Säästäminen on monelle kirosana, joka tarkoittaa tarpeetonta kituuttamista alle tulojensa. Säästäminen on jotain, jota jopa häpeillään. “Minä ansaitsen niin paljon, ettei minun tarvitse säästää, sitä paitsi lainaa saa pyytämällä“, on nykytrendin mukaisesti yleinen sanonta.

Toinen ääripää taas veisaa, että “en minä pysty säästämään, kun ansaitsen niin vähän“. Näitä lauseita pidemmälle ei tunnu ajatuksenjuoksu kulkevan. Säästäminen on kuitenkin todellisuudessa kaikkea muuta kuin tylsää.

Kansa tuntuu silti olevan jakautunut erilaisiin ryhmittymiin säästämisen suhteen, jossa kaikissa niissä keksitään tekosyitä sille miksi säästäminen ei ole mahdollista juur nyt. Näitä tekosyitä viljelevät niin pienituloiset kuin hyvätuloisetkin.

Hyvätuloisten säästäminen ja heidän tekosyynsä

“Miten sinä pystyt säästämään niin paljon palkastasi, vaikka ansaitset vähemmän kuin minä?“, kuuluu kysymys usein. Tämä kysyjä on poikkeuksetta yliopiston käynyt – erittäin hyvin toimeentuleva henkilö – joka on silti PA ja kulkee elämän polkuja kädestä suuhun.

Tähän ryhmään kuuluva henkilö ei ole oikein koskaan pysähtynyt miettimään millaiseen huttuun ne tulot oikein hukkuvat; hän ei kilpailuta mitään, ostaa aina kalleinta ja uusimmat lelut on tietenkin oltava. Hän elää pelkän tunteenpalon voimalla, vaikka nimenomaan tunteet on oman talouden hoitamisessa jätettävä jäähypenkille ja rauhoituttava katsomaan missä oikein mennään.

Se missä ihmisillä menee kuvitelmat säästämisen suhteen metsään on, että se tarkoittaisi elämän kurjistamista ja kituuttamista. Säästäminen ja järkevä kuluttaminen nimenomaan ei tarkoita kituuttamista, vaan rahan ja ajan tehokasta käyttöä; saat enemmän vähemmällä. Tämän luulisi olevan hyvä juttu?

Pienituloisten säästäminen ja heidän tekosyynsä

Ylempänä puhuin karrikoidusti vastuuttomasti tuhlailevasta maisterisihmisestä. Säästäminen koskettaa kuitenkin myös pienituloisia, ehkä jopa enemmän, koska pelivaraa on vähemmän.

Pienituloisilta henkilöiltä (joita lähipiirissäni on paljon), kuulen jatkuvalla syötöllä, että heillä ei ole varaa säästää. Tämä on kuitenkin suoraan sanoen höpönhöpöä, voin nimittäin todistaa asian.

Neuvojeni ja säästöohjelmani avulla eräskin lähipiiriini kuuluva avarakatseinen (pienituloinen = alle 1000 €/kk netto) onnistui noin 1,5 vuodessa säästämään itselleen 2000 € puskurirahaston, joka on niillä tuloilla suuri summa. Häntä eivät enää pikkujutut vaivaa ja elämää pystyy suunnittelemaan hieman pidemmällekin. Tämä tuttuni noudattaa edelleen hänelle yhdessä suunniteltua ohjelmaa ja saa kuukaudessa tasaisesti 200 €/kk säästöön; nettopalkkakin on tosin noussut 1100 euroon kuukaudessa.

Elämänlaatua ohjelma ei huonontanut, päinvastoin, moni murheenaihe hälveni. Järkevöitimme vain rankalla kädellä kuluja ja mietimme mihin hän pyrkii ja ennen kaikkea miksi.

Miksi säästää?

Siinäpä suurin kysymys onkin. Miksi säästää? Ennenkuin tämä on itselle selvää, on “pakkosäästäminen” kuin dieetti; hetken sitä jaksaa, mutta sitten jälleen repsahdetaan.

Oikein kusessa olevien on helpompi pysyä ruodussa, kun ei ole vaihtoehtoja. Velkakierteeseen hitaasti vajoavien tai muuten vain huolettomasti kuluttavien, oli sitten hyvä- tai pienituloinen, on vaikeampi lähteä tapojaan muuttamaan, koska tuntuvia ongelmia ei vielä ole. Säästäminen ei tunnu niin kauan houkuttelevalta, kun velkarahakin tuntuu ilmaiselta.

Aktiivisen (esim. 50 €/kk säästötilille) säästämisen lisäksi tulen opastan sinua myös passiivisen säästämisen (mistä saan jauhelihaa sikahalvalla tai uusimman AC/DC:n albumin ilmaiseksi tai miten säästän aikaa tietokoneen kanssa) saloihin.

1. Ensisijainen syy miksi aktiivinen säästäminen kannattaa aloittaa tuloluokasta riippumatta, on turva. Kun sinulla on muutaman kuukauden tuloja vastaava summa “hätärahastossasi” tai patjan alla, eivät yllättävät, pakolliset menot kaada maailmaasi saman tien, etkä joudu turvautumaan kalliisiin lainoihin. Yllättäviä menoja tulee AINA.
2. Tuotto ja vaurastuminen tulee hyvänä kakkosena. Suomalaisella palkkatyöllä ja verotusasteella ei miljonääriksi tule kukaan. Sen saa selville helposti, kun lasket paljonko sinulla jää kuussa käteen ja kerrot vastauksen eläkeikään asti. Omaa tilannetta voi merkittävästi helpottaa laittamalla rahansa töihin, sen sijaan että aina vain tekisi töitä rahasta. Näin ollen saat enemmän tuottoa töissä käyttämällesi ajalle. Kyllä, myös pienituloisen kannattaa ottaa yksinkertaiset ja toimivat sijoitusvinkkini vastaan.
3. Tavoitesäästäminen on myös merkittävä aktiivisen säästämisen muoto. Jos himoitse esimerkiksi stereosatsia tai autoa, todennäköisesti joudut laittamaan tavoitetta varten hieman sukanvarteen.

Passiivinen säästäminen on helpoin säästämisen muoto, sillä se ei varsinaisesti vaadi luonteenlujuutta, lähinnä mielenkiintoa hintatasoon. Maailmassa on uskomattoman yksinkertaisia tapoja säästää niin aikaa kuin rahaakin jokapäiväisissä asioissa.

Joka tapauksessa, tervetuloa lukemaan blogiani! Lupaan, että ohjeitani noudattamalla tulet säästämään lyhyessä ajassa tuhansien eurojen edestä selvää rahaa ja saat sen myös poikimaan. Nauttikaa!