10 000 euron säästöhaaste – Kesäkuun tilannekatsaus
Olemme jo 10 000 euron säästöhaasteen puolivälissä ja nyt on alkanut tapahtua ihmeellisiä asioita. Haasteen alussa näytti nimittäin laskelmien pohjalta siltä, että tavoitteen saavuttaminen on tuloillani melkein mahdoton tehtävä; ainakin iloa olisi elämästä runsaasti karsittava.
Olen kuitenkin tämän prosessin myötä oppinut hyvin käsin kosketeltavalla tavalla säästöoppien perimmäisiä viisauksia, joista aiemmin puhuin vain pintapuolisella kokemuksella ryvettämättä itseäni kunnolla.
Suurin oppi, joka tähän mennessä on iskenyt syvälle on se, että ihminen on hyvin sopeutuvainen olento. Tokihan tuon jokainen muutenkin tietää, mutta tällaisen säästöprojektin kautta se tulee vähän paremmin esiin omaan arkielämään. Sen jälkeen kun kulut on optimoitu, täytyy asian eteenpäin viemiseksi niitä alkaa myös karsimaan rankallakin kädellä.
Tämä monia pelottaa ja muutosvastarintaan ryhdytään ennen kuin mitään on edes yritetty tehdä. Kulujen karsiminen on asia, joka useimmilla alkaa tökkimään, koska sen kuvitellaan johtavan elämänlaadun heikkenemiseen ja elon kurjistumiseen väistämättömästi. Itse taas olen huomannut, että vaikutus on ollut joko mitätön tai jopa lievästi positiivinen. En toki aiemminkaan ole ollut mikään kulutuyhteiskunnan mallioppilas, mutta nyt liikutaan jo ihan eri tasoilla.
Tuloni ovat muutaman euron yleiskorotusta lukuunottamatta samat kuin viime vuonnakin, mutta säästöön näyttää jäävän nyt enemmän kuin koskaan. On tietysti täysin ennenaikaista sanoa, mutta näin säästöhaasteen puolivälissä näyttää siltä, että pääsen tavoitteeseen liehuvin lipuin. Tällä hetkellä säästöasteeni on huikeat 45% nettotuloista, kun vielä edellisvuonna liikuttiin noin 35% tuntumassa.
Ensimmäinen ajatus lukijalla tietysti on, että tuloni ovat niin suuret, että se mahdollistaa myös näennäisen korkean säästön nettotuloista. Vannon kuitenkin, että tämä ei pidä paikkaansa ja vähänkään matemaattisia taitoja omaava pystyy sen jo näilläkin tiedoilla laskemaan.
Vahva tavoitteeni toki on voimakas nettotulojen kasvattaminen inhimilliselle tasolle, eli pois “köyhyydestä”, mutta suurin tekijä hyvinvoinnin ja varallisuuden lisäämisessä ainakin omalla kohdallani on ollut tehokas kulujen karsiminen niistä asioista, jotka eivät minulle mitään lisää elämään tuo. Karsiminen on tässä vaiheessa sinänsä haasteellista, koska sen osalta on jo suurimmat voitot saavutettu. Seuraava askel olisi siirtyä nippelinviilaukseen, mutta en näe sitä kovin järkevänä puuhana, vaan lähinnä ajanhukkana joka vie aikaa tulojen kasvatukselta.
Entistä kovempi merkityksen löytäminen täysin kulutuksen tai “viihteen” ulkopuolelta on myös suuressa osassa säästöhaasteen onnistumisen kannalta, koska kaikki tähän laskettava on poissa tuhlauksesta.
Samaan hengenvetoon painotan, että en suinkaan ole muuttunut miksikään Zen-munkiksi, vaan samaa elon ihmettelyä jatketaan omien heikkouksien ja edesottamusten kautta ja normaalin elämisen rajoissa.
Mutku mä haluun!
Valehtelisin jos väittäisin, että asenteeni kulutusta kohtaan ei tämän haasteen myötä olisi jyrkentynyt entisestään. Onhan tässä ikään kuin pakostakin joutunut pohdiskelemaan myös asian filosofista puolta.
Näiden pohdintojen ja lukemieni teosten kautta tämän markkinoinnin ja teollisuuden asettamien arvojen ympärillä pyörivä yhteiskuntamme näyttää nyt entistä naurettavammalta. Jatkuvana kysymyksenä on, että:
- Eikö yhteiskuntaa muulle pohjalle tosiaan voi rakentaa kuin työn, kulutuksen ja ostamisen ihannoinnille?
- Ei kai se elämä niin huonoa ollut ennen näiden arvojen Big-Bang hetkeä?
- Kuvitteleeko joku tosiaan, että onnellisuus lisääntyy ja kaikki on paremmin sitä myötä kun teknologia kehittyy ja kauppa kasvaa?
Buddhalaisen filosofian mukaan halut aiheuttavat kaiken kärsimyksen ja ahdingon elämässä. Alan olla samaa mieltä yhä enemmän, mutta en yhtä jyrkästi. Halujakin voi nimittäin kohdistaa kehittävään toimintaan ja luoda näin omalle elämälleen tarkoitusta ja sitä kautta onnellisuutta.
Tämä on aihe, johon tulen palaamaan tulevaisuudessa paljon.
Luopumisen iloa
Olen myös alkanut systemaattisesti luopumaan oikeasti turhista tavaroistani ja ryhtynyt keskittymään enenevässä määrin olennaiseen. Olen nyt siinä pisteessä, että tiettyjä esineitä jopa lahjoitan pois muille enemmän tarvitseville. Asuntokin on tyylikkäämpi, kun kaikenlainen pikkuroju loistaa poissaolollaan.
Heinäkuussa esittelen myös loistavan uuden nettipalvelun, jota olen menestyksellä käyttänyt tavoitteen saavuttamiseksi.
Kesäkuun säästöt
Kesäkuussa saapui tililleni ensimmäinen erä tämän vuoden lomarahoista, joka luonnollisesti nosti säästösummaani normaaliin verrattuna paljon. Säästöpossuun kolahti tässä kuussa 1300 euroa, joka tekee tänä vuonna säästetyksi kokonaissummaksi 5600 euroa. Tavoite oli 4900 euroa. Olen siis pystynyt kuromaan kaulaa tavoitteeseen nähden 700 euroa.
Hyvältä näyttää. Olemme tosin vasta puolivälissä ja mitä tahansa voi edelleen sattua. Ennusteeni mukaan kaula tulee kapenemaan takaisin suunnitelman mukaisiin uomiin kesälomien loputtua, sillä “piristysruiskeita” talouteen ei ole näköpiirissä tämän jälkeen.
Hohhoh! Kovassa vauhdissa olet kyllä ja näköjään on jäänyt hyödyllisiä oppeja matkan varrelta käteen.
Pidän tavastasi ajatella kulutusta, se mikä ei tuo lisäarvoa elämään on “tuhlausta”. Ei tarvitse olla edes niin jyrkkä mielipiteissään vaan valita se kultainen keskitie. Lopulta sen kyllä huomaa, ettei kauheasti tarvitse mistään luopua vaikka ei koko ajan ole jotain ostelemassa. Sekös lämmittää mieltä kun tämän asian tajuaa. Överiksi ei kuitenkaan kannata vetää, tässäkään asiassa.
Itse olen tämän kesän tavoitteeksi laittanut “terassi kaljojen” nollatoleranssin! Tuoppi terassilla on ollut jo monta kesää tapana käydä töiden jälkeen nauttimassa aurinkoisina ilmoina. Tänä kesänä en ole kertaakaan käynyt ja laittanut jokaisen aurinkoisen ilman jälkeen 5€ säästöpossuun. Saa nähdä monta 5€ seteliä on kesän jälkeen possun uumenissa.
Rajahyöty on myös hyvä mittari, kun pohtii omia hankintoja. Koti on täynnä tavaroita, joiden rajahyöty laskee jyrkästi tietyn pisteen jälkeen. Vaikkapa lautasia on hyvä olla edes muutama, jotta arki sujuu ilman jatkuvaa tiskausta ja perheenjäsenet voivat syödä aterian yhdessä. Mutta jos lautasia on jo kuusi, onko seitsemännestä tai kahdeksannesta enää paljonkaan hyötyä – mikä on niiden arvo suhteessa maksettavaan hintaan? Vastaavasti vaatteiden kohdalla rajahyödyn maksimi tulee nopeasti vastaan ja silti niitä voi haksahtaa ostamaan lisää, ellei tee huolellista inventaariota ennen ostosreissua.
Toinen tapa punnita hankintoja on niiden rahoittamiseen tarvittavan työmäärän mittaaminen. Vielä tiukemman seulan saa, kun vähentää nettoansioista ensin kiinteät menot, jolloin saadaan laskettua, kuinka paljon löysää rahaa yhden työtunnin aikana tulee tienattua. Laskekaapa huviksenne, tulos voi olla yllättävänkin karu. Työtunneilla mitattuna heräteostokset saattavat tuntua yllättävänkin kalliilta.
Osakesäästäjänä suosin myös vertailua eri osakkeen hintoihin. Terassituopin hinnalla saa Teliasoneran osakkeen ja osingot hautaan saakka, kahvilaan voi upota jopa Fortumin hinnan verran. Tässä hetkessä kulutettu raha alkaa tuntua suurelta, kun tajuaa sen olevan pois tulevien vuosikymmenten ostovoimasta.
Erittäin hyvä pointsi. Nämä onkin asioita, jotka oston huumassa ihmisillä hyvin helposti unohtuu. Näistä on hyvä puhua ihan omassa artikkelissaankin. Laitettu muistiin.
Itse kahden pienen lapsen isänä olen huomannut että nykyään on aivan liian helppoa tyydyttää lasten tarve huomiolle vain ostamalla lisää ja antamalla jotain kivaa (taas). Se on nykymaailmassa niin helppo tapa vanhemmuuteen, siihen meinaa vahingossa lipsua, että en yhtään ihmettele että lapsista kasvaa aikuisina kaiken ostamiseen tottuneita kuluttajia. Itse olen yrittänyt muistuttaa itseäni jatkuvasti että lapset kaipaavat yhdessäoloa ja huomiota eikä uutta tavaraa.
Omalla kohdallani olen huomannut, että nykyteknologia myös mahdollistaa hulppean elintason siten että ostaa “valikoiden”. Itselläni on erittäin kallis läppäri ja kallis älypuhelin, ja monta maksullista palvelua näille, mutta toisaalta kun nämä on hankittu, olenkin melkein vailla uutuuksia koko ajan. Kaikki musiikki ja tv-ohjelma, samoin kuin viestintä, valokuvien jakelu yms. ystävien ja sukulaisten kesken hoituu kahdella kalliilla laitteella, joiden takia minulla ei ole ollut pariin vuoteen tarvetta ostaa juurikaan mitään uutta kotiini. Moderneista leluista on jotain hyötyäkin jos sitä käyttää harkiten.
Tuo vertaus: “terassituopin hinnalla saa Soneran osakkeen” pitääkin laittaa muistiin! Lasketaanpas se esimerkiksi niin, että kesän aikana on 4kk terassikelejä. Joka kuussa pelkistetysti 4 viikkoa eli 5 työpäivää. 80:stä työpäivästä ehkä noin 75% on päiviä jolloin ei sada ja voi mennä terassille työpäivän jälkeen. Eli 60 päivää kesästä menee se 5€ tuoppiin. 60*5€ = 300€. Saa jo pienen potin Soneran osakkeita kesässä.
Tuo rajahyöty on kyllä varmasti hyvä mittari. Eipä ole sitä ihan noin tullut ikinä mietittyä.. No jos siitäkin oma artikkeli ilmestyy niin pääsee taas pohtimaan asiaa monelta kantilta.
Onnitteluni että itsekuria löytyy laittaa 45% nettotuloista säästöön. Itselläni hieman suurempi palkka kuin sinulla, mutta en silti pääse lähellekään 45%:a. Meillä on säästämisessä pieni ongelma nimittäin matkustelusta ei tingitä ja sehän vasta rahaa viekin.
Mukavasti näyttää toteutuneet säästöt pysyvän suunnitelmaa korkeammalla :).
En tänä kesänä mennyt minnekkään töihin vaan puuhailen parin firman parissa ilman palkkaa.
Oon ehkä ekaa kertaa elämässäni oppinut vähän tarkkailemaan mitä ostan ja mitä turhaa jätän kauppaan.
Aika paljon sitä on loppujen lopuksi tullut aikaisemmin ostettua kaikenlaista turhaa.
Toivottavasti sama onnistuisi myös kun saa tulotason taas nostettua.
Mun suurimmat “turhat” kulut on:
- Ulkona syöminen
- Baareissa juominen
- Turhan krääsän ostaminen
Jari – Osut yhteen yhteiskunnan arkaan kohtaan hyvin tehokkaasti. Ongelma on mielenkiintoinen ja laajalle levinnyt, sillä monet vanhemmat nimenomaan kuvittelevat osoittavansa rakkauttaan lapsille enemmän tavaroiden kautta. Syvällä sisimmässään tämän tiedetään olevan täyttä soopaa, mutta samalla siitä vallitsee jonkinlainen kollektiivinen hyväksyntä. Tämä johtuu varmasti suureksi osaksi siitä, että molemmat vanhemmat useimmissa perheissä vetävät pitkää päivää ja koittavat rakentaa uraa. Tältä pohjalta jaksaminen ei riitä enää lasten henkisiin tarpeisiin, vaan pyritään antamaan korvikkeita. Se on eräänlaista anekauppaa; mitä kalliimman lelun annan ja mitä enemmän niitä on, sen enemmän syntini ovat anteeksiannetut.
Isänä olet hyvin konkreettisesti huomannut, että nimenomaan se yhdessäolo on tärkeämpää kuin valtava leluvuori lastenhuoneessa. Aito peruste ei ole se, että “koska minulla ei lapsena ollut hienoimpia leluja, saa nyt oma lapseni kaiken”. Näin ajatteleva henkilö ei enää muista, että hän ei suinkaan ollut onneton siksi, että ei ollut leluja, vaan siksi että vanhemmilta ei saanut sitä kaikkein tarpeellisinta.
Nykyteknologian suhteen olet myös oikeassa. Oikeilla hankinnoilla voi pitkässä juoksussa säästää paljon, juuri kuten sanot. Itsekin toimin näin. Teknologiasta säästämisen näkökannalta jaarittelin tekstissä “Olen jälkeenjäänyt“.
Se mihin tässä artikkelissa kuitenkin säästämisen sijaan viittasin on, että teknologian taso ei enää pitkään aikaan ole ollut sidoksissa todellisen onnellisuuden tasoon (on se sitäkin jossakin vaiheessa lisännyt, esim. lääketiede). Se on hyvä apuväline ja asioiden mahdollistaja, mutta ei mielestäni juuri muuta. Tämä on tärkeä kysymys, koska tuo häilyvä käsite onnellisuus on kuitenkin se johon jokainen meistä pyrkii, oli sen ilmentymismuoto mikä tahansa.
Pohdinta kumpuaa siitä, että eivät ihmiset ole sen onnellisempia nyt kuin vaikkapa 40-luvulla, vaikka elintaso kokonaisuutena on ehkä parantunut. Työn määrä ei kuitenkaan ole muuttunut, se on vain muuttanut muotoaan. Voisi väittää, että onnellisuus on jopa vähentynyt, koska perheet ovat niin hajallaan suuren työmäärän vuoksi ja rahahuolien takia…. (tämä vaatii vähän ajatusten kokoamista vielä).
Koko homma pitkälti perustuu siihen että mikään ei riitä, eikä saa riittää. Tässä yksilötason ja yhteisön ja yhteiskunnan samaa toistavat mantrat menevät mielenkiintoisesti ja monimutkaisesti ristiin rastiin siten että “koko ajan kasvavan kulutuksen” vyyhteä on vaikea purkaa hallitusti.
En sitten tiedä, onko tuo tarve saada aina vaan lisää ja parempaa jotenkin sisäänrakennettu meihin? Vai onko markkinointi-ala vastuussa näistä tarpeista? Samaan syssyyn on varmaan sisäänrakennettu myös sokeus koko hommalle, sillä ihmiset eivät yleisesti tunnu tiedostavan sitä, että kun ensin on ostettu isolla velkarahalla talo ja mietitään että hitsi tuo kun saadaan maksettua niin sitten on kaikki hyvin ja voidaan alkaa elämään rauhallisemmin ja tehdä vaikka vähemmän töitä kun ei tarvitse enää lainaa lyhentää.
Matkan varrella kuitenkin huomaamatta nousee koko ajan lisää tarpeita; uusi auto, vene, kesämökki, toinen uusi auto, kotiteatterijärjestelmä, isompi vene jnejne. ja sitten muutaman vuoden päästä tietysti taas uudempi auto (vaikka ei vanhassa välttämättä ole mitään vikaa), uudempi kotiteatteri, ehkä hienompi talo…
Ja eihän siinä mitään, jos tämä menisi sitten niin että ensin maksetaan vanhat pois ennenkuin ostetaan uusia ja isompia, mutta kun nyky-yhteiskunta tuntuu koko ajan kehoittavan ostamaan lainarahalla, ostamaan nopeammin, ostamaan nyt ja maksamaan elokuussa. Ja ihmisistä tämä tuntuu jotenkin normaalilta…?
Pelkistettynä siis mennään kehää jossa: ostetaan perheelle toinen auto, jotta voidaan tehdä toista työtä, jotta voidaan maksaa se toinen auto, jotta voidaan…
RIstiriita on siinä että jos ostan nyt jotain ja maksan “elokuussa”, niin “ostohimo” tyyntyy nyt, mutta elokuuhun mennessä se on jo tullut takaisin, ja on kenties tullut ostettua jo taas jotain uutta, vaikka sitä edellistäkään ei ole vielä siis maksettu. Itse tarjoan reseptiksi vauhtia hillitsemään tapaa että mitään ei osta nyt ja maksa myöhemmin, vaan kaikki maksetaan kokonaan heti ostohetkellä/parin viikon sisään laskulla, eikä osamaksulla. Tällöin kulutus pysyy suhteessa omiin tuloihin eikä ainakaan tule elettyä velaksi.
Tuohon kun yhdistää “maksa ensin itselle” -säästöperiaatteen jossa osa palkasta laitetaan heti sivuun, niin alkaa olla oman talouden hallinta käsillä.
Ainoa laina jonka itse olen ottanut on asuntolaina, koska koko kämpän säästäminen etukäteen (vuokraa samalla maksaen ja eläen asunnossa/ympäristössä jossa ei ole tyytyväinen) ei sekään tuntunut kovin hyvältä idealta, jo ihan asuntojen hintojen nousunkin takia.
- Isukki
Nykyajan markkinointi on ainakin todella tehokasta. Tutkimukset ja kokeet kertovat mihin kohtaan ihmistä kannattaa iskeä mainoksella, jotta saadaan se ostamaan. Mainontaa voidaan peitellä ja näin se saadaan jo juurrutettua pienille lapsille lähes huomaamatta. Merchandising ajatteluun perustuvassa mainonnassa, lastenohjelmien tuottajat luovat lapsille kertomuksia, joille perustuu kirjoja, leikkikaluja, vaatteita ym. tuottava teollisuus. Lapsiin ja nuoriin kohdistuvan markkinoinnin usein käyttämä keino on myönteisten assosiaatioiden luominen filmihahmojen ja tuotteen välille.
Jo pikku-lapsille suunnataan kaikenlaista markkinointia joten onko se sitten asia joka juurrutetaan jo pienenä ihmiseen niin syvälle, että kaikkea tätä pidetään normaalina?! Tarkoitushan on saada ihmiset ostamaan lisää ja lisää ja vaikka ei todellista tarvetta olisikaan niin luodaan sellainen.
Tämäkään ei sinänsä ole suuren suuri ongelma joka voi olla tuhoisaa ihmisille. Mutta samalla kun lyödään juuri nämä osamaksut ja osta nyt – maksa joskus tarjoukset päälle niin saadaan ihminen ostamaan tavaraa jota ei oikeasti tarvitse ja vielä velkarahalla. Kauppa hyötyy, rahoittaja hyötyy, kuluttaja häviää.
Juurikin tuo, että olet ostanut auton velaksi ja sitten myöhemmin venee velaksi ja mietit, että kun nämä on maksettu ei tarvitse tehdä enää niin paljon töitä vaan voin nauttia näistä tuotteista. No matkalla tulee eteen että onhan se saatava isompi ja uudempi vene ja hienompi auto. Ja näin se velkakin kasvaa ja taas aika jolloin pääsee nauttimaan näistä leluista karkaa kauemmas.
Mutta kysymys kuuluukin: Miksi myyjänä toimiva taho ei ruokkisi tätä “osta, osta lisää, osta hienompi, osta uudempi, osta nyt kun saat sen velaksi” kierrettä? Kuka siitä eniten hyötyy?
Selkeä lainanpaikka on se kun on ostamassa omaa kämppää. Yksinkertaisesti ei normaali tossun kuluttajalla ole rahkeita säästää vuokralla asuessaan 100 000 – 200 000€ omaa kotia varten. Järkevän kokoinen ja omiin tuloihin nähden sopiva laina ei mielestäni tässä asiassa ole muuta kuin hyvä valinta. Maksaako vuokranantajalle 500€/kk ja säästää toisen 500€/kk omaa kämpää varten, kun voit samalla maksaa pankille lainanlyhennystä vaikka 800€/kk ja vastikkeisiin 200€/kk. Avain sanat tässä ovat “järkevän kokoinen” ja “sopiva” laina!
Isukille pakko antaa vähän tunnustusta jos saat oman ajattelutapasi siirrettyä vielä lapseesi niin, että hankin osaa arvostaa murrosiässä muuta kuin hienointa mopoa, ja komeimpia aurinkolaseja!
http://www.kuluttajavirasto.fi/fi-FI/kuluttajakasvatus/mainonta-ja-kaupallinen-media/tietoa-mainonnasta/harhaanjohtava-markkinointi/
Kannattanee tutustua jos asia kiinnostaa enemmän. Kattavat ja mielestäni ihan hyvät sivut markkinoinnista ja mainonnasta.
Kiitos Big-Sam kommenteista ja mahdollisesta tulevasta tunnustuksesta :)
Arvaa vaan, katsotaanko meillä juuri ollenkaan mainosrahoitteista televisiota, varsinkaan lastenohjelmia (joiden tauoilla tulee erittäin vahvasti kohdennettua mainontaa suoraan pahaa aavistamattomien pilttien aivoihin…) No ei, pikkukakkonen on todettu ihan hyväksi ja riittäväksi, sitäkin kun tulee pari tuntia yhteensä päivässä (aamu ja iltapäivä). Vaihtoehtoisesti dvd:ltä olipa kerran -sarjoja tarpeen vaatiessa, tai nukke-animaatio muumeja (jostain syystä esikoinen ei nykyisin enää pidä noista japanissa tuotetuista/piirretyistä muumeista kauheasti).
Olen seurannut miten lapset käyttäytyvät perheissä joissa mainosrahoitteisia ohjelmia katsellaan vapaasti, ja yleensä myös paljon. Lisäksi sen mitä näitä vauhdikkaita ja nopeatempoisia ohjelmia olen joskus itse vilkuillut, niin olen havainnut että ne ovat, noh, vauhdikkaita ja nopeatempoisia, välkkyviä värejä ja vilkkuvia valoja, tiukkaa meininkiä alusta loppuun. Saatan olla vanhanaikainen, mutta minusta ne aiheuttavat monissa lapsissa ylimääräistä levottomuutta (enemmän kuin tv keskimäärin). Ja lisäksi usein niihin tietysti liittyvät kaupasta löytyvät lelut ja keräilykortit, joten voin hyvin kuvitella että ne ovat lapselle tosi addiktoivia, ja onhan niitä ollut luomassa varmasti ihmiskunnan parhaimpiin kuuluvat asiantuntijat.
Esikoinen on ihailtavalla asenteella viettänyt joulut tähän mennessä, koska hän on toivonut kahtena jouluna yhden tai maksimissaan kaksi lahjaa per joulu. Ensin hän halusi sukset, ja viimeksi hän toivoi puista junarataa (ja afrikan tähteä muistaakseni). Molemmat tietysti tulivat, ja sukulaiset pitivät huolta siitä että paketteja oli paljon enempikin, josta esikoinen oli aivan ihmeissään, hän kun olisi ollut oikein tyytyväinen suksiin, ja junarataan. Voi olla että käytös muuttuu jatkossa, mutta koetetaan hallita muutosta ja opettaa kohtuutta. Esikoinen on nyt 4.
Mutta kyllähän se itselläkin taistelua on, sillä välillä sitä keksi mitä ihmeellisimpiä syitä, miksi voisi hankkia uuden 42 tuuman taulutelkan, vaikka vanha 28 tuumainen putki-tv toimii vallan mainiosti, ja telkkaria katsotaan meillä aika vähän (tuossa nuo syytkin jo tuli, joilla olen ostohimoa vastaan taistellut menestyksekkäästi parikin vuotta) :)
- Isukki
ps. olen itse myös koulutukseltani markkinoinnin ammattilainen, joskaan en ole ihan oman alani töitä paljon tehnyt, onneksi. Mutta sen verran että tietoisuus siitä miten homma toimii, on olemassa.
Nyt on niin korkeatasoista kommentointia, että minäkin jään melkein sanattomaksi. Big-Sam ja Isukki, en voi kuin kiittää syväluotaavista analyyseistänne kerta toisensa jälkeen!
Mutta itse asiaan palatakseni. Löysin aivan fantastisen dokumentin lapsimarkkinointiin liittyen ja tuonkin sen pian julkisuuteen perinteisenä Saiturin perjantaidokkarina.
Osutte kyllä asian ytimeen siinä, että on suorastaan oksettavaa, miten jo hyvin pieniin lapsiin aletaan kohdistamaan mainosviestintää, jolla brändit saadaan tutuiksi jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Lapset ovat tietysti erinomainen kohdeyleisö siksi, että heidät on niin helppo aivopestä mukaan mihin tahansa, koska luottamus aikuisiin ja ulkoisiin viesteihin on niin korkealla. He eivät ole vielä oppineet, että jos hetkeksikin herpaantuu niin sairaassa yhteiskunnassamme on joku valmiina ottamaan heidät hallintaansa.
Oli kohderyhmä mikä tahansa, niin kaikkien on syytä muistaa, että kaupan ala on maailman suurin käyttäytymistutkimuksen rahoittaja. Palaamme tähän keskusteluun pian.
Jälleen voin olla tyytyväinen palkkapäivän jälkeen kaikkien kulujen jälkeen sain vielä laitettua 1500€ säästöön. Onneksi ensi kuussa on tulossa jälleen 4 viikon reissu joten se tietää säästösummaan positiivistä lisää. Tällä hetkellä olen saavuttanut 6000€ tavoitteesta 5000€. Olen yllättynyt että olen pystynyt säästämään näin paljon toisaalta olen kyllä siirtänyt kesälomiani reissujen vuoksi hamaan tuleveisuuteen jo aikaisemmin tänä vuonna ja se on varmasti auttanut suuresti tuohon tavoitteeseen pääsyyn.
Erittäin hienoa. Jos tuo 6000 on ollut koko vuoden tavoitteesi, niin tulet sen ylittämään varmasti reippaasti. Tässä nyt huomaat sen, että kunhan vain on ylipäätään jokin tavoite, niin kyllä sen voi saavuttaa niinkin, että projekti ei muuhun elämään juuri vaikuta. Matkakorvaukset varmasti vievät tämän jo aivan uudelle tasolle. Varmasti jatkat tästä eteenpäinkin samalla linjalla. Odotamme mielenkiinnolla tietoa edistymisestäsi.
Onpa hienot sivut! Itse aloittelin säästeliään elämän ja sivustolla ollut upeita ideoita toteuttaa. Tällähetkellä oma tavoitteeni 1000e mutta vinkeilläsi varmaan onnistun :). Ihan omaa taustaa kertoen, vaihdoin pienempään asuntoon, myin tai heitin roskikseen kaiken turhan ja vaihdoin liikkumisen autosta bussiin (tosin auto vielä omistuksessa, työmatkat kuljen bussilla). Työpaikan sain 1kk sitten, ei vakihommaa mutta kun kulut olen laittanut kuriin olen onnistunut säästämään jo sievoisen summan :). Vielä kun löysin sivusi niin sain hyviä ideoita lisää ja motivaatiota. Mistään en ole oikeastaan joutunut tinkimään, eväät teen töihin ja ne perinteiset. Myös säästöön on vaikuttanut se, että asunnon hintaan kuuluu sähköt/vedet ja autopaikka. Joten kiitoksia vain ylläpitäjälle hienoista sivuista joissa mukavia juttuja. Säästäminen ei ole kituuttamista, vain arvojen asettamista uudelleen kuten itselläni :).
nim. ex-kädestä suuhun eläjä :)
Tervetuloa joukkoon! Onpa hienoa lukea, että olet sisäistänyt näin tehokkaasti säästeliään elämäntyylin perusteesit. Arvoja on muutettava, että todelliset ratkaisut voisi saada aikaan, mutta kuten sinäkin olet huomannut se ei ole tie kituuttamiseen, vaan entistä stressittömämpään ja rikkaampaan elämään monessakin suhteessa. Loistavaa!
Hienosti näyttää tavoite edistyvän. Oma tavoite tänä vuona 12k€ ja kesäkuun päätteeksi säästössä 6800€. Täytyy olla todella tyytyväinen että olen jopa edellä tavoitetta kun huhtikuussa säästöön jäi vain 100€. Mutta hyvältä alkaa jo näyttää, kesälomamatka maksettu ja lomarahatkin tulossa!
ei himoita niin pahasti isot telkkarit kun laittaa postilaatikkoon “ei mainoksia” tarran. Vieläkun olisi joku real-life adblokkeri olemassa että sanomalehdestäkään ei tarttis surkeita suomisoffamainoksia katsella..
Joo meilläkin on roskapostin määrä karissut rankasti tuon tarran myötä. Toimii! Sanomalehteen ei varmaan muuta ratkaisua ole kuin siirtyä lukemaan verkkoversiota; siellä on yllättäen paljon vähemmän mainoksia.
Big-Sam kyseli maaliskuussa että kuinka paljon itselleen viimeiseksi maksava saa säästettyä. Nyt kun kesäkuu on ohi, niin olen saanut kasaan 9300€ (vuoden tavoitteena sama kuin Saiturilla).
Loppuvuodesta en tule saamaan ihan samanlaisia summia säästöön, johtuen mm. auton huollosta, toisen auton hankinnasta, vastikkeen noususta jne.