Surulliseksi asian tekee se, että voit saada saman edun myös korottomasti ja se on yhtä helppoakin.

Himoshoppaajan Krapula -blogin Ms Moneypenny on toteuttanut tämän ja minäkin toteutin kyseisen peliliikkeen äskettäin.

Kyseessä on tietenkin vain yksinkertaisesti veroprosentin tarkistaminen näin loppuvuodesta vastaamaan oikeaa tasoa (viitseliäimmät tarkistavat sen tietenkin pitkin vuotta).

Pyrin yleensä laskemaan tulevan vuoden tuloni varsin tarkkaan, jättäen kuitenkin ”pientä pelivaraa” tulojen suhteen. Jätän tuota liikkumavaraa siksi, että tähän mennessä joka vuosi palkkatuloksi laskettavaa tuloa muodostuu hieman enemmän kuin mitä peruspalkkatuloni muuten olisi. Näin toimiessani minulle on jäänyt yleensä noin parin sadan euron satsi veronpalautuksiin seuraavalle vuodelle.

Mutta miksi ihmeessä antaisin verottajan pitää minun rahojani ylimääräiset 12 kk, kun voin omilla toimillani saada tuon rahan saman tien käyttööni? Eihän siinä tietysti järkeä olekaan, vaikka monet pitävätkin veronpalautuksista, kokien sen olevan ikäänkuin lahjarahaa.

Veronpalautuksen saaminen kuitenkin todellisuudessa tarkoittaa sitä, että olet edellisvuonna antanut persaukiselle valtiollemme hennkilökohtaisen, vuoden korottoman korollisen lainan, jonka se nyt maksaa takaisin.

Henkilöasiakkaiden verovuoden 2009 ennakonpalautuksille lasketaan 0,5 prosentin suuruista palautuskorkoa. Korko lasketaan ajalle 1.2.–30.11.2010. Verovuoden 2008 ennakonpalautuksille maksettiin 2,5 prosentin suuruista korkoa. -Lähde: Vero.fi

Miten?

Verottajan verkkopalvelussa uuden verokortin tilaaminen käy nopeasti ja vaivattomasti, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen! Tuntipalkka muodostuu sitä kautta varsin hyväksi. Toisaalta, jos olet aiemmin arvioinut tulosi väärin, saattaa veroprosenttisi kiristyäkin. Parasta kuitenkin tarkistaa, niin ei ainakaan tule yllätyksiä.

On myös syytä muistaa, että nyt muutettu veroaste pysyy Helmikuulle asti, ellei sitä muuta Tammikuussa takaisin entiseen. Tämähän ei välttämättä ole ongelma, koska se tarkoittaa ainakin itselleni vain sitä, että saan täten Helmikuun 2011 palkan yhteydessä ainakin osan vuodelle 2012 muuten siirtyvästä ennakonpalautuksesta.

Ms. Moneypenny sai loppuvuoden veroprosentikseen pyöreän nollan ja minä sain veroprosentikseni 14%. Mikä on sinun loppuvuoden veroprosenttisi?

Pääomatulovero on oma maailmansa ja aikalailla erilainen ansiotuloverotukseen nähden; monella tapaa kuitenkin perustapauksissa yksinkertaisempi. Toki siitä saa myös erittäin kinkkisiä tapauksia aikaan, mutta en aio lähteä sille tielle muun muassa siksi, että en ole veroekspertti missään mielessä. Perusasioilla pääsee tavallinen kaduntallaaja kuitenkin hyvinkin pitkälle ja niistä on nyt kyse (yrittäjän verotusta en käsittele).

Mikä pääomatulovero on?

Pääomatuloveroa maksetaan sijoitusten tuotosta tai myyntivoitosta, kuten vuokratuotto, osingot (vointonjako) osakkeista, arvoltaan nousseiden osakkeiden myymisestä saatu voitto ja niin edelleen.

Pääomatulovero on niin sanottu tasavero, koska sama prosenttiosuus, 28 %, menee kaikilla sijoituksen koosta riippumatta, poikkeussäännöksiä lukuunottamatta. Tietyt Suomen päättäjät toki suunnittelevat sen merkittävää kiristystä, ketään siinä yllättämättä.

Mitkä ovat pääomatuloveron alaisuuteen kuuluvia tuloja?

Yksinkertaistetusti voidaan sanoa, että pääomatuloverotuksen alaisuuteen kuuluvat kaikki tulot, jotka voidaan laskea sijoituksista saaduiksi. Tässä yleisimmät:

• Vuokratulot. Jos omistat sijoitusasunnon, jossa sinulla on vuokralaisia, saat tietenkin vuokratuloja, josta maksat 28 % veroa.
• Sijoitusten tuotot. Jos esimerkiksi rahastosi tai osakkeesi kasvaa arvossaan ja päädyt myymään sijoituksesi, maksat tuoton osuudesta 28 % veroa. Samaten käy esimerkiksi asuntoa myydessä, paitsi jos on itse asunut yli kaksi vuotta samassa, silloin myyntitulo on verotonta.
• Osingot. Tavalliselle kansalaiselle pörssissä noteeratuista osakkeista saaduista osingoista on verotettavaa tuloa 70 %. Siitä peritään normaali pääomatulovero eli 28 %. Kokonaisveroaste on siis 19.6 %. Ennakonpidätys on 19 %. Valtiovarainministeriöstä voi tutkailla lisää.

Pääomatulovero vakuutussijoituksissa (eläkevakuutus yms.)

PS-tilit, eläkevakuutukset, säästövakuutukset ja sijoitusvakuutukset ovat hieman sekoittaneet pakkaa pääomatuloveron suhteen ja moni luulee, että niiden verokäsittely on samanlaista keskenään. Ihan näin asia ei ole.

• Koska PS-tilit ja eläkevakuutukset sisältävät oikeuden verovähennykseen, on niiden lopullisesta verotuksesta tehty perinteistä sijoittamista raskaampaa. Kun lopulta nostat sijoituksia pois eläkeaikana, maksat pääomatuloveron mukaisen prosentin 28 % koko sijoituksen arvosta, oli se tappiolla tai ei. Perinteisessä sijoittamisessa vero maksetaan ainoastaan tuoton osuudesta.
• Säästö- ja sijoitusvakuutuksiin sijoitettaessa pääomatulovero otetaan samaan tapaan kuin perinteisemmissä sijoituksissa, eli vain tuotto-osuudesta. Tällaisessa vakuutussijoittamisessa on eräänlainen veroetu kyllä myös olemassa, nimittäin vakuutuksen sisällä sijoituksia pystyy myymään ja vaihtamaan ilman, että niistä menee erikseen veroa; ihan kuin eläkevakuutuksissa ja PS-tilillä. Tämän ominaisuuden hyödyllisyys on sitten aivan toinen kysymys, jota on käsitelty muualla. Tappiovähennyksiä ei voi näistäkään tehdä. Muitakin verokikkoja sijoitusvakuutuksiin liittyy, mutta jääköön toiseen kertaan.  Pörssisäätiö käsittelee tätäkin aihetta pidemmin.

Voiko pääomatuloveroa mitenkään pienentää?

Oikeutettu kysymys on, että voiko tälle riistolle jotain tehdä? Pitääkö aina vain kiltisti maksaa se 28 % jokaisesta pikkutuotosta, joka vastaavasta riskinotosta koituu? Mielestäni kysymyksenasettelu on oikeutettu, koska olethan jo palkansaajana kertaalleen maksanut tuntuvat verot niistä rahoista joita sijoitat.

Yksinkertainen vastaus otsikon kysymykseen on, että pääomatuloveroa voi joissain tapauksissa tuntuvasti pienentää, jos vaivautuu asiaa edes pintapuolisesti opiskelemaan.

Hankintameno-olettama

Suurille kansanmassoille tuntematon käsite, mutta äärimmäisen hieno työkalu, jos sitä älyää käyttää. Hankintameno-olettamassa ideana on, että mikäli et vaikkapa muista sijoituksesi hankinta-arvoa, tai olet hukannut ostotodistukset hintoineen, tai jos verotus sitä käyttäen muuten vain on sinulle edullisempaa, voit antaa verottajalle ohjeen käyttää tiettyä ennalta määrättyä oletusta sijoituksen hankinta-arvosta.

Suomessa on hankintameno-olettaman yhteydessä käytössä kaksi eri prosenttilukua.

• Alle 10 vuoden sijoituksissa voit esimerkiksi käyttää 20 % olettamaa. Tässä tapauksessa esimerkiksi 10 000 euron sijoitukselle huomioitaisiin 2000 euron hankinta-arvo, jolloin se tuttu 28 % pääomatulovero otettaisiin 8000 eurosta.
• Yli 10 vuoden sijoituksissa voit käyttää 40 % olettamaa. Tässä tapauksessa esimerkiksi saman 10 000 euroon kasvaneen sijoituksen hankinta-arvoksi katsottaisiin 4000 euroa, jolloin 28 % vero menisi enää 6000 eurosta.

Lyhyen ajan sijoituksilla hankintameno-olettamasta hyötyy vain harvoin ja on usein suositeltavampaa käyttää todellista hankinta-arvoa verotuksen pohjana. Pidemmän ajan sijoituksilla, kuten useampien kymmenien vuosien tapauksissa hankintameno-olettama tuo jo merkittävää hyötyä verotuksen pienentämiseksi.

Mitä suurempi arvonnousu, sen paremmin tulee hyöty kotiin. Hankintameno-olettaman osittainen tarkoitus on kannustaa pitkäjänteiseen sijoittamiseen.

Hankintameno-olettamaa ei voi hyödyntää PS-tileissä, eläkevakuutuksissa, säästövakuutuksissa tai sijoitusvakuutuksissa. Lisää infoa tarjoaa jälleen Verohallinto.

Asuntolainaa?

Pääomatuloja saava henkilö, voi vähentää asuntolainan korkomenot pääomatuloista. Korkovähennys ei siis tapahdu suoraan veroista. Jos esimerkiksi maksat korkomenoja 5000 euroa vuodessa, mutta saat pääomatuloja saman 5000 euroa vuodessa, et maksa pääomatuloveroa ollenkaan, koska korkomenot kumoavat tässä esimerkikssä pääomatulot.   Pörssisäätiöllä on selkeä esimerkki tästä.

Pelkkiä palkkatuloja tai vain vähäisiä pääomatuloja saava henkilö, jolla on asuntolainaa, voi hoitaa lainan korkomenojen hyvityksen samalla tavalla kuin eläkevakuutuksessa, eli alijäämähyvityksenä. Tämä tarkoittaa sitä, että enintään 5000 euron korkomenoista saat vähentää suoraan ansiotuloveroista 28 %, eli enimmillään 1400 euroa. Puolisoilla verovähennysoikeus on tuplat, eli 10 000 euron korkomenoista 2800 euroa. Ensiasunnonostaja saa vähentää 30 % ensimmäisten 10 vuoden ajan (alle nelikymppinen ensiasunnonostaja on myös vapautettu varainsiirtoverosta).

Lapset lisäävät vähennysoikeuden määrää 400 euroa per kakara, mutta enimmillään korotuksen vähennysoikeuteen saa kahdesta lapsesta.

Lisäksi, jos olet asunut omistusasunnossa yli kaksi vuotta, saat myydä lukaalisi ilman pääomatuloveroseuraamuksia. Tämä ei koske pelkästään ensiasunnonomistajia.

Lyhyesti, se miten pääomatuloista tehävä korkovähennys eroaa ansiotuloista tehtyyn alijäämähyvitykseen on, että ensiksi mainitussa vähennys tehdään siitä summasta, mistä vero lasketaan ja jälkimmäisessä hyvitys otetaan suoraan verosta.

Eri korkovähennyksistä lisää Verohallinnon PDF -dokumentista.

Sijoittamisen kulut

Pääomatuloveroa voi omalta pieneltä osaltaan keventää ottamalla huomioon sijoittamisesta aiheutuneita kuluja. Esimerkiksi sijoitustilin hallinnointikulut, toimeksiantomaksut ja muut näihin luettavat kulut on mahdollista ottaa huomioon verotusta tehtäessä. Ne vähentävät verotettavaa summaa.

Poikkeuksena ovat jälleen PS-tilit, eläkevakuutukset yms., joiden kuluja ei voi verotuksessa vähentää.

Entä jos sijoitukset ovat tappiolla?

Jos sijoitustesi arvo on myyntihetkellä vähemmän kuin mitä olet niihin rahaa laittanut, tällöin ei tietenkään veroa makseta. Päinvastoin, voit itse asiassa käyttää tappioita hyväksesi veroilmoitusta tehdessä. Tämä tapahtuu samalla tavalla kuin asuntolainen korkovähennys pääomatuloista.

Tappion määrän voi vähentää ainoastaan muista pääomatuloveron alaisista myyntivoitoista. Esimerkiksi rahaston myynnistä syntynyt tappio on mahdollista vähentää kiinteistön myynnistä syntyneestä voitosta. Tappiota ei kuitenkaan voi vähentää muusta tulosta kuin pääomatuloveron alaisista voitoista.

Verohallinto on kivenkova tietolähde tähänkin.

Antakaapa tulla kommenttia ja kertokaa omista kokemuksista. Vastaan myös mielelläni kysymyksiin ja selvitän asioita puolestanne (en vain tiedä kuinka nopeasti).

Tämä on vähän surullista, koska maailma on hyviä ja mielenkiintoisia dokumentteja pullollaan.

Aaron Russon dokumentti “From Freedom to Fascism” yrittää löytää vastausta kysymykseen muun muassa USA:n ansiotuloverotuksen laillisuudesta. Olen tähän kysymykseen törmännyt nettiseikkailuissani aiemminkin, mutta tämä dokumentti tiivisti kysymyksen ydinkohdat erittäin hienosti tiiviiksi, viihdyttäväksi ja informatiiviseksi paketiksi.

Dokumentti käsittelee suureksi osaksi USA:n verovirastoa (IRS) ja ansiotuloverotusta. Russo päätyy dokumentissaan mielenkiintoiseen lopputulokseen, jonka mukaan USA:n ansiotuloverotus on pitkälti laiton systeemi ja tietenkin samalla siihen, että verovirastolla ei ole todellisia valtuuksia toimia niin kuin se tällä hetkellä toimii. Niin verottaja kuin lakimiehetkään eivät löydä USA:n lakikirjoista mistään lakia, joka valtuuttaa valtion keräämään ihmisiltä ansiotuloveroa.

Dokumentin toinen puoliskossa siirrytään veroasioista käsittelemään aiheita kuten RFID -sirujen käyttöä ihmisten kontrollointiin, sähköisten äänestyslaitteiden manipulointimahdollisuuksista, globalisaatiota ja Big Brother -tyyppistä valvontayhteiskuntaa, joka esimerkiksi Isossa-Britanniassa on jo todellisuutta. Mielestäni tämä osuus ei oikein sovi joukkoon ja nakertaa paljon ensimmäisen puoliskon uskottavuutta.

Mitä tästä kaikesta jää käteen? Enemmän kuin vähän salaliittoteoriaa pursuava tekele, jonka argumenteista on USA:n järjestelmää tuntemattomana paha mennä sanomaan juu:ta eikä jaa:ta. Mielenkiintoinen se on, ei sitä voi kiistää. On kuitenkin totta, että alkuperäinen USA:n perustuslaki kielsi kansalaisten ansiotuloverotuksen.

Suosittelen siis katsomaan, mutta omaa järkeä käyttäen. Toimikoon dokumentti ajatustenherättäjänä. Tässä vielä Wikipedian artikkeli koskien From Freedom to Fascism -dokumenttia, jossa myös tuodaan syvemmin esiin dokumentin ongelmia ja väärinkäsityksiä.

Tämä oli luonnollisesti tutkittava, koska aihe on pakostakin kiinnostava. On aina kiva tietää kuka vetää välistä ja miten.

Jonkinasteiset verot ovat mielestäni oikeutettuja, että valtio ja kunnat pystyvät hoitamaan niille asetetut tehtävät. Suomessa valtion ja kuntien mopo on kuitenkin karannut rasasta jo aikoja sitten. Byrokratia ja virkamiesarmeija kasvaa, huoltosuhde huononee päivä päivältä, valtionlainaa lisätään yms. Kaikki tämä veloitetaan juuri sinulta. Mutta miten valtion rahan käyttö heijastuu omaan lompakkoosi? On selvää, että tieteellisen tarkkaa verolaskelmaa en pysty tekemään, koska muuttujia yhtälössä on liian paljon. Tässä artikkelissa paneudumme nyt meitä jokaista koskeviin selkeisiin veroihin.

Kun puhumme veroista, puhumme tällöin yleensä suurimmasta verokulustamme, joka on ansiotulovero. Ansiotulon verotus on kuitenkin vain osa totuutta. Kohtuullisen pienistä tuloista maksettava kokonaisvero on kiitettävän korkealla tasolla. Älä siis hämäänny siitä vaikka varsinainen tuloveroprosenttisi on alle kahdenkymmenen, kuppaus ei lopu siihen.

Suomessa, kuten koko muussa maailmassa on käytössä kaksi erilaista verotusmuotoa:

- Progressiivista verotusta, eli tulojen mukana kasvavaa prosentuaalista verotusta käytetään ansiotuloverotuksessa. Suurin osa tämän maan palkansaajien veroprosentista pyörii noin 20% paikkeilla.

- Tasavero on Suomessa myös käytössä. Tasavero tarkoittaa, että veron osuus on sama riippumatta verotettavasta summasta. Arvonlisävero, valmistevero ja pääomatulovero ovat esimerkkejä tasaverosta Suomessa.

Palkansaajaesimerkki

Käytämme artikkelissa realistista esimerkkiä Pertti Palkansaajasta, joka tienaa 2200 € kuukaudessa. Tuo summa kuvaa aika hyvin sen, mitä Suomen kansan syvät rivit palkkaa saavat.

Joka tapauksessa nyt teemme tosimaailman testin Pertti Palkansaajan todellisesta verotaakasta. Lisäksi leikimme, että Pertsa kuuluu piruntorjuntalaitokseen, niin saamme valtaväestön mukaisen kuvan asiasta.

Palkasta lähtevät verot ja veronluonteiset kulut

Laskelmat ovat kuukausitasolla ja sisältävät varsinaisten verojen lisäksi myös veronluonteiset kulut varsin suurella tarkkuudella:

• Ennakkovero – 423 € (+ Tampereen ev.lut. kirkollisvero 27,5 €)
• Työeläkemaksu – 95 €
• Työttömyysvakuutusmaksu – 4.4 €
• Sairauskassamaksu – 20 € (työpaikassani tämä on pakollinen kulu, joten siksi se on myös tässä. Jos et kuulu tähän pakkojärjestelmään, jätä summa pois)

Yllämainitut kulut vievät Pertin palkasta joka kuukausi varsinaista ansiotuloveroa 19,2 %. Kun otamme muut pakolliset veronluonteiset kulut kirkollisvero mukaanluettuna huomioon on todellinen tuloveroprosentti Pertillä 26 %.

Muut verot ja veronluonteiset kulut?

Kun asiaa lähtee tutkimaan pidemmälle, ovat palkasta veloitetut menot vasta osa totuutta. Valtio ottaa myös palan jokaisesta tuotteesta tai palvelusta, jonka ostat. Monista tuotteista vieläpä moneen kertaan, koska on muistettava, että myös tuotteen valmistajaa verotetaan rankalla kädellä.

Arvonlisävero otetaan aivan kaikesta, mitä ostat, mutta valmistevero on mukana vain osassa tuotteita. Molemmat siirtyvät täysimääräisinä ostamiesi tuotteiden hintoihin, koska ne ovat ovat kulutusveroja. Valmisteveroa on kohtuullisen hankala lähteä laskemaan, mutta sanottakoon, että esimerkiksi 6 euron viinipullo maksaisi noin 2 euroa, jos vero olisi Keski-Eurooppalaisella tasolla.

Lähdin tutkimaan omalta kohdaltani miten suuri osa kulutuksestani on sellaista veroa, jonka vaikutuksen lompakkoni ohentumiseen voin helposti laskea. Seuraavat laskelmani ovat kuukausitasolle jaettuja. Lisäämme laskelmat kuvitteellisen uhrimme Pertti Palkansaajan verotaakkaan.

- yleinen arvonlisävero on 22 %. Yleisen arvonlisäveron alaisuuteen kuuluvat suurin osa myydyistä tuotteista, esimerkiksi vaatteet, elektroniikka, suurin osa palveluista yms. Tähän kategoriaan olen törsännyt kuukaudessa 248 € edestä. Tästä ALV on noin 54,5 €

- Elintarvikkeissa arvonlisävero on 17 % (Ruoan arvonlisävero alenee lokakuussa 2009 17 prosentista 12 prosenttiin). Näihin on uponnut kuussa 194 €, joka ALV:ssa tekee noin 33 €.

- 8 % arvonlisäveron alaisia ovat lääkkeet, kirjat, henkilökuljetus, majoituspalvelut, yleisradion lupamaksut, kulttuuri- ja viihdetilaisuuksien pääsymaksut ja liikuntatilojen käyttömaksut. Näihin minulla on uponnut 160 €, joten ALV:n osuus on noin 13 €.

- 0% arvonlisävero on Sanoma- ja aikakauslehtien tilausmaksuissa. Tuli näitä tuotteita tai ei, niin veroja niistä ei koidu. Kioskista ostettuna vero on 22%.

“Vapaaehtoiset” veronluonteiset kulut

On myös muutamia teoriassa vapaaehtoisia kuluja, jotka kuitenkin lähes jokaisella on kuluissaan mukana. Puhumme tietenkin, tv-luvasta ja auton veroista.

Tässä kategoriassa esilletuodut kulut aiheuttavat todennäköisesti keskusteluntynkää, joten jos olet eri mieltä tämän osa-alueen liittämisestä veronluonteisiin kuluihin, niin kaikin mokomin voit ne jättää pois omista laskelmistasi. Kyse on näkemyserosta.

TV-lupa

Vaikka TV-lupa ei viralliselta nimeltään vielä vero olekaan, kuuluu se silti “puolipakollisiin” maksuihin, jolla pidetään yllä tämän yhteiskunnan propagandakoneistoa, YLEä. Pidän TV-lupaa puolipakollisena, koska vaikka se lain mukaan maksaa pitääkin, on lain noudattamista mahdoton nykyisellä järjestelmällä tehokkaasti valvoa.  TV -lupaan uppoaa vuodessa 224,30 €, joka kuukausitasolla tekee 18,7 €.

Auto

Auto on tunnetusti huonoimpia sijoituksia mitä tehdä voi. Monelle kyseessä on kuitenkin välttämätön paha, joten siitä aiheutuvat verot on syytä ottaa mukaan laskelmiin.

Auton käyttömaksu on käytännössä vero. Keskimääräisesti se on noin 150 € vuodessa, eli 12,5 € kuukaudessa.

Tietenkin autolla on myös ajettava, jolloin bensaan uppoaa kivasti verojen muodossa. Oletetaan, että Autoilua koskevan artikkelini mukaisesti ajat säästeliäästi noin 15000 kilometriä vuodessa tai 1250 km kuukaudessa, joka 7l/100km kulutuksella tekee noin 87,5 litraa. Bensan hinta on vaikkapa 1,3 €/litra.

Polttoaineverolaskurin avulla tulokseen pääsee helposti.

87,5 € kuukausiostoksesta veron osuus on siis 57,97 €, jonka kätevästi lisäämme kokonaisverotukseen.

Pertin perusverotuksen lopputulema

- Verotus ansiotulosta = 26 % (572 €)

- Verotus ansiotulosta + ALV-kustannukset säästeliäällä elämäntavalla = 30,4 % (668,8 €)

- Verotus ansiotulosta + ALV-kustannukset säästeliäällä elämäntavalla + “vapaaehtoiset” verot = 34,5 % (759 €)

Inhorealistista kulutusverotaakkaa on käytännössä mahdoton lähteä laskemaan esittelemieni lukujen ulkopuolelle, koska homma menee liian monimutkaiseksi. Puhun nyt siis siitä, että tuotteiden hintoihin on lisätty valmistevero, yksityisen kopioinnin hyvitysmaksut, apteekkimaksu yms. Näistä kannattaa kuitenkin olla tietoinen. Aivan jokaisesta asiasta kannetaan vero.

Realistinen tapa laskea ansiotulovero

Bruttopalkastasi pidätetty summa ja sen jälkeen pidätetyt menot eivät monien mielestä anna vielä aivan totuudenmukaista kuvaa Suomen ansiotuloverotuksesta. Asiahan on nimittäin niin, että työnantajallesi koituu noin 1,5 – 1,7 kertaiset kulut bruttopalkastasi ennenkuin palkkasi on kunnolla edes vielä lähdössä maksuun. Nämä kulut on syytä ottaa mukaan verolaskelmiin, koska ne suoraan vaikuttavat työnantajasi kykyyn maksaa sinulle järkevää palkkaa. Kansainvälisesti Suomen työnantajamaksut ovat naurettavan korkeat.

Oletamme jälleen, että Pertsa saa 2200 € kuussa. Työnantajalla menee bruttopalkan lisäksi korkeimmillaan (70%) veronluonteisia kuluja, eli noin 1540 €. Bruttopalkastasi pidätetään yhteensä noin 26 %, eli 572 €.

Yhteensä työnantajalla on siis sinusta kuluja 3740 € kuussa. Riippuen näkökannasta tässä on nyt kaksi lähestymistapaa, mutta nyt lähdemme liikkeelle siitä lapsellisesta oletuksesta, että mikäli työnantajamaksu olisi pienempi, näkyisi erotus omassa palkassasi. Tältä lähestymiskannalta laskien otamme lähtötasoksi 3740 €, josta yhteensä veroja maksettaisiin 2112 € (1540 + 572).

Näillä laskelmilla ja tuloilla palkastasi lähtee jo kättelyssä valtiolle noin 56,4 %. Ei naurata enää, varsinkin kun huomaa, että valtio kuppaa palkastasi enemmän kuin saat käteen.

Tähän vielä lisäksi ALV:t ja muut verot mainittuna edellisissä kappaleissa, pääsemme noin 61 %:iin. Monet muut pääsevät laskelmissaan vielä suurempaan veroasteeseen, mutta jo tämäkin antaa mielestäni tarpeeksi hyvän kuvan EUvostoliiton tilanteesta.

Loppumietelmät

Kaikenkaikkiaan Pertsan jäsenmaksu Suomi -kerhosta on kohtuullisen korkea siihen nähden, että hän ei tienaa bruttona edes “keskivertosuomalaisen” tuloja vastaavaa määrää, joka viimeisimmän tutkimuksen mukaan on 2800 €. Surulliseksi tuon prosentin tekee myös se, että se “hyvinvointiyhteiskunta”, jota näillä veroilla tulisi ylläpitää, on poliittisten voimien jyrkällä johdolla tuhottu perusteellisesti. Verot pysyvät, mutta samalla Suomi pyrkii yhä Amerikkalaisempaan suuntaan toiminnoissaan… samalla kun USA pyrkii pois nykyjärjestelmästään. Et siis saa jäsenmaksullasi enää sitä hyötyä minkä vuoksi sitä niin kalliisti maksat.

Kun olet edes tietoinen siitä, minne tulosi oikein hupenevat ennenkuin kunnolla olet edes itse päässyt niihin käsiksi olet jo lähempänä oman taloutesi herruutta. Näin siksi, että oikeilla keinoilla pystyt pienentämään kokonaisveroastettasi. Rikkaat ovat rikkaita osittain siksi, että heidän on helpompi käyttää hyödykseen omaisuuttaan pienemmän verotaakan tulojen aikaansaamiseksi. Duunarillekin se on mahdollista, mutta vaatii enemmän vaivaa. Tulen käsittelemään näitä aiheita lisää tulevaisuudessa.

Asiaa ei kovin paljon mietitä, koska se on ikään kuin itsestäänselvä osa itse kunkin elämää. Suurin osa jatkaa tämän kulun ylläpitämistä vain tavan vuoksi ilman sen kummempaa sisältöä. Kyseessä on vapaaehtoinen vero.

Jos esimerkiksi ansaitset kuukaudessa 2200€, saat tämän ohjeen avulla vuodessa 300 € enemmän rahaa käyttöösi. Miettikää nyt, kolmesataa euroa! Siinä on meikäläisen melkein kolmen kuukauden ruokarahat tai kolmen viikon asumiskustannukset.

Ajatellaanpa asiaa vielä perheellisten kannalta, joilla nyöri on useasti tiukemmassa. Leikitään, että kyseessä on normiperhe, jossa on 3x lasta ja vanhemmatkin naimisissa toistensa kanssa. Äiti tienaa kuukaudessa 1700 €. Isi tienaa vaikkapa 2200 €. Lapsethan nielevät kaikki tulot, mitä vanhemmat tililleen kantavat, joten lisätulot eivät olisi pahitteeksi, erityisesti jos vielä asuntolaina hengittää niskassa. Mainitsemaani keinoa käyttämällä esimerkkiperheemme saisi lisätuloja noin 545 € vuodessa. Ei huonosti, vai mitä?

Jos vanhemmat kaukaa viisaina laittaisivat nämä rahat poikimaan lapsiensa hyväksi esimerkiksi indeksirahastoon joka vuosi, kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä (oletetaan, että säästöaika on näin ollen 20 vuotta). Tällä menetelmällä indeksirahastoon sijoittaen, markkinoiden keskimääräisellä tuotolla (7%), on perheellä H-hetkellä kasassa palttiarallaa 22 370 €. Jos rahat säästettäisiin esimerkiksi korkorahastoon, jossa keskimääräinen tuotto on noin 4%, olisi potti 20 vuodessa 16 249 €. Heitätkö sinä perheesi tai itsesi tulevaisuutta kankkulan kaivoon sen suurempia miettimättä?

Mikä on tämä suuri ihme?

Syvässä yksinkertaisuudessaan puhun nyt kirkosta eroamisesta. Kirkollisvero seurakunnasta riippuen nipistää palkasta pois 1 – 2%, joka kuulostaa pieneltä summalta, mutta kumuloituu vaikutuksiltaan pitkällä ajalla.

Asia tietysti herättää Suomessa voimakkaita tunteita, koska suuri osa väestöstä kuuluu kirkkoon edelleenkin, käytti sen palveluita tai ei. Uskon kanssa sinänsähän kirkolla ei ole mitään tekemistä.

Henkilökohtaiselta mielipiteeltäni kukinhan saa tietysti uskoa mihin haluaa ja maksaa minkä järjestön jäsenmaksuja tahansa. Uskallan kuitenkin väittää, että edelleenkin monet kuuluvat kirkkoon “tiedostamattaan” miettimättä sen merkitystä. Toimikoon tämä artikkeli yhtenä ajatustyön herättäjistä suuntaan tai toiseen.

Suomalaisten järjenvalon sytyttämisen puolesta taisteleva järjestö – Vapaa-Ajattelijain Liitto Ry. tarjoaa sinulle joka tapauksessa helpon keinon valtionkirkon ikeestä eroamiselle täällä. Sinun ei tarvitse laittaa kuin tietosi nettilomakkeeseen, josta ilmoitus automaattisesti lähetetään seurakunnallesi.

Jos siis et käytä kirkon palveluita aktiivisesti tai edes usko laitoksen tavoitteisiin, ei niistä tietysti ole kovin suurta järkeä maksaakaan.