Suurelle osalle suomalaisista auto on etäisyyksien vuoksi käytännössä pakollinen hankinta, jonka yli tai ympäri ei oikein mitenkään pääse. Tämän kirjoituksen pohjana olikin nimenomaan painottaa auton infernaalisia kustannuksia niille, jotka täysin vapaaehtoisesti ja ilman pakottavaa tarvetta sellaisen omistavat. Tällaisissa tapauksissa auton omistaminen on lähinnä elämäntapakysymys.

Ei toki mahdotonta sekään, mutta kuitenkin. Meinasin vain näkökantana siihen auton hankintaan…että joillekin se on pakkohankinta halusi tai ei.

Pienemmällä paikkakunnalla auto on melkein välttämättömyys. Vanhempien luona asuessa tietysti on omat etunsa, kuten se, että perheen auton kulut eivät juuri itseen kohdistu. Luultavasti jossakin vaiheessa muutat kuitenkin kotoa pois. Tällöin kannattaa todella tarkkaan syynätä mihin on muuttamassa, sillä tuolla ratkaisulla vaikutat paljon myös taloudelliseen tilanteeseesi ja elämisen mukavuuteen. Liikenneyhteydet ja elintarvikekaupat on syytä ottaa huomioon asuinpaikkaa miettiessä.

Mitä viimeiseen kysymykseesi tulee, niin kyllähän kauppareissut onnistuvat aivan hyvinkin – ellei matkaa ole yli 10 kilometriä. Jos olet esimerkiksi innokas pyöräilijä, niin mikä estää hankkimasta siihen sivulaukkuja, joihin saa hyvin helposti ostokset säilöön?

Eri kysymys sitten on, että tämä on niin raskas ja aikaavievä menetelmä, että mieluummin itsekin taipuisin jo auton hankintaan.

Periaatteessa ja pohjimmiltaan auto on puhdas arvovalinta sen suhteen mikä on itselle tärkeää, mutta todellisuus tuleekin sitten jo vähän toisella tavalla monilla vastaan, kuten sinunkin kommentistasi saamme lukea. Sinua ei varmasti voi ainakaan syyttää siitä, ettetkö olisi asiaa suhteellisen pitkään miettinyt, eli tavoite sen suhteen on ainakin tullut täyteen.

Kysehän ei mielestäni silti ole siitä, etteikö kaikkia noita mainitsemiasi asioita voi ilman omaakin autoa järjestää kohtuullisen helposti (paitsi mummon näkemistä), vaan siitä, että nimenomaan tuo auton käyttöönoton helppous muodostui sinulla ylivoimaisesti houkuttavammaksi ja huomattavasti enemmän elämää helpottavammaksi tekijäksi kuin sen erillinen vuokraus tai lainaaminen jokaiseen pikkumenoon. Siinä vaiheessa julkinen on liikenne on vain puhdas rasite, kun niissä saa istua joka päivä tuntikausia.

Sinulla tuntuu menoa olevan nykyään niin paljon ja moneen suuntaan, että järkiratkaisu on nimenomaan oman auton hankinta… kokonaan eri kysymys on sitten, että millaisen auton.

Tilanteet elämässä muuttuvat ja niiden mukaan on mentävä. Ei kuitenkaan sovi unohtaa, että lähes aina nykytilanne on menneisyydessä tehtyjen valintojen summa. Pitäisikö kaikkia valintoja punnita sen kautta, että tarvitseeko auton; ei.

Saa nähdä mitä tulevaisuus omalla kohdalla tuo peliin, jos uhkakuva Helsinkiin muuttamisesta toteutuu.

Itse taivuin yli 13 vuoden sinnittelyn jälkeen ostamaan auton, vaikka ehdin koko aikuisikäni paasata moista turhaketta vastaan. Ja hitto, mikä helpotus arkeen! Yksinasuvana, sukulaisettomana naisihmisenä en ollut aiemmin tajunnutkaan, kuinka hankalaa elämä oli julkisten liikennevälineiden varassa tilanteessa, jossa sitä autoa ei oikeasti saa lainaksi mistään. Jos ostin esimerkiksi maton, se piti raahata metrossa ja paikallisjunassa kaverin kanssa kotiin. Vuosien reppureissauksen jälkeen minulta puuttuivat aloilleni asetuttuani lähes kaikki kalusteet, ja rahanpuutteessa rypevä pätkätyöläinen tiettyä ostaa käytettyä tavaraa huuto.netistä, mutta mikä eteen, kun uusi sohva on Espoossa ja sinä Vantaalla, eikä autosta tietoakaan?

Lapsen kanssa luontoretkelle tai ulkopaikkakunnalle lähteminen tavaravuorineen oli suoranainen logistinen haaste, ja viime talven junaongelmat aiheuttivat lukemattomia hankalia tilanteita lapsen päivähoidosta hakemisen suhteen, kun Länsi-Helsingissä sijatsevalta työpaikalta ei päässytkään Itä-Vantaalle alta puolentoista tunnin. Pariin otteeseen tuli paikallisjunassa turpaan päiväkännisiltä kanssaihmisiltä. Viimeinen elossa olevaa sukulaismummo Raaseporin peräkylillä olisi yhtä hyvin voinut asua kuussa, ja työmatkoihin hyvinäkin päivinä hurahti julkisilla ainakin se tunti suuntaansa.

Summa summarum: kärsivällinen ja suhteellisen keskeisellä paikalla asuva sinkku, joka voi lainata autoa vanhemmilta tai tutuilta, pärjää mainiosti ilman autoa. Muut välttämättä eivät pärjää, tai ainakaan en itse enää koskaan suostu luopumaan autosta ennen kuin minulla on varaa asua työpaikkani vieressä ja liittyä johonkin City Car Club -tyyliseen vedätykseen.