Nyt lähden minäkin asuntokaupoille!
Ei kai tässä muukaan auta. Mieleni on nyt kirkastunut, enkä ymmärrä miten olen voinut olla näkemysteni kanssa niin väärässä ja yksin. En aio kökkiä enää vuokralaisena, koska selvästi tuloni ylittävät roimasti pankkien vaatimustason vakuuksien ja tulojen suhteen.
Työtönkin saa nimittäin Suomessa asuntolainaa. Eihän tässä silloin voi vikaan mennä mitenkään. Aiemmin olisin pitänyt tällaista menettelyä pankilta vastuuttomana ja hulluna. Nykytilanteessa alan kuitenkin vakuuttua siitä, että tämähän onkin oikeastaan ihan hyvä juttu. Onhan se kiva, että yhteiskunnan vähävaraisemmatkin pääsevät nauttimaan omistusasumisen iloista. Aion oikeastaan ryhtyä ajamaan veronkorotuksia, että saamme nostettua työttömyyskorvausten tasoa hieman korkeammaksi laadukkaampien lukaalien menekin takaamiseksi. Kuka vielä väittää, että hyvinvointiyhteiskunta tekee kuolemaa? En ainakaan minä!
Tämän uutisen jälkeen ylleni on laskeutunut seesteisen zen-mäinen olotila. Enää minua ei huoleta yli sadan tonnin velka, eikä se, että otan 30 vuoden asuntolainan johonkin neuvostokuutioon; asuntoon jota tuskin on enää olemassa tuon 30 vuoden jälkeen. Tälläkään ei toisaalta ole väliä, sillä näiden arkkitehtonisten ihmeiden arvo kun nousee rakkaassa kotimaassamme ikuisesti. Nyt se on toisaalta minulle uskomattoman selvää miksi.
Kyllä, Suomi on maailman ainoa maa, jossa on löydetty täysin muun taloustilanteen heittelyille immuuni asuntomarkkinajärjestelmä. Ehkä tässä on Suomen uusi vientihitti; asuntomarkkinoiden immunisaatiokonsultointi?
Minä lähden kaupoille jo ensi viikolla; hittolainen, taidan käydä vielä autokaupan kautta, niin pääsen sutjakammin näytöille!
…Pääsenpähän ainakin eroon naapureistani, jotka ovat suureksi ilokseni hommanneet muuten karaoke-laitteiston. Oli ilo kuunnella eilisiltaista, kaunista serenadia. Tunnen olevani etuoikeutettu niin monella tapaa, että en pysy housuissani.
Joo, ei olisi hullua muutenkaan olla työtön: silloin saisi asumistukea, eli ei tarvisi vuokraakaan maksaa itse joten ei tarvitsi (vuokra-)asuntoa valita tulotason mukaan.
Pelkään vaan että tämä “asuntolainaa työttömille” on vielä niin uusi juttu, että työttömänä ei vielä ihan 200-300 000e lainoihin pääse käsiksi, mutta ehkä tähän saadaan joku tukimuoto myös jotta ei tarvitsisi pieniä asuntoja ostaa työttömänä – vaan saisi heti jonkun omakotitalon tmv.
Mutta joo, uutinen eilen pisti kyllä vähän miettimään – tosin näitä kait Yhdysvalloissa tunnettiin nimellä sub-prime laina…
Tässähän pitää melkein aktiivisesti pyrkiä saamaan potkut. Joillakin tulotasoilla se onkin jo melkein kannattavampaa kuin työssäkäynti muutenkin.
Suomessa toki vasta harjoitellaan sub-prime lainoitusta, mutta se ajoitus tässä minua hämmästyttää. Amerikoissa – josta kaikki hienot keksinnöt rantautuvat Suomeen, kuten tämäkin – sub-prime oli villeimpänä lopunaikojen ennusmerkkinä käytännössä varattomille tarjoiltu asuntolainamuoto, joiden tarjonta ymmärrettävistä syistä on nyt käytännössä kokonaan loppunut. Se oli kuumimpaan kuplan aikaan se.
Minua ihmetyttää suuresti se, että kun maailmalla on jo tullut kakka housuun kaikenkarvaisten lainojen suhteen, niin pitääkö niitä ongelmia täällä kotosuomessa oikein hakemalla hakea VIELÄKIN? Kaikki kuitenkin jo tässä vaiheessa tietävät miten käydään tällaisissa tapauksissa.
Tuossakin tapauksessa se työtön tarvitsi käsittääkseni ihan reilut takuut ja vakuudet lainan saadakseen. Sinänsä pankeilla ei tuossa ole kummosta riskiä, mikäli vakuudet ovat riittävät. Bisnestähän ne pankit vain tekee. Sitten jos maksuvaikeudet koittavat menee talo vasaran alle ja pankki saa omansa. Ainut joka häviää on se työtön itse ja saa syyttää aivan itseään.
Sinänsä lainaaminen on järkevöitynyt muutaman vuoden takaiseen menoon nähden. Silloin lainoja sai 100% lainoituksella, mikä ei käsittääkseni ole enää mahdollista.
Kaikesta huolimatta olen ainakin itse tyytyväinen 6 vuotta sitten tekemääni päätökseen ryhtyä omistusasujaksi. Omakotitalo takaa oman rauhan ja kun kiinteistön muiden rakennusten vuokratuotoilla vielä kattaa noin 3/4 osaa asuntolainan kuluista tulee asuminen huomattavasti vuokra-asumista edullisemmaksi.
Neukkukuutiossa asumista en minäkään ymmärrä. Ehkä jotkut pitävät sitä mukavana. Makunsa kullakin.
Työttömille lainaaminen nauratti hyvin paljon ja siitä pakko etsiä lisää tietoa. Vähän on meininki nyt sitä että kun yhdellä sormella ei saatu kaivettua verta nenästä niin yritetään kahdella sormella!
Kyllä pitäisi edelleen olla asuntolainat niin, että sitä ei saa jos ei tulot mahdollista takaisin maksua. Mitenhän tässä nyt käy? Vähän jopa jännittää..
Tässä maassa on asuminen niin kallista, että heikompaa hirvittää. Silti omistusasunto oli omassa tapauksessani kaikista järkevin ratkaisu. Päivääkään en ole vuokralla asunut. Lasken sen varaan, että lainan maksu (vaikka korot onkin kuluja)tuo loppu pelissä omaa varallisuuttani ylöspäin verrattuna vuokralla asumiseen.
Jos joku muuten miettii, niin en suinkaan ole omistusasumista vastaan, päinvastoin. Kyllä minäkin omasta talosta haaveilen. Elän vain oman talouteni suhteen sen verran reaalimaailmassa, että ymmärrän homman menevän liiaksi nuorallatanssimiseksi mikäli näillä tuloilla ja tässä taloustilanteessa lähden itseäni asuntolainoittamaan. Lisäksi valitettava totuus on, että asunto jonka pystyisin juuri tämän hetken tulo / varallisuustilanteella hankkimaan olisi juuri se ansiokkaasti inhoamani neuvostokuutio.
Se mitä vastaan olen tässä omistusasumisvillityksessä, on se järjetön lainalla pelleily silloin kun siihen ei oikeasti ole varaa. Tottakai pankki saa tehdä bisnestä ja se on lainanottajan oma vika jos joutuu kiipeliin, mutta jotkin eettiset rajatkin pitäisi asialla olla. Kuten kaikki tiedämme, on järkyttävän suuri osa kansasta aikastalailla ulapalla raha-asioidensa hoidon suhteen. Tätä ei auta se, että pankit koetaan Suomessa vieläkin eräänlaisiksi auktoriteeteiksi, joiden tarjontaan ja sanaan voi luottaa.
En usko asunnoissa olevan merkittävää pidemmän ajan hintakuplaa, ainakaan kasvukeskuksissa. Ja oletan, että asunnon arvo pitkässä juoksussa kehittyy suurin piirtein inflaation mukaisesti. Enää en jaksa uskoa, että mentäisiin ansiotasoindeksin mukaisesti niin kuin viimeiset 15 vuotta.
Joten ratkaisu on itse asiassa melko yksinkertainen: Heti kun vastike + korot (4%:ia, se on olettamukseni pitkän ajan hyvästä “keskikorosta”) on korkeampi kuin vuokra niin omistusasuminen on ihan suht järkevä päätös. Kunhan ostaa sellaisen lukaalin, jossa voisi ajatella asuvansa ainakin 10 vuotta. Muuten tulee varainsiirtoveroineen ja välityspalkkioineen turhan kalliiksi. Sitten katsoo vain, että ostaa suht uuden ja/tai korjatun, jostakin josta ei ole tulossa slummi 15 vuoden kuluttua niin ei tee järkyttävän tyhmää päätöstä.
Suurin miinus on menetetty tuotto asuntoon sijoitetusta varallisuudesta. Usein kuitenkin omistusasuminen on niin paljon halvempaa ettei tämä heitä sitä kovin paljon negatiivisen puolelle. Suurelle osalle kansaa ainoa tapa säästää on “pakkosäästää” omaan kämppään/taloon, sillä malttia ei riitä sijoittaa se 30-40 % nettotuloista osakkeisiin.