Pitääkö aina pihistellä?
Sivuston nimen perusteella voisi luulla, että räknään jokaisen euron mitä pussista lähtee ja kaikki mitä ostan menee vasta valtavan ja hermoja kuluttavan harkintaprosessin kautta liukuhihnalle, jos ylipäätään menee. Onko asia tosiaan näin, ja jos on, niin eikö elämä ole hankalaa ja rajoittunutta?
Niin kuin elämässä yleensä, niin vastaus on yhtä aikaa kyllä ja ei.
Kuluseurannan kunkku
Toinen puoli jutusta on totta. Pidän todella kuluistani kirjaa ankaralla tahdilla, eikä yksikään ostos lopulta välty joutumasta excel –kaavioni täytteeksi. Kuten useimmilla muillakin, niin tämä hyödyllinen tapa on jäänne opiskeluajoilta.
Kuittien keräys on vuosien harjaannuksen kautta muodostunut jo osaksi selkäydintäni, joten sitä ei tarvitse enää erikseen miettiä. Se ei ole asia, joka aiheuttaa erillistä stressiä, vaan on yhtä luonnollinen osa rutiineja kuin nukkuminen.
Kaavion täyttäminen on noin 5-10 minuutin työ kerran viikossa. Kuluseuranta ei vie hirveästi aikaa, mutta sen seuraukset elämisen ja toiminnan vapauteen, tai ainakin sen tunteeseen ovat mittavat.
Hintojen sota
Tästä pääsemmekin toiseen aiheeseen, nimittäin siihen kysymykseen, että kiinnostaako Saituria hintalappu joka asiassa? Kun kerran joka lantti päätyy kuluseurannan jatkeeksi, niin tottahan minä sitten vahtaan yksittäisiä hintojakin koko ajan?
Vastaus tähän on monitahoisempi kuin yhtäkkiä luulisi; olen nimittäin luonteeltani kuitenkin lopuksi suurien linjojen mies ja äärimmäisen mukavuudenhaluinen. Asioiden on siis syytä olla yksinkertaisia ja helposti toteutettavissa.
Ruoka syynissä
Ruokaostoksieni suhteen myönnän, että hinta muodostuu hyvinkin ratkaisevaksi tekijäksi.
Tietenkään laatu ei saa kärsiä hinnan vuoksi, mutta koska kyseessä on niin suuri, mutta pienistä osista koostuva kuluerä ihmisen elämässä, vaikuttaa hinta tässä päätöksiini merkittävästi.
Ruoan hinta ei silti juuri päänvaivaa aiheuta, sillä esimerkiksi K-kaupan Euroshopper on niin pirun laadukas tuoteryhmä, että melkeinpä aina se löytää ensitestauksen jälkeen tiensä koriini jatkossakin, ainakin perustuotteiden osalta. Kun valinta on niin helppoa suurimmassa osassa tuotteita, ei valinnanvaikeuksia tai hintavertailuongelmia juuri synny.
Toki minulla on ennalta määritetty summa, 115 euroa, joka ruokalaskuun saa kuussa kulua. Joinakin kuukausina mennään summan alle ja joinakin sen päälle, mutta kokonaisuus pysyy kuitenkin tasapainossa, ja se on se mikä ratkaisee.
Periaatteessa siis pidän tarkan huolen sellaisten tuotteiden optimaalisesta hinnasta, joita ostan ja käytän usein. Näissähän huolimattomuus aiheuttaa ne suurimmat tappiot.
Nipottamisesta ei silti ole kysymys.
Ostoksen täytyy tuoda lisäarvoa elämään
Palveluihin, ajanvietteisiin ja moniin muihin asioihin olen ottanut täysin vastakkaisen ajattelutavan, vaikka kuluseuranta sinänsä tässäkin näyttelee suurta roolia. Nämä muut kustannukset ovat kuitenkin kohtuullisen harvoin toistuvia, joten niihin on turvallisempi suhtautua löysemmin.
Mielestäni elämässä on oltava riittävästi kivaa, tekemistä ja menoa. Miksi säästää, jos lopputuloksena on vain pystyyn kuollut mulkku, joka heristelee sormea ihmisille, jotka haluavat tehdä jotakin muutakin kuin säästää? Ei, haluan olla mukana siinä kivassa.
Vastapainoa on siis välillä löydyttävä arkiseen puurtamiseen, mutta realiteettien rajoissa.
Tänäkin vuonna minulla budjetti sallii yli 3000 euron törsäämisen vaatteista elektroniikkaan ja siitä edelleen matkailuun. Avainasia on tässä se, että sillä kaikella on tosiaan tietyt rajat, jonka sisällä voin mellastaa miten huvittaa. Omaksi valinnaksi jää se, kulutanko kaiken kerralla ja kituutan loppuvuoden sen asian osalta, vai kulutanko vähemmän kerralla ja useammassa erässä.
Nuo rajat ovat toki vuosien mittaan muokkaantuneet hyvinkin tarkoiksi, koska tunnen jo omat kulutustottumukseni. Jonkin verran ”ilmaa” on kuitenkin suunnitelmissa mukana yllätyksien suhteen, joita aina tulee.
Tällä tavalla hauskaa tulee pidettyä, eikä jokainen pikkumeno mene ostohetkellä syyniin.
Säästämisen ei siis tarvitse tarkoittaa sitä, että ei koskaan tee mitään tai osta tuotteita, jotka ovatkin hintahaitarin kalliimmassa päässä. Päinvastoin. Minun tarvitsee laskea ja miettiä jonkin kivan tekemistä tai haluamani tuotteen ostamista huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi monien ystävieni, koska tiedän tasan tarkkaan mihin rahani riittävät ja mihin ei. Ei tarvitse arvailla. Tieto tästä lisää vapautta tehdä asioita ja mahdollistaa myös riskien ottoa.
Kulujen ennalta budjetoiminen on myös aiheuttanut sen, että esimerkiksi virheostokset aiheuttavat lähinnä olankohautuksen sen sijaan, että saisin raivokohtauksia ja möksöttäisin päiväkausia. Yllättävän suuretkin investoinnit tuottavat saman reaktion. Toki se tarkoittaa sitä, että raha on siltä osin mennyt, enkä budjetoi menetetyn tilalle lisää, mutta kokonaisuuden kannalta tilanne on ”aivan se ja sama”. Tieto siis vähentää myös stressiä.
Miten sinä suhtaudut näihin asioihin?
Omalta kohdaltani kuittien excel-taulukointi alkoi vuonna 2006, opiskelujen myötä tulleen tilapäisen tulojen pienenemisen vuoksi. Pakko myöntää, että tämän myötä kulut ovat pysyneet hallinnassa erittäin hyvin. :)
Itse en ole pitänyt mitään tarkkaa taulukointia kuluista, voisi olla fiksu ja suht helppo tapa. Sellainen mutu-laskelma minulla kuitenkin on ja tiedän suunnilleen paljon kuukaudessa on varaa käyttää heräteosotoksiin sun muuhun – mikäli summasta jää käyttämättä se menee sijoituksiin ja näin tuottamaan isompia hankintoja varten. (Näin opiskelijana kuitenkin edessä vielä ne isot hankinnat, kuten asunto, auto, jne.)
Ruokakaupassa katsotaan ne kilohinnaltaan halvimmat tuotteet, mikäli laadultaan kelpaavat – jos eivät kelpaa napataan kalliimpi mukaan. Samassa kaupassa kun on K-ketjun, S-ketjun ja Lidlin liike, niin tulee monesti haettua tarjoukset jokaisesta, mikäli on tulossa vieraita tai muuten täytyy ostaa kerralla enemmän ostoksia.
No niin. Tähän mennessä kommentoineet elävät kanssani aika pitkälti samojen sääntöjen mukaan. Juhon kanssa meillä on myös sama taktiikka siinä suhteessa, että jos kuukauden kulutuspotista jää yli, laitetaan ylimenevä raha tuottamaan. Tämä siis sen heti palkkapäivänä sijoitetun summan lisäksi.
Itse on Exceliä ole ikinä täytellyt.. jotenkin on vaan niin paljon yksinkertaisempaa ottaa palkasta se tietty tavoitemäärä heti sivuun ja laittaa tuottamaan ja loput rahat mitä on jäljellä on se kuukauden budjetti! Tietää jo heti palkanmaksu päivän jälkeen paljon on rahaa seuraavalle kuukaudelle ja sen mukaan eletään.
Yllättäviin menoihin olleen varauduttu tietenkin hätärahastolla, joka on kiinni Seligsonin AAA-Rahamarkkinarahastossa. Helppoa, halpaa ja yksinkertaista. Lisäksi rinnakkaistilillä on pienempi summa pienempiin yllätyksiin, jottei tarvitse hätärahastoon koskea joka tilanteessa.
Tuo ruokavertailu on kyllä iskostunut jo selkärankaan ja ennakkoluulot halpamerkkejä kohtaan heitetty romukoppaan. Usein sama tuote eri pakkauksessa! Kuitteja en ota kassaa pidemmälle ellei ne sisällä jotain takuuta.
Kaikki viihde-elektroniikka on helppo hankkia niin, että ensin mietitään se ostos ja sen hinta. Sitten säästetään palkasta tietty osa sitä varten vielä extrana sivuun. Eipä tule ainakaan hätiköityjä ostoksia tehtyä kun säästämiseen kuluu hetki aikaa ja voi puntaroida asiaa uudelleen ja uudelleen. Monesti käy niin että kun tuo summa on kasassa tulen tulokseen etten kyseistä tuotetta tarvitsekkaan ja laitan potin osakkeisiin. Ja poikkeuksetta olen ollut tyytyväinen jälkikäteen tähän ratkaisuun.
Vaatetus onkin sitten jo eri asia. Silloin ostetaan kun vaatetta tarvitaan. En todellakaan ala missään retkuissa kulkemaan säästämisen vuoksi.
Kiinnostaisi tietää, onko tuossa kuukauden ruokalaskussa 115 e mukana kaikki mahdolliset satunnaiset kahvilakulut, ulkona syömiset ja työpaikkalounaat? Meillä menee 4 hengen taloudessa kurkusta alas ravintoa aika tarkkaan 650 euron edestä kuukaudessa. Suurin osa on edullista Rainbow- ja Euroshopper-kamaa, mutta “törsättyä” tulee esim. luomutuotteisiin ja ranskalaisiin juustoihin. Ruoka tehdään itse ja leivotaan paljon, mutta kyllä sitä sitten syödäänkin paljon, 5 litran kattilallinen keittoa ei kestä kahta päivää.
Big-Sam on tekstikirja esimerkki siitä miten talous saadaan vaivattomasti pysymään kunnossa. Excel -kaavio ei tosiaan ole täysin pakollinen, varsinkaan henkilölle joka pystyy toimimaan hyvin itsekurin alaisuudessa. Itsellä se on pinttynyt tapa, ja lisäksi minua kiinnostaa nähdä minne raha hupenee.
Säästämistä aloitteleville kuluseuranta onkin sitten aivan toisella lailla arvossaan, koska heillä useinmiten se asioiden ymmärtäminen alkaa siitä, että oppii näkemään miten pienistä puroista koostuu se iso virta.
Viihde-elektroniikkaan ja vaatetukseen en voi kommentoida mitään, koska kirjoitit juuri niin kuin itsekin toimin. Jäi vain artikkelista pois.
Krisse – Luulen, että kokonaiselintarvikekustannuksemme ovat aika samalla tasolla. Lasken ravintolaillalliset, kahvilat yms. kuitenkin enemmän ajanvietteeksi ja otin ne mukaan tuohon mainitsemaani 3000 euroon.
Jos laittaisin nuo könttään perusruokakulujen kanssa, tulisi siitä noin kymppi enemmän kuin teillä henkilöä kohden, eli 175 euroa kuukaudessa. Se mikä todellisuus on vuoden lopussa, on vähän mysteeri edelleen, koska tarkoitus on 10 000 säästöhaasteeseen liittyen vähentää “turhaa”.
Tämä on jo kohtuusäästäväinen taso. Tietenkään se ei ole minimi jolla voi vielä järkevästi syödä (ehkä noin 80 euroa?), mutta en näe sitä tarkoituksenmukaisenakaan, sillä pysyn tällä hetkellä hyvin säästötavoitteessani. Tykkään syödä hyvin, mutta pyrin tekemään sen riittävän edullisesti. Myös itse siis vedän suhteellisen ylellistäkin kamaa kurkusta alas mainitsemistasi juustoista lähtien. Säästö syntyy ruokailutottumuksissani enemmän siitä, että – kuten tekin – valmistan ruoat itse, teen ne tuoreista elintarvikkeista ja käytän puolivalmisteita mahdollisimman vähän. Halpatuotteilla täydennetään sitten niitä tuotteita, joissa eroa laadun suhteen ei juuri huomaa.
Itse kanssa vähän samoilla linjoilla Big-Samin kanssa. Excelia en ole ikinä käyttänyt. Lainan lyhennys menee palkkapäivänä ja samoin yhtiövastike miehelle. Seuraavana päivänä siirrän osan palkasta säästötilille ja osan s-tilille yhteisiin kuluihin. Mikä jää tilille, sen voi tuhlata hyvällä mielellä. :D
Toimimme kaikki näköjään aika samalla logiikalla. Toiset vain vähän suurpiirteisemmin kuin toiset. Tärkeintähän on, että hoitaa homman kotiin niin kuin se on itselle luontevinta. :)
Muuten, miten olisi Saiturin reseptikirja? Kirjoita vaikka viisi halpaa ja täyttävää reseptiä ja postaa. :)
Reseptikirja. Ei huono idea :) … Tuotokseni vain ovat niin uskomattoman yksinkertaisia, että ei niihin juuri ohjeita tarvita. Katsotaan mitä saan kasaan raavittua :)
Itse olen pitänyt suht tarkkaa excel-seurantaa vuodesta 2005 lähtien. Kuun vaihteessa lasken yhteen tulot-menot ja ylijäävän summan laitan vaihtelevalla suhteella osakkeisiin + “säästötilille”. Itse ajattelin myös kokeilla jos tänä vuonna saisi tuon kymppitonnin säästettyä.
Ok. Taas vähän erilainen lähestymistapa. Tällä kertaa ilmeisesti “maksa itsellesi viimeiseksi” -periaatteella, joka toki toimii itsekurinalaisille ihmisille. Onnea matkaan säästötavoitteen kanssa!
Tuo “maksa itsellesi viimeiseksi” – periaate vaatii erittäin kovaa itsekuria! Itse en todellakaan tuolla tavalla olisi saanut säästämistä aloitettua millään summalla.. tosin tuota tapaa käytän itse myös siinä suhteessa, että vaikka kuukauden sijoitukset on jo tehty niin kuun lopussa ylimääräisen osan siirrän kuitenkin sijoituksiin. En anna rahan maata tilillä yhtään pidempään kun on tarvetta.
Olisi mielenkiintoista tietää saako tuolla “maksa itsellesi viimeiseksi”-Periaatteella millaisia summia kasaan ja toimiiko samalla tavoin kun “maksa itsellesi ensin” periaate.
täällä odotellaan kovasti maaliskuun tilannekatsausta.
On se jo kirjoitettu. Mietin vain, että kaipaako se jotakin lisää, vai laitanko sellaisenaan julkaisuun. Laitetaan nyt vielä juttu tai pari ennen sitä.
Big-Sam: Itse olen tosiaan tottunut käyttämään tätä tapaa, joten ei ole ongelma saada suhteellisen suuria summia säästöön. En ole tarkkaan laskenut mutta nettotuloista jää kuukaudesta riippuen säästöön noin 30-50%. Jos vaikka puolessa välissä kuukautta tuntuu että rahaa on palanut liikaa niin sitten vähän kiristetään vyötä.
Jotenkin omasta mielestäni tuntuisi oudolta laittaa esim. tonni sivuun heti tilistä ja pärjätä sitten lopuilla. Jos sattuukin tulemaan yllättäviä menoja niin sitten joutuisi siirtämään sitä rahaa ns. takaisinpäin. Jos taas tulee omalla tavallani tulee yllättäviä menoja ja säästöön ei jää juuri mitään, niin sille ei voi sitten mitään.
Voin kyllä tehdä tarkempia laskelmia mikäli kiinnostaa.
Saituri pistä excel-pohjasi jakaoon! Haluan aloittaa tai ainakin kokeilla
Tuosta reseptikirjasta sen verran että onhan jo olemassa marttojen penninvenyttäjän keittokirja. tosin taitaisi tarvita päivitystä euroajalle, tuo kun on jo markka-ajalta. Kyllä tuolta muutamia halpoja ja nopeita reseptejä löytyy..
Oma kulujen syynäminen alkoi ensimmäisenä opiskeluvuonna, kun tilin saldo alkoi tippua huolestuttavaa tahtia. Rupesin keräämään kuitteja ja laskemaan budjettia kuukaudeksi. Koska en ole exceliin erityisemmin perehtynyt, päädyin kirjoittamaan kaiken paperille ylös.
Nyt vuoden alussa hankin Japanin matkalla “house-keeping book” kirjasen, jota paikalliset perheenäidit käyttävät ahkeraan, ja se onkin helpottanut elämää huomattavasti. Kirja on kalenterin tapainen ja siinä on joka päivälle valmiit sarakkeet menoille (ruoka, juomat, ravintolaruoka, matkat,vaatteet, jne) ja tuloille sekä muutama tyhjä sarake. Lisänä viikottaiset ja kuukausittaiset yhteenvetosarakkeet (joissa lisänä sarakkeet sähkölle, kaasulla, puhelimelle jne.)ja budjetin suunnittelusivu ko. kuukaudelle. Kaiken kukkuraksi löytyy vielä erilaisia vuositaulukoita sekä säästöille että laina-, vakuutus- ja terveydenhuoltomaksuille.
Varsinainen tehopakkaus kirjaseksi eikä ollut hinnallakaan pilattu (n. 1800 jeniä ~ 16,35e), varsinkin kun helpottaa säästämistä ja budjetointia sekä tekee siitä hauskaa. Vielä kun julkaisisivat Suomessa vastaavia!
Ja nyt kun löysin tänne blogiin asti niin pääsen kokeilemaan uusia säästövinkkejä ja kenties aloittamaan säästötiliä tms. kunhan tuloja kertyy (opinotuella kun ei pitkälle pötkitä).
Kiitos hyödyllisistä artikkeleista, tästä innostui yksi säästäjä vielä enemmän!
Noniin! Tervetuloa mukaan lukemaan ja kommentoimaan keskusteluun. Tavoitteena on tehdä tästä kaikkia hyödyttävä yhteisö, johon innokkaita osallistujia tarvitaan. Tuo “kodinhoidon” kirja on aivan fantastinen idea ja laitan sen korvan taakse ehdottomasti. Oletko jo tutustunut Balancioniin? Kyseinen palvelu toimii hyvin pitkälti kuten tuo kirja.
Balancionista ehdin jo hieman lueskella, mutta vielä ainakin tuo kuukausimaksu muodostaa esteen. Tulojen kasvettua voisin harkita uudestaan, vaikuttaa sen verran hyödylliseltä ohjelmalta. Ja ainakin vielä tuo kodinhoito kirja toimii hyvin ja tukee myös kieliopintoja.
Ja hyödyllinen tämä yhteisö todellakin on! Ja opiskelijalle erityisen hyödyllisiä, kun menoreikiä on paljon ja tuloja vähän.
Tärkeintä pihistelyssä on oivallus nautinnon tulevan asioista, jotka ovat ilmaisia. Suurimman nautinnon lähteen tuoja elämässä on hyvät ihmissuhteet. Kavereiden kanssa keskusteleminen ja elämänkumppanin seura. Yhteisenä ajanvietteenä on aivan riittävää näin kesäisin pitkät kävelyt iltaisin tai istuminen ulkona nauttien kesästä.
Yksinkertaista minimalistista elämäntyyliä elävä ihminen ei koe menettävänsä mitään elämässään vaikka muut mieltävät hänet pihistelijäksi. Tärkeintä on miettiä mitä elämässä oikeasti tarvitsee ja kuinka paljon minkäkin tavaran hankkimiseen tarvitsee kuluttaa elämästään.
Minimalisti haluaa pihistellä koska hänen mukaansa aika on parempaa kuin raha. Aina voi tehdä enemmän rahaa mutta kun päivä on mennyt se on kadonnut ikuisesti. Tärkeintähän elämässä on riittävä tila missä asua, ravinto, muutamia vaatteita ja hyviä ihmissuhteita. Kyseinen minimalistinen elämäntyyli on pihistelyä, jota suosittelen lämpimästi kaikille!
Kirjoitukseesi ei voi olla samastumatta, kun asiaa pitkälle miettii.