4 keinoa tehdä säästämisestä kivaa ja kiinnostavaa!
Säästämiseen olennaisesti rinnastettava ongelma on, että sitä pidetään puulta maistuvana suoritteena, josta kukaan ei voi iloa repiä. Hetken sitä sietää, mutta sitten taas palataan vanhoihin uomiin; juuri ennen kuin tulokset alkavat näkyä.
Vaikka kaikilla järki sanoo, että säästäminen on tarpeellista, harva siihen ryhtyy niin kauan kuin se ei aiheuta mukavia ja pörröisiä tuntemuksia vatsan pohjalla.
Avainkysymys tietenkin on, että millä pirulla siitä voi saada kutkuttavan ja kivan kokemuksen? Vastaus on yllätyksettömästi vanha tuttu, mutta viemme sitä nyt vähän pidemmälle.
Ota aitoja tavoitteita…
Myönnän omalla kohdallanikin, että päätön säästäminen ja rahan kerääminen ilman varsinaista syytä on tylsää, epämotivoivaa ja kapinahenkeä nostattavaa. Homman mielekkyys muuttuu kuitenkin täysin, kun on tavoite jota kohti pyrin. Kun tavoittelen jotakin itselle arvokasta asiaa, niin silloin säästäminenkin sen saavuttamiseksi muuttuu jännäksi seikkailuksi.
Tavoite voi olla hauska tai vakavahenkisempi. Tärkeintä on, että tavoitteen saavuttaminen tuo sinulle selkeän palkinnon ja se on jotain, jonka vuoksi olet jo valmis näkemään vähän vaivaakin.
Tavoite voi olla vaikka:
- Kesätyörahojen säästäminen talven opintoja varten leveämmän opiskelijaelämän mahdollistamiseksi.
- Asuntolainan omarahoitusosuuden kerääminen. Mikäpä sen motivoivampaa, kuin oman kämpän omistaminen kunnon etumatkalla lainanmaksussa.
- Auto, joka ei ole romuttamokunnossa jo ostettaessa
- Häät. Pienet tai isot, niin kyllä kunnon peijaisiin jonkin verran saa uppoamaan
- Matka maailman ympäri. Kunnon pakomatka arjesta auttaa tuomaan perspektiiviä elämään.
- Tai säästäminen vain oman mielenrauhan vuoksi esimerkiksi vararahaston keräämisellä (tämä on oma suosikkini, ja tuonut yllättävän paljon onnellisuutta elämääni)
Ei ole niin suurta tai pientä tavoitetta, etteikö sitä varten kannata säästää.
…mutta pilko ne pieniin, tarpeeksi haastellisiin osiin
Opintolainani poismaksu on hyvä esimerkki säästämisestä joka oli erityisen motivoivaa ja palkitsevaa. Annoin itselleni tuolloin neljä kuukautta aikaa maksaa laina pois. Oli uskomattoman hieno tunne huomata miten tavoite lähestyi joka ponnistuksella yhä lähemmäksi ja kun sen H-hetken sitten viimein saavutti.
Opintolainan nopeassa takaisinmaksussa itselläni motivoi erityisesti psykologinen vankeuden tunne, jonka tuohon (tai mihin tahansa “tuottamattomaan”) lainaan rinnastin. Mitä vähemmän lainaa oli, sen keveämmäksi olokin muuttui. Siksi se oli kokemuksena hyvin vahva ja antoisa.
Tärkeää siinäkin oli silti se, että en ajatellut lainaa kokonaisuutena vaan välitavoitteiden kautta. Näin säästäminen oli palkitsevaa koko urakan ajan ja jokaisen etapin saavuttaminen oma pieni juhlan aiheensa. Mitä pidempi tarvittava säästöaika on, sen tärkeämmiksi välitavoitteet muodostuvat.
Tärkeä puoli tässä oli myös se, että en tehnyt siitä itselleni liian helppoa; tästä syystä tiukka aikataulu. Riippuu taas ihmisestä, mutta omalla kohdallani edes teoreettinen epäonnistumisen mahdollisuus lisää tavoitteen saavuttamisen iloa entisestään ja tuo jännitystä koko touhuun muutenkin.
Älä siis ota tavoitteeksi esimerkiksi 5000 euron säästämistä 10 vuodessa, vaan tee tavoitteistasi tarpeeksi konkreettisia, ajankohtaisia, sinulle tärkeitä ja tee siitä ikään kuin kilpailu.
Seuraa edistymistäsi ja aseta eurosumma
Useimmissa tavoitteissa on itsestäänselvää, että ne maksavat tietyn summan rahaa onnistuakseen. Joskus saatat kuitenkin joutua vetämään summan hatusta. Esimerkiksi silloin kun rakennat hätärahastoasi. Tapauksissa, joissa et oikein osaa päättää, että paljonko tavoite vaatisi, aloita vaikka 1000 euron keräämisestä. Useimmille siinä on jo tarpeeksi haastetta, mutta on kuitenkin täysin mahdollista kenen tahansa saavuttaa.
Edistymisen seuranta on myös tärkeä henkinen apuväline, joka auttaa konkreettisesti näkemään missä mennään.
- Lataa tästä yksinkertainen Excel-kaavio seurantakäppyrällä varustettuna. Käytän samanlaista muun muassa 10 000 euron säästöhaasteen edistymisen havainnollistamiseen.
Yksi hyvä ja vielä yksinkertaisempi keino on tehdä vaikkapa jääkaapin oveen pahville tai paperille tavoitemittari, johon voit jokaisen säästöerän jälkeen piirtää etappimerkinnän. Näin tavoite muistuttaa koko ajan olemassaolostaan ja sitä on helppo ja nopea päivittää.
- Lataa tästä itsellesi jääkaapin oveen tulostettava tavoitemittari, johon voit edistymisesi piirrellä.
Säästökilpailu palkintoineen
Ison tavoitteen kanssa iskee nopeasti kyllästyminen koko touhuun, koska homma alkaa toistamaan itseään ja lopullinen päämäärä vaikuttaa pahimmillaan saavuttamattomalta. Tililtä katoaa kyllä rahaa tavoitteen hyväksi, mutta edistyminen on kovin hidasta. Mitä tehdä?
Tällöin motivointiin tarvitaan vähän muutakin kuin puhdasta päättäväisyyttä. On aika tehdä tavoitteen saavuttamisesta kilpailu, jossa on pienempiä haasteita välillä.
Välitavoitteiden saavuttaminen voi jo sinänsä toimia tällaisena “pikkuhaasteena”, mutta hommassa voi käyttää vähän mielikuvitustakin.
- Voit esimerkiksi myydä vanhoja, turhiksi jääneitä esineitäsi ja ottaa tavoitteeksesi jonkin tietyn summan keräämisen säästötavoitteen hyväksi. 500 euron satsin kokoaminen “turhista tavaroista” keskivertoperheessä ei ole homma eikä mikään. Palkinnoksi voit vaikka käyttää 50 euroa itsesi hemmotteluun (parhaiten tavoite tietysti täyttyy, jos palkitset itsesi jollakin ilmaisella). Win-win tilanne.
- Seuraa kulujasi erityisen tarkkaan ainakin kuukausi ja varmasti löydät kulueriä, joihin huomaamattasi laitat paljon rahaa kulumaan ilman, että se lisää elämääsi mitään arvokasta. Tähän voit käyttää vaikka Balancion -kuluseurantapalvelua*, jota voi tuon kuukauden ajan käyttää täysin ilmaiseksi. Voit asettaa vaikka jonkin tietyn säästötavoitteen, johon pyrit löytämään ratkaisun turhia kuluja minimoimalla.
Keksit varmasti itse lisää samantapaisia haasteita. Muista asettaa niiden saavuttamisesta myös jokin selkeä palkinto itsellesi. Kaikkein tärkeintä koko hommassa on, että et anna säästämisen olla tylsää ja monotonista. Anna säästämiselle mahdollisuus olla jännää, palkitsevaa ja jopa kivaa!
Onko sinulla juuri nyt jokin tavoite johon säästät? Miten motivoit itseäsi sen saavuttamiseen ja aiotko ottaa tästä artikkelista mitään käyttöön?
Pidän itsekin ajatuksesta, että pystyisin säästämällä rakentamaan kunnon rahaston. Välitavoitteet ovat tärkeitä, ja sekin että tarpeeksi usein saa onnistumisen kokemuksia. Kun on saatu säännöllinen tulovirta ja budjetoitua eläminen mielekkäästi, on mukavaa olla tietoinen että hallitsee omia rahojaan tavoitteellisesti, vaikka joskus pari hilua menisikin “mielitekoihin.”
Uskon vahvasti, että pystyn tavalla tai toisella etenemään tavoitteissani, välillä ehkä nopeammin ja välillä hitaammin. Oli kuukausittainen säästösumma vaikka yksi euro, on sekin 12 euroa vuoden aikana :D . No, uskon että pystyn parempaankin, kunhan ensin alan saada jotain tuloa (elän vielä pitkälti lapsuuden perheen “siivellä”)
Kyllä se siitä etenemään lähtee kunhan vain tarpeeksi haluaa. Tavoitteilla tosiaan saa ihmeitä aikaan säästötuloksissa ja tietenkin elämässä muutenkin.
Mielitekoihin haluan kommentoida sen verran, että niille kannattaa menosuunnitelmassa varata riittävän suuri osuus. En kannata sitä koulukuntaa, että kaiken kuluttamisen tarvitsisi olla “järkevää”. Ei sinne päinkään. Tärkeintä on mielestäni tietää paljonko tuohon “turhaan” on varaa muiden välttämättömämpien menojen jälkeen ja paljonko siihen sitten on todellisuudessa halukas laittamaan. Tämän asenteen pohjalta onkin sitten helppo temmeltää kulutuksen kiemuroissa vapaammin kuin koskaan, sillä omat rajat ovat selkeästi tiedossa. Mielenkiintoisesti ennakoivan menoseurannan tekeminen on ainakin itselläni poistanut kokonaan aiemmin ostoksen jälkeen vaivanneen syyllisyyden tunteen tällaisesta tuhlaamisesta, koska nyt siihen on ikään kuin lupa.
Lykkyä tykö tulevaisuuden rakentamiseen järkipohjalta!
On montakin kohdetta… Asunto, opintolaina ja hätärahasto. Asuntosäästöön ainakin motivoi ahtaus. Näistä on vaikea päättää vain yhtä, joten koitamme hoitaa jokaista vähän, mikä taas ei ole niin palkitsevaa henkisesti.
Yllättävästi kyllä saa turhaksi käyneillä tavaroilla rahaa huutiksessa, kun laittaa hinnan tarpeeksi alas. Asuntokin siistiytyy ja ei olekaan enää niin kiire isompaan kotiin, mikä taas tavallaan tuo säästöä. Myyntivaroilla kartutan hätävaraa, kunnes se on riittävä.
Erinomaista. Sinulla on menossa melkeinpä “oppikirjamainen” oman talouden rakennusprojekti meneillään. Ohjat on siis selkeästi omissa hyppysissä joka on nykypäivänä paljon se. Erityisesti tuon huuto.netin alkuperäisen ja toimivimman filosofian olet ymmärtänyt erinomaisesti. Tarkoitus ei siis ole tehdä huikeita voittoja, vaan järkevän hinnoittelun kautta putsata talo roinasta ja saada sitä kautta myös taloudellista pesämunaa.
Silmille pomppasi kuitenkin yksi asia. Ymmärsinkö oikein, että olette vasta säästämässä asuntoa varten? Jos näin on, niin ehkä itse pienentäisin tai jättäisin hetkeksi kokonaan jäähylle siihen projektiin menevät säästöt ja keskittäisin voimia ja varoja enemmän opintolainan poismaksuun. Ihan vain psykologisen onnistumisen ja talouden vakavarauden kasvattamisen vuoksi. Hätärahastonhan ei välttämättä tarvitse olla mikään hirvittävän valtava ja kun sen on saanut kokoon kerättyä, ei sitä varsinaisesti tarvitse enää kasvattaa, joten siitäkin vapautuvan kulun voi kohdistaa toiseen noista kolmesta.
Itse lähtisin ehkä tilassasi liikenteeseen niin, että säästökohteista tärkeysjärjestyksessä menisivät:
1. opintolaina
2. hätärahasto
3. asuntosäästö
Mietipä asiaa?
Itselläni tilanne on hieman poikkeava, tai ainakin noiden rahantulojen ja menojen seuranta on hiukan hankalaa. Rahaa nimittäin tulee enimmäkseen epämääräisesti, eli isompi könttä kerralla (vaikkapa puolen vuoden apurahat, tai pääomatuloja metsästä muutaman vuoden välein, tai välillä firman tililtä nostan jotain), ja sitä myös menee hieman vaiheittain (asuntolainaa lyhennetään kerran puolessa vuodessa jne). Niinpä kuukausittaisen seurannan tekeminen ei oikein ole mielekästä:
“Kas, tässä kuussa jäin 6000 euroa tappiolle koska ei tullut pennin latia tuloja, mutta piti maksaa lainanlyhennys”. Ja sitten pari kuukautta myöhemmin tulee 9000 euron apuraha (puolelle vuodelle) joten tilit näyttävät kivasti plussaa, taas vähän aikaa. Kuukausitasolla hommassa ei siis ole järkeä.
Mahdotontahan tämä ei seurannasta tee, mutta kynä/paperi ja jopa exceli alkavat mennä monimutkaiseksi, ja tämä on yksi syy miksi tuota Balancionia lähdin kokeilemaan, se kun osaa kivasti kertoa keskiarvon vaikkapa viimeiseltä puolelta vuodelta, jolloin tulot ja menot tasaantuvat paremmin. Kyllähän sielläkin tulee hieman ongelmia, kun esim vaihdoin jo turvattomaksi käyneen Pösön muutaman sukupolven uudempaan Hyundaihin, ja maksoin erotusta sen reilut 6000 euroa, niin metsäänhän tässä mennään taas monta kuukautta :)
Hei, tuostapa tulikin parannusidea Balancioniin mieleen, tai en tiedä josko sellainen mahdollisuus jo siellä onkin mutta en ole löytänyt:
Isompien investointien jakaminen pidemmälle aikavälille, niinkuin esim firmat tekevät poistojen kanssa. Esim mielelläni laittaisi tuon uudemman auton maksamaan tasaisesti jotain per kk seuraavat 3 vuotta (jotka sitä ainakin käytän), ja viime kesäisen autokatoksen (noin kymppitonni) voisi kuoleentua jopa pidemmän aikaa. En sitten tiedä miten olisi järkevin toteuttaa, kun esim autotallin laskut ovat useassa pienessä erässä jotka kaikki voisi tuupata tälläiseen systeemiin…
Pitäisiköhän tätä ehdottaa palvelun ylläpitäjille, vai osaako joku sanoa onko tälläistä jo? Tai tulossa?
Epäsäännöllisten tulojen kanssa on tosiaan hieman hankala perinteisin menetelmin toimia, mutta keskiarvojen kautta tosiaan saa jotain osviittaa tuloista vuoden ajalle jaoteltuna. Balancion tosiaan on yksi helpoimmista tapauksista tämän kaltaisen seurannan toteuttamiseen.
Mitä tuohon “kuoletukseen” tulee, niin Jussi Muurikainen, Balancionin perustaja ottaa erittäin mielellään vastaan kehitysideoita palvelun kehittämiseen. Asiakkaillehan sitä rakennetaan, joten hyvät ideat painavat vaakakupissa paljon. Ei muuta kuin laitat vaan palautetta sinnekin suuntaan.
Meillä pienenä välipalkintona ostetaan pullo samppanjaa kun uusi tuhatluku ylittyy. Tiedän että samppanja ja säästäminen ei kovin kiinteästi liity toisiinsa, mutta palkintona tuo toimii hyvin :)
Oikein hyvä. Ei kuohuviini (ellei kyseessä todella ole aito Shampanja) niin kallista ole, etteikö sitä aina tonnin säästettyään voisi palkinnoksi hankkia. Meilläkin palkitaan itseämme vähän samaan tyyliin kuoharilla yms. Mielestäni erinomainen palkinto :)
Meillä on päädytty ihan oikeaan samppanjaan, 42e/pullo. Yli 4% uudesta säästöstä, mutta aina ei voi voittaa. Kippis!
Kannattanee jututtaa alkon henkilökuntaa noista kuohuviineistä ja olla avoimin mielin. Lemppari samppanja vaihtui jo aikoja sitten 8€:n kuohariin kun sitä mukava Alkon-täti suositteli ja sanoi ettei ainakaan itse maista eroa. Oli oikeassa ja ainoa ero onkin hinta. Kannattaa käyttää ammattilaisten apua tässä asiassa jos mielii myös siltä saralta nipistää säästöä. Harvoin on ammattilaisten apu ilmaista :)
En silti lähde sanomaan etteikö jokaisesta uudesta tuhatlappusesta voisi sen verran ottaa juhlaa irti että samppanjapullon ostaisi.
Säästäminen on ollut minulle palkitsevaa siitä asti kun aloitin sen tosissani. Vielä pari vuotta sitten en olisi osannut kuvitella, että raha voisi olla jopa ilonlähde. Koko tämän sivuston “löytäminen” on ollut suorastaan valonpilkahdus, jonka myötä oma suhde rahaan on muuttunut totaalisesti.
Aiemmin jo pelkkä rahasta puhuminen oli ahdistavaa perheen keskuudessa. Mutta sillä, kuinka olen itse oppinut taloudenhallinnan perusteemoja ja laatinut suunnitelmia, on ollut selvä vaikutus tähänkin. Nyt äitikin miettii enemmän kulutustaan ja kertoo matemaattisia havaintojaan hinnoista ja valintojen kannattavuuksista, kun puhe kääntyy raha-asioihin. Suhtautuminen taloudenhoitoon on myös lähipiirissä neutralisoitunut aiemmasta, huolimatta edelleen maksettavana olevista veloista.
Itselläni ei ole ollut henkilökohtaista velkaa, kun oikeastaan minulle pystytettiin tili osittain myös säästämisteeman innoittamana. Oli syntynyt ns. Ahaa-elämys, jonka myötä kaikki muuttui. Ja eipä aikaakaan kun perustinkin verkkopankissa säästötilin, jossa tätä nykyä kelluu jo 1900 e. Käytännössä tuo summa on pitkälti otollisten säästöolosuhteiden tulosta, mutta tärkeintä onkin ollut suunnitelmallisuus alusta asti.
Olen jo mm. suunnitellut, kuinka paljon investoin kesälomaan nyt kertyvistä säästöistä niin, että voin silti turvata niillä tulonlähteen etsinnän aikaiset menot. Myös pankkitalletusta tuottoisampi sijoituskohde on ollut mielessä, mutta kaikki aikanaan. Ensin pitäisi nykyisen tulonsiirron tilalle saada vakituinen tulo, jonka suuruus tekisi sijoittamisesta kannattavaa.
Minä jäin säästämiseen koukkuun jo nuorena, kun seurasin 90-luvun lamassa vanhempien taistelua suurten velkojen kanssa. Se oli silmätavaavaa jo nuorelle, enkä ole oivallustani koskaan katunut. Nyt reilun 30v. iässä 200 000€:n asuntolainasta pian puolet maksettu, säästötileille kertynyt pyöreästi 27 000€ vararahastoa, ja auto velaton, tosin se on yllä olevaa herjattua mallia (vanhempi BMW).
Tältä sivustolta olen saanut hauskoja vinkkejä omaan rahankäyttööni, ja joskus kun meinaa shoppailu lähteä lapasesta, muistan alkuperäisen ajatukseni siitä, että ultimaattinen tavoitteeni on saada mahdollisimman nopeasti omin voimin loputkin asuntolainasta maksettua, koska sitten olisin niin riippumaton, ettei työntekokaan olisi enää välttämätöntä muuta kuin huvin vuoksi. Ihminen pärjää loppujen lopuksi aika vähällä. Kulttuurista ja hyvästä ruoasta/ ulkona syömisestä en ole koskaan tinkinyt.
Tietenkin yksin tämän paletin pyörittäminen on ollut ajoittain raskasta, ja vaatinut esim. sen että teen töitä 2 paikassa. Minusta myös se on ekologinen ja säästäjän valinta, ettei tee tänne liikaa lapsia. Ihmettelen nykyään näitä “suurperheitä” (min. 3 lasta) jotka ovat suorastaan vetäneet narun kaulansa ympärille ja näyttävät jo uloskin päin kaikkea muuta kuin hyvinvoiville ja onnellisille. Oma vauvakuumeeni katoaa aina tyystin hetkeksi kun näen näitä tapauksia. No, jokainen tyylillään ja tsemppiä kaikille säästäjille!
[...] ei tunnetusti ole se paras mahdollinen tapa toimia. Lueskellessani erinomaista säästöblogi Saituria, törmäsin mielenkiintoiseen ja hyvin paikkaansapitävään huomioon: Edes teoreettinen [...]