun muassa artikkelissa kuvailtujen asioiden vuoksi.

vaikka nuorena ihmisenä työn palkkaus saattaa tuntua yhdeltä ratkaisevalta tekijältä, niin kannattaa silti asioita miettiä toiseltakin kannalta.

Omiin kokemuksiin perustuen ei työpaikkaa kannata ottaa pelkän palkan perusteella. Mikäli työ tökkii ja vaikka siitä maksettaisiin hyvin, ei sitä jaksa tehdä pidemmän päälle. Paras vaihtoehto onkin löytää työ, joka miellyttää itseä eniten. Mikäli tällainen työ sattuu olemaan sellainen, josta myös maksetaan hyvin, niin aina parempi. Kannattaa muistaa, että vietämme noin puolet hereilläolo ajastamme töissä. Ei ole merkityksetöntä kuinka tämän ajan koemme. Pitkään jatkuva **tutus töissä heijastuu muuhunkin elämään väkisten. Kun hakeutuu töihin, jotka itseä miellyttävät ja missä itse on hyvä, niin raha yleensä seuraa perästä.

En voi yhtyä ajatukseesi tehdä esimerkiksi puhelinmyyntityötä, jos tuntuu että se tökkii kokoajan. Vaikkakin, että sitä tekisi vain saadakseen jokapäiväisen ruoan pöytään. Elämässä on vaihtoehtoja.

Mitä pidempään olen itse ollut palkkatyössä sitä enemmän työn merkitys ja miellekkyys painavat palkkaa enemmän. Ymmärrän toki, että nuorempana jaksaa tehdä rahasta sellaistakin työtä josta ei itse pidä, mutta mitä pidempään tällaista tekee, sitä enemmän se syö itseä.

Kannustankin sinua miettimään mitä työn tekemisestä lopulta haluat. Kannattaa pitää mielessä, että tavallisesti ihminen tekee työtä noin 40 vuotta elämästään. Ei ole yhdentekevää millaisena tämän ajan kokee.