Muovirahamaksajan shokkihoito
Myytyäni muutamia turhia omistuksiani ja saatuani niistä maksun perinteisen riihikuivan muodossa, päätin testata jälleen mitä pelkän käteisen käyttäminen tuo tullessaan ja miten sitä voi hyödyntää kuluttamisessa.
Korttimaksaminen on niin itsestäänselvää, että on hyvä välillä vertailla sitä perinteisemmän tyylin kanssa. Eroa on aika runsaasti.
Korttimaksuaddiktin tunnustus
Muoviraha on kieltämättä houkuttelevan helppokäyttöistä ja myönnän itsekin käyttäväni melkein pelkästään sitä. Käteiseen kosken oikeastaan vain silloin kun on aivan pakko.
Inhoan sydämestäni sitä kolikoiden vuorta joka lompakon pohjalle kertyy kuin varkain. Sitten kun yritän päästä siitä eroon, on show valmis lätkäistessäni kasan 5 sentin kolikoita kassatädin kouraan hänen laskettavakseen. Jos taas päätän jo ennakolta nohevasti saada tasasumman kasaan, on siinäkin tiedossa jonkinasteinen katastrofi. Kävi miten kävi, niin kokemus on epämukava.
Kaiken lisäksi kolikoita pursuava lompakko aiheuttaa joko järkyttävän suuren vasemman pakaran tai kestostondiksen näköisen pullotuksen etutaskuuni; asenteesta riippuen joko hyvä tai huono juttu. Itse en siitä pidä.
Tämän mainospuheen jälkeen on hyvä siirtyä puhumaan käteisen käytön hyvistä puolista, niitäkin nimittäin on paljon.
Ajaton klassikko
Vanha klassikkovinkki muovirahan kotiin jättämisestä ja siirtymisestä pelkän käteisen käyttöön toimii yllättävän hyvin. Oma kokeiluni on toki vain lyhytaikainen, mutta riittävä mielenkiintoisten huomioiden tekemiseen omista kulutustottumuksista.
Vaikka käteinen on jokseenkin kömpelö maksuväline nyky-yhteiskunnassa, kätkeytyy sen käyttöön silti vahvasti aliarvostettuja hyötyjä.
- Käteinen raha voi olla – jos annat sen olla – uskomattoman tehokas kulutuksen kontrolliväline.
- Käteinen pakottaa miettimään mihin raha kuluu, koska siitä joutuu konkreettisesti luopumaan. Mitä suurempi ostos, sen enemmän seteleitä on pöytään ladottava.
Säästövinkki käteisen käyttämisestä muovirahan sijaan on vanha, mutta edellä mainittujen syiden vuoksi erittäin tehokas säästökeino.
Vaikka pidän itseäni tiedostavana kuluttajana, niin on silti yllättävää huomata miten tiedostamatta muoviraha lisää myös säästäväisen ihmisen kulutusta.
Vaikka en juuri mitään ostakaan, niin on hauska huomata miten korttia käyttäessä kritiikki tuotteen tarpeellisuudesta on oman pään sisältä helppo vaimentaa, kun aina on mukana juuri se oikea määrä rahaa.
En edes lähde ehdottamaan, että lähtisit ikiajoiksi käyttämään käteistä, koska muoviraha yksinkertaisesti on liian paljon helpompi maksuväline.
Näin tämän testin teet
Se mitä kuitenkin ehdotan on sama mitä omalla kohdallani kokeilin, eli lyhtyaikainen irrottautuminen korttimaksamisesta. Viikko tai pari riittää, mutta konkreettisimmat tulokset saat asenteissasi aikaan noin kuukauden testillä.
Kun huomenna lähdet baanalle, niin:
- ota toki muoviraha vielä mukaan,
- mutta päivän päätteeksi käyt nostamassa automaatista sen verran kuin luulet tarvitsevasi loppuviikon.
- Seuraavana päivänä jätät kortin kokonaan kotiin. Mieluiten pyydät perheenjäsentäsi piilottamaan sen johonkin tietyksi ajaksi
- ja otat mukaasi käteistä vain sen verran kuin suunnittelet käyttäväsi juuri sinä päivänä.
- Kohdat 3 ja 4 toistat niin kauan kuin koetta jatkat
Tämä testi auttaa sinua näkemään kulutustottumuksesi uudessa valossa ja tuo erittäin hyvin tietoisuuteen sen miten helppo nykyään on vain mennä ostamaan sitä mitä haluaa sen kummemmin miettimättä.
Idea tässä on rajoittaa impulssiostoksia sitä kautta, että sinulla on vain rajallinen käyttövarallisuus mukana, etkä vahingossakaan pääse pettämään itseäsi kaivamalla taskusta korttirahaa peliin mukaan siihen “tarpeelliseen ostokseen”. Tulet huomaamaan, että vain aniharva ostos on sinulle niin tärkeä, että sitä korttia kannattaa kotoa asti lähteä hakemaan.
Eräskin kebab-annos jäi tämän testin ansiosta hakematta, kun en enää jaksanutkaan lähteä sitä erikseen hakemaan huomatessani, että kauppareissun jäljiltä ei siihen rahaa enää ollutkaan ja kortti oli kotona. Säästöä tuli sillä kertaa kahdeksan euroa ja läskiä vastaavasti vyötärölle vähemmän.
Testi myös opettaa ikään kuin väkisin suunnittelemaan omaa kulutusta enemmän, mikä on vain ja ainoastaan hyvä asia.
En valehtele. Korttimaksamiseen tykästyneenä tulet varmasti kiroamaan koetta useaan otteeseen, mutta juuri tämän oireen vahvuus kertookin sinulle hyvin kuvaavasti riippuvuutesi asteen muovirahaan.
Tulet oppimaan paljon itsestäsi. Suosittelen.
Kuten olen nyt useaan otteeseen todennut, käytän itse tätä menetelmää lähinnä omien kulutusheikkouksien tiedostamiseen niissä asioissa, jotka korttimaksamista käyttäessä helposti piiloutuvat ja tulevat ikään kuin luonnolliseksi osaksi elämää.
En koe, että tulisin koskaan siirtymään takaisin vakituiseksi käteisen käyttäjäksi. En usko, että kenenkään itselleen rehellisen henkilön tarvitsee myöskään kovin pitkäaikaisesti tätä harrastaa nähdäkseen asiat uudessa valossa.
Kannustan kaikkia silti testaamaan vähintään sen pari viikkoa tätä menetelmää. Se avaa silmiä taas vähän lisää tiedostavampaan suuntaan, erityisesti jos muoviraha toimii nykyään pääasiallisena maksumuotonasi.
Miten sinä käytät käteistä? Oletko huomannut eroa kulutuskäyttäytymisessäsi maksutapoja vaihtaessasi?
Itse käytän käteistä niin pitkään kuin mahdollista. Eikös sitä jossain vaiheessa puhuttu että kortti syrjäyttäisi käteisen kokonaan. Jos näin tapahtuu elinaikanani muutan Thaimaaseen.
Tässä on nimenomaan kysymys tottumuksista. Toisille käteinen on mukavampi vaihtoehto ja toisille taas ei. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään.
Mutta kysymys kuuluu, että mikä saa juuri sinut pitämään kiinni käteisen käytöstä? Kenties artikkelissa tulleiden syiden vuoksi, vanhasta tottumuksesta vai jostakin muusta syystä?
Se, että kortti syrjäyttäisi käteisen kokonaan kelvollisena maksuvälineenä on ollut puheissa jo pitkään. Vaikka itse olen ahkera muovirahan käyttäjä, niin tätä en myöskään minä missään nimessä kannata, sillä pahimmillaan puhtaastu elektroninen valuutta antaa mahdollisuuden myös vallan väärinkäytöksiin. Tämä on toki etäinen visio, mutta asia pakkaa niin olemaan, että siellä missä on mahdollisuus, niin siellä on myös väärinkäyttöä.
Seteliselkärankaiseksi tunnustaudun minäkin.
Visaa käytän oikastaan vain netissä. Kaupan kassoilla en ole huomannut korttimaksamisen olevan helpompaa tai nopeampaa kuin rahalla maksamisen. Seteleitä ojentaessaan ei tarvitse pohtia, että debit vai credit, eikä jännittää, josko joku laite saa päähänsä hylkiä maksuvälinettäni. Näitä kiusallisia tilanteita sattuu läheisille aina silloin tällöin.
Kolikot puolestaan otetaan ilolla vastaan siellä, missä kunnon köyhäilijän kuuluukin asioida, eli kirpputoreilla.
Mielenkiintoista. Meitä on niin moneksi :)
Korttimaksamisessa eniten minua viehättää nimenomaan kompakti koko. Silloinkin kun nykyään pidän käteistä mukana, laitan sen vain taskuun ja jätän lompakon kotiin. Kolikkoriivauksesta en silti pääse mihinkään. Olen aina inhonnut niitä ja tulen myös inhoamaan.
Mutta kuten sanottua, on käteisellä paljon helpompi säädellä kulutustaan, jos on taipuvainen turhan kovaan suurpiirteisyyteen kulutuksessaan. Eihän sekään automaattisesti toimi, vaan kontrollia on itse haluttava. Kulutusjuhlassa blogini tekstiä kommentoitiin mielenkiintoisesti täysin päinvastaisella mielipiteellä kuin mitä artikkelissani tuon esiin.
Kommentti oli hyvä, sillä se toi esiin ajatuksen siitä, että joillakin käteisen käyttäminen voi olla se kulutusta lisäävä tekijä.
Tässä vastaukseni hänelle Kulutusjuhlassa:
Tämä onkin se, josta haluaisin enemmän keskustelua aikaan. Koetko, että käteisen käyttämisellä olet paremmin kontrollissa kuin korttirahan kanssa ja onko tuhlailua helpompi estää käteistä käyttämällä? Olit mitä mieltä tahansa, niin suosittelen asian todellista testaamista… Come on jengi, suu auki!
Olisi vielä hienoa saada muovikorttifanaatikon näkökulmaa asiaan tuon Kulutusjuhlan kommentin lisäksi.
[...] This post was mentioned on Twitter by Pekka Nikrus, Rainer Tenhunen. Rainer Tenhunen said: Muovirahamaksajan shokkihoito http://bit.ly/cGNzPF [...]
Varsinkin Baanalle lähtiessä käteinen on hyvä (ja muovikortit kotona): muutaman virvoitusjuoman jälkeen sitä kun ei aina niin tarkka ole, ja kotimatkalla voi hakea jotain pientä naposteltavaa sekä jos nyt sattuisi vettä tulemaan niin taksillahan sitä on helppo ajaa kun sitä nyt niin harvoin ajelee sillä (hyviä selityksiä löytyy aina): kun taas rahaa on vain joku 40e mukana niin sen enempää ei sitten tarvitse kuluttaa, ja ehkä sitä jopa hieman selviää kun kävelee kotia.
Paras säästövinkki on toki jättää noi ravintolareissut väliin.
Niinpä. Käteisen paras plussapuoli säästömielessä tosiaan on, että jos sitä ottaa mukaan vain tietyn summan, on kovin vaikea kuluttaa enemmän kuin sen.
Itse kuulun siihen ryhmään joka ei käteistä kanna mukana ja lompakkoakaan ei ole olemassa. Pieni metallikotelo korteille, siellä muutama kortti ja saa tarvittaessa setelinkin taiteltua mukaan. Etuina ehdottomasti se ettei tarvitse kantaa kolikoita mukana ja niitä ei kerry mihinkään muualle kuin joskus autoon parkkimittareita varten.
Testinähän tuo voisi olla erittäinkin mielenkiintoinen. Jos jättäisin kortin kotiin niin kauppareissuillakin joutuisi katsomaan mitä koriin laittaa. Toisaalta voi käydä niin ettei kaikkea tarvittavaa (eli vaimokkeen kauppalistaa) saa sitten ostettuakaan koska ei käteinen riittänyt. Ei huono vaihtoehto sekään!
Itseäni hiukan tuntien voisi sanoa että muutenkin katson kaupassa mitä koriin tulee. Ja vältän kaikin mahdollisin keinoin turhan roskan ostamista (ei silti aina onnistu). Uskon että ainoa tapa miten tuolla käteisen käytöllä saisin säästöä on se, että kun olen miettinyt summan jonka tarvitsen rahaa juuri tänään, jätän vielä siitäkin 25-50% kotiin. Lähden liikkeelle siis niin, ettei rahaa oikeasti ole mukana kuin välttämättömimpiin asioihin. Se mikä sitten on välttämätöntä onkin eri juttu.
Loppujen lopuksi olen täysin muovirahan kannalla. En näe käteisessä juuri mitään hyötyä. Kauppareissun jälkeen käteen jää esimerkiksi 4€ kolikkoina ja jo ajattelen että kokeilempas hedelmäpeliä! Sinne meni ne 4€. Kun ei ole käteistä niin tämäkin jää pois. Kaikki riippuu mielestäni kokonaan siitä miten olet asennoitunut rahan käyttöön ja tunnistatko itse mihin ne menevät. Mistä voi säästää ja mistä karsia isolla kädellä, on ne todelliset kysymykset. Mieti, katso, mieti uudestaan, vertaa, mieti vielä, puntaroi tarve ja tee vasta sitten päätös! Kun näin teet on ihan sama millä loppujen lopuksi maksat kassalla. Jos tähän ei pysty niin sitten on syytä ottaa se 20€ seteli mukaan kauppaan ja pärjätä sillä.
En tarkoita etteikö kannattaisi kokeilla tuota artikkelissa esiteltyä menetelmää. Se voi toimia, jos olet vähän ajattelematon rahan käytön suhteen. Ja testinä varmasti mielenkiintoinen kaikille.
No niin. Big-Sam kiteytti jälleen erinomaisesti asian molemmat puolet. Silloin ei tosiaan auta mitkään poppakonstit rahaongelmiin, jos oma asenne ei anna myöten. Itsestähän asiat lähtevät ja siellä ne ongelmatkin enimmäkseen loisivat; asia josta pitäisi enemmän puhua, mutta harva haluaa oikeasti tehdä mitään. Rahaongelmien yhteydessä on tyypillistä, että ihmiset usein ensiksi etsivät ratkaisuksi jotain ihmeellisiä taikakeinoja ja sitä täydellistä säästövinkkiä tai taianomaista velan poistokeinoa. Vasta viimeiseksi, usein liian myöhään aletaan vasta oikeasti tekemään asialle jotain, koska tilanteen normalisointi vaatii aina aluksi epämiellyttäviltä tuntuvia päätöksiä ja tekoja.
Rahan käyttö ei henkisenä prosessina ole aina niin suoraviivaista kuin haluaisi uskoa. Miksi tulokset ovat usein niin “järjettömiä” verrattuna siihen mikä olisi loogista johtuu siitä, että me ihmisiniä emme suinkaan ole rationaalisia olentoja tilanteen ollessa päällä. Kun asioita katsoo etäältä, ovat ne useinmiten vesiselviä, mutta Rahan käyttö on hieno esimerkki. Ennen kauppaan lähtöä kaikki on selvää ja kirkkaana mielessä, mutta sinne päästyään suunnitelmat muuttuvat kovin äkkiä, jos ei vielä ole kehittänyt itsehillintäänsä riittävästi. “Jos nyt vielä tämä” -ajattelu ottaa sijaa. Korttimaksamisella tämä on helppo ottaa huomaamatta tavaksi.
Testin osittainen tarkoitus on purkaa ikään kuin väkisin tätä toimintaa tuomalla nenän eteen oman käytöksen heikot puolet. Miten hyvin se onnistuu, riippuu täysin siitä mitä päätöksiä tekee ennen ostoksille lähtöä ja haluaako ylipäätään tätä selvittää. Vaikka luulisikin tuntevan itsensä hyvin, tuo tämä mukavasti lisäperspektiiviä.
Big-Samin kiteytyksessä piilee myös oma syyni siihen miksi omalla kohdallani tämä oli vain väliaikainen testi. Toisaalta väitän, että jos Big-Sam tai minä siirtyisimme ihan kokonaan käteisen käyttöön, jäisi tuo pikkurahan “tuhlailun” tarve pois, koska kortti ei enää olisi se kolikoiden ikeestä pelastava väline. Näin ollen pitempi testi toimii paremmin, koska silloin tulee kokonaisvaltaisemmin siirryttyä konkreettisen rahan käyttöön.
Seuraavassa artikkelissa käsittelen sitä miten tuo käteisen käyttäjien pikkurahaongelma poistuu kokonaan ja rahaa kertyy kuin vahingossa. Lisäksi mennään vähän syvemmälle siihen miten tätä käteistestiä voi vähän tuunata ja saada sen tuloksista konkreettisemmin seurattavat.
Käteistä kannattaa käyttää myös ihan statementtinä, jotta se säilyy käytössä. Päättäjäthän olisivat ikionnellisia mikäli käteisestä päästäisiin eroon, ja kaikki kansalaisten raha-transaktiot päätyisivät nätisti tietokantoihin. Pankit ja luottokorttifirmat ym. olisivat onnellisia kun kaikista transaktioista kansalaisten välillä voitaisiin veloittaa siivu. Euro on tässä suhteessa ollut pelastus, sillä euro-maista monet ovat vahvoja käteiskulttuurin (ja yksityisyyden) kannattajia. Mikäli oltaisiin vielä markassa, niin käteisen päiviä laskettaisiin jo.
Sähköisessä maksamisessa (jollaiseksi muovin voinee laskea) on luonnollisesti huomattavia etuja, ja harva siitäkään haluaisi luopua. Mutta säästäkäämme silti myös anonyymi ja ilmainen väline varallisuuden säilömiseen ja siirtämiseen.
Ei tämän kommentin kanssa voi kovin paljon eri mieltä olla.
Itse olen ottanut tavaksi mitoittaa ruokaostokseni niin, että pystyn ongelmatilanteissa maksamaan ne käteisellä, vaikka ensisijaisesti kaupat tehdäänkin kortilla. Tämä hillitsee tehokkaasti ns. “mielitekoja,” joihin saattaisin sortua jos kulutuksen rajana olisi koko tilin saldo. Näin tehtäessä voi myös välttää paniikin, joka iskee kun maksujärjestelmän tietotekniikka pettää eikä ole vaihtoehtoista maksutapaa.
Ainoa poikkeus tähän lienee harrastuksiin tms. liittyvät hankinnat, joiden estyminen maksujärjestelmäongelmien vuoksi ei vaaranna sellaista “perusturvaa.” Tai miten asian kokeekin, on käteisen lyömätön etu sen riippumattomuus haavoittuvasta tietotekniikasta.
Kummallakin maksutavalla on etunsa ja haittansa, mutta suosittelen kaikille edellä mainittua kompromissia, jossa taataan ruokaturva antamatta silti taskuvarkaille suoraa pääsyä henkilökohtaiseen saldoon. “Bittirahaa” säästyy isompiin hankintoihin, kun asettaa päivittäisen tai viikoittaisen syöpöttelyn rajaksi sen 20 euron seteliarvon tai vähemmän.
Hyviä kommentteja. Itse käytän korttia vain nettiasioimiseen (nykyään melko harvoin) ja ulkomailla mikäli sitä vaaditaan. Kaupassa käytän aina käteistä. En myöskään käytä ainoatakaan bonuskorttia.
Oma tottumukseni ei perustu siihen miten käytän rahaa koska olen melko tarkka kuluttaja vaan arvostan yksityisyyttä. Kortilla maksaessa on tullut turhia ongelmia esim. kaksoislaskutusten kanssa ja muinoin käyttämäni American Express -kortti oli täydellinen katastrofi. Koko ajan epäselvyyksiä laskuissa ja kortille ilmestyi maksuja, joita en ollut tehnyt. Myös AE:n asiakaspalvelussa oli niin saamatonta porukkaa että oli parempi hoitaa itse ongelmat suoraan yritysten kanssa ja sulkea kortti.
Foliohattuilusta diggaaville:
http://www.amazon.com/How-Be-Invisible-Essential-Protecting/dp/0312319061
Kiitos. Erittäin mielenkiintoinen kirja. Yksityisyys nykymaailmassa on niin uskomattoman helppo menettää. Jotkut – kuten minä – luopuvat siitä jopa vapaaehtoisesti. Eihän siinä mitään, jos valinta on tietoinen, mutta useimmille nämä asiat tulevat aivan puskasta.
Kaikki sähköisissä järjestelmissä tapahtuva liikennöinti jättää jälkensä. Amerikassa on tuomioitakin jo saatu aikaan muun muassa vain Google-etsintähistoriaa todisteena käyttämällä.
Pysäyttää kyllä miettimään.
Olen vuosia muovirahan kanssa käyttänyt menetelmää jossa annan itselleni “kuukausirahan” eri tilille ja kortti on kytketty siihen.
Tämä toimii tosi hyvin koska on tosiaankin limiitti tai sitten pitää erikseen käydä siirtämässä lisää rahaa jotenkin.
Käteistä on lompakossa hätävarana muutama kymppi mutta se sama seteli voi olla siellä vuodenkin.
Erinomainen ja varmasti toimiva menetelmä!
Juuri samantyylisestä kuluseurannasta ja raha-asioiden kuntoon laitosta tulen lähiaikoina keskustelemaan entistä enemmän.
Enpä ollut ennen tätä ajatellut suhdettani muovi-/käteisrahaan. Mutta huomaan että kortinkäyttäjänä seuraan rahankäyttöäni tilien kautta. Eli raha on käytetty mielestäni silloin kun se tililtä kortilla maksettu tai nostettu. Lompakossa oleva käteinen on ikään kuin jo käytettyä rahaa. Käteinen kuluu helpommin. Varsinkin kolikot ovat ikäänkuin ei rahaa ollenkaan (tili ei kulu ja lompakkokin vain kevenee). Löytyykö ymmärrystä tämmöiselle ajattelutavalle?
Löytyy kyllä ymmärrystä ja huomaan saman ilmiön omalla kohdallanikin.
Kuten aiemmassa kommentissa totesin, niin väitän tämän olevan nimenomaan pääosin korttimaksamista harrastavien psykologinen ilmiö. Kun korttimaksaminen on se pääasiallinen rahan käytön muoto, tulee satunnainen käteinen yleensä nostettua jotakin tiettyä asiaa varten. Kun tuo ostos on tehty, siitä ylijäävä osuus onkin sitten ikään kuin taakka, josta eroon pääseminen on lähinnä helpottavaa, eikä sitä täten miellä “tuhlaamiseksi”, vaikka siihen laskettaviin asioihin tuo raha sitten yleensä päätyy. Näin siksi, että todennäköisesti kuluu taas pitkän aikaa, ennen kuin jälleen käteistä tarvitsee.
En näe tuota minkäänlaisena ongelmana, jos käteisen käyttö todella on satunnaista ja kulutus muuten hanskassa; itselläni esimerkiksi saattaa mennä kuukausiakin ilman senttiäkään käteiskulutusta. Siinä vaiheessa asiasta saattaa muodostua salakavala rahavuoto, kun käteisen käyttö on vähänkään yleisempää, mutta kuitenkin vielä siinä rajoilla että korttimaksaminen on se pääasiallisin muoto. Tällaisissa tapauksissa on hyvin helppo huomaamatta tuhlata satojakin euroja “ilmaan” ilman, että sitä edes huomaa. Mitä kaikkea silläkin saisi aikaan?
Juuri tästä syystä kuvailemani testin läpikäynti olisi jokseenkin tervehdyttävä kokemus, koska suhde käteiseen rahaan ehkä paremmin palautuisi sen oikeaan arvostukseen tai vähintään alkaisi paremmin tiedostamaan miten siihen ylipäätään suhtautuu. Toisaalta moni on näköjään kokenut valaistumisen hetkiä jo artikkelia ja näitä kommentteja lukiessa.
Itselleni korttimaksaminen ei tuota minkäänlaisia ongelmia, koska siirrän palkkapäivänä ylimääräisen rahan ASP-tilille, Seligsoniin tai muualle pois käyttötililtäni. Käteistä en halua enää koskaan käyttää.
Korttilla maksamalla voi säästää rahaa. Visamaksulla on 30:n päivän koroton maksuaika. Lisäksi monet luottokortit tarjoavat “pisteitä” luottomaksuista, eli esimerkiksi voi saada lentopisteitä ilmaiseksi tuon ajan lisäksi.