| User | Post |
|
3:37 pm
2012/01/01
|
Saituri
| | |
| Admin
| posts 168 | |
|
|
 Edellinen lama ja vanhempieni koettelemukset sen myllerryksessä opettivat minulle paljon.
Jouduimme elämään erittäin vaatimattomasti tuosta ajasta johtuen, koska kuuluimme niihin vainottuihin 90-luvun yrittäjäperheisiin. Kaikki meni, ja hetken aikaa jäljellä oli häpeä, tuttavien menetys ja syvät vaikeudet. Ei minulla niinkään, koska olin tapahtuman alkuaikoina varhaisteini-iän kynnyksellä. Yläasteella sosiaalisen statuksemme murentuminen toki alkoi tuntua varsin kovallakin otteella, mutta vanhemmillani vasta raskasta olikin.
Tarpeettoman konkurssimme iskiessä olin vielä ala-asteella, joten en vielä oikein ymmärtänyt mistä oli kyse. Vasta myöhemmällä iällä olen ymmärtänyt mitä tapahtui, miten ja miksi.
Teinivuosina oli hieman vaikeaa kuulua perheeseen, jonka koko kunta tunsi ja tiesi siksi yrittäjäperheeksi jolla meni muka "kovaa", ja joka myöhemmin kaatui naamalleen laman mukana.
Tunsin jopa jonkinlaista häpeää siitä hyvästä, että ihmiset katsoivat meitä joka paikassa nenän vartta pitkin ja kohtelivat vanhempiani kuin he eivät olisi ihmisiäkään. Heidän entiset ystävänsä eivät enää kyläilleet ja vanhempani periaatteessa eristettiin vain toistensa seuraan. Heistä tuli – hieman liioitellen – sosiaalisia hylkiöitä, joiden kanssa ei ollut hyvä olla enää todellisissa väleissä. He eivät tehneet enää vaikutusta ulkoisilla puitteillaan, eikä heistä ollut hyötyä.
Kateus ja sitä seurannut vahingoilo oli valtavaa, sillä kieltämättä putosimme varsin korkealta. Tältä pohjalta ihmiset olivat julmia ja he osasivat mässäillä asialla kunnolla vanhemmilleni – osaavat välillä vieläkin -…
 Lue alkuperäinen artikkeli
|
|
|
3:47 pm
2012/01/01
|
salomo
| | |
| Guest
| | |
|
|
Post edited 3:53 pm – 2012/01/01 by Saituri
Olipa hieno kirjoitus taas kerran, järkevää pohdintaa. Köyhyys on politiikalla aikaansaatu tietoinen rikos, jossa aseena on viranomaisten taloudellinen väkivalta kansalaisia kohtaan.
|
|
|
4:05 pm
2012/01/01
|
TT
| | |
| Guest
| | |
|
|
Rakasta naapuriasi, vaikka se ajaisikin mersulla ja sinä ajaisit 20 vuotta vanhalla Toyotalla. Se mersu nimittäin saattaa olla ostettu velalla. Itselläni ei ole mitään statussymboleita, mutta joskus kannattaa kyllä ostaa esimerkiksi kalliimmat kengät jo pelkän käyttömukavuuden ja kestävyyden takia. Itse olen huomannut mm. Gore Tex lenkkareiden olevan huomattavasti kivemmat jalassa täällä etelä-Suomen syys- ja kevätloskissa kuin tavalliset tossut.
Kirjoitus oli kyllä täyttä asiaa. Itselleni riittää vähempikin, sillä olen yksinhuoltajan lapsi. En silti koe kärsineeni nälkää ja kattokin on ollut koko ajan pääni päällä, joten pienistä asioista ei kannata huolta kantaa.
|
|
|
7:32 pm
2012/01/01
|
Monco Carser
| | |
| Guest
| | |
|
|
Hyvää pohdintaa. Paljon ongelmia vältettäisiin ja jokaisen kokema onnellisuus kasvaisi, jos ihmisiä onnistuttaisiin vaikka koulussa opettamaan näihin oppeihin. Valitettavasti ne ovat myös hyvin syvällä meissä.
|
|
|
9:07 pm
2012/01/01
|
kitupiikki
| | |
| Guest
| | |
|
|
Hyvä kirjoitus taas. Tuli noista älypuhelimista mieleen, että itsekin olen sellaisesta haaveillut, mutta onneksi olen tajunnut etten sellaista monen sadan euron möhkälettä tarvitse. Ugh, olen puhunut.
|
|
|
10:57 pm
2012/01/01
|
Zaastaja
| | |
| Moderator
| posts 165 | |
|
|
Tunnen lähipiiristäni kaksi täydellistä vastakohtaa. Toisessa kodissa kaikki tuntuu olevan pelkkää pätemistä ja riehumista vailla päämäärää, kun taas toisessa päivärytmi suunnitellaan, asioista keskustellaan ja annetaan aikaa pelkästään olemiseenkin. Jälkimmäinen puolisko vetääkin paremmin puoleensa.
En edes käsitä, miksi sellaista kiirehtimistä edes pidetään minkään arvoisena, varsinkin kun seuraukset painavat selkäpiitä 24/7? Mitä tavoittelemisen arvoista siinä on, että aina riidellään jostakin eikä kukaan tiedä päivän tapahtumista tuntia pidemmälle? Ja huom, tällaisessa kodissa olen joutunut elämään 4-5 vuotta.
Ehkä paras tapa testata ystävyyden kestävyyttä, siinä vaiheessa kun tunnetaan tarpeeksi hyvin, olisi esittää kysymys "Mitä tekisit jos joutuisin pulaan?" Jos puheenaihe uhkaa vaihtua kesken kaiken, kaverilla ei ehkä riitä kanttia tähän kysymykseen, jolloin hän sisimmässään PELKÄÄ tehdä yhtään mitään tositilanteessa. Taitavin petturi osaa hyödyntää psykologista manipulaatiota, heittäytyy "vakavaksi" ja kertoo uskottavaan sävyyn auttavansa hädässä. Eli suhteen "mittaaminen" vaatii aikaa, varsinkin patologisten valehtelijoiden kohdalla.
On kuitenkin muistettava, että suuri osa vain pelkää kohdata ja näyttää tunteitaan olematta silti "narsisti." Tositilanteessa ollaan aina tekemisissä myös emootioiden kanssa, ja jos tyypiltä puuttuu taidot käsitellä niitä, hän on usein itsekin pihalla itsestään. Ja näitä tyyppejä on PALJON. Fiilinkien kohtaaminen on vielä kulttuurisesti lastenkengissä, eikä ns. sielunmaailman hoitoa voi odottaa moneltakaan pitkään aikaan.
Ainoa mitä voi tehdä, on yrittää olla itse taantumatta uhmaikään ja pitää matalaa profiilia. Homman juju on siinä, että yrittää olla sanomatta mitään, kyseenalaistaa, pohtia, päätellä ja näyttää todelliset voimansa tilaisuuden tullen: käyttää aivojaan! Vain tällä tavalla voi yrittää jäljittää kunkin puhujan/kirjoittajan sisimpiä motiiveja, sitä tekstin ja sanojen takana olevaa ihmistä. Se on paljon tärkeämpää kuin kohdehenkilön ammatti, tutkinto, asema, vaatetus, välineet tai fyysinen voima.
Temperamentti, kasvualusta ja persoona ratkaisevat ja luovat kaiken, ei ammattinimike. Aivot tuntevat, aivot haistavat, aivot näkevät, aivot kuulevat. Kaikki signaalit havannoidaan, tulkitaan ja niihin vastataan pääkopan avulla. Vastaus kaikkeen on siinä, miten tulkitsemme ja viestimme ja kuinka pystyisimme saavuttamaan kaikille keskimäärin edullisimman kommunikointitavan.
|
Lippu korkealle turvallisen elämän puolesta!
|
|
|
9:15 am
2012/01/02
|
Holdaaja
| | |
| Guest
| | |
|
|
Kun nyt kysyit tuota ammatin vuoksi valitsemista, niin nimen omaan autoa olen joutunut miettimään siitä näkökulmasta, että kun konsulttina menen asiakkaan pihaan, se on ensimmäinen asia mikä näkyy. Se toisaalta karsii kovin kalliit tai näyttävät erikoisuudet pois, ja toisaalta ei sitten saa näyttää liian myöskään liian halvaltakaan. Vaihtoehtoja toki jää, ja käytetty toimii yhtä hyvin kuin uusikin joten uudesta ei tarvitse maksaa.
Sama tietenkin myös vaatteiden, tuoksujen ym. suhteen pienemmässä mittakaavassa.
Katumaasturilla oli viime talvena kyllä ihan funktionaalinenkin peruste, ja ainakin naiskuskit pitävät paremmasta näkyvyydestä ajaessa. Urheiluautolle sen sijaan ei taida olla oikein mitään järjellistä syytä, vaikka harrastaisi autourheilua.
|
|
|
3:37 pm
2012/01/02
|
Einar Wasen
| | |
| Guest
| | |
|
|
Monet sekoittavat ystävyyden ja hyväntahtoisen hyväksikäytön.
On ihan ok pyytää ystävää avuksi silloin tällöin jossain asiassa, mutta jos kanssakäyminen perustuu vain avun pyytämiseen, onko kyse vain maksuttoman kotitalousavun vonkaamisesta?
Minullakin on "ystävä", joka tuttavallisesti soittaa minulle vuoden tai kahden välein kysyäkseen mitä kuuluu. Tosin hän ei jää kuuntelemaan vastaustani vaan pyytää apua ammattiini liittyvässä asiassaan.
Yllättävän moni ystävyys loppuu jos tarjoilu loppuu. Niin se on kavereissa kuin avioliitossakin. Mutta miten selvittää, ketkä ovat tosi ystäviä?
Imoita ystävillesi, että olet muuttamassa puolen vuoden päästä ja pyydä heiltä muuttoapua. Puoli vuotta on niin pitkä aika, että harvat ovat lyöneet lukkoon edes kesälomaansa tai etelänmatkaa. Vain äkillinen onnettomuus tai kuolemantapaus estää tosi ystävää saapumasta muuttoon.
Muuttopäivänä et sitten muutakaan vaan pidät ystävyyden bileet paikalle saapujalle.
|
|
|
2:15 am
2012/01/03
|
Kerberos
| | Helsinki | |
| Taloudellisesti rajoittunut | posts 10 | |
|
|
Aiemmassa elämässä juuri tuo taloudellisen "menestyksen" näyttäminen ulospäin oli itselläni ainakin erittäin herkässä. Velkahelvetistä selvittyäni tajusin ettei muiden mielipiteellä ole minulle juuri mitään merkitystä, jos ihminen arvostaa toista vain ulkoisten asioiden vuoksi, ei hän ole ystävyyden tai edes tutustumisen arvoinen.
Olen aina panostanut laatuun, mutta enään en koskaan maksa merkistä järjettömiä hintoja. Esimerkkinä kiertelen outletissa etsimässä "löytöjä" kun tarvitsen jotain. Ostin ensimmäiset uudet kengät sitten vuoden 2007 itselleni joululahjaksi, sain edullisesti lenkkarit 39,90e hintaan, vaikka merkki onkin "laadukas skeittimerkki", pidin hintaa siedettävänä.
Minulla on joitain asioita joita voidaan pitää "pätemisen ja näyttämisen" merkkinä, mutta totuus on että olen hankkinut ne vain ja ainoastaan itseäni varten välittämättä siitä minkälaisen kuvan ne antavat minusta ulospäin. Useimmiten vieläpä käytettynä.
Hukkasin edellisen iPhone 3G puhelimeni, joka diginatiivina harmitti suunnattomasti ja haaveilin uuden hankkimisesta pitkään. En ikimaailmassa maksaisi uudesta puhelimesta lähemmäs 700 euroa, ostin edellisenkin käytettynä eBaysta! Sainkin lopulta hankittua uuden 4 mallin puhelimen (käytettynä tietenkin, mutta näyttää aivan iskemättömältä) 200 eurolla, mikä on mielestäni kohtuullinen hinta puhelimesta jossa on ominaisuuksia joita tykkään käyttää. Tiedän että Applen tuotteita pidetään hifistely homojen merkkinä, mutta minua se ei kiinnosta.
Perustelut itselleni tuolle hankinnalle on se että voin kuunnella bussissa musiikkia, lukea kirjoja, selata nettiä miellyttävästi, pelata pelejä, käyttää facebuukkia, käyttää sähköpostia, seurata osakemarkkinoita ja tehdä tarvittaessa toimeksiantoja, käyttää nettipankkia, katsoa elokuvia ja sarjoja… kyllä se varmasti näyttää ulospäin "pätemiseltä", mutta itse nautin kun voin tehdä muutakin kuin tuijotella ikkunasta maisemia (jossa ei ole mitään vikaa, työmatkan maisemat nyt vaan on tullut jo muutamaan kertaan nähtyä). Niin ja diginatiivina olen jailbreikannut luurin enkä todellakaan maksa Applelle tai kenellekkään rahaa mistään. Se on laitonta joo, mutta "fiksu pääsee halvemmalla", vai mitenkäs se menikään…
Mielestäni ulkoinen päteminen rahalla, vaatteilla, autolla, elektroniikalla jne. on heikon itsetunnon ensimmäisiä ilmeisiä tuntomerkkejä. Mutta jos hankinnat on perusteltuja ja huolellisesti harkittuja, ei ketään pidä silloin leimata niiden takia tietenkään. Fakta vaan on että ensivaikutelma tehdään vain kerran ja jos et avaa sanaista arkkuasi, kaikki mitä sinusta jää mieleen on vain ulkoinen olemuksesi 
|
Kauas on pitkä matka ja raskas on painava kantaa.
|
|
|
6:39 pm
2012/01/03
|
kesakuu
| | |
| Guest
| | |
|
|
Omat ja vanhempiesi kokemukset ovat olleet kovia enkä epäile niitä lainkaan. Omassa lähipiirissä samankaltaisen kokemuksen jälkimainingit eivät onneksi olleet kuitenkaan yhtä kovat.
Veljeni firma, jossa olin äänettömänä yhtiömiehenä, kaatui 90-luvun lamassa valuuttalainaan ja verottajan hellään hyväilyyn. Tosin veljeni ei ollut päässyt isojen rahojen makuun, mutta elätti yrityksellä itsensä ja työllisti muutaman muun. Itse menetin vain sijoittamani rahat (ei iso summa, mutta opiskelijan parin kesän kesäduunirahat), mutta veljeltä meni kaikki ja edessä oli reilun 10 vuoden velkasaneeraus (vai mikä se oikea termi on).
Veljeni mukaan kaverit eivät kaikonneet mihinkään mutta isoin ongelma oli, että velkasaneerauksen aikana ei saanut omistaa yhtään mitään – muuten vouti vei sen heti. Eli ongelmat olivat hänellä enemmän käytännön juttuja ja oman itsensä kanssa painiskelua kuin muiden ihmisten muutunutta suhtautumista. Eli hänen ympärillä oli siis oikeita kavereita eikä vain "kavereita".
Sitten vielä siitä omasta näyttämisestä. Nuorempana näyttämisen halu oli kova ja oleellista oli mitä käyntikortissa luki ja kuinka monta alaista oli. Ilman viisasta vaimoani olisin varmaankin tullut täydeksi työholistiksi. Iän myötä päteminen on vähentynyt mutta varmasti sitä vieläkin on jäljellä.
|
|
|
10:09 pm
2012/01/04
|
Rauli @ Kaikenhuippu
| | |
| Guest
| | |
|
|
Saituri, hyvä kirjoitus, hyvää ja avointa pohdintaa.
Kun kelailin itseäni, niin olen jonkinsortin "vimpain-fetisisti", eli tykkään uudesta tekniikasta. Mutta lähinnä minua hävettää hankkia jotain laitteita, iPhoneja sun muita, vaikka olen ostoksen hyödyllisyyden (jos en aina välttämätöntä tarpeellisuutta) perustellut itselleni ja perheelleni varsin kattavasti.
Hävettää jos on hommannut uuden laitteen, vaikka kenties vanhakin olisi vielä toiminut. Esim. iPhone vähän hävettää varsinkin kun edellinen puhelin toimi vielä varsin hyvin (on nyt vaimolla), mutta onneksi saan sen selitettyä tuttavien kysyessä sillä, että sain sen todella edullisesti (199e), ja siinä oli erästä duunia varten välttämättömiä ohjelmia (maksoin puhelimesta hieman sitten myös "työllä"). Ja otan kyllä älypuhelimesta aika paljon hyötyä irti eli teen muutakin kuin puhun ja tekstaan, ja olen kieltämättä tykännyt uudesta(kin) luurista.
Uutta 40 tuuman telkkariakin on kiusallista esitellä, vaikka se oli halvimpia mitä löytyi kohtuu-ominaisuuksilla (399e) ja edellinen 28 tuumainen putki-tv meni rikki. Toisaalta, huomasin välillä jo ihanan värikkäitä mainoksia silmäillessäni toivovani että hajoisi jo se vanha tv, että voisi perustella uuden kivan, isomman tv:n hankinnan.
Mutta joo, kyllä tärkeintä on keskittyä ihmisten kanssa niihin ihmisiin, ei siihen roinaan ja tavaraan joita kukin on haalinut ympärilleen.
|
|
Login 
Register 
Members 
Home
Print this Topic 
Reply to Post
Add a New Topic
Quote and Reply 
Topic RSS 
Search 
