Tätä ilman et veloista eroon pääse
Velkakierteeseen on petollisen helppo joutua, mutta hyvin suurelle osalle siitä irtaantuminen tuntuukin sitten olevan maailman vaikein asia. Mistä se johtuu?
Ongelmaan on hyvin järkevä selitys ja ratkaisukin on suhteellisen helppo. Ei tarvita kuin yksi asia, ja se on jatkuvan velanoton kierteen julma katkaiseminen. Niin yksinkertainen toimenpide kuin tämäkin on, on se silti asia joka tuntuu viimeiseksi käyvän mielessä, kun ongelmiin päädytään.
Haluatko aikuisten oikeasti raha-asiasi kondikseen?
Ellet sinä, hyvä ihminen, ole valmis lopettamaan velaksi elämistä kokonaan ja opettele kuluttamaan vähemmän kuin tienaat jatkuvalla syötöllä, ei mikään velkaneuvonta tai takaisinmaksusuunnitelma sinua auta. EI MIKÄÄN!
Ratkaisun toteuttaminen on niin ylitsepääsemättömän vaikeaa siksi, että se vaatii pitkäaikaisten tapojen ja asenteen perusteellista muutosta. Ylikuluttaminen on tässä vaiheessa muodostunut jo elämäntavaksi. Jos olet stereotyyppinen ylikuluttaja, tunnistat itsesi kun et mieti pikkuostosten tekemistä ollenkaan ja suurempien ostosten tekemiseenkin löytyy aina “hyvä ja perusteltu” syy.
Vaikka olisitkin velkakierteessä, niin jossakin tässä vaiheilla mietit juuri nyt, että “äijähän puhuu paskaa; minä todella, todella tarvitsin sen telkkarin“. Et tarvitse, sinä haluat sen, mutta et sinä sitä tarvitse. Itsepetos ja järkeily ovat uskomattoman voimakkaita ihmismielen viettejä. Itselle on todella vaikea myöntää sitä, että tulikin toimittua täysin järjettömästi.
Kun työskentelee rankasti ja ansaitsee palkkansa, elää helposti maailmassa, jossa mielestään ansaitsee materiaalista hyvää; ja paljon. Yhtäkkiä alat kuitenkin jostakin syystä kuvittelemaan, että “ansaitsetkin” vielä parempaa ja vielä enemmän; saahan sitä rahaa aina velaksi ja kerranhan sitä vain eletään, vai mitä?
Ei tässä tietenkään mitään pahaa ole. Kyllä minäkin uskon ansaitsevani kaikkea kivaa mitä elämässä voi saada. Se mikä velaksi eläjillä kuitenkin matkan varrella unohtuu, on että elämän hyviä asioita todella ei osteta luottokortilla.
Ei taas tätä pseudofilosofista höttöä!
Tämäntyyliset tekstit vaikuttavat hömpältä ja turhalta jaarittelulta tasan niin kauan kuin et ota tilannettasi tosissasi.
Jos sinulla on nyt useampi tonni velkaa, koti täynnä kaikenlaisia leluja ja tähän päälle vielä hieno auto, niin oletko todella onnellinen? Rehellisesti, oletko? Ja ennen kaikkea, kumpuaako se uskomaton onnellisuuden tunne todella niistä, vai koetko sittenkin vain hetkellistä mielihyvää ja naurettavaa ylpeyttä siitä, että sinulla oli “varaa” ottaa velkaa näihin leluihin?
Yksi perustavanlaatuisista hyvän elämänlaadun edellytyksistä on stressin vähäinen määrä. Mistä stressi sitten tulee? Tässä yhteydessä
- Stressi tulee työstä, jossa on pakko käydä kun laskuja tulee kasoittain joka kuu, eikä loppua näy
- Stressi tulee siitä, kun ei tiedä miten velat saa maksuun
- Stressi tulee siitä, kun et ole varma saatko vuokraa maksuun
- Stressi tulee ennen kaikkea siitä, että yrität tavoitella elämässäsi jotakin sellaista, joka ei todellisuudessa ole tavoittelemisen arvoista; ja tiedät sen sisimmässäsi itsekin
Hyvin tehokkaita stressin lievittäjiä ovat
- Säästäminen
- Varojensa mukaan eläminen
- Tiedostaminen, että huomennakin on rahaa – omaa rahaa
Jos olet jo velkaloukussa, tiedät kyllä sen kalvavan tunteen, joka yöllä hiipii kuin varas mieleesi. Päässä pyörii mietinnät autolainan seuraavasta erästä, asuntolainan koron nousu huolettaa, kämpän sisustukseen käytetyn kulutusluoton seuraava maksu erääntyy huomenna ja kylpyhuone pitäisi remontoida.
Jos tähän pisteeseen on päässyt, olet juuri siinä tilanteessa johon yhteiskunta sinut periaatteessa haluaakin, hyvin kuuliaiseksi kansalaiseksi, jolla ei ole varaa tai uskallusta sanoa työpaikalla vastaan tai enää tehdä todellisia itsenäisiä päätöksiä; ellei tee kunnon stoppia koko hommalle ja ryhdy tekemään tilanteen parantamiseksi jotain. Olet zombie, joka pelaa kaiken varman päälle ja on jollakin tapaa peloissaan koko ajan. Asioista on vaikea nauttia ja kotona tulee riideltyä typeristä asioista, koska pinna on kireällä.
Ei niin ole pakko elää. Se hieno auto, iso kämppä ja lukuisat lelut eivät ole sen arvoisia… sitä paitsi, saisit saman elintason vähemmällä stressillä, jos otat vähän takapakkia tässä oravanpyöräpelleilyssä ja etenet vähän hitaammin. Heti, kaikki, nyt -mentaliteetti on hyvin istutettu ihmisiin, mutta se on heille ja heidän todelliselle onnellisuudelleen todellinen este.
Miten?
Heitä luottokortit mäkeen, ala maksamaan lainoja sen sijaan että vain ylläpidät niitä ja keksi itsellesi jotakin järkevää tekemistä, jolla on todellista arvoa (tästä vaahtosinkin jo KTR -blogissa).
Aloita pienestä. Mikään suuri muutos ei tule käden käänteessä, vaan vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Sille ei voi mitään, että velkaantuneella, joka haluaa totaalisen muutoksen aikaan, koittaa hetkellisesti “laihat ajat“, koska suhtautumista rahaan ja kulutustottumuksia on muutettava nykytilanteeseen nähden niin kovasti.
Hyvä uutinen on se, että kun olet tämän vaikean ajan yli päässyt, koittaa elämässäsi sellainen vapauden tunne, jota et ole sitten lapsuuden aikojen kokenut. Se on tavoittelemisen arvoinen tila, johon pyrkimistä ei pidä pelätä.
Eikö olisi hienoa, jos kotiin ei tarvitsisi mennä laskupinon luo miettien, että millähän nekin saa maksuun?
Ihan kuten sairauden hoidossa, niin myös velkaongelmissa sairaus ei parane oiretta hoitamalla, vaan on tunnistettava sairauden syy. Velkaongelmissa ongelman ydin on siinä miten rahoihisi asennoidut ja miten niitä päätät tuhlata (niihin tärkeiksi luulemiisi asioihin). Heräteostokset ja luksustavarat, joiden uskot tuovan elämääsi väriä, ovat juuri niitä asioita, jotka tuovat turhaa stressiä elämään ja saavat sinut tuntemaan olosi vangituksi.
Mieti sitä. Et todella tarvitse kaikkea sitä sontaa heti, tässä ja nyt.
Aihetta sivuten muun muassa Vehmas Assembly on kirjoittanut hienon artikkelin elämän yksinkertaistamisesta heittämällä pois kaiken muun paitsi 100 henkilökohtaisesti tärkeintä tavaraa. Mielenkiintoinen ja haasteellinen konsepti, mutta varmasti testaamisen arvoinen.
Myös Tarkka Markka esittelee keinoja päästä eroon veloista.
Olet hyvällä asialla yksilön näkökulmasta! BKT:n kasvun kannalta kuitenkin tuhlaustalous toimii – valitettavasti…
Länsimainen yhteiskunta onkin rakennettu pyörimään tavaran tuottamisen ja kuluttamisen ympärillä. Kuten ansiokkaasti mainitsit, suurin osa tästä kaikesta on oikeasti turhaa. Mihin kukaan oikeasti tarvitsee esim. uutta autoa?
Itse olen päässyt mainitsemistasi “vaikeista ajoista” yli melko helposti. Tämä johtuu oikeastaan siitä, että opiskeluaikojen kengännauhabudjetilla eläminen jäi päälle siirtyessä työelämään ja mitään tuhlauskierrettä ei päässyt koskaan syntymään. Olenkin aina ihmetellyt sitä, että miksi suurinpiirtein keskipalkkaa nauttivat ihmiset joutuvat niinkin usein velkaongelmiin. Normipalkalla nimittäin elää mielestäni Suomessa suorastaan herroiksi! :)
Voidaan kuitenkin kysyä, että miten pitkälle tuhlaustalous toimii yleisen talouskasvun ja hyvinvoinnin hyväksi, koska jatkuva nopea kasvu on realistisesti mahdotonta. Voi ehkä lyhyellä aikavälillä näyttää siltä, että kasvu on jees ja että eihän sitä pysäytä mikään. Talouslamat yms. muistuttavat kuitenkin tehokkaasti ajoittain siitä, että ahneella on paskainen loppu. Maapallo kokonaisuutena alkaa myös olemaan tätä nykyä niin täynnä väkeä ja koska raaka-aineet ovat rajallisia, on tämän “tuhlauksen” ainakin muutettava muotoaan, että sitä voidaan jatkaa.
Parastahan tietenkin olisi, jos toisenlaiset arvot alkaisivat vallata yhteiskuntaa. Se miten arvonmuutos tulisi toteuttaa on minulle täysi mysteeri, koska normaalisti ainoa mikä ihmisiin tehoaa, on jonkinlainen herättävä katastrofi. Öljyn todellinen loppuminen olisi varmaan hyvä alku. Joka tapauksessa juuri samasta syystä velkaongelmiinkin tartutaan vasta kun on aivan liian myöhäistä kunnolla tehdä mitään.
Muutos lähtee aina yksilötasolta, mutta todellista vaikutusta sillä on vasta kun massat lähtevät mukaan.
Mielenkiintoisesti meillä on aika samanlainen rahankäyttöperinne. Minullakin on jäänyt opiskeluaikojen kengännauhabudjetti käyttöön (no vähän on tullut leveiltyä). On ihmeellistä miten paljoon vähän riittää; ja silti on voinut tehdä hankintoja. Siitä olen samaa mieltä, että normipalkalla saa ihmeitä aikaan jopa EUvostoliitossakin.
Keskituloisilla velkaongemat lähtevät varmaan juoksemaan suurelta osin jonkinlaisen kuvitellun yhteiskuntapaineen muodostamana ja siksi, että halutaan näyttää, että nyt menee “hyvin”. Halutaan asettua johonkin muottiin, joka tässä maassa ja niissä tuloluokissa on varsin kallis.
Koko systeemi on hyvin rikkinäinen. Kaikki lähtee kuluttamisesta ja sen kavamisesta, eli siinä vaiheessa kun ei tarvita enää lisää ja lisää alkaa alamäki.
“Talouskasvun vetäjinä toimivat pankit, pikavippifirmat, kuluttajien ja valtion velanotto, ja korkeiden varallisuusarvojen tukema kuluttajien luottamus ja siitä seuraava kulutus. Valtio tykittää rahaa tutkimukseen, josta seuraa enimmäkseen työttömiä tohtoreita ja vähemmän patentoituja keksintöjä. Samalla hintataso pysyy Suomessa korkealla.”
Mikä kohta tässä on oikein rakennettu ja suunniteltu?
Onhan se selvää että aina voidaan paikkailla esimerkiksi myöntämällä lisää lainaa ja näin kasvatetaan lisävelkaa. Jihuu taas ihmiset kuluttavat ja kun vielä lyödään korot pohjiin niin saadaan boostia toiminnalle. Tämä on välttämätön toimenpide että saadaan pidettyä pyörät pyörimässä.
Ongelmat eivät poistu odottamalla. Kyllä se kaikki muuttuu kun “johto” alkaa valtiossa tekemään oikeita päätöksiä eikä vain kalastele ääniä. Tosin miten saadaan johtoon ihmisiä jotka sinne kuuluisivat jos ei he kalasta ääniä. Juuri tästä syystä on asioista päättämässä missejä, runoilijoita ja muita epäpäteviä kavereita! Se kertoo osaltaan koko systeemin sisällä olevasta turhasta “mädästä”.
Otetaan esimerkkinä Anni Sinnenmäen heitto: “yrityksien osinkoja voisi tuplaverottaa.” Siis missä tämä henkilö on ollut kun Suomen tulevaisuutta on mietitty? Mitä tuolla saavutetaan? No ainakin lisää työttömiä, yrittäjien vähenemistä, valtion tulojen ehtymistä pitemmällä tähtäimellä ja menojen kasvua! Melkein katkesi verisuonet päästä kun Sinnenmäen ehdotuksen luin Kauppalehdestä.
No nyt vähän poikkesin aiheesta, mutta asia johti toiseen..
Minusta on niin huvittavaa kun telvisiossa ja muualla on näitä ns. velkaneuvojia ja mitä oon yle tv 2 ohjelmaakiin katsonut niin nää velalliset alkaa maksaa esim 12 000e velkoja velkaneuvojan vinkeillä ja pitää maksuvapaita kuukausia esim. asuntolainan maksuissa jne että saa velkojaan hoidettuu niin ei hyvä ollenkaan.
Ja toisekseen 2 vuoden päästäkii näillä ihmisillä on tää sama 12 000e velkaa koska velka kasvaa 100e jo siinä ku tekee pikku laskulle maksusuunitelman ja nää perkeleen velkaneuvojat neuvoo väärin että tee maksusuunnitelma, millekkään perintä toimistolle ei maksusuunnitelmaa kannata tehä varsinkiin jos velkoja on paljon.
Ja toisekseen nää ihmiset maksaa 100-400e velkoja kuussa ja kaikki erissä. Mieluummin maksan 200e laskun ilman lisäkuluja, maksusuunitelma kuluja + 5e per lasku, ja toisekseen jos maksat perintätoimistolle 200euroa tuhannen euron laskusta siihen ei tuu sitä maksua maksusuunnitelmasta, että ei ne sille maksusuunnitelmalle voi mitään jos ei sitä tee ja sekiin vaan on rahastusta.
Itselläni on hyvin huonoja kokemuksia pikavipeistä, pienistä kulutusluotoista sekä osamaksuista. Saanut näistä luottohäiriömerkintöjä, velkosmustuomioita, ja loppuen lopuksi minut on todettu varattomaksi.
Myönnän kyllä että olen ollut hyvin leväperäinen rahojen suhteen, ja pahin virhe mitä ihminen ikinä omassa taloudessaan voi tehdä, on käyttää lainarahaa kuin omia rahojaan.
Varsinainen helvetti lähtee liikkeellä siitä pienen pienestä ajatuksesta, että “kyllä minä maksan tämän pikavipin sitten ensi kuun palkasta pois”. Itse työskentelen terveydenhoitoalalla ja kuukausittaiset tuloni ovat alle 2000 euroa. Pahinta pikavipeissä ja muissa korkeakorkoisissa lainoissa (myös osamaksuissa) on se koukuttava tunne siitä, että on todella rahoissaan ja pystyy elämään Sinkkuelämää-life styleä vaikka se ei ole näillä tuloilla mahdollista.
Jossain vaiheessa laskuja, perintäkirjeitä ja muita muistutuksia veloista ei enää edes huomioi normaalin postin seassa, vaan ne saattavat mennä suoraan paperinkierrätykseen. Minulle ensimmäinen herätys oli vasta Helsingin Käräjäoikeuden kirjattu kirje, jossa minulle oltiin asettamassa velkomustuomiota. Menin paniikkiin, ja jätin asian sikseen.
Otin lainaa kunnes luottotiedot menivät. En mennyt ulosottoviranomaisen varaamalle käynnille, vaan jänistin. Lainaaminen loppui siihen kun en sitä enää luottotietojen tahriintumisen takia saanut. Olisi kannattanut ottaa isohko kulutusluotto esimerkiksi ja maksaa kaikki pienemmät lainat pois. Mutta nyt sitten puolet palkasta menee entisiin velkoihin.
[...] Kaikki huonot tavat on kuitenkin mahdollista kesyttää, jos vain halua löytyy. Kesytyksen ei myöskään tarvitse olla kivulias prosessi. Halu on kuitenkin löydyttävä. [...]
[...] Jos sinä kuluttajana tunnistat itsesi jutun ongelmatapauksista, niin ensimmäinen askel parantumiseen on sen ymmärtäminen, että vain itse voit ongelmiisi ja niiden syntyyn vaikuttaa. Kirjoitin aiemmin aiheesta jutun “Tätä ilman et veloista eroon pääse“. [...]
Opintolainasta se kierre sitten lähti (vuonna 1999). Pian mukaan tuli Stockka kortti (luotollinen), töihin päästyä veljekset Visa ja Amex. Noiden kanssa kerkesin pari vuotta hölmöillä kunnes tajusin että kuukausilaskut on niin suuret että lainat piti niputtaa yhteen pankkilainaan (10.000e) ja taas saatiin inhimillisempi maksuerä.
Mutta kun tyhmä ei opi kerrasta, pääsin paremmin palkattuun työhön ja “taas meni lujaa”. Uutta korttia kehiin ja parit typerän kalliit heräteostokset kuten 3.000 euron 42″ plasma televisio ja 10.000 euron _käytetty_ BMW auto(lainarahalla tietenkin, kuinkas muutenkaan).
Laskuista selvisin nipin napin mutta muuten meni hyvin. Olinhan sentään vielä alle 30-vuotias. Asiat kuten velattomuus ja jopa varallisuus olivat kaukaisia haaveita jotka “sitten hamassa tulevaisuudessa” toteuttaisin. Jotenkin, en vain tiennyt vielä miten.
No kun tähän kulutushullun nirvanaan oltiin päästy, oli lainaa lähemmäs 30.000 euroa, eikä oikeastaan mitään joka olisi minkään arvoinen. No olihan auto tosiaan Coupe BMW, mutta sillä oli jo paahdettu menemään niin paljon ettei kukaan olisi ikimaailmassa ostanut sitä. Paitsi minä, koska halusin juuri mustan Coupe BMW auton. Kyllähän minä autoa tarvitsinkin, mutta huomattavasti halvempi ja vähemmän ajettu olisi ajanut saman asian paljon järkevämmin.
Voitte arvata mitä seuraavaksi tapahtuu kun jäin työttömäksi “tuotantotaloudellisista syistä”. Kyllä, sitten tuli laskua laskun perään, muistutusta, huomautusta, haastetta ja lopuksi kirje ulosottovirastolta. Huolellisesti ja vuosia rakennettu korttitalo meni hetkessä tuusan nuuskaksi.
Vuosina 2007-2008 olin työttömänä yhteensä yli vuoden, uusia töitä ei oikein jaksanut edes hakea tosissaan koska aiemman tulotasoni ansiosta ansiosidonnainen oli kohtuullisen hyvä ja toista yhtä hyväpalkkaista työtä en löytänyt enkä saanut mistään. Ulosotto ystävällisesti muistutti joka välissä jälkikäteen “helpon elämän” kallista hintaa.
Tällä hetkellä joudun laskemaan ruokakaupassa jokaisen euron ja miettimään tarvitsenko todella jotain asiaa ennenkuin ostan sen. Suurimpia turhia kulueriäni oli ja edelleen on alkoholi + bilettäminen, sitä en kiistä, pidettäköön sitä vaikkapa harrastuksena.
Kyllähän se aluksi harmitti että vuosina 1999-2006 itse rakentamani velkahelvetti kaatui. Mutta, samalla se oli parasta mitä minulle olisi voinut tapahtua (poislukien etten voittanut lotossa taaskaan sitä päävoittoa), sillä siitä alkoi talouteni pakotettu tervehtyminen (ei mahdollisuutta edes vahingossa tehdä lisää velkaa) ja henkinen kasvu.
Nyt tämä korpitaival ja katumusharjoitus alkaa olemaan lopuillaan, sillä loppukesästä olen velaton ihminen.
Mitä minä olen oppinut näiden hullujen vuosien päätteeksi? No sen että onhan se aivan uber hienoa omistaa iso taulutelevisio miltei 3 vuotta ennenkuin kukaan kavereista (ostin omani vuonna 2004) ja että on aivan mahtavaa kun pystyy noin vain ostamaan heräteostoksena parin sadan pleikkarin ja sen pelin jota oli kiva pelata toimitohotellin aulassa näytillä olleessa ständissä. Kuluttaminen on hauskaa, maksaminen taas ei ole.
Tässä toimeentulon rajamailla hiippaillessa olen oppinut miettimään mitä asiat maksavat ja tarvitsenko niitä _todella_ vai onko kyseessä vain halun tyydyttäminen. Olen uudelleen ymmärtänyt rahan arvon. Se että ostaa samaa rahaa kalliimmalla (laina + korko) on vain tyhmää. Vaikka itse en ole käyttänyt, niin olen sitä mieltä että pikavippikiskat pitäs kieltää lailla ja antaa omistajien kärsiä itse luottotappionsa (ei ulosotto oikeutta moiselle rikolliselle kiskonnalle jossa luoton myöntökin tapahtuu vähintään arveluttavan heppoisilla perusteilla).
Olen edelleen sama egoisti, mutta jatkossa aioin olla oman talouteni herra ja rahan suhteen paljon tarkempi. Sen mitä nyt maksan ulosottoon (700 euroa kuukaudessa), aion tulevaisuudessa säästää. Heti kun luottotiedot antavat myöten, muutan selkeästi halvempaan vuokra-asuntoon tai keksin jonkun toisen ratkaisun asumiseeni. Yksineläjälle 50+ neliönen ja 850 euroa kustantava asunto on liian kallis ja liikaa luksusta (Helsinki), mutta luottotietojeni vuoksi en voi tätä pakollista kuluerää juuri nyt optimoida.
On ollut mukava lueskella näitä juttuja tältä sivustolta ja se on antanut minulle monta hyvää vinkkiä oman talouden turvaamiseen sekä rakentamiseen tulevaisuudessa. Ensimmäinen asia minkä teen on oman puskurirahaston säästö, sen jälkeen alan säästäen ja sijoittaen kerätä ennalta määräämätöntä summaa kokoon. Haluan kasvattaa nettovarallisuuttani mahdollisimman paljon ja nopeasti mutta mahdollisimman pienellä riskillä. Siihen ei ole kuin yksi tie: säästäminen ja pihtailu.
Yksi mielessä pyörinyt vaihtoehto on ollut osittainen downshiftaaminen, se helpottaa säästämistäkin kummasti kun ei hanki periaattessa mitään mitä ei välttämättä tarvitse ja asuu mahdollisiman edullisesti.
Oman talouden ja rahankäytön suunnittelua pitäisi todellakin opettaa koulussa, ongelma on vain siinä että koko nyky-yhteiskunta rakentuu velan ja lainan luoman rahankierron päälle. Työnantajankin on helppo kyykyttää perheellistä ja asuntovelkaista, ne on nöyriä lampaita kun pelkäävät mitä käy jos avaakin vahingossa suunsa ja puhuu mitä oikeasti on mieltä. Pari anarkistia sinne tai tänne ei tämän eikä minkään muun maan taloutta kaada, mutta ihminen joka on taloudellisesti turvattu muutamaksi vuodeksi eteenpäin ilman yhteiskunnan tukea tai töitä on huomattavasti paremmassa asemassa kuin velallinen orja. Se on nimittäin myös huolettomampi ja onnellisempi.
Sitten kun on tarpeeksi hilloa purkissa, voin alkaa miettimään seuraavaa vaihetta joka on tästä maasta poistuminen jonnekkin miellyttävämpään paikkaan ja tehdä siellä tai sieltä käsin sellaisia töitä jotka oikeasti kiinnostaa.
Ai niin ja mulla on se plasma TV sekä se BMW vieläkin, tosin talven yli seisonnassa jotta säästän vakuutuksissa ja bensoissa, töihin kun voi myös kävellä. Töihin teen melkein joka päivä omat eväät, säästöä sekin ja työpaikka ruokalan safkat on maultaan ihan anaalista.
Olipahan avautuminen, mutta näin värikkäällä taustalla olen liittymässä saitureiden riveihin.
Fantastinen kertomus. Suurkiitos siitä, että jaoit sen kaikille meille! Tosielämän tarinat ja kohtalot ovat aina ne mielenkiintoisimmat ja opettavaisimmat, koska ne nimenomaan perustuvat kokemuksiin ja aitojen ongelmien läpikäyntiin sekä (toivon mukaan) niiden kautta saatuihin oivalluksiin. Olet oppinut paljon vuosien mittaan, ja sen puolesta luulen, että sinulla on myös paljon opetettavaa niille, joilla saman kaltainen prosessi on vielä kesken.
Erityisen ihailtavaa on se, että vaikeudet ja “romahdus” eivät ole lannistaneet sinua itsesääliin, vaan se on lähinnä antanut uutta puhtia ottaa itseä niskasta kiinni ja kääntää kelkka kokonaan uusille urille. Tervetuloa joukkoon!