Mitä Jeesus ostaisi?
Hallelujaa hyvät ystävät; olen tullut uskoon!
Nyt joulun alla on hyvä tuoda esiin uudestaan jo aiemmin esittelemäni uskontosuuntaus, johon voin samaistua täydestä sydämestäni ja antaa pyhän säästäväisyyden hengen täyttää sen ääriään myöten.
Löysin “Shoppailun Lopettamisen Kirkon (The Church of Stop Shopping)“, ikään kuin viime hetkillä, ennen kuin olin jälleen lipsahtamassa kuluttamisen suohon. Kirkko kuitenkin muutti elämäni ja tässä ollaan pelastettuna, kiitollisena.
Kirkko?
“Shoppailun Lopettamisen Kirkon” missio on pelastaa maailma shoppailun aiheuttamalta tuhoutumiselta (Shopocalypse) levittämällä kirkon sanomaa kulutuksen vaikutuksesta maapalloon ympäri ostoskeskuksia ja ketjuliikkeitä Amerikassa ja ajoittain muuallakin maailmassa. On tämä kirkko tainnut Suomessakin käydä.
Kyseessä on huumorimielessä uskonnon kaapuun puettu performanssiesitys ja protesti kulutusyhteiskuntaa vastaan. Kirkko taistelee nykymenon järjettömyyttä vastaan huumorin keinoin ja on päässyt monesti julkisuuteen tempauksillaan.
“Shoppailun Lopettamisen Kirkkoa” johtaa pastori Billy, joka siviilielämässään on näyttelijä ja kulutuksen vastainen aktivisti. Billyn esiintyminen on karikatyyri amerikkalaisten tele-evankelistojen huhtomisesta; puhuupa hän kielilläkin. Minuun pastorin esiintyminen uppoaa.
Häntä kaikkialle seuraavan gospel -kuoronsa tukemana pastori Billy muun muassa manaa kassakoneita ja luottokortteja näyttävästi ja hyvin aidon tuntuisesti. Luottokortin hengen valtaan joutuneena hän kaatuu eräässäkin Youtube -videon kohtauksessa sätkien maahan, kuin kunnon herännäismessussa. Manauksen tehosta en mene sanomaan mitään.
Kunnioitan suuresti pastori Billyn henkilökohtaista uskallusta, itsensä täydellistä likoon laittamista ja viitsimistä näin massiivisen tehtävän edessä, varsinkin kun valtiotaholta asti ihmisiä kehotetaan shoppailemaan yhä enemmän. Suomessakin on samaa kaikua nähty päättäjiemme edesmenneen, naurettavan “Älä ruoki lamaa” -kampanjan muodossa.
Pastori Billyn hahmo syntyi vuonna 1996 ja oli aluksi New Yorkilainen yhden miehen performanssi, esiintyen muiden katusaarnaajien rinnalla. Ajan kuluessa hän sai innokkaita seuraajia ja nykyään kirkko koostuu monikymmenjäsenisestä kuorosta sekä livebändistä.
Pitäisikö ostaminen kokonaan lopettaa?
Pastori Billyn saarnoissa tulee esiin “älä osta mitään” -teema usein, mutta niin yksioikoinen asia ei hänenkään mukaansa kuitenkaan ole.
Billy, kuten koko konsumerismin vastainen liike ei vastusta pienten paikallisyrittäjien toimintaa, vaan kaikin voimin tukee sitä. Se mitä vastaan “Shoppailun lopettamisen kirkko” taistelee, ovat valtavat korporaatiot, jotka tuottavat tavaransa aasialaisissa nyrkkipajoissa niin halvalla kuin mahdollista, laskevat paikallista palkkatasoa ja vievät työt muualle, aivan kuten omassa työpaikassanikin on juuri alettu tehdä.
Pienyrittäjyys ja yksityiset liikkeet taas tuovat paikkakunnalle lisää töitä ja parempia palkkoja pitkällä aikavälillä. Halpa ei ole tässä globalisaatioon rakastunessa länsimaailmassa niin halpaa pitkässä juoksussa kuin miltä suoraan hintalapussa näyttää. Hinta on valtava, ja sen vaikutukset ovat alkaneet todella näkyä viime aikoina.
Mitä Jeesus ostaisi?
Morgan “Super Size Me” Spurlock tuotti ja Rob VanAlkemade ohjasi Shoppailun Lopettamisen Kirkosta ja amerikkalaisesta sairaan kuluttamisen joulusta viihdyttävän dokumentin “What would Jesus buy?“.
Dokumentti on hauska, ajatuksia herättävä ja tärkeä askel ihmisten herättämisessä kulutuksen järjettömyyttä kohtaan. Ennen kaikkea dokumentilla on aito sanoma.
Dokumentti seuraa uskaliaan ja häpeilemättömän Stop shopping -kuoron kiertuetta Amerikan halki, näyttäen miten he käytännössä pelastavat ihmisiä konsumerismin demoneilta. Lisäksi elokuva antaa ajoittaisia vilkahduksia sellaisten perheiden ja ihmisten elämään, joiden keskiössä ja palvonnan kohteena on luottokortti, shoppailu ja halvat kiinalaiset tuotteet.
En vitsaile, dokumentti on todella siisti kokemus! Ei muuta kuin katsomaan.
Dokumentin kyytipojaksi menevät hyvin kommentaattorini “Isukin” vierasartikkelit.
- Maailman paras lahjavinkki
- Lahjaringillä enemmän iloa jouluun
Olen laittanut dokumentin trailerin tähän, että näet parissa minuutissa mistä on kyse.
Ja tässä itse dokumentti – Mitä Jeesus ostaisi?
Tästä linkistä pääset näkemään dokumentin suuremmassa koossa. Nautinnollista dokumentti-iltaa!
Tämä oli aivan loistava! Suuret kiitokset!
Sovittaisipa joku saman suomalaiseen mentaliteettiin.
Sepä se. Luulen vain, että Suomessa tällainen show saisi lähinnä yleistä paheksuntaa ja hämmennystä aikaan ilman pienintäkään ymmärrystä siitä, mitä jutun takana oikeasti on. Suomen sivuliikkeen aloittaja olisi varmasti kohtapian aika yksinäinen kaveri =D
Kuten sanoit, niin jotenkin se pitäisi saada suomalaiseen jylhyyteen sopivaksi, mutta se vaatiikin sitten jo todellista keksiäläisyyttä. Saman tason ideointia kuin miten Lauri Tähkä ja Duudsonit ovat tehneet Etelä-Pohjalaisuudesta “siistiä”.
Dokkarin sanoma on arvokas, eikös tämä ole joskus aiemminkin ollut saiturissa esillä, vai mistähän minä olen linkin bongannut? Eniwei, sanoma on ajankohtainen joka tapauksessa. Krääsän shoppailu, varsinkin velkavetoinen, on Saatanasta (jos sallitte käyttää tälläistä uskonnollista termiä).
On hieman repivää, kun meidänkin valtiovalta toisaalta:
1) Käskee ihmisiä varautumaan siihen, että lainat pystytään hoitamaan myös silloin, jos korkotaso nousee, työttömyys iskee jne.
Ja toisaalta:
2) Käskee olemaan “ruokkimatta lamaa”. Eli siis pyytää ostamaan ja tuhlaamaan lisää. Siihen kyllä menee rahaa. Joten velkaa jää enemmän, säästöön vähemmän. Entäs jos jää työttömäksi? Miten voi samaan aikaan ostaa ja säästää? Miten tälläiseen asiaan löytyy tasapaino?
Vaikeaahan se on. Asiaa helpottamaan on tarjolla muutama ajatus:
- Kun ostat, osta laadukasta, pääset halvemmalla (omassa blogissani on kirjoitus aiheesta nimellä kestävien laitteiden jäljillä)
- Kun ostat, osta kotimaista, jos mahdollista. Tällöin raha jää muultakin osalta kuin myyjän katteen osalta suomeen ja vaikutus omaan hyvinvointiimme on parempi (näin yksinkertaistettuna)
- Kun ostat, osta tarpeeseen. Isommat ostot kannattaa suunnitella ja perustella itselleen ja perheelle. Tiedän että se on tuskallista, mutta se on tarkoituskin ;)
- Kun ostat, maksa heti. Ei luotolla, ei osamaksulla, ei maksa vasta heinäkuussa. Saiturin blogi pursuaa hyviä kirjoituksia tähän aiheeseen liittyen. Mutta lyhyesti, Elämä on paljon mukavampaa ilman jokapäiväisiä rahahuolia joita osamaksut ja luottolaskut tuovat.
Hauskana jälkiajatuksena, dokkarista jäi itselleni ihan yhtä “todellinen” olo, jos ei todellisempi, kuin vastaavista tv-saarnaajista. Billy onkin mielestäni ihan yhtä aito, jos ei aidompi, kuin monet “oikeaa” uskontoa saarnaavat markkinamiehet. Ja jos luottokortti pitää oikeasti manata, että siitä pääsee eroon, niin se on vähintä mitä Billy voi tehdä. Ja se voi jopa tehota. Jos luottokortin omistaisin, niin itselleni ainakin tulisi sen käyttämiseen huomattavasti varovaisempi asenne jos joku suu vaahdossa ja silmät päässä pyörien joskus manaisi sen :)
Joulua odotellessa,
Isukki @ kaikenhuippu
ps. Shoppailusta ja velkaelämästä pitäisi kenties tehdä oma dokkarinsa, otteella “Reindeershopping” (reindeerspotting) ;) Jospa se sitten uppoaisi suomalaisiin?
Pastorihan oli Suomessa julistamassa sanomaansa pari vuotta sitten: Kulutusjuhlan Matti oli silloin mukana meiningissä ja raportoi fiiliksistään. Samassa yhteydessä esitettiin myös tuo What would Jesus buy -dokkari Kiasmassa, jolloin sen itse katsoin.
Kiitokset jälleen!
Olen niin monta kertaa sivustolla käynyt ja hakenut vahvistusta omille ajatuksilleni, nyt löytyi jälleen uutta! Kiitos.
Olen kyllä hieman eri mieltä, kun sanoit naurettavaksi “Älä ruoki lamaa” – kampanjaa. Itse näin tämän kampanjan hyvä keinona pönkittää taloutta siinä vaiheessa, kun niin kuluttajien, kuin sijoittajien usko markkinoihin meinasi horjua. Toki kampanjan toimivuudesta, ja hyödystä voi montaa mieltä olla, mutta aikeet olivat hyvät, ja kampanja mielestä ihan hyvin toteutettu.
Yleisesti kulutuksesta olen sitä mieltä, että meidän tulisi materiaan perustavaa kulutusta radikaalisti vähentää, ja siirtyä kuluttamaan immateriaalisia hyödykkeitä, sekä palveluita. Nyt menneen joulun todennäköisesti ympäristöystävällisin lahja, mitä antaa saattoi, oli esimerkiksi leffaliput, latauskuponki mp3-kauppaan tai lahjakortti kylpylään / day spahan näin esimerkkinä. Kulutus ei ole pahasti, se on nykyisyyden elinehto. Mutta se, mitä me kulutamme, on ongelma. Siirtykäämme shoppailemaan ja tuhlailemaan internettiin ja palveluiden pariin!