Ensimmäinen perustelu johon asiassa törmää on se, että Suomen verotus on niin järkyttävän kovaa, että vaikka bruttotulosi olisivatkin kohtuullisen suuret, menee suurin osa niistä veroihin. Ei tarvitse tienata bruttomuodossa kovinkaan paljoa, että veronluonteiset kulut huomioonottaen palkasta silpaistaan pois jo kolmasosa. Todellisuus on kuitenkin vielä synkempi, sillä tein tästä aiheesta aiemmin laskelmia artikkelissa “Paljonko oikeasti maksat veroja?“. Tuossa artikkelissa tuli esille, että kaikenlaisten maksujen ja verojen jälkeen jää sinulle parhaimmillaankin noin 45 % tuloistasi omaan käteesi. Valtio vie loput.

Ei ole mikään salaisuus, että Suomi on aina ollut länsi-Euroopan köyhälistövaltio, jossa kansalla on pienimmät kämpät, vanhimmat autot ja huonoin ostovoima. Näin se on nytkin ja suunta ei ainakaan ole parempaan päin. Tällainen ympäristö on tietysti vähän huono lähtökohta rikastumiselle palkkatyön kautta.

Mitä tuo epätoivoinen ja kohtalon hyväksyvä lausahdus pitää kuitenkin todellisuudessa sisällään ja mistä se kumpuaa?

Tottahan se on

Ei siitä pääse mihinkään, että edes hyvätuloiset eivät pelkän palkan turvin kovin vauraiksi tässä onnelassamme pääse. Otetaan esimerkiksi kuitenkin mediaanipalkkalainen, eli noin 2200 euroa tienaava henkilö. Oletetaan hänen iäkseen 25 vuotta.

Tuosta palkasta jää suorien verojen jälkeen käteen noin 1650 euroa. Tavallisimmillaan tuolla henkilöllä menee noin 1200 euroa tuosta summasta vähänkään tarpeellisempiin menoihin ja loput vähemmän tarpeellisiin.

Jos jatkamme leikkiä sillä oletuksella, että tuo henkilö saisi tililleen säästöön kokonaisuutena noin 450 euroa kuukaudessa, tarkoittaisi se 5400 euron vuosisäästöä. Jos hän pystyy jatkamaan tuota säästötahtia koko työuransa, on hänellä 65-ikävuoteen mennessä koossa 216 000 tuhatta euroa (inflaatio jätetty laskelmista pois).

Katsoi asiaa miten tahansa, niin ei tuolla summalla pelkästään kovin suuria pirskeitä pidetä, jos tarkoitus on, että pelkästään noiden säästöjen turvin tulisi toimeen tulla. On siis totta, että pelkkä palkka ei kenestäkään erityisen vaurasta tee. Tämän vuoksi pystyn siis jollakin tasolla ymmärtämään, miksi ihmiset tuntevat olonsa niin voimattomiksi raha-asioiden edessä.

Tuo voimattomuus toisaalta johtuu melkein pelkästään siitä, että rahaa ja sen todellista voimaa ei ole edes pyritty ymmärtämään. Kuluttajamassat näkevät sen nimenomaan vain kulutuksen välikappaleena. Se voi kuitenkin olla paljon muutakin.

Kova työ edes paljon tehtynä ei kannata

Säästöön jäävä summa on peruspalkansaajalla itse asiassa niin pieni, että periaatteessa työstä stressaaminen ja siihen uppoutuminen ei todellisuudessa rahallisesti kannata missään muussa mielessä kuin nimenomaan elannon turvaajana.

Vaikka kovia työntekijöitä pidetään moraalisesti korkeatasoisina henkilöinä, ei heidän toimintansa loogisesti katsottuna ole kovin järkevää, koska ahkeruus ei ole enää pitkään aikaan ollut sidoksissa tulotasoon. Mikä kova työntekijä sitten on, siihen palatkaamme joskus toiste.

Valoa tunnelissa

Vaikka on vesiselvää, että palkkatyöllä ei suoraan pääse rikastumaan ja byrokraattikoneistomme nielee yhä suuremman osan tuloistasi veroina ja maksuina, on silti edelleen pieni mahdollisuus voittaa tämä oravanpyörä muutenkin kuin oman firman perustamisella.

Jos esimerkkihenkilömme sijoittaisi nuo ylijäävät 450 euroaan joka kuukausi vaikkapa osakkeisiin, joissa keskituotto on noin 8% (poislukien viimeiset 10 vuotta), olisi hänellä 40 vuoden säästämisen jälkeen 216 000 euron sijasta 1 570 000 euroa. Kovien verojenkin jälkeen muutaman satasen kuukausisäästöillä hän siis pääsisi miljonääriluokkaan, mutta vain jos hän laittaa rahan töihin sen lisäksi, että hän itse työskentelee rahasta.

Tietenkin on itsestäänselvää jo maailmantaloudellista tilannetta seuraamalla, että kaikkia säästöjä ei yhteen sijoitusmuotoon kannata laittaa, mutta asian ytimen kuitenkin varmaan ymmärrätte.

Loputulemana voimme siis sitten kuitenkin todeta, että kyllä palkkatyölläkin voi rikastua, jos sen palkkansa käyttää kulutuksen ja tilisäästön sijasta edes osittain tuloa tuottavan ja arvoa kasvattavan omaisuuden hankintaan ja vaalimiseen.

Kerro omat mietteesi ja mielipiteesi asiasta! Voiko palkkatyöllä sittenkin rikastua ilman sijoittamista?

Liity mukaan aiheen foorumikeskusteluun

Yksi suurimmista vertaislainapalvelun tarjoajista Suomessa on vuonna 2009 perustettu Vaasalainen Fixura Oy, jonka roolina on toimia välikätenä luotonantajan ja velallisen välillä, jotka vertaislainaukselle luonteenomaisesti ovat yksityishenkilöitä.

Fixura itsessään ei siis lainaa mitään mihinkään, vaan yrityksen tulonmuodostus tapahtuu vertaislainojen välityksen aiheuttamista toimista ja niihin liittyvistä kuluista. Suurimman osan kuluista maksaa lainan ottaja.

Vertaislainaus toimii kautta linjan hyvin joustavasti, sillä lainasopimuksen luominen on korkojen ja lainasummien osalta varsin vapaata. Lainaa hakeva osapuoli määrittelee pitkälti itse laina- ja korkotoiveensa.

Esitetyt toiveet eivät tietenkään takaa missään määrin, että lainaaja saisi haluamansa niillä ehdoilla, sillä ensinnäkin vastapuolena toimiva sijoittaja saa päättää hyväksyykö ehdot vai ei ja tätä kautta päättää antaako lainan vai ei. Toisin sanoen, kyseessä on ikään kuin lainahuutokauppa, jossa tuottoprosentit ja riskiprofiilit taistelevat keskenään sijoittajien rahoista.

Vertaislainat sijoitusmahdollisuutena

Tästä pääsemmekin ainakin itseäni eniten kiinnostavaan vertaislainojen ominaisuuteen, nimittäin siihen, että ne avaavat miellyttävän yksinkertaisen mahdollisuuden myös  sunnuntaisijoittajille.

Fixuran vertaislainapalvelu on itse asiassa lähinnä pitkälle kehittynyt versio monille tutuista “kaverilainoista” sillä erotuksella, että Fixuran kanssa myös sijoittajalla on oikeuksia, mikäli “kaveri” ei lainaa maksakaan takaisin.

Palvelu on omaan silmääni hyvin tervetullut, sillä tätä kautta lainatapahtumasta saadaan virallinen sopimus aikaan, eikä homma mene tappeluksi missään vaiheessa. Toiminta on silti molemminpuolisesti anonyymia kaikkien turvallisuuden takaamiseksi ja ylilyöntien välttämiseksi, ellet sitten lainaa kinuavan oman tuttavasi kanssa onnistu sopimaan lainaamisesta Fixuran kautta.

Ne riskit

Mahdolliset tuotot ovat tietysti parhaimmillaan varsin huikeita, sillä osa hakijoista lupaa kovaakin – useiden kymmenien prosenttien – korkoa lainan vastineeksi.

On kuitenkin sanomattakin selvää, että toiminnassa on voitava pitää pää kylmänä ja toimittava rationaalisesti riskejä rajaten. Näin siksi, että palvelua lainan hakijapuolella käyttävät tietenkin useinmiten henkilöt, jotka syystä tai toisesta eivät saisi pankin tiskiltä lainaa.

Tämä ei tietysti tarkoita sitä, etteikö rahojaan saisi takaisin, nimittäin takaisinmaksuprosentti vertaislainapalveluissa yleisesti ottaen on jopa häkellyttävän korkea.

Riskin arvioinnissa auttaa lisäksi se, että palvelu luokittaa lainanhakijat tähtiluokituksilla eri riskikategorioihin. Näistä hakijoista valikoimalla voi rakentaa itselleen juuri niin riskisen tai vähäriskisen salkun kuin haluaa.

Se mikä vertaislainasijoittajan on todella osattava mieltää on, että kyseessä on todellakin sijoitus, jolloin asiaa on myös pystyttävä katsomaan tästä näkökulmasta. Tappioita ei nimittäin varmaankaan voi kokonaan välttää. Tällä ei kuitenkaan ole kokonaisuuden kannalta suurta merkitystä, koska kokonaistuotto on se joka merkitsee; ja useinmiten vertaislainasalkku koostuu – tietysti sijoitetusta summasta riippuen – hyvin monen eri henkilön lainoista. Tämä tarkoittaa sitä, että yksittäisen vertaislainan perintään meno aiheuttaa järkevällä sijoittajalla vain muutaman kympin menetyksen, samalla kun loppuosa salkusta jatkaa tuoton antamista. Tappiolliset lainat mukaan laskien vertaislainat ovatkin tuottaneet maailmalla keskimäärin noin 7%.

Lisäturvaa sijoittajan näkökulmasta Fixura tuo siinä, että maksuhäiriöisiä lainanhakijoita ei palvelu hyväksy ollenkaan mukaan prosessiinsa. Luottotiedot nimittäin tarkistetaan ennen hakemuksen hyväksymistä. Näin ollen mahdolliset pahimmat perintätapaukset karsiutuvat jo kättelyssä pois.

Mikäli kuitenkin käy niin, että lainanottaja ei maksa rästejään takaisin, on tämäkin ratkaisu mietitty loppuun asti. Homman juridinen puoli toteutetaan nimittäin samojen periaatteiden mukaisesti kuin muidenkin lainojen yhteydessä. Mikäli lainanottaja jättää maksunsa rästiin, laitetaan laina Fixuran toimesta perintään, ja sitä kautta tappiot ovat lainanantajalle rajallisia.

On vertaislainasijoittajan itsensä päätettävissä, antaako kullekin lainan hakijalle koko pyydetyn lainasumman vai hajauttaako riskin useiden henkilöiden kesken. Sanomattakin selvää, että hajautus kannattaa, sillä pienlainoissa riski on kaikesta huolimatta niiden luonteesta johtuen muita lainatyyppejä suurempi.

Vertaislainasijoittajaksi lähtiessä ei siis pidä liikaa rakastua pelkkään korkoprosenttiin, vaan aidosti miettiä eri tekijöiden yhteisvaikutusta lainasalkun tuottoon.

Vertaislainaus on hyvin mielenkiintoinen sijoitusmaailma, mutta vaatii toki oman tutustumisensa ja oppimisensa. Itse olen lähdössä testaamaan systeemiä pienillä summilla nähdäkseni mistä hommassa on kyse ja kerätäkseni hieman kokemusta henkilökohtaisemmasta sijoittamisesta, jolla on vaikutusta ihmiselämiin.

Fixuran kotisivuilla koko kuvio on selitetty vielä seikkaperäisemmin. Tutustu vertaislainauksen maailmaan!“

*Tämä artikkeli on advertoriaali, eli Saituri on saanut artikkelista kertakorvauksen. Artikkelin linkit eivät tuota sivustolle tuloa.

Liity mukaan aiheen foorumikeskusteluun

Punaviinillä saattoi olla osuutta asiaan, mutta en oikein saanut järkevästi tuotettua hänelle syytä siihen miksi sijoitan niin kuin sijoitan. Sain vain mumistua jotain laajasta hajautuksesta, Harvard/Yale -strategioista ja erilaisista pääomaluokista.

Minua luonnollisesti jäi vaivaamaan, että en tuona myöhäisiltana osannut asiaa selventää niin, että joku olisi siitä jotakin tolkkuakin saanut. Näytti siltä, että olin vain puhtaasti apinoinut tunnettujen amerikkalaisten yliopistojen sijoitusstrategioita ilman omaa osuutta asiaan. Se tarkoitti sitä, että en ollut selventänyt asiaa itsellenikään niin hyvin kuin luulin.

Perusidea tuntuu kirkkaalta omassa päässäni, mutta ellen saa sitä yksinkertaisesti ja uskottavasti esiteltyä muille, ei se ole todellisuudessa selkeä ollenkaan. Keskustelu herätti minut tarkastelemaan sijoituksiani uudelleen. Tietysti KTR -blogistikin kevyesti vinkkasi minua toimimaan omien neuvojeni mukaan.

Ei tässä vaiheessa voinut enää hirveästi puolustautua, vaan oli katsottava totuutta silmiin; suutarin lapsella ei ollut kenkiä. Niinpä oli aika laatia todellinen sijoitussuunnitelma kirjalliseen muotoon sekä miettiä ja perustella asiat järkevästi.

Totuus tekee kipeää

Kun viimein lähdin työstämään tätä artikkelia, jouduin hyväksymään sijoituksistani myös toisen asian.

Olin haksahtanut samaan ansaan, josta itse kovasti saarnaan. Olin laittanut rahaa kiinni sijoituksiin, joita en todellisuudessa kunnolla ymmärtänyt, vaikka niin itselleni menestyksellä uskottelin. Vähättelin tähän tilanteeseen liittyvää riskiä, joka huonosti ymmärretyssä sijoituksessa on suurelta osin psykologinen epävarmuustekijä varsinaisen, mutta vähäisemmän markkinariskin lisäksi.

Tämä syrjähyppy koostui näennäisesti yksinkertaisista Deutsche Bankin DB-X Trackers indeksiosuusrahastoista, eli swap -pohjaisista ETF:stä. Niihin sijoitetaan samalla tavoin kuin muihinkin indeksiosuusrahastoihin (tavallisiin ETF:iin), eli pörssin kautta. Ne myös kehittyvät indeksin mukaisesti ja ovat varsin pienikuluisia, eivätkä päällisin puolin muutenkaan juuri eroa perinteisestä ETF:stä.

Se mikä DB-X Trackers indeksiosuusrahastoissa kuitenkin mättää on, että ne eivät suoraan sijoita yritysten osakkeisiin, vaan toimivat johdannaissopimusten kautta. Koska en suoraan sanoen tiedä johdannaisista ja niiden sielunelämästä hölkäsenpöläystä, olin tietenkin tekemässä perussijoittajamokaa, joka kostautuisi myöhemmin, ellen korjaisi asiaa.

Sijoitin DB-X Trackers ETF:iin siksi, että toisin kuin suurin osa muista indeksiosuusrahastoista, niissä osingot laitetaan automaattisesti takaisin sijoituksiin ilman, että maksat välillä veroa.

Mitään dramaattista ei sinänsä tapahtunut. Tuotteina ne ovat varsin hyviä ja noin puolet ETF -rahastoista ovat nykyään muutenkin  swap-pohjaisia. Vaikka olisinkin jatkanut DB-X -rahastojen houkuttavalla linjalla, olisi sijoitusten kehitys edelleen jatkanut samaa rataa indeksin kanssa.

Koska en silti ymmärrä tuotteen sielunelämää riittävästi, en tunne oloani mukavaksi niiden omistajana. Olin kuitenkin vasta aloittanut salkkuni kokoamisen, joten ainoastaan parin oston verran lähti tavaraa vaihtoon. Vahinkoa ei juuri tapahtunut kaupankäyntikuluja lukuunottamatta.

Perusteiltaan ja ideologialtaan sijoitussalkkuni on edelleen sama kuin aiemminkin, koska pidän henkilökohtaisesti sen tuomasta hajautuksesta, eikä siinä sinänsä mitään vikaa ollut johdannaispohjaisia rahastoja lukuunottamatta.

Nyt vain olen käynyt sijoitukseni ja suunnitelmani kestävyyden tarkemmin läpi. Siltä pohjalta päätin, että paljastan oman sijoitussuunnitelmani teille hyvät ihmiset julkisesti syynättäväksi.

Taikasalkkuni salaisuus

Omat sijoitukseni perustuvat löyhästi Harvardin ja Yale -yliopistojen säätiöiden sijoitusstrategioille. Näiden yliopistojen strategioilla on tahkottu keskimäärin 17% vuosituottoa. Viime ajat heidänkin salkkunsa ovat kyllä huojuneet, mutta loistavan tuloksen historia on niin pitkä, että jotain heillä on oikein tehty.

Salaisuutena on laaja hajautus toisistaan jokseenkin riippumattomiin omaisuuslajeihin.

Miten Harvard/Yale sijoitukset tehdään

Harvard/Yale -strategian mukaisessa sijoittamisessa laitetaan rahaa kiinni moniin eri pääomaluokkiin sen sijaan, että kohteena olisivat vain puhtaasti osakkeet.

Kuulostaa tosi hienolta, mutta periaatteessa rikkaille tämän strategian toteuttaminen myös Suomessa on arkipäivää, koska heillä on varaa ostaa kiinteistöjä, metsää, perustaa yrityksiä, osallistua rahallisesti yksityisyritysten toimintaan ja sijoittaa vielä pörssiinkin.

Juuri tällaisesta on nyt omalla kohdallanikin kyse, mutta joudun verrattain pienistä varoistani johtuen toteuttamaan sen vähän toisin; ja vaikka kuinka haluaisin muuta itselleni uskotella, pohjautuvat omat sijoitukseni melkein 100% osakkeisiin sijoitusvälineestäni johtuen, joka on ETF, eli indeksiosuusrahasto.

Mistään ennenkuulumattomasta ei siis ole kyse, vaan oikeastaan hyvin konservatiivisesta suhtautumisesta sijoittamiseen. Pyrin ainoastaan luomaan hajautusta kautta linjan pitäen samalla huolen, että riittävä tuottomahdollisuus säilyy ja että tuotot olisivat mahdollisimman tasaisia.

Se mikä suomalaisten rikkaiden ja minun sijoituksistani tulee kuitenkin puuttumaan ovat suljetut hedge-rahastot, joihin molemmilla yliopistoilla on noin 20 % sijoitusosuus. Ne ovat sijoituksia, joihin pääsee mukaan vain riittävällä tukulla rahaa.

Harvard/Yale -strategia pitää sisällään:

• Kotimaiset osakkeet
• Ulkomaiset osakkeet
• Korkotuottoa tuovat sijoitukset, kuten velkakirjat
• Kiinteä omaisuus, kuten kiinteistöt, raaka-aineet, metsä
• Pörssin ulkopuoliset, eli listaamattomat yritykset
• Takuutuotto, eli niin laskevilla kuin nousevillakin markkinoilla tuottoa tuovat sijoitukset; hedge-rahastot

Vaikka sijoitukseni ovatkin raakasti vesitetty versio alkuperäisestä ideasta, pystyn sen verran kuitenkin säilyttämään pohjalla piilevää ajatusmaailmaa, että osakesijoitukset joihin valitsemani indeksiosuusrahastot sijoittavat, saavat tuottonsa juuri näistä pääomalajeista.

Rahastoralli

Vaikka pohjimmiltaan sijoitukset tapahtuvat pakostakin osakkeiden kautta, tarjoaa taktiikka mukavan poikkeuksen “puhtaaseen” osakesijoittamiseen ja salkun kehitys seuraa kivasti omia polkujaan.

Tavoitteena tällä strategialla on myös luoda tasaisempaa kehitystä kokonaisuutena, sillä monet valituista pääomalajeista kehittyvät toisistaan hieman erillään, jolloin toisen ryhmän lasku ei välttämättä saa toisen ryhmän kehitystä laskuun. Uskon tämän näkyvän pitkällä aikavälillä myönteisenä suuntana, ja tavallista parempana arvonkehityksenä, jos verrokkina on esimerkiksi puhdas Helsingin Pörssin tai New Yorkin pörssin indeksi. Miten tämä käytännössä toteutuu?

Perusvisio

Koska pidän itseäni vielä kohtuullisen nuorena - vaikka 30 vuoden haamuraja lähestyykin – olen päättänyt ottaa riskisemmän lähtökohdan lisätäkseni sijoitusuran alkupään tuottomahdollisuuksia. Näin ollen tulen painottamaan hieman sellaisia alueita, joilla heilunta on suurta. Tällaisia ovat muun muassa listaamattomat yritykset ja kehittyvät markkinat.

Kokonaisvarallisuudestani en silti laita 100 % sijoituksiin kiinni, koska se lisäisi henkistä taakkaa, epävarmuutta ja tätä kautta turhan hätäilyn riskiä.

Vaikka siis varsinaiset sijoitukseni tulevat olemaan jokseenkin heiluvia, on minulla toinen potti aivan muualla, kuten korkorahastossa ja ASP-tilillä muuta käyttöä varten sekä vararahaston virkaa täyttämässä.

Tällä hetkellä “riskittömän” varallisuuden osuus on noin 70 %, mutta tuo osuus tulee tässä vuosien mittaan pienenemään  nopeasti 30 %:iin, jopa alle, jos osakesijoitukset kehittyvät hyvin. Riskittömän osuuden euromääräinen summa tulee silti pysymään suhteellisen samana pitkään; kuitenkin aina niin suurena, että en koskaan putoa tyhjän päälle vaikka mitä tapahtuisi.

En kuitenkaan ota huomioon tässä nyt vararahastoni varoja sijoituksien painotusta miettiessä, vaan painotukset olen miettinyt sen mukaan, miten kokonaan uusi raha tulee kohdistumaan.

Mennäänpä kuitenkin itse asiaan.

Kotimaiset osakkeet

Olen sijoittanut kotimaiset omistukseni Seligsonin Suomi -indeksirahastoon, jolla saa koko Helsingin Pörssin indeksin mukaan salkkuun. Ainoa mikä tässä siis jää mietittäväksi on rahaston osuus kokonaissalkusta. Koska Suomi on markkinana varsin marginaalinen, eikä maassa mene mitenkään kehuttavasti ja tulevaisuuden kuvakin on kaikkea muuta kuin ruusuinen, olen rajoittanut omistusosuuden 10 %:iin.

• Kotimaiset osakkeet
  • Seligson Suomi -indeksirahasto. Painotus 10%

Ulkomaiset osakkeet

Ulkomaiset osakkeet ovat olennainen osa kenen tahansa pitkän tähtäimen sijoittajan salkkua. Näissä olen ottanut varsin geneerisen linjan ja erittäin laajan hajautuksen, mutta toisaalta mukana on myös aimo annos riskiä nuoruuden uhmaani mukaillen. Sijoitukset laitetaan 30 % painolla.

• Kehittyneet maat – suurin osa osakemarkkinoista pyörii kehittyneiden maiden pörsseissä ja yrityksissä.
  • Seligson Pohjois-Amerikka indeksirahasto. Painotus 5%
  • Seligson Eurooppa indeksirahasto. Painotus 5%
  • Seligson Aasia indeksirahasto. Painotus 5%
• Kehittyvät maat – riskiä ja tuottomahdollisuutta haetaan kehittyviltä markkinoilta. Tässä ei mitään kummallista ole. Suurimpina mukana ovat Kiina, Brasilia, Etelä-Korea, Taiwan, Etelä-Afrikka.
  • Ishares MSCI Emerging markets ETF. Painotus 15%

Kiinteä omaisuus

Unelmissani olen suuri kiinteistömoguli ja metsäparoni, jolla on oma kultaholvi linnansa kellarissa. Nämä ovat tunnetusti eräitä kestävimpiä ja tasaisimpia sijoitusmuotoja pitkällä tähtäimellä. Kiinteistöistä saadaan vuokratuottoja, metsä kasvaa ja sitä voi välillä myydä. Raaka-aineita tarvitaan ja ilman energiaa ei voi elää. Näihin painotan sijoitukseni kokonaisuudessaan 30%.

• Kiinteistöt – tässä omaisuusluokassa en halunnut jäädä yhden yhtiön jalkoihin, joten etsin käsiini ETF:n, joka sijoittaa kiinteistösijoitusrahastoihin. Vanguardilla saa mukavan hajautuksen pikkurahalla.
  • Vanguard REIT ETF Painotus 5%
• Metsä – tähän en sijoittanut ETF:n kautta, vaan REIT:n eli kiinteistörahaston kautta. Plum Creek Timber toimii lähinnä USA:ssa, mutta sillä on valtavat omistukset. Se on metsärahastoista suurin, joten uskon sen olevan myös kohtuullisen vakaa. Se on kuitenkin pidettävä mielessä, että kyseessä on silti vain yksi yhtiö. Tämä on salkkuni ainoa poikkeus. Smartmoney -sivulla on mielenkiintoinen artikkeli aiheeseen liittyen.
  • Plum Creek Timber REIT. Painotus 10%
• Raaka-aineet – aina tarpeellisia ja todellisia hyödykkeitä, joita ilman ei teollisuus ja yhteiskunta pyöri. Tottakai pidän osan silloin omassa salkussanikin
  • Vanguard Materials ETF. Painotus 5%
• Energia – energiayhtiöiden kautta. Koska perusenergia ETF:t sisältävät valtaosin öljy- ja hiiliyhtiöitä, olen ottanut salkkuun rahaston, joka sijoittaa tasapainotetusti enintään 3 % osuuksilla kuhunkin yhtiöön ja tämän lisäksi otin erikseen mukaan vielä uusiutuvan energian kehitystä mukailevan rahaston, koska perusrahastot alipainottavat tätä linjaa sen ollessa vielä niin marginaalinen ala.
  • Rydex S&P Equal weight energy ETF. Painotus 5%
  • Market Vector Global Alternative Energy ETF. Painotus 5%

Pörssiin listaamattomat yritykset

ETF:n kautta en sijoita suoraan listaamattomiin yrityksiin, vaan monien sijoitusyhtiöiden osakkeisiin laajalla hajautuksella.  ETF seuraa listaamattomien yritysten indeksiä maailmanlaajuisesti, koska nämä sijoitusyhtiöt tietenkin menestyvät juuri niin hyvin kuin yritykset, joihin ne sijoittavat.

Listaamattomat yritykset ovat riskisijoitus, mutta eivät ihan sillä mittakaavalla mitä yleisesti kuvitellaan. Listaamattomat yritykset ovat ketterämpiä toimijoita markkinoilla kuin pörssiyhtiöt. Ne voivat huolettomammin jahdata pitkän tähtäimen tavoitteitaan sen sijaan, että heidän tarvitsisi pyrkiä lyömään koko ajan lyhyen tähtäimen tavoitteita. Toiminta on siis parhaimmillaan pitkäjänteisempää. Lisäksi sijoitusyhtiöt, joiden kautta ETF:t toimivat, sijoittavat tietenkin vain yrityksiin, joilla he näkevät olevan suuria voitto- ja kehitysmahdollisuuksia.

Siitä paradoksista ei silti pääse mihinkään, että ETF itsessään sijoittaa pörssiyrityksiin… jotka taas sijoittavat eteenpäin listaamattomiin yrityksiin. Joka tapauksessa, osa potistani on:

• Listaamattomat yritykset
  • PowerShares Global Listed Private Equity Portfolio. Painotus 20 %

Korkotuotto

Korot tuottavat kieltämättä tällä hetkellä surkeasti, ja siksi ne ovatkin vain pieni osa tämänhetkistä salkkuani. Ne ovat kuitenkin tärkeä tasapainottava tekijä riskiä tasaamassa. Siksi niitä ei sovi unohtaa, vaan sijoitan tähänkin omaisuusluokkaan koko ajan tasaisesti.

• Pieniriskinen korko
  • Seligson Euro-Obligaatio. Painotus 5%
• Korkeariskinen korko
  • Seligson Euro Corporate Bond. Painotus 5%

Ostot

Tulen ostamaan yllämainittuja rahastoja sijoitussalkkuuni vähintään 1000 euron erissä. Tällä tavoin voin pitää hankintakustannukset noin 1 % tietämissä. Ostot todennäköisesti jaksottuvat noin kahden kuukauden välein, sillä joka kuukausi laitan muutaman satasen kiinni myös Seligsonin rahastoihin. Tämä tietenkin syö osuutta, joka menee Nordnetiin.

ETF-rahastoja tulen siis ostamaan harvemmin, mutta suuremmissa erissä.

Se mitä salkkuuni ostan määräytyy vähän sen mukaan miten sijoitukset ovat tuottaneet ja miltä maailmalla kullakin hetkellä näyttää.

Olen sellaisen periaatepäätöksen kuitenkin tehnyt, että jos jossakin omaisuuslajissa on tapahtunut arvon notkahdus tai suoranainen romahdus, tulen painottamaan sitä sen hetken ostoksessa, pitäen kuitenkin huolen siitä, että vuoden mittaan laatimani painotukset pysyvät kohdallaan.

Alussa painotukset ovat päin perseitä johtuen sijoitustiheydestä ja summista joita voin harrastukseen käyttää. Noin kahdessa vuodessa saavutetaan kuitenkin tilanne, jolloin painotuksia on helpompi hienosäätää uusilla ostoksilla.

Myynnit

Myyntejä en tule salkusta tekemään, ellen sitten päätä käyttää muuta strategiaa kokonaan jossakin vaiheessa tai tarvitsen rahat johonkin elämän ja kuoleman kysymykseen.

Jos markkinoilla menee huonosti, on se tilaisuus tehdä ALE-ostoksia, ei paniikkimyyntejä.

Koska en voi tietää milloin markkinoilla tapahtuu mitäkin, en myöskään lähde hötkyilemään lyhytaikaisten muutosten vuoksi.

Jälkisanat

Tällä taktiikalla ja näillä omistuksilla ei perussijoittaja, kuten minä, tule saamaan samoja tuottoja kuin edellä mainitut Yale ja Harvard, koska heillä on käytössään niin suuret pääomat, että he pääsevät myös käsiksi sellaisiin sijoituksiin, joihin tällä varallisuudella ei ole mitään asiaa. He voivat sijoittaa suoraan kaikkiin noita pääomaluokkia edustaviin kohteisiin, kun taas minä joudun turvautumaan erilaisiin rahastoihin pitkäveteisesti ja pitkällä ajalla tipoittain sijoittaen. Lisäetuna heillä on velkavipu, joilla saadaan otollisissa olosuhteissa normaalia suurempi tuotto. Velkavipuun voi tietysti yksityishenkilökin ryhtyä, mutta riskit ovat mahdolliseen hyötyyn nähden liian suuret.

Silti pidän omasta salkustani oikein kovasti, koska se on laajasti hajautettu moneltakin näkökannalta, se sisältää varsin hyvän tuotto-odotuksen ja tulee seuraamaan kokonaisuutena jokseenkin omia polkujaan ja uskoakseni kehittyy verrattain tasaisesti hajautuksen vuoksi, vaikka lähemmällä tarkastelulla sen eri osaset tietenkin seuraavat vertailuindeksejään.

Tässä tulen nyt pysymään minimissään seuraavat kymmenen vuotta. Luultavasti tulen painotuksia muuttamaan jossakin vaiheessa, mutta salkun perusfilosofia tulee pysymään samana.

Mikään yllämainittu ei nyt sitten ole sijoitussuositus yhtään kenellekään, vaan annoin vain esimerkin siitä, miten ja miksi olen itse omat sijoitukseni tehnyt.

Onko sinulla tällä hetkellä sijoituksia sellaisissa kohteissa, joiden toimintatapaa et tällä hetkellä todellisuudessa ymmärrä? Aiotko tehdä asialle jotain? Ovatko minun sijoitukseni mielestäsi aivan käsittämättömiä? Onko ylipäätään jotain näkökantaa asiaan? Anna palaa!

Hatunsyöntioperaatiotani odottaneet joutuvat nyt pettymään pahan kerran, sillä niin minun kuin monen muunkin odotukset täyttyivät yli äyräiden.

(W)orldwide (I)nvestment (S)olutions (H)ouse WinCapita Oy on nyt siis täyttä totta ja juttu menee pitkälti niin kuin edellisessä kirjoituksessani ennustin. Valuuttakauppaohjelmistojen lisenssejä myydään, mutta sokerina pohjalla Kailajärvikin on kunnolla mukana touhussa.

Näillä lähtökohdilla veikkaan, että yrityksen nimilyhenne ”WISH” kuvastaa paremmin kuin hyvin jäsenten tulevia tuottoja. Toiveeksi jäävät. Luulenkin, että nimi on mietitty nimenomaan piilovittuilumielessä.

Herännäiset kokoontuivat

Sunnuntaita 07.03 odotti Suomessa moni mielenkiinnolla. Uskossaan vahvat nimittäin kokoontuivat sankoin joukoin (2000 henkilöä) Espoon Barona -areenalle maksulliseen 100 euron spektaakkeliin kuulemaan sanaa ja näkemään messiaansa valkokankaalta tervehdystä heittämässä.

WISH WinCapita teki siis rahaa jo ensimetreillään noin 200 000 euroa, mutta ei suinkaan valuuttakaupalla, vaan tuttuun tyyliin jäsenillään (päivityksenä WISH Wincapita on nyt tehnyt pelkillä yleisötilaisuuksillaan noin 500 000 euroa, koska toukokuussa 2010 Seinäjoella pidettyyn tilaisuuteen osallistui ennätykselliset 3000 fanaatikkoa ja mikäli huhut paikkansa pitävät, maksoi tämäkin 100 euroa per pää). Hyvä pojat!

TV-uutiset pyörittivät koko sunnuntain WISH WinCapitan Espoon “tiedotustilaisuuteen” liittyvää uutisointia. Monista muista mielipiteistä poiketen lehdistötilaisuus kertoi mielestäni hyvinkin paljon yhtiöstä ja sen johdosta, vaikka mitään ei juuri sanottukaan.

Kun tiedotustilaisuutta seurasi, niin pakostakin heräsi mieleen kysymys siitä, että kuka tätä show’ta oikeasti vetää? Ne neljä tuppisuuta, jotka pöydän takana istuivat ja yrittivät kankeasti tavailla vastauksia sähköpostitse ennalta lähetettyihin yritystä koskeviin peruskysymyksiin paperilta lukien, eivät oikein vaikuta minkään yrityksen johtoon kelpaavalta joukolta, Wincapita tai ei. Enemmän tuli mieleen Jouko Turkan Seitsemän Veljestä aapiskirjan ääressä.

Todennäköisesti siis joku muu oli nuo vastaukset heille valmiiksi kynäilllyt; Kavonius tai Kailajärvi, mene ja tiedä? Vähintään ne oli pitkään yhdessä mietitty, ettei yrityksestä vahingossakaan kerrottaisi mitään. Avoimuushan on tunnetusti erityisen epäilyttävää oli kyseessä mikä tahansa toiminta.

WISH WinCapitan oikea johtaja?

WISH Wincapitan neljä johtajaa, jotka TV-uutisissa ja myöhemmin jäsentilaisuudessa nähtiin, ovat arvailuissani vain nimellisesti yhtiön johdossa.

Uuden yrityksen johtajien mukaan Kailajärvi on yhteydessä yritykseen ainoastaan konsultin ominaisuudessa. Näin siis virallisesti, mutta uskallan epäillä, että todellisuudessa toiminnan aivot ja johtaja on edelleen Kailajärvi itse.

Vaikka nämä tyypit ovat olleet jo tiiviisti mukana alkuperäisenkin WinCapitan junailuissa, ja erityisesti he ovat kunnostautuneet Kailajärven maineen puhdistusoperaatioissa, entisen WinCapitan raunioiden pystyssä pitämisessä sekä hengennostatuksessa, en millään jaksa uskoa, että he tätä show’ta käytännössä pyörittäisivät. Kailajärvi on kuitenkin heistä se, jolla on oikeaa yritystoimintakokemusta.

Nyt toimintaa vain pyöritetään niin, että Kailajärvellä ei ole minkäänlaista oikeudellista vastuuta enää nykytoiminnasta, mutta hän määrää silti toiminnan suunnan, saa voitoista suuren siivun “konsulttipalkkioina” ja “myy” jälleenmyyntioikeuslisenssin siihen valmistamaansa valuuttakauppaohjelmistoon, joka nyt on ilmeisesti valmistumassa.

Motiivit WISH WinCapitan perustamiselle?

Taustavoimien tarkkoja motiiveitahan ei voi kuin arvella, koska kukaan ei ole ajatustenlukija ja mihinkään mitä nämä herrat suustaan päästävät, ei voi luottaa.

Aiempaa toimintaa tuntien ja uskovaisten massojen olemassolon tietäen, jotakin kuvaa toiminnasta ja syytä siihen miksi Kailajärvi on edelleen mukana, on mahdollista maalailla.

Jos et leiki meidän säännöillä, et pääse mukaan uuteen WISHiin

Netissä on liikkunut ja liikkuu edelleen vahvoja huhuja siitä, että WISH WinCapitan jäsenyys on tarjolla ainoastaan vanhoille jäsenille ja sillä ehdolla, että edellistä WinCapitaa koskien rikosilmoituksia ei tehdä ja jos on tehty, ne vedetään takaisin; muuten ei asiaa jäseneksi ole (Poliisin WinCapita -tutkinnan sivuillakin tästä puhutaan).

Tätä väitettähän on mahdoton mennä vahvistamaan, mutta kyllä se asian ja johdon taustan tuntien erittäin mahdollista on, jopa todennäköistä.

Miksi tällaista kiristystä sitten harrastetaan ja miksi kukaan lähtisi sitä peliä pelaamaan?

Tällainen toiminta on mahtava keino kiristää niitä heikkotahtoisia, jotka vieläkin ovat vakuuttuneita siitä, että aiempi WinCapitan hajottaminen poliisin toimesta oli puhdas viranomaisrikos ja ihmisoikeusloukkaus, sen sijaan että yksinkertaisesti vain laitettiin stoppi huijaukselle ja pyrittiin saamaan vastuuseen laittomaan pyramidipeliin osallistuneet. Välihuomautus: Jo pelkkä pyramidihuijaukseen osallistuminen – tiesi sitä sellaiseksi tai ei – on Suomessa rangaistavaa

Täytyy muistaa, että pyramidihuijausten vetäjät ovat erinomaisia ihmismanipulaattoreita (jopa kovempia kuin Alexandrian myyntimiehet) ja pystyvät pitämään epävarmat ihmiset mukana sopivan löysässä hirressä luvaten aina vähän lisää mannaa, jos nyt ei lähdetä linjasta hötkyilemään.

Miksi kukaan sitten pysyisi näissä illuusioissa mukana itseään pettäen?

Henkilökultti ja Tukholma -syndrooma

Yllättävän nopeasti sen jälkeen kun Wincapitan päämies Hannu Kailajärvi jäi poliisin haaviin, muodostui tämän miehen ympärille vanha kunnon henkilökultti, jossa rikollisesta ja huijarista tehtiin huijatuksi joutuneiden itsensä toimesta vääryyttä kohdannut sankari.

Stalin, Hitler, Mao ja Castro ovat muun muassa historiassa olleet samantapaisen kyseenalaistamattoman palvonnan kohteita, jossa soraäänet tehokkaasti vaiennettiin. Samankaltaista toimintaa on tässäkin nähtävissä.

Monet varmasti jäivät suu auki katsomaan sitä farssia, jota uskonnon johtajat ovat nyt pari vuotta vetäneet. Sen sijaan, että virkavaltaa olisi kiitelty siitä, että viimeinkin joku tarttui tähän touhuun ja vihelsi pelin poikki, heille suututtiin.

Tästä syystä WinCapita -farssissa ei voi olla näkemättä hyvin vahvoja viitteitä Tukholma -syndroomaan, joka on nimitys tilalle, jossa esimerkiksi panttivangille tai kuten tässä tapauksessa, törkeän huijauksen kohteelle kehittyy sympaattinen asenne tosiasiallista pahantekijäänsä kohtaan.

Kun näin käy – ja kuten on nytkin käynyt – voi seurata todellisia ongelmia, kun huijauksen uhrit alkavat voimakkaasti puolustaa huijaria, auttavat jopa suunnitelmien toteutuksessa, vaikeuttavat tutkinnan etenemistä ja tuomion aikaansaantia.

Tukholma-syndrooma saa alkunsa siitä uhrin järkeilystä, että jos hän on tarpeeksi kiltisti ja jopa auttaa tekijää, saa hän rahansa takaisin ja tekijäkin alkaa tuntemaan sympatiaa häntä kohtaan. Näin ei tietenkään tule käymään, vaikka pintapuolisesti siltä näyttäisikin, vaan tekijä(t) käyttävät uhrin itsepetosta hyväkseen entistä kovemmin välttyäkseen seuraamuksilta.

Mielenkiintoisesti tässä ollaan näköjään onnistumassa ja se on varmasti ollut pyrkimyskin siitä lähtien, kun päätekijät huomasivat, että muutama henkilö onkin heidän puolellaan kaikkea logiikkaa vastaan.

Tässä tapauksessa uhrit tietysti ovat Wincapitan huijauksen kohteiksi joutuneita, joiden on niin kovin vaikea myöntää mitä on tapahtunut ja he uskovat, että jos vain ovat kiltisti messiastaan kohtaan, vapauttaa tämä heidät rahallisista kärsimyksistään. Näin varmasti myös käykin, mutta ei välttämättä niin kuin seurakunta toivoo.

Toisaalta uudessa toimintamallissa tullaan tuskin näkemään samaa dramatiikkaa kuin edellisessä, onhan nyt sentään kyseessä laillinen operaatio.

WinCapita ja Ponzi -huijaus

Tukholma-syndrooma on hyvin yleinen oire pyramidipelien jälkimainingeissa.

Wincapitan uhrien käytös seuraa orjallisesti Charles Ponzin 1920 -luvulla huijaamien ihmisten käytöstä. Charles Ponzin nimestä tulee yleisesti tunnettu sana Ponzi –huijaus, jota muun muassa WinCapitankin kohdalla useasti käytetään.

Ponzi sai kerättyä puolessa vuodessa monta miljoonaa dollaria sijoittajilta ennen kuin jäi kiinni rikoksistaan elokuussa 1920. Osa sijoittajista uskoi Ponziin vielä hänen kiinnijäämisensä ja syytteiden jälkeen, että hän oli rehellinen liikemies ja sijoitukset olivat hyvässä turvassa hänen huomassaan. -lähde Wikipedia.

Edellämainituista syistä johtuen Kailajärven nimen yhdistäminen uuteenkin liiketoimintaan on pelkästään positiivinen asia yrityksen brändin kannalta, koska näin jäljelläoleva jäsenistö takuuvarmasti sitoutuu touhuun aivan toisenlaisella innolla kuin jos Kailajärveä ei missään näkyisi. Legenda pidetään elossa. Jos tuleva valuuttakauppaohjelmisto toimii kuten mainostetaan (jolloin sen luultavasti on tehnyt aivan jokin muu taho kuin Kailajärvi itse), tulee se varmasti luomaan seurakunnalle hyvin voimakkaan anteeksiannon ilmapiirin, jossa aiemmat synnit annetaan messiaalle anteeksi.

Ainakin kaksi päämotiivia WISH WinCapitan perustamiselle tulee mieleen

1. Nyt haetaan jälkirahastusta aiemmin mönkään menneen bisneksen jatkoksi, mutta tällä kertaa laillisin keinoin. Ei välttämättä yhtään sen moraalisemmin, mutta laillisin joka tapauksessa. Tällä pyritään saamaan alkuperäisestä huijauksesta jäljelle jääneiden uskovaisten raivoava tuki uudelle toiminnalle ja sitä kautta entistä kovempi vastustus edellisen toiminnan jälkipuinnille. Venettä ei tämän jälkeen jäljellä olevan jäsenistön toimesta haluta keikuttaa johtajiston suuttumisen pelossa.
2. Pyritään sotkemaan tulevaa oikeudenkäyntiä, vähentämään rikosilmoitusten määrää ja ylipäätään saada ihmiset unohtamaan mistä aiemmassa tapauksessa oli kysymys; 100 000 000 euron huijauksesta.

Uusi toimintamalli?

Selvää nyt on, että uusi toiminta ei perustu 1:1 entisen toiminnan pohjalle. Se tie on jo kuljettu. Enää ei ole mukana epämääräisiä offshore -yhtiöitä, Moneybookers -tilejä (luulisin) tai muuta sellaista. Ei. Nyt on jäljellä supisuomalainen osakeyhtiö ja heidän yksinkertainen ansaintamallinsa, joka ei enää liity clubin tekemään valuuttakauppaan.

Uuden yrityksen toiminta on laillista siksi, että se kauppaa jo olemassaolevia ohjelmistoja kumppanuusmarkkinointiin perustuen. He ovat siis lähinnä ohjelmistovälittäjä, joka tarjoaa paikan näiden ostolle ja saa siitä ohjelmistovalmistajilta sekä käyttäjiltä osuuden (ja käyttämiselle?).

Tulonmuodostus varmasti tapahtuu enimmäkseen erilaisista asiakkailta perittävistä palkkioista. Tähän päätelmään päädyn ainakin sen pohjalta, että ilmeisesti joku WinCapitalainen kertoi Suomi24 -palstalla jotakin uudesta toiminnasta (ei voi tietää pitääkö paikkaansa, koska Suomi24 on virallisesti Suomen nettimaailman roskalava) .

Tässä suora lainaus keskustelusta:

Ohjelma on täysin automaattinen,
1. ostat käyttöoikeuden Wincapitalta
2. avaat tilin jollain välittäjällä joka hyväksyy automattiohjelmistot
3. maksat haluamasi pääoman välitäjälle
4. valitset vivun (huomaa että kauppakulu n. 1 €/kauppa jos vipu 10 kulut 10 € /kauppa jos sata 100 €)
5. Aloitat kaupan
6. kotiutat rahaa
7. kotiutat taas rahaa
8. rahan tuloa ei vois estää, sitä tulee ja tulee

9. Ostat talon Pattikselta ja uuden Volvon
10. Näytät pitkää nenää epäilijöille

Se mikä tuossa ainakin on selvää, on se, että kulut kaupankäynnistä ovat aika suolaiset 10 %, joka ohittaa jo Skandian Eläkevakuutuksenkin merkintäkulun, joka on kova saavutus sinänsä. Rahan tuloa, ainakaan yritykselle ei siis voi estää. Tässähän ei mitään vikaa sinänsä ole, elämmehän markkinataloudessa, jossa ainoastaan palvelut, joille on tilausta pysyvät hengissä.

On kuitenkin suoranainen ihme, jos WISH WinCapitankin ytimessä ei toimi jonkinlainen suosittelujärjestelmä verkostomarkkinointimallilla.

Jos malli olisi toisenlainen, ei toiminta olisi niin kovin salailevaa. Johtajiston ahneus tuskin kuitenkaan tuntee rajaa, jolloin verkostomarkkinoinnilla ollaan liikenteessä.

Toinen mahdollisuus on, että yritys todella toimii ainoastaan nykyisen, jäljellä olevan jäsenistön ympärillä, eikä uusia jäseniä haetakaan. Nykyinen jäljelläoleva jäsenistö on niin suuren myllytyksen läpikäynyt, että sitä yhteishenkeä tuskin pysäyttää enää mikään muu kuin kuolema.

Verkostomarkkinoinnin vaarat sijoitustuotteissa

Verkostomarkkinointi sinänsä on ihan laillista touhua (vrt. Tupperware), mutta tällaisen toiminnan ollessa kyseessä se on hyvin vaarallinen myyntimuoto, koska pelissä on suuri määrä ihmisten rahoja.

Vaikka järjestelmää kauppaisikin sinänsä rehellinen yritys,  ei se voi oikein millään kontrolloida suosittelijoiden käyttämiä myyntirepliikkejä ja lupauksia tuotteesta, jolloin helposti käy niin, että tarpeeksi ahne mulkku (joita kyllä riittää) lupaa tietämättömille uhreille sen surullisenkuuluisan 400 % vuosituoton selittämättä miten se muodostuu ja mikä on siihen sisältyvä vastakkainen riski.

Tämä on todellinen ongelma, koska vaikka yritys ei tuollaisia lupauksia itse tekisikään (kuten ei nyt teekään), niin ihmiset, joille tuotetta sillä perusteella on markkinoitu, tällaiset lupaukset kuitenkin yritykseen rinnastavat.

Tässä esimerkki siitä miksi ”sijoituksia” ei koskaan pitäisi kaupata verkostomarkkinoinnilla oli kyseessä rehellinen yritys tai ei:

• Jos siskon kaverin täti kauppaa Tupperware -kulhoja kotipippaloissaan ja myöhemmin paljastuukin, että tuotehan on aivan perseestä, ei tullut kuin korkeintaan parinkympin häviö. Ilta ketuttaa ja sitä tätiä ei heti halua nähdä, mutta vararikkoon ei menty.

• Jos siskon kaverin setä kauppaa WinCapitan välittämiä signalointijärjestelmiä kotipippaloissaan ja lupaa jätkäporukalle takuuvarmaa tuottoa ja kaikille mersut pihaan ensi keskiviikoksi, kunhan laittaa pari tonnia palamaan 100 kertaisella laina-asteella, on pojilla kovin äkkiä tiedossa tukalat oltavat. Jos valuuttatreidit alkavat valua väärään suuntaan, eikä henkilö tajua tilannetta ajoissa, on kohta pääoma menneen talven lumia. Paljon puhuttu 400% vuosituotto on voimakkaasti vivutetussa sijoittamisessa kyllä mahdollisia, koska tuo suuri prosenttituotto lasketaan sille oman sijoituksen osuudelle. Ongelma on, että myös negatiivinen riski kasvaa kestämättömän suureksi; asia, josta WinCapitalaiset jaksavat kuolemaan asti vaieta.
  • Tämä riski tulee siitä, että valuuttatreidausta tehdään useimmissa tapauksissa hyvin suurilla lainamäärillä suhteessa oman rahan osuuteen, jossa esimerkiksi 10 euron sijoituksessa on 990 euroa lainaa päällä, jolloin kokonaisuudessaan henkilö sijoittaa valuuttamarkkinoille 1000 euroa. Tästä suurin osa on pankin lyhytaikaista lainaa.
  • Valuttatreidauksessa ei käytännössä voi hävitä enempää kuin on sijoittanut sisään, koska sijoitus pakkomyydään välittäjän toimesta ennenkuin tappio valuu alle oman pääoman (en ole varma voiko kuitenkin joissakin tapauksissa muodostua varsinaista velkaakin?). Velkaa ei siis tätä kautta pääse syntymään, ainakaan suoraan, mutta tämä ei vähennä käytännön riskiä ja suurien tappioiden mahdollisuutta, sillä mitä suurempaa lainaosuutta henkilö käyttää treidissään, sen pienempi kurssimuutos vaaditaan siihen, että oma pääoma hävitään. Tuhansia euroja voi kadota muutamassa sekunnissa, jos ei ole todella varovainen.
  • Tämä on toki vain “worst-case” skenaario, mutta antaa hyvän esimerkin siitä, että vipusijoittamisella voit helpostikin menettää paljon. Alkuperäisessäkin WinCapitassa moni “sijoitti” pankista ottamaansa lainarahaa mukaan pyramidiin ja hävisi sen tunnetuin seurauksin. Vaikka toiminta nyt on laillisella pohjalla, aivan sama riski väijyy sijoittelijaa nytkin. Kaikki riippuu “sijoittajan” reagointinopeudesta ja käytettävän rahan määrästä ja lainan suhteesta. Mitä suurempi vipu on kyseessä, sen vähemmän tarvitsee sijoituksen kulkea väärään suuntaan, että voittojen sijaan ollaankin tuhansia tappiolla. Tappiot on helpompi saada aikaan kuin voitot. Tässä linkki, jossa englanniksi annetaan esimerkki velan vaikutuksesta valuuttatreidaukseen.
  • Riski / voittosuhde on kaukana siedettävästä, erityisesti niillä tavallisilla suomalaisilla, jotka kokemattomina ja hyväuskoisina lottoajina lähtevät mukaan hakemaan vähän jännitystä.

Suosittelijat liioittelevat myymiensä tuotteiden hyviä ominaisuuksia puhtaasti siksi, että se helpottaa tuotteen myymistä ja näin ollen takaa itselle muhkeamman lompakon.

Näin tapahtuu erittäin helposti kokeneiden ”sijoitusasiantuntijoidenkin” toimesta esimerkiksi eläkevakutuuskaupassa ja aivan varmasti näin tapahtuu vielä helpommin silloin, kun naapurin Erkki haluaa sinulta rahat oman alalinjansa kasvattamiseksi. Siitä riskistä, että koko systeemi onkin täyttä fuulaa ei myyjä/suosittelija sillä hetkellä osaa tai jaksa välittää.

Tuotot?

WISH WinCapitan porukka on selvästi ollut lakimiehen läksytyksessä pitkään ja hartaasti ennen kuin yritystä on edes lähdetty perustamaan vanhan raunioille.

Uuden WinCapitan yhteydessä ei nimittäin missään vaiheessa – edes maksullisessa jäsentilaisuudessa – mainittu tuotoista mitään. Ei mitään.

Tämä on hyvä veto, koska valuuttakauppa jos mikä on erityisesti kokemattomien käsissä ja kansainvälisesti verraten pienillä panoksilla pelaten puhdasta arpapeliä. Tulos on siis kolikon heittoon verrattavissa. Tällöin ei parane mennä lupailemaan ainakaan virallisesti yhtään mitään.

Lisäksi WISH WinCapita toimii – ainakin näin sen ymmärsin – vain kolmansien osapuolien valmistamien valuuttakauppajärjestelmien kauppiaana, eli asiamiehenä. Myös Kailajärven superohjelma on näihin laskettavissa, joten WinCapitalla itsellään on tuskin mitään oikeudellista vastuuta mistään mitä ihmisille ja heidän rahoilleen näiden ohjelmien ansiosta tapahtuu. Ei kyllä enää tässä vaiheessa pitäisikään olla, koska se joka näihin nyt vielä rahaa laittaa, mielestäni kaksin käsin kaivaa verta nenästään.

Mikä täällä haisee?

Kaiken kaikkiaan se mikä näin pientä ihmistä tässä WinCapita -uskonnossa mietityttää, on seuraava:

WinCapitan päätekijä, herra Kailajärvi on itsekin myöntänyt, että mitään kauppaa ei ole käytykään. Asia on KRP:llä tiedossa ja se on julkistettu laajasti mediassa. Tuskin löytyy kovin monia soraääniä tämän suhteen.

Miten voi silti olla mahdollista, että useakin WinCapitaa ärhäkkäästi puolustanut taho jatkaa tätä puolustustaistelua edelleenkin.

Minun silmiini kysymys on hyvin yksinkertaisesti koko ajan ollut siitä, että oliko kyseessä huijaus vai ei.

Asiaa tutkailtuani (toki hyvin pintapuolisesti), on varsin selvää, että alkuperäinen WinCapita oli hyvinkin perinteinen pyramidihuijaus, jossa muutamien henkilöiden suuria ”voittoja” systeemistä rahoitettiin myöhemmin mukaan tulleiden ”sijoituksilla”. Epäilyttävää ja perinteisen kaavan mukaista on myös se, että uusi ”sijoittaja” sai alkaa nostamaan “tuottoja” aikaisintaan puolen vuoden mukanaolon jälkeen. Näin tällä leikkikerholla oli tarpeeksi aikaa kerätä uusia jäseniä ja maksaa “sijoitustuottoja” ulos vanhemmille jäsenille. Näin pyramidipeli yleisesti toimii, ja näin on tässäkin toimittu.

Loogisesti, jos toiminnan tuotot olisivat missään vaiheessa tulleet valuuttakaupasta ja valuuttakaupassa käytetty pääoma oli peräisin jäseniltä ja tämä pääoma taas kokonaisuudessaan olisi sijoitettu markkinoille, tällöin jäsenten saamien tuottojen olisi oikeasti pitänyt jakaantua kaikille mukanaolijoille sijoitussumman ja omistettujen hämäräperäisten offshore –yhtiöiden- ja lisenssiosuuksien  mukaisesti. Näin erityisesti silloin, jos koko väitetyn voitollisen valuuttakaupan suoritti yksi ja sama henkilö, Hannu Kailajärvi, kuten on annettu ymmärtää. Näin ei kuitenkaan ollut.

Se on yleisessä tiedossa, että sen ”signaalijärjestelmän” ei koskaan mitään kauppaa automaattisesti mainostettukaan tekevän, vaan valuuttakauppaa kävi Kailajärvi tämän väitetyn ohjelman signaalien mukaan. Tällaista legendaa ovat heittäneet entiset jäsenet.

Juttu kusee kuitenkin siinä, että vain pieni osa jäsenistä sai tuottoja ja loput ei. Tämä kertoo kaiken.

Lisäksi tämän kerhon rakenne eri jäsenyystasoineen, leikkipörsseineen ja pikarikastumisen lupauksineen on varsin identtinen aiempien paljastuneiden pyramidihuijausten kanssa, kuten edesmennyt WGI. Myös WGI jatkoi toimintaansa vanhojen jäljelle jääneiden jäsentensä kera nimellä Aspiritus.

Onko tämä jollekin oikeasti vielä epäselvää?

Kun kerran on vesiselvää, että se mulkku vain alunperinkin ryösti ihmisten rahat (“Keskusrikospoliisilla on hallussa asiakirja, jossa pääepäilty kertoo Wincapitan olevan petollista toimintaa.“ -Lähde Wikipedia.) ja juhli muun pääjengin kanssa niillä Thaimaassa pitkän aikaa, niin miten ihmeessä voi olla mahdollista, että tämä jo kertaalleen huijattu seurakunta menee yhtään mihinkään sellaiseen mukaan, jossa mainitaan sanat WinCapita ja Hannu Kailajärvi samassa lauseessa tai edes erikseen?

Auttakaa nyt joku minua käsittämään tämä yhtälö!

Toisaalta ei ehkä pitäisi ihmetellä, koska niin moni muukin uskonto pysyy hengissä vuosituhansia varsinaisesti perustumatta mihinkään todelliseen.

Tämä artikkeli on hyvä päättää mahtavaan mietintöön Pakkotoisto –foorumilta nimimerkin ”Keljumus” sanoilla, jotka laittavat asian oikeaan perspektiiviin.

Tässä vaiheessa kannattaa enää pohtia että kumpi vaihtoehto on todennäköisempi: että tissibaarin omistaja on perustanut urheiluvedonlyönnistä salaisen matemaattisen kaavan avulla hurjaa voittoa takovan firman, sekä paria vuotta myöhemmin kehittänyt valuuttakaupparobotin, joka pieksee maailman parhaat sijoittajat yli kymmenkertaisesti. Voitot ovat olleet niin valtavia, että aluksi mukana olleilla pitäsi olla jo noin ziljardi euroa rahaa.

Toinen vaihtoehto on, että kyseessä on samanlainen valuuttaponzi, joita pelkästään jenkeissä on paljastunut kymmeniä viime vuosien aikana ja joita on pyöritelty eri muodoissa jo yli sata vuotta.

Homman voi selittää kummallakin tavalla, eli nyt täytyy vain valita noista se todennäköisempi vaihtoehto saatavissa olevien tietojen perusteella.

Loppusilauksena WinCapita -komiikkaa

Tässä vielä kuuluisan vyölaukkumiehen stand-up esitys valmiiksi naurettuna, olkaa hyvä. Jos tällaiseen esitykseen joskus päädyn, niin laitan kyllä saman tien kaiken varallisuuteni kiinni mainostettuun sijoitukseen.

“Suomalaiset menevät läpi vaikka harmaan kiven” -sanonta saa ihan uusia merkityksiä uutisia lukiessa. Se ei tarkoita enää ihailtavaa päättäväisyyttä, vaan härkäpäistä itsepäisyyttä ja uskomatonta tyhmyyttä. Normaalisti sen kiven voi kiertää, mutta ei meillä.

Otsikon mukaisesti Wincapita on tekemässä paluuta uudistetulla nimellä, mutta samalla “bisneslogiikalla” kuin aiemminkin, eli automatisoidun Forex -kaupankäyntijärjestelmän myynnillä, jonka Kailajärvikin on julkisesti useaan otteeseen myöntänyt olevan täyttä humpuukia. Uuden firman nimi on luotettavasti Worldwide Investment Solutions House Wincapita Oy.

Yritys esitellään Espoon Barona Areenalla ensi Sunnuntaina. Mukaan on palkattu asiantuntija selittämään miksi valuuttakauppajärjestelmä ei ole huijausta. Tilaisuuteen on ennakkoilmoittautuminen ja lippu on rapiat 100 €.

Sivumainintana on sanottava, että Forex -kaupankäyntijärjestelmiä on kaupan netissä pilvin pimein. Tässä yksi. Erona Wincapitaan, monet näistä systeemeistä kyllä seuraavat valuuttamarkkinoita, toisin kuin Kailajärven nettiviritelmä. Koska Forex -kaupankäynti on kuitenkin järjettömän vivutettua, eli velkavetoista, on vararikon tekeminen helppoa. Valuuttakauppa on puhdasta nollasummapeliä, jossa joku häviää aina. Pokerivertaus on ehkä lähimpänä totuutta sillä erolla, että taidolla ei ole merkitystä onnistumisen suhteen.

Suuri ennustukseni onkin, että Wincapitan johtohenkilöstö on ostanut jonkin tuollaisen ohjelman lisenssin ja myy sitä.

Syön hatullisen paskaa, jos kyseessä ei ole aidon ja alkuperäisen Wincapitan jälkilämmittely edellämainituin keinoin. Mikäli näin todella on, ei yrityksen nimen keksijällä hirveästi ole ymmärrystä positiivisen brändin luomisesta. Huomiota he kyllä osaavat hakea…

Helsingin Sanomien keskustelualueelta poimittua:

“Netissä on tätä mainostettaessa korostettu että tämä ei liity mitenkään vanhaan Wincapitaan ja että edellisen klubin menetyksiä ei tästä saa takaisin. Siitä huolimatta nimenä käytetään Wincapitaa ja tätä markkinoidaan vanhoille jäsenille, huhujen mukaan ehtona vanhasta Wincapitasta tehdyn rikosilmoituksen peruminen. Lisäksi tästä kokouksesta pyydetään kuulemma 100 euron osallistumismaksua. Motivaatioita voidaan vain arvella.”

Nyt siis todella ollaan vetämässä rahat viimeisiltäkin idiooteilta.

• Myös Kauppalehden palstoilla on kivaa keskustelua asiasta.

Koska suomalaista on näin helppo jymäyttää, olen itsekin nyt laittanut aivoriihen pystyyn. Onko lukijoideni joukossa ohjelmistokehittäjiä ja myyntimiehiä (tiedän ainakin yhden)? Nyt olisi hieno tilaisuus tehdä sikamaisen paljon rahaa ilman riskiä!  Muutaman miljoonan tuloista minäkin viettäisin pari vuotta telkien takana hymyssä suin.

Rehellinen työ ei kannata.

Pääomatulovero on oma maailmansa ja aikalailla erilainen ansiotuloverotukseen nähden; monella tapaa kuitenkin perustapauksissa yksinkertaisempi. Toki siitä saa myös erittäin kinkkisiä tapauksia aikaan, mutta en aio lähteä sille tielle muun muassa siksi, että en ole veroekspertti missään mielessä. Perusasioilla pääsee tavallinen kaduntallaaja kuitenkin hyvinkin pitkälle ja niistä on nyt kyse (yrittäjän verotusta en käsittele).

Mikä pääomatulovero on?

Pääomatuloveroa maksetaan sijoitusten tuotosta tai myyntivoitosta, kuten vuokratuotto, osingot (vointonjako) osakkeista, arvoltaan nousseiden osakkeiden myymisestä saatu voitto ja niin edelleen.

Pääomatulovero on niin sanottu tasavero, koska sama prosenttiosuus, 28 %, menee kaikilla sijoituksen koosta riippumatta, poikkeussäännöksiä lukuunottamatta. Tietyt Suomen päättäjät toki suunnittelevat sen merkittävää kiristystä, ketään siinä yllättämättä.

Mitkä ovat pääomatuloveron alaisuuteen kuuluvia tuloja?

Yksinkertaistetusti voidaan sanoa, että pääomatuloverotuksen alaisuuteen kuuluvat kaikki tulot, jotka voidaan laskea sijoituksista saaduiksi. Tässä yleisimmät:

• Vuokratulot. Jos omistat sijoitusasunnon, jossa sinulla on vuokralaisia, saat tietenkin vuokratuloja, josta maksat 28 % veroa.
• Sijoitusten tuotot. Jos esimerkiksi rahastosi tai osakkeesi kasvaa arvossaan ja päädyt myymään sijoituksesi, maksat tuoton osuudesta 28 % veroa. Samaten käy esimerkiksi asuntoa myydessä, paitsi jos on itse asunut yli kaksi vuotta samassa, silloin myyntitulo on verotonta.
• Osingot. Tavalliselle kansalaiselle pörssissä noteeratuista osakkeista saaduista osingoista on verotettavaa tuloa 70 %. Siitä peritään normaali pääomatulovero eli 28 %. Kokonaisveroaste on siis 19.6 %. Ennakonpidätys on 19 %. Valtiovarainministeriöstä voi tutkailla lisää.

Pääomatulovero vakuutussijoituksissa (eläkevakuutus yms.)

PS-tilit, eläkevakuutukset, säästövakuutukset ja sijoitusvakuutukset ovat hieman sekoittaneet pakkaa pääomatuloveron suhteen ja moni luulee, että niiden verokäsittely on samanlaista keskenään. Ihan näin asia ei ole.

• Koska PS-tilit ja eläkevakuutukset sisältävät oikeuden verovähennykseen, on niiden lopullisesta verotuksesta tehty perinteistä sijoittamista raskaampaa. Kun lopulta nostat sijoituksia pois eläkeaikana, maksat pääomatuloveron mukaisen prosentin 28 % koko sijoituksen arvosta, oli se tappiolla tai ei. Perinteisessä sijoittamisessa vero maksetaan ainoastaan tuoton osuudesta.
• Säästö- ja sijoitusvakuutuksiin sijoitettaessa pääomatulovero otetaan samaan tapaan kuin perinteisemmissä sijoituksissa, eli vain tuotto-osuudesta. Tällaisessa vakuutussijoittamisessa on eräänlainen veroetu kyllä myös olemassa, nimittäin vakuutuksen sisällä sijoituksia pystyy myymään ja vaihtamaan ilman, että niistä menee erikseen veroa; ihan kuin eläkevakuutuksissa ja PS-tilillä. Tämän ominaisuuden hyödyllisyys on sitten aivan toinen kysymys, jota on käsitelty muualla. Tappiovähennyksiä ei voi näistäkään tehdä. Muitakin verokikkoja sijoitusvakuutuksiin liittyy, mutta jääköön toiseen kertaan.  Pörssisäätiö käsittelee tätäkin aihetta pidemmin.

Voiko pääomatuloveroa mitenkään pienentää?

Oikeutettu kysymys on, että voiko tälle riistolle jotain tehdä? Pitääkö aina vain kiltisti maksaa se 28 % jokaisesta pikkutuotosta, joka vastaavasta riskinotosta koituu? Mielestäni kysymyksenasettelu on oikeutettu, koska olethan jo palkansaajana kertaalleen maksanut tuntuvat verot niistä rahoista joita sijoitat.

Yksinkertainen vastaus otsikon kysymykseen on, että pääomatuloveroa voi joissain tapauksissa tuntuvasti pienentää, jos vaivautuu asiaa edes pintapuolisesti opiskelemaan.

Hankintameno-olettama

Suurille kansanmassoille tuntematon käsite, mutta äärimmäisen hieno työkalu, jos sitä älyää käyttää. Hankintameno-olettamassa ideana on, että mikäli et vaikkapa muista sijoituksesi hankinta-arvoa, tai olet hukannut ostotodistukset hintoineen, tai jos verotus sitä käyttäen muuten vain on sinulle edullisempaa, voit antaa verottajalle ohjeen käyttää tiettyä ennalta määrättyä oletusta sijoituksen hankinta-arvosta.

Suomessa on hankintameno-olettaman yhteydessä käytössä kaksi eri prosenttilukua.

• Alle 10 vuoden sijoituksissa voit esimerkiksi käyttää 20 % olettamaa. Tässä tapauksessa esimerkiksi 10 000 euron sijoitukselle huomioitaisiin 2000 euron hankinta-arvo, jolloin se tuttu 28 % pääomatulovero otettaisiin 8000 eurosta.
• Yli 10 vuoden sijoituksissa voit käyttää 40 % olettamaa. Tässä tapauksessa esimerkiksi saman 10 000 euroon kasvaneen sijoituksen hankinta-arvoksi katsottaisiin 4000 euroa, jolloin 28 % vero menisi enää 6000 eurosta.

Lyhyen ajan sijoituksilla hankintameno-olettamasta hyötyy vain harvoin ja on usein suositeltavampaa käyttää todellista hankinta-arvoa verotuksen pohjana. Pidemmän ajan sijoituksilla, kuten useampien kymmenien vuosien tapauksissa hankintameno-olettama tuo jo merkittävää hyötyä verotuksen pienentämiseksi.

Mitä suurempi arvonnousu, sen paremmin tulee hyöty kotiin. Hankintameno-olettaman osittainen tarkoitus on kannustaa pitkäjänteiseen sijoittamiseen.

Hankintameno-olettamaa ei voi hyödyntää PS-tileissä, eläkevakuutuksissa, säästövakuutuksissa tai sijoitusvakuutuksissa. Lisää infoa tarjoaa jälleen Verohallinto.

Asuntolainaa?

Pääomatuloja saava henkilö, voi vähentää asuntolainan korkomenot pääomatuloista. Korkovähennys ei siis tapahdu suoraan veroista. Jos esimerkiksi maksat korkomenoja 5000 euroa vuodessa, mutta saat pääomatuloja saman 5000 euroa vuodessa, et maksa pääomatuloveroa ollenkaan, koska korkomenot kumoavat tässä esimerkikssä pääomatulot.   Pörssisäätiöllä on selkeä esimerkki tästä.

Pelkkiä palkkatuloja tai vain vähäisiä pääomatuloja saava henkilö, jolla on asuntolainaa, voi hoitaa lainan korkomenojen hyvityksen samalla tavalla kuin eläkevakuutuksessa, eli alijäämähyvityksenä. Tämä tarkoittaa sitä, että enintään 5000 euron korkomenoista saat vähentää suoraan ansiotuloveroista 28 %, eli enimmillään 1400 euroa. Puolisoilla verovähennysoikeus on tuplat, eli 10 000 euron korkomenoista 2800 euroa. Ensiasunnonostaja saa vähentää 30 % ensimmäisten 10 vuoden ajan (alle nelikymppinen ensiasunnonostaja on myös vapautettu varainsiirtoverosta).

Lapset lisäävät vähennysoikeuden määrää 400 euroa per kakara, mutta enimmillään korotuksen vähennysoikeuteen saa kahdesta lapsesta.

Lisäksi, jos olet asunut omistusasunnossa yli kaksi vuotta, saat myydä lukaalisi ilman pääomatuloveroseuraamuksia. Tämä ei koske pelkästään ensiasunnonomistajia.

Lyhyesti, se miten pääomatuloista tehävä korkovähennys eroaa ansiotuloista tehtyyn alijäämähyvitykseen on, että ensiksi mainitussa vähennys tehdään siitä summasta, mistä vero lasketaan ja jälkimmäisessä hyvitys otetaan suoraan verosta.

Eri korkovähennyksistä lisää Verohallinnon PDF -dokumentista.

Sijoittamisen kulut

Pääomatuloveroa voi omalta pieneltä osaltaan keventää ottamalla huomioon sijoittamisesta aiheutuneita kuluja. Esimerkiksi sijoitustilin hallinnointikulut, toimeksiantomaksut ja muut näihin luettavat kulut on mahdollista ottaa huomioon verotusta tehtäessä. Ne vähentävät verotettavaa summaa.

Poikkeuksena ovat jälleen PS-tilit, eläkevakuutukset yms., joiden kuluja ei voi verotuksessa vähentää.

Entä jos sijoitukset ovat tappiolla?

Jos sijoitustesi arvo on myyntihetkellä vähemmän kuin mitä olet niihin rahaa laittanut, tällöin ei tietenkään veroa makseta. Päinvastoin, voit itse asiassa käyttää tappioita hyväksesi veroilmoitusta tehdessä. Tämä tapahtuu samalla tavalla kuin asuntolainen korkovähennys pääomatuloista.

Tappion määrän voi vähentää ainoastaan muista pääomatuloveron alaisista myyntivoitoista. Esimerkiksi rahaston myynnistä syntynyt tappio on mahdollista vähentää kiinteistön myynnistä syntyneestä voitosta. Tappiota ei kuitenkaan voi vähentää muusta tulosta kuin pääomatuloveron alaisista voitoista.

Verohallinto on kivenkova tietolähde tähänkin.

Antakaapa tulla kommenttia ja kertokaa omista kokemuksista. Vastaan myös mielelläni kysymyksiin ja selvitän asioita puolestanne (en vain tiedä kuinka nopeasti).

Kirja ei ihan turhaan kehu olevansa sijoittajan itsepuolustusopas eikä kirjan mainoslause “Tätä sijoituskirjaa salkunhoitajat, meklarit ja sijoitusneuvojat eivät halua sinun lukevan!” voisi paremmin osua kohdalleen, se nimittäin tekee juuri kuten lupaa ja kertoo sinulle miksi 90 % kaikesta sijoituspelleilystä on puppua.

Kirjan lukemiseksi ja ymmärtämiseksi ei vaadita yliopistotutkintoa, vaikka muutama hienostotermi siellä vilahtaakin. Ydinsanoma tulee niin pontevasti ja tehokkaasti esille, että kirjaa voi tituleerata sijoittamisen kansantajuiseksi aapiseksi.

Sanoma on kirkas kuin kesätaivas; päivätreidarit, rahastokauppiaat ja osakeanalysaattorit puhuvat vain lämpimikseen ilman minkäänlaisia näyttöjä menestyksestä, kun taas sijoittamistaan kuolettavan tylsästi harrastavat indeksisijoittajat pesevät ammattilaiset tuloksillaan mennen tullen. Miten ihmeessä tämä on mahdollista?

Marko tarjoaa tähän mystiseen ongelmaan vastauksen.

Marko opastaa lukijan sijoittamisen saloihin, kuten päiväkaupankäyntiin, osakepoimintaan, aktiivisiin rahastoihin ja kaikkeen muuhun sijoittamisen perusteisiin liittyvään. Kirja ei tyydy pelkästään kertomaan, että mitä nämä kaikenlaiset sijoitustyylit pitävät sisällään, vaan antaa tulta munille ja täräyttää niiden kaikkien olevan yhtä tyhjän kanssa ja periaatteessa verrattavissa taikauskoon… kun vertaa siihen, että indeksisijoittamisella pääsee samaan tulokseen ilman stressiä ja vaivaa.

Vaikka kirjan argumentit pohjautuvat tiukasti tieteelliseen tutkimukseen, ei pidä pelätä, että Paras sijoitus* olisi tylsä kirja. Täysin päinvastoin. Jos olet aloitteleva sijoittaja ja haluat löytää ymmärrettävän sijoituskirjan, joka kertoo kaunistelematta ja turhia kiertelemättä mistä sijoittamisen maailmassa todella on.

Esimerkiksi aktiivisesta rahastosijoittamisesta Erolalla on paljon sanottavaa, ja syystäkin. Marko tuo esiin toinen toistaan masentavampia tutkimustuloksia joiden mukaan osakerahastot voittavat indeksinsä samalla todennäköisyydellä kuin peluri rulettipöydässä.

Kieltämättä kirjan lukemisen jälkeen tuli hieman tyhjä olo, että tässäkö tämä oli? Näin siksi, että loppupäätelmä on niin kuolettavan yksinkertainen; sijoita indeksirahastoihin tasaisella tahdilla ja jätä kaikki muu sijoitusmoska talousuutisista, osakevillityksistä ja trendeistä unholaan.

Vaikka kirjan lopputulema on hyvin yksinkertainen, se ei ole teoksen pääpointti. Kirjan pääajatus on tutustuttaa sinut niihin syihin miksi kirja päätyy niin kovasti indeksisijoittamista kannattamaan.

Kirja on saatavilla tietenkin kirjastoissa ja ostettavissa omaksi muun muassa täältä.

Odotan mielenkiinnolla saadaanko uudistuksen idea kuin ihmeen kaupalla vesitettyä; vai onko sittenkin mahdollista, että ensimmäistä kertaa maamme historiassa kansalaiselle tarjotaan porkkanaa ilman kummallisia lisukkeita. Tätä emme voi vielä tietää.

Nyt käyn listamuodossa läpi asioita, joita voimme jo etukäteen PS-tileistä tietää ja valistuneesti arvata.

Mikä PS-tili sitten käytännössä on?

PS-tili on kauan ja aiheesta parjatun vapaaehtoisen eläkevakuutusjärjestelmän seuraaja. Tuote on siis nimenomaan tarkoitettu nykyistä eläkejärjestelmää tukemaan, mutta vapaaehtoisesti (se minua hieman kummastuttaa, että tätä ei mainosteta nimellä “eläkesäästötili”, vaan harhaanjohtavasti pitkäaikaissäästötittelillä; kun kuitenkin eläkesäästöstä on kyse).

Perusehdoiltaan pitkäaikaissäästämiseen tarkoitettu tili on identtinen vapaaehtoisten eläkevakuutusten kanssa, mutta kaivattuna muutoksena asiakas pystyy huomattavan paljon vapaammin itse määrittelemään mihin sijoittaa, koska sijoittaa ja miten sijoittaa sen sijaan, että sijoitukset koostuisivat pelkästään toinen toistaan kalliimmista rahastoista. Tärkeä toive kaikilla on tietenkin myös se, että PS-tilin kulurakenne olisi huomattavan paljon läpinäkyvämpi kuin vapaaehtoisissa eläkevakuutuksissa ja tietenkin halvempi.

Vapaaehtoiset eläkevakuutukset tuskin katoavat kuvioista mihinkään, sillä ne ovat niin uskomattoman hyvä ja pitkäaikainen rahasampo vakuutusyhtiöille. Itse asiassa tällä hetkellä uskoisin vapaaehtoisten eläkevakuutusten kauppaamisen käyvän kuumempana kuin koskaan, sillä myyvät tahot tiedostavat oikein hyvin sen, että myynti putoaa dramaattisesti sen jälkeen kun PS-tili tuotteena astuu kuvioihin mukaan. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten eläkevakuutusten myyntiargumentit muuttuvat kun näin käy; onnistutaanko joku vielä huijaamaan mukaan?

Yhteneväisyyksiä eläkevakuutuksiin?

• Verokikkailu säilyy samana. Edelleen, jos henkilö sijoittaa maksimissaan 5000 euroa pitkäaikaissäästötilille, saa hän vähentää sijoitetun summan kokonaisuudessaan pääomatuloverotuksessa, jolloin pääomatuloveroja menee 1400 euroa vähemmän kuin normaalisti. Useimmilla ei kuitenkaan pääomatuloja ole, joten he voivat käyttää veroedun saadakseen erityistä alijäämähyvitystä ansiotuloverotuksessa, joka tarkoittaa sitä, että henkilö saa vähentää suoraan esimerkiksi tuosta 5000 eurosta 28% ansiotuloveroista. Veroa menee siis molemmissa tapauksissa joka tapauksessa 1400 euroa vähemmän.

• Rahoja et saa ulos ennen eläkeikää (alkaen 63v.); ellet joudu pitkäaikaisesti työttömäksi, hanki avioeroa, sairastu vakavasti tai puoliso kuole

• Säästöjen nostoaikana verotus koskee koko tilin pääomaa; niin säästettyä pääomaa kuin tuoton osuuttakin (jos siis tilille on säästetty 20 000 euroa, tuottoa on tullut 30 000 euroa, menee vero 28% 50 000 eurosta). Normaalissa sijoituksessa maksat veroja ainoastaan tuotoista, mutta PS-tilissä maksat veroa lopulta ihan kaikista sen piiriin kuuluvista säästöistä. Tämä selitetään usein sillä, että koska sait veroedun säästöaikana, otetaan se näin takaisin. Käytännössä kyseessä on siis siirretty verotus. Siirretystä verotuksestakin hyötyy kyllä, koska jos henkilö on sijoittanut myönnetyn vähennyksen osuuden takaisin sijoituksiin, on hänellä käytössään tällöin enemmän tuottavaa pääomaa. Se hyötyykö veroedusta todella, riippuu järjestelmän kokonaiskustannuksista; eläkevakuutuksissa veroetukaan harvemmin auttoi saamaan edes samaa tuottoa kuin perussijoituksissa.

• Et voi käyttää hankintameno-olettamaa pitkäaikaissijoitusten verojen pienentämiseen.
• Tappioita ei voi vähentää verotuksessa.
• Voit vaihdella sijoituksia ja niiden painotuksia PS-tilin sisällä ilman veroseuraamuksia.

Parempi kuin eläkevakuutus?

Tässä uudessa eläkesäästömuodossa on olemassa luonnollisesti ominaisuuksia, jotka tekevät siitä jopa tiedostavalle sijoittajalle houkuttelevamman vaihtoehdon siinä missä vapaaehtoinen eläkevakuutus ei sitä missään nimessä ollut.

• Sijoittaja ei ole rajoitettu pelkästään kalliisiin rahastoihin, vaan hän voi sijoittaa muun muassa
  • Mihin tahansa osakkeisiin (ainakin suomen markkinoilta)
  • Mihin tahansa rahastoon
  • Erilaisiin talletuksiin
  • Korkosijoituksiin
• Voit vapaasti (kerran vuodessa) siirtää tiliasiakkuutesi toiselle palveluntarjoajalle. Näin kilpailuttaminen helpottuu ja ainakin teoriassa kulujen tulisi sitä kautta pysyä matalina.
• PS-tilin kaikki kulut on selvästi ilmoitettava uuden lain mukaan.

Onko PS-tililtä odotettavissa sudenkuoppia?

Tämä on vaikea kysymys, koska kukaan ei vielä tiedä miten käytännön tuotteet on rakennettu ja hinnoittelusta ei hiiskahdetakaan. Ennustajanlahjojani käyttämällä voin kuitenkin jo arvailla muutamia asioita, joilla pankit aikovat pahaa aavistamattomia asiakkaitaan rahastaa.

• Kaupankäyntikulut tullaan pitämään korkeammalla kuin tavallisessa sijoittamisessa

• Tilinhoitomaksu tulee olemaan suolainen

• Koska kyseessä on täysin uusi ja ehkä joillekin myös vaikeasti ymmärrettävä tuote, tullaan sitä kauppaamaan väärin perustein monille ihmisille. Tietämättömyyttä tullaan käyttämään törkeästi hyväksi. Joku raukka alkaa sijoittamaan KAIKKI säästönsä sinne vain todella tajutakseen myöhemmin, että ne rahat todella saa käyttöön vasta 40 vuoden päästä.

• Emme voi tietää miten eläkelaki ja verolait tulevat muuttumaan. Lakimuutoksia on tullut pilvin pimein jo eläkevakuutuksien haltijoille ja niitä tulee vuoren varmasti myös PS-tilin haltijoille. Tämä tieto lisää epävarmuutta sijoitusmuodon kannattavuudesta, koska lakimuutokset määrittävät pitkälti sen milloin ja missä ajassa ja millä veroasteella säästösi viimein saat ulos. Tällä hetkellä vanhuuseläkkeelle pääsee aikaisintaan 63-vuotiaana. Karo Hämäläinen on Plazan blogissaan miettinyt juuri tätä ongelmaa.
  • Tulevia PS-tilin säästöjä pitää nostaa ulos vähintään kymmenen vuoden ajan.
  • Kertapottina et sijoituksia ulos saa.
  • Jos jäät myöhemmin eläkkeelle, saa säästöjä hieman nopeammalla tahdilla ulos, mutta alle 73-vuotiaana et viimeisiä ropoja silti näe.

• Teoriassa tilisopimusta saa vaihtaa kerran vuodessa PS-tilitarjoajien välillä. Todellisuudessa tulemme kuitenkin todennäköisesti näkemään niin suuria sopimuksenvaihtokuluja, että se on asiakkaalle erittäin kannattamatonta. Kyseessä tulee mitä luultavimmin olemaan vapaaehtoisten eläkevakuutusten takaisinostokuluihin verrattava juttu.
• Vaikka tilin kulut on selkeästi ilmoitettava, todennäköisesti rahastoyhtiöt luovat omia tuotteita varta vasten PS-tilejä varten, jolloin kulut muodostuvat varsinaisen tilin sijaan muualla ja jäävät näin helpommin huomaamatta.

Mitä Saituri meinaa tehdä?

Vakava suositukseni uuden PS-tilin kanssa on, että et ensimmäisten joukossa missään nimessä ryntää laittamaan itseäsi sopimuksiin kiinni, vaan annat vuoden tai kaksi aikaa, että järjestelmän heikkoudet ja ongelmat tulevat esiin; niitä on aina.

Itse ainakin muutenkin jatkan sijoittamistani perinteisen kaavan mukaan, ja ehkä myöhemmässä vaiheessa lähinnä kuriositeettina tulen laittamaan tietyn osan myös PS-tilin alaisuuteen. Koskaan en tule kaikkia sijoituksiani laittamaan tähän kiinni.

Muualta netistä

Kohti Taloudellista Riippumattomuutta -blogi listaa tyhjentävässä artikkelissaan vielä lisää asioita, jotka monelta – myös minulta – on jäänyt huomaamatta PS -tileihin liittyen. Kannattaa katsastaa.

• Jos avioliitossa ei ole avioehtoa ja juttu päättyy eroon, on luvassa PS-tilin purku, pääoman ositus ja pirunmoiset verot päälle.
• PS-säästäjän ennenaikaisesti kuollessa verottaja iskee kiinni kahteen kertaan, ensin PS-tiliä rokotetaan pääomaverolla koko summasta ja sen jälkeen vielä perintöverolla. Eläkevakuutusten perintöveroetu siis poistuu.
• PS-säästöjä ei saa käyttää lainan vakuutena. Jos näin tekee, niin verottaja rokottaa veroa 1,5 -kertaisesti sen summan mitä pantiksi on laittanut.
• Jos PS-tilillä on ulkomaisia osakkeita, joutuvat näistä tulleet osingot kahdenkertaiseen verotukseen. Ensin ulkomaisen osinkoverotuksessa ja myöhemmin eläkeiässä summia nostaessa pääomaverotuksessa.

Tulen varmasti seuraamaan monien muiden tavoin kirjoituksissa asian kehittymistä vielä monesti.

Yksi parhaimmista blogeista, joka keskittyy aika puhtaasti passiiviseen sijoittamiseen ja ilmiöihin sen ympärillä on “Kohti Taloudellista Riippumattomuutta” -blogi. Sivuston ylläpitäjä on itse kokemuksen kautta oppinut mikä on sijoittamisessa tärkeintä ja miten tavallisen palkansaajan kannattaa se toteuttaa.

Kirjoittaja on käynyt lapsuudessaan muun muassa läpi perheyrityksen kaatumisen ja sitä kautta 90-luvun laman hyvin konkreettisella tavalla. Hän on myös tehnyt kaikki perinteiset virheet osakesijoittamisessa, kulminoituen päiväkaupankäyntiin ja 2000-luvun teknokuplaan. “No miksi ihmeessä minä sellaisen tyypin sivuille haluaisin sitten mennä?” -kysymys varmasti jyllää nyt mielessä.

Juuri siitä syystä, että kovista koettelemuksista nousee yleensä sellainen ymmärrys ja osaaminen, jota ei oikein muuten pysty saamaan. Ennen kaikkea, tietynlainen lapsellinen ylimielisyys sijoittamisen ja yrittämisen riskejä kohtaan on tällaisten koettelemusten jälkeen tipotiessään ja jäljellä kylmä realismi. Tätä ei jostakin syystä tahdota millään tässä maassa vieläkään ymmärtää.

Tiedän tämän myös siksi, että oma taustani on pääpiirteittäin identtinen; joskin sijoittamisesta tiedän tämän blogin pitäjään verrattuna vähän.

Tältä pohjalta voin siis todeta, että Kohti Taloudellista Riippumattomuutta -blogissa puhuu kokemuksen syvä rintaääni; ja kyllä sen jutuista huomaakin. Ylläpitäjä on myös opiskellut rahoitusta yliopistossa. Miehen neuvoja kannattaa siis kuunnella.

Kyseinen blogittaja käy myös usein antamassa Saiturin blogiin kommenttia, antaen näin hyviä näkökulmia ja asiantuntemusta aiheisiin.

Ei se elämä pelkkää sijoittamista ole

Sen lisäksi, että Kohti Taloudellista Riippumattomuutta on blogi passiivisesta sijoittamisesta, kertoo se myös yhden ihmisen pyrkimyksestä taloudelliseen riippumattomuuteen, kuten sivuston nimi meistä nokkelimmille ehkä enteellisesti viittaakin. Sijoittamisen ilmiöiden käsittelyyn ja tämän harrastuksen perimmäiseen syyhyn saa siis myös “lihaa luiden ympärille”. Onkin mielenkiintoista seurata tämän blogittajan edesottamuksia matkalla tavoitteeseen; tavoitteeseen, jonka saavuttaminen on täällä EUvostoliitossa tehty niin kovin hankalaksi.

Takapirun kevyt haastattelu

Eihän sivuston esittely ole mitään ilman sivuston hengen ja sielun, eli ylläpitäjän haastattelua. Heitin päätoimittajalle turhia turisematta muutaman kysymyksen, joihin sain erinomaisia vastauksia; mutta annetaanpa Kohti Taloudellista Riippumattomuutta -sivuston ylläpitäjälle itselleen nyt suunvuoro. Tästä lähtee…

Saituri: Aloitetaan vaikealla. Miksi rahan käyttö ja säästäminen ovat suomalaisille niin kovin vaikeita asioita; ovatko ne?

KTR: Uskoisin, että yksi syy tähän on meidän koulujärjestelmämme. Peruskoulu antaa kansalaisille varsin heikot eväät oman taloutensa hallintaan. Aikuisista ihmisistä yllättävän harva tietää mikä marginaali on tai ymmärtää miten korko toimii. Sen sijaan valtiovallan intresseissä on enemmänkin tuottaa kansalaisista uutteria työntekijöitä. Velka orjuuttaa ja saa meidät tekemään nurisematta yhä enemmän töitä, mikä on parempi yhteiskunnan kannalta.

Perusteiltaan rahan käyttö ja säästäminen ovat erittäin yksinkertaisia asioita. Tulee vain käyttää rahaa vähemmän kuin sitä ansaitsee. Ammattilaiset saavat yksinkertaisetkin asiat näyttämään vaikeilta. Heidän intresseissään on pitää säästämistä ja sijoittamista niin vaikeana, että vain ammattilainen kykenee siitä selviytymään kunnialla.

Saituri: Kerro hieman taustastasi ja siitä miten se nivoutuu yhteen yläpitämäsi sivuston kanssa. Mitä tekemistä niillä on keskenään? Toisinsanoen, millainen on mies “Kohti Taloudellista Riippumattomuutta” -blogin takana?

KTR: Sivuston takana on reilu kolmekymppinen mieshenkilö, joka eräänä päivänä havahtui kyseenalaistamaan oman elämänsä. Aamulla ylös, sitten töihin, uupuneena illalla töistä kotiin, sitten ruoka, pari tuntia television katsomista aivot narikassa ja sitten nukkumaan. Ja tätä samaa päivästä toiseen vielä seuraavat 30 vuotta?

Mitä enemmän asiaa mietin, sitä luotaan työntävämmältä se vaikutti. Päätin tehdä asialle jotakin. Huomasin kaipaavani vapautta päättää siitä mitä teen ja milloin teen. Tällainen vapaus on nyky yhteiskunnassa kuitenkin mahdollista ainoastaan mikäli on taloudellisesti riippumaton. Päätin lähteä tavoittelemaan tätä tavoitetta ja blogi seuraa matkaani. Matkaa voi ehkä kuvata pitkänä maraton juoksuna ja jokaista blogin kirjoitusta erillisenä juoksuaskeleena tällä matkalla. Koska matka on pitkä ja mutkainen halusin tehdä tavoitteestani julkisen, jolloin myös sitoudun siihen itse paremmin.

Elämääni olen pyrkinyt yksinkertaistamaan ja tulemaan toimeen materialistisessa mielessä yhä vähemmällä. Pyrin todistamaan, että taloudellinen riippumattomuus on mahdollista saavuttaa aivan normaalilla palkkatyöllä. Pyrin kuitenkin nauttimaan elämästäni samalla mahdollisimman täysipainoisesti. Onnellisuus ei onneksi tule materian avulla.

Saituri: Miten idea blogin perustamiseen tuli ja mikä innoittaa viikosta toiseen tuottamaan sisältöä tämänkaltaiseen sivustoon? Onko taustalla jokin suurempi missio? Tiedän kokemuksesta, että aikaa juttujen kirjoittamiseen saa kulumaan rutkasti.

KTR: Päälimmäinen syy blogin perustamiseen on itsekäs – omassa tavoitteessa pysyminen. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksitahoinen. Muistan erään Marko Erolan haastattelun, jonka hän antoi Paras Sijoitus -kirjansa julkaisun jälkeen. Haastattelussa Erola totesi ettei pidä blogia tai kysymys & vastaus palstaa siksi, että vastaus olisi aina sama: “osta indeksituotetta ja pysy siinä”. Omasta mielestäni passiivisesta sijoittamisesta pystyy kirjoittamaan myös mielenkiintoisesti ja halusin tuoda tämän esille. Tässä yhteydessä on myös pakko kiittää Petre Pomellia www.valistunutsijoittaja.com sivustosta, mikä istutti minuun ensimmäisen siemenen passiivisen sijoittamisen kirjoittamisen puolesta.

Myöhemmin olen laajentanut omaa osaamista sijoitusten saralla opiskelemalla rahoitusta yliopistossa. Blogia olen kyennyt käyttämään omana oppimisalustana. Sitä mukaa, kun olen oppinut uutta olen myös jakanut sitä lukijoiden kanssa.

Vaikka aloitin kirjoittamaan yksinomaan itselle, huomaan yhä useammin kirjoittavani blogin lukijoille. Lukijoilta saatu palaute on ollut pääasiassa positiivista ja tukevaa, joka antaa itselleni tunteen, että autan samalla myös muita ihmisiä. Tämä on nykyisin yksi suurimmista syistä, minkä vuoksi jaksan yhä kirjoittaa. Tunne siitä, että pystyy vaikuttamaan toisiin ihmisiin. Erityisen iloinen olen ihmisistä, jotka ovat innostuneet aloittamaan sijoittamisen luettuaan blogia.

Saituri: Mitä voimme odottaa KTR:n kehityksen suhteen tulevaisuudessa. Onko suuria suunnitelmia?

KTR: Yhtenä henkilökohtaisena intressinä olisi joskus saada puristettua blogiin kirjoitetut artikkelit syvemmin mietittynä kirjan muotoon.

Toisena haaveena olisi tuottaa suurempi säästämisen ja sijoittamisen sivustokokonaisuus, jonka yksi osa Kohti Taloudellista Riippumattomuutta voisi olla. Ei kylläkään nykyisenlaisessa muodossa. Mielestäni Suomessa olisi kuitenkin tilausta sivustolle, joka kertoisi säästämisestä ja sijoittamisesta mielenkiintoisesti ja joka lähtisi lukijoiden tarpeista.

Myssyn alla muhii myös erinäisiä ajatuksia erilaisista sijoittamisen ja säästämisen työkaluista. Ehkä jotkut näistä vielä realisoituvat, en kuitenkaan uskalla luvata mitään.

Saituri: Miksi ihmisten tulisi kuunnella mitä sinulla on sanottavaa?

KTR: Tässä kohden vieritän vastuun lukijalle. Jokaisen kannattaa käydä tutustumassa blogiin itse, lukea pari artikkelia ja muodostaa oma mielipide niiden perusteella. Joillekin blogi ei varmaankaan anna mitään uutta, mutta toisille se voi olla silmiä avaava kokemus. Yritän kannustaa ja tutustuttaa ihmisiä kannattavan sijoittamisen maailmaan samalla, kun yritän itse tavoitella taloudellista riippumattomuutta. Jos minä aion siinä onnistua, niin mikset sinä?

Muutamia KTR -blogin pitäjän hyviä kirjoituksia Saiturin lukijoille

- Veloista eroon

- Ostatko varoja vai velkaa?

- Milloin kannattaa aloittaa säästämään osakkeisiin?

Ellet ole jo käynyt, niin sivusto löytyy osoitteesta: www.taloudellinenriippumattomuus.com

Sitä kuitenkin harvempi sijoituskonkari tai rahastonhoitaja lähtee suoralta kädeltä myöntämään, että osakemarkkinoiden keskimääräistä tuottoa on kenenkään melkeinpä mahdoton voittaa pitkällä aikavälillä.

Itse asiassa, indeksiä parempaa voittoa saa useinmiten vain tuurilla. Tämä on jälleen todistettu uudella apinakokeella; tällä kertaa Venäjällä, jossa apina kolminkertaisti salkkunsa arvon vuodessa ja näin päihitti 94% sijoitusrahastoista.

Toiseksi parhaita tuloksia ovat sijoituksillaan kokeiden mukaan saaneet 5-vuotiaat lapset ja pubitikanheittäjät. Olisiko tässä jonkinlainen bisnesrako uudenlaisella logiikalla toimiville sijoitusrahastoille?

Syitä siihen, miksi näin käy vuodesta toiseen, kertoo Marko Erola loistavassa kirjassaan Paras sijoitus*, josta teen parasta aikaa juttua.

Taidanpa laittaa Kalle -kissamme tuottavampiin hommiin.