Että elämässä pääsee “eteenpäin”, on oltava jotain mitä tavoitella. Vaikka olenkin erittäin rauhallinen ja pitkämielinen henkilö päällisin puolin, alkaa minua kyrsimään kunnolla, jos asiat eivät etene mihinkään suuntaan.

Tällä hetkellä omassa elämässäni on havaittavissa selviä jämähtämisen alkumerkkejä. Niinpä on aika antaa muutosten tuulten puhista elämäni läpi.

Nyt hyvä lukija pääset ihastelemaan omaa suunnitelmaani siitä, miten pääsen omassa elämässäni eteenpäin. Raha on tietenkin suurin yksittäinen tekijä tässä, koska se mahdollistaa tietynlaisen vapauden tässä maailmassa, jos sitä käyttää oikein.

1. Hanki kunnollinen työpaikka

Kaikilla vastavalmistuneilla on hirvittävä paine löytää työpaikka ja päästä oman elämän makuun. Usein tämä osoittautuu kuitenkin erittäin haastavaksi toimenpiteeksi sillä, kuten kaikki tietävät, varsinkin korkeammin koulutettuja valmistuu tarpeeseen nähden liikaa. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että erittäin moni kauppatieteiden maisterikin viettää päiviään kaupan kassalla kassakonetta näpyttelemässä. Jo opintojen alkuvaiheessa on tulevan “ammattilaisen” hyvä ymmärtää, että sitä alakohtaista työkokemustakin on parasta lähteä kartuttamaan saman tien kun koulun penkille istuu, muuten hukka perii valmistumisen jälkeen. Tämä ei ole vitsi.

Itsellekin sen ensimmäisen työpaikan saanti oli todella työn ja tuskan takana, vaikka ansioillani varmasti erotuin joukosta. Ehkä ongelmana oli se, että en osannut tuoda taustojani julki riittävän myyvästi. Toisaalta, työttömyyteni alkuajan hain töitä lähes yksinomaan Jyväskylästä, jossa tuolloin asuin. Parisuhdeasiat vaikuttivat tähän suuresti. Tämä oli virhe, koska Jyväskylän on kansoittanut lähes ilmainen työvoima, yliopisto-opiskelijat. Tästä syystä työpaikkatarjonta on erittäin laihaa varsinkin kaupallisella alalla. Työpaikat Jyväskylässä (kuten muuallakin Suomessa) koostuvat suureksi osaksi myyntityöstä, johon itsekin sitten neljän kuukauden työttömyyden jälkeen päädyin; erään “sijoituspalvelutalon” palkkalistoille “sijoitusasiantuntijaksi”. Tyypillisen työpäiväni kuvauksen voit lukea täältä. Jos joku muuten miettii, niin tällaisella sijoitusasiantuntijalla on peruspalkka noin 1100 €, johon kitsaat provisiot päälle, jos provisioille edes pääsee.

Kyseistä kusetusta jaksoin tasan neljä kuukautta, josta sitten pääsinkin lähes siltä istumalta kahden viikon varoitusajalla nykyiseen työhöni. Tällä hetkellä olen toimihenkilöasemassa kansainvälisessä taloushallinnossa erään maailmanlaajuisen konsernin palkkalistoilla. Työ on kohtuullisen leppoisaa, joskin tarkkuutta vaativaa. Liika rutiini saa kuitenkin aivoni kuivumaan, joten haku eteenpäin ja toisiin toimiin on päällä.

2. Opintovelat maksuun

Suunnitelmani toinen askel, järkevän työpaikan löytymisen jälkeen, oli päästä opintolainasta helvetin kyytiä eroon. Lainaa oli vuonna 2007 Elokuussa 5500 €, enkä ollut sitä vielä kertaakaan lyhentänyt. Nyt oli sen aika. Vaikka lainaa ei moneen muuhun opiskelijaan verrattuna hirveästi ollut, oli sekin vähän itselleni liikaa, koska se tehokkaasti esti minkään pitempiaikaisen suunnittelun niin kauan kuin se kummitteli taustalla. Korkoja en aikonut tuollaisesta summasta lähteä maksamaan, vaan päätin että siitä on päästävä muutamassa kuukaudessa eroon. Niinpä tämä projekti pyörähti käyntiin.

Olin saanut jo jonkin verran säästettyä kasaan edellisestä paskaduunistanikin (kyllä, alle tuhannen euron nettoluloillakin voi säästää) ja osa varsinaisesta lainasummastakin oli edelleen tililläni. En kuitenkaan voinut ihan vielä sitä maksaa pois, koska se toimi hätärahastonani tähän asti. Vielä oli kuitenkin noin puolet saatava kasaan. Tässä auttoi luonnollisesti uusi työni, johon sisältyi alkuvaiheessa ulkomaankeikkoja työssäoppimista varten. Tämä tietenkin tiesi verotonta lisätuloa päivärahojen merkeissä ihan kivasti.

Aloitin työt uudessa työpaikassa Elokuussa 2007 ja Joulukuuhun mennessä velat oli kokonaisuudessaan maksettu. Oli aika siirtyä suunnitelmani kolmanteen vaiheeseen.

3. Rakenna hätärahasto

Ulkomaankeikkaa riitti yhteensä noin 1,5 kuukautta, joka tarkoitti muutaman tuhannen euron ylimääräistä verotonta tuloa. Kolmasosa näistä tuloista meni velan maksuun ja loput menikin sitten hätärahastoni alkupääomaksi. Hätärahastoni kokoaminen kesti aika tasan vuoden. Laitoin säästöihin budjetoimani rahat kokonaisuudessaan tänne. Mitä lähemmäs pääsin ennaltamääräämääni summa, sitä suuremman osan aloin laittaa palkastani myös sijoituksiin, kuten esimerkiksi passiiviseen Seligsonin Suomi-indeksirahastoon.

Hätärahastoni on nyt niin rakennettu, että kohdalleni saa sattua aikamoinen paskamyrsky ennenkuin tilanteeni muuttuu miksikään useampaan vuoteen, jos ansiosidonnainen päiväraha lasketaan mukaan. Summa on riittävän suuri, että suurella todennäköisyydellä löydän töitä, ennenkuin tästä rahastosta on merkittävästi joutunut kuluttamaan. Työttömyyden sattuessa ammennan siitä varoja ainoastaan silloin kun ansiosidonnainen ei millään riitä.  Nykyisillä säästökeinoillani saisin tosin todennäköisesti jopa ansiosidonnaisestakin säästöön.

En silti asu puumajassa, enkä kulje vanhoissa rääsyissä, kuten joku varmasti nyt kuvittelee.

4. Ala sijoittamaan

Sijoittaminen on avain vaurauteen. Tästä syystä se on luonnollisesti myös Saiturin sydäntä lähellä. Kuten jo edellä tuli mainittua, olen jo aloittanut säästöt indeksirahastoihin.

Myös sijoitusasunto tai useampia sellaisia tulee kansoittamaan sijoituskavalkaadiani. Koska tämä toimenpide vaatii kuitenkin tuhottomasti massia, on tulojeni kasvettava suhteessa nykyiseen aika runsaasti; tai sitten lähden uhkapelaamaan suuren lainan kanssa, mutta se ei kuulu tapoihini. Luultavasti tämän tavoitteen saavuttamiseksi vaaditaan jo omaa yritystoimintaa, joka on tosin mietinnässä koko ajan.

Omaan sijoitussuunitelmaani voi tutustua lähemmin täällä.

Suoraan sanoen tämänhetkinen maailmantalouden tila ja USAn luottokuplan tuleva pahentuminen aiheuttaa lievää epäröintiä sijoituspäätöksissäni. Annan siis juuri tällä hetkellä sijoituksiin liikenevän pottini kasvaa hieman. Kun seuraava kunnon romahdus markkinoilla tulee, ja se tulee, alan kohdistamaan näitä “patoutuneita” varoja aiemmin määritellyn sijoitussuunnitelman mukaisesti. Toki teen pieniä tunnustelusijoituksia pitkin matkaa, koska varsinaisestihan kukaan ei markkinoiden suuntaa pysty ennustamaan. Talouden suunta sinänsä on kuitenkin edelleen alaspäin.

5. Kasvata tuloja

Kovin pitkälle ei sillä pötkitä, että on niin sanottu “kunnollinen työpaikka”, vaan tulojen kasvattamisen eteen ja oman taloudellisen tilanteen parantamiseksi on nähtävä vaivaa tasaisesti. Tämä on onnistuneen toteutuksen alla tietenkin koko ajan, ja nettopalkka onkin noussut vuodesta 2007 – 2011 noin 20 % (bruttopalkka tietysti on noussut paljon enemmän, mutta verotus tekee tepposet). Tähän on päästy puurtamisella ja työn jäljen laadusta tinkimättä, työnantajalle selkeää arvoa tuottaen. Varmasti firmasta toiseen pomppimalla kehitys olisi ollut nopeampaa, mutta aina on syytä miettiä, että saavuttaako hätäilyllä kovin kestäviä ratkaisuja.

Tavoitteena on päästä tulotasolle, joka on yli 3000 €/kk bruttona. Olen tavoitteen suhteen aikataulussa. Tämä tulotaso mahdollistaisi omistusasunnon hankkimisen vakavan harkinnan, mikäli vain tarpeeksi edullinen (remontti) kohde löytyy.

6. Nauti Elämästä

Miksi vaivautua säästämään, jos elämässä ei voi olla kivaa. Asenteeni on, että kaikki tulot eivät suinkaan saa mennä pelkästään säästämiseen. Kituuttamista en missään nimessä harrasta ellei niin ole pakko tehdä.

Vaikka blogin nimi on leikkisästi Saituri, ei nimen arvolataus puhtaasta rahan ihannoinnista rahan vuoksi istu omaan arvomaailmaani. 

Se tulee esille sivustolla ja elämässä siksi niin usein, että raha on se suurin yksittäinen tekijä, joka elämässämme lähes kaiken tekemisen yhteiskunnan jäsenenä määrittää. Sillä voi ostaa tavaroita, palvelua tai aikaa. Jokaisen oma asia tietysti on, että mitä näistä enimmäkseen arvostaa. Itselleni ajan ostaminen on noussut tärkeimmäksi tekijäksi.

Minäkin toki ”tuhlaan”, mutta erona liian moniin muihin on se, että olen jo ennalta määritellyt rajat rahamäärälle, jonka voin siihen käyttää. Oma asiansa on sitten se, että joidenkin mielestä nämä tuhlaamiseen varatut summat ovat kansan pääosaan verrattuna pieniä.

Ulkomaanmatkat eivät ole poissuljettuja, syön hyvin ja viini on tuttu vieras ruokapöydässä. Käyn työkavereiden kanssa silloin tällöin ajamassa Kartingia ja muutenkin viihdytämme itseämme moninaisin keinoin. Mielestäni teen paljon asioita, mutta onhan se myönnettävä, että olen myös tottunut olemaan itsekseni, lueskelemaan ja rentoutumaan. En kaipaa menoa ja meininkiä joka hetkeen.

Elintaso riippuu lopuksi pitkälle siitä miten asioita elämässäsi hommaat ja mitä niistä maksat. Tietysti tärkein kysymys aina hankintojen yhteydessä on se, että tarvitseeko asiaa alunperinkään.

Vinkkejäni ja järkevän säästämisen tietä opetellessa huomaa miten mistään ei oikeasti tarvitse luopua kun vain opettelee ajattelemaan ja toimii järjestelmällisesti ja loogisesti tavoitteiden eteen.