Olen jälkeenjäänyt!
Kyllä hyvät ihmiset. Nyt on tultava tässäkin asiassa kaapista. Minä olen jälkeenjäänyt… ainakin teknologisesti.
Jos vain on käytännöllisesti mahdollista, niin ostan vähänkään kalliimmaksi luokiteltavat tai sellaisiksi helposti muodostuvat ”luksus”- ja käyttötuotteeni käytettyinä, vanhoina- tai perusmalleina; miksei näiden kolmen yhdistelmänäkin.
En periaatteessa milloinkaan siirry uuden teknologian käyttäjäksi ensimmäisten joukossa, vaan mieluummin laahaan kehityksestä perässä noin kaksi, joissakin tapauksissa viisikin vuotta tuotelajista riippuen.
Näin teen siksi, että en ole vielä tavannut niin mullistavaa ja elämää helpottavaa keksintöä, että siihen pitäisi saman tien tarrautua. Usein myös uuteen ja vakiintumattomaan teknologiaan saa pettyä pahan kerran.
Hyvänä esimerkkinä toimii HD-DVD ja Blu-Ray taisto, jossa Blu-Ray valikoitui kisan voittajaksi. HD-DVD laitteita kuitenkin myytiin kasapäin, samoin kuin tuon formaatin elokuviakin. Aikaiset teknologian omaksujat tekivät siis virheinvestoinnin ja omistavat nyt laitteen, jolla ei tulevaisuutta ole. Sama kamppailu käytiin aikoinaan myös VHS- ja Betamax järjestelmien välillä.
Tietenkin voidaan sanoa, että tänä teknologian ihmeaikana mikään formaatti ei kestä viittä vuotta kauempaa, joten kuluttajan riski olisi siinä mielessä pienempi, kun kuitenkin laitteistot on uusittava taas kohta. Tässä kuitenkin piilee juuri se asian ydin, että aikansa jatkuva seuraaminen käy kukkarolle hyvin äkkiä ja raskaasti.
Peränpitäjänä saan samat tuotteet kuin muutkin, mutta merkittävillä alennuksilla, lisäksi voin poimia joukosta sen pitkäikäisimmän teknologian. Tarkkaavaisuutta silti vaaditaan, että todella saa sitä mitä hakee, eikä kahmaise käsiään kiinni paskaan.
Vanha, hyvä malli
Useinmiten mallit uudistuvat vain siksi, että ne halutaan keinotekoisesti “vanhentaa”; ei siksi, että vanhalla ei saisi tehtyä samaa kuin uudella.
Jos katsoo esimerkiksi autoa tuotteena, niin ei se perusteiltaan ole juuri muuttunut edes 50 vuodessa. Silti joka vuosi autojen valmistajat toinen toisensa perään kilpaa huutavat keksineensä auton uudestaan. Kaikki todellisuudessa tietävät, että korkeintaan puskurin muotoa on muutettu ja lampuista tehty entistä vaikeammin vaihdettavat, mutta tunnepuolella asia on sitten jo toinen. Kukaanhan ei halua jäädä kehityksestä, vai mitä?
Unohtamalla tyystin teknologian vanhentumisajattelun ja tarkastelemalla puhtaasti sitä miten tuote tyydyttää sen tarkoituksen, tarvitsen huomattavasti vähemmän rahaa saman elintason ylläpitoon kuin henkilö, joka hankkii aina sen viimeisimmän vimpaimen. Käytössä ja toiminnallisuuksissa eroa ei juuri huomaa.
En väitä, etteikö taktiikka tarkoita “karkkiefekteistä” luopumista jossain määrin, mutta itselleni vaihtokauppa on sen arvoinen.
Esimerkkinä käytetystä ja vanhasta mallista voin mainita esimerkiksi tietokoneeni, PowerMac G5:n, joka toimii kuin junan vessa (sillä saa toki aikaan paljon enemmän). Kone on huikeat viisi vuotta vanha, mutta porskuttaa edelleen omassa käytössä kuin uusi, eikä ikää ainakaan koneen nopeudessa huomaa niillä prosesseilla joita siinä ajan, kuten elokuvat, internet, tekstinkäsittely, kevyt kuvanmuokkaus yms. Hintaa vehkeellä oli peräti 200 euroa. Kyseessä on kuitenkin ammattilaiskone, jota pystyy päivittämään tarpeen mukaan osa osalta, joten kauppa oli erinomaisen kannattava.
Toisaalta, myös “upouuden” vehkeen voi ostaa. Tällöin kannattaa tarkkailla, onko jokin kaipailemasi tuoteryhmän malli siirtämässä pois mallistosta. Tällaisina hetkinä voi tehdä todellisia löytöjä alennusten suhteen. Stockmannin Hullut Päivät ovat yksi paikka, jossa vanhoista malleista usein pyritään eroon pääsemään.
Perustuote on paras
Yleinen keino, jolla pidän kuluni kurissa on se, että pyrin hankkimaan lähinnä “yhden toiminnon” tuotteita. Kokemuksieni mukaan all-in-one laitteet ovat hyvin bugisia, helposti hajoavia ja jokainen ominaisuus on kompromissi jollakin tapaa (ehkä iPhonea lukuunottamatta, joka on hieno esimerkki uuden teknologian todellisista mahdollisuuksista… mutta ei siinäkään akku juuri kestä).
Nykyinen kännykkäni, Nokia 2610 on hyvä esimerkki yksinkertaisuuden iloista. Se on peruspuhelin, joka on tarkoitettu nimenomaan puhumiseen, vaikka kieltämättä edelleen sisältää enemmän ominaisuuksia kuin todellisuudessa käytän. Se myös todella on erinomainen puhelin, sillä akku pysyy latingissa lähes viikon edelleenkin, vaikka puhelin on kolme vuotta vanha. Kuuluvuus on erinomainen ja käyttötuntuma laadukas, eikä ongelmia ylipäätään ole; ellei sitten näytön idioottimaisesti tummennettua peililasipintaa, josta ei aurinkoisella säällä näe mitään lasketa mukaan.
Yrityskäytössä ymmärrän 600 euron mobiilitietokoneet, mutta yksityiskäytössä en näe niissä hinta-/hyötysuhteeltaan mitään järkeä muuna kuin kalliina munanjatkeena.
Edullisista perustuotteista pidän myös siksi, että kun ne viimein heittävät veivinsä, ei juuri harmita, vaan voin suoraan vain marssia rahaa miettimättä hankkimaan uuden.
Suurimpana plussana perusmalleista on sanottava, että paradoksaalisesti ne ovat usein myös pitkäikäisimpiä ja tuovat suurinta vastinetta rahalle. Perusmalli ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin halpa, ainakaan omassa maailmassani, sillä laatuajattelu kulkee olennaisena osana mukana ostopäätöksiä tehdessäni.
Miksi suosin erityisesti käytettyjä tavaroita?
Olen laajoissa empiirisissä kokeiluissani tullut siihen tulokseen, että parhaat ostokseni – olivat ne sitten elektroniikkaa tai mitä tahansa – ovat tähän mennessä olleet käytettyjä. Hyvänä esimerkkinä voin mainita edesmenneet pelikonsolini, kuten Playstation 2 ja Wii, jotka molemmat hankin alunperin käytettyinä kuin myös aiemmin mainitsemani PowerMac G5:n.
Suosin käytettyjä tavaroita muun muassa siksi, että
- Hinta on reippaasti alhaisempi kuin uudessa. Silti tuote täyttää sille tarkoitetun funktion.
- Vaikka tuote on käytetty, on se silti usein kohdallani hiljattain kauppoihin saapunutta uusinta teknologiaa. Toisaalta käyn tällaisilla ostoksilla hyvin harvoin
- Riski huonoon ostokseen on kohtuullisen pieni, sillä jos esimerkiksi pelikonsoli on kestänyt viimeiset pari vuotta normaalia käyttöä, on se suurella todennäköisyydellä hyvä yksilö, joka kestää samanlaista käyttöä vielä seuraavatkin pari vuotta. Toki tässä kohdin vaaditaan jo sitäkin, että tietää mitä varoo kauppaa käydessään ja ymmärtää, että takuuta ei ole. Muissa, vähemmän teknisissä ostoksissa riski on lähes olematon.
- Kun on tullut aika hankkiutua tavarasta eroon ja myydä se eteenpäin, olen melkein poikkeuksetta saanut siitä saman tai vain hieman alhaisemman hinnan kuin mitä siitä itse – käytettynä - maksoin. Näin menetellen en siis käytännössä maksanut tuotteesta ja sen käytöstä juuri mitään. Lopuksi olen pahimmillaankin jälleenmyynnissä hävinnyt vain muutaman hassun euron. Halpa vuokra, kun ottaa huomioon, että viimeisinkin kone oli käytössä vuoden.
Tietenkin on omattava jonkinlaista perstuntumaa ja arvostelukykyä sen suhteen mitä voi turvallisesti käytettynä ostaa, koska myös “pommiostoksen” tekeminen on todellinen uhka, erityisesti käytettyjen tavaroiden kauppaamista aloitellessa. Tähän auttaa terve järki ja pikkuhiljaa kertyvä kokemus. Kovin isoilla ostoksilla ei siis pidä liikenteeseen lähteä. Artikkelini nettihuutokaupasta auttaa tähän.
Kokemukseni mukaan käytetyt tavarat ovat täysin tarpeettomasti aliarvostettu luonnonvara. Jostakin syystä ihmisillä on kuitenkin ihmeellinen synnynnäinen tarve omistaa uutta, vaikka tosiasiassa jo viikon käytön jälkeen se uusikin on jo käytetty.
Kelpaako sinulle käytetty vai onko aina oltava uusin ja edistynein malli? Kerro miten itse lähestyt teknologiaa omassa kuluttamisessasi! Pidätkö yksinkertaisesta, vai oletko ominaisuuksilla mässäilijä? Anna palaa!
G5 on hyvä hankinta, joskin Apple ei enää tue käyttöjärjestelmissään näitä vanhempia Intel-aikakautta edeltäviä laitteita. Tästä syystä tulevaisuudessa ei pääse nauttimaan ohjelmista enää samalla tavalla.
Käytetyissä MacBookeissa laitteen arvo pysyy myös paljon vakaampana kuin muissa PC-läppäreissä. Itse maksoin vuoden 2008 läppäristä 400 euroa, millä olisi saanut jo halvimman täysikokoisen PC:n, mutta laitteen kokonaislaatu on sen verran kovempi että päädyin käytettyyn mäkkiin.
Kauppaa tehdessä panin merkille, että näppäimistön vierestä kuoresta oli haljennut pieni hammastikun kokoinen muovinpalanen. Tämä on Applen tunnustama valmistusvika ja kaupan jälkeen marssinkin Applen huoltoon, missä koneeseen vaihdettiin koko topcase eli koko ylätaso näppäimistöineen ja touchpadeineen. Ilmaiseksi. Kone pelaa erinomaisesti ja uskon saavani tästä kevyesti yli 200 euroa vielä parinkin vuoden päästä.
Hyvä, että joku muukin on tehnyt hyviä kauppoja.
Kieltämättä tanssin hetken aikaa nuoralla sen suhteen, että hankinko vanhempaan tekniikkaan kuuluvan G5 -prosessorikantaan kuuluvan koneen, mutta tulin siihen tulokseen, että jos kone on minulla käytössä 2-3 vuotta, ei se tule tuottamaan ongelmaa. Leopardi siinä kuitenkin pyörii heittämällä ja käyttämäni ohjelmistotkaan eivät tuota ongelmia. Vähän tietysti saa katsoa, mitä koneeseen laittaa, mutta ei se este ole ollut työskentelyssä.
Itse etsin tietokoneeseen uutta näyttöä ja nopean selauksen perusteella jo 100€ summalla saa 23-24 tuumaisen näytön takuulla. Näytti olevan jopa 2,5 vuotta takuuta jäljellä.
Itse teen pienen varmistuksen ja ajan sen 40km katsomaan/hakemaan näyttöä. Ei tule ikäviä yllätyksi ja postikuluja!
Suosittelen ehdottomasti käytettyjen tavaroiden selaamista ennen hankintaa. Esimerkiksi TV:t lähtee niin pienillä hinnoilla verrattuna kaupanhyllyyn.
Vuonna 1997 ostin viimeisen kerran tietokoneen täyteen hintaan. Ja velaksi. En ehtinyt sitä maksaa niin nopeasti kuin sen arvo laski. Siitä viisastuneena olen aina ostanut alennusmyynnistä, käytettynä tms. Viimeksi ostin Hobby Hallista asiakaspalautuksena tulleen tietokoneen, jonka hinta oli slvästi alempi kuin hyllyuuden. Lisäksi se oli poistoissa lisäalennuksella. Ja kun vaimo sattui olemaan Stocmannilla töissä, sain vielä henkilökuntaa-alennuksen. Jos olisi ollut vielä jokin alennus niin olisinkohan saanut rahaa jopa takaisin…:)
Allekirjoitan Saiturin havainnot käytettyjen laitteiden luotettavuudesta ja kestävyydestä. Meille tosiaan myydään koko ajan laitteile yhä lyhempää käyttöikää. Ennen kodinkone kesti 20 vuotta ja talot isält pojalle. Nyt pitää saada uusi telkkari muutaman vuoden välein ja juuri kuulin eräältä rakentajalta, miten hänen rakentamansa talon perustusbetonin kestävyys on mitoitettu 40:ksi vuodeksi.
Surullisia aikoja elämme, mutta niin se on, että viisas pääsee vähemmällä.
Itse en ole montaakaan suurta hankintaa tehnyt, mutta suosin itse myös käytettyjä ostoksia. Viimeisempänä on uusi puhelimeni, josta maksoin peruspuhelimen hinnan käytettynä ja sain vastineeksi yrityspuhelimen, joka tukee niin 3G kuin WLAN tekniikkaa. Ikää puhelimen mallilla tosin on jo niin paljon, ettei vastaavia enää uutena saisi – sain kaikenlisäksi hankintani tehtyä tutulta, jolloin sain jopa tutultani takuun siihen, että jos muutaman viikon aikana ilmenee ongelmia, voidaan asioita katsoa yhdessä. No ongelmia ei ilmennyt vaan puhelin toimi kuten ennenkin.
Erinomaista. Olet komeasti asian ytimessä.
Itse kanssa ostan melkeinpä kaiken elektroniikan yms kulutushyödykkeet käytettyinä. Vuosi sitten vanha televisio otti ja laukesi, niin vuoden vanha 32″ putkitelkku kaikilla mahdollisilla herkuilla maksoi peräti 50e. Oli myyjällä jo joku 50″ littutelkku odottamassa että joku idiootti hakee vanhan poies..
Samoin puhelimen löysin käytettynä, joulun alla 130e hintaan. No, olihan se käytetty peräti 2h ja vielä testausfirman käytössä. löytyi tuolle hintaa vielä tänäänkin 239 nettikaupasta.
Tietokoneet ostelen osina ja kasailen itse. Nykyinen kotelokin on king-size tornikotelo kymmenen vuoden takaa. Ei ole ainakaan tilanahtautta :)
Nykyisen monitorin ostin pari vuotta sitten, 19″ lcd ja hinta alta satasen. Taas oli myyjä päivittämässä uudempaan.
Olisihan näitä lueteltavissa vaikka kuinka..
Päivittäkää vaan uudempaan, minä tulen sitten haaskalle.
Haaskalinnut nappaavat ne mehevimmät herkkupalat =D
Itse hyödynsin Markantalon poistumista markkinoilta hakemalla heti uutisen tultua uloskantohintaan mallikappaleen 40″ taulutöllöstä yms. mitä laina-autoon mahtui. Vähän myöhemmin myymälän lopettajaisista kannoin sitten sylillisen tarvitsemaani elektroniikkaa, jotka maksoivat murto-osan kilpailijoiden hinnoista.
Kännykässä vaihtosykli on ollut kolme vuotta, mutta nyt on menossa nykyisen kanssa jo neljäs vuosi. Sitä ostaessa ainoa kriteeri oli, että olisi ohut eikä halko eikä simpukka. Tyyristä oli (ja vaivalloista kun kaikki myivät nokialaisia tiiliskiviä…), mutta tyytyväinen olen ollut siitä huolimatta ruotsalais-japanilaiseen kapistukseeni. Varmaan vielä muutama vuosi menee mainiosti, ellei mitään kummallista tapahdu ennen sitä.
Seuraava puhelin on varmaan ihan perusversio taviksille. Parilla kympillä näyttäisi nykyisin saavan kelvollisen kevyen ja ohuen.
Tänään muuten meni nykyinen laajakaistaoperaattori vaihtoon, kun vuoden määräaikainen sopimus on umpeutumassa. Kun nykyisen otin sain 25 €/kk 5M yhteyden vuodeksi, jatkossa kesäkuusta lähtien hinta olisi 36 €/kk. Joten kilpailutukseen oli syytä. Soneralta tärppäsikin kahden vuoden määräaikainen 10M sopimus ekaksi vuodeksi 10 €/kk ja toka vuosi 20 €/kk ilman liittymis yms maksuja. (www.sonera.fi/onnenpekka) Vuositasolla selvää säästöä parisen sataa euroa.
BTW. Mitä mieltä olet talouskriisin kehittymisestä? Välimerellä ollaan helisemässä sen verran pahasti, että eurokin natisee liitoksissaan. Osakemarkkinat ovat nousseet ripeästi pohjista ja piikki tuntuisi olevan ylimmillään. Sellainen kutina on, että vielä emme ole nähneet syvintä kuoppaa, joka saattaa olla edessä talouskriisin ryöpsähtäessä uudelleen valloilleen. Onhan elvytysraha pian loppumassa, korttitalo kaatumassa ja seteleitä syötetty painokoneista ennennäkemättömästi maailmalle (USD, Euro), joten hyperinflaation vaara on ilmeinen. En haluaisi olla piruja seinille maalaileva pessimisti, mutta taloushistorian opetukset pistävät kyyniseksi kapitalistisen kaaoksen pyörteissä.
Yksittäisistä osakkeista Nokia on tällä hetkellä herkullisen alhaisella tasolla muihin verrattuna. Mieli tekisi tankata sitä lisää, mutta onko puljussa potentiaalia parempaan? Sijoitusstrategiani on ollut suuntautumista globaalisti arvo-osakkeisiin, joista irtoaa osinkoa ja ajan myötä myös arvonnousua.
Näyttää siltä, että olet selvästi pisnimies. Sen verran hyviä kauppoja olet osannut tehdä oikeisiin kohtiin. Onnittelut niistä!
Talouskriisin kommentointi on omalta osaltani pakostakin pintapuolista, koska en mikään talousguru ole, vaan varovainen realisti. Välimerellä on tosiaan aika paskat fiilingit meneillään niin Espanjassa kuin Kreikassakin. Meno tietenkin horjuttaa koko pakkaa, ja minunkin tuntumani on, että nyt on rakennettu taloa suolle viimeiset pari vuotta, eikä ilman kunnon rysäystä todellinen parantuminen ala. Maailma on kuitenkin sen verran sekaisin niin monesta paikasta, että veikkaan todellisia yllätyksiäkin sattuvan.
Voimme siis vain odotella ja katsoa mitä tapahtuu, sekä turvata oman selustamme parhaiden kykyjemme mukaan; ja koska nyt on vappu ja kello jo paljon illalla, ei ajatuskaan oikein juokse :)
Tästä syystä tyydyn vain kertaamaan epävarmojen aikojen toimintamenetelmäni sijoittamisen suhteen. Sinusta poiketen, en sijoita ollenkaan yksittäisiin osakkeisiin, vaan moninaisiin indeksiosuusrahastoihin erittäin laajalla hajautuksella, painottaen hieman kehittyviä markkinoita. Tällä ei kokonaisuuden kannallta niin suurta merkitystä ole. Se miten minä nyt tulen toimimaan on, että tarkkailen tilannetta kylmän rauhallisena noudattaen omia neuvojani:
- Kun muut panikoivat, noudata omaa ohjelmaasi
- Vältä myyntejä, koska mitä todennäköisimmin teet ne väärän aikaan. Keskity siis enemmän ostojen sääntelyyn, mutta älä siinäkään pyri varsinaiseen ajoittamiseen.
- Jos tulevaisuus näyttää erityisen epävarmalta, on tietenkin voittomahdollisuuksia tiedossa, mutta koska et voi tietää milloin ja miten, on paras keino noudattaa kahta ensimmäistä kohtaa ja katsoa sivusta muiden panikointeja. Tämä tarkoittaa, että harvennan uusien sijoitusten aikaväliä, ja kerään sijoitettavaa rahallisuutta säästöön. Jos kunnon katastrofi osakemarkkinoille iskee, voin olla haaskalintuna paikalla suuremmalla summalla.
- Jatka silti sijoittamista, koska edelleenkin tällä tasolla ja ilman sisäpiiritietoja et voi tietää tulevaisuutta
- Kun et voi tietää tulevaisuutta, on aina toimittava varovaisemman taktiikan mukaan
- Pidä sijoituksissa mukana vain rahaa, jonka voit hymyssäsuin hävitä. Itsellä alkaa raja olla pian vastassa maailmantilanteeseen nähden, joten kasvatan “riskittömien” sijoitusten osuutta hieman.
Mielelläänhän sitä onnistumisiaan maailmalle toitottaa. Huonoista hetkistä harvemmin.
Laajakaistaliittymän kohdalla taisin kuitenkin töpätä. :) Saa nyt nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Googlasin jälkikäteen Sonera Extran, eikä kommentit olleet mairittelevia. Aina pitäisi muistaa tarkistaa taustat.
Minullakin on “selkänoja” rahastoissa (tililtä siirtyy automaattisesti kerran kuussa X summa rahastoihin), mutta omaisuuslajien painotuksessa suosin suoria osakesijoituksia muun muassa Warren Buffettin oppeja mukaillen. Se vaatii perehtymistä ja lukemattomien lähteiden seuraamista, mutta on mahdottoman mielenkiintoista.
Niin ja lisäys edelliseen, että suorissa sijoituksissa on riskinsä. Ostin 2008 paljon Vostok Gasin osakkeita, kun öljyn (ja sitä seuraavan maakaasun) maailmanmarkkinahinta näytti nousevan pilviin, eikä tippuvan sieltä hevillä enää aikoihin alas.
Osakekurssi nousikin kesään mennessä nelisenkymmentä prossaa. Alkusyksystä sitten rytisi. Syksyn mittaan ostin lisää kurssin aina dipatessa yhä syvemmälle. Ajattelin, että kyllä tästä vielä noustaan. Eipä noustu. Yhtiö likvidoitiin ja käteen jäi tukku Gazpromin osakkeita, jotka ovat kaukana huipustaan, vaikka ovatkin nousseet reippaasti pohjamudista.
Mutta osakkeet ovat pitkäaikaisia sijoituksia, joten turha surkutella. Sitä paitsi hajautus on olennaista.
Vanhan PC-tietokoneen saa uuteen eloon kun siihen asentaa viimeisimmän Ubuntu 10.04 Linuxin. Se vaatii koneelta vähän resursseja mutta siinä on täydet ominaisuudet aina toimisto-ohjelmista, peleistä ja kuvankäsittelystä sujuvaan internetin käyttöön. Lisäksi se näyttää hyvältä ja kaikki toimii hiirellä eikä enää tarvitse hankalia konsolikomentoja peruskäytössä.
VAnhat oli hyviä, mutta ne oli vähän sinne päin ja tuli Windowsiin palattua koska, mutta tämä uusin on oikeasti ensimmäinen Linux julkaisu joka on valmis, ja mikä hauskinta, kamppailee sujuvasti uusimpia Windows ja Os X julkaisuja vastaan (ei ole vitsi). Lisäksi Ubuntu on selvällä suomen kielellä aina laajoja ohjeita myöten.
http://wiki.ubuntu-fi.org/Ubuntu_10.04_LTS
Windows käyttäjänä voit vaarattomasti kokeilla Ubuntua. Käytännössä niin että voi asentaa Ubuntun Windowsiin ohjelmana ja voit kokeilemisen jälkeen poistaa vaivattomasti “lisää/poista” valikosta. Sama kuin kokeilisi mitä tahansa Windows-ohjelmaa. http://wubi-installer.org/
Jees. Linuxin asennuksesta ja käytöstä tulee kanssa pieni juttu jossakin vaiheessa. Vanhemmillani se oli käytössä pari vuotta, kunnes hankin heille käytetyn Macin… ongelmia Linuxin suhteen nimittäin oli vielä 9-versionkin kanssa mitä yhteensopivuuksiin tuli; se kun on Ubuntunkin akilleen kantapää ollut jo pitkään.
Siitä ei kyllä pääse mihinkään, että sitten kun systeemin saa pelittämään – ja useimmilla se toimii ihan heittämällä – ei peruskäyttäjällä kyllä valittamista ole miltään osin, ja itse asiassa moni huoli tietokoneen käytön suhteen hälvenee Winblowsiin verrattuna.
10.4 todella näyttää siltä, että se lunastaa viimeinkin monta omaakin odotustani, joten siitä voisi jo juttua vääntää peruskäyttäjälle.
Näin on, aiempia Ubuntuja olen testannut aina kerran pari vuodessa mutta palannut nopeasti takaisin Windowsiin keskeneräisyyksien vuoksi. Tämä 10.04 on ensimmäinen toimiva paketti ja en enää oikeasti keksi ainuttakaan syytä miksi palata Windows Vistaan. Itsellä vähän vajaa kolme vuotta vanha kannettava käytössä ja 64 bittinen Ubuntu toimii kuin unelma lisälaitteet mukaan lukien. Kiitos kuitenkin hyvästä blogista ja spämmääminen saa taas hetkeksi jäädä. :) Odotan tulevia artikkeleita innolla.
Niin totta! Yksi toimiva juttu on myös kysellä tuttavapiiristä elektroniikkaa, mikäli siis tuntee elektroniikkahifistelijöitä. Hyvin toimivia laitteita voi saada mäyräkoirahinnalla, kun toinen haluaa “vanhaa” rautaa pois nurkistaan.
Itse olen (tässä asiassa) onnekas, kun sukulaisista ja kavereista merkittävä osa kuuluu gadget freaks -osastoon (opiskelu tekniikan alalla auttaa ;). “Saat jos haet pois”-hinnalla tai muutamilla kympeillä olen saanut 28″ putkitelkkarin, digiboksin, xboxin, vahvistimen ja kaiuttimet, tietokoneen ja 17″ lcd-näytön. Eiväthän nuo mitään uusinta uutta ole, mutta kaikki toimivat moitteettomasti. Tietokoneeseen olen hankkinut vähän lisää muistia, isomman kovalevyn sekä ergonomiset näppäimistön ja hiiren (joilla niilläkin on ikää jo seitsemisen vuotta). Olen päässyt halvalla.
Tätä kun jatkaa pidempään, tulee kaveripiirissä tunnetuksi “elektroniikan hautausmaana”. Nykyään jotkut ensimmäisenä kysyvät minulta, sattuisinko tarvitsemaan jotain, mitä heille on jäänyt ylimääräiseksi uusien hankintojen myötä.
No sinä ainakin elät tämän periaatteen mukaan erinomaisen esimerkillisesti! Vinkkikin on mainoa ja itselläsi se on toiminut kadehdittavan hyvin. Varmasti olet tuotlla menetelmällä säästänyt jo tuhansia euroja. Kunpa minullakin olisi samanlaisia teknofriikkituttavia =D