Erityisen ihailtavaa on se, että vaikeudet ja “romahdus” eivät ole lannistaneet sinua itsesääliin, vaan se on lähinnä antanut uutta puhtia ottaa itseä niskasta kiinni ja kääntää kelkka kokonaan uusille urille. Tervetuloa joukkoon!

Mutta kun tyhmä ei opi kerrasta, pääsin paremmin palkattuun työhön ja “taas meni lujaa”. Uutta korttia kehiin ja parit typerän kalliit heräteostokset kuten 3.000 euron 42″ plasma televisio ja 10.000 euron _käytetty_ BMW auto(lainarahalla tietenkin, kuinkas muutenkaan).

Laskuista selvisin nipin napin mutta muuten meni hyvin. Olinhan sentään vielä alle 30-vuotias. Asiat kuten velattomuus ja jopa varallisuus olivat kaukaisia haaveita jotka “sitten hamassa tulevaisuudessa” toteuttaisin. Jotenkin, en vain tiennyt vielä miten.

No kun tähän kulutushullun nirvanaan oltiin päästy, oli lainaa lähemmäs 30.000 euroa, eikä oikeastaan mitään joka olisi minkään arvoinen. No olihan auto tosiaan Coupe BMW, mutta sillä oli jo paahdettu menemään niin paljon ettei kukaan olisi ikimaailmassa ostanut sitä. Paitsi minä, koska halusin juuri mustan Coupe BMW auton. Kyllähän minä autoa tarvitsinkin, mutta huomattavasti halvempi ja vähemmän ajettu olisi ajanut saman asian paljon järkevämmin.

Voitte arvata mitä seuraavaksi tapahtuu kun jäin työttömäksi “tuotantotaloudellisista syistä”. Kyllä, sitten tuli laskua laskun perään, muistutusta, huomautusta, haastetta ja lopuksi kirje ulosottovirastolta. Huolellisesti ja vuosia rakennettu korttitalo meni hetkessä tuusan nuuskaksi.

Vuosina 2007-2008 olin työttömänä yhteensä yli vuoden, uusia töitä ei oikein jaksanut edes hakea tosissaan koska aiemman tulotasoni ansiosta ansiosidonnainen oli kohtuullisen hyvä ja toista yhtä hyväpalkkaista työtä en löytänyt enkä saanut mistään. Ulosotto ystävällisesti muistutti joka välissä jälkikäteen “helpon elämän” kallista hintaa.

Tällä hetkellä joudun laskemaan ruokakaupassa jokaisen euron ja miettimään tarvitsenko todella jotain asiaa ennenkuin ostan sen. Suurimpia turhia kulueriäni oli ja edelleen on alkoholi + bilettäminen, sitä en kiistä, pidettäköön sitä vaikkapa harrastuksena.

Kyllähän se aluksi harmitti että vuosina 1999-2006 itse rakentamani velkahelvetti kaatui. Mutta, samalla se oli parasta mitä minulle olisi voinut tapahtua (poislukien etten voittanut lotossa taaskaan sitä päävoittoa), sillä siitä alkoi talouteni pakotettu tervehtyminen (ei mahdollisuutta edes vahingossa tehdä lisää velkaa) ja henkinen kasvu.

Nyt tämä korpitaival ja katumusharjoitus alkaa olemaan lopuillaan, sillä loppukesästä olen velaton ihminen.

Mitä minä olen oppinut näiden hullujen vuosien päätteeksi? No sen että onhan se aivan uber hienoa omistaa iso taulutelevisio miltei 3 vuotta ennenkuin kukaan kavereista (ostin omani vuonna 2004) ja että on aivan mahtavaa kun pystyy noin vain ostamaan heräteostoksena parin sadan pleikkarin ja sen pelin jota oli kiva pelata toimitohotellin aulassa näytillä olleessa ständissä. Kuluttaminen on hauskaa, maksaminen taas ei ole.

Tässä toimeentulon rajamailla hiippaillessa olen oppinut miettimään mitä asiat maksavat ja tarvitsenko niitä _todella_ vai onko kyseessä vain halun tyydyttäminen. Olen uudelleen ymmärtänyt rahan arvon. Se että ostaa samaa rahaa kalliimmalla (laina + korko) on vain tyhmää. Vaikka itse en ole käyttänyt, niin olen sitä mieltä että pikavippikiskat pitäs kieltää lailla ja antaa omistajien kärsiä itse luottotappionsa (ei ulosotto oikeutta moiselle rikolliselle kiskonnalle jossa luoton myöntökin tapahtuu vähintään arveluttavan heppoisilla perusteilla).

Olen edelleen sama egoisti, mutta jatkossa aioin olla oman talouteni herra ja rahan suhteen paljon tarkempi. Sen mitä nyt maksan ulosottoon (700 euroa kuukaudessa), aion tulevaisuudessa säästää. Heti kun luottotiedot antavat myöten, muutan selkeästi halvempaan vuokra-asuntoon tai keksin jonkun toisen ratkaisun asumiseeni. Yksineläjälle 50+ neliönen ja 850 euroa kustantava asunto on liian kallis ja liikaa luksusta (Helsinki), mutta luottotietojeni vuoksi en voi tätä pakollista kuluerää juuri nyt optimoida.

On ollut mukava lueskella näitä juttuja tältä sivustolta ja se on antanut minulle monta hyvää vinkkiä oman talouden turvaamiseen sekä rakentamiseen tulevaisuudessa. Ensimmäinen asia minkä teen on oman puskurirahaston säästö, sen jälkeen alan säästäen ja sijoittaen kerätä ennalta määräämätöntä summaa kokoon. Haluan kasvattaa nettovarallisuuttani mahdollisimman paljon ja nopeasti mutta mahdollisimman pienellä riskillä. Siihen ei ole kuin yksi tie: säästäminen ja pihtailu.

Yksi mielessä pyörinyt vaihtoehto on ollut osittainen downshiftaaminen, se helpottaa säästämistäkin kummasti kun ei hanki periaattessa mitään mitä ei välttämättä tarvitse ja asuu mahdollisiman edullisesti.

Oman talouden ja rahankäytön suunnittelua pitäisi todellakin opettaa koulussa, ongelma on vain siinä että koko nyky-yhteiskunta rakentuu velan ja lainan luoman rahankierron päälle. Työnantajankin on helppo kyykyttää perheellistä ja asuntovelkaista, ne on nöyriä lampaita kun pelkäävät mitä käy jos avaakin vahingossa suunsa ja puhuu mitä oikeasti on mieltä. Pari anarkistia sinne tai tänne ei tämän eikä minkään muun maan taloutta kaada, mutta ihminen joka on taloudellisesti turvattu muutamaksi vuodeksi eteenpäin ilman yhteiskunnan tukea tai töitä on huomattavasti paremmassa asemassa kuin velallinen orja. Se on nimittäin myös huolettomampi ja onnellisempi.

Sitten kun on tarpeeksi hilloa purkissa, voin alkaa miettimään seuraavaa vaihetta joka on tästä maasta poistuminen jonnekkin miellyttävämpään paikkaan ja tehdä siellä tai sieltä käsin sellaisia töitä jotka oikeasti kiinnostaa.

Ai niin ja mulla on se plasma TV sekä se BMW vieläkin, tosin talven yli seisonnassa jotta säästän vakuutuksissa ja bensoissa, töihin kun voi myös kävellä. Töihin teen melkein joka päivä omat eväät, säästöä sekin ja työpaikka ruokalan safkat on maultaan ihan anaalista.

Olipahan avautuminen, mutta näin värikkäällä taustalla olen liittymässä saitureiden riveihin.

Myönnän kyllä että olen ollut hyvin leväperäinen rahojen suhteen, ja pahin virhe mitä ihminen ikinä omassa taloudessaan voi tehdä, on käyttää lainarahaa kuin omia rahojaan.

Varsinainen helvetti lähtee liikkeellä siitä pienen pienestä ajatuksesta, että “kyllä minä maksan tämän pikavipin sitten ensi kuun palkasta pois”. Itse työskentelen terveydenhoitoalalla ja kuukausittaiset tuloni ovat alle 2000 euroa. Pahinta pikavipeissä ja muissa korkeakorkoisissa lainoissa (myös osamaksuissa) on se koukuttava tunne siitä, että on todella rahoissaan ja pystyy elämään Sinkkuelämää-life styleä vaikka se ei ole näillä tuloilla mahdollista.

Jossain vaiheessa laskuja, perintäkirjeitä ja muita muistutuksia veloista ei enää edes huomioi normaalin postin seassa, vaan ne saattavat mennä suoraan paperinkierrätykseen. Minulle ensimmäinen herätys oli vasta Helsingin Käräjäoikeuden kirjattu kirje, jossa minulle oltiin asettamassa velkomustuomiota. Menin paniikkiin, ja jätin asian sikseen.

Otin lainaa kunnes luottotiedot menivät. En mennyt ulosottoviranomaisen varaamalle käynnille, vaan jänistin. Lainaaminen loppui siihen kun en sitä enää luottotietojen tahriintumisen takia saanut. Olisi kannattanut ottaa isohko kulutusluotto esimerkiksi ja maksaa kaikki pienemmät lainat pois. Mutta nyt sitten puolet palkasta menee entisiin velkoihin.

Ja toisekseen 2 vuoden päästäkii näillä ihmisillä on tää sama 12 000e velkaa koska velka kasvaa 100e jo siinä ku tekee pikku laskulle maksusuunitelman ja nää perkeleen velkaneuvojat neuvoo väärin että tee maksusuunnitelma, millekkään perintä toimistolle ei maksusuunnitelmaa kannata tehä varsinkiin jos velkoja on paljon.

Ja toisekseen nää ihmiset maksaa 100-400e velkoja kuussa ja kaikki erissä. Mieluummin maksan 200e laskun ilman lisäkuluja, maksusuunitelma kuluja + 5e per lasku, ja toisekseen jos maksat perintätoimistolle 200euroa tuhannen euron laskusta siihen ei tuu sitä maksua maksusuunnitelmasta, että ei ne sille maksusuunnitelmalle voi mitään jos ei sitä tee ja sekiin vaan on rahastusta.

“Talouskasvun vetäjinä toimivat pankit, pikavippifirmat, kuluttajien ja valtion velanotto, ja korkeiden varallisuusarvojen tukema kuluttajien luottamus ja siitä seuraava kulutus. Valtio tykittää rahaa tutkimukseen, josta seuraa enimmäkseen työttömiä tohtoreita ja vähemmän patentoituja keksintöjä. Samalla hintataso pysyy Suomessa korkealla.”

Mikä kohta tässä on oikein rakennettu ja suunniteltu?

Onhan se selvää että aina voidaan paikkailla esimerkiksi myöntämällä lisää lainaa ja näin kasvatetaan lisävelkaa. Jihuu taas ihmiset kuluttavat ja kun vielä lyödään korot pohjiin niin saadaan boostia toiminnalle. Tämä on välttämätön toimenpide että saadaan pidettyä pyörät pyörimässä.

Ongelmat eivät poistu odottamalla. Kyllä se kaikki muuttuu kun “johto” alkaa valtiossa tekemään oikeita päätöksiä eikä vain kalastele ääniä. Tosin miten saadaan johtoon ihmisiä jotka sinne kuuluisivat jos ei he kalasta ääniä. Juuri tästä syystä on asioista päättämässä missejä, runoilijoita ja muita epäpäteviä kavereita! Se kertoo osaltaan koko systeemin sisällä olevasta turhasta “mädästä”.

Otetaan esimerkkinä Anni Sinnenmäen heitto: “yrityksien osinkoja voisi tuplaverottaa.” Siis missä tämä henkilö on ollut kun Suomen tulevaisuutta on mietitty? Mitä tuolla saavutetaan? No ainakin lisää työttömiä, yrittäjien vähenemistä, valtion tulojen ehtymistä pitemmällä tähtäimellä ja menojen kasvua! Melkein katkesi verisuonet päästä kun Sinnenmäen ehdotuksen luin Kauppalehdestä.

No nyt vähän poikkesin aiheesta, mutta asia johti toiseen..

Parastahan tietenkin olisi, jos toisenlaiset arvot alkaisivat vallata yhteiskuntaa. Se miten arvonmuutos tulisi toteuttaa on minulle täysi mysteeri, koska normaalisti ainoa mikä ihmisiin tehoaa, on jonkinlainen herättävä katastrofi. Öljyn todellinen loppuminen olisi varmaan hyvä alku. Joka tapauksessa juuri samasta syystä velkaongelmiinkin tartutaan vasta kun on aivan liian myöhäistä kunnolla tehdä mitään.

Muutos lähtee aina yksilötasolta, mutta todellista vaikutusta sillä on vasta kun massat lähtevät mukaan.

Mielenkiintoisesti meillä on aika samanlainen rahankäyttöperinne. Minullakin on jäänyt opiskeluaikojen kengännauhabudjetti käyttöön (no vähän on tullut leveiltyä). On ihmeellistä miten paljoon vähän riittää; ja silti on voinut tehdä hankintoja. Siitä olen samaa mieltä, että normipalkalla saa ihmeitä aikaan jopa EUvostoliitossakin.

Keskituloisilla velkaongemat lähtevät varmaan juoksemaan suurelta osin jonkinlaisen kuvitellun yhteiskuntapaineen muodostamana ja siksi, että halutaan näyttää, että nyt menee “hyvin”. Halutaan asettua johonkin muottiin, joka tässä maassa ja niissä tuloluokissa on varsin kallis.

Länsimainen yhteiskunta onkin rakennettu pyörimään tavaran tuottamisen ja kuluttamisen ympärillä. Kuten ansiokkaasti mainitsit, suurin osa tästä kaikesta on oikeasti turhaa. Mihin kukaan oikeasti tarvitsee esim. uutta autoa?

Itse olen päässyt mainitsemistasi “vaikeista ajoista” yli melko helposti. Tämä johtuu oikeastaan siitä, että opiskeluaikojen kengännauhabudjetilla eläminen jäi päälle siirtyessä työelämään ja mitään tuhlauskierrettä ei päässyt koskaan syntymään. Olenkin aina ihmetellyt sitä, että miksi suurinpiirtein keskipalkkaa nauttivat ihmiset joutuvat niinkin usein velkaongelmiin. Normipalkalla nimittäin elää mielestäni Suomessa suorastaan herroiksi! :)