Ihminen on poikkeuksetta itse oman edistymisensä ja menestymisensä tiellä. Syitä sille, miksi jokin asia ei onnistu ja miksi kaikki on niin vaikeaa, on erittäin helppo löytää ulkopuolisista syistä. Syistä joille ei itse oikein voi mitään. Omalla kohdallaan tätä itsepetosta on vaikea myöntää, mutta kyllä se totta on.

Kun vihdoin on päässyt omien tekosyidensä yli ja uskaltanut katsoa heikkouksiaan silmästä silmään on mieli kummasti keveämpi. Ongelman ydin on löydetty ja tunnustettu; ja koska ongelma olet sinä itse, voit sille myös tehdä jotain. On kuitenkin vaara, että  ellei haitallisia taipumuksiaan ja toimintatapojaan pyri pitämään aktiivisesti tietoisuudessa, palaavat ongelmat helposti takaisin.

Minulla on ongelmia. Myönnän sen nyt avoimesti. Kärsin otsikon mukaisista oireista varsin pahasti. Lisäksi tauti on selvästi kroonistunut, joten parantumisesta on luvassa kivulias prosessi. Parantuminenhan alkaa kuitenkin aina ongelman myöntämisestä ja sitä nyt olen tekemässä.

Viivyttely ja sijaistoiminta

Kaksi ensimmäistä oiretta on luokiteltava ainakin omalla kohdallani yhdeksi kokonaisuudeksi, sillä poikkeuksetta toinen seuraa aina toista. Minulla on pahemman luokan viivyttelykompleksi eli englanniksi tutummalla termillä kärsin prokrastinaatiosta, jota kätevästi täydentää krooninen sijaistoiminta. Mitä nämä sitten ovat?

Viivyttely on hyvin yksinkertaisesti sitä, että et jostakin syystä saa millään aloitettua jotakin tietyn asian tekemistä tai sen valmistuminen jää puolitiehen. Keksin aina parempaa tekemistä ja “tärkeämpiä” asioita hoidettavaksi. Tuntuu siltä, että mitä hankalammasta ja enemmän aikaavievästä toimesta on kysymys, sitä enemmän asian aloittamista pyrin lykkäämään. Jos asia on tärkeä, moninkertaistuu oire eksponentiaalisesti. Hyvä esimerkki, johon suurin osa nykyisistä ja entisistä opiskelijoista pystyy samaistumaan on opinnäytetyön valmistaminen. Jokaisen osan kirjoittamista on jostakin syystä venytettävä mahdollisimman pitkään.

Nykyään tämä oire tulee minulla erityisen hyvin esiin työnhaussa tai kun toimistolla on jokin ultratylsä tehtävä tekemättä. Useampi työpaikka on jäänyt hakematta kokonaan, koska päässä on ollut koko ajan se tuttu “teen sen huomenna” tunne. Tekemisen lykkäämistä osaa perustella itselleen mitä erilaisimmin kiemuroin, joista kaikki tietenkin ovat tekosyitä. Sijaistoiminta on ehkä yleisin ja helposti tunnistettavin viivyttelyn alalaji.

Sijaistoiminta nostaa päätään viimeistään siinä vaiheessa, kun viivyttely ja tekosyiden keksiminen alkaa mennä jo naurettavuuksiin. “En nyt kyllä millään voi viimeistellä tätä hakemusta, koska pitää kirjoittaa tämä artikkeli viivyttelystä, sijaistoiminnasta ja infoähkystä loppuun.” Muita kuolemattomia sijaistoiminnan ilmenemismuotoja ovat sähköpostin tarkastaminen minuutin välein, äärimmäisen tärkeän chat- tai Skype-keskustelun aloittaminen, kahvin keittäminen, tuikitärkeän TV-ohjelman katsominen, roskat on vietävä…. Yksinkertaisesti sijaistoiminta on sellaisten asioiden jatkuvaa näpräämistä, jotka eivät millään tasolla edistä sen tärkeän asian valmistumista, oli se sitten miten “hyödyllistä” muuten tahansa. Keskittyminen on koko ajan toisaalla.

En ole vielä tavannut henkilöä, joka ei näistä oireista kärsisi, mutta tilan vaikeus vaihtelee yksilöiden välillä runsaasti. Toiset pystyvät keskittymään yhteen ja samaan asiaan pitkiäkin aikoja, ja toisilla keskittyminen herpaantuu helposti muihin asioihin. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään ja joudun todella tietoisesti taistelemaan siitä, että jaksan puurtaa yhden asian kimpussa tarpeeksi kauan saadakseni jotain oikeasti aikaan.

Mielenkiintoista on se, että lähes jokaiselle oireet johtuvat jostakin seuraavaksi mainituista syistä, tai useammasta niistä. Itse ainakin tunnustan löytäväni listasta useammankin itseäni koskevan syyn.

Syitä viivyttelylle ja sijaistoiminnalle

1. Tavoite on hukassa

Siinä vaiheessa kun ei enää näe metsää puilta, on aika ottaa pari askelta taaksepäin. Itselläni on jatkuvasti niin monia päällekkäisiä tavoitteita meneillään, että ne kilpailevat toistensa kanssa, enkä hetkeen ole osannut oikein arvottaa että mikä on tärkein. Tämä tietenkin johtaa hauskasti siihen, että käytännössä tavoitteita ei ole. Luonnollisesti, jos ei edes tiedä mitä yrittää saavuttaa, ei asialle saa oikein mitään tehtyäkään.

Mieti siis mikä on sinulle tärkeintä ja ala työstämään asioita sen saavuttamiseksi. Helpommin sanottu kuin tehty.

2. Tehtävä on liian suuri tai aikaa on liian vähän

Mitä isompaa asiaa tavoittelet, sen tärkeämpää on tietää välitavoitteet. Jos esimerkiksi laihdutat, kuten itse tein (tähän mennessä seitsemän kiloa) tuntuu päämäärään saavuttaminen lähes mahdottomalta jos todellakin tuijotat vain lopullista tavoitettasi. Että saisit kymmenen kiloa pois, on sinun ensin saatava lähtemään yksi kilo ja tehtävä tarpeelliset toimenpiteet sen eteen. Sama pätee muihinkin asioihin, kuten esimerkiksi myös toiseen projektiini, eli suurempipalkkaisen työn hakuun; ensin on löydettävä kiinnostava paikka, tehtävä hakemus yms.

Epämiellyttävän tehtävän tekemisen jakaminen aikajaksoihin auttaa myös kummasti. Jaa homma esimerkiksi niin, että teet sitä vaikka tunnin tai vain 15 minuuttia päivässä. Asia valmistuu kuin itsestään, eikä siitä tarvitse stressata. Tämä tekniikka toimii itsellä tehokkaasti.

3. Lopputuloksen pelkääminen

Kieltämättä itsellä tökkii työnhaku myös suuresti siksi, että pelkään itse prosessia. Työnhaku on erittäin epämiellyttävää puuhaa jo sinänsä, mutta myös se että mihin lopuksi päätyy, selviydynkö hommassa varmasti vai nolaanko itseni jo hakuprosessissa ovat asioita jotka tehokkaasti saavat oireilun alkamaan.

Toisaalta suurimmassa osassa hankkeistani minulla kuitenkin kummittelee mielessä se, että “onko lopputulos tämän vaivan arvoinen“. Tällaisella mietinnällä on helppo tuhota motivaatio, koska tottahan se on että sen lopputuloksen näkee todellakin vasta lopussa. Hieman vaikea kohta selittää, mutta ne jotka tästä kärsivät tietävät kyllä mitä tarkoitan.

Nyt kun pelot on tunnistettu, eivät ne enää juuri kummittele. Olemalla itselleen rehellinen auttaa monissa asioissa eteenpäin pääsemiseksi. Miettimällä ja arvioimalla asioita loppuun asti vältyt myös turhalta työltä. Pelko loppupeleissä kumpuaa epävarmuudesta siihen mitä tapahtuu.

Tällaiset lapselliset pelkotilat aiheuttavat sen, että asian eteen ei kunnolla työskentele, vaan tekee vain juuri sen verran, että voi itselleen valehdella tehneensä jotain.

4. Tehtävä on epämiellyttävä tai ylitsepääsemättömän tylsä

Kukapa ei vihaisi mattojen tamppaamista tai siivousta yleensä. Toisaalta haluat asua siistissä asunnossa. Puhelinmyynnissä viivyttelet kaikkesi luistaaksesi tekemästä puhelua, mutta elanto on saatava. Nämä kaksi ovat elävän elämän esimerkkejä tilanteista, jotka syystä tai toisesta ovat pahempaa kuin helvetin tuli, mutta “pakollisia” että voisit jatkaa nykyisen kaltaista elämääsi, tai että ylipäätään saisit elannon. Kun tällaisia asioita tulee eteen, keskity kokonaiskuvaan ja siihen miten paljon epämukavampaa elämäsi on, jos jätät homman tekemättä.

5. Häiriötekijät

Pidätkö tarkoituksella telkkaria päällä kun luet tenttiin? Onko Chat-ohjelma tai Facebook jatkuvasti auki vaikka pitäisi keskittyä muuhun? Tämä on tietoista ongelmien kerjäämistä ja keskittymiskyvyn sabotoimista. Mieti vähän miten itse sabotoit omaa keskittymiskykyäsi päästäksesi ikävistä hommista ja “oikeuttaaksesi” niistä luistamisen.

Firefox -selaimen lisäosa StumbleUpon on itse Saatanasta sijaistoimintaan helposti sortuvalle henkilölle, koska tällä apuvälineellä nettisurffailun syövereihin on niin helppo jämähtää tuntikausiksi huomaamatta ajan kulua. Ruudulle vierii koko ajan toinen toistaan mielenkiintoisempia sivustoja, joskin täysin epäoleellisia mihinkään tavoitteisiisi nähden. Olenkin päättänyt poistaa koko lisäosan koneeltani ja ottaa elämääni tältä osin enemmän hallintaan.

Anna itsellesi edes hetkeksi rauhan lahja ja eliminoi tarpeelliseksi ajaksi asiat, jotka vievät helposti huomiosi. Sammuta jopa kännykkäsi siksi aikaa, kun tarvitset keskittymistä. Maailmassa ei niin tärkeää asiaa olekaan, etteikö hetken voisi olla siitä irtaantunut. Itse toki määrittelet miten pitkä aika on hyvä, mutta pyri vähintään tuntiin.

6. Liian tiukka aikaraja

Aiemmin laitoin usein itselleni naurettavan tiukkoja aikarajoja asioiden toteuttamiseksi. Kuvittelin tehtävän päässäni helpommaksi ja suoraviivaisemmaksi kuin se olikaan… ja siinä olikin ainekset katastrofille. Esimerkiksi opinnäytetyöni kuvittelin saavani päätökseen kolmessa kuukaudessa koska tarvittava materiaali oli tiedossa, samoin kuin työn jäsennys. Työn valmistuttua yhdeksän kuukauden jälkeen huomasin miksi kuvitelmat ja todellisuus harvemmin kohtaavat. Miksi?

Näin käy siksi, että teit sitten millaista projektia tahansa, niin hyvin helposti unohtaa sen, että tämän listan kaikki aiemmat kohdat (1-5) ovat jatkuvasti rasitteena ja tekevät työtä sinua vastaan. Vaikka tiedostaisit kaikki nämä ongelmakohdat, et voi niiltä kokonaan suojautua, olet kuitenkin vain ihminen.

Se mitä voit tehdä, on että et ainakaan pahenna asioiden laitaa ja pyrit poistamaan kaikenlaiset tekosyyt ja häiriötekijät edistymiseltäsi. Vaikka se tuntuu pahalta, niin suosittelen että aina kun asetat itsellesi jonkin aikarajan, vähintään tuplaa se. Kun sinulla on tarpeeksi aikaa, voit suunnitella asian paremmin ja saattaa työn päätökseen vähemmällä stressillä.

Infoähky

Nykymaailman menoon kuuluu jatkuva informaation tulva. Tältä on äärimmäisen vaikea välttyä. Jos on vielä sellainen henkilö kuin minä, että rakastaa tietoa, sen löytämistä ja mietiskelyä, on infoähky -oireyhtymän riskiryhmässä.

Infoähkyyn sairastunutta henkilöä voi verrata ahmijaan, joka jatkuvasti syö itsensä halkeamispisteeseen ja ottaa vielä välipaloja ennen seuraavaa ruokailua. Olo on tietenkin tämän jälkeen pöhöttynyt ja lamaantunut. Infoähkystä kärsivään henkilöön tämä muuntuu niin, että liian suuri informaation tulva aiheuttaa tehtävän prosessoinnin ja tiedon omaksumisen vaikeutumista. Aihetta pystyy käymään läpi vain pintapuolisesti eri näkökannoista. Suurta materiaalimäärää on tottumattoman myös hankala arvottaa luotettavuuden mukaan. Tämä luo omat ongelmansa.

Tiedon etsinnässä on suurena vaarana se, että koska se on nykyään niin helppoa, tulee sitä helposti aivan liikaa. Aiheeseen tutustumisen alkuvaiheessa on yleinen virhe lähteä liikkeelle epäolennaisuuksista ja detaljitason tiedosta. Jos näin tekee, on melko varmaa että käyttämäsi aika menee hukkaan, koska et voi muodostaa tehokasta kokonaiskäsitystä aiheesta nippelitiedolla…tietenkään.

Infoähky on kohtuullisen helppo torjua, ainakin teoriassa. Kun etsit aiheeseesi tai projektiisi – mikä tahansa se sitten onkin – materiaalia, niin arvioi aina lähteen luotettavuus ja materiaalin asiaankuuluvuus. Jos lähde on vähänkin hatara (esim. satunnainen blogi) tai materiaalin aihe rönsyilee liikaa sivuraiteilla, hylkää se ainakin alkuvaiheessa kokonaan. Jos aikaa loppuvaiheessa on, voit harkita marginaalisempien lähteiden mukaanottoa.

Yksinkertaista elämääsi väkisin, ja huomaat saavuttavasi tavoitteita helpommin. Voin sanoa, että kovin helppoa se ei ole, koska vastassa on pahin vastustajasi; sinä itse.