Pääsiäismuna on murha
Kuten varmaan olet huomannut, pääsiäispupu saapuu vuosittain näihin aikoihin juhlistamaan Jeesusta ulostamillaan ja sen jälkeen piilottamillaan suklaamunilla, joista pienen urakoinnin jälkeen yleensä paljastuu jonkinlainen lelu. Itse juhlan järjellisyydestä voi tietysti keskustella miltä kantilta tahansa, mutta keskittykäämme Saiturin sydäntä läheltä liippaavaan aiheeseen, nimittäin tuhlaamiseen.
Tänään ei odotuksista huolimatta kuitenkaan ole aiheena varsinainen rahan tuhlaus, vaan kulutusyhteiskunnan sokeus nykypäivän sairaisiin ilmiöihin. Loogisesti puhumme siis pääsiäismunista.
Joulun jälkeen Pääsiäinen on nimittäin näennäisestä harmittomuudestaan ja söpöydestään huolimatta oiva esimerkki kulutus- ja kertakäyttösyhteiskunnan välinpitämättömyydestä ja ajattelemattomuudesta siihen mikä vaikutus kyseisellä toiminnalla on yhteiseen ympäristöömme.
Tämä valkeni minulle taas tänä vuonna, kun työpaikallani jaeltiin suklaamunia ympäriinsä. Sama tietysti toistui kotona trullien kyläillessä. Ele sinänsä on tietysti toki sydäntälämmittävä ja tottakai vedin minäkin suklaata naamaani. Samaten tietysti lasten virpomisen jännittävyyden ymmärrän.
Tänäkin vuonna munansyöntikisan jälkeen alkoi silti järjettömyystutkani vilkkumaan punaista. Tämän iloisen hetken jälkeen parillakymmenellä hengellä oli nimittäin kädessään kasa erilaisia pieniä muovinpaloja, joista innokkaimmat tietenkin kokosivat ohjeita noudattaen ties mitä. Maata kiertävillä trulleilla tuo krääsän määrä kasvoi päivässä tietysti eksponentiaalisella käyrällä.
Se iljettävä kysymys tämän kaiken tarkoituksenmukaisuudesta on kuitenkin herätettävä esiin!
Ei siinä mitään, juhla sinänsä on leppoisa ja suklaamunat ovat kivoja, mutta tuo tarpeeton, suoraan roskakoriin lentävä muovikrääsä on jotenkin surullinen näky nyt kun on alkanut ymmärtämään sen kuormituksen ympäristölle. Erityisen kamalaksi asian tekee sen täydellinen tarkoituksen puute. Kahden minuutin ilon ilme lapsen kasvoilla ei tuo tarkoitus voi olla.
Tietämättömyys maan perii
Perheissä eri puolilla Suomea joukko lapsia kinuu ja vonkaa pääsiäismunia niin paljon kuin äiti jaksaa niitä kärryyn lappaa. Lähes jokainen lapsi saa useammankin muovilelun kitusiinsa vetämistään munista ja leikkii niillä sen yhden pienen päivän, jonka jälkeen lelu on puhdasa roskiskamaa.
Tässä piileekin vuodatukseni ydin.
Kaikki nämä pienet muovilelut ja palaset kuluttavat ja rasittavat ekosysteemiämme aika rankalla kädellä. Länsimainen kulutusyhteiskunta ei kuitenkaan jaksa välittää järjettömän kulutuksen seurauksista, sillä se on lakaistu pois ”sivistyksen” silmistä maailman köyhimmille alueille, jossa vaikutukset näkyvät sitäkin enemmän. Toki meidänkin nenän allamme vaikutuksia näkyy, mutta yhteiskunta pitää siitä huolen, että asia lakaistaan pois, kaatopaikoille ja polttolaitoksiin.
Tarina on kuitenkin paljon monitahoisempi. Alapuolen dokumentti, ”Koukussa muoviin” tuo asian esiin siltä näkökannalta, joka tässäkin artikkelissa tuli esiin. Dokumentti on erinomaisen silmiä avaava.
Dokumentti muun muassa paljastaa, että maailman valtamerissä on viisi, kelluvaa mantereen kokoista muovikerääntymää, joihin virtauksien mukana kerääntyy jokia myöden kaatopaikoilta ja tehtaista järjetön määrä roskaa ja myrkkyä. Dokumentti myös vie katsojan keskelle tällaista esiintymää. Näistä ei tietenkään kukaan tiedä, koska aihe ei erityisen seksikäs ole. Ongelman laajuus on silti tärkeää ymmärtää.
Ja kyllä, lelumunia ostava, hyvää tarkoittava perheenpää on osasyyllinen tähän, sillä vaikka ongelman alkulähde on kaukana, löytyy kysyntä länsimaista. Tätäkään turhaa paskaa ei valmistettaisi ilman järjetöntä kysyntää. Pääsiäismunat yksistään eivät tietenkään tuhoa mitään missään muodossa, mutta ovat ehkä paras esimerkki siitä millaisten olemattomien tarkoitusperien vuoksi tuhoamme omaa ympäristöämme.
Koukussa muoviin
Jos ei minua usko, voi katsoa erittäin mielenkiintoisen dokumentin ”Koukussa Muoviin”, joka kertoo miten riippuvuutemme muoviin (ja sitä kautta öljyyn) vahingoittaa ja saastuttaa omalta osaltaan ympäristöämme ja myös myrkyttää elimistömme.
Opetuksena tästä. Juhlikaa pääsiäistä ja ostakaa suklaamunia, mutta jättäkää ne lelumunat kauppaan. Useinmiten niiden suklaa on muutenkin ala-arvoista. Hankkikaa vaihtoehtoja kun niitä kerran myös on kaupat pullollaan. Se muovipaska näiden munien sisällä ei lisää yhdenkään lapsen elämänlaatua tai elämäniloa suuntaan tai toiseen.
Liity mukaan aiheen foorumikeskusteluun
Kieltämättä tämä on totta, mutta toisaalta pääsiäismunien muoviosat ovat hyvin olematon osa tätä öljyn tuhlaamista ja siitä on ehkä hieman turhaa vetää herneet nenäänsä. Vaikuttaa voi ostamalla niitä suklaamunia joissa ei ole noita leluja jos haluaa juuri tuota tuhlausta välttää. Pienten yksityiskohtien nussiminen ja niistä mielensä pahoittaminen saa vaan aikaan oksennusreaktion monissa ihmisissä. Parempi olisi pitää huolta ettei muuten tuhlaa luonnonvaroja pelkkään roskaan. Tämä onnistuu mm. pyöräilemällä töihin mikäli se vain on mahdollista. Tietysti pienistä pisaroista tulee pieni puro, mutta hirveää vitutusta niistä ei kannata hankkia.
Niin. Rohkeasti oletan ainakin useimpien lukijoiden ymmärtävän tämän pääsiäisteeman olevan lähinnä aasinsilta itse asiaan. Lelumunat nyt vain olivat kohtuullisen havainnollinen esimerkki, vaikka kiistämättä ovatkin vain jäävuoren terävin huippu ongelmassa. Artikkelin pointsi oli toimia herättäjänä kokonaisuuden mietintään omien kulutusvalintojen pohjalta, joka alkaa pienestä ja päättyy isoihin asioihin. Dokumentissa kokonaisvaikutukset käsitellään hyvin. Mikäli joku saa oksennusreaktion tästä, hän saisi sen joka tapauksessa.
Muovin kohdalla taitaa päteä aika hyvin se, että tavaran hinta on suhteessa sen kuluttamiin resursseihin ja energiaan. Ainakin vertailtaessa muihin pääosin muovituotteisiin. Halvat munat tai muu krääsä siis tuskin kuormittaa ympäristöäkään kovin paljoa.
Ympäristön pilaantumiseen vaikuttaa kai tässä eniten se, että kuinka hyvin jätteistä huolehditaan. Jos muovi pysyy kaatopaikalla, niin se on kai aika harmitonta.
Mutta eipä kritisoida enempää ennen kuin olen katsonut tuon dokumentin. Se kuulostaa mielenkiintoiselta.
Kun nyt otettiin pääsiäismunat esimerkiksi, niin mistä niistä näkee onko sisällä roskaa tai ei? Onko olemassa lasten kelpuuttamia pääsiäismunia, joissa ei olisi muoviyllätyksiä sisällä?
Ei niiden pienten rohkeiden trullien mieltä kuitenkaan haluaisi pahoittaa millään aivan vääränlaisella ja pahalta maistuvalla vaihtoehdolla.
Eiköhän Mignonit kelpaa trullille kuin trullille, paljon enemmän (ja makeampaa) suklaata kuin noissa kaikenmaailman kindereissä ja muissa lelumunissa :).
Lapset tykkää enemmän niistä leluista kuin siitä suklaasta, joka ei ole kovin laadukasta. Halvemmalla ja huomattavasti ekologisemmin pääsee, kun kerää tutuilta ja tuntemattomilta ja säästää omat suklaamunan sisällä olevat muovimunat ja täyttää ne kirpputorilta löytämillään pikkuleluilla tai tarroilla tai kolikoilla tai karkilla jne. ja ostaa suklaat erikseen. Lelut voi myös laittaa koristeltuihin pieniin rasioihin tai paperipusseihin tai ihan mihin vaan omaa luovuuttaan käyttäen. Kirppiksellä myydään melkein aina pieniä krääsäpusseja täynnä muovieläimiä ja suklaamunan sisältä tulleita otuksia.
Muovin päästövaikutuksista ja hinnasta. Muovi valmistetaan käytännössä kokonaan öljystä. Öljyntuotannon haitat ja esim saastutavuus on erittäin tehokkaasti ulkoistettu kollektiivin, ei tuottajan, maksettaviksi. Ne eivät siis näy tuotteen hinnassa. Lisäksi öljy- ja muuta fossiilista teollisuutta tuetaan IEA:n mukaan sadoilla miljardeilla vuositasolla sekä suoraan että epäsuorasti (siis hallitukset tukevat veronmaksajien rahoilla, eli vääristävät markkinoita).
Niinpä muovin kohdalla sen ”todellinen hinta” ja muovituotteen markkinahinta ovat varsin erilaiset.
Täytyy vilkaista dokkari, kiitos vinkistä.
Lapset ilahtuvat varmasti myös tavallisista karkeista. Rohkeasti vain tarjoamaan virpojille karkkia turhakemunien sijaan, kyse on siitä, mihin lapset totutetaan. Omassa lapsuudessani en ymmärtänyt edes odottaa virpomispalkaksi nimenomaan suklaamunia. Jos lelun puute jollekulle pettymyksen aiheuttaakin, se tuskin on pitkäaikainen, pikemminkin tuo Saiturin mainitsema kaksi minuuttia. Monesti kulutamme turhaan, koska emme uskalla ottaa riskiä läheisille mahdollisesti aiheutuvasta pettymyksestä, ostetaan esimerkiksi joululahja, jonka sopivuudesta ei olla varmoja, mutta lahjan antamatta jättäminen tuntuisi tylyltä. Mutta usein läheiset pärjäisivät yhtä hyvin tai paremminkin ilman tuota kulutusta.
Kirjoitat täyttä asiaa. Mutta kuten eräs toinenkin lukija huomauttaa, tämä on olematon osa sielutonta öljyn tuhlaamista. Et tainnut olla kovin tarkkaavainen äidinkielen tunneilla, kun käytät ”alkaa ymmärtämään” -tyyppisiä ilmaisuja. Ennen vanhaan tuollainen oli yhdeksän pisteen virhe. Oikea muoto on ” alkaa ymmärtää”.
Mainitsit artikkelissasi kuluttamisen aiheuttamat jäteongelmat nimenomaan köyhissä maissa. Samoissa maissa kerätään noihin suklaamuniin kaakaopapuja epäinhimillisissä työoloissa… Eli ei niiden Mignon-munienkaan pitäisi täysin puhdasta omaatuntoa kuluttajalle jättää? Ellei niiden sisältämään suklaaseen sitten käytetä reilun kaupan kaakaota – olen skeptinen.
Kaikki on suhteellista, mielestäni kirjoitus tuo hyvin kerskakulutuksen pointit esiin joten vähän turha ehkä etsiä jokaisesta tuotteesta riiston merkkejä (esimerkiksi Fazerin suklaamunat). Kaikki mikä vähentää turhaa rihkamalla roskaamista ja kerskakulutusta on aina plussaa. Enkä usko että kenenkään lapsuus menee pilalle pienemmällä määrällä leluja ja hilavitkuttimia, päin vastoin, antaa lapsen mielikuvitukselle enemmän pelivaraa..