Tässä artikkelissa emme keskity ihmettelemään, että miksi kullan hinta ylipäätään on niin korkealla kuin se nykyään on ja että jatkaako se nousuaan, vaan populistisesti teemme katsauksen käytettyjen korujen myyntiin euron kuvat silmissä. Teemme näin siksi, että vanhojen kultakorujen myyminen on suurimmalle osalle suomalaisista käytännössä se ainoa tapa hyötyä kullan hinnan noususta sijoituskullan ollessa maassamme vielä hyvin marginaalinen tekijä.

Suomalaisilla on kaapit pullollaan jos jonkinlaista kissanristiäisistä lahjaksi saatua korua. Monet näistä esineistä ovat tunnearvoltaan niin arvokkaita, että niitä ei rahalla korvata, mutta suurin osuus kaapinpohjiemme täytteistä on sellaista höttöä, että niitä ei tule koskaan päällä pidettyä. Lisäksi kultakoruja vaivaa sama ilmiö kuin kaikkea muutakin esineomaisuuttamme. Sitä kertyy kuin tyhjästä vuosien mittaan. Tämän lajin kerääntymisestä tuskin kukaan kovin harmissaan on. Mutta mikä neuvoksi, kun viimein haluaisi muutamasta esineestä eroon päästä? No korun kaupittelu jälkimarkkinoilla tai raaka-aineena.

Tietysti, jos olet sillä näkemyksellä varustettu tämän päivän taloustilanteen suhteen, että nykyinen rahajärjestelmä on kaatumisen partaalla ja keskuspankkien painokonebaletti luo pitkässä juoksussa loppumattoman inflaatiokierteen, saattaa artikkeli olla sinulle vähemmän kiinnostava.

Positiivisemmalla talousnäkemyksella varustetut jatkakoot lukemista.

Kullan postiostajat

Mitä korkeammalle kullan hinta on noussut, sitä enemmän alan toimijoita on Suomeenkin rantautunut. Lähinnä kyseessä ovat kultaa etäkauppana ostavat ja netissä toimintaansa ylläpitävät yritykset, toiset hyvinkin hyvämaineisia ja luotettavia, toiset sitten taas vähän epämääräisen oloisia pikkupuljuja hienolla kulissilla.

Muutamista alan toimijoista netissä liikkuukin vähemmän mairittelevia juttuja, mutta tähän juttuun olen listannut vain alan suurempia ja hyvämaineisempia toimijoita.

Myy kultaa* näin:

- Huuto.net - kaupittelijan paratiisi. Aikoinaan ripille jouduttuani minut tietysti sukulaisten toimesta lahjottiin varsin avokätisesti. Lahjonta oli jopa niin avokätistä, että rippiristejäkin tuli kaksi. Koska tietenkään en alkanut moisia vekottimia pitämään kaulassani useampaa kerrallaan, laitoin ylimääräisen myyntiin Huuto.netiin.

Teko oli kannattava, sillä eräs rippilahjaa itse etsivä henkilö sai ristin sopuhintaan, mutta yllätyksekseni edelleen lähes kultakaupan vähittäishinnalla.

Näin ollen, mikäli sinulla on uutta vastaavassa kunnossa olevia, naarmuttomia ja kaiverruksettomia koruja laatikon pohjalla, on Huuto.net hyvin varteenotettava ensimmäinen kauppapaikka näille esineille, sillä siellä ostajat vertaavat korun arvoa kultakaupan hintaan, sen sijaan että tutkailisivat karaatteja ja grammamääriä. Ja mikä ettei, sillä siihen käyttöönhän ne heilläkin menevät.

Kokemukseni mukaan parhaat hinnat siis saa henkilöiden välisessä kaupassa. Mikäli kuitenkaan ei jaksa aikaa uhrata kaupankäyntitekniikoidensa hiomiseen, on toiseksi paras vaihtoehto kaupitella kultakorunsa niitä ostaville yrityksille. Ostohinta on toki pienempi, sillä heitä ei kiinnosta tunnearvo tai tuotteen taiteelliset ansiot. Vain puhtaan kullan grammamäärä esineessä kiinnostaa.

- K. A. Rasmussen – Norjalainen, pitkän linjan kultakauppias. Rasmussenin ydinbisnes on myydä kultaa teollisuuden, koruvalmistajien ja hammaslääketeollisuuden käyttöön. Samalla Rasmussen kuitenkin myös ostaa romukultaa sulatukseen ja näin ollen raaka-aineeksi suoraan kuluttajiltakin. Useissa karaattiluokissa Rasmussen sijoittuu erittäin hyvin ostohintatarjouksineen.

- Kultapiste.fi* (Kulta365 oy) on osa pohjoismaalaista – myös Ruotsissa ja Norjassa toimivaa – Guldbrev AB,  kulta-alan yritysketjua, joka keskittyy ostamaan kultaa kuluttajilta postitse, sulattamaan sen ja myymään eteenpäin teollisuuden tarpeisiin. Suomessa Kultapiste tekee vielä tuloaan, mutta Ruotsissa ja Norjassa yritys on jo varsin vakiintunut ja hyvämaineinen toimija. Varsinaista fyysistä asioimistoimistoa Kultapisteellä ei tietääkseni ole.

Kultapiste.fi:n tämänhetkinen ostokampanja 24 karaatin kullalle päihittää muut markkinan toimijat 40 euron grammahinnallaan. Tätä kirjoittaessani kampanja on edelleen voimissaan.

- Tavex.fi on alunperin Eestiläinen toimija. Tavex on Suomalaisten kultaharrastajien keskuudessa hyvin tunnettu ja hyvämaineinen toimija, josta itsellänikin on kokemuksia. Tavex keskittyy lähinnä käteisvaluuttojen vaihtoon sekä arvometallien myymiseen & ostamiseen. Yritys on myös viimeaikaisen trendin mukaisesti alkanut ostamaan romukultaa kuluttajilta. Tavex myy muun muassa sijoituskultaa kansainvälisestikin varsin reiluun hintaan, eivätkä kullan ostohinnatkaan kalpene muiden rinnalla. Tavexilla on myös kaksi fyysistä toimipistetta Helsingissä.

Kultakorujaan voi toki myös kaupitella suoraan kultakauppoihin, mutta niissä saatava hinta ei useinkaan ole kovin hyvässä kurssissa luotettavaan, kuluiltaan kevyempään postiostajaan verrattuna.

Paras hinta?

Eri toimijoiden välillä on vaikea lähteä erottelemaan kuka parhaan hinnan lopulta tarjoaa, sillä pistesijoitukset vaihtelevat ostajien kesken railakkaasti ostettavan kullan pitoisuudesta riippuen.

Toinen taho tarjoaa hyvän hinnan 14 karaatin tavarasta, mutta samalla huonoimman hinnan esimerkiksi 22 karaatin kullasta. Samalla toinen voi tarjota parhaan hinnan 24 karaatin tavarasta, kun samaan aikaan 18 karaatin ostohinta on markkinoiden alin.

Ostohintojen vertailu on siis kultaa myydessäsi erityisen kannatettavaa, vaikka houkutus onkin suuri laittaa kaikki korut samaan kirjekuoreen pitoisuudesta välittämättä. Samalla painotan kuitenkin, että pelkkää ostohintaa ei pidä tuijottaa, vaan myös ostavan tahon luotettavuutta ja tunnettuutta markkinoilla, jolloin riski menetyksistä vähenee huomattavasti.

Miten postitus käytännössä tapahtuu?

Jokainen yllämainittu yritys toimii romukullan, eli kuluttajien käytettyjen korujen ostossaan samalla tavalla.

Asiakas tilaa joko yrityksen nettilomakkeen kautta ( tai pyytää puhelimella / sähköpostilla ) vakuutetun kirjekuoren yritykseltä, jolla korut voi toimittaa ostajalle. Kirjekuori on vakuutettu 500 euroon asti, joten sen suuremman arvon omaavia lähetyksiä ei kannata tehdä.

Kirjekuoren mukana toimitetaan omat maksutiedot, jota varten kuoressa yleensä on lomake, ja mikäli ei mitään kummallista tapahdu, ovat rahat tilillä viikon sisällä.

Onko sinulla kokemuksia omien korujesi tai muun kullan myynnistä?

*Tämä artkkeli on osittain advertoriaali.

Liity mukaan aiheen foorumikeskusteluun

Jouduimme elämään erittäin vaatimattomasti tuosta ajasta johtuen, koska kuuluimme niihin vainottuihin 90-luvun yrittäjäperheisiin. Kaikki meni, ja hetken aikaa jäljellä oli häpeä, tuttavien menetys ja syvät vaikeudet. Ei minulla niinkään, koska olin tapahtuman alkuaikoina varhaisteini-iän kynnyksellä. Yläasteella sosiaalisen statuksemme murentuminen toki alkoi tuntua varsin kovallakin otteella, mutta vanhemmillani vasta raskasta olikin.

Tarpeettoman konkurssimme iskiessä olin vielä ala-asteella, joten en vielä oikein ymmärtänyt mistä oli kyse. Vasta myöhemmällä iällä olen ymmärtänyt mitä tapahtui, miten ja miksi.

Teinivuosina oli hieman vaikeaa kuulua perheeseen, jonka koko kunta tunsi ja tiesi siksi yrittäjäperheeksi jolla meni muka “kovaa”, ja joka myöhemmin kaatui naamalleen laman mukana.

Tunsin jopa jonkinlaista häpeää siitä hyvästä, että ihmiset katsoivat meitä joka paikassa nenän vartta pitkin ja kohtelivat vanhempiani kuin he eivät olisi ihmisiäkään. Heidän entiset ystävänsä eivät enää kyläilleet ja vanhempani periaatteessa eristettiin vain toistensa seuraan. Heistä tuli – hieman liioitellen – sosiaalisia hylkiöitä, joiden kanssa ei ollut hyvä olla enää todellisissa väleissä. He eivät tehneet enää vaikutusta ulkoisilla puitteillaan, eikä heistä ollut hyötyä.

Kateus ja sitä seurannut vahingoilo oli valtavaa, sillä kieltämättä putosimme varsin korkealta. Tältä pohjalta ihmiset olivat julmia ja he osasivat mässäillä asialla kunnolla vanhemmilleni – osaavat välillä vieläkin – onneksi. Vaikka kamalaa olikin, niin asialla on positiivinenkin puolensa.

Kaikesta huolimatta itse henkilökohtaisesti olen jollakin tavalla myös kiitollinen ylläkuvatuille ihmisille, sillä heidän kauttaan olen erittäin tehokkaasti oppinut miten pikkusieluisia ja pinnallisia hyvin suuri osa ihmisistä tosipaikan tullen ovat.

Ilmiö, joka perhettämme kohtasi on mielenkiintoinen siksi, että eiväthän vanhempani ihmisinä muuttuneet miksikään. Samat naamat ja samat jutut kuin ennenkin. Ainakaan kotona ei meno juuri muuttunut. Iskä vain oli tavallista enemmän kotona, kinkku leivän päällä laitettiin puoliksi ja ulkomaanmatkat jäivät seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi toisten ajanvietteeksi.

Oma, pinnallinen analyysini on, että nämä entiset tuttavat eivät olleet kiinnostuneet vanhemmistani todellisina ystävinä, vaan henkilöinä joiden kanssa sai vertailla omia munanjatkeitaan ja jotka pönkittivät omaa sosiaalista asemaa. Tietysti suuri osuus oli varmasti myös sillä, että tapahtuneen onnettomuuden myötä, oli sen kohtaaminen ulkopuolisille epämukavaa.

Niin kauan kuin pihassa oli hieno auto ja lääniä millä kävellä, oli ihminen. Etelä-Pohjanmaan maaseudulla tämä mentaliteetti on aina ollut vahva ja on vieläkin.

Niin mitä sitten?

Kun pääsee näin konkreettisesti kurkistamaan ihmisten sisimpään, saa kertaheitolla hyvän kuvan siitä, miten oma arvomaailma kannattaa rakentaa. Tällaisten kokemusten kautta se rakentuu muutenkin automaattisesti toiseen suuntaan. Vaikka ulkoisilla puitteilla on toki oma merkityksensä, ei ihmistä itsessään tule arvotettua lähtökohtaisesti niiden kautta.

Olen oppinut pienestä pitäen tyytymään aika vähään ja näkemään yhteiskunnan mädännäisyyden ja valheellisen arvomaailman läpi. Tämä on tietysti pelkästään positiivista. Jääpähän kaikenlainen höpönhöpö omaan arvoonsa.

Koetut asiat opettivat käytännön tasolla sen, miksi naapurikateus on yksi suurimmista idiotismin muodoista ja sen miksi on totaalisen turhaa pyrkiä tekemään vaikutusta muihin materian kautta. Kummastakaan kun ei lopussa ole minkäänlaista hyötyä muille kuin kauppiaille ja pankin sedälle. Lopputuloksena tuosta loppumattomasta suosta on vain stressiä ja pahaa mieltä molemmille osapuolille.

Ainoat ihmiset, joiden mielipiteistä tulisi koskaan välittää, ovat ihmiset, joita jostakin syystä arvostat aidosti ja jotka myös selkeästi arvostavat sinua ihmisenä. Useimmilla tämä tarkoittaa vain lähipiiriä, kuten parhaimpia ystäviä ja omaa perhettä.

Ympäristösi ohjaa herkästi ostoksiasi

Kun et nakkaa paskaakaan sellaisten ihmisten mielipiteistä, joilla ei elämässäsi todellista vaikutusta ole, helpottuu koko elinkaari kummasti. Millaisia olisivat hankintasi, jos ainoat ihmiset, jotka niitä pääsevät ihastelemaan ovat sinä itse ja lähipiiri? Olisiko enää tuolloin väliä, millaisen kuvan muut saavat elämäsi tavaroista?

Kovin moni ei heti lähde myöntämään, että omaan ostopäätökseen vaikuttaa usein myös se miltä homma näyttää ulospäin ihmisille, jotka eivät niin olennaisen läheisiä ole. Tosiasia kuitenkin on, että suuri osa meistä tekee näin melkein joka ostoksen myötä. 500 euron älypuhelinta ei osteta pelkästään järkisyillä, kun käyttö on lopuksi kuitenkin tekstiviestittelyä ja soittelua. Urheiluautoja ei osteta pelkästään siksi, että niillä pääsee lujaa, vaikka koko maassa suurin sallittu nopeus on 120km/h. Katumaasturit toisaalta ovat ehkä vielä parempi itsepetoksen esimerkki.

Ajatusleikkinä tämä on mielenkiintoinen, sillä käyttämällä hieman rehellisyyttä itseään kohtaan alkavat monet omatkin aiemmat hankintani näyttämään muulta kuin puhtailta järkiostoksilta.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen – aina

Yksikään ihminen ei tietysti ole saari, eikä tätä ilmiötä saa kokonaan kitkettyä ihmisyydestämme millään, eikä ole tarvekaan, sillä tiettyyn pisteeseen asti ulkoinen olemuksesi toki aina tulee vaikuttamaan siihen miten sinut otetaan ympäristössäsi vastaan.

Jokainen arvostelee muita joko tietoisesti tai tiedostamatta sen mukaan miten henkilö pukeutuu, miten hän puhuu, missä hän asuu ja millä hän ajaa. Kysymys on vain siitä, että miten paljon kukin antaa näiden asioiden vaikuttaa mielipiteeseensä ja valintoihinsa. Se on sosiaalipsykologiaa, jota vastaan ei pidä taistella, mutta sitä on syytä ymmärtää. Oikein toimimalla tietyn ryhmän jäsenenä tietenkin korotat asemaasi ja jopa elintasoasi, mutta ylilyöntejä ei tarvitse harrastaa.

On vissi ero sillä, että toimii rationaalisesti oman tilanteen parantamiseksi kuin että vain järjettömästi yrittää saada hankinnoillaan pelkkää hyväksyntää olemassaololleen. Asiaan voi vaikuttaa karsimalla omasta kulutuskäyttäytymisestään epärelevantit asiat pois.

Vaikka omalla kohdallani olen suurimmissa asioissa luopunut pyrkimyksestä tehdä vaikutusta ympäristöni ihmisiin, ilmiön rippeet ovat silti edelleen hyvissä voimissa. Suuri osa tästä käyttäytymisestä on alitajuista, mutta osittain se on tietenkin myös täysin tietoista. Esimerkiksi ylläni olevat vaatteet ovat yhtä paljon sen mukaan hankittuja miltä ne muiden silmiin näyttävät kuin tietenkin myös omiini; oletan, että näin on useimpien kohdalla. Toisaalta taas en pyri tekemään keneenkään vaikutusta kalliilla autolla tai hienolla asunnolla. Mikäli näistä tekijöistä olisi jotakin konkreettista hyötyä reaaliselle elintasolleni, saattaisin toki harkita asiaa uudestaan, mutta niin kauan kuin tiedossa on lähinnä velkaa… ei kiitos.

Jutun juju on siis siinä, minkä jokainen itseään kunnioittava ihminen jo muutenkin tajuaa. Muiden hyväksynnän hakeminen ulkoisilla puitteilla on aina tie joka johtaa kurjuuteen. Varustelukilpailulla saattaa saada kivoja leluja ja hienot puitteet ympärilleen, mutta mihinkään todelliseen perustuvaa elämänsisältöä tai ystävyyksiä sillä on turhaa odottaa. Ne tulevat kokonaan muista lähteistä.

Rehellisesti sanoen, millaiset hankinnat sinulla ovat olleet osittain tai kokonaan sen pohjalta valittuja, millaisen kuvan ne sinusta ulkopuolisille antavat? Ovatko jotkut hankintasi jopa tarkoituksella tällaisia esimerkiksi ammatin vuoksi? Miksi näin. Kerro oma näkemyksesi! Jokainen näin tekee pakostakin, ollen sosiaalinen eläin, mutta missä asioissa.

Liity mukaan aiheen foorumikeskusteluun

Spotifyn ehdoton vahvuus internet-radioiden rinnalla on, että palvelun avulla on myös nerokkaan helppo löytää itselle aivan uutta musiikkia. Henkilökohtaisesti olen tehnyt sellaisia radion soittolistojen ulkopuolisia hittilöytöjä, että en halua enää luopua Spotifyn käytöstä.

Spotify Free onkin hieno keino päästä sisään tutustumaan tähän loistavaan palveluun. Varsinaista peruskäyttöä ei ole rajoitettu muuten kuin ajoittain, kappaleiden välissä kuuluvilla mainoksilla. Itselleni tämä versio on varsin riittävä.

Sivusto Streamingfinn nimittäin jakaa myös soittolistoja Spotifyhin, joilla on entistä helpompi löytää uutta musaa.

Ja edelleen Saiturin lukijana sinun ei tarvitse tyytyä kuuntelemaan musaa netistä, sillä kirjoittamani ohjeen avulla voit nauhoittaa musiikkia netistä ja myös Spotifysta. Jos vähän vaivautuu, niin se on helppoa kuin heinänteko.

Ohje on nimeltään “Lataa DRM-vapaata musiikkia ilmaiseksi“.

Hauskoja kuunteluhetkiä!

Iconcrash – Everlasting.

Yhteishaasteen nykytila

On aika suorittaa Miljoonan Euron Säästöhaasteen kokonaispurku sillä varauksella, että luvut tulevat päivittymään vielä pariin kertaan, koska varsin monet osallistujat eivät vielä ole kokonaistilannettaan foorumilla päivittäneet.

Säästöhaaste on jokaisella kuitenkin jo aivan loppusuoralla ja tämä on foorumilla selkeästi nähtykin. Sydäntälämmittävän positiivisia onnistumisia on saatu lukea kasapäin.

Esimerkiksi:

• Velkasuosta on noustu pari tonnia plussalle, ja
• Henkilökohtaisia säästöennätyksiä on muutoinkin tehty riemulla.

Miljoonasta Eurosta jäimme tietysti aika kauas, mutta ei sitä nyt voinut kovin totiseksi tavoitteeksi sanoakaan, vaikka mahdollisuuksien rajoissa se olikin. Aktiivisia osallistujia olisi vain tarvittu enemmän.

Päätavoitteen tavoittamattomuudella pyyhimme lopulta persettämme, sillä joka tapauksessa tämä säästöhaaste oli pohjimmiltaan yksilökisa itseä vastaan. Yhteisön luomisen taustalla oli idea siitä, että toisiamme tukemalla saavutamme enemmän kuin yksin puurtamalla. Monilla tämä pitikin paikkaansa.

Olen hyvin ylpeä jokaisesta osallistujasta siksi, että te saavutitte omassa elämässänne jotain suurta ja paljon mahdollistavaa. Yksikään teistä ei seiso enää sormi suussa taloudellisten vaikeuksien edessä, vaan te olette jo konkreettisesti oppineet, että ongelmiin auttaa aktiivisuus, eikä yksinäinen passiivinen vatvominen. Asioilleen voi tehdä jotain.

Lopullinen tilanne

Ennen kuin puran luvut alas, on sanottava, että tein pientä siivousta säästöhaasteen osallistujien suhteen. Foorumiin en koskenut millään tavalla, mutta loppulaskelmiin en ottanut mukaan henkilöitä, jotka eivät ensimmäistäkään kertaa haasteeseen osallistumisensa jälkeen päivittäneet henkilökohtaista osuuttaan.

Tilanne 27.12.2011

• Säästäjiä oli täten yhteensä 63 henkeä

• Asetettu tavoite : 432 350 EUR

• Säästöt yhteensä palttiarallaa 290 298 EUR (28,9% 1.000.000 tavoitteesta, 67% asetetusta tavoitteesta)

Hyväntekeväisyyshaasteen lopputulos oli heikohko, sillä julkistettuja lahjoituksia oli vain muutama, vaikka toki yhteissummaltaan noin 30 prosenttiin (864 euroa) hyväntekeväisyyshaasteen tavoitteessa pääsimmekin. Näinkin hyvä lukema johtui osittain siitä, että Joulupataan tuli säästöhaasteen ulkopuolinenkin, isohko lahjoitus. Hyväntekeväisyystuloksia oli muutenkin erinomaisen vaikea seurata, sillä uskallan väittää, että kaikki lahjoituksen tehneet eivät sitä foorumilla julki tuoneet.

• Pelastusarmeijan Joulupataan, Saiturin yhteisöpottiin kerääntyi yhteensä 686 euroa 9:ltä lahjoittajalta (mikäli joulupataan meni lahjoituksia Saiturin yhteisöpotin ohi, näistä en osaa sanoa mitään).
• Unicefille tiettävästi meni 80 euroa.
• SPR sai rahastoihinsa 70 euroa.
• Hyvä joulumieli keräsi 28 euroa
• Kiva.org -Saiturin tiimiin liittyi peräti yksi henkilö, mutta lainoja ei minun lisäkseni toteutettu, ainakaan julkisesti.

Saiturin loka – joulukuu

Viimeiset kolme kuukautta ovat olleet itselleni ihmeellisen taloudellisesti haastavia, vaikka loppukesästä ilkamoinkin suurilla satunnaistuloilla.

Suurimman loven haasteen onnistumisen kannalta teki lokakuu, jossa todellisuudessa sain säästöön vain 250 euroa, joka on vähemmän kuin koskaan viime vuosina. Tämä johtui siitä, että syyskuun Kreikan matkani tullessa maksuun myös asuntomuutosta aiheutuneet kulut iskivät täydellä voimalla.

Marraskuussa palattiin jo vähän normaalimpaan rytmiin 1150 euron säästöllä, mutta seuraavat asiat veivät kuluni turhan suuriksi koko loppuvuoden osalta. Selityksiä riittää.

• Muutosta johtunut 80 euron vuokrankorotus (uusi korotus tulossa Maaliskuussa, joka aiheuttaa uuden asuntoratkaisun kiivasta etsimistä)
• Keväällä saamani veromätkyt tulivat puolittain maksuun, joten noin 120 euroa katosi sen siliän tien.
• Tuhlasin lounasruokailuun yhä liikaa. Kävi siis perinteiset, että purin yksityiselämän myllerryksistä johtuvaa pahaa oloa kevyen tuhlailun ja nautintojen kautta. Työpaikan kireä henki ei auta asiaa.
• Varsin avokätisesti tarjosin erinäisille henkilöille pikkulahjoituksia ja tarjoamisia (joululahjat, syntymäpäivälahjat ja joulupatalahjoitus mukaan luettuna. Vieläkään ei tämä artikkeli käynyt meillä toteen). Näin tosin oli pitkin vuotta muutenkin, ja vuodessa erinäisiin kuluihin tässä kategoriassa meni noin 1000 euroa, joka on uusi ja silmiä avaava – ei niin positiivinen – ennätys.
• Lainasin rahaa toiselle henkilölle

Joulukuussa pinnistelin säästöön vielä tulojeni rippeet, eli toiset 1100 euroa. Tämän parempaan en enää pystynyt, vaikka miten yritin, sillä muutama satanen oli jätettävä vielä tammikuuta odottamaan, jolloin vakuutukseni ja veromätkyjeni toinen osa tulee maksuun.

Syyskuun spurtin jälkeen siis oma tahtini hyytyi kunnon matamiseksi muutamien virhearviointien vuoksi.

Saiturin säästövuosi

Käytännössä tämä kaikki tarkoittaa tietysti sitä, että epäonnistuin omassa, tulotasooni nähden epärealistisen kovassa 20 000 euron säästösumman saavuttamisessa.

Saiturin säästöhaasteen vuoden 2011 lopputulos on 17 686 euroa. Varsinaisesti tavoitteesta siis jäätiin jälkeen 2 314 euroa.

Hälyttävä asia on se, että säästöasteeni kasvoi viime vuodesta vain noin prosenttiyksiköllä 56 prosenttiin, kun se aiemmin oli aika tasan 55 prosenttia. Näin siis viime vuotisen palkankorotuksen jälkeenkin.

Mikäli kuluni olisivat pysyneet viime vuoden tasolla, olisi säästöasteeni ollut jopa 61 prosenttia. Ja kun otamme huomioon, että säästösumma itsessään kasvoi viime vuodesta 3 186 euroa, kärsi säästöasteeni selvästi kulutason noususta. Osa oli yleisen hintatason noususta johtuvaa, mutta ainakin yli puolet nousseista kuluista johtui omasta leväperäisyydestäni. Näin ollen toimin itse loistavana esimerkkinä siitä miten elämäntapainflaatio toimii hyvin salakavalasti.

Ei nyt pidä kuitenkaan liikaa itkeä ja vollottaa, sillä säästösummani ovat kuitenkin olleet varsin mittavia, eikä edes tämän nykyisen summan olisi pitänyt olla mahdollinen säännöllisiin tuloihini katsoen. En siis voi kuin olla tyytyväinen tähän ja katsoa mitä ensi vuosi tuo tullessaan.

Tämän hetken kivuton säästörajani on noin 1000 – 1200 euroa kuussa. Kaikki muu haasteeseen upotettu pätäkkä on tullut tänä vuonna joko omaisuuden myynnistä, yllätysbonuksista, satunnaisista sivukeikoista jne.

Miten olisin tavoitteen voinut saavuttaa?

Jälkiviisaus on paras viisaus, mutta jonkinlainen tutkielma on syytä tehdä siihen, minkä alueen säästöt olisivat tuoneet tavoitteen lähemmäksi.

Vaikka pari tonnia tavoitteesta ollaankin jäljessä, ei sen saavuttaminen olisi ollut mahdottomuus. Homma tyssäsi siihen, että lisäsäästöt suurimmilla kulualueilla olisivat tarkoittaneet jo merkittäviä heikennyksiä elämänlaatuun sinänsä. Tätä en enää kokenut mielekkääksi toteuttaa, edes esimerkkimielessä.

Sen sijaan, mikäli olisin raivokkaammin tarttunut kiinni minihaasteisiin, olisi 20 000 euroa tällä hetkellä takataskussa aika suurella varmuudella.

Minihaasteet

Säästöhaasteen potentiaalisesti kiinnostavin osuus, eli alkuvaiheessa uhoamani minihaasteet kusahtivat täysin joko niiden epärealistisuuden, liian suuren määrän ja oman jaksamiseni rakoilun vuoksi. Minihaasteiden saavuttaminen olisi myös ollut se tie, jolla tuo maaginen 20 000 euroa olisi voitu saavuttaa.

Ruokamenot remonttiin – Tämä minihaaste jäi melkeinpä kokonaan toteutumatta päättäessäni aika pian haasteen alun jälkeen siirtyä vähähiilihydraattisen laihdutuksen linjalle. Laihdutus tehosi kuin pitikin, ja kuusi kiloa lähti, mutta samalla laihtui lompakkokin noin 130 euron keskikulutuksella ruokamenoihin (summa ei sisällä erikseen seuraamiani lounas- ja ruokaravintolakustannuksia).

Matkakustannukset maihin – Epic fail myös. Koska muutenkin jo kuljen pelkällä julkisella liikenteellä, ei tähän minihaasteeseen olisi tehonnut kuin melkein koko vuoden munamankelointi, koska kuukausikustannus TKL:n bussiliikenteellä on 44 euroa. Vaikka koko kesän pyöräilinkin, jouduin silti pitämään bussikorttia myös, koska joka paikkaan kun ei yksinkertaisesti viitsi sotkea pyörälläkään, varsinkaan kaatosateessa.

Asumismenot alas – Kuten arvata saattaa, tämän tavoitteen osalta kävi tasan päinvastoin kuin piti muuttaessani entisestä asunnostani pois, joka oli edullisin sen tason kämppä jota löytää voi.

Hanki lisätuloja – Yllättäen tämä osuus onnistui kohtuullisen hyvin, vaikkakin lisätulojen käsitettä jouduttaneen hieman venyttämään tässä. Kävi nimittäin niin, että työpaikalta saadut yllätysbonukset alkuvuonna ja loppuvuodesta toteutettu huonekalujen realisointi nostivat säästöni siihen tilaan missä ne nyt ovat. Yhteensä lisätuloja tuli 4600 euroa.

Pikainen ostolakko – Vaikka asiaa miten katsoisin, niin en lopuksi pystynyt pitämään aitoa “älä osta mitään” -kuukautta, vaan jo sosiaalinen elämäni vaati sen, että silloin tällöin oli kukkaronnyörejä aukoiltava milloin missäkin. Ehkäpä on pelkästään positiivista, että tämä haasteen osuus epäonnistui?

Haasteessa kävi itse kullakin niin kuin kävi, mutta se mikä on varmaa on se, että oma säästömääräni tulee valitettavasti ensi vuodeksi laskemaan aika paljon, sillä lähes koko irtain omaisuuteni on realisoitu, työpaikalta ei ole bonuksia tulossa ja syksylle luvatut palkankorotukset olivat vain lämpimiä puheita. Näin ollen todennäköisin lopputulema on jossakin vuoden 2010 linjoilla ensi vuonna. Kävi miten kävi, niin sen suhteen ei julkista seurantaa ole enää tulossa.

Kerro miten sinun haasteesi kävi. Opitko jotain uutta matkan varrella elämästä ja rahasta? Jaa kokemuksesi kanssamme täällä kommenteissa tai jaa se oman haasteesi yhteydessä foorumilla. Mitä mietteitä tämä tempaus muuten herätti?

Liity mukaan aiheen foorumikeskusteluun

Ensimmäinen perustelu johon asiassa törmää on se, että Suomen verotus on niin järkyttävän kovaa, että vaikka bruttotulosi olisivatkin kohtuullisen suuret, menee suurin osa niistä veroihin. Ei tarvitse tienata bruttomuodossa kovinkaan paljoa, että veronluonteiset kulut huomioonottaen palkasta silpaistaan pois jo kolmasosa. Todellisuus on kuitenkin vielä synkempi, sillä tein tästä aiheesta aiemmin laskelmia artikkelissa “Paljonko oikeasti maksat veroja?“. Tuossa artikkelissa tuli esille, että kaikenlaisten maksujen ja verojen jälkeen jää sinulle parhaimmillaankin noin 45 % tuloistasi omaan käteesi. Valtio vie loput.

Ei ole mikään salaisuus, että Suomi on aina ollut länsi-Euroopan köyhälistövaltio, jossa kansalla on pienimmät kämpät, vanhimmat autot ja huonoin ostovoima. Näin se on nytkin ja suunta ei ainakaan ole parempaan päin. Tällainen ympäristö on tietysti vähän huono lähtökohta rikastumiselle palkkatyön kautta.

Mitä tuo epätoivoinen ja kohtalon hyväksyvä lausahdus pitää kuitenkin todellisuudessa sisällään ja mistä se kumpuaa?

Tottahan se on

Ei siitä pääse mihinkään, että edes hyvätuloiset eivät pelkän palkan turvin kovin vauraiksi tässä onnelassamme pääse. Otetaan esimerkiksi kuitenkin mediaanipalkkalainen, eli noin 2200 euroa tienaava henkilö. Oletetaan hänen iäkseen 25 vuotta.

Tuosta palkasta jää suorien verojen jälkeen käteen noin 1650 euroa. Tavallisimmillaan tuolla henkilöllä menee noin 1200 euroa tuosta summasta vähänkään tarpeellisempiin menoihin ja loput vähemmän tarpeellisiin.

Jos jatkamme leikkiä sillä oletuksella, että tuo henkilö saisi tililleen säästöön kokonaisuutena noin 450 euroa kuukaudessa, tarkoittaisi se 5400 euron vuosisäästöä. Jos hän pystyy jatkamaan tuota säästötahtia koko työuransa, on hänellä 65-ikävuoteen mennessä koossa 216 000 tuhatta euroa (inflaatio jätetty laskelmista pois).

Katsoi asiaa miten tahansa, niin ei tuolla summalla pelkästään kovin suuria pirskeitä pidetä, jos tarkoitus on, että pelkästään noiden säästöjen turvin tulisi toimeen tulla. On siis totta, että pelkkä palkka ei kenestäkään erityisen vaurasta tee. Tämän vuoksi pystyn siis jollakin tasolla ymmärtämään, miksi ihmiset tuntevat olonsa niin voimattomiksi raha-asioiden edessä.

Tuo voimattomuus toisaalta johtuu melkein pelkästään siitä, että rahaa ja sen todellista voimaa ei ole edes pyritty ymmärtämään. Kuluttajamassat näkevät sen nimenomaan vain kulutuksen välikappaleena. Se voi kuitenkin olla paljon muutakin.

Kova työ edes paljon tehtynä ei kannata

Säästöön jäävä summa on peruspalkansaajalla itse asiassa niin pieni, että periaatteessa työstä stressaaminen ja siihen uppoutuminen ei todellisuudessa rahallisesti kannata missään muussa mielessä kuin nimenomaan elannon turvaajana.

Vaikka kovia työntekijöitä pidetään moraalisesti korkeatasoisina henkilöinä, ei heidän toimintansa loogisesti katsottuna ole kovin järkevää, koska ahkeruus ei ole enää pitkään aikaan ollut sidoksissa tulotasoon. Mikä kova työntekijä sitten on, siihen palatkaamme joskus toiste.

Valoa tunnelissa

Vaikka on vesiselvää, että palkkatyöllä ei suoraan pääse rikastumaan ja byrokraattikoneistomme nielee yhä suuremman osan tuloistasi veroina ja maksuina, on silti edelleen pieni mahdollisuus voittaa tämä oravanpyörä muutenkin kuin oman firman perustamisella.

Jos esimerkkihenkilömme sijoittaisi nuo ylijäävät 450 euroaan joka kuukausi vaikkapa osakkeisiin, joissa keskituotto on noin 8% (poislukien viimeiset 10 vuotta), olisi hänellä 40 vuoden säästämisen jälkeen 216 000 euron sijasta 1 570 000 euroa. Kovien verojenkin jälkeen muutaman satasen kuukausisäästöillä hän siis pääsisi miljonääriluokkaan, mutta vain jos hän laittaa rahan töihin sen lisäksi, että hän itse työskentelee rahasta.

Tietenkin on itsestäänselvää jo maailmantaloudellista tilannetta seuraamalla, että kaikkia säästöjä ei yhteen sijoitusmuotoon kannata laittaa, mutta asian ytimen kuitenkin varmaan ymmärrätte.

Loputulemana voimme siis sitten kuitenkin todeta, että kyllä palkkatyölläkin voi rikastua, jos sen palkkansa käyttää kulutuksen ja tilisäästön sijasta edes osittain tuloa tuottavan ja arvoa kasvattavan omaisuuden hankintaan ja vaalimiseen.

Kerro omat mietteesi ja mielipiteesi asiasta! Voiko palkkatyöllä sittenkin rikastua ilman sijoittamista?

Liity mukaan aiheen foorumikeskusteluun