Pippelivippi
Ennen muinoin hieman epävarmojen mieshenkilöiden itsetuntoa parantamaan hankittiin urheiluautoja, isoja traktoreita, moottoripyörä tai vähän nuorempana viritettiin se käytetty mopo kulkemaan kovempaa kuin toisilla. Nykyään erityisesti nuoremmat koltiaiset hurmaavat tyttöjä mopoautoilla, tai kuten minun nuoruudessani niitä kutsuttiin, invamopoilla.
Näillä munanjatkeilla tietysti pärrästellään ympäri kylänraittia niin, että tytöt varmasti näkevät, tai edes kuulevat, koska muutama sankari täällä on poistanut äänenvaimentimen omasta koslastaan. Aiemmin vitsailtiin corollamiehistä ja karvanopista stereoineen. Näiden vehkeiden rinnalla menee jo sanattomaksi. Omalla kylälläni hurmailu tapahtui traktorin koon mukaan. Itse yritin hurjastella mopolla.
Luulin, että invamopojen muodostuminen nuorison statussymboleiksi oli jotenkin kummallista ja mitalin arvoinen markkinointitempaus, mutta todellisuus on jälleen tarua ihmeellisempää.
Itkunaurua joutuu pidättelemään. Nauru tulisi, ellei asia olisi niin traaginen.
Munanjatkopuuhia helpottamaan on nimittäin markkinoille ilmestynyt aivan uusi tulokas niille, joilla ei ole rahaa invamopoon, tavalliseen mopoon, traktoriin tai edes skeittilautaan. Koska materiassa on näköjään vaikea enää tiettyjä rajoja ylittää, kasvatetaan itsetuntoa nykyään velalla.
Tästä on ihan oikea tutkimus. Velka parantaa itseluottamusta. Luit oikein. Ei ihme, että pikavipit ovat niin suosittuja erityisesti myöhäisteinien keskuudessa. Alle 28-vuotiaaksi asti henkilö on kuulemma hyvin ylpeä siitä miten suuren määrän velkaa onkaan saanut kasvatettua. Entisaikojen häpeästä on tullut miehen mitta. Ajat muuttuvat.
Tutkimuksesta käy ilmi, että 18–27-vuotiailla velkaraha antaa vallantunteen ja parantaa heidän itsetuntoaan. Lisäksi mitä enemmän lainaa, sitä suurempi on vaikutus. -Taloussanomat. 21.06.2011
Tiesin kyllä – kokemuksestakin – että nuorena on harkitsematon, mutta se että ei ole millään tavalla kykeneväinen tekojensa mahdollisten seurausten käsittelyyn menee hieman yli ymmärryksen. Kuinka moni oikeasti ajattelee, että ”ostetaan tämä nyt velaksi, sen voi kuitenkin maksaa myöhemmin pois”? Tuon vielä ymmärtää, jos se tapahtuu kerran, mutta trendi on selkeästi amerikkalaistyyliseen pelkästään velan kautta elämiseen. Voi sitä tulevan köyhyyden määrää.
Kun katsoo ympärilleen niin onhan tuo toki helppo uskoa. Selitykseksi tarjotaan sitä, että hiljalleen suureneva lainamäärä on suoraan verrannollinen kasvavaan elintasoon. Ja näinhän asia tietenkin hetkellisesti onkin. Juhlinta on komeaa ja kulissit suuret kunnes sitten laina-aikojen loppuvaiheilla viimein pysähdytään miettimään, että mihinkäs sontaan sitä on tullutkaan kätensä upotettua. Herää vain kysymys, että miten vähän ihmiset oikeasti miettivät minkälaisiin sitoumuksiin ryhtyvät myydessään elämänsä pankille tai muille tarpeeksi riskihalukkaille rahoittajille?
Eihän se mikään uutinen tietysti ole, että hulluus rehottaa lähes kaikkien länsimaisten valtioidenkin toilaillessa aivan samalla tavalla. Se on vain hiipinyt kimppuun niin salakavalasti, että herätys ympärillä vallitsevaan todellisuuteen on shokinomainen, kuten aina maksunajan koittaessa.
10 000 euron invamopot toin esimerkiksi hulluudesta ja statussymboleista siksi, että pelkästään sitä ne ovat. Ylihinnoitellulla ”Ghettoblasterilla” päristely sinne tänne vanhempien piikkiin ei osoita kovin suurta arvostelukykyä sen ajajalta saati rahoittajaltakaan. Tässä tapauksessa vastuu lienee kuitenkin enemmän jälkimmäisen harteilla. Laina on kuitenkin ollut niin halpaa, korot pieniä ja maksuajat pitkiä, että eihän se kuukausieränä tietysti yhtään sen suuremmalta maksajasta yhtäkkiä ajatellen tunnu kuin mitä siihen skootteriinkaan olisi uponnut. Näin ollen vanhemmat makselevat näitäkin kulutusluottojaan hymy huulillaan ja kyseiset teinit tietysti vanhempien esimerkin valoa seuratakseen hukkuvat itsekin lainoihin ennemmin tai myöhemmin. Se on ajan henki.
Huhu liikkuu, että ongelmaluottoteinien vanhempia lappaa pankkien ovesta solkenaan järjestelyluottoja hakemassa. Väitän, että vertaispaineen vuoksi myös järkevästi talouttaan hoitaneiden perheiden lapset yhä enenevässä määrin lankeavat tähän lainaloukkuun siksi, että se on cool, erityisesti jos perhe ei varsinaisesti rikas ole. Demografiasta ja taloustilanteesta välittämättä useimmat näistä nuorista velkaantuvat salaa, kunnes homma räjähtää silmille.
Nuoret, töissäkäyvät aikuiset eivät tietysti enää velkaannu salaa, mutta velkaantuvat silti. On kiire päästä siihen TV-sarjoista, sisustus-, muoti-, ja autolehdissä viljeltyyn unelmaelämään miettimättä mitä se oikeasti vaatii. Heti on saatava ja oikeutuksen tunne on valtava. Lainan antamaan vallantuntoon on tietysti helppo hukkua parinkympin kieppeillä, kun kaikki yli vuotta kauempana tulevaisuudessa tapahtuva on synonyymi ikuisuudelle. Näin ollen maksun aika koittaa sitten joskus ja elämä on elettävä nyt. Ei mietitä, että ehkä sitä haluaa elää sitten vähän myöhemminkin?
Kaaviolle laitettuna elintasoviiva onkin varmasti monien kohdalla kääntynyt päinvastaiseksi siitä mitä tuloilla eläessä olisi. Aloitetaan yltäkylläisyydellä ja köyhdytään ajan mittaan sen sijaan, että aloitettaisiin maltillisesti ja vaurastuttaisiin ajan mittaan.
Yhteiskunnallinen esimerkki ja lainan saannin järkyttävä helppous, suoranainen tuputus ovat hirvittävä yhdistelmä kehittyvän nuoren taloudenhallintakyvyn oppimiselle. Nuoren, joka muutenkin on valtavan paineen alla ystäviensä ja muun maailman taholta. Joukkohulluuteen on tällaisessa tilassa helppo yhtyä, koska kaikkien niin tehdessä järjetönkin asia tuntuu normaalilta. Nuorisojoukossa henkinen paine on kova, muistan sen elävästi.
Lehtihaastattelussa pintaraapaisulla mainitsin impulssikontrollin puuttumisen laajemmassakin mittakaavassa syyksi monien ongelmiin. Ja niin asia todella tuntuu olevan, että suurten ikäluokkien jälkeläiset, ja eritoten vielä näiden jälkeläiset ovat saaneet elää sellaisessa ”yhteiskunnallisessa kasvihuoneessa”, kaikelta pahalta ja rajoituksilta turvassa samalla vapaan kasvatuksen ihanteen vallitessa, että minkäänlaista impulssikontrollia ei ole päässyt edes muodostumaan.
Tämä on hiljalleen kasvanut niin olennaiseksi osaksi yhteiskuntaa, että sitä ei edes kunnolla enää huomata, vaan asian tilasta on tullut uusi normaali.
Koska velka on niin komeasti saatu vedettyä osaksi suomalaisten arkea, on siitä tullut kummallisesti yksi uusi itsetunnon parannuksen lähteistä. On syntynyt pippelivippi.
Liity mukaan aiheen foorumikeskusteluun
Hyvä teksti. Ja toi suuntaus on kyllä aivan käsittämätön. Mutta niinhän se vissiin menee, että koska velan määrä on käytännössä sama asia kuin tulevaisuuden tulojen kasvuun luotto, niin tällä hetkellä ihmiskunta kollektiivisesti uskoo tulevaan talouskasvuun enemmän kuin koskaan, ja nuoret valitettavasti eivät ole tätä yhteyttä vielä edes tajunneet, koska aikaperspektiivi on monilla niin lyhyt, kuten kirjoititkin. Monilla nuorilla on tosiaan ihan karmea kiire saada kaikki keskiluokan statussymbolit heti kuntoon ja kulutus kovalle tasolle. Jos se ei onnistu hyväpalkkaisessa työssä, niin sitten velaksi. Jotenkin alkaa olla myös sellainen epätoivoinen tunnelma, että kollektiivi kuluttaa vielä kun voi, kun takaraivossa jäytää ajatus että hitto kohta tämä loppuu tavalla tai toisella. Haetaan pöytä täyteen vielä ennen valomerkkiä.
Tästä tulee ihan karmea sotku vielä todella monella tasolla. Se, milloin sotku räjähtää naamalle, ja miten pahana, riippuu paljolti omasta uskostamme siihen, miten kauan Kelju K. Kojootti pysyy ilmassa vaikka rotko alla jo avautuikin. Kirjoitin aiheesta vuoden vaihteessa:
http://kaikenhuippu.wordpress.com/2012/01/04/uskon-kauppiaat/
Varsin oikeaan osut kyllä tässä kirjoituksessa. Itse olin kyllä yllättynyt siitä, että velka tuo itseluottamusta lisää, sillä ainakin itselleni se ei sitä ole vaan täysin päinvastoin. Olen toki itsekin laittanut aiemmin rahani haisemaan moniin turhuuksiin, mutta juuri tällä hetkellä en siitä vaivasta kärsi vaan lisäilen omaa vaurauttani hitaasti, mutta varmasti.
Ehkä nämä ihmiset oppivat kantapään kautta sen vanhan viisauden, että menestys harvoin tulee yhtäkkiä. Elämä tosiaan on niin yltäkylläistä ja helppoa jo lähtökohtaisesti, että ei tulla ajatelleeksi perusmekanismeja siellä takana. Halutaan vain enemmän kuin kaverilla hinnalla millä hyvänsä.
ZT:
Väsymätön ja erittäin kattavaksi paisunut markkinointi ja mainonta-koneisto pitää myös pitkälti huolen siitä, että kulutuskohteet eivät lopu, ja että koskaan ei voi olla tyytyväinen pitkään siihen mitä on.
Jos markkinointi ei toimisi, sitä ei tehtäisi. Oma mielipiteeni on että sitä pitäisi asteittain rajoittaa nykyisestä melko rajusti. Siellä on ihan oikeasti luovia ja fiksuja ihmisiä valjastettu kehittämään yhä tehokkaampia tapoja saada ihmiset ostamaan ja kuluttamaan lisää ja enemmän. Mitä jos siirtyisivät tekemään jotain oikeasti hyödyllistä, eivätkä auttaisi vain ongelmien pahentamisessa?
Pitipä ihan miettäiä tuota velka-itsetunto akselia. Moneen kertaan olen joutunut esimerkiksi puolisolleni selittämään, että ei miljoona velkaa ole niin karmea asia, jos on kaksi miljoonaa tuottavaa omaisuutta sitä maksamassa. Pääoman käytön tehokkuus laskee, jos ei käytä ulkopuolista rahoitusta, myös kotitaloudella.
Toki nuoret harvemmin ottavat lainaa kassavirtaa generoiviin investointeihin, mutta tapahtuuhan sitäkin jonkin verran esimerkiksi opintolainalla osakkeita hankkimalla.
Ehkä peruskoulussa pitäisi tarkemmin käydä läpi kulutuksen ja investoinnin eroa. Voi tosin olla, että tyhmiltä viedään sitten rahat jollain toisella tavalla kuin kulutusluottoina ja pikavippeinä.
Holdaaja, riippuu tosi paljon mitä tuo 2 miljoonaa tuottavaa omaisuutta on. Mikä on sen arvon stabiliteetti, vai onko kyseessä omaisuus jonka hinnassa on syystä tai toisesta ilmaa (vaikkapa tekno-osake vuonna 2000, kämppä jenkkien exurbiassa 2008 tai näihin lainoihin perustuviin MBS-lainapapereihin sijoitus tms).
Velkavivun kanssa kannattaa siis olla todella varovainen, sillä se toimii myös toiseen suuntaan. Jos sinulla on 10:1 velkavipu, niin 10 % arvon aleneminen sijoituksessasi syö koko pääomasi. Vipu toimii nätisti kun suunta on ylös. Kun suunta on alas, tekee velkavipu karmeaa jälkeä.
Ehkäpä asiaa auttaisi, jos valveutuneet ja fiksut, säästämistä ja sijoittamista harrastavat teinit/nuorukaiset ryhtyisivät retostelemaan sillä, kenellä on kulmakunnan suurin ja muhkein osakesalkku. :^D
Ratkaisevaa nuorten miesten rahankäytössä on tietenkin on se, mikä tekee vaikutuksen tyttöihin. Ehkäpä se tuunattu Corolla, jonka penkille voi stereojumputuksen soidinäänellä houkutella neitosia kyytiin, vie edelleen vielä pitkän aikaa voiton vaihtoehtoisista rahankäyttötavoista.