Näin kesäkuun saavutettua jo puolivälin, alkaa Miljoonan Euron Säästöhaaste kääntyä hyvää vauhtia toiselle puoliskolle, jossa kisa jokaista osallistujaa itseä vastaan kiristyy. Toiset luovuttavat, toiset ylittävät itsensä ja muutama tekee suoranaisia ihmeitä. Jokainen kuitenkin oppii jotain.

Yhteishaasteen nykytila

Saiturin Miljoonan Euron Säästöhaaste on nyt saavuttanut sen pelolla odottamani kuolemanlaakson, eli haasteen puolivälin. Arvatenkin tässä vaiheessa osallistujamäärän kasvu on hidastunut ja ne, joilla on ollut alussa vaikeuksia saada hommaa käyntiin alkavat tuntea jonkinlaista kutinaa siinä kädessä, jossa kehäpyyhe vielä nyt majailee tiukassa puristuksessa. Älkää luovuttako, pyydän, vaan viekää nyt edes tämä kunnialla loppuun, oli lopputulos mikä tahansa.

Sisimmässäni toivon, että 70 osallistujan määrä vielä vuoden loppuun mennessä nähdään. Selvää kuitenkin jo valmiiksi on, että haasteen nimen mukaista miljoonan euron tavoitetta emme saa pystyyn, ellei osa lukijakunnasta laita itseään hieman likoon, ja viimein lähde osallistumaan mukaan. Kysymys tälläkin hetkellä toisaalta on, että moniko osallistuja on oikeasti mukana, sillä osa alussa mukaanlähteneistä henkilöistä on jättänyt tilanteensa kokonaan päivittämättä.

Noh. Emme toki anna tilanteen masentaa, vaan jatketaan, sanoi mummo lumessa.

Tilanne 20.6.2011

Säästäjiä 62 (sis. Saituri)

Asetettu tavoite: 456 900 (sis. Saituri)

Säästöt yhteensä 106 817 (10,7% 1.000.000 tavoitteesta, 23,3% asetetusta tavoitteesta)

Todellisuus on nyt sitten jo kaikille silminnähden selkeä. Suuri päivittämättömien tilien joukko on johtanut siihen, että osallistujien yhteisestä tavoitteesta on saavutettu tähän mennessä vasta hieman alle neljäsosa ja itse ”päätavoitteesta” on kasassa huikeat 10%.

Yksilöhaasteet etenevät siltikin upeasti niiden osalta, jotka edelleen tilannettaan päivittävät ja nämä aktiivisesti mukana puksuttavat ovatkin pääasiallisesti tavoitteissaan kiinni. Muutamien tavoitetta on jopa saatu nostaa! Hyvä!

Kävi tässä nyt sitten miten kävi, niin vien tämän haasteen loppuun sitten vaikka yksin niiden muutamien nohevien janttereiden kanssa, jotka eivät pyyhkeitä kehään heittele kesken matkan.

Saiturin Touko- ja kesäkuu

Touko- ja kesäkuu olivat tähän mennessä (ja todennäköisesti loppuhaasteenkin osalta) haasteen positiivisimmat kuukaudet mitä säästettyihin rahasummiin tulee.

Edelliskatsauksessa itkin sitä, että erinäisten ongelmien vuoksi työpaikallani, ei palkankorotustani oltu otettu huomioon vielä ollenkaan, ja luvatut bonuksetkin jäivät tulematta. Tilanne parani nyt kokonaan tältä osin, sillä palkankorotus astui viimein virallisesti palkkakuitissakin voimaan toukokuussa, ja sitä kautta sain uuden palkkaluokkani mukaisesti ensimmäisen palkkani. Koska tuo summa olisi kuitenkin kuulunut tulla jo edellisessäkin tilissä, sain tuon korotuksen verran myös takautuvasti.

Bonuksien maksamisessa ongelmat jatkuivat, ja jotenkin palkkahallinto oli onnistunut veloittamaan minulta toukokuussa sen osuudesta 60% ennakonpidätystä, vaikka minulla on vuosituloraja. Näin ollen vain hieman alle puolet tuon bonuksen nettosummasta saapui tililleni. Kesäkuussa tämäkin asia sai ojennuksen, ja lomarahojen ensimmäisen osan rapistellessa tililläni myös, oli kasassa näinä palkkapäivinä aika messeviä summia.

Joka tapauksessa nämä tulotapahtumat tulivat tarpeeseen, sillä ensimmäisen kerran koko keväänä sain kurottua säästöhaasteen tavoitteen ottamaa etumatkaa merkittävästi umpeen, jopa lähes kiinni. Suurena toivomuksenani on vielä heinäkuun aikana kuroa tuo kaula kokonaan kiinni. Ongelmaksi muodostuu sitten taas Heinäkuusta eteenpäin se, että kassavirta pienenee jälleen ennustettavien tulojen osalta noin puoleen siitä mitä se on touko- ja kesäkuun suhteen ollut.

Säästösumma –> Toukokuussa säästöön upposi yhteensä kunnioitettavat 2600 euroa ja kesäkuussa pottiin kilahti 3150 euroa. Kokonaisuuden kannalta tämä tarkoitaa, että kasassa on nyt 9350 euroa. Valitettavasti, vaikka eroa onkin saavutettu, olen silti kesäkuun 9777 euron tavoitteesta jäljessä edelleen 427 euroa, joka toki on 1484 euroa pienempi kaula kuin vielä toukokuussa. Alkuvuoden töppäilyt ovat siis kostautuneet varsin rankasti, eivätkä suuret kertatalletuksetkaan tee kovin hienoa vaikutusta, ellei tasaisen tahdin säästöä saa asetettua tietylle, huomattavasti nykyistä korkeammalle tasolle. Aika suuren korjausliikkeen olen kuitenkin saanut haasteessani aikaan, ja siitä olen ylpeä.

Keskimääräisen kuukausisäästön tulisikin olla varsin valtavat 1775 euroa, että voisin enää kilpailla alkuperäisen tavoitteeni kanssa mitenkään. Ei siis auta muu kuin löytää niitä mystisiä satunnaistuloja ”jostakin”.

Kakkostyö sinänsä ei kiinnosta, vaikka ongelma sillä ratkeaisikin, koska nykyinenkin vie jo niin paljon aikaa (suuri syy sille miksi sivusto päivittyy niin harvoin nykyään). Lisäksi säännöllisen lisätyön hankkiminen tarkoittaisi sitä, että tämä sivusto kuolisi kokonaan samalla tahdilla sosiaalisen elämäni kanssa. Tietyn pisteen yli en siis minäkään ole valmis rahan vuoksi menemään. Keinot alkaisivat tässä vaiheessa sotia jo tarkoitustaan vastaan.  Rakastan vapaa-aikaa ja vapautta yleensäkin, enkä siis tietenkään halua myöskään olla rahan vanki, samalla kun en halua velkavanki tai sen suuremmin työn vankikaan.

Minihaaste: Matkakustannukset maihin

Otin myös viimein itseäni niskasta kiinni ja aloin purkamaan Säästöhaasteen aloitusartikkelissa mainostamiani minihaasteita käytäntöön. Ensimmäinen näistä haasteista on kaikenkarvaisten matkakustannusten karsinta entisestään. Pääsääntöisesti pureudun omalla kohdallani tässä minihaasteessa lähinnä päivittäiskustannuksiin, sillä muiden, satunnaisten kulujen vähentäminen on melkein mahdoton tehtävä, ellen sitten lopeta liikkumista kokonaan.

Tähän mennessä olen pääsääntöisesti liikkunut:

• Tampereen paikallisliikenteellä,
• sen jälkeen kävellen
• kauemmas mennessä linja-autojen pikavuoroilla sekä junilla,
• muutaman kerran vuodessa taksilla,
• ja muuttopuuhissa ollessani vuokra-autolla,

Yhtälöstä on kuitenkin puuttunut häpeällisesti yksi parhaimmista keinoista päästä pisteestä A pisteeseen B, nimittäin polkupyörä. Munamankeli on suhteellisen nopea, lähes ilmainen, ja kuntoa ylläpitävä keino taittaa noin 10 – 15 kilometrin matkat ilman epätoivon kyyneleitä. Koska omat matkani ulottuvat juuri tuolle välille, oli keino tottakai otettava käyttöön, säästettävä muutama euro rahaa ja samalla laitettava itseni fyysisesti huomattavasti parempaan kuntoon. Senttejä onkin jo vyötäröltä ropissut 5,5.

Alkuperäinen kilometritavoitteeni oli aluksi vuositasolla 1500, mutta mutu-laskelmien sijaan realistiset laskelmat osoittavat, että pääsisin tuohon pisteeseen ainoastaan pyöräilemällä aivan jokaikinen päivä Lokakuun loppuun asti saman matkan. Niinpä laskin tavoitteeni ensikertalaiselle inhimilliseen 1000 kilometriin. Saapa nähdä miten käydään, sillä tämän hetken realistinen taso itselläni on minimissään kolme matkaa viikossa, joka tekisi Lokakuun loppuun mennessä 990 kilometriä.

Rahallinen säästö tuolta ajanjaksolta ei kovin ihmeellinen ole, kun vertailukohtana bussiliikenne. Säästöä kertyy vain noin 200 euroa. Auton omistajilla sen sijaan säästöt pompsahtaisivat aika nopeasti pilviin.

Kirjoitin aiheesta oman artikkelinsa ”Hyötyliikunta säästää rahaa ja aikaa sekä tekee sinusta terveen”.