5 keinoa saada impulssiostovimma hallintaan
Kuten useimmat meistä, olet varmaankin jossakin vaiheessa seikkaillut pitkin ostoskeskuksen käytäviä, palannut kotiin ja huomannut viimein, että mukaan tarttui kuin ihmeen kaupalla kaikenlaista tavaraa, jotka kaupassa tuntuivat kovinkin hyviltä ideoilta, mutta joiden vuoksi kotona lyöt päätäsi seinään.
Olet myös luultavasti joskus tullut vakuutetuksi ostoksen järkevyydestä siksi, että tuote oli alennuksessa, kassakoneen vieressä helposti saatavilla tai niin pirun hyödyllisen oloinen, että se oli pakko saada?
Ajoittain saatat myös vilkuilla kuittejasi peläten mikä loppusummaksi muodostuu?
Turha kiemurrella. Ainakin jokin näistä kohdista täyttyy myös omalla kohdallasi, jos ei aina, niin silloin tällöin, sillä ihminen ei niin kovin täydellinen olento ole. Kyllä, minullekin käy näin ajoittain, vaikka tarkka rahoistani olenkin.
Viimeksi näin kävi, kun katsastimme Tampereen Ikean ja ehdin jo valmiiksi matkalla sinne manata toisen puoliskoni alimpaan helvettiin, jos jotain tarttuu kierroksella käteen. Kuinka ollakaan, hän tuli kyllä kaupasta tyhjin käsin, mutta minä rullasin ulos liikkeestä kahden hyllykön ja yhden metallisen roskiksen kanssa. Nämä toki aidosti puuttuivat, olin pitkään harkinnut hankintaa ja ne helpottavat nykyään merkittävästi asunnon siistinä pitämistä, mutta ei reissu ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan kyllä mennyt, myönnetään. Kyseessä ei siis ollut turhan krääsän hankinta, mutta impulssiostoksen tunnukset silti täyttyivät, koska tarkoitus oli vain tarkastaa paikka ja katsoa vaihtoehdot.
Ikean reissu oli loistoesimerkki siitä, että jos keskittyminen herpaantuu ja tilanne on otollinen, on itselleen helppo alkaa perustelemaan miksi uusi valaisin, kirja, matto, lehti tai karkkipatukka on juuri sillä hetkellä se maailman tärkein asia, joka vain on saatava. Tällöin periaatteet saavat antaa tilaa puhtaalle hetken huumalle.
Rikoin yhtä keskeisintä impulssiostosten välttämisen sääntöä: Älä käy shoppailemassa alkuunkaan!
Se, että silloin tällöin keskittyminen herpaantuu ei tietenkään maailmaa kaada, mutta jos yllämainitut tilanteet ovat enemmän sääntö kuin poikkeus, on sinulla itsehillintäongelma, joka vaatii toimenpiteitä. Vika ei tietenkään ole kokonaan sinun, sillä vastapuolenasi on miljardien arvoinen markkinointikoneisto, jonka ainoa tehtävä on saada sinut toimimaan juuri näin.
Ei siis kielletä ongelmaa, vaan tutkitaan vähän miten se voidaan pitää menestyksellä kontrollissa. Hallinta on myös tarpeen, sillä muutoin tuhlaamme helposti leijonanosan tuloistamme turhaan tavaraan, joka ei elämänlaatua millään tavalla lisää ostohetken lyhyttä huumaa lukuunottamatta. Katasrofi on tietenkin tiedossa silloin, jos impulssit hallitsevat elämäämme siinä määrin, että toteutamme niitä jopa velaksi.
Kaikki huonot tavat on kuitenkin mahdollista kesyttää, jos vain halua löytyy. Kesytyksen ei myöskään tarvitse olla kivulias prosessi. Halu on kuitenkin löydyttävä.
Tee lista – aina!
Ennen kuin edes suuntaat kauppaa kohden, on syytä tehdä lista hankittavista asioista. Useimmat meistä tekevätkin listan ruokakauppaa varten, mutta harvempi listaa hankittavat tavarat vaikkapa Ikeaan, Kodin Ykkösille, vaatekauppaan tai puutarhatuotekauppaan mennessään. Tulokset ovat sen mukaisia.
Jos esimerkiksi olet menossa vaatekauppaan, listaa ne asiat jotka sillä kerralla olet hakemassa. Jos haet sukat, alushousut ja kauluspaidan, listaa ne ja mennessäsi kauppaan pysy listan tavaroissa.
Kun listaat hankittavat tuotteet, et vahingossa unohda jotakin tärkeää hankittavaa tuotetta ja toisaalta teet huomattavasti vähemmän oheisostoksia, etkä kaappaa mukaan alennustuotteita, joita et oikeasti tarvitse vain siksi, että ne ovat alennuksessa.
Jos sinulla on esimerkiksi viidet housut kotona, mutta näet hyvät pöksyt alennuksessa, ei varmaankaan ole syytä ostaa niitä; edes vaikka housut olisivat puoleen hintaan. Vaikka housut ovat alennuksessa, mutta eivät löydy listaltasi, on kyseessä turha tuhlaaminen. 50% alennus tuotteesta jota et tarvitse on 100% häviö.
Älä osta, jos tarkoitus on vain kartoittaa vaihtoehtoja
Myönnän itsekin, että tämä on vaikea toteuttaa, koska tällöin taustalla on aito tarve, kuten Ikea -selkkaukseni todistaa.
Jotkut taas tykkäävät kierrellä ikkunaostoksilla muuten vain katsastamassa tarjontaa – ilman selkeää tarvetta -, jolloin tarkoitus ei edes ole ostaa mitään tai edes kartoitella vaihtoehtoja, ainoastaan kuluttaa aikaa. Nämä ovat kuitenkin hetkiä, jolloin mukavuushankintoja tehdään varmaan eniten.
Oli seikkailusi kohde mikä tahansa kirjakaupasta huonekaluliikkeeseen, pidä huoli sen ajatuksen takomisesta kaaliin, että todella olet vain katselemassa. Älä siis ota mukaasi jotain vain impulssin perusteella.
Jos näet hyvän tarjouksen tai tuotteen, josta todella pidät. Laita se muistiin, mene kotiin ja harkitse hankintaa ainakin yön yli. Jos vielä tämän harkinta-ajan jälkeen hankinta kuulostaa järkevältä, käy se hakemassa.
Paras vaihtoehto on kuitenkin pitää parin viikon harkinta-aika. Tällöin todella paljastuu, tarvitsetko tuotetta todella, vaikka onko kyse vain ja puhtaasti järjettömästä minkäänlaiseen tarpeeseen perustumattomasta halusta.
Jos et voi odottaa ostoksen tekemistä edes yön yli, jätä tuote loppushoppailun ajaksi vielä paikoilleen ja hae se vasta paikalta poistuttaessa. On suuri mahdollisuus, että reissun loppuun mennessä mielesi on jo muuttunut.
Suurimman osan typeristä impulssiostoksista voi välttää sillä, että ottaa hieman etäisyyttä tilanteeseen kun huomaa mitä on tapahtumassa. Et useinkaan tarvitse muuta kuin hieman aikaa ajatella asia loppuun asti järjellä tunteiden sijaan.
Käytä käteistä
Ostaminen on vähän liian helppoa, kun maksuvälineenä on muovikortti, jolla saa maagisesti tehtyä tuhansien eurojen hankintoja kättä liikauttamalla.
Käteisen käyttämisellä on monille se maaginen vaikutus, että tulee käytettyä rahaa vähemmän. Näin erityisesti shoppailureissuilla, koska mukana on vain rajallinen määrä, eikä velaksi voi ostaa.
Kun siis lähdet seuraavan kerran shoppailureissulle, jätä houkutusväline kotiin ja nosta vain se määrä käteistä, jonka sallit itsellesi reissulla käytettäväksi.
Kuten jo sanottua, käteisen käytöllä on kaiken muun lisäksi se hieno puoli, että et yksinkertaisesti voi ostaa sillä velaksi elämääsi hankaloittamaan.
Pidä menoistasi kirjaa
Jos tarvitset oikein järeää välinettä impulssiostoksien hallintaan, on sinun melkeinpä pakko aloittaa kulutuksesi seuraaminen.
Ostoksien ja niihin kuluvien summien seuraaminen pakottaa sinut ottamaan vastuun hankinnoistasi. Kuluja seuraamalla voit vihdoin palata ajassa taaksepäin viikon tai kuukauden ja nähdä milloin ja mihin oikein tulosi tuhlaat sen sijaan, että vain kohautat olkapäitäsi ja toteat “Ei voe mittään“.
Jo pelkästään kulujen seuraaminen itsessään vähentää kulutustasi, sillä olet koko ajan tietoisempi siitä mihin rahaa kulutat. Vaikka et siis edes varsinaisesti yrittäisi vähentää menojasi, tulee se kuluseurannan kautta vähän kuin vahingossa mukaan peliin.
Käyttämällä esimerkiksi Balancionin* yksinkertaista kuluseurantapalvelua, voit tulla tietoiseksi taloutesi tilanteesta hyvin vähällä vaivalla. Voit lisäksi asettaa säästötavoitteita ja nähdä miten ne ajan kuluessa etenevät.
Edelleen, voit käyttää palvelua kuukauden ilmaiseksi.
Älä shoppaile ollenkaan
Paras tapa hillitä impulssiostoksia, on hankkia muita harrastuksia kuin shoppailu. Jos tarvitset jotain, mene hakemaan tavara, seuraa yllämainittuja ohjeita ja tule helvetin kyytiä kotiin. Kun tiedät heikkoutesi, on parasta toimia niin, että houkutuksia ei satu liikaa tielle. Niin yksinkertaista se lopuksi on.
Oletko sinä tehnyt impulssiostoksia viime aikoina vai onko sinulla itsekontrolli kiveen kirjoitettu? Löytyykö sinulta hyviä vinkkejä impulssihankintojen vähentämiseen?
Todella hyvä ja hyödyllinen blogi, kiitos siitä!
Olen kyllä lukenut sijoittamista käsittelevät jutut, mutta kysyn vielä erikseen mielipidettäsi:
Olen vähän alle 30v. nainen ja rahaa minulla on säästötileillä (OP ja Nordea) yht. n. 25000 kasvamassa lähes olematonta korkoa, eli jotain tarttis tehdä.
Säästöihin ei luultavasti tule olemaan tarvetta kajota vuosiin. Haaveilen oman asunnon ostamisesta joskus, tai saatan myös jatkaa opiskelua ja varaudun säästöillä elämiseen kaukaisessa tulevaisuudessa. Mieluiten tuuppaisin summan johonkin mihin voin “unohtaa” sen kasvamaan toistaiseksi, mahdollisimman riskittömästi tietty. Kuukausituloista ei tällä hetkellä tai lähitulevaisuudessa irtoa säästöön kuin muutama kymmenen euroa/kk.
Vastaus olisi siis rahasto(t), mutta matikkapääni ei riitä korot, verotuksen ja hoitomaksut ym. huomioiviin laskelmiin. Mitkä siis olisivat minun tilanteessani ja näin pienellä summalla parhaat vaihtoehdot? Pitäisikö näin pieni summa laittaa yhteen rahastoon vai hajauttaa eri rahastoihin tai pankkeihin?
Käteisen käyttö on tehokas menetelmä. Itse käytän sitä jos menen baariin: nostan sen verran rahaa kun olen halukas käyttämään, ja sitten kun rahat on loppu niin voikin jo mennä kotiin.
Muuten en suoranaisesti pidä menoistani kirjaa, vaan sen sijaan siirrän aina viikoittain käyttötililleni tietyn summan rahaa, jolla sitten on se viikko elettävä. Tällä tavalla menoni pysyvät hyvin kurissa.
Tosi perusasioita, ja joillekin oikein hyviä ohjeita.
Minulla ei shoppailijan ongelmaa ole. Olen rikas ja pihi yleensä.
Hyvä että ei kaikille kelpaa! Osut oikeaan siinä, että joillekin simppelit ohjeet ovat kaikkein parhaita. Tavoitteeni on nimittäin saarnata niille, jotka eivät vielä asioita hanskaa, ei niille joilla taloudenhoito kulkee verissä. Tämä tietää tietysti sitä, että moni juttu tuntuu monelle vakiolukijalleni vähän turhankin simppeliltä. Sivustossani onkin ollut nähtävissä jonkinlaisia selkääntaputtelukerhon oireita, ja tästä pyrin hieman eroon. Toki haluan, että te kokeneemmat ja raha-asiat kunnossapitävät olette mukana tukemassa tavoitetta nostaa taloussivistys maassa uudelle tasolle. En tietenkään aio missään vaiheessa taantua 1+1 tasolle, mutta perusjuttujakin on läpikäytävä, koska tällä hetkellä ne loistavat poissaolollaan.
Ymmärrän kyllä toisaalta sivustoni paradoksin. Lähinnä Saiturin käsittelemää aineistoa etsii yleensä henkilö, joka jo ainakin jossain määrin on kiinnostunut taloudenhoidostaan ja on siinä aktiivinen. Tämä aiheuttaa painetta luoda edistyneempää materiaalia. Toisaalta, jos sivusto sisältää vain tällaista materiaalia, ei vähemmillä tiedoilla varustettu satunnainen kulkija – joka sivuista saisi muuten enemmän irti – jaksa pysähtyä juttuja lukemaan. Tästä syystä tulen tekemään niin perustason kuin edistyneemmän tason proosaakin. Suonette anteeksi.
Miksi koet muiden ihmisten kuluttamisen huonoksi asiaksi mistä pitää “saarnata”? Mikäli kaikki suomalaiset alkaisivat elää kuin sinä, minä tai suurin osa sivustosi lukijoista, päätyisimme tilanteeseen, missä yksityinen kulutuskysyntä näivettyisi. Tämä johtaisi automaattisesti työpaikkojen vähentymiseen kotimarkkinayrityksissä sekä valtion verotulojen laskuna.
Tämä kulutuskysynnän lasku (=ihmisten säästäväisyys) johtaa siis suomalaisen elintason ja yhteiskunnan rappeutumiseen. Riski Japanin kaltaiselle deflaatiokierteelle on todellinen. Siellähän valtio on hyvin velkaantunut, mutta kotitaloudet varakkaita ja säästäväisiä. Suurimpana ongelmana tämä näkyy nuorten työllistymisenä – yksinkertaisesti töitä on erittäin vaikea saada.
Säästäminen ja sijoittaminen on yksilön kannalta erinomainen asia, mutta jos kaikki ihmiset alkavat tekemään sitä samanaikaisesti on lopputuloksena taloudellinen katastrofi.
Ihan tarpeellista pohdintaa ja sopii hyvin “vakavampien” aiheiden joukkoon.
Itse pyrin myös tekemään listoja. Yksi vaihtoehto on yrittää pitää kiinni säännöstä, että impulssiostot pistetään ensin listalle, jolla niiden pitää olla viikko ennen kuin ostopäätös tehdään.
Muut harrastukset ovat hyvä idea. Perheelliselle yhdessäolo perheen kanssa on hyvä harrastus, eikä sen tarvitse maksaa enempää kuin mitä ruokaan menee rahaa. En ole ikinä tajunnut sitä, että pitää mennä jonnekin ostoskeskukseen tai huvipuistoon, että voi olla hauskaa. Eväät mukaan ja kävelylle perheen kanssa vaikka koko päiväksi. Paljon palkitsevampaa kaikille.
MM: Tartuit yhteen sanaan ja vedät siitä pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Kyllä, mielestäni jokaisen tulisi ymmärtää oman taloudenhoidon perusasiat ja se mekanismi, jolla oma talous saadaan kunnolla solmuun ja mistä se johtuu. Ennen kaikkea haluan ihmisten tietävän millä tuon solmun saa aukeamaan.
Ei tavoitteeni ole pysäyttää koko Suomen kulutuskysyntää. Tavoitteeni on järkeistää sitä kestävämmälle tasolle. En minäkään ole kulutuksesta vapaa henkilö; itse asiassa kulutukseni on jopa normaalia. Oma kulutustasoni liikkuu 800 – 900 eurossa per kuukausi. Vasta siitä ylijäävä osuus menee säästöön. Kontribuutioni on pienehkö, mutta ei sen huonompi kuin tavallisella suomalaisella matalapalkkaisella. Tuhlaan myös, mutta tuhlaan niihin asioihin joilla itselleni on merkitystä. Lisäksi teen tuon tuhlaukseni tiukasti omien varojeni rajoissa.
Aiheuttaisiko se talouden taantumaa, jos kaikki alkaisivat samantien säästämään? Kyllä, lyhytjänteisesti näin varmasti tulisi käymään. Kysymys on kuitenkin ongelmallinen, sillä nykyinenkin kulutus perustuu suureksi osaksi velkaan. Onko velkaan perustuva kulutus kestävällä pohjalla? Varmaan itsekin tiedät, että ei. Jos kaikki alkaisivat säästämään edes pienessä määrin, olisi lopputuloksena ennustettavampi ja vähemmän suhdannehuippuja ja pohjia sisältävä talous. Toisin sanoen meno olisi tasaisempaa. Nykyisen velkahurmoksen pauloissa tapahtuva hyperkulutus menee yhtä lujaa seinää päin kuin mitä se on noussutkin. Ensimmäinen seinä on jo tullut vastaan. Siitä mentiin läpi lisävelalla. Mitä tapahtuu seuraavan seinän tullessa vastaan? Tajuat varmaan itsekin, että velaksi kuluttaminen on ollut suurin syy sille miksi viimeisinkin talousromahdus tapahtui?
Japanivertaus ja nuorten työllisyys on muuten mielenkiintoinen veto, koska viimeksi kun katsoin niin nuorisotyöttömyys on täälläkin onnelassa ennätyshuipuissa.
Velka vastaan säästäminen on taisto, josta voidaan varmasti riidellä pitkäänkin, mutta pysyn sillä kannalla, että säästöihin perustuva kulutus on pitkäjänteisempi ja kestävämpi, joskin hitaampi ratkaisu, kuin huomisen tuloja tänään syövä velkakulutus. Missään vaiheessa en siis kannusta koko Suomea mihinkään hypersäästövimmaan. Ne projektit, jotka tämän sivun puitteissa oman talouteni suhteen vedän ovat viihdettä lukijoille ja rajojen ja säästöideoiden / tulonmuodostusajatusten testaamista omassa elämässäni samalla kun keskustelen taloudenhoidosta yleisellä tasolla.
Olen siis täysin eri mieltä siinä, että säästäminen ja sijoittaminen olisi taloudellinen katastrofi sinänsä. Siinä olet kuitenkin oikeassa, että jos nykyisenkaltaisesta hyperkulutuksesta siirryttäisiin äkkijarrutuksella säästöihin perustuvaan kulutukseen, olisi tiedossa väliaikainen katastrofi. Ääriliikkeet eivät koskaan ole hyväksi.
MM toi esille sinänsä ihan validin pointin, joka ansaitsee tarkastelunsa. Mutta kuten Saituri totesi, on epärealistista olettaa että kaikki alkavat tällä viikolla saitureiksi ja suomen talous pysähtyy. Ennen sitä on monta askelta ja monet lööpit ja a-studio-haastattelut Saiturilla edessä, sivustonn kävijämäärien jatkaessa logaritmista nousuaan ja ihmisten velkaantumisen käännyttyä laskuun ;)
Itse myös joskus olen tuota pohtinut että onko kyseessä hyvinvoinnnin ja valtiontalouden vihollinen, jos on säästäväinen ja jakaa ideoitaan vielä muillekin. Tietyllä tasolla ehkä. Mutta Saiturin ympyrät ja budjetti asiansa ajamiseen on vielä hieman vaatimattomampi kuin vastavoimien: Kapitalismi, kerskakulutus, jatkuvan ja loputtoman kasvun tavoittelu, pikavipit, luottokortit ja henkilökohtaiset konkurssit ja niiden myötä tulevat epäsuorat kulut yhteiskunnalle. Jatkuvan velaksielämisen ja kerskakulutuksen ongelmat pitemmällä tähtäimellä painivat omassa sarjassaan.
Joten, vaikka Saiturin sanankäänteet ovat joskus teräviä, ovat ne mielestäni silti perusteltuja. Jotta saadaan ihmisten velkaantuminen hallintaan, on pakko hieman herätellä. Ja velkaantumisella tarkoitan tässä nyt Kokoomuksessa vaikuttavan Kataisenkin tv-uutisissa heittämää kommenttia siitä, että suomalaiset ovat tällä hetkellä velkaisempia kuin 90-luvun laman alkaessa, ja että meidän jokaisen kannattaa pitää huolta siitä, että lainat ja velat pystyy maksamaan myös sitten kun korot nousevat. Jos menee oman taloutensa sietokyvyn rajoilla silloin kun menee hyvin, niin mitä käy kun tilanne muuttuu?
Joten puolestani Saituri saa jatkaa saarnaamistaan. Mutta on silti hyvä että tätäkin asiaa hieman pohditaan.
Mielestäni on se ei ole pelkästään epärealistista miettiä sitä jos kaikki alkaisivat samaan aikaan säästämään, se on täysin mahdoton idea! Ei tule tapahtumaan.. Jos tosissaan suomi lähtisi tälle kestävämmälle polulle velaksi elämisen sijaan niin se ottaisi oman siirtymäaikansa. Äkkirysähdystä ei ole tulossa tässä asiassa.
Jos ihminen ei halua säästää niin oma on ratkaisunsa ja mikä esim. minä olen sitä tuomitsemaan. Kulutuksen olisi vain pysyttävä omien tulojen kanssa oikeassa suhteessa. Velaksi kuluttamista en ymmärrä ja se ei voi kantaa pitkälle!
Ja sitten itse artikkeliin.. Peruskulutusta on helppo säädellä juurikin listaamalla ennen kauppaan menoa mitä sieltä tarvii. Sitten ei poiketa listasta, ellei jokin OIKEASTI olellinen ole siitä unohtunut. Näin ei tule tehtyä harkitsemattomia ostoksia vaan ne hankitaan mitä tarvii. Käteisen käyttö voi toimia joillain, itse en ole käteisen puolesta puhuja. En löydä siitä mitään mikä auttaisi omassa taloudessani tai toisi lisäsäästöjä. Poikkeuksena baari-illat! Erittäin hyvä systeemi ottaa vain ja ainoastaan käteistä mukaan sen verran kun on valmis iltaan kuluttamaan. Kun rahat on loppu niin onkin jo hyvä hetki suunnata kotiin. Pienessä sievässä helposti tulee ylilyöntejä jos kortti on mukana. “Kierros kaikille kavereille ja niidenkin kavereille” ei ole se vähiten kuultu juttu hieman ennen pilkkua. Suosittelen ainakin kokeilemaan jos ei ole tullut kokeiltua ja baareihin menee enemmän rahaa kuin haluaisit.
Paras keino estää impulssiostoksia on tietenkin pysyä pois kaupoilta. En lähde ikinä turhaan katselemaan mitä on tarjolla, vaan pohjana täytyy olla oikea tarve. Päivä perhepuistossa omien eväiden kera on varmasti yhtä antoisa tapahtuma lapsille kun 200-300€ reissu särkänniemeen.
Yksi hyväksi havaitsemistani tavoista on jo ennen kun menet huonekaluliikkeeseen takoa omaan kalloon, että myyjällä on päämääränä myydä mahdollisimman kallista ja sinulla ostaa tarpeitasi vastaava tuote mahdollisimman halvalla. Älä siis anna myyjän puhua sinua ympäri. Lähes kerta toisensa jälkeen tähän ilmiöön olen törmännyt, esimerkkinä pesukoneen osto: Koko, ominaisuudet ja hinta oli mietitty valmiiksi jo kotona ja liikkeestä kävelin kuitenkin ulos isompi, hienompi ja kalliimpi kone mukana! Olinko viikon päästä tyytyväinen valintaani? En! Toinen esimerkki liittyy kun hankittiin sohva: taas oli koko, materiaali ja maksimi hinta mietitty valmiiksi, mutta mitenkäs siinä kävikään, kotiin tuli isompi, nahkainen ja huomattavasti kalliimpi sohva. Edelleenkin nakertaa tuon sohvan ostaminen suunnattomasti, se ei ole mitenkään sopiva olohuoneeseemme. Mutta kun menin mittojeni kanssa myyjän puheille niin sanoi, että “kyllä sinne sitten isompikin mahtuu ja nahkainen on pitempi ikäinen”. Nämä kaksi ostosta saivat silmäni aukeamaan ja nykyään en anna myyjän myydä asioita joita en tarvitse, vaan etenen suunnitelman mukaisesti.
Minimalistin neuvo impulssiostojen hallintaan.. Kun olet ostoksilla ruokakaupassa niin ostohalun tullessa pysähdä ja mieti tarkasti mistä ostovimman tunne tuli? Oliko se hieno pakkaus? Oliko se tarjousilmoitus..? Oliko se kuvitelma nautinnosta, joka tulee tuotteen käytästö? Tunnista intosi ja hengitä syvään ja rentoudu. Sen jälkeen jatkat rauhallisesti ostoksiasi kuten Saituri suositteli ostoslistan mukaisesti. Kun opit tunnistamaan miten tuotteita markkinoidaan ja miten reagoit markkinointiin opit asteittain hillitsemään ostovimman. Mieti myös tarkasti miksi kaupan tuotteen on sijoitettu niiden kyseisiin paikkoihin.. Onkohan kyse kaupan tuoton maksimoinnista vai sinun omasta edustasi?
Keskity jatkuvasti pieniin ostohaluihin kuten karkkien, sipsien, limonaadin, jäätelön ja muiden naposteltavien tuomaan ostohaluun. Opittuasi hillitsemään ostovimman pienissä ostoksissa taito hillitä itsesi kantautuu myös isompiin ostoksiin. Onnea ostovimman hallitsemiseen kaikille!
Impulsiivisena ja helposti innostuvana ihmisenä minulla on käytössä tuo yön yli miettiminen. Jos en seuraavana päivänä voi saada jotain haluamaani ostosta mielestäni, se on yleensä ostamisen arvoinen. Edellyttäen tietysti, että alunperin sellaiselle on ollut tarve olemassa. Lähdenkin yleensä kauppoihin ostamaan tarpeeseen ennemmin kuin turhille ikkunaostoksille.
Jokaisella on oikeus mielipiteisiin, mutta asiallisuutta peliin. Itse koen Saiturin sivut ja niillä olevat aiheet hyviksi, koska kun ihminen kangistuu kaavoihin, ei enää kyseenalaista asioita. On hyvä, että joku jaksaa nähdä vaivaa ja antaa aikaansa toisten hyväksi, eikä ajattele vain omaa parastaan.
tämähän on selvä luonnekysymys, jotkut vaan ovat impulsiivisia. Itse en ole, enkä saa mieleeni että olisin moneen vuoteen ostanut mitään ilman harkintaa.
On muuten rasittavaa kun vaimo käy ruokakaupassa. En voi ymmärtää miten se voi kestää matkoineen yli puoli tuntia, kun listakin on tehty valmiiksi. Hänellä on tosin tarve kierrellä ja hypistellä kaiken maailman tavaroita..
Nyt olen yrittänyt ostaa autoa, mutta jo kahdesti on käynyt niin että se on ostettu “nenän edestä”. Kun en ole heti koeajon jälkeen rustannut nimeä paperiin ja tyhjentänyt tiliä. Huvittavaa vain kuinka joku tekee tuollaisenkin ostopäätöksen n. puolen tunnin jälkeen :)
Kun minun on taas pakko kaivaa tyyppiviat yms infoa netistä…
No, nysvät on tietty erikseen.
Suosittelen kaivamaan ne tyyppiviat esiin ennen koeajolle menoa. Lähinnä etsiä ne mitkä kannattaa tarkistaa kun autoa menee katsomaan. Autokauppa käy suht hyvin ja ne “helmet” menee nopeasti. Itse myös kaksi kertaa saman kokeneena olen alkanut katsoa tyyppiviat ennen kuin edes soitan myyjälle, tosin eipä ole sen jälkeen yhtään kertaa koeajolle edes lähdettyä. Vanhassa vara parempi! :D
Itse käyn kaupungissa töissä missä työmatkalla kuljen peliliikkeiden, musakauppojen jne. läpi. Olen jättänyt kylmästi koko rahapussin kotiin. Muuten ostelisin kaikkea vaikka olenkin aloittanut säästeliään elämän. Eli olen huomannut ongelman ja ratkaissut sen näin. Ennen tuli osteltua kaikkea “kivaa” mutta nyt olen kylmästi päättänyt että ostan vain mitä tarvitsen, mikä onkin aika vähän :). Tämä tapa ei tietenkään kaikille sovi mutta minulle se sopii.
Meillä ruokaostokset tehdään lähikaupassa,ei ylimääräisiä tavaroita houkuttimena.Totta kaupassa joutuu käydä useammin kun kauppakassi sieltä kannetaan käsin kotiin,autoa kun ei ole.Toisaalta olen huomannut että parin päivän ostoksia tehdessä ne ruoat tulee oikeasti syötyä ilman että jääkaappia tyhjennetään muutaman viikon välein vanhoista jätteistä.Isoissa marketeissa on helppo sokaistua jopa ruokatarvikkeille.Ruokaostoksiin menee nykyään reilu satanen vähemmän kuin aikaisemmin. ja bonuskortti kerää rahat tilille jotka puolestaan menevät kerran vuodessa rahastoon.Saituri voisi muuten laittaa joskus kommenttia tai juttua tuosta onko se oikeasti säästämistä vai pitäisikö juosta halpahallien ja tarjouksien perässä?Luultavammin se raha menee jo bensoihin.
Kulutusjuhlaa pienetämässä on myös sopimus äidin kanssa.Lasten joululahjaan (huom. ei lahjoihin) sovitaan tietty budjetti.Tästä budjetista ostettan kullekin lapselle lahja ja loppusumma menee rahastoon.Lapset kirjoittavat (vielä toistaiseksi) pukille kirjeen,josta valitsemme budjettiin sopivan lahjan.Nuorilla lapsilla tämä ei ole hankalaa,mutta lasten kasvaessa tulevat neuvottelut luultavammin kyseeseen!
Ja sitten se Ikea,niin,täytyy tunnustaa että siellä minäkin romahdan.Jostain kumman syystä tarvetta tulee sille sun tälle.Onneksi sinne pitää mennä ilmaisbussilla keskustan kautta niin eipähän tule kannettua ihan älyttömiä määriä sitä tavaraa.
Impulssiostosten välttämiseen minulla on hieman turhankin tehokas keino. Turhan tehokas siten, että usein jää ne ihan harkitutkin ostokset hankkimatta. Keinon nimi on: Lapsi. Mieluiten erittäin vilkas ja vauhdikas taapero.
Jos jotenkin yleensä selviää joka paikkaan juoksevan ja kaikkea räpläävän taaperon kanssa Ikea-reissusta, on taapero aika tehokas vetämään huomion itseensä pois kaikista heräteostoksista. Jos jotenkin onnistuu kuitenkin heräteostoksia kärryyn kasaamaan, viimeistään kassoille tullessa tulee katumapäälle, kun yksikään pikakassa ei ole auki ja jonot ovat hirveät.
Tässä vaiheessa lapsen viihdyttämiseksi on tehty jo kaikki voitava ja taaperolla on tylsää. Hän siis roikkuu sylissä pää alaspäin ja kiljuu päästäkseen kiskomaan kaikki kassojen läheisyyteen ripotellut pikkutavarat pois hyllyistään. Tällöin tulee tehtyä erittäin pikainen harkinta haluanko minä tätä tavaraa ihan oikeasti niin paljon, että sen saadakseni jonotan rimpuileva muksu sylissäni ja otan vastaani kanssajonottajien paheksunnan. Ei kiitos, joku toinen kerta sitten ja äkkiä ulos.
Tämä sarkastis-inhorealistinen kommentti on impulssiostajan näkökulmasta varmasti aivan taivahan tosi. Kiitos, että valotit meille hieman shoppailukokemusta vanhemman näkökulmasta. Tämä oli varmasti myös ensimmäinen kerta kun lapi mainitaan säästövinkkinä =)