Tarina vapaudesta
Törmäsin netissä seikkaillessani erääseen tarinaan, joka sai miettimään elämän tärkeysjärjestyksiä.
Tarina
Vene rantautui pienen auringon paahtaman meksikolaiskylän satamaan. Turisti onnitteli kalastajaa saaliin erinomaisesta laadusta ja kysyi kauanko pyydystämiseen meni.
“Ei kovin kauaa,” vastasi kalastaja. “Miksi et sitten pysynyt merellä kauemmin ja pyydystänyt enemmän?” Kysyi turisti ymmällään.
Kalastaja kertoi, että saalis tyydytti hänen ja perheen tarpeet. Turisti kysyi, “Mitä sinä sitten teet loput ajasta, kun et kalasta?”
“Nukun myöhään, leikin lasteni kanssa, ja vietän siestaa vaimoni kanssa. Iltaisin menen kylille tapaamaan ystäviäni, otan muutaman oluen, soitan kitaraa, ja laulan muutaman laulun. Minulla on kaikkea mitä tarvitsen.”
Turisti keskeytti kalastajan, “Olen yrityskonsultti ja voin auttaa sinua! Sinun pitäisi kalastaa pidempään joka päivä. Voit myydä ylimääräiset kalat. Lisätuloilla voit ostaa isomman veneen.”
“Mitäs sen jälkeen?” kysyi kalastaja.
“Suuremman veneen mukanaan tuomilla voitoilla voit ostaa toisen ja kolmannen veneen, kunnes sinulla on kokonainen laivasto kalastusaluksia. Sen sijaan, että myisit kalaa välikädelle, voisit neuvotella sopimukset suoraan tehtaan kanssa tai jopa avata oman tehtaasi. Sitten voitkin lähteä tästä kyläpahasesta ja muuttaa suurkaupunkiin, kuten Los Angelesiin tai New Yorkiin! Sieltä voisit hallinnoida koko kalastusimperiumiasi.”
“Kauanko siihen menisi?” kysyi kalastaja.
“Kaksikymmentä, ehkä kaksikymmentäviisi vuotta,” vastasi turisti.
“Ja sen jälkeen?”
“Myöhemmin? Noh ystäväiseni, tämän kaiken jälkeen homma muuttuu mielenkiintoiseksi,” vastasi turisti nauraen. “Kun olet kasvattanut liiketoimintasi todella suureksi, voit alkaa ostamaan ja myymään osakkeita ja tulla miljonääriksi!”
“Miljonääriksi? Todellako? Ja sen jälkeen?” kysyi kalastaja.
“Sen jälkeen voit jäädä eläkkeelle, elää pienessä kylässä meren äärellä, nukkua myöhään, leikkiä lastenlastesi kanssa, napata muutaman kalan, viettää siestaa vaimosi kanssa ja nauttia illoista baarissa ystäviesi keskellä.”
Tarinan opetus on tietenkin se, että kannattaa todella miettiä mitä elämältään haluaa. Saatat olla lähempänä tavoitteitasi kuin luuletkaan.
Vaikka tarina itsessään on kaukana realismista yksinkertaisen elämän helppouteen liittyen, sai se silti ainakin minut miettimään vähän syvemmin, että miksi sitä kuuta oikein taivaalta kurkottelee. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö pitäisi pyrkiä elämässään parhaimpaansa ja saavuttaa asioita. Hyvä on kuitenkin välillä pysähtyä kunnolla miettimään, että onko itseään järkevää väkisin tunkea syvemmälle siihen oravanpyörään kuin on pakollista. Harvassa tapauksessa se vapaus koittaa sitä kautta. Rahallinen varallisuushan ei todellisuudessa kovinkaan monella ole se varsinainen tavoite, vaan se vapaus, jonka sen avulla saavuttaa.
Harva kuitenkaan kovin usein pysähtyy miettimään, että millä keinoin tuota vapautta kannattaa oikeasti lähteä tavoittelemaan. Onko se uraputki isossa firmassa, yrittäjänä vaativalla alalla vai jotakin muuta kautta.
Henkilökohtaisesti olen jo pitempään miettinyt, että uraputki ei ainakaan itselleni ole se oikein vaihtoehto. Olen jo liian pitkään joutunut väistelemään unelmien toteuttamista kaiken tämän realismin keskellä. Realismi edelleen säilyy, mutta entistä hanakammin olen ryhtymässä toteuttamaan haaveitani ja itseäni; vuodet kun lipuvat turhan nopeasti nykyään ohi.
Ammennan paljon inspiraatiota ja innostusta kirjoista. Yksi suuren vaikutuksen tehnyt kirja on Timothy Ferrissin loistava ja inspiroiva teos oravanpyörästä irtautumisesta. Ainakin itseäni kyseinen teos on potkinut jo jonkin aikaa eteenpäin ideoiden ja yritystoiminnan kehittämisen saralla. Käytännössä itselläni asiat ovat vielä ideointiasteella, mutta yritys minulta jo kuitenkin löytyy ja olen saamassa kuvioitani koko ajan selkeämmäksi. Joka päivä tavoitteet tulevat lähemmäksi, vielä ehkä haparoiden, mutta silti määrätietoisesti. Kannattaa lukaista. Nykyisellä dollarin vaihtokurssilla se kustantaa noin 10 euroa.
Neljän tunnin työviikko Amazon.comista
Kuten varmaan arvaatkin olen myös itse pohdiskellut aivan samoja asioita. Asian tiimoilta minulla on tällä hetkellä iltalukemisena Robin S. Sharma:n kirja “The Monk Who Sold His Ferrari – A Fable About Fulfilling Your Dreams & Reaching Your Destiny” (http://www.amazon.com/Monk-Who-Sold-His-Ferrari/dp/0062515675/ref=sr_1_1?ie=UTF8&s=books&qid=1258183499&sr=1-1)
Meidän jokaisen “kuu”, jota tavoittelee on hieman erilainen. Jotkut jättäytyvät esimerkiksi yhteiskunnasta täysin ulos ja ovat tyytyväisiä elämäänsä. Mikäli tavoitteen saavuttaminen vaatii oravanpyörässä juoksemista voi hakeutua sellaisiin työtehtäviin, jotka vastaavat mahdollisimman paljon sellaista mitä tekisi muutoinkin. Näin työ ei enää olisikaan “työtä” vaan siitä itsessään saisi elämälleen merkitystä. Yksi ehkä ihan hyvä esimerkki tästä on entinen Nokian talousjohtaja, joka irtisanoutui ja koulutti itsensä sairaanhoitajaksi. Sisyfos kivi kirjoitti tästä omassa blogissaan: http://sisyfoskivi.blogspot.com/2009/11/kolmas-valintamme-onko-tyo-sisalto-vai.html
Jotkut löytävät myös elämälleen sisällön työn ulkopuolelta ja käyttävät työtä vain tämän haluamansa elämän rahoittamiseen.
Yrittäjyys antaa oman tietynlaisen vapauden, mutta olet nähnyt myös sen toisen puolen, kuten itsekin. Kaikesta huolimatta yrittäjyyttä on helpointa lähteä toteuttamaan mahdollisimman nuorena, monestakin eri syistä johtuen. Joten jos siltä tuntuu, kannattaa sille tielle lähteä ilman muuta!
Tässä vielä yksi linkki entisen Nokialaisen valinnasta: http://www.studio55.fi/artikkeli/963294/
Pitääpä ottaa omaksi iltalukemisekseni myös tuo. Tällaiset tarinat ihmisistä, jotka oikeasti ovat saavuttaneet unelmiaan, ovat aina mielenkiintoisia.
Se on totta, että kaikki on suhteellista tässäkin. Itse koen “oravanpyörän” nimenomaan jonakin sellaisena, jota joutuu vähän kuin olosuhteiden pakosta tekemään, vaikka ei niin haluaisikaan; ja sellaisena työnä, joka ei tarjoa mitään muuta kuin toimeentulon. Jos siis voi työkseen tehdä juuri sitä mitä haluaa ja saa siitä tarpeellisen lisäannoksen sisältöä elämään vapaa-ajan lisäksi, ei varsinaisesti enää kuulu oravanpyöräjuoksijoihin perinteisessä mielessä.
Tässä mielessä siis itsekin pyrin eroon oravanpyörästä. Sainkin vinkin tuttavaltani eräästä intohimojani läheltä liippaavasta työpaikasta ja aion tähän myös hakea. Mikäli jobiin pääsen, on se tietenkin aimo askel oikeaan suuntaan elämänlaadun parantamisessa.
Yrittäjyyden riskien realisoituminen on todellakin tullut nähtyä vähän turhankin läheltä. Se ei kuitenkaan ole liiaksi pelottanut, sillä yritystoimintaa voi pyörittää niin monella tapaa, kevyesti ja raskaasti. Kaikki riippuu siitä mitä ylipäätään aikoo tehdä ja miten. En ensimmäisenä esimerkiksi itse ole pystyttämässä yritystoimintaa, joka vaatii runsaasti työntekijöitä, pääomaa tai muuta tällaista; ainakaan toiminnan alkumetreillä. Tavoite on ottaa “hiljaa hyvä tulee” -asenne.
Muuten hyviä linkkejä, kiitos.
Kiitos taas hyvästä postauksesta, Saituri!
Mulla on tällä hetkellä luettavana samaa teemaa käsittelevä kirja Escape from Cubicle Nation. Vaikuttaa alun perusteella oikein hyvältä.
Kirjan eka luku löytyy kirjoittajan blogista. Se on ehdottomasti lukemisen arvoinen:
http://www.escapefromcubiclenation.com/
Itse olen tavallaan tuon loikan jo tehnyt, kun reilut viisi vuotta sitten vaihdoin vakituisen työpaikan epävarmempaan ja huonommin palkattuun. Voin sanoa, että kertaakaan en ole katunut. Toimeentuloon liittyviä kysymyksiä loikka ei ratkaissut, mutta kyllä elämä on ihan älyttömän paljon parempaa, kun pystyy tekemään enemmän juuri niitä asioita, joista pitää.
Taitavat lähteä meikäläisellä kaikki nämä kirjat tilaukseen.
Tuosta Escape From Cubicle Nationista olen omassa blogissani aiemmin kirjoittanutkin: http://www.taloudellinenriippumattomuus.com/2009/11/kirja-arvostelu-escape-from-cubicle.html
Google booksista löytyy kirja lähes kokonaan, jos haluaa katsoa, että onko se sen tyyppinen kirja, joka itseä motivoi (linkki löytyy blogista).
Itse pidin kyseistä kirjaa enempi motivoivana teoksena. Ainakaan pelkän kirjan lukemisen perusteella en loikkaa yrittäjäksi tekisi.
Hyvä arvostelu, KTR. Juu, ei varmasti ole riittävä opas yrittäjäksi ryhtyvälle!
Sellainen yllättävän hauska kotimainen kirja yrittämisestä on muuten Jaakko Lyytisen ja Kirsi Pihan Yritä edes. Siinä on paljon kiinnostavia yrittäjähaastatteluja Juhani Merimaasta Marko Parkkiseen.