Suomessa aiheesta ei ole oikein puhuttu valtamedioissa kunnolla, mutta muutama yksityishenkilö on ottanut asiakseen selvittää riittävän yksinkertaisesti ja kiinnostavasti mitä ympärillämme oikein tapahtuu. Ei nimittäin heti tulisi ensimmäisenä Pertti Perusjätkän mieleen, että öljy ja energiapolitiikka ovat yksi suurimmista tekijöistä maailman levottomuuksille.

USA:n Irakin retki on Suomalaiselle varmaan itsestäänselvin esimerkki öljysodasta, USAn pyrkiessä tällä tavoin turvaamaan imperiuminsa energiavarannot muiden nenän edestä. Tämä esimerkki on helppo ymmärtää, koska se on niin läpinäkyvä. Aihe itsessään on kuitenkin niin laaja ja merkityssuhteet tapahtumien välillä aika ajoin jopa niin uskomattoman kuuloisia, että foliohattua ollaan sovittelemassa aiheesta puhujan päähän melkein saman tien.

Yksi suosituimmista tämän alueen puheenaiheista on myös öljyhuippu, eli öljyn tuotannon lakipiste, joka on käynnissä parasta aikaa, johtuen siitä että uusia, tarpeeksi edullisesti hyödynnettäviä öljykenttiä löydetään koko ajan vähemmän. Tämän tosiasian vakavuudesta ja vaikutuksista ei uskalleta vielä julkisesti puhua, vaikka sen vaikutukset on nähtävissä jo nyt, jos osaa katsoa oikeisiin paikkoihin.

Öljyhuippu keskustelu on tällä hetkellä vähän samankaltaista, kuin ilmastonmuutokseen liittyvä riitely; hyviä mielipiteitä aiheesta riittää ja ei olekaan lopulta ihan niin selvää, että mikä lopullinen vastaus asiaan on.

Virallisesta hiljaisuudesta huolimatta löytyy silti muutama suomalainenkin taho, joka uskaltaa nostaa kissan pöydälle ja kysellä kamalia.

Uutena yllättäjänä puskista energiakriisirintamalle on kömpinyt viime vuoden lopulla perustettu Kaikenhuipun Blogi, joka on Saiturinkin sivuilla ahkerasti kommentoineen nimimerkki “Isukin” luotsaama helppotajuinen ja viihdyttävä sivusto.

“Isukki” on onnistunut luomaan uskottavan sivuston, jossa asia tuodaan riittävän kiihkoilematta nenän eteen; kuitenkin tarpeeksi hyvin samalla selittäen mistä hommassa on kyse.

Tällainen ruohonjuuritason sivusto lämmittää mieltäni suuresti, koska se tekee sanomasta aina astetta henkilökohtaisemman ja mielenkiintoisemman.

Onhan näin vakavaa asiakokonaisuutta käsittelevä mies ruuvattava kiinni piinapenkkiin ja suoritettava haastavahko haastatteluoperaatio selvittääkseni mikä “Isukki” oikein on miehiään. Puhuuko mies pelkkää puutaheinää vai onko sivuston taustalla asiaakin?

Kaikenhuippu haastattelussa

Saituri – Kaikenhuippu käsittelee asiaa, josta ei valtavirran medioissa hiiskuta satunnaisia artikkeleita lukuunottamatta sanaakaan, eli nykyisen talousjärjestelmämme ja ihmispopulaation selviytymisen kannalta pelottavia, mutta todellisia kysymyksiä.

Suurin painotus jutuissasi on erityisesti öljyn tuotannon pienentyminen, energiakriisit ja sen erinäiset kerrannaisvaikutukset niin ruoan tuotantoon kuin väestömäärien kasvuunkin, sekä muiden resurssien tuotantohuiput .

- Lyhyt ja ytimekäs kysymys: Mistä tässä sivustossasi oikein on perimmältään kysymys ja miksi olet kokenut tarpeelliseksi ryhtyä kaltaisekseni nettisaarnaajaksi kyseisestä aiheesta? Aihe ei ihan jokaisen kahvipöydän keskustelulistalla ole…

Kaikenhuippu - Viime aikoina, Libyan tilanteen myötä, öljy ja sen tuotanto on päässyt myös valtamediaan jonkin verran, ja jos homma jatkuu, niin bensan nousevasta hinnasta tulee varmaan myös kahvipöydänkin aihe.

Sivustossa on kyse muutamasta jutusta:

• Kirjoittaminen on itselleni keino selkeyttää ajatuksia asioista, jotka ovat välillä monimutkaisia, mutta joista olen kiinnostunut.
• Samalla kun saan asian selvennettyä itselleni, on minulla julkaisuvalmis artikkeli, jotka kuuleman mukaan ovat yleensä helppoja lukea ja kertovat olennaisen.
• Nämä ovat sen tärkeysluokan asioita, että mielestäni niistä täytyy tiedottaa ihmisiä. Mitä useampi ihminen tulee tietoiseksi näistä jutuista, sitä useampi ne ottaa myös tosissaan, ja sitä useampi alkaa omalta osaltaan hieman varautumaan tulevaan. Ja sitä vähemmällä kärsimyksellä kaikki meistä selviävät tulevaisuuden todella vaikeista haasteista.

Saituri – Oman tunnustuksesi mukaan et ole kuitenkaan alan ammattilainen, joten miksi Suomalaisen satunnaisvierailijan kannattaa juttujasi lukea?

Kaikenhuippu - Muutamasta syystä.

1. Jos artikkelini ovat turhan tummia ja raskaita, on ne helppo lukijan leimata asiantuntemattomaksi jorinaksi.
   
2. Toisaalta, olen pyrkinyt tekemään jutuista kevyitä ja mahdollisimman helppolukuisia, vaikka aiheet ovatkin välillä raskaita.
3. Kolmanneksi, nämä ovat aika monitahoisia asioita, joihin koen “asiantuntijattomuuden” antavan minulle perspektiiviä kauempaa, kun minua ei ole ohjelmoitu ajattelemaan niitä vain oman asiantuntijuuteni näkökulmasta.
   
4. Ja neljänneksi, koetan tehdä tekstit siten, että joku toinenkin, joka ei ole asiantuntija, ne ymmärtää. Tieto on arvokasta vasta sitten kun sen saaja sen on vastaanottanut ja ymmärtänyt. Jos se jotain auttaa, niin olen minä viestinnän ammattilainen :) Tähän auttaa myös se, että kirjoitan suomeksi.

Saituri - Tällaista resurssien loppumisen pelottelua on harrastettu jo ainakin 70-luvulta lähtien, etkö tunne oloasi vähän kuin “pojaksi, joka huusi sutta liian monta kertaa”, kun tähän aiheeseen olet lähtenyt takertumaan?

Kaikenhuippu - Itse synnyin 70-luvulla, joten olen vain lukenut silloisista öljykriiseistä ja niiden synnyttämästä ympäristö- ja kestävän kehityksen liikkeistä, jotka sitten Reaganin politiikka ja OPECin ulkopuoleinen halpa öljy lähes murskasi.

Asiaa voi ajatella niinkin, että mikäli öljyhuippuun ja resurssien rajallisuuteen olisi alettu valmistautua silloin, niin meillä ei todennäköisesti olisi lähimainkaan saman mittasuhteen ongelmia käsissämme.

Öljyä käytettäisiin, mutta sitä käytettäisiin fiksusti. Varoittelijat, muun muassa bestselleri Limits to Growth joka julkaistiin tuolloin, olivat pitkälti oikeassa 70-luvulla. Ehkä suden huutaminen nyt, kun hampaat alkavat lähestyä yhteiskunnan kaulavaltimoa, tehoaa paremmin, ja onnistumme vielä välttymään kaikkein pahimmilta seuraamuuksilta?

Saituri - Onko tosimaailmassa jokin oleellisesti muuttunut, että aihe olisi yhtään sen ajankohtaisempi? Harrastetaanhan maailmalla syvänmeren porausta, Kanadasta löytyy öljyhiekkaa, kivihiili tuntuu kokevan jonkinlaista renessanssia ja vaihtoehtoiset energiamuodot etanolista aaltovoimaan ovat ottaneet hyvin jalansijaa. Tavallisen kuluttajan silmään ei tulevaisuus ainakaan ensi näkemältä kovin synkältä näytä ja luottamus tiedeyhteisöön on kova…

Kaikenhuippu – Tuo on ihan totta. Vaikutelma pysyy positiivisena ja optimistisena niin kauan, kunnes tutustuu lukuihin ja sitä kautta todellisuuteen, joka todellakin on muuttunut.

Nämä löydetyt ja tuotantoon tulevat uudet kentät ovat 60-luvulla löydettyihin jättiläisiin verrattuna varsin vaatimattomia.

Jos Brasilian edustalta on arvioitu löytyvän syvänmeren kentästä 6 miljardia tynnyriä öljyä, luku kuulostaa keskiverto lehdenlukijasta (ja jopa lehden toimittajasta) todella isolta! Lehdissä harvoin mainitaan, että nykykulutuksella se riittää ihmiskunnan tarpeisiin 2-3 kuukaudeksi.

Ja Brasilian syvänmeren kentät ovat haastavimmat porattavat, mitä tähän mennessä on löydetty. Se, että öljyä etsitään tällaisista paikoista, ja vielä harkitaan niiden hyödyntämistä, kertoo että tilanne on todella paha ja epätoivoinen.

Kanadan öljyhiekassa on valtavasti energiaa, mutta sen tuottaminen on hidasta, saastuttavaa ja saatu nettoenergia jää vähäiseksi.

Myös kivihiilestä voi syntetisoida polttonesteitä, mutta kuvio on sama kuin yllä.

Etanolilla on, brasilian sokeriruoko-etanolia lukuunottamatta, surkea nettoenergia, eli sen viljelyyn ja valmistamiseen kuluu paikoin saman verran (fossiilista) energiaa kuin mitä lopputuotteesta saa.

Sähkön tuotantoa tietysti pystytään lisäämään kivihiilellä, ydinvoimalla ja uusiutuvilla, mutta sähköä ei voi laittaa maailman logistisen järjestelmän tankkiin, joka toimii n. 95 % polttonesteillä.

Saituri - Mitä sanot niille, jotka jo heti kättelyssä kohauttavat olkapäitään ja rankkaavat sivustosi jälleen yhdeksi marginaaliaiheen salaliittosivustoksi, joka ei löydä mistään mitään positiivista?

Kaikenhuippu - Heille on aika vaikea sanoa mitään muuta, kuin että tervetuloa takaisin tutustumaan aiheeseen jos jossain vaiheessa huomaa, että sen vaikutukset alkavat näkyä omassa elämässä.

“Mitäs minä sanoin” -ilkkumisella ei ole tilanteeseen mitään annettavaa, ja toisaalta ymmärrän, että ei tälläinen viesti välttämättä kiinnosta, jos elämässä menee kovaa.

Ehkä voisin kehoittaa skeptikkoja lukemaan lähiaikoina ilmestyvän artikkelini, jonka työnimi on “Foliohatun sovittelua” :)

Saituri – Katsoi asiaa miltä kantilta tahansa, niin sisältösi on jokseenkin lohdutonta ja masentavaa luettavaa. Näetkö itse tulevaisuudessamme mitään valon pilkahduksia?

Kaikenhuippu – Kyllähän niitä täytyy nähdä. Ja niiden näkeminen helpottuu huomattavasti, kun vähän aikaa seuraa sivusta nykyistä menoa, jossa ei ole paljoakaan järkeä.

Meillä menee nykydoktriinin mukaan sitä paremmin, mitä nopeammin muutamme resursseja jätteeksi. Kriisin kohdatessa ihmiset käyvät 5 vaiheen läpi:

1. Kieltäminen. “Tätä ei ole olemassa, minulle ei voi tapahtua näin”
2. Suuttuminen. “Tämä ei ole reilua! Perkeleen helvetti! Ei!”
3. Neuvottelu. “Kyllä ne tiedemiehet jotain keksii, jos vielä vähän aikaa jaksetaan”
4. Masennus. “Ei tässä ole mitään enää tehtävissä, joten miksi edes yrittää”
5. Hyväksyminen. “Kyllä tämä tästä, elämä jatkuu. Parempi varmaan sitten aloittaa valmistautuminen”

Koetan kuitenkin tuoda artikkeleissani myös huumoria peliin. Suomalaiset ovat perinteisesti sisukasta porukkaa, jotka pystyvät vääntämään pahankin paikan huumorin kautta siedettäväksi.

Lisäksi, maailmassa on käytetty fossiilisia polttoaineita pari sataa vuotta, ja sitäkin ennen ihmiset elivät varsin kohtalaista, vaikkakin erilaista elämää verrattuna nykyihmiseen.

Ja vaikka samaan yhteiskuntaan ei ole enää paluuta, niin monet saattavat olla jopa onnellisempia, kuin nykyiset oravanpyörässä juoksevat hyperkuluttajat. Veikkaan ja toivon, että itse kuulun heihin.

Lisäksi on paljon hyviä ideoita, lupaavia teknologioita ja mahtavia oivalluksia, joilla ongelmia pyritään ratkaisemaan. Mitään yksittäistä hopealuotia, joka pelastaisi maailman öljyn tuotannon hiipumiselta ja sen vaikutuksilta, ei ole näkyvissä, saati tulossa tuotantoon lähiaikoina (ja toivon että olen väärässä ja joku vetää hihasta kaikkien yllätykseksi kasan ässiä ja jokereita).

Joka tapauksessa, kaikkia hyviä ideoita tarvitaan lieventämään vaikutuksia.

Ilmalämpöpumput, hybridit ja pihit autot, sähköautot, aurinkokeräimet ja -paneelit ja uusiutuvien käytön lisääminen kaikki auttavat ihmisiä selviämään ongelmista, ja se taas auttaa koko yhteisöjä selviämään.

Saituri - Maailmalla, erityisesti Afrikan pohjoisosissa ja lähi-idässä kuohuu jälleen oikein urakalla. Liittyvätkö nämä tapahtumat mielestäsi käsittelemiisi aiheisiin ja millä tavoin?

Kaikenhuippu - Erittäin tiiviisti. Egyptistä tuli juuri äskettäin öljyntuoja, joten viennistä saadut tulot poistuivat lopullisesti kuviosta.

Tämä on aina tiukka paikka taloudelle, jossa muut elinkeinot ovat jääneet öljytulojen vuoksi paljolti kehittymättä (Turismikin tapettiin näihin levottomuuksiin). Ilmiötä kutsutaan maailmalla resurssikiroukseksi.

Kun samalla öljyn hinnan nousun myötä ruoan hinta nousee, alkavat kriisinkipinät kyteä. Ruokamellakat ovat eräs öljyn hinnan nousun näkyvimpiä ja karmeimpia seurauksia, sillä ruoan hinta kulkee käsi kädessä öljyn hinnan kanssa.

Libyan tilanne taas on jo nostanut öljyn hintoja spekulaattoreiden avustuksella 120 usd:n lähelle (Brent-laatu).

Tämä johtuu pitkälti siitä, että koska öljyn tuotantohuippu on ohitettu (2006), ei juuri kenelläkään ole mahdollisuuksia lisätä tuotantoaan, ja spekulaattorit tietävät tämän. Se lisää levottomuutta ja voimistaa heilahteluita markkinoilla entisestään.

Saudit pystyvät tuottamaan markkinoille huonolaatuista öljyä jonkin verran jonkin aikaa, mutta siinä se sitten paljolti onkin. Tämä johtaa siihen melko absurdiin lopputulokseen, että jokin Libyan kriisi saattaa työntää koko maailmantalouden ennenaikaiseen taantumaan. Se taas johtaa öljyn kysynnän putoamiseen, joten voi olla että kohta öljy on taas halpaa, ainakin hetken.

Tämä taas johtaa tuottajamaiden taloudellisiin vaikeuksiin ja lisää levottomuuksia, sillä esim Venäjän budjetti on tehty 70-80 usd:n tynnyrihinnoille (nythän he kovasti miettivät mitä tehdä kaikella ylimääräisellä rahalla, säätiöidä vai törsätä. Oma ehdotukseni on säätiöiminen).

Saituri - Maailmanpolitiikka sikseen; miten näet, että tulevat tuotantohuiput / maapallon eksponentiaalinen väestönkasvu sekä alati lisääntyvä (maailmanlaajuinen) energian kulutus koettelevat kotimaatamme Suomea ja mitkä tulevat olemaan ne oleellisimmat vaikutukset tavallisen ihmisen elämässä?

Kaikenhuippu - Tämä onkin tosi hyvä kysymys, sillä valtaosa esim alan kirjallisuudesta ja tiedosta koskee joko Jenkkejä tai globaalia tilannetta.

Minulla on tähän liittyen projekti työnimellä “Kun öljy vähenee – Miten suomalainen yhteiskunta varustautuu öljyn tuotannon laskuun?”

Mutta se on pääosin vielä suunnittelupöydällä. Aiheeseen liittyen analysoin suomen suhdetta öljyyn ylipäätään tuoreessa artikkelissani “Suomalaisten suhde öljyyn” (3.3.2011).

Välittömimmät vaikutukset tavalliselle ihmiselle tulevat talouden kautta.

Länsimaiset taloudet, varsinkaan energiaa tosi epätehokkaasti käyttävät Jenkit, eivät nykyrakenteellaan voi kasvaa, kun öljyn hinta nousee tietyn pisteen yli (arviot vaihtelevat yleensä 80 ja 120 usd:n välillä, per tynnyri). Koska tuotanto on jo pitkän ajan maksimissaan, talouden kasvu ja sitä kautta öljyn kasvava kysyntä nostaa hintoja, joka luo taantuman.

Niinpä luvassa on taantumia taantumien perään, joka näkyy sitten työttömyytenä, velan kasvuna, konkursseina jne.

Väestönkasvu ja öljyn asteittainen poistuminen ruoantuotannosta (jokainen syömämme kalori sisältää noin 7-10 kaloria fossiilista energiaa) maalaa kankaalle niin tummia visioita, että niitä en oikeasti halua kauheasti miettiä tai availla tähän.

Väestönkasvun nopeutuminen on onneksi, tietääkseni, saatu pysähtymään. Mutta jotain kertoo se, että vuosittain maailmassa siirtyy enemmän ihmisiä köyhyysrajan alapuolelle, kuin mitä uusia ihmisiä syntyy. Se siitä köyhyyden poistamisesta sitten.

Saituri – Mitä kaavailemasi, kohtuullisen synkkä, tulevaisuudenkuva tarkoittaa säästäjälle tai esimerkiksi sijoittajalle. Mikäli edes murto-osa käsittelemistäsi uhkakuvista toteutuu, ei edes Eurooppa varmaankaan tule olemaan enää kovin vakaa paikka. Ovatko varat ja oma elintaso enää missään turvassa, vai päädymmekö kaikki mieron tielle teki mitä tahansa?

Kaikenhuippu – Tuo on mahtava kysymys jota olen itsekin säästäjänä ja sijoittajana miettinyt ja koettanut löytää näkemyksiä. Nykytalous ei kuitenkaan perustu mihinkään rationaaliseen, joten tulevaisuuden ennustaminen ei ole helppoa, sillä olen kuulluut aivan yhtä vakuuttavia argumentteja sekä deflaation että hyperinflaation todennäköisestä tulemisesta. Ja Kreikan ja Irlannin myötä olemme voineet huomata, että Eurooppa ei todellakaan ole niin vakaa paikka kuin meille halutaan kertoa.

Muutama vinkki on seulan läpi jäänyt, jotka tarjoilen nyt Saiturin lukijoille, uskokaa tai älkää :) Ja pysyttelen tietoisesti erossa arvometalleista, koska en niistä ymmärrä mitään. Omista projekteistani tähän liittyen olen myös tekemässä päiväkirjanomaista juttusarjaa.

• Hajauta. Tämä on hyvä vinkki joka tapauksessa, oli kriisiä tulossa tai ei. Älä laita kaikkia varojasi osakkeisiin, rahastoihin tai edes tilille (niin, käteistä kannattaa ehkä pitää hieman myös). Jos kriisi puskee päälle, ihmiset panikoivat yllättävän nopeasti. Tästä esimerkkinä euroopan viimeisimmät kriisimaat, joissa ihmiset jonottivat ulos asti nostamaan rahojaan pankeista, ja pankit joutuivat sulkemaan konttorit.
• Omavaraisuuden lisäämisen investoinnit ja reaaliomaisuus. Maan ja kiinteistöiden hinnat ovat melko korkealla, joten niihin sijoittaminen on vähän kaksipiippuinen juttu. Oma asunto tarkoittaa sitä, että työn perässä on vaikeampi muuttaa, joka rajoittaa vaihtoehtoja. Toistaalta oma, paljolti maksettu asunto, takaa kohtalaiset elämisen kulut.
• Jos sinulla on talo/asunto ja “ylimääräistä” rahaa, energiataloudellisuuteen kannattaa sijoittaa. Aurinkopaneelit, eristäminen, vaihtoehtoiset tavat tuottaa lämpöä ja sähköä. Näissä ei tuotto ole aina paras, mutta kannattaa muistaa että pitkänä pidetty 10 vuoden takaisinmaksuaika tarkoittaa 10% vuotuista “tuottoa” (huonona puolena tosin se, että rahoja ei saa investoinnista irti samoin kuin tililtä tai osakkeista).
• Pysy velattomana tai pyri velattomaksi. Älä tee sijoituksia velkarahalla. Pyri mahdollisimman jouostavaan tilanteeseen, joka tarkoittaa mahdollisimmansuurta taloudellista riippumattomuutta. Saiturin saitti on täynnä hyviä vinkkejä.

Muita, enemmän tai vähemmän hyviä vinkkejä julkaisen viikottain “Viikon vinkki” -juttusarjassa. Mitä paremmin kukin meistä on valmistautunut (henkisesti, fyysisesti taloudellisesti, ihan miten vaan), sitä paremmat mahdollisuudet meillä on auttaa toisiamme. Onhan meillä palovakuutuskin, vaikka emme oletakkaan talomme palavan piakkoin. Kannattaa aloittaa pienestä.

Saituri - Terveisesi Saiturin lukijoille

Kaikenhuippu – Saiturin lukijat, te olette, ehkä tietämättänne, ottaneet jo ensimmäiset askeleet, kun olette tajunneet, että nykyisen kaltainen velkavetoinen, loputtomaan kasvuun ja loputtomien luonnonvarojen olettamiseen perustuva hyperkulutusyhteiskunta ei ole välttämättä järkevä vaihtoehto.

Kun mietitte rahojenne käyttöä, mietitte samalla myös resurssien käyttöä, ja silloin olette osa ratkaisua, ette osa ongelmaa. Jos jaksoit lukea haastattelun loppuun asti, niin yksityiskohtaisempaa tietoa löytyy blogistani. Tervetuloa kulutusyhteiskunnan huipulle, minkälaisen laskeutumisen haluatte nähdä alas laaksoon?

Kaikenhuipun mielenkiintoista otetta pääsee seuraamaan täällä!

Ehdotus sai alkunsa siitä, että sivustollani on pelkästään perheiden näkökulmasta luotua sisältöä harmittavan vähän, vaikka suuri osa lukijakunnastani kuuluukin tähän ryhmään. Ajatuksena oli tuottaa kirjoitus tai pari tältä kantilta.

Tietenkin halusin antaa mahdollisuuden uudenlaisten näkökantojen ja ajatusten esilletuloon ja niinpä päästin hänet työstämään ensimmäistä lukijan tuottamaa “pääjuttua” sivustolleni.

Iso kiitos  Marinkalle hyvästä artikkelista! (Marinkan alkuperäinen käsikirjoitus oli niin laaja, että jaoimme sen kahteen osaan. Toinen artikkeli laitetaan eetteriin parin viikon sisällä)

Kulukriisi iskee

Perheeseemme kuuluvat minä, mieheni sekä 3- ja 5-vuotiaat tyttäremme. Mieheni työt päättyivät yt-neuvotteluihin maaliskuussa 2009, minkä jälkeen hän perusti oman työhyvinvointiin keskittyvän yrityksen. Koska aloittavan yrityksen kassavirta ei aina ole säännöllinen, muodostui omasta kuukausipalkastani perheellemme tämän vuoksi sitäkin tärkeämpi tulonlähde.

Kun minutkin vielä lomautettiin alkuvuodesta 2010 3,5 kuukaudeksi jouduimme tosissaan miettimään perheemme tulojen ja menojen välistä suhdetta.

Arjen rahankäyttö on aika ennustettavaa, mutta lomalla tilanne on toinen. Kesäloman puitteissa ihmisellä on enemmän aikaa, mahdollisuuksia ja houkutuksia kuluttaa joko matkustamalla tai kaupoissa kiertämällä – arkea pyörittäessähän harvemmin tällaista ylimääräistä aikaa on.

Eräs ystäväni sanookin, että ”onneksi käyn töissä – ei ole paljon aikaa kuluttaa.” Saiturin tapaan en minäkään ole kurjuuden enkä kituuttamisen kannalla. Kesästä voi kuitenkin nauttia täysin rinnoin myös pienemmällä budjetilla ja ohessa muutama ajatus siitä, kuinka se onnistuu.

Uhriajattelusta valintojen tekemiseen

Se, että joutuu miettimään rahan käyttöä aiempaa tarkemmin, ei tietenkään ole hirveän mukavaa. Siitä huolimatta yhä useampi perhe joutuu omani lisäksi tätä totuutta katsomaan silmiin nykyisessä taloustilanteessa. Vaikka surkutteluun onkin helppo vaipua, niin itsesääli ja uhrimentaliteetti eivät kuitenkaan asiassa ja ongelmien keskellä auta.

Katkeraa ihmistä ei muutenkaan tahdo kukaan kovin pitkään jaksaa – ja rankka se rooli on ihmiselle itselleenkin. On kulutuksen vähentämisen syy mikä tahansa, niin ajatusprosessia helpottaa jos sen tekee näin:

• ”Voisin käyttää rahani x:ään ja y:hyn, mutta valitsen tänä kesänä, etten tee niin.”

Tällä ajattelutavalla ihmisestä tulee aktiivinen toimija, jolla on valinnanmahdollisuuksia; ei olosuhteiden uhri. Ajatusmalli valintojen tekemisestä ei ole edes itsensä huijaamista, koska vaikka rahaa ei olisi, niin esim. kulutusluoton muodossa sitä kyllä saisi jos niin välttämättä haluaisi.

Suunnittelulla satojen eurojen säästöt

Suunnittelun tärkeyttä ja siihen liittyvää rehellisyyttä ei voi liikaa korostaa. Jos suunnittelee vaikkapa matkaa ulkomaille, Muumimaailmaan tai festareille, niin kannattaa rehellisesti laskea kaikki siihen liittyvät menot. Näin yllätysten määrä vähenee, eikä rahoista tarvitse kantaa huolta; voit keskittyä olennaiseen.

Ottamalla huomioon:

• bensakulut,
• julkisen liikenteen liput,
• paikoitusmaksut,
• sisäänpääsymaksut,
• ruoka,
• muut paikan päällä tulevat menot,
• mahdollinen majoitus,
• matkan varrella pysähtymiset,

pääsee jo aika lähellä oikeaa menoarviota. Ja se luottokortti kannattaa sitten jättää kotiin!

En ole myöskään pienten “pilipalisäästöjen” kannalla. On paljon helpompaa jättää jokin suurempi matka tekemättä kuin miettiä, mitä pieniä säästöjä voisi tehdä päivittäin.

Toki pienilläkin säästöillä on merkitystä, mutta itseäni motivoivat enemmän suuremmat päätökset, koska niiden vaikutuksen näen heti.

Tottumuksista ja nauttimisesta

Kesään niin kuin moneen muuhunkin asiaan liittyvät erilaiset tottumukset.

En tarkoita tottumuksilla perinteitä, joilla voi olla suurta tunnearvoa, vaan enemmänkin sitä ajattelutapaa, että joka kesä täytyy tehdä jotakin kun aina ennenkin on niin tehty.

Ei missään ole sanottu, että suomalaisen lapsiperheen täytyy käydä

• Linnanmäellä,
• Särkänniemessä,
• Tykkimäessä,
• Muumimaailmassa,
• Puuhamaassa,
• Serenassa,
• Powerparkissa ja muissa huvipuistoissa kaikissa yhden kesän aikana.

Sen sijaan kannattaa miettiä, mistä sinä ja/tai perheesi nautitte oikeasti eniten.

Itselleni kiireettömät aamut ja ystävien tapaaminen ovat niitä asioita, joita odotan omalta lomaltani. Myös se, että saan käydä tyttärieni kanssa vaikkapa pyörälenkeillä ja uimassa, on itselleni merkityksellistä ja antoisaa. Lisäksi minua odottaa vino pino lukemattomia kirjoja (sekä kirjaston lainalista), joiden pariin haluan sukeltaa ensimmäisestä lomapäivästä lähtien.

Trendikäs staycation

Staycation –termi tulee englanninkielisistä sanoista, ”stay” ja ”vacation” ja sillä tarkoitetaan loman viettoa kotona ja kotoa käsin tehtäviä pieniä matkoja lähiympäristöön.

Arjessa emme usein huomaa lähitienoon upeita matkakohteita.

Asuin 18 vuotta n. 30 km Verlan upeasta, historiallisesti arvokkaasta tehdasmuseosta. En käynyt siellä kertaakaan ja kyseessä on kuitenkin yksi Unescon suojelemista kohteista. Kotipaikkakunnalta muutettuani olen korjannut tämän puutteen ja vieraillut Verlassa useastikin.

Kannattaa siis piipahtaa vaikkapa matkailutoimistossa ja katsoa uusin silmin omia kotikontujaan –hienoja ja mielenkiintoisia kohteita voi olla aivan nurkan takana.

Usein lomafiilikseen riittää jo ulkoilmassa syöminenkin enkä tarkoita ainoastaan ravintolassa käymistä. Puistopiknikit tai tavallinen lounas omalla parvekkeella/takapihalla tuntuvat taatusti erilaiselta kuin ne kaikki arkena nautitut kotiateriat ruokapöydän ääressä.

Ulkoilmassa syömisessä on myös se etu, että tyttäreni saattavat kyllä riskata ja riehua kotipöydän ääressä, mutta jos otamme välipalaleivät puistoon, niin ne syödään viimeistä murua myöten ja hyvillä mielin.

Ja jos ulkomaanmatka jää tekemättä – kuten perheemme tapauksessa – niin Tyylikkään köyhäilyn taito –kirja palauttaa maan pinnalle. Kirjoittaja kertoo sumeilematta pitkistä jonoista lentokentällä, syynäävistä lentoemoista (onhan tuolin selkänoja varmasti ylhäällä nousun ja laskun aikana) ja huonoista hotellihuoneista.

Jos mikään muu ei lohduta, niin ainakin staycation on trendikäs ja ekologinen tapa viettää lomaa… ”very 2010 way of vacationing…”

Edullista lomatekemistä

Suomen suvessa järjestetään hengästyttävä määrä erilaisia tapahtumia. On musiikkitapahtumaa, kulttuuririentoja ja urheilukisoja. Monissa tapahtumissa on ilmaisia, suurelle yleisölle tarkoitettuja osioita, esim. avajaiskulkueita tai koenäytöksiä, joiden kautta pääsee tutustumaan ohjelmatarjontaan.

Myös kirjastot erilaisine taidenäyttelyineen ovat hyviä käyntikohteita. Lisäksi kesän uutuuskirjoja on mahdollista lainata ns. VIP-lainan kautta (viikon laina-aika).

Kesälomalla voi hyötyä myös esimerkiksi elokuvateattereiden edullisemmista päivänäytöksistä. Museoitakaan ei kannata unohtaa. Minkä tahansa taiteen näkeminen livenä on mielestäni aina hienoa ja usein museot ovat jo rakennuksina mielenkiintoisia.

Uimarannat ja puistot ovat täysin ilmaisia kesäpaikkoja.

Suomen upein lastenpuisto sijaitsee Porin Kirjurinluodossa. Se on ehdottomasti käymisen arvoinen jos kesämatka vie rannikolle päin.

Kannattaa syynätä myös tarkasti esimerkiksi eri kauppaketjujen ja oman pankin tarjoamat tarjoukset. Monet tarjoavat jäsenilleen erilaisia etuja, kuten halvempia majoitushintoja tai alennettuja sisäänpääsymaksuja.

Lasten kohdalla kannattaa muistaa myös se, että usein aikuisille merkityksetön asia voi olla se paras lomajuttu. Erään ystäväni mukaan hänen tyttärensä mieleenpainuvin kesämuisto oli lähihuoltoaseman pieni, erityisesti lapsille tehty vessanpönttö, vaikka tytär oli samaisena kesänä kokenut monta sykähdyttävää hetkeä huvipuistoissa ja muissa mukavissa riennoissa.

Luulen, että Mannerheimin lastensuojeluliiton asiantuntijat ovat todellakin oikeassa kun he kesä toisensa jälkeen painottavat, että lapset kaipaavat vanhempiensa aikaa ja todellista läsnäoloa. Ja uskon, että moni aikuinen kaipaa ja tarvitsee todellista töistä irtautumista, itselleenkin läsnäolemista ja hetkessä elämistä niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

Täysin ilmaista – ja usein parasta – on suomalaisesta kesätunnelmasta nauttiminen. Itse odotan niitä hellepäiviä, jolloin voin köllötellä takapihalla, hakea jääkaapista juomista ja ajatella etten juuri nyt haluaisi olla missään muualla.

Varastossamme on kaiken muun lisäksi sulkapallomailat, mölkkypuut, kolme palloa, lukematon määrä hiekka- ja vesileluja, seitsemän saippuakuplapulloa, joten luulen, että tämän kesän selviämme lasten kanssa oikein hienosti ja edullisesti.

Mikä on sinun kesäloman rahavinkkisi? Millä talous pysyy lomariennoissa pystyssä, mihin se mahdollisesti kaatuu? Mihin satsaat kesällä, mitä jätät hankkimatta?

Aurinkoista ja budjetinkestävää kesää!

-Marinka Wieru

Anna lapsellesi hyvä alku ja hanki Ensi 123 -matematiikkasarjan aloituspaketti ilmaiseksi (ainoastaan toim.kulut 3,95 euroa).*

Niin kuin elämässä yleensä, niin vastaus on yhtä aikaa kyllä ja ei.

Kuluseurannan kunkku

Toinen puoli jutusta on totta. Pidän todella kuluistani kirjaa ankaralla tahdilla, eikä yksikään ostos lopulta välty joutumasta excel –kaavioni täytteeksi. Kuten useimmilla muillakin, niin tämä hyödyllinen tapa on jäänne opiskeluajoilta.

Kuittien keräys on vuosien harjaannuksen kautta muodostunut jo osaksi selkäydintäni, joten sitä ei tarvitse enää erikseen miettiä. Se ei ole asia, joka aiheuttaa erillistä stressiä, vaan on yhtä luonnollinen osa rutiineja kuin nukkuminen.

Kaavion täyttäminen on noin 5-10 minuutin työ kerran viikossa. Kuluseuranta ei vie hirveästi aikaa, mutta sen seuraukset elämisen ja toiminnan vapauteen, tai ainakin sen tunteeseen ovat mittavat.

Hintojen sota

Tästä pääsemmekin toiseen aiheeseen, nimittäin siihen kysymykseen, että kiinnostaako Saituria hintalappu joka asiassa? Kun kerran joka lantti päätyy kuluseurannan jatkeeksi, niin tottahan minä sitten vahtaan yksittäisiä hintojakin koko ajan?

Vastaus tähän on monitahoisempi kuin yhtäkkiä luulisi; olen nimittäin luonteeltani kuitenkin lopuksi suurien linjojen mies ja äärimmäisen mukavuudenhaluinen. Asioiden on siis syytä olla yksinkertaisia ja helposti toteutettavissa.

Ruoka syynissä

Ruokaostoksieni suhteen myönnän, että hinta muodostuu hyvinkin ratkaisevaksi tekijäksi.

Tietenkään laatu ei saa kärsiä hinnan vuoksi, mutta koska kyseessä on niin suuri, mutta pienistä osista koostuva kuluerä ihmisen elämässä, vaikuttaa hinta tässä päätöksiini merkittävästi.

Ruoan hinta ei silti juuri päänvaivaa aiheuta, sillä esimerkiksi K-kaupan Euroshopper on niin pirun laadukas tuoteryhmä, että melkeinpä aina se löytää ensitestauksen jälkeen tiensä koriini jatkossakin, ainakin perustuotteiden osalta. Kun valinta on niin helppoa suurimmassa osassa tuotteita, ei valinnanvaikeuksia tai hintavertailuongelmia juuri synny.

Toki minulla on ennalta määritetty summa, 115 euroa, joka ruokalaskuun saa kuussa kulua. Joinakin kuukausina mennään summan alle ja joinakin sen päälle, mutta kokonaisuus pysyy kuitenkin tasapainossa, ja se on se mikä ratkaisee.

Periaatteessa siis pidän tarkan huolen sellaisten tuotteiden optimaalisesta hinnasta, joita ostan ja käytän usein. Näissähän huolimattomuus aiheuttaa ne suurimmat tappiot.

Nipottamisesta ei silti ole kysymys.

Ostoksen täytyy tuoda lisäarvoa elämään

Palveluihin, ajanvietteisiin ja moniin muihin asioihin olen ottanut täysin vastakkaisen ajattelutavan, vaikka kuluseuranta sinänsä tässäkin näyttelee suurta roolia. Nämä muut kustannukset ovat kuitenkin kohtuullisen harvoin toistuvia, joten niihin on turvallisempi suhtautua löysemmin.

Mielestäni elämässä on oltava riittävästi kivaa, tekemistä ja menoa. Miksi säästää, jos lopputuloksena on vain pystyyn kuollut mulkku, joka heristelee sormea ihmisille, jotka haluavat tehdä jotakin muutakin kuin säästää? Ei, haluan olla mukana siinä kivassa.

Vastapainoa on siis välillä löydyttävä arkiseen puurtamiseen, mutta realiteettien rajoissa.

Tänäkin vuonna minulla budjetti sallii yli 3000 euron törsäämisen vaatteista elektroniikkaan ja siitä edelleen matkailuun. Avainasia on tässä se, että sillä kaikella on tosiaan tietyt rajat, jonka sisällä voin mellastaa miten huvittaa. Omaksi valinnaksi jää se, kulutanko kaiken kerralla ja kituutan loppuvuoden sen asian osalta, vai kulutanko vähemmän kerralla ja useammassa erässä.

Nuo rajat ovat toki vuosien mittaan muokkaantuneet hyvinkin tarkoiksi, koska tunnen jo omat kulutustottumukseni. Jonkin verran ”ilmaa” on kuitenkin suunnitelmissa mukana yllätyksien suhteen, joita aina tulee.

Tällä tavalla hauskaa tulee pidettyä, eikä jokainen pikkumeno mene ostohetkellä syyniin.

Säästämisen ei siis tarvitse tarkoittaa sitä, että ei koskaan tee mitään tai osta tuotteita, jotka ovatkin hintahaitarin kalliimmassa päässä. Päinvastoin. Minun tarvitsee laskea ja miettiä jonkin kivan tekemistä tai haluamani tuotteen ostamista huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi monien ystävieni, koska tiedän tasan tarkkaan mihin rahani riittävät ja mihin ei. Ei tarvitse arvailla. Tieto tästä lisää vapautta tehdä asioita ja mahdollistaa myös riskien ottoa.

Kulujen ennalta budjetoiminen on myös aiheuttanut sen, että esimerkiksi virheostokset aiheuttavat lähinnä olankohautuksen sen sijaan, että saisin raivokohtauksia ja möksöttäisin päiväkausia. Yllättävän suuretkin investoinnit tuottavat saman reaktion. Toki se tarkoittaa sitä, että raha on siltä osin mennyt, enkä budjetoi menetetyn tilalle lisää, mutta kokonaisuuden kannalta tilanne on ”aivan se ja sama”. Tieto siis vähentää myös stressiä.

Miten sinä suhtaudut näihin asioihin?

Saituri Blogina

Sivuston kehityksen kannalta vuosi on ollut haasteellinen ja ristiriitaisia tunteita sekä välillä myös turhautumisen kyyneleitä aiheuttava kokemus. Välillä koko homma on ollut vaakalaudalla ja melkein loppunutkin. Uutta tarmoa on kuitenkin ammennettu aina jostain, kun olen löytänyt uuden tavan päästä eteenpäin. Prosessi on edelleen käynnissä ja tuskin tulee loppumaankaan koskaan.

Paljon on näin lyhyessä ajassa tullut saavutettua ja nyt on aika katsoa hieman taaksepäin tätä tapahtumien ketjua.

Tammikuu

Saituri oli tässä vaiheessa vasta pilke silmäkulmassani ja oli vähällä etten jättänyt koko hommaa sikseen. Lopulta kuitenkin erään kaverini kannustamana laitoin ilmaisen blogin pystyyn WordPress.comiin.

Blogin nimi ja persoona tuli mieleeni eräänä aamuna juuri herättyäni, enkä enää päässyt siitä mielessäni eroon; niinpä Saituri syntyi.

Helmikuu

Tällöin Saiturin blogi näki ensi kertaa päivänvalon (lapsi oli syntyessään ruma kuin piru, mutta puolivälissä matkaa, lokakuussa, saatiin sivustolle onneksi siedettävä ulkoasu). Lähdin kokeilemaan, että voiko henkilökohtaisen talouden asioista kirjoittaa ollenkaan mielenkiintoisesti. Mietittyäni asiaa pitkään, päätin ottaa blogin kirjoittamiseen hyvin subjektiivisen ja mielipiteitä pelkäämättömän asenteen. Päätös osoittautui oikeaksi.

Kaikkien aikojen ensimmäinen kirjoitus tuli tuutista ulos 17. Helmikuuta:

• Miksi säästää? Sehän on tylsää. Ei voi sanoa, että kirjoitus mikään yleisömenestys olisi ollut. Se oli kuitenkin alku, josta oli hyvä jatkaa.
• Lataa musiikkisi YouTubesta. Jo toinen kirjoitukseni olikin sitten toista maata, ja on ollut yksi suosituimmista artikkeleista koko blogissa.

Maaliskuu

Maaliskuussa aloin jo nauttia kirjoittamisesta ja puhkuin intoa, vaikka pari kunnon pohjanoteerausta tulikin tuolloin tehtyä artikkelien laadun suhteen. Pikkuasioista kuitenkin oppii ja tässäkin kuussa tuli tuotettua muutama kävijämagneetti.

• Miten ja miksi luoda hätärahasto -keuhkoamiseni sai ihmiset miettimään ja toimimaan oman itsensä eteen hyvinkin konkreettisesti.
• Eläkevakuutuksen karmea totuus. Tämä hieman myöhemmässä vaiheessa suurta kansallista julkisuutta saanut kohuartikkeli oli yksi suurimmista syistä mikä yleensäkään innoitti aloittamaan Saiturin
• Mitä jos saan kutsun sijoitusneuvontaan. Toinen vuoden suosituimmista kirjoituksista oli paljastukseni “sijoitusasiantuntijan” työstä, jossa kävin läpi perinteistä sijoitusasiantuntijan työpäivää, palkkaa ja sitä millaiset henkilöt työssä menestyvät.

Huhtikuu

Tässä vaiheessa aloin jo päästä kunnolla vauhtiin. Miinuspuolena innostumisellani oli artikkelien selvä pidentyminen, joka pakostakin karkotti lukijoita. Tästä jaaritteluongelmasta en ole vieläkään päässyt eroon, mutta pakottaudun sen poisoppimiseen kyllä koko ajan.

• Hullut päivät, hohhoijaa herätti mukavasti vuoden aikana tunteita pariinkin otteeseen ja keräsi ajankohtaisuudellaan hyvin tuoreita kävijöitä.
• Tästä syystä vältän auton hankintaa viimeiseen asti. Toinen tasaista mielenkiintoa herättävä kirjoitus, jossa suolistin kaikkien nähtäville omat syyni suomalaisen pyhän lehmän, auton hyljeksinnästä.

Toukokuu

Tällöin iski ensimmäin blogittelukriisini. Olin huhkinut keskeneräisten kirjoitusten kanssa pitkään ja homma tuntui vievän koko vapaa-aikani yhtäkkiä. Ideoita tulvi jatkuvasti uusista kirjoituksista ja keskittyminen herpaantui (edelleenkin noin 100 juttua odottaa julkaisua). Mitään ei tullut valmiiksi ja tekstit vain venyivät venymistään. Oli aika ottaa uusi asenne kirjoittamiseen ja hellittää reilusti, sekä heittäät suuret kuvitelmat romukoppaan.

• Kauanko rahasi riittävät jos jäät työttömäksi?. Kriisin keskellä ainoa valmiiksi syntynyt tuotos toukokuussa oli mietintö siitä, että mitäs sitten teen, jos työttömyys iskee; kauanko selviäisin?

Kesäkuu

Kesän kynnyksellä runosuoni alkoi kunnolla pulppuamaan ja into kirjoittamiseen jälleen löytyi.

• Pysyn vielä poissa asuntokaupoilta, tässä syitä – OSA 1. Finanssikriisistä ja orastavasta lamasta huolimatta kaikki kilpailivat vieläkin asunnoista. En oikein jaksanut ymmärtää tätä villitystä, enkä vieläkään jaksa. Oli siis aika harrastaa kevyttä, vertailevaa pohdintaa suomalaisen hulluuden ytimestä.
• Tarvitaan lottovoitto syntyä Suomeen. Näinhän se on. Joku peräti voittaakin lotossa, mutta useimmat lottovoittajista kadottavat rahansa harakoille ennätysajassa. Miksi näin käy? Miksi lottovoittaja ei kauaa rahoistaan nauti?

Heinäkuu

• Kesästä nauttiessa aloin haaveilla lomamatkasta Euroopan suuntaan. Aloin tietenkin tutkailla asiaa, ja sainkin kaivettua mielenkiintoisia asioita esiin muun muassa Ryanairista jutussani Mitä Ryanairin halpalento oikeasti maksaa.

Elokuu

Elokuussa koitti viimein oma lomakauteni ja lähdin matkalle Saksaan.

• Hostelli ei aina ole halvin. Niin yllättävää kuin se onkin, niin jopa kolmen tähden hotelli voi olla halvempi kuin rupuinen hostelli. Täytyy vaan vähän etsiä.
• Elämäntapainflaatio iskee salaa varomattoman kimppuun. Jokainen, jonka palkka nousee joko työpaikan vaihdoksen tai palkankorotuksen seurauksena joutuu tämän ilmiön uhriksi enemmän tai vähemmän. Se, saako palkannousun tuntumaan lompakossa mitenkään, riippuu siitä osaatko toimia oikein kun näin käy.

Syyskuu

• Syyskuussa sivusto alkoi saada jo pienimuotoista näkyvyyttä kansallisessakin mediassa. Olin tietenkin otettu ja innostunut, vaikka sinänsä ei isosta jutusta ollutkaan kysymys. Kyseessä oli sitaatti Aamulehdessä. Saituri Aamulehden Sunnuntailiitteessä 13.09.
• Velka ystävien kesken – vieläkö puheväleissä. Koska olin itsekin samassa jamassa kuten moni muukin suomalainen, oli kokemuksesta tietenkin pakko purkautua. Henkilökohtaisia pikavippejä pummaava tuttava on uskomattoman rasittava varsinkin silloin, kun takaisinmaksu on tuntematon käsite.

Lokakuu

Lokakuussa alkoi tapahtua Saiturin blogissa aivan uudella tahdilla.

• Saituri vieraana Radio Rockin aamussa. Pommi putosi eräänä lokakuisena aamuna kun Radio Rockista laitettiin minulle postia ja pyydettiin haastattelua. Olin tietenkin tässä vaiheessa innoissani; joskin kauhu hiipi luihin ja ytimiin mitä lähemmäs esiintyminen tuli. Haastattelupäivänä sivujani katsottiin 8000 kertaa.
• Radio Rock – jälkipyykin aika (huuhteluaineen kera). Kiitos ja anteeksi. Haastattelu oli ja meni. Kovin oli tyhjä olo sen jälkeen, kun huomasin mitä soopaa tuli päästettyä suusta ulos puolet haastattelusta. No mutta, kun kerran kirjoitetaan isosti, niin sitten on myös mokattava isosti. Haastattelu opetti kyllä paljon, ei voi muuta sanoa.

Poistin nämä jutut ja kaikki linkit Radio Rockin haastatteluun, koska se on aiheuttanut pelkkää vahinkoa sivuston mission suhteen. Itsepähän mokasin, mutta unohtakaamme koko asia pikkuhiljaa ja keskitytään jutun nykytilaan, jossa erheet on korjattu.

Marraskuu

Nyt oli aika ottaa rennommin rankan Lokakuun jälkeen. Marraskuussa mietiskeltiin syvällisiä ja tavattiin ihmisiä.

• Saituri ja Tarkka Markka törmäyskurssilla. Mentorini, Tarkan Markan Markus Ossi vieraili minulla kylässä. Tapaaminen avasi silmiä monella tapaa ja oli hyvin antoisa kokemus.
• Tarina vapaudesta. Onko työ ja varallisuus ainoat asiat, jotka maailmassa jotain merkitsevät. Vaikka talousasioista tuleekin kirjoitettua, mietin usein myös asian toista puolta.
• Näin lopetat eläkevakuutuksen – rahat takaisin? Minä en vain pääse eläkevakuutusjutuista eroon, vaan Marraskuussakin oli pakko palata aiheeseen ja antaa konkreettinen ohje siitä, miten eläkevakuutuksesta irtaudutaan oikeaoppisesti.

Joulukuu

Joulukuu oli kevyiden juttujen aikaa, eivätkä mietinnöt äityneet ainakaan liian syvällisiksi.

• Windowsista Macintoshiin – nyt Saiturikin on käännynnäinen. Tämä oli itselleni tärkeä hetki. Siirryin vihdoin virustuskailusta ja konesolmuista oikeasti toimivaan kokonaisuuteen.
• Saiturin Joulu. Tämä oli se pakollinen otsikko sivustoni teemaan liittyen. Joulu oli kuitenkin hauskaa aikaa ja sain ladata akkuja kunnolla.

Vuosi 2010?

Taas on kokonainen vuosi edessä ja tekemistä riittää enemmän kuin tarpeeksi. Sikäli mikäli aika antaa myöden on suunnitelmissa muun muassa sivuston laajennus entisestään selkeämmiksi toiminnoiksi. Pyrin luomaan tästä vähän kokonaisvaltaisempaa palvelua, joka ei mahdu pelkän blogin / verkkolehden ympärille. Mutta kuten sanottua, on ajan käyttö ongelma.

Tulojen kasvatus on luonnollisesti myös tähtäimessä edelleen, koska en siinä vuonna 2009 onnistunut. Pari ässää on hihassa, ja jännittääkin, että osaanko pelata korttini oikein.

Jutut eivät sivustolta tule loppumaan, sillä tälläkin hetkellä on noin 100 kirjoitelmaa odottamassa valmistumistaan. Luulen, että muutama “pommi” on sielläkin mukana. Katsotaan miten käy.

Monta kokemusta rikkaampana on tästä hyvä jatkaa.

Alkuunpääsy – yksi päätös päivässä

Niinhän se on, että sellainen mitä ei koskaan vain yksinkertaisesti aloita, ei milloinkaan tule tehtyäkään. Jos säästeliäisyys ei ole arvoista kaikkein lähimpänä sydäntä, saattaa motivaation löytäminen tietenkin olla jokseenkin haasteellista, mutta ellei edes kokeile, ei voi tietää miten helppoa se voi olla.

Yksi päätös päivässä saa artikkelin kuulostamaan pelottavasti laihdutusoppaalta. Säästämisen ei kuitenkaan tarvitse olla kamalaa, toisin kuin laihduttaminen yleensä on (ellei sitten karista kiloja VHH:lla). Molemmille asioille on kuitenkin yhteistä se, että jostakin on aloitettava.

Aloittaminen on useinmiten se vaikein vaihe kaikessa; niin myös säästeliäiden tapojen hankkimisessa. Vaikeaa sen ei kuitenkaan pitäisi olla, sillä lopputulos on niin konkreettinen ja mukava, että projektiin luulisi ryhtyvän jo mielellään.

Alkuun pääsee helpoiten niin, että vaikka jo huomenna päätät kokeilla uutta lähestymistapaa rahankäyttöösi ja tutustut edes tietyn ajan, vaikka vain kuukauden säästeliäisyyden maailmaan. Jo huomisiltana päätät, että seuraavana päivänä elät säästeliäämmin kuin tänään. Kun otat tavoitteeksi olla säästeliäs sen yhden kuukauden, ei päätös tunnu liian haasteelliselta, vaan lähinnä mielenkiintoiselta projektilta. Lisäksi on tunne siitä, että pelin voi vetää seis tarpeeksi pian, jos – niin epätodennäköistä kuin se onkin – alkaa ahdistaa.

Yksi kuukausi elämässä

Tuon yhden kuukauden aikana lupaat tehdä itsellesi valinnat sen mukaan mikä auttaa säästämään kuluissa; ihan vaan testimielessä. Jos näin ei ole aiemmin aktiivisesti tehnyt, on vaihtoehtojen miettiminen ehkä hieman hankalaa, mutta se helpottuu sitä mukaa kun joudut niitä valintoja tekemään. Homma toimii sitä paremmin mitä kokeneemmaksi asiassa tulet. Samalla se helpottuu ja menee selkäytimeen niin, että et kohta edes huomaa muuttaneesi tapojasi parempaan suuntaan. Aktiivisuutta kuitenkin vaaditaan tämän kuukauden aikana.

Aamupalalla alkuun

Jos yleensä syöt aamupalaksi kanttiinista hankitun valmisleivän, kun ei aamulla ollut aikaa syödä kotona, on tämä todennäköisesti krooninen vaiva johon on helppo ratkaisu. Tee aamupalasi jo edellisiltana. Koska todennäköisesti jatkat heräämistä liian myöhään joka tapauksessa, on tämä helppo keino säästää tässä. Aamulla vain nappaat leivän, valmiin jogurtin tai kasan hedelmiä mukaan ja syöt aamupalan työpaikalla, ihan kuin olisit syönyt sen siellä muutenkin.

Samalla vaivalla, kun teet päivällisen, valmistat itsellesi seuraavan päivän lounaan. Valmista päivällistä sen verran, että siitä riittää seuraavan päivän työpaikkalounaaksikin. Mieluiten tietysti kokkaat muutenkin useammaksi päiväksi kerrallaan, kuten itse usein teen, niin vaivakaan ei muodostu tekosyyksi.

Tähän mennessä olet jo säästänyt päivässä noin 7 – 15 euroa, mikä tekee vuodessa noin 1700 – 3700 euroa. Ruoka on suurin yksittäinen tekijä jokapäiväisessä säästämisessä ja oikeilla valinnoilla sen suhteen voi säästää itselleen helposti ulkomaanmatkan tai kaksi. Tämä tietenkin riippuu siitä miten niissä matkoissa säästää.

Muut säästökohteet riippuvatkin sitten täysin siitä, mitä yleensä teet tai ostelet. En lähde kaikkia variaatioita luettelemaan, vaan tyydyn pariin esimerkkiin ja siihen toteamukseen, että saman nautinnon saa todennäköisesti ilmaiseksikin tai huomattavasti huokeammin jos vaivautuu hetkeksi funtsimaan.

• Jos esimerkiksi tykkäät ostella paljon kirjoja, koita huviksesi kirjaston palveluita, antikvariaatteja tai englanti taittuu ongelmitta, ostat kirjasi esimerkiksi Amazon.comista. Eniten suosittelen kirjaston palveluita sen ilmaisuuden vuoksi ja lisäplussana kotini ei täyty hiljalleen tavarasta.

• Osteletko elokuvia? Jälleen kerran kirjasto ei ole – ainakaan isommilla paikkakunnilla – huono vaihtoehto, sillä kokoelmat ovat aika laajoja ja voit tehdä mielenkiintoisiakin löytöjä. Hyvänä kakkosena tulee elokuvien vuokraaminen. Liity jonkin vuokraketjun jäseneksi, ja sillä hinnalla millä katsot yhtä elokuvaa iäisyyden pääset näkemään noin 3 – 6 vuokraelokuvaa. Laatu on varmasti sama. Toki netistä löytyy myös sivustoja, joissa voit katsella uusiakin elokuvia suoraan sivustolta ilmaiseksi.

• Musiikin ystävä? Kukapa ei, mutta ei siitäkään tarvitse itseään kipeäksi maksaa. 15 euron musiikki CD:n sijasta, voit esimerkiksi ostaa nettikaupasta yksittäiskappaleita varsin huokeasti, ja saat juuri sitä mitä haluat. Itse toisaalta en musiikistani juuri maksa, vaan käytän hyväkseni nettiä ja sen suomia mahdollisuuksia, kuten tässä ja tässä artikkelissa kerron.

• Käytkö paljon ulkona ystävien kanssa? Mitäpä jos pitäisitte hauskaa kotonanne. Kyläilkää toistenne luona ja pitäkää hauskaa siellä. Ei tätäkään varmaan jatkuvasti jaksa, mutta jos jo muutaman baarikännäyskerran korvaa kotikännäyksellä, niin kyllä siinä koko ryhmällä säästyy yhteensä muutama satanen.

Keksi itse lisää. Lähes jokaiseen asiaan löytyy toinen, halvempi ja joskus samalla jopa parempi tapa saavuttaa sama tavoite, josta maksoit aiemmin maltaita. Itse säästän tämänkaltaisilla menetelmillä kirjaimellisesti tuhansia euroja vuosittain, joten ei voi sanoa etteikö vaiva kannattaisi. Kaiken lisäksi en luovu mistään.

Kun menet ostamaan uutta telkkaria tulee vastaasi kysymyksiä resoluutioista, tuumakoosta, teräväpiirrosta, HD-Ready, Full HD ynnä muuta sellaista. Kauppaan mennessäsi luulit tietäväsi mitä olet ostamassa, mutta tullessasi laatikon kanssa ulos et tiedä mitä ostit ja maksoitko liikaa.

Yleinen harhaluulo on erityisesti se, että kun kannat sen täysteräväpiirtotelkkarin kaupasta kotiin, niin kaikki materiaali näyttää yhtäkkiä maagisesti paremmalta kuin ennen. Tästä moni alahuuli alkaakin väpättämään kun tuntee tulleensa huijatuksi tai on kuvitellut liikoja, kun kuva onkin kamalan näköistä.

Nyt teen kerralla ja kansantajuisesti selväksi mitä tulee huomioida kun taulutelkkaria ostaa ja millä on merkitystä telkkaria valitessa, ettei myyjä vie sinua kuin pässiä narussa ja toisaalta siksi, että et osta vääränlaista vehjettä väärään käyttöön.

Kun teknologia siirtyi kuvaputkitelkkareista LCD ja Plasmatelkkareihin, lisääntyi sekaannus ja termit eksponentiaalisesti. Vanhat totuudet eivät enää pidä paikkaansa, eikä näissä televisioissa välttämättä ”paremmat” speksit ole se paras vastaus.

Käsitehelvetti

Päästäksemme artikkelissa jonkinlaiseen ymmärrettävyyden tasoon, on minun kerrottava hieman TV-laitteiden historiasta, näyttötekniikasta ja mitä eri käsitteet, joita kaupassa kuulet oikein tarkoittavat. Olit ostamassa mitä tahansa telkkaria, niin ainakin seuraavat käsitteet sinulle tarjoillaan välittömästi: LCD, Plasma, 720p, 1080i ja 1080p. Sopassa on mukana häiritsemässä vielä termit HD Ready ja Full HD. Entäpä paljon hehkutetut LED-näytöt?

Että voisin opastaa sinua hermoja ja rahaa säästävässä telkkarivalinnassa, on hyvä tietää mitä nämä termit pitävät sisällään. Samalla avautuu uusi markkinointihölynpölyn maailma.

720 = Tarkoittaa ruudun pystysuuntaisen resoluution juovamäärää. Tällaisessa TV:ssä siis on 720 horisontaalista skannausjuovaa ruudun alareunasta yläreunaan. Tällaisen näytön kokonaisresoluutio on 1280 * 720. Yksinkertaistettuna voidaan sanoa, että suurempiresoluutioinen näyttö pystyy näyttämään enemmän informaatiota samalla kuva-alalla kuin pienempiresoluutioinen.

1080 = Tarkoittaa myös ruudun pystysuuntaisen resoluution juovamäärää. Tällaisessa TV:ssä siis on 1080 horisontaalista skannausjuovaa ruudun alareunasta yläreunaan. Tällaisen näytön kokonaisresoluutio on 1920 * 1080, joten se on resoluutioltaan suurempi kuin edellinen esimerkki ja täten pystyy käsittelemään samalla pinta-alalla enemmän kuvainformaatiota kuin 720 resoluutioinen.

Kuvaputkitelevision tarkkuus? = Että ylemmät termit 720 ja 1080 tulevat helpommin ymmärretyksi, on tietenkin tiedettävä mihin ollaan vertaamassa. Kuvaputkitelevisiossa ei voida varsinaisesti puhua reoluutiosta käytetyn teknologian erilaisuudesta johtuen, kuva kun ei koskaan näissä telkkareissa koostu pikseleistä. Jonkinlaista vertausta voidaan kuitenkin tehdä.

Suomessa on käytössä PAL-järjestelmä, jossa televisiokuvassa on 625 juovaa. Näistä näkyvissä on 576 kappaletta. Jäljelle jääviä näkymättömiä juovia käytetään välittämään teksti-tv:n sivuja sekä testisignaaleja. Näkyvien juovien määrä eli 576 on televisiokuvan pystysuuntainen tarkkuus.

Jos siis vertaamme tätä esimerkiksi 1080 teräväpiirtotelevisioon, on ero melkoinen. Tästä syystä myös tarkimmilla telkkareilla on melkoisen huono kuvanlaatu digikanavia katsoessa. Lue eteenpäin ja opi.

i & p = Kirjain i tulee sanasta “interlaced“. Se tarkoittaa, että laitteisto skannaa näytön kuvan lomitettuna, eli esimerkiksi 1080i näytössä päivittyy kerralla vain 540 juovaa. Ensimmäisellä otoksella esimerkiksi juovat 1,3,5… ja toisella otoksella 2,4,6… Kirjain p taas tulee sanasta “progressive”, joka tarkoittaa sitä, että laitteisto skannaa kuvan juovat kerralla järjestyksessä, eli 1,2,3,4,5…. kaikki 1080 juovaa kerralla. Tällainen kuva on luonnollisesti laadukkaampi.

24, 30, 50, 60, 120Hz… = Nämä ovat virkistystaajuuksia. Virkistystaajuus tarkoittaa kuvanpäivityksen ripeyttä. 240 kertaa sekunnissa on tällä hetkellä maksimi.

HD Ready =Kun näet tämän merkinnän televisioon lätkäistynä, tarkoittaa se sitä että kyseinen laite kykenee vähintään 720 juovan tarkkuuteen. Tällainen televisio kykenee ottamaan vastaan kaikki teräväpiirtosignaalit 720p, -1080i ja 1080p. Yli 720p resoluutioisen kuvamateriaalin telkkari tosin skaalaa alaspäin laitteiston resoluutiota vastaavaksi, useinmiten 720 resoluutioon. Tällainen televisio on siis kyllä teräväpiirtotelevisio, mutta ei välttämättä ihan se “high-end” malli tarkkuuden suhteeen. Tämä sinänsä ei vielä kerro mitään TV:n tai kuvan laadusta, sillä vasta 50-tuuman näytöistä ylöspäin alkaa tarkkuuseron kuvasta näkemään eri televisioiden välillä. Siitä lisää myöhemmin. HD Ready tarralla varustetun television on standardin mukaan oltava laajakuvamallinen siinä on oltava vähintään analoginen komponenttiliitäntä sekä HDMI-liitäntä.

HD Ready 1080p = Sama kuin edellä, mutta tällainen näyttö kykenee lisäksi varmuudella kaikkein suurimpaan resoluutioon 1920 * 1080 progressiiviskannauksella.

HD TV = on periaatteessa HD Ready laite, mutta siinä on lisäksi digiviritin, joka pystyy purkamaan HD ( 720p ja 1080i) satelliitti-, kaapeli- tai antennilähetyssignaalin. Tällainen laite voi olla itsenäinen digiboksi tai televisioon integroitu viritin. Jos kyseessä on erillinen digiboksi, vaatii se täyden hyödyn saamiseksi keverikseen HD-näyttölaitteen.

HD TV 1080 = oikeastaan sama kuin yllä, mutta esimerkiksi televisioon liitettynä tämä tarra vahvistaa sen, että kyseinen laite kykenee myös näyttämään 1080p signaalin, jos tällainen lähde on saatavilla, kuten Blu-Ray soitin

Full HD 1080 (kultakirjaintarra) = Ainakin SONYn käyttämä lisätarra myymissään näyttölaitteissa, myös joissakin tietokonenäytöissä. Tällä tarralla valmistaja takaa, että kyseisen laitteen resoluutio on 1920 * 1080. Mitään takeita tämä tarra ei yksistään anna siitä, että laite kykenee täyteen 1080p tarkkuuteen, tai että liitännät ovat standardin mukaiset, vaan speksi saattaa ulottua esimerkiksi koskemaan vain 1080i:ta. Sitä varten on yllämainitut tarramerkinnät. Valmistajien omista “Full HD” tarroista pyritään pääsemään eroon selvyyden lisäämiseksi ja virallinen merkintä onkin nykyään HD Ready 1080.

LED TV = Samsungin harhaanjohtava nimitys yrityksen uusimmasta LCD-televisio linjasta. Varsinaista LED-televisiota ei Suomen markkinoilla ole vielä olemassakaan. Kyseessä on uusi vähemmän virtaa kuluttava ja värikylläisemmän elämyksen tuottava taustavalaisutekniikka verrattuna vanhaan fluoresoiviin lamppuihin perustuvaan taustavalaisuun. Kyseessä on kieltämättä innovaatio, mutta hyöty hintaan nähden on kyseenalainen, varsinkin kun huokeammat plasmanäytöt ovat jo pitkään tuottaneet saman värikylläisyyden. Tämä mahtava markkinointi on erittäin helppo sekoittaa OLED-näyttöihin, jotka vasta tekevät tuloaan televisioihin. OLED näytöt ovat aitoja LED-näyttöjä, joissa ei erillistä taustavalaisua tarvita. Suomen markkinoilla näitä luultavasti nähdään vasta joskus… ensimmäisten piti tulla noin tänä vuonna , mutta eipä ole näkynyt. Hinta tulee olemaan muhkea ensimmäiset vuodet, varsinkin kun LED-taustavalaisutekniikkaa käyttävät televisiotkin ovat jo noin 2-3 kertaa kalliimpia kuin suuret plasmatelkkarit.

Historian havinaa

Vielä pari vuotta sitten katselimme kaikki viihdetarjontaamme mukisematta putkitelkkareista (itse katson edelleenkin) analogisella lähetystekniikalla, joiden näyttötarkkuus ei nykyvehkeisiin verrattuna ollut kovin hurja. Näiden lähetysten resoluutio oli 576i, eli 576 juovaa ylhäältä alas lomittain skannattuna 50 kertaa sekunnissa. Todellinen viristystaajuus siis 25Hz.

Kun DVD-laitteistot astuivat kuvaan, tuli leikkiin mukaan uusi termi; progressiivinen skannaus. Tällä ominaisuudella kuva pystytään skannaamaan kerralla juovajärjestyksessä 1,2,3,4,5… Näin päästiin myös saavuttamaan todellinen 50 herzin virkistystaajuus. Tästä syntynyt resoluutio 576p tuotti huomattavasti paremman kuvan.

Nykyiset maanpäälliset digilähetykset toimivat myös 576 juovan tarkkuudella.

DVD:n jälkeen syntyi uusi sukupolvi, teräväpiirtoon kykenevät laitteistot. Ensimmäisenä kehään astui 720p resoluutio, joka paransi kuvan erottelukykyä selvästi näyttölaitteissa. Heti perään tämän kaveriksi syntyi 1080i & p resoluutiot.

Tänä päivänä hiusten harmaantuminen syntyy siitä, että ostajana sinun on hyvin vaikea mennä sanomaan suoralta kädeltä millaisen telkkarin sinun kannattaisi ostaa. Vaikka 1080p on kaikkein paras erottelukyky mitä televisioissa tällä hetkellä on, ei se silti tarkoita, että se on sinulle paras vaihtoehto.

Speksien palvomisesta kannattaa siis pyrkiä eroon ja keskittyä siihen mitä tämä kaikki käytännössä tarkoittaa. Säästät tuhlailuvimmassa helposti sadoista euroista jopa tuhansiin, kun et jahtaa turhia ominaisuuksia.

Miten tämä nivoutuu käytännön hankintoihisi?

Kuten varmaan järkikin sanoo, sellaisen laitteiston hankkiminen on turhaa, jonka kaikista ominaisuuksista ei voi hyötyä. Käydäänpä hieman läpi elämän tosiasioita.

Miksi televisiolähetykset näyttävät uudessa telkkarissa niin kamalalta?

Kun tällä hetkellä katselet tavallisia, “maksuttomia” TV-kanavia, tunkee eetteri näyttöösi kuvaa, joka on resoluutioltaan useinmiten 720 * 576 , eli huomattavasti pienempi kuin mihin vaatimattomimmatkin uudet teräväpiirtotelevisiot kykenevät.

Tunnettu ja ikävä tosiasia tällä pitkällä HD-siirtymäkaudella on se, että suuritarkkuuksisimmilla televisioilla ( 720p ja 1080i & p ) perus-TV-lähetysten kuvanlaatu on selvästi heikompi kuin alemman tarkkuuden näytöillä. Tämä johtuu siitä, että näyttöjen skaalaus toimii lähes aina paremmin kun siitä joudutaan jättämään osia pois kuin silloin jos pikseleitä joudutaan “keksimään” lisää kun kuva sovitetaan näyttöön.

Mitä enemmän laite joutuu keksimään materiaalia saadakseen kuvan suuremmaksi, sen huonommalta kuva näyttää. Karkeasti yleistettynä voidaan sanoa, että 576 resoluution materiaali siis näyttää paremmalta 720p laitteessa, kuin 1080p laitteessa. Pahimmillaan TV-lähetystä teräväpiirtotelkkarista katsoessa kuvaan syntyy epämääräistä pikselimössöä ja värivirheitä tämän ylöspäin skaalatun kuvan vuoksi. Uudemmissa ja Kalliimmissa televisiomalleissa skaalain on jo niin hyvälaatuinen, että yksistään se vähentää merkittävästi kuvassa esiintyvien virheiden määrää. Hinta on kuitenkin monesti karkottava tekijä näissä vehkeissä.

Skaalausvirheet eivät ole kuitenkaan ainoa surun aihe suuritarkkuuksisilla televisioilla TV-lähetyksiä katsoessa. Koska kuvaputki- ja LCD- / Plasmatelevisiot tuottavat kuvan täysin toisistaan poikkeavalla tavalla, tulet todennäköisesti ihmettelemään vielä lisääkin miksi kuva on niin “huono”, varsinkin LCD-televisioilla. Toinen puoli normaalikanavien huonosta kuvanlaadusta on se, että digisignaali sisältää itsessään hieman virheitä, jotka sitten tuovat itsensä tykö TV:si ruudulla. Uudet LCD-televisiot tuottavat niin terävää kuvaa verrattuna vanhaan kuvaputkitelevisioosi, että kaikki pienimmätkin kuvan virheet näyttävät häiritseviltä. Nykytelevisioissa kuvan lähteen laatu ratkaisee yhtä paljon kuin itse televisio. Kuvaputkitelevision kuva on huomattavasti “pehmeämpi”. Tällöin myös pienet virheet lähetyksessä ikäänkuin sulautuvat ympäristöönsä, eivätkä häiritse katsojaa. Jokseenkin sama etu on myös plasmatelkkareissa, jotka toki kuitenkin myös ovat teräväpiirtolaitteita.

HD-Kanavat

Nelonen markkinoi omaa kanavaansa myös HD-versiona. Nelosen HD-kanava ei kuitenkaan ole aitoa teräväpiirtokuvaa, vaan tavallista digi-tv lähetystä, joka on ennen lähetystä skaalataan, eli sovitetaan suurempaan resoluutioon sopivaksi. HD-television omistajille, varsinkin 1080i & p -telkkarin haltijoille tämä tarkoittaa sitä, että ainakin Nelosen kuvanlaatu tällaisessa laitteessa paranee huomattavasti, koska käytettävä lähetyskaista on huomattavasti suurempi ja laitteen itsessään ei tarvitse “keksiä” pikseleitä kuvaan oikean koon saavuttamiseksi.

Vaikka TV-lähetyksiä, esimerkiksi satelliittikanavilla, voi tullakin jo HD:nä, ei lähetysteknisistä syistä pystytä vielä lähettämään tarkempaa kuvaa kuin 1080i, joka tarkoittaa sitä, että lähetys koostuu kahdesta 540p lähetyksestä, jotka laitteisto sitten lomittaa toisiinsa saadakseen 1080i laadun aikaiseksi.

Syy siihen miksi kukaan ei vielä pysty lähettämään täysteräväpiirtokuvaa ( 1080p ) on siinä, että se vaatii liikaa lähetyskaistaa.

Näin ollen 1080p telkkarin hyöty jää kohtuullisen vähäiseksi jo tästäkin syystä. Ainoat laitteet, jotka pystyvät tuottamaan 1080p -kuvaa ovat tietokoneet, Blue-Ray -soittimet, Playstation 3 ja Xbox360. Konsoleista on kuitenkin mainittava sen verran, että suurinta osaa peleistä ei renderöidä täydellä 1920*1080p tarkkuudella, vaan 720p resoluutiolla. Hyöty siis näissäkin vehkeissä jää nimelliseksi.

Telkkarin koko…

Hankittavan television koko ratkaisee osaltaan sitä minkä resoluution TV:lle tarvitset. Alle 50-tuuman telkkareissa on vähän niin ja näin, että pystytkö hyötymään 1080p tarkkuudesta kunnolla.

Ihmissilmä on siitä vekkuli, etttä tietyn tarkkuuden ylityttyä normaalilla katseluetäisyydellä (2,5-4 metriä) se ei pysty kertomaan sinulle kahdesta vierekkäisestä kuvasta kumpi on 720 ja kumpi 1080-resoluutiolla. Eron alat huomaamaan vasta kun näyttökoko on erittäin suuri tai kun olet todella lähellä kuvaa. Blu-Ray tarkkuudesta on siis vaikea nauttia täysin siemauksin, kun sinulla luultavasti ei ole varaa niin suureen televisioon, että alkaisit huomata erottelukyvyn erot.

Tähän ongelmaan tai siunaukseen, riippuen katsantokannasta, on onneksi olemassa kaavioita, joilla voidaan havainnollistaa kuvakoon ja etäisyyden suhteet siihen, miten silmäsi kuvan näkee.

Allaoleva kaavio kertoo sinulle muun muassa sen, että 1080p tarkkuuseroa esimerkiksi 720p kuvaan alat huomata 50″ näytöllä vasta jos istut melkein nenä kiinni ruudussa alle kahden metrin etäisyydellä. 3 metristä eroa ei huomaa ollenkaan. Jos taas kyseessä olisi 40″ näyttö, joutuisit tuijottamaan 1080p kuvaa vähintään 1,5 metrin päästä että huomaisit eron.

Jos sinulla on vaikeuksia uskoa tätä, niin pyydä liikkeessä kokeilla teräväpiirtolähteestä saatua kuvaa (digikuvakin käy) kahdelle ruudulle, toinen 720p ja toinen 1080p vaikka 42-tuuman näytöille. Jos pystyt erottamaan normaalilta TV:n katseluetäisyydeltä (noin 3 metriä) kumpi telkkari on se tarkempi, olet aikamoinen Teräsmies.

Plasma vai LCD?

Tämä on sitten se vihoviimeinen kysymys, jota pähkäilläänkin kaupassa tuntikausia. Tämän artikkelin jälkeen ei luulisi enää hirveästi pähkäiltävää olevan.

Plasma

Plasmatelevisiot tarjoavat edelleenkin paremman ja luonnollisemman kuvan LCD:hen verrattuna, joskin ero on kaventumassa. Varsinkin juuri normitelevisiolähetyksiä katsoessa plasmatelevisiot voittavat LCD-tekniikan kepeästi, koska kuva näissä on hieman pehmeämpi. Näin ollen televisiolähetyksen kuva on koetulta laadultaan parempi, koska kuvan virheet eivät tule niin helposti esille. Plasmanäytöissä kontrastisuhde on LCD-näyttöjä huomattavasti parempi. Musta on todella mustaa. Vasta viimeaikoina LED-taustavalaisun ansiosta on LCD-telkkareissakin päästy lähemmäksi oikeaa mustaa tummanharmaan sijaan, mutta hinta on kova. Plasmanäyttöjen herkullinen värikylläisyys on myös omiaan tuottamaan lisänautintoa elokuvankatseluun.

Plasmatelkkarin kuva myös säilyy kirkkaana jokaisesta katselukulmasta, toisin kuin LCD-näytöillä.

Toisaalta eivät plasmanäytötkään täydellisiä ole. Varsinkin ensimmäisissä plasmatelevisiomalleissa oli ongelmia kuvan “kiinnipalamisen” kanssa. Konsolipelaamisessa ja tietokonekäytössä näytölle jäi usein pitkäksi aikaa staattinen kuva tai kuvan osa. Tällaisissa tapauksissa kuva “paloi helposti kiinni”, eli jäi näkymään taustakuvanomaisena varjona joksikin aikaa, jopa pysyvästi. Nykyään tämä ongelma on tosin jo hallinnassa. Tavallista TV-lähetystä tai DVD- ja Blu-Ray elokuvia katsoessa tämä ongelma ei koskaan tule esiin.

Plasmat myös kuumenevat jonkin verran ja kuluttavat enemmän sähköä kuin LCD-tekniikalla valmistetut. Koska plasmatelevisioissa on kiiltävä näyttöpinnoite, ovat ne myös alttiita heijastuksille.

LCD

LCD-televisiot pääsevät lähes samaan lopputulokseen hieman eri tietä. Tämä on se TV-tyyppi, jota syville kansan riveille eniten nykyään kaupitellaan. LCD:t siis ovat päällisin puolin saman näköisiä kuin plasmatkin, mutta eroja kyllä löytyy.

LCD-telkkareissa on useinmiten mattapintainen näyttö, joka tarkoittaa sitä, että valo ei heijastu kuvasta ja täten television sijoittelu on hieman vapaampaa. Toisaalta televisiota on pakko katsoa mahdollisimman edestä, sillä mitä sivummalle siirryt, sen himmeämmäksi kuva muuttuu. LCD-televisioiden etu on myös, että ne eivät ole ollenkaan alttiita kuvan “kiinnipalamiselle”.

Tämä ei kuitenkaan pelasta, sillä näiden telkkareiden tyyppiongelma ovat “kuolleet pikselit” (tosin harvinainen). Tämä tarkoittaa sitä, että yksi tai useampi kuvapiste ruudulla on sammunut tai palaa vain yhtä ja samaa väriä koko ajan. Jos ongelma on paha, koko näyttö pitää vaihtaa, sillä yksittäisiä kuvapisteitä ei voi korjata.

Tarjonta suurimmissa tarkkuusluokissa, eli 1080p, on jokseenkin suurempaa kuin plasmatelevisioissa. Myös LCD:n hinta 1080p resoluutioissa on useinmiten plasmaa edullisempi samassa kokoluokassa, mutta kuten sanottua, 1080p ei ole aina tavoittelemisen arvoista, vaan riippuu koosta ja käytöstä. Kuitenkin, vaikka LCD:n hinta suuremmissa tarkkuusluokissa ja pienessä tuumakoossa onkin plasmatelkkaria pienempi, muuttuu hintasuhde tuumakoon kasvaessa useinmiten plasman eduksi.

LCD-teknologiakaan ei ole täydellistä, joten tässä muutama miinuspuoli. Tyypillisesti LCD-telkkareissa on:

- pieni kontrastisuhde, eli erotus kirkkaan ja tumman välillä

- huono musta. Tummat alueet ovat usein hyvin tummanharmaita mustan sijaan. Teknologian kehittymisen myötä tämä heikkous paranee ajan myötä.

- huono liikkeenseuranta. Nopeasti liikkuva kuva epäterävöityy ja menee eteenpäin pomppauksittain. Tämä tosin parantuu pikkuhiljaa teknologian edetessä

- vähäinen suurten kokojen tarjonta. Yli 42″ kokoja on kohtuullisen vähän vielä. Plasmoja löytyy enemmän suuremmista kokoluokista.

Kenelle ja mitä?

Nyt olen päässyt saarnassani siihen vaiheeseen, että voin ruveta kertoilemaan kenen kannattaa hankkia ja millainen televisio käyttöönsä. Kuten jo on tullut varmaan selväksi, ei itselle turhista ominaisuuksista kannata maksaa, jos niistä ei hyödy mitään tai jos niistä on itse asiassa jopa haittaa, kuten televisioissa joissakin tapauksissa. Käydäänpä hieman läpi kenelle käy mikin telkkari.

Pertti perusjätkä katsoo lähinnä ”ilmaiskanavia” ja silloin tällöin esimerkiksi DVD tai DivX-elokuvia. Maksu- tai satelliittikanavia Pertillä ei näy, eikä uuden sukupolven konsolia tai Blu-Ray soitintakaan ole tulossa. Vanhanmallinen putkitöllö ei itse asiassa ole ollenkaan typerä vaihtoehto nykyäänkään tällaiselle henkilölle. Putkitelkkarit, vaikka ovatkin isoja, näyttävät normaalin TV-lähetyksen huomattavasti parempilaatuisena kuin teräväpiirtotelevisiot edellä mainituista syistä. Muun muassa itse omistan vielä 32″ laajakuvaputkitelkkarin. Laite soveltuu käyttöömme vielä erinomaisen hyvin.

Mikäli Pertin töllö kuitenkin kosahtaa ja hän joutuu ostamaan uuden telkkarin, olisi hänelle luultavasti paras valinta hyvällä skaalaimella varustettu HD-Ready plasmatelkkari. Näin ollen TV-lähetykset näkyvät kohtuullisen hyvälaatuisina. DVD-elokuvia katsoessa huomaa hän joka tapauksessa selkeää laadun parantumista putkitelkkariin verrattuna. Jos Pertti päätyy uuteen taulutelevisioon, ei hänen kannata ostaa kovin suurta (yli 42″) televisiota, sillä näin hän pystyy myös hieman vähentämään silmille pomppaavia kuvavirheitä. Pertille myös plasmanäyttö on paras ratkaisu, koska näin TV-lähetyksen virheet eivät häiritse samalla tavoin kuin LCD telkkareissa. Väritkin ovat lähes poikkeuksetta eläväisempiä.

Sauli satelliitti harrastaa taivaskanavia ja tilauksessa on muutama satelliitin kautta saatava HD-kanavakin. Muutoin Saulin televisiotottumukset mukailevat Perttiä. Saulille suosittelen laadukasta HD-Ready plasmatelkkaria, koska vaikka satelliittien kautta näkyvät HD-kanavat ovat normaalia lähetystä tarkemmalla resoluutiolla, eivät nämäkään lähetykset silti yllä Full-HD määritelmään (1080p).

Koska Saulikin harrastaa lähinnä televisionkatselua eri lähteistä, hänellekin paras ratkaisu olisi plasmanäytöllinen TV, ellei sitten hanki alle 42″ näyttöä, jolloin LCD:t alkavat olla halvempi ratkaisu.

Henri High-end on elokuvafanaatikko ja kova konsolipelaaja. Löytyy Blu-Ray soitin ja Playstation 3. Henrille, on jo HD Ready 1080 (Full HD 1080p) telkkari asiansa ajava vehje. Tällöinkin tosin lähinnä Blu-Rayn kanssa. Jos Henri asuu kohtuullisen pienessä kämpässä, eikä tilaa ole paljon, on tällöin hänellekin HD Ready (720p) telkkari oikein riittävä, koska pienellä ruudulla hän ei pääse nauttimaan teräväpiirron tuomista eduista. Jos taas Henri asuu isommassa kämpässä, jossa tilaakin riittää ja rahaa pursuaa ovista ja ikkunoista, tulee sellainen yli 50″ Full HD televisio jo kyseeseen.

Koska Henri pelaa runsaasti konsolipelejä, joissa ruudulla on lähes jatkuvalla syötöllä jokin osa kuvasta staattinen, on hänen ratkaisunsa tällöin LCD-tekniikalla valmistettu televisio. Plasmatelevisio ei siksi hänelle sovellu kovin hyvin, että näissä telkkareissa pitkäaikainen staattinen kuva saattaa “palaa” näyttöön kiinni. Uusissa plasmatelkkareissa tämä on ongelma on kuitenkin jo pitkälti eliminoitu.

Loppumietteet

Uusien näyttötekniikoiden syntyvauhti on kiihtynyt sen verran, että välillä on hieman vaikea pysyä perässäkään. Kauppiaat ja valmistajat osaavat hyödyntää tätä hämmennystä erittäin hyvin. Heidän mukaansa Full HD on vastaus kaikkiin ongelmiin (mukaviakin myyjiä toki löytyy, jotka kertovat totuuden). Todellisuushan on kuitenkin se, että kaikkein suurin resoluutio eroaa omiin silmiisi pienemmästä vasta joko erittäin suurella näyttökoolla tai katsomalla kuvaa melkein nenä kiinni ruudussa. Oletko todella halukas maksamaan preemiota tällaisesta?

Kylmä totuus on se, että suurin osa kuluttajista kokisivat huomattavasti pienemmän pettymyksen taulutelkkaria ostaessaan, jos he tyytyisivät HD Ready televisioon ja herraparatkoon vielä plasmanäytöllä. Tällaisella yhdistelmällä suurin osa kuluttajista saisi huomattavasti paremman visuaalisen elämyksen niin tavallisilla televisiolähetyksillä kuin DVD / Blu-Ray elokuvilla, varsinkin kun todennäköisin ostos on kooltaan nykyään 42″ – 47″.

Tällä hetkellä omassa elämässäni on havaittavissa selviä jämähtämisen alkumerkkejä. Niinpä on aika antaa muutosten tuulten puhista elämäni läpi.

Nyt hyvä lukija pääset ihastelemaan omaa suunnitelmaani siitä, miten pääsen omassa elämässäni eteenpäin. Raha on tietenkin suurin yksittäinen tekijä tässä, koska se mahdollistaa tietynlaisen vapauden tässä maailmassa, jos sitä käyttää oikein.

1. Hanki kunnollinen työpaikka

Kaikilla vastavalmistuneilla on hirvittävä paine löytää työpaikka ja päästä oman elämän makuun. Usein tämä osoittautuu kuitenkin erittäin haastavaksi toimenpiteeksi sillä, kuten kaikki tietävät, varsinkin korkeammin koulutettuja valmistuu tarpeeseen nähden liikaa. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että erittäin moni kauppatieteiden maisterikin viettää päiviään kaupan kassalla kassakonetta näpyttelemässä. Jo opintojen alkuvaiheessa on tulevan “ammattilaisen” hyvä ymmärtää, että sitä alakohtaista työkokemustakin on parasta lähteä kartuttamaan saman tien kun koulun penkille istuu, muuten hukka perii valmistumisen jälkeen. Tämä ei ole vitsi.

Itsellekin sen ensimmäisen työpaikan saanti oli todella työn ja tuskan takana, vaikka ansioillani varmasti erotuin joukosta. Ehkä ongelmana oli se, että en osannut tuoda taustojani julki riittävän myyvästi. Toisaalta, työttömyyteni alkuajan hain töitä lähes yksinomaan Jyväskylästä, jossa tuolloin asuin. Parisuhdeasiat vaikuttivat tähän suuresti. Tämä oli virhe, koska Jyväskylän on kansoittanut lähes ilmainen työvoima, yliopisto-opiskelijat. Tästä syystä työpaikkatarjonta on erittäin laihaa varsinkin kaupallisella alalla. Työpaikat Jyväskylässä (kuten muuallakin Suomessa) koostuvat suureksi osaksi myyntityöstä, johon itsekin sitten neljän kuukauden työttömyyden jälkeen päädyin; erään “sijoituspalvelutalon” palkkalistoille “sijoitusasiantuntijaksi”. Tyypillisen työpäiväni kuvauksen voit lukea täältä. Jos joku muuten miettii, niin tällaisella sijoitusasiantuntijalla on peruspalkka noin 1100 €, johon kitsaat provisiot päälle, jos provisioille edes pääsee.

Kyseistä kusetusta jaksoin tasan neljä kuukautta, josta sitten pääsinkin lähes siltä istumalta kahden viikon varoitusajalla nykyiseen työhöni. Tällä hetkellä olen toimihenkilöasemassa kansainvälisessä taloushallinnossa erään maailmanlaajuisen konsernin palkkalistoilla. Työ on kohtuullisen leppoisaa, joskin tarkkuutta vaativaa. Liika rutiini saa kuitenkin aivoni kuivumaan, joten haku eteenpäin ja toisiin toimiin on päällä.

2. Opintovelat maksuun

Suunnitelmani toinen askel, järkevän työpaikan löytymisen jälkeen, oli päästä opintolainasta helvetin kyytiä eroon. Lainaa oli vuonna 2007 Elokuussa 5500 €, enkä ollut sitä vielä kertaakaan lyhentänyt. Nyt oli sen aika. Vaikka lainaa ei moneen muuhun opiskelijaan verrattuna hirveästi ollut, oli sekin vähän itselleni liikaa, koska se tehokkaasti esti minkään pitempiaikaisen suunnittelun niin kauan kuin se kummitteli taustalla. Korkoja en aikonut tuollaisesta summasta lähteä maksamaan, vaan päätin että siitä on päästävä muutamassa kuukaudessa eroon. Niinpä tämä projekti pyörähti käyntiin.

Olin saanut jo jonkin verran säästettyä kasaan edellisestä paskaduunistanikin (kyllä, alle tuhannen euron nettoluloillakin voi säästää) ja osa varsinaisesta lainasummastakin oli edelleen tililläni. En kuitenkaan voinut ihan vielä sitä maksaa pois, koska se toimi hätärahastonani tähän asti. Vielä oli kuitenkin noin puolet saatava kasaan. Tässä auttoi luonnollisesti uusi työni, johon sisältyi alkuvaiheessa ulkomaankeikkoja työssäoppimista varten. Tämä tietenkin tiesi verotonta lisätuloa päivärahojen merkeissä ihan kivasti.

Aloitin työt uudessa työpaikassa Elokuussa 2007 ja Joulukuuhun mennessä velat oli kokonaisuudessaan maksettu. Oli aika siirtyä suunnitelmani kolmanteen vaiheeseen.

3. Rakenna hätärahasto

Ulkomaankeikkaa riitti yhteensä noin 1,5 kuukautta, joka tarkoitti muutaman tuhannen euron ylimääräistä verotonta tuloa. Kolmasosa näistä tuloista meni velan maksuun ja loput menikin sitten hätärahastoni alkupääomaksi. Hätärahastoni kokoaminen kesti aika tasan vuoden. Laitoin säästöihin budjetoimani rahat kokonaisuudessaan tänne. Mitä lähemmäs pääsin ennaltamääräämääni summa, sitä suuremman osan aloin laittaa palkastani myös sijoituksiin, kuten esimerkiksi passiiviseen Seligsonin Suomi-indeksirahastoon.

Hätärahastoni on nyt niin rakennettu, että kohdalleni saa sattua aikamoinen paskamyrsky ennenkuin tilanteeni muuttuu miksikään useampaan vuoteen, jos ansiosidonnainen päiväraha lasketaan mukaan. Summa on riittävän suuri, että suurella todennäköisyydellä löydän töitä, ennenkuin tästä rahastosta on merkittävästi joutunut kuluttamaan. Työttömyyden sattuessa ammennan siitä varoja ainoastaan silloin kun ansiosidonnainen ei millään riitä.  Nykyisillä säästökeinoillani saisin tosin todennäköisesti jopa ansiosidonnaisestakin säästöön.

En silti asu puumajassa, enkä kulje vanhoissa rääsyissä, kuten joku varmasti nyt kuvittelee.

4. Ala sijoittamaan

Sijoittaminen on avain vaurauteen. Tästä syystä se on luonnollisesti myös Saiturin sydäntä lähellä. Kuten jo edellä tuli mainittua, olen jo aloittanut säästöt indeksirahastoihin.

Myös sijoitusasunto tai useampia sellaisia tulee kansoittamaan sijoituskavalkaadiani. Koska tämä toimenpide vaatii kuitenkin tuhottomasti massia, on tulojeni kasvettava suhteessa nykyiseen aika runsaasti; tai sitten lähden uhkapelaamaan suuren lainan kanssa, mutta se ei kuulu tapoihini. Luultavasti tämän tavoitteen saavuttamiseksi vaaditaan jo omaa yritystoimintaa, joka on tosin mietinnässä koko ajan.

Omaan sijoitussuunitelmaani voi tutustua lähemmin täällä.

Suoraan sanoen tämänhetkinen maailmantalouden tila ja USAn luottokuplan tuleva pahentuminen aiheuttaa lievää epäröintiä sijoituspäätöksissäni. Annan siis juuri tällä hetkellä sijoituksiin liikenevän pottini kasvaa hieman. Kun seuraava kunnon romahdus markkinoilla tulee, ja se tulee, alan kohdistamaan näitä “patoutuneita” varoja aiemmin määritellyn sijoitussuunnitelman mukaisesti. Toki teen pieniä tunnustelusijoituksia pitkin matkaa, koska varsinaisestihan kukaan ei markkinoiden suuntaa pysty ennustamaan. Talouden suunta sinänsä on kuitenkin edelleen alaspäin.

5. Kasvata tuloja

Kovin pitkälle ei sillä pötkitä, että on niin sanottu “kunnollinen työpaikka”, vaan tulojen kasvattamisen eteen ja oman taloudellisen tilanteen parantamiseksi on nähtävä vaivaa tasaisesti. Tämä on onnistuneen toteutuksen alla tietenkin koko ajan, ja nettopalkka onkin noussut vuodesta 2007 – 2011 noin 20 % (bruttopalkka tietysti on noussut paljon enemmän, mutta verotus tekee tepposet). Tähän on päästy puurtamisella ja työn jäljen laadusta tinkimättä, työnantajalle selkeää arvoa tuottaen. Varmasti firmasta toiseen pomppimalla kehitys olisi ollut nopeampaa, mutta aina on syytä miettiä, että saavuttaako hätäilyllä kovin kestäviä ratkaisuja.

Tavoitteena on päästä tulotasolle, joka on yli 3000 €/kk bruttona. Olen tavoitteen suhteen aikataulussa. Tämä tulotaso mahdollistaisi omistusasunnon hankkimisen vakavan harkinnan, mikäli vain tarpeeksi edullinen (remontti) kohde löytyy.

6. Nauti Elämästä

Miksi vaivautua säästämään, jos elämässä ei voi olla kivaa. Asenteeni on, että kaikki tulot eivät suinkaan saa mennä pelkästään säästämiseen. Kituuttamista en missään nimessä harrasta ellei niin ole pakko tehdä.

Vaikka blogin nimi on leikkisästi Saituri, ei nimen arvolataus puhtaasta rahan ihannoinnista rahan vuoksi istu omaan arvomaailmaani. 

Se tulee esille sivustolla ja elämässä siksi niin usein, että raha on se suurin yksittäinen tekijä, joka elämässämme lähes kaiken tekemisen yhteiskunnan jäsenenä määrittää. Sillä voi ostaa tavaroita, palvelua tai aikaa. Jokaisen oma asia tietysti on, että mitä näistä enimmäkseen arvostaa. Itselleni ajan ostaminen on noussut tärkeimmäksi tekijäksi.

Minäkin toki ”tuhlaan”, mutta erona liian moniin muihin on se, että olen jo ennalta määritellyt rajat rahamäärälle, jonka voin siihen käyttää. Oma asiansa on sitten se, että joidenkin mielestä nämä tuhlaamiseen varatut summat ovat kansan pääosaan verrattuna pieniä.

Ulkomaanmatkat eivät ole poissuljettuja, syön hyvin ja viini on tuttu vieras ruokapöydässä. Käyn työkavereiden kanssa silloin tällöin ajamassa Kartingia ja muutenkin viihdytämme itseämme moninaisin keinoin. Mielestäni teen paljon asioita, mutta onhan se myönnettävä, että olen myös tottunut olemaan itsekseni, lueskelemaan ja rentoutumaan. En kaipaa menoa ja meininkiä joka hetkeen.

Elintaso riippuu lopuksi pitkälle siitä miten asioita elämässäsi hommaat ja mitä niistä maksat. Tietysti tärkein kysymys aina hankintojen yhteydessä on se, että tarvitseeko asiaa alunperinkään.

Vinkkejäni ja järkevän säästämisen tietä opetellessa huomaa miten mistään ei oikeasti tarvitse luopua kun vain opettelee ajattelemaan ja toimii järjestelmällisesti ja loogisesti tavoitteiden eteen.

Onni oli myötä tällä kertaa. Taloyhtiöömme asennettiin Soneran valokaapeliyhteys. Tämä tarkoittaa täysin pätkimätöntä yhteyttä (näennäisesti) halpaan hintaan. Myös nopeudet ovat omaa luokkaansa. Kaikille talomme asukkaille on tarjolla 1 megan liittymä “ilmaiseksi”. 10 megan liittymä on 9,90 euroa kuukaudessa tällä hetkellä. Lisääkin nopeutta on tarjolla, jos joku sillä jotain tekee. Voitte siis huomata, että säästöä tulee tällaisesta nykymaailman välttämättömyydestä varsin roimasti.

Ainakin teoriassa siis säästöä tulee noin 324 euroa vuodessa. Elisan liittymän kuukausimaksu oli 27 euroa.

Olisin halunnut jo aiemmin päästä eroon tästä Elisan rahasyöpöstä, mutta koska liittymä oli otettu tarjouskampanjasta, oli se 12 kk määräaikainen. Tässä vaiheessa on annettava suuri kiitos Elisan asiakaspalvelijalle, joka lupsakalla savolaismurteella osoitti inhimillisyyttä ja laittoi sopimuksen päättymään saman tien vaikka ehtojen mukaisesti olisi minun kuulunut maksaa vielä Heinäkuukin… en oikein tiennyt mitä sanoa, koska reiluun meininkiin pörssiyhtiöiden asiakaspalvelussa törmää erittäin harvoin. Päädyin kuitenkin toivottamaan loistavaa kesää tälle henkilölle.

Säästinkö sitten kuitenkaan

Vaikka kyseessä ei sinänsä suuri kulunki ole, tekee se aikaa myöten kuitenkin paljon, ja sainpahan taas virtaviivaistettua lisää kulujani… tai niin ainakin hetken hekumoitsin, kunnes muistin vuoden alussa tapahtuneen vuokrankorotuksen.

Vuokranantajamme (WH-Asunnot) korotti asunnon vuokraa 550:stä eurosta 630:een euroon, joka on noin 14,5 % korotus. Asumiskulut siis nousivat ruhtinaallisesti kertarysäyksellä. Jos asiaa ajattelee tältä kantilta, ei oikeaa säästöä siinä mielessä syntynyt, vaan vuokra korottui suhteessa asumisen palveluihin prosentuaalisesti vain hieman vähemmän (korotus tällä laskukaavalla on pyöristettynä 10 %) . Selvästi yhteyden hinta on leivottu mukaan vuokraan, mutta vuokrankorotuksen suuruuden perusteella yhteyden hinta on varsin suolainen.

Ei ehkä kuitenkaan pitäisi valittaa, koska asunto on kohtuullisen kokoinen, 73,5 neliötä ja remontoitu. Tällaisesta asunnosta jopa Hervannassa on nykyvuokrakin edelleen kohtuullinen, jos vertaa Tampereen muuhun hintatasoon. Toisaalta asuinympäristö on erittäin kansainvälinen, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Meininki on myös välillä sen mukainen.

Erittäin oleellinen kysymys tänä päivänä on se miten käy oman talouden jos nyt jään työttömäksi. Se on pelottava ajatus, mutta tapahtumaan voi ja pitää varautua kaiken varalta yllätyksien välttämiseksi oli taloustilanne mikä tahansa.

Nykypäivänä yksikään työpaikka ei ole varma, vaan sinut voidaan potkia pois varsin heppoisin perustein vain “kaiken varalta”. Vaikka kuvittelet työsi olevan “vakituinen”, sellaista työsuhdetta ei kuitenkaan yksityinen sektori tunne, vaan työnantaja voi potkia sinut kohtuullisen helposti pellolle. Olet siis ainoastaan “toistaiseksi” töissä määräaikaisen sijaan.

Mitkä siis ovat ne konkreettiset toimenpiteet, joilla voit varmistaa ettet ole kovin helvetillisessä kusessa, kun kengänkuva ilmestyy omaan persaukseesi? Ei kuitenkaan kannata ryhtyä luulosairaaksi oman tilanteen suhteen tai ryhtyä liikaa huolehtimaan. Ainoa mitä kannattaa tehdä on varautua riskin toteutumiseen riittävissä määrin ja elää jalat maassa. Usko pois, näin suuri osa huolista helpottaa, kun tiedät että selviydyt vaikka kävisi kuinka.

Konkreettiset toimenpiteet

1. Päivitä Ansioluettelosi. Tämä kannattaa tehdä muutenkin, vaikka et potku-uhan alla olisikaan. Ansioluettelo on hyvä pitää päivitettynä, sillä saattaahan olla että odottamaton työtilaisuus tulee eteesi, jolloin on jo vähän myöhäistä lähteä väsäilemään juosten kustuja hakemuksia ja ansioluetteloita. Jos viimeksi päivitit ansioluettelosi kun hait nykyistä työtäsi, tarvitsee se poikkeuksetta rutkasti muutoksia. Olet saanut paljon lisää kokemusta ja ollut mukana monessa. Lisää nämä mukaan. Myös juuri työuransa aloittaneen on syytä pitää huoli siitä, että tiedot ovat ajan tasalla.

Millä myyt itsesi uudelle työnantajalle? Yksi tärkeä syy pitää ansioluettelo ajan tasalla on se, että näin pystyt välittömästi aloittamaan tehokkaasti uuden työn etsinnän sen sijaan, että alkaisit päivitysprosessin vasta kun sinut on potkittu pellolle. Säästät näin potentiaalisesti kuukausien palkan ja aikaa. Pystyt keskittymään olennaiseen.

Tässä muutama vinkki onnistuneen CV:n rakentamiseen:

- Hyvä CV auttaa työnhaussa

- 10 virhettä, joita ei ansioluetteloon saa päästää (sivu englanniksi)

Muista erottua joukosta! Ansioluettelon ei tarvitse olla nimensä mukainen lista suoritteista ja titteleistä, vaan siitä voi tehdä myös kiinnostavan. Amazon.com sivustolta löydät runsaasti halpoja, mutta syväluotaavia kirjoja ansioluettelon rakentamisesta ja työnhausta yleensä.

2. Rakenna hätärahasto itsellesi. Tämä on yksi tärkeimmistä askelista mitä voit tehdä. Säästit tällä hetkellä tai et, on tämä elintärkeää selviytymisesi kannalta. Yleinen suositus on, että keräät varantoja itsellesi noin puolen vuoden kuluja vastaavan summan. Tämä tulee olla rahaa johon et koske muuten kuin nimenomaan tällaisessa tapauksessa (tai muussa vastaavassa yllättävässä hätätapauksessa).

Kun mietit asiaa työttömyyden näkökulmasta on erityisesti syytä ottaa huomioon, että ansiosidonnainen tai muut korvaukset eivät todellakaan ala soljumaan tilillesi samalta istumalta kun potkut olet saanut. Hakemustesi käsittelyyn voi mennä viikkoja, epäonnisimmilla kuukausia. Ilman vararahastoa olet todellisessa ahdingossa. Hätärahastoa kartuttaessasi on syytä muistaa, että summa jonka säästät on täysin subjektiivinen, johon vaikuttavat asiat kuten perheen suuruus, asuntolaina, auto, kulutustottumukset yms. Muista, että työttömyyskorvauksen veroprosentti on 20 %, kun laskelmiasi teet.

Älä koskaan unohda, että olet loppupeleissä aina itse vastuussa itsestäsi ja toimeentulostasi.

Itselläni esimerkiksi on koossa sen verran säästöjä, että ansiosidonnainen mukaan lukien tulisin todennäköisesti toimeen jopa 2 vuotta ilman varsinaisia palkkatuloja ilman että minun tarvitsisi alentaa elintasoani millään lailla. En kuitenkaan ota laskuihini mukaan valtion korvauksia, koska en yksinkertaisesti luota rakkaan kotimaamme kykyyn toimia nykymaailmassa turvaverkkona. Mikäli jonkinasteisia korvauksia tulee, ne ovat plussaa, eivät itsestäänselvyys (vaikka verotuksemme kovuuden vuoksi näin pitäisi kuitenkin olla). Ilman työttömyyskorvausta mukaanlaskettuna, riittää hätävarallisuuteni noin 1 vuoden elämiseen. Tämän pitäisi antaa tarpeeksi aikaa etsiä jonkinlainen säännöllinen toimeentulo.

3. Minimoi kulusi. On sanomattakin selvää, että tällaisena aikana huvikseen kuluttaminen on aika riskaapelia touhua (on se sitä kyllä muulloinkin). Kulujen vähennys kannattaa koska:

- Alat säästää rahaa hätärahastoasi varten

- Olet jo valmiiksi karsinut liian läskin kulupuolestasi. Kun olet jo etukäteen totutellut elämään vähemmällä luksuksella ja tyydyt siihen mitä sinulla jo on, ei pudotus ole niin kova kuin täysin paljaaltaan työttömäksi joutuessa.

Irtisanoudu naurettavan kalliista kuntosalijäsenyydestä. Kuntosalijäsenyydet ovat tunnetusti kalliita ja vaikeita irtautua. Et todellakaan halua maksella kuntosalimaksuja, jos jäät työttömäksi. Heiltä ei armoa tipu. Tällä säästät ainakin 50 € kuukaudessa. Itse irtisanouduin kuntosalin jäsenyydestä noin vuosi sitten.

Kilpailuta aivan kaikki sopimuksesi, kuten sähkö-, vakuutus-, puhelin-, internet-liittymät ja muut sellaiset. Kilpailutus onnistuu muun muassa “Kilpailuttaja” -sivustolla.

Tarvitsetko autoa aivan välttämättä (Koskee lähinnä kaupunkiasujia)? Auto vie järkyttävän loven pussistasi läpi vuoden ja aiheuttaa varattomalle työttömälle runsaasti harmaita hiuksia. Onko auto siis totaalisen välttämätön selviytymisesi kannalta? Itse en edelleenkään autoa omista. Itse asiassa hankin muutama viikko sitten pyörän, jolla on hyvä harrastaa hyötyliikuntaa, kun ajelen täältä Hervannasta Tampereen keskustaan töihin. Tästä syystä en hanki autoa kuin vasta jos toimeentuloni sitä erityisesti vaatii.

Pienistä puroista kasvaa iso virta. Ehkä tärkeimmässä osassa on työttömyysajan taistelussasi ne pikkukulut, joita ei tule huomattua. Kannattaa pitää edes yksinkertaista kirjaa siitä millaiseen schaibaan rahaa päivittäin törsää. Yllätyt miten paljon säästät.

Irtisanomispaketti

Mikäli työpaikassasi on meneillään YT-neuvottelut ja työnantajasi tarjoaa sinulle irtisanomispakettia, eli tiettyä työssäoloaikaa vastaavan rahasumman siinä toivossa että lähdet yrityksestä vapaaehtoisesti, on hyvä tietää pari asiaa.

Koska irtisanomispaketin ottaja sanoutuu itse irti työsuhteesta, eli häntä ei irtisanota, tulee paketin ottajille ensin kolmen kuukauden karenssi ja karenssia pidentää saadun paketin arvo sekä mahdollinen lomakorvaus joka jaetaan kuukausipalkan kokoisiksi. Näin olet saattanut itsesi tilaan, jossa olet erittäin pitkän aikaa kokonaan ilman tukia ja korvauksia, ellet löydä uutta työtä.

Tässä tapauksessa sossu olisi ainoa avunlähde, mutta sossussakin toimeentulotukea haettaessa eropaketista saadut rahat lasketaan tuloksi. Koska silloin lasketaan tulot toimeentulotukinormien mukaisesti, ei myöskään sossusta saa rahaa pitkään aikaan.

Toinen ääripää taas veisaa, että “en minä pysty säästämään, kun ansaitsen niin vähän“. Näitä lauseita pidemmälle ei tunnu ajatuksenjuoksu kulkevan. Säästäminen on kuitenkin todellisuudessa kaikkea muuta kuin tylsää.

Kansa tuntuu silti olevan jakautunut erilaisiin ryhmittymiin säästämisen suhteen, jossa kaikissa niissä keksitään tekosyitä sille miksi säästäminen ei ole mahdollista juur nyt. Näitä tekosyitä viljelevät niin pienituloiset kuin hyvätuloisetkin.

Hyvätuloisten säästäminen ja heidän tekosyynsä

“Miten sinä pystyt säästämään niin paljon palkastasi, vaikka ansaitset vähemmän kuin minä?“, kuuluu kysymys usein. Tämä kysyjä on poikkeuksetta yliopiston käynyt – erittäin hyvin toimeentuleva henkilö – joka on silti PA ja kulkee elämän polkuja kädestä suuhun.

Tähän ryhmään kuuluva henkilö ei ole oikein koskaan pysähtynyt miettimään millaiseen huttuun ne tulot oikein hukkuvat; hän ei kilpailuta mitään, ostaa aina kalleinta ja uusimmat lelut on tietenkin oltava. Hän elää pelkän tunteenpalon voimalla, vaikka nimenomaan tunteet on oman talouden hoitamisessa jätettävä jäähypenkille ja rauhoituttava katsomaan missä oikein mennään.

Se missä ihmisillä menee kuvitelmat säästämisen suhteen metsään on, että se tarkoittaisi elämän kurjistamista ja kituuttamista. Säästäminen ja järkevä kuluttaminen nimenomaan ei tarkoita kituuttamista, vaan rahan ja ajan tehokasta käyttöä; saat enemmän vähemmällä. Tämän luulisi olevan hyvä juttu?

Pienituloisten säästäminen ja heidän tekosyynsä

Ylempänä puhuin karrikoidusti vastuuttomasti tuhlailevasta maisterisihmisestä. Säästäminen koskettaa kuitenkin myös pienituloisia, ehkä jopa enemmän, koska pelivaraa on vähemmän.

Pienituloisilta henkilöiltä (joita lähipiirissäni on paljon), kuulen jatkuvalla syötöllä, että heillä ei ole varaa säästää. Tämä on kuitenkin suoraan sanoen höpönhöpöä, voin nimittäin todistaa asian.

Neuvojeni ja säästöohjelmani avulla eräskin lähipiiriini kuuluva avarakatseinen (pienituloinen = alle 1000 €/kk netto) onnistui noin 1,5 vuodessa säästämään itselleen 2000 € puskurirahaston, joka on niillä tuloilla suuri summa. Häntä eivät enää pikkujutut vaivaa ja elämää pystyy suunnittelemaan hieman pidemmällekin. Tämä tuttuni noudattaa edelleen hänelle yhdessä suunniteltua ohjelmaa ja saa kuukaudessa tasaisesti 200 €/kk säästöön; nettopalkkakin on tosin noussut 1100 euroon kuukaudessa.

Elämänlaatua ohjelma ei huonontanut, päinvastoin, moni murheenaihe hälveni. Järkevöitimme vain rankalla kädellä kuluja ja mietimme mihin hän pyrkii ja ennen kaikkea miksi.

Miksi säästää?

Siinäpä suurin kysymys onkin. Miksi säästää? Ennenkuin tämä on itselle selvää, on “pakkosäästäminen” kuin dieetti; hetken sitä jaksaa, mutta sitten jälleen repsahdetaan.

Oikein kusessa olevien on helpompi pysyä ruodussa, kun ei ole vaihtoehtoja. Velkakierteeseen hitaasti vajoavien tai muuten vain huolettomasti kuluttavien, oli sitten hyvä- tai pienituloinen, on vaikeampi lähteä tapojaan muuttamaan, koska tuntuvia ongelmia ei vielä ole. Säästäminen ei tunnu niin kauan houkuttelevalta, kun velkarahakin tuntuu ilmaiselta.

Aktiivisen (esim. 50 €/kk säästötilille) säästämisen lisäksi tulen opastan sinua myös passiivisen säästämisen (mistä saan jauhelihaa sikahalvalla tai uusimman AC/DC:n albumin ilmaiseksi tai miten säästän aikaa tietokoneen kanssa) saloihin.

1. Ensisijainen syy miksi aktiivinen säästäminen kannattaa aloittaa tuloluokasta riippumatta, on turva. Kun sinulla on muutaman kuukauden tuloja vastaava summa “hätärahastossasi” tai patjan alla, eivät yllättävät, pakolliset menot kaada maailmaasi saman tien, etkä joudu turvautumaan kalliisiin lainoihin. Yllättäviä menoja tulee AINA.
2. Tuotto ja vaurastuminen tulee hyvänä kakkosena. Suomalaisella palkkatyöllä ja verotusasteella ei miljonääriksi tule kukaan. Sen saa selville helposti, kun lasket paljonko sinulla jää kuussa käteen ja kerrot vastauksen eläkeikään asti. Omaa tilannetta voi merkittävästi helpottaa laittamalla rahansa töihin, sen sijaan että aina vain tekisi töitä rahasta. Näin ollen saat enemmän tuottoa töissä käyttämällesi ajalle. Kyllä, myös pienituloisen kannattaa ottaa yksinkertaiset ja toimivat sijoitusvinkkini vastaan.
3. Tavoitesäästäminen on myös merkittävä aktiivisen säästämisen muoto. Jos himoitse esimerkiksi stereosatsia tai autoa, todennäköisesti joudut laittamaan tavoitetta varten hieman sukanvarteen.

Passiivinen säästäminen on helpoin säästämisen muoto, sillä se ei varsinaisesti vaadi luonteenlujuutta, lähinnä mielenkiintoa hintatasoon. Maailmassa on uskomattoman yksinkertaisia tapoja säästää niin aikaa kuin rahaakin jokapäiväisissä asioissa.

Joka tapauksessa, tervetuloa lukemaan blogiani! Lupaan, että ohjeitani noudattamalla tulet säästämään lyhyessä ajassa tuhansien eurojen edestä selvää rahaa ja saat sen myös poikimaan. Nauttikaa!