Uskollisesti tänäkin vuonna joulu tuli, oli ja meni.

Oma valmistautumiseni jouluun tapahtui samaan tapaan kuin aina ennenkin; kyynisesti ja hitaasti, purnaten koko homman järjettömyyttä. Lahjahankintakapinani on pysyväisluonteista ja johtaa joka vuosi siihen, että hankinnat tapahtuvat aina viime hetkellä.

Saituri vihaa joulua?

Ei pidä kuitenkaan ymmärtää väärin. Tämä Saituri nimittäin pitää joulusta ja sen perimmäisestä filosofiasta, eli rauhasta ja antamisesta. Inhoan kuitenkin sitä turhaa tuhlaamista härpätyksiin, joita kukaan ei tarvitse. Kummalliseksi rituaalin mielestäni tekee se, että aikuiset ihmiset sitten hommaavat niitä toisilleen. Tärkeää tietenkin on, että lahjat ovat samanarvoisia.

Sellaisesta joulusta nautin eniten, jolloin annetaan lahjoja, jotka todella tulevat tarpeeseen ja vielä sellaisille henkilöille, jotka eivät muuten pystyisi sellaista itselleen hankkimaan. Tässä onnistuimme vanhempieni kohdalla tänä vuonna hyvin.

Saattaa kuulostaa tekopyhältä, mutta en enää nauti niinkään lahjojen saamisesta, kuin siitä, että voin todella yllättää jonkun iloisesti jollakin tärkeällä. Olen sen sanonut ennenkin, mutta sanon sen nyt julkisestikin. En tarvitse joululahjoja!

Joulun vietin vanhempieni luona Etelä-Pohjanmaalla muun perheen tapaan. Tämä on yksi niistä harvoista hetkistä vuodessa jolloin voin ottaa kunnolla etäisyyttä kaikesta ja rentoutua totaalisesti.

Huumoriakin joulussamme luonnollisesti riitti; erityisesti aattona. Meillä nimittäin edelleen vierailee se läski, punainen ja puhkuva hiippari jouluaattoisin. Sen pyylevän olemuksen alla piilottelin tänä vuonna minä (otamme serkkuni kanssa vuoroja tässä toimessa).

Kieltämättä hieman ironistahan se oli (edustin vapaaehtoisesti yhtä nyky-yhteiskuntamme pahimmista kaupallisuuden ja tuhlauksen ilmentymistä). Hauskaahan tässä silti vain pidettiin.

Saa nähdä koska saamme potkut hommasta, koska tapaamme tuoda showhun hieman omaa maustettamme mukaan. Kieltämättä rooli on hauska vetää.

Ei, en minä ole hauskanpitoa, joulupukkia ja lahjoja vastaan. Kaipaan vain sitä todellista sisältöä koko touhuun enemmän mukaan ja että jengi miettisi jutun juurta. Oma perheeni on hyvää vauhtia menossa oikeaan suuntaan ja materialistinen joulu on ollut vähenemään päin joka vuosi.

Nykypäivän kaupallisessa joulussa on paljon vialla. Mielenkiintoista on, että monet ovat yksityishenkilöinä sitä vastaan, mutta niin yhteiskunnallinen kuin perheen sisäinenkin paine kuitenkin pitävät heidät leikissä mukana.

Jokainen voi tosin itse olla edesauttamassa muutosta oman perheen jouluun. Lasten lahjomisessa nyt ei hirveästi vääryyttä voi löytää, mutta kyllä silläkin jokin raja tulisi olla ja olisikin vähän syytä miettiä joskus miksi niitä lahjoja ylipäätään annetaan; ihan vaan siksikö, että on joulu?

Ei siinä olennaisesti mikään muutu, jos turhaa joulutuhlailua vähentää ja keskittyy enemmän olennaiseen.

Ei muuta kuin uutta vuotta odottelemaan…