On todella jännittävää nähdä mihin tässä oikein päädytään kun asiat etenevät. Se on kuitenkin kommentaattorienikin mielestä varmaan selvää, että katsoi asiaa miltä kantilta tahansa, niin jollekulle tulee käymään ohraisesti. Kuten Työmies sanoikin, niin kalleimmissa hintaluokissa varmasti on se rajuin pudotus.

Toisaalta pienten vuokra- ja omistusasuntojen (yksiöt, kaksiot) kysyntä siis kasvaa laman tölväisemien kotitalouksien ollessa pakotettuja vaihtamaan asuntoa edullisempaan ja näiden asuntojen hinta- ja vuokratason voi olettaa pysyvän vähintään entisellään tai todennäköisemmin hieman nousevan. Vielä kun uudisrakentaminen on pysähtynyt kuin seinään ja pieniä asuntoja on nousukaudellakin tuotettu kysyntää niukemmin tuotannon keskityttyä niihin suuriin ökyasuntoihin, joihin ostajilla ei ole ollut oikeasti varaa, mitään kaksioiden tai yksiöiden hinta-alea on turha odottaa. Pienten ja suurten asuntojen välisen hintaeron kaventumista on sen sijaan jo tapahtunutkin.

Henkilökohtainen uskomukseni asuntomarkkinoiden pitkän aikavälin kehittymisestä on, että asuntojen reaalihinnat tulevat pysymään 15 vuoden aikajänteellä suurin piirtein muuttumattomana. Nimellishinnat nousevat enää inflaation tahtiin, monissa muuttotappiokunnissa ei sitäkään. Uudet, paremmin varustellut ja energiatehokkuudeltaan paljon nykyisiä paremmat asunnot tulevat luonnollisesti olemaan kalliimpia, mutta niidenkään hintakehitys ei ole reaalisesti kovin hyvä. Asunnon ikä tulee kuitenkin vaikuttamaan hintaan paljon enemmän kuin mitä aikaisemmin, joten voisi katsoa, että syntyy kahdet markkinat: 60-80 luvulla rakennetut sekä 2000-luvulla rakennetut ja mikäli uudet energiamääräykset tulevat niin sitten vielä kolmantena, kalliimpana luokkana 2010-luvulla rakennetut.

Asunto tulee siis olemaan kulutusmeno, eikä investointikohde. Suurin kustannus pitkällä aikajänteellä tulee olemaan asunnon hintaan sidottu pääoma, jolle saisi kaikkialta muualta paremman tuoton. Tämäkin huomioon ottaen omistusasuminen tullee olemaan myös tulevaisuudessa halvempaa kuin samantasoinen vuokra-asuminen, varsinkin jos korot pysyvät matalalla. Pointti onkin se, että ei kannata ostaa/vuokrata enemmän taloa kuin mitä tarvitsee koska mitä isompi sen kalliimpi ja se on aina pois kaikesta muusta kulutuksesta tai sijoittamisesta.

Ihan anekdoottina: Laskeskelin, että meidän “kannattaisi” tyttöystävän kanssa muuttaa 430 euron vuokrakämpästä (päälle tulee vesi ja sähkö) 180 tuhatta maksavaan uuteen 100 neliöiseen rivitaloon koska korkokustannukset (2,5 % sisältäen marginaali)+ halpa hoitovastike (105 euroa) ovat matalammat kuin nykyinen vuokra. :D

Jenkkisivustot minuakin ovat jo pitempään inspiroineet ja huomasin saman kuin sinäkin, eli Suomesta puuttuivat tällaiset sivut täysin; Markus Ossin Tarkkaa Markkaa lukuunottamatta. Markus lähestyy asioita jokseenkin kokonaan eri tyylillä ja suunnasta. Näin ollen uskon sivustojemme täydentävän mukavasti toisiaan.

Jenkkiblogeissa ärsyttää sellainen turhanpäiväinen jaarittelu ja “höpöhöpö” -jutut. Jos kirjoittaa, niin kirjoittaa sitten asiaa, mutta viihdyttävästi. Pyrin välttämään niin sanottua “sivuston täytettä” viimeiseen asti, vaikka se tuokin lisää liikennettä sivuille. Nyt kirjoitelmia on vähemmän, mutta uskoakseni laadukkaampaa. Kirjoitelmani eivät tietenkään ole “Jumalan” sanaa, vaan kohtuullisen subjektiivisia näkemyksiä maailman menosta ja oman talouden huolenpidosta.

Pyrin tarkoituksellisesti viihdyttävään ja hieman provosoivaan kirjoitustyyliin, koska mielestäni pystyynkuollutta talousasiaa on paikat pullollaan. Järkeilen asian niin, että tuottamani kaltaista tekstiä jaksaa jengi lukea alusta loppuun nukahtamatta. Normiväestölle nämä asiat kun on yleensä hieman tylsän oloisia. Pyrin tutkimaan asiani perusteellisesti ja faktapohjalta, ennenkuin väsään artikkelia kasaan. Virheiltä en tietenkään voi välttyä ja siinä toivotankin tervetulleeksi nimenomaan teidät, hyvät lukijat, korjaamaan minua.

Tuossa Saksan asuntomarkkinoihin kohdistuneessa yhden kämpän vertailussa, kuten itsekin sanoin, vertailu ei ole kaikilta kohdin reilu koska tilanteet ovat tietenkin maiden kohdalla jokseenkin erilaiset. Joka tapauksessa en voi täysin yhtyä siihen, että asunnon ostaminen Saksasta, mikäli siellä asuu, ei kannattaisi missään tapauksessa. Artikkelissa käyttämäni esimerkki muun muassa ei suinkaan ollut neliöhinnaltaan halvin tapaus. Hinnat Saksassa ovat asuntojen suhteen siinä pisteessä, että jo meikäläisenkin surkeahkolla palkalla makselisin kohtuullisen hyvänkokoisen luukun pois parissa vuodessa. Toisaalta jos ottaisin vertailuun Saksan palkat ja muun hintatason, olisin entistä paremmassa asemassa.

Aivan oma kysymyksensä on, kuten sanoitkin se, että onko halpojen vuokrien maassa järkeä ostaa omaa asuntoa. Lainaan menevä raha luultavasti tuottaisi paremmin muussa kohteessa. Pointti kuitenkin on, että Saksassa on korkeammat nettoliksat ja halvempi elää, myös jos päätyy ostamaan asunnon omaksi.

Mitä Suomen uppoamiseen tulee, niin myönnettäköön että kirjoitukseni on hieman sensaatiohakuinen. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa että huonosti menee. Se vain ei ihan vielä näy koko yhteiskunnassa. Kun talouden murentuminen alkaa todella näkyä kunnolla, on silloin vääjäämättä tuloksena myös hintatason lasku kaiken muun härdellin lisäksi.

Muutama kommentti yllä olevaan artikkeliin: Saksan asuntomarkkinoilla ei ole tapahtanut minkäänlaista hintakehitystä 20 vuoteen, mikä on poikkeus kaikista muista länsimaista. Tämä johtuunee vuokralla-asuvien nauttimasta suojeluksesta ja tuesta. Asunnon ostaminen ei yksinkertaisesti kannata. Sen takia Saksan käyttäminen vertailukohtana ei ehkä palvele kovin hyvin. Ruotsi, Itävalta ja ehkä Hollanti tai Ranska olisivat parempia, joskin mikään näistäkään ei ole täydellinen. En kuitenkaan kiistä, etteivätkö Suomen asuntomarkkinat olisi ylihinnoiteltuja ja etteikö ongelmia piisaisi (verotuksessa ja kaavoituksessa varsinkin).

Tämän maan täydellisestä uppoamisesta en olisi myöskään niin varma, ottaen huomioon tuottavuuden kehityksen ja BKT-kasvun komponentit (löytyvät täältä: http://www.tilastokeskus.fi/til/ttut/2007/ttut_2007_2008-10-17_tie_001.html ), velan oletetun tason tasaantumisen 60 %, jossa korkokulut ovat hyvinkin siedettävät ja eläkkeiden kuitenkin melko onnistuneesta rahoituksesta. Korototuspainetta on työeläkemaksuissa, mutta ei mitenkään kansantaloutta kaatavasti ja 2030 jälkeen korotuksia ei enää nykyisellä syntyvyydellä juurikaan tarvita.

Asenneilmasto täällä on sitten tietenkin asia erikseen, josta olen kanssasi melko samaa mieltä. :D