Jos alkaisimmekin elää varojemme mukaan…
Nyt kun olen ottanut henkilökohtaisesta elämäntilanteestani johtuen hermolomaa myös sivustostani jo useamman kuukauden ajan, on taho jos toinenkin ollut huolestunut siitä, että olenko enää ollenkaan hengissä. Noh, täällä ollaan edelleen, ja ehkäpä voin tehdä pikkuhiljaa paluuta näillekin langoille.
Paluutani helpottamaan ja säestämään Kaikenhuipun -blogin pitäjä Rauli partanen tarjoutui tuottamaan sivustolleni vierasartikkelin aiheesta, jota hän on myös toisessa kirjoituksessaan ”Velka vähentää kulutusta” ansiokkaasti itävaltalaisen taloustieteen oppeja mukaillen käsitellyt.
Jos alkaisimme elää varojemme mukaan…
Taannoisessa Hesarin NYT-liitteessä käsiteltiin talousjärjestelmää ja mahdollisesti tulevaa taantumaa. Ihan kiva että käsiteltiin. Viimeinen lause kuitenkin jäi omaa mieltäni kalvamaan, siinä kun puhuttiin, että kuluttamista tulisi jatkaa normaalisti (jotta taantuma ei syvene), mutta ei velaksi.
Mitä helvettiä? Mitenkähän tuossa on kuviteltu että nykytilanteeseen on päästy, jos kansakunnan kokonaisvelan määrä on noussut rajusti tällä vuosituhannella? Jutun tekijöiltä on jäänyt huomaamatta se, että jos kulutamme ”normaalisti”, niin se tarkoittaa tällä hetkellä, että velka kasvaa yhä nopeammin. Jos taas kulutamme vain sen mihin meillä on varaa, romahtaa koko talouspaska niskaan ja siinä sitten ihmetellään.
Poliitikot ovatkin kiintoisassa ja epäkiitollisessa tilanteessa, jossa heidän pitäisi samaan aikaan kehottaa ihmisiä säästämään enemmän ja kuluttamaan enemmän. Valitettavasti se ei nyt vaan ole mahdollista.
Olemmekin valinnan edessä: Ajatellako ”itsekkäästi” ja ruveta elämään tulojen mukaan, vai uhratako epäitsekkäästi itsensä yhteisen hyvän eteen ja bilettää rajusti tappiin asti!
Itse asiassa jos vain lopetamme kiihtyvän lisävelkaantumisen, niin se tarkoittaa bkt:n kasvulle kovia aikoja. Se, että lopetamme ylipäätään velkaantumisen (eli jäämme keskimäärin nykytilanteeseen) alkaa muistuttaa jo kansantalouden katastrofia. Ja voi hyvä luoja jos rupeamme kaikki maksamaan velkojamme pois, eli vähentämään velkojamme ja/tai lisäämään säästöjämme. Silloin hukka meidät perii!
Mutta silti, parempi että se hukka meidät perii nyt, kuin esim. 5 tai 10 vuoden päästä, jolloin kollektiivinen päämme on vielä paljon syvemmällä (pankkiirien) persikassa, ja paljon nykyistä suurempi osa yhteisestä omaisuudestamme on velkojemme takuuna.
Velaksi kulutus ei lisää kulutusta
Ja sitä paitsi, ongelma ei lopu tähän. Jos kulutamme nyt lisää, ja otamme siis lisää velkaa, nousevat velanhoitokulumme. Se tarkoittaa, että yhä suurempi osa tuloistamme (tai ottamastamme lisävelasta) kuluu itse asiassa velkojen hoitokuluihin (korot, järjestelypalkkiot sun muut) eikä kulutukseen, jonka piti pitää yhteiskuntamme rattaat pyörimässä ja turvata työpaikkoja! Ja auta armias jos velanhoitokulut jostain syystä nousevat (korot nousevat tai luottokelpoisuutemme laskee). Äärimmilleen viritetty velkajousi räpsähtää lapasesta nopeammin kuin ehdimme sanoa ”Mutta eihän Suomi ole mikään Kreikka!”
Yhteenvetona, ottamalla lisää velkaa kulutamme tänään enemmän kuin eilen, mutta huomenna vähemmän kuin eilen. Ellemme tietysti huomenna jatka jatkuvasti kasvavaa velanottoa jolla saamme hoidettua sekä vanhat velat että lisäkulutuksen.
Idioottikin tajuaa ettei kuviossa ole mitään järkeä. Ja silti, juuri näin me olemme toimineet jo vuosia, Suomessakin. Onkin siis aika kysyä että cui bono? Kuka hyötyy?
Pankkiirit.
Kun lainaamme enemmän ja enemmän rahaa, lainamme hoitokulut suhteessa tuloihimme kasvavat ja kasvavat. Nämä hoitokulut maksetaan pankeille. Velaksi kuluttamisesta hyötyy siis lähinnä pieni osa väestöämme, eli pankit, ja sitä kautta pankkien johtohenkilöt (jotka saavat bonuksia ja kaikenmaailman kädenpuristuksia) ja omistajat (jotka saavat osinkotuottoja).
Ja vielä mielenkiintoisemmaksi kuvion tekee se, kun mietimme ketkä nykyistä systeemiä yhteiskunnassa suurimmalla äänellä ajavat ja kannustavat (yli)kulutukseen. Aivan oikein, samat pankkiirit ja pohatat, jotka kuorivat suurimman hyödyn velkaisuuden kasvusta. He myöntävät velan (vakuutena reaaliomaisuutemme), keräävät kulut ja palkkiot, ja lopulta myöntävät vielä sen viimeisen velankin, jota ei pystytä maksamaan, jolloin myös vakuudet palautuvat heille. Eikö olekin kivaa ja kätevää?
Monopolissa onkin uudet säännöt: Pelin alussa pelaajille jaetaan pelinappulat ja aloitusrahat ja nimetään Pankkiiri. Pankkiiri voittaa.
Saiturin lisäys: Mukaan liittämäni kahden minuutin video kertoo hauskasti aiheeseen liittyen miten järjetöntä tämän päivän velkapelleily, johon koko talousjärjestelmämme pohjaa, on.
Liity mukaan aiheen foorumikeskusteluun
Hei,
Sinänäsä nykyjärjestelmä voi olla kestävä, mutta vain niille valtioille, jotka pystyvät velkaannuttamaan muut velkaantumatta itse. Globaalisti ei tietenkään.
Velkarahamallissa on se ”hyvä” puoli, että se tekee ihmisestä todella ahkeran. Unohdetaan hetkeksi rahavirrat ja velkasuhteet, ja tarkastellaan ihmiskuntaa avaruudesta päin. Pienet muurhaiset nousevat ylös aamuisin, ajelevat autoillaan työpaikoilleen. Tehtaat tuuttaavat tavaraa ulos hurjaa vauhtia, tuhannet konttilaivat seilaavat maailman meriä ristiin rastiin, pilvenpiirtäjiä nousee tyhjästä, jne… Planeetalla on jatkuvasti liikettä ja tekemistä. Malli on kestänyt jo kauan, ja sopivalla tasapainotuksella se voi jatkaa jatkumista vielä hyvinkin pitkään.
Paleontologien mukaan luolamies teki ravintonsa eteen töitä vain 3h päivässä ja lorvi lopun ajan. Ei ollut teollisuutta, eikä kehitystä.. eikä raiskattua planeettaa.
Minua kiinnostaisia tietää, mitä korvaavia malleja on esitetty? Mikä on kultainen keskitie? Mikä malli olisi ihmistä motivoiva ja palkitseva, ekologisesti kestävä, ja tärkeintä, realistisesti saavutettavissa? Vaatiiko muutos aina vallankumouksen?
Toni
Ei yhtään turhaa sanaa. Melkein ainoa mitä voi taloudenhoitajana tehdä, on kääntää oma kassavirta plussalle ja toivoa, että se myrjaadinen massa seuraisi perässä kivun ja tuskan kautta.
Mistä on tuo tieto luolaMIEHEN työmäärästä?
Näppärä bisnes toi pankin pyörittäminen. Harmi vain että näissä asioissa tahdotaan aina unohtaa default (konkurssi) riski, jollon se pankkikin jää nuolemaan näppejään.
Jos asia olisi niin yksinkertainen kuin esitetään, niin yksikään pankki ei tekisi konkurssia. Miksi näitä viime vuosina on sitten ollut erityisesti USA:ssa pilvin pimein?
Ihmettelijä,
Ehkä yleistin tekstissä turhaan ”syytä” pankkiireille yleensä. Näinhän ei todellisuudessa tietenkään ole, sillä pankki on instituutiona varsin hyödyllinen, varsinkin silloin kun se tekee sille alunperin tarkoitettua hommaa, eli kerää ja säilyttää tallentajien pääomia ja lainaa niitä sopiviin hankkeisiin pääomaksi.
Kuitenkin tilanne, jossa jokin pankki, on liian iso, tai yksittäinen iso toimija liian integroitunut (liikaa verkostoitunut) jotta sitä ei voida päästää konkurssiin vaan niitä pidetään pystyssä väkisin veronmaksajien rahoilla, on varsin järjetön sekin. Jos olet riittävän iso tekijä, voit ottaa niin järjettömiä riskejä (ja kuitata niistä joka käänteessä miljoonapalkkioita) kuin huvittaa, ja jos jokin menee pieleen, voit huutaa lähimmälle poliitikolle: ”Systeeminen Riski!!!!” ja hän kantaa veronmaksajan rahaa sinulle, jotta saat riskisi kuitattua. Erittäin kätevää.
Pienet pankit, vähän kuin ”pienet kuluttajatkin” saavat tietysti kaatua ihan vapaasti. Tai siis, yleensä kyseiset pienet pankit ostetaan isojen pankkien toimesta pilkkahinnalla. Kenen rahoilla? Aivan, juuri niillä jotka pankki juuri sai veronmaksajilta huutamalla Systeeminen Riski! :) Ja käsissämme on vielä isompi pankki, jolla on kaatuessaan vielä isompi systeeminen riski…
Kirjoitin asiasta vähän aikaa sitten toisenkin artikkelin otsikolla Vapaa Markkinatalous on seurausten kantamista:
http://kaikenhuippu.wordpress.com/2011/08/31/vapaa-markkinatalous-on-seurausten-kantamista/
Toni,
Nykyinen malli, jossa mainitsemaasi toimeliaisuuden määrää pidetään yllä noin 95 % uusiutumattomalla, fossiilisella energialla, ei ole missään mielessä kestävä. Se toki tuntuu meistä varsin normaalilta, sillä olemme eläneet siinä todellisuudessa koko elämämme, ja todennäköisesti kaikki muutkin ihmiset jotka tunnemme, on elänyt samoin.
Voi siis vaikuttaa varsin etäiseltä ottaa ajattelun lähtökohdaksi se, että mitä tapahtuu koko järjestelmälle, kun tuota 85 % fossiilista energiaa aletaan meistä riippumattomista syistä ottaa pois? (johtuen tuotannon kalleudesta ja huonontuvasta nettoenergiasta)
Velka, oli se kenen hyvänsä, kuvastaa uskoa siihen, että tulevaisuudessa tulee olemaan enemmän ja kasvua, jolloin myös velan korot pystytään maksaan takaisin. On aika ironista, että me olemme velan määrän perusteella tällä hetkellä optimistisempia kuin koskaan ennen tulevaisuuden kasvun suhteen. Juuri kun todella moni täysin keskeinen resurssi ja hyödyke on aivan tuotantohuippunsa kynnyksellä tai jo sen yli.
Se, millainen olisi korvaava malli, niin kaikenlaista enemmän ja vähemmän järkevää on tietysti esitetty. Muistaakseni kirjassa Peak Everything (R. Heinberg) esitellään muutama ”kestävän yhteiskunnan” aksiooma (vaimikäsenytoli) joiden mukaan toimimalla voitaisiin hommasta tehdä niin kestävää kuin yhteiskunta tällä pallolla, sopivaa meteoriittia odotellessa, voi olla… Niistä voi lähteä, ja olen harkinnut niistä kirjoittavani jossain vaiheessa jotain blogaustakin (mutta en ole vielä ehtinyt).
Eduskunta hyväksyi Suomen takausten kasvattamisen
Suomen takaukset nousevat 14 miljardiin euroon Euroopan
vakausvälineessä. Puolesta äänesti 103 ja vastaan 66 kansanedustajaa.
Poissa oli 30 edustajaa.
Aivan uskomatonta miten Suomi ajetaan alas. Tätä menoa ei kannata puhua enää puolustusbudjetin pienentämisestä, vaan koko puolustusvoimien lakkauttamisesta. Edellisellä viikolla Suomi sai vielä EU:lta vaatimattoman 69 milj. euron viivästyslaskun hornettien tullimaksuista, jotka saatiin edellisenä vuonna maksettua (35 milj. euroa.) Mitä mieltä puolustaa maata sotilaallisesti, jos se orjuutetaan taloudellisesti
Velkaa, velkaa, velkaa…
Velallahan ne ongelmat hoidetaan 
Säädöksiä, lakeja, asetuksia, Eu:ta, direktiivejä, byrokratiaa….
Jos saisin ystävät ja sukulaiset mukaan ja turvattua talouteni muuttaisin Sveitsiin ja äkkiä!
rack kirjoitti:
Pieni, pohjoinen, ikääntyvä ja vientivetoinen kansakuntamme on vakavassa vaarassa jo siksikin, että nuorisolle ei löydy töitä saati asuntoja. Voidaan oikeasti puhua kymmenistätuhansista, joilla ei ole työnantajien edellyttämiä taitoja, mutta joita kukaan ei halua auttaa. Ratkaisuksi yrittäminen? En usko, ellei sosiaaliturvan kannustimia ja veroja oikaista pian. Ja jos Suomi ajautuu velkaorjaksi, pelataan täällä silloin markkinoiden, ei yksittäispoliitikon ehdoilla.
Aika karmeaa. Eipä sillä, että takausvakausrahaston torppaaminen olisi paljoa paskaa tilannetta paremmaksi muuttanut. Se kuoppa johon euromaat ovat itsensä kaivaneet, on yksinkertaisesti semmoinen, että sieltä ei nousta ylös helposti ja ilman pahoja vammoja. Suo siellä, vetelä täällä ja paskakasa tuolla. Jos velaksi kuluttamiselle olisi helppo poispääsy, niin kai kaikki niin tekisivät? (ai niin, melkein kaikki tekevät silti…)
Mutta noh, Olkiluodon 6+ miljardiin noussut, ja yhä nouseva budjetti saa hieman vertailukuvaa, kun suomella kerran on 14 miljardia varaa kaataa kaivosta alas. Olkiluodosta toivottavasti saadaan joskus edes sähköä rahan vastineeksi, jonka lisäksi rahan maksaa enimmäkseen yritykset, ei kansalaiset. Tuolla vakausrahastolla saadaan aikaan vain isompia pankkeja jotka on opetettu yhä tiukemmin siihen, että niiden ei tarvitse välittää riskeistä, joten voivat keskittyä johtajien bonusten ja palkkioiden maksamiseen.
*huokaus*
Alan yhä enemmän kallistua erään (pari erinomaista kirjaa kirjoittaneen) arkkidruidin näkemykseen: ”How not to play the game”.
http://thearchdruidreport.blogspot.com/2011/06/how-not-to-play-game_500.html