Windowsista Macintoshiin – nyt Saiturikin on käännynnäinen
Näin siinä viimein kävi, että tuottavuuden ja hermojen säästön nimissä; ok, myös suuressa määrin uteliaisuuden vuoksi. Hankin itselleni erittäin mieluisan joululahjan ja siirryin Windows PC:stä Applen Macintoshin* käyttäjäksi. Muutos oli harkinnan alla pitkään, ja nyt viimein sain tilaisuuden tehdä vaihdoksen edullisesti.
Tästä joululahjasta olen ehtinyt onnitella itseäni jo moneen otteeseen.
Syyt leirin vaihtoon
- Kyllästyin yksinkertaisesti Windowsiin ja sen urpoihin ongelmiin. Vielä viimeisimmässä Windows PC:ssäni, joka tuossa vieressä myös yhä kyhjöttää on käyttöjärjestelmänä Windows XP. Melkeinpä kaikki mainostetut ongelmat tulivat järjestelmässä esiin jossakin vaiheessa.
Lähes jokaiselle Windowsin käyttäjälle ovat tulleet tutuiksi lukuiset ongelmat, joita aiheuttavat muun muassa virukset, spyware, adware, malware, järjestelmän hidastuminen ajan myötä, rekisterin sotkeentuminen, säännölliset rekisterin puhdistukset, virusten skannaaminen, virus- ja palomuuriohjelmien syömä resurssi, uuden koneen mukana tuleva höpöhöpö -ohjelmisto ja kasa paisuneita huonosti toimivia “sponsoroituja ohjelmia”, kovalevyn säännöllinen eheyttäminen, käyttöjärjestelmän uudelleenasentaminen säännöllisin väliajoin yms. Listaa voi jatkaa loputtomiin.
Mielestäni siinä on perustavanlaatuisesti jotain väärin, että asiakas joutuu tekemään rajuja muutoksia järjestelmään saadakseen siitä kelvollisen käyttää.
Applen OSX? Ei yhtäkään yllämainituista ongelmista ilmene vaikka tietokoneeni on noin viisi vuotta vanha, käytetty PowerMac. Käyttöjärjestelmänä koneessa on toiseksi uusin ilmentymä Leopard ja käyttökokemuksena se on silti salamanannopea. Tässä Applen ja Microsoftin tuotteiden eroavaisuus tuleekin hyvin esille.
- Kestävyys ja pysyvyys. Jokainen tietokoneita vähänkään pidempään käyttänyt tietää, että Windows -maailmassa käyttöjärjestelmän uuden version markkinoilletulo tarkoittaa sitä, että jos sen haluat itsellesi asentaa, joudut päivittämään myös koneesi sisukset samalla. Tätä pidetään itse asiassa jo pitkälti itsestäänselvyytenä ja normaalina.
Näin ei asia kuitenkaan ole Applen puolella, vaan yllättäen monesti käy niin, että vanhallakin raudalla käyttiksen uusin versio toimii jouhevammin kuin edellinen, tai ainakin yhtä hyvin. Tietenkin jossain vaiheessa tulee raja vastaan koneiden iän kanssa vanhentuneiden laitteiden vuoksi (esimerkiksi uusin Snow Leopard käyttöjärjestelmä ei toimi enää PowerPC -prosessoreilla varustetuissa koneissa), mutta joka tapauksessa yhdellä ja samalla koneella pärjää pitkälle tulevaisuuteen. Omakin koneeni toimii työjuhtana vielä useamman vuoden, ellei sitten laitteisto leviä käsiin; onhan se kuitenkin jo viisivuotias.
Applelle on myös huomattavaa etua siitä, että se valvoo tiukasti koko tuotantoprosessin niin koneiden sisusten kuin muodon ja toimivuudenkin puolesta. Tiukan valvonnan ja laitteistokehitykseen osallistumisen vuoksi koneet todella on optimoitu sen sisältävälle käyttöjärjestelmälle. Tämän huomaa käytössä olennaisesti.
Myös koneiden (havaittu) valmituslaatu on bulkki PC -valmistajien verrokkeihin verraten korkeampi. Toki Applellakin sattuu virheitä, runsaastikin. Sitä ei voi teollisessa valmistuksessa välttää, mutta kokonaisuutena homma on hyvin hanskassa.
Jo pelkästään näistä syistä ei Applen tietokoneiden hinta enää hirvitä, vaikka ne hieman perus PC:tä kalliimpia ovatkin. Rahoille saa parempaa vastinetta.
- Tuottavuus kasvaa. Näin siinä on päässyt käymään, kun tietokoneen tuunaamisen sijaan voin keskittyä hommien tekemiseen. Tuunaamiseen ei ole enää tarvetta, koska järjestelmä on jo itsessään niin hyvin optimoitu käyttäjää silmllä pitäen (välillä kyllä tulee yritettyä mielenkiinnosta jotain säädöksiä vähän kuin perintönä Windows -käytöstä, kunnes huomaankin että toiminnallisuus on jo järjestelmässä olemassa).
- Loistavat ohjelmistot. Macin mukana tulee kasa ohjelmia iLife -ohjelmistopaketin* muodossa, jossa mukana tulee runsaasti kehuja niittäneet kuvankäsittely (iPhoto) (samantyylinen kuin Googlen Picasa)-, musiikinteko (Garageband)-, videoeditointi (iMovie)-, DVD-show (iDVD)-, ja helppokäyttöinen nettisivujenteko-ohjelma (iWeb).
Kotikäyttöön kannattaa vielä hommata iWork -ohjelmistopaketti*, jossa mukana tulevat helppokäyttöiset tekstinkäsittely (Pages)-, taulukkolaskenta (Numbers)-, ja presentaatio-ohjelma (Keynote); ne ovat huippulaatua myös. Erityisesti Keynote päihittää MS Powerpointin mennen tullen.
Luonnollisesti myös Microsoft Office (2008)* on saatavilla “vakavampaan” toimistotyöskentelyyn ja se on vieläpä erinomaisesti toteutettu.
Yllämainitut ohjelmat ovat niittäneet mainetta laadukkuudellaan jo pitkään, eikä syyttä. Näillä ohjelmilla saa aikaan niin hienoja tuotoksia, että itku meinaa tulla, kun ottaa huomioon miten helposti ne kaiken lisäksi syntyvät. Vähemmän taiteellinenkin henkilö pystyy saamaan erittäin hienoa jälkeä aikaan.
Ei tietenkään sovi unohtaa myöskään itse käyttöjärjestelmää, joka on lievästi ilmaistuna taideteos jo itsessään. OSX on varmaankin sulavimmin toimiva ohjelma, jonka olen koskaan nähnyt. Tätä ei usko ennenkuin on järjestelmää käyttänyt viikon tai pari ja oppinut sen hienouksia vähän pintaa syvemmältä
- Se nyt vaan toimii. Vanha klisee, mutta pitää paikkansa. Aiemmin mainittu yhtenäinen suunnittelu ja valmistus näkyvät laitteiston joka saumasta ja mutterista ja käyttöjärjestelmän pikkupikselistäkin. Kun ohjelmat, laitteet ja käyttöjärjestelmä ovat näin tiukasti integroituja toisiinsa ja suunniteltu samalla logiikalla, olisi jo suoranainen ihme jos hommat eivät sujuisi näin jouhevasti kuin nyt. Ei ole ikävä entiseen.
Onko omenafarmilla kaikki todella niin ihanaa?
Tietenkään ihmisen suunnittelemissa järjestelmissä ei missään asiat aina suju täydellisesti. Itsellänikin on ollut jonkin verran tottumisen aiheita, kun vuosia on Windowsin parissa tahkonnut. Mitään ei ole kuitenkaan tullut vastaan, jota en olisi jo ennalta osannut odottaa. Vaihtaminen on itse asiassa sujunut oletettua sujuvammin, koska kaikki data, jonka Windows -laitteestani siirsin nykyiselle koneelle, on periaatteessa toiminut sellaisenaan ilman nikotteluita.
Yksi vähän suurempi nikottelun aihe minulle on ollut iPodin ylivalta ja soitinvalmistajien laiskuus kehittää ohjelmistoja, jotka mahdollistaisivat suoralta kädeltä muidenkin soitinten käytön Macissa. Omistan itse esimerkiksi Creative Zen -soittimen, jota varten joudun Macissa käyttämään XNJB -ilmaisohjelmaa, koska kone ei muuten tunnista soitinta. Videoita en ole vielä saanut onnistuneesti siirrettyä soittimeen. Mahdollista se kuitenkin on. Perinteiset USB -tikkusoittimet toimivat koneen kanssa ihan normaalisti.
Täydellistä laitetta tai käyttöjärjestelmää et siis myöskään Macintoshin tapauksessa saa, mutta on se paras tähän mennessä käyttämistäni ja kun pääset koneen kanssa sinuiksi, on kokemus uskomattoman sulava.
Morjens, ja onnittelut Windowsista eroon pääsemiseksi. ;)
Tässä vaiheessa sinulla olisi oiva tilaisuus käyttää vanhaa tietokonettasi hyväksi, ja blogiin kuuluvasti, kokeilla esimerkiksi Ubuntu Linuxia siinä. Ilmainen vaihtoehto kun on taloudellinenkin, ja nykytilanteessa Ubuntu on myös vähintään kokeilemisen arvoinen.
http://www.ubuntu.com/
http://www.ubuntu-fi.org/
(kyllä, levitän Ubuntun ilosanomaa aina kun se jotenkin on mahdollista ;))
Kiitos. Vanhempieni vanha kone on itse asiassa ollut jo pitkään Ubuntu -käytössä, joten järjestelmä on hyvin tuttu siltä osin. Omalle Ex-koneelleni olen miettinyt Ubuntu -kokeilua ja sitä miten pitkälle se omissa tarpeissani taipuu, mutta homma on vielä vähän jäissä.
Ehdottomasti voin myös itse suositella Ubuntua perheen “surffijärjestelmäksi”, mutta kylmä totuus on, että ohjelmistovalikoima asettaa vielä tällä hetkellä kohtuullisen suuria haasteita vähän vakavampaan työskentelyyn (ainakin se on vaikeammin toteutettavissa). Linuxin hankaluus on kuitenkin suureksi osaksi vain myytti. Järjestelmän asennus on sikahelppoa ja ohjelmien asennus järjestelmään vielä helpompaa; lisäksi kaikki on tietenkin ilmaista. Ilmaisuudellakin on tosin oma hintansa ja muun muassa siksi itse siirryin Mac -maailmaan, koska olen näin iän myötä kyllästynyt kaikenlaiseen säätämiseen.
Hankaluuksia koneen kanssa tulee useinmiten vasta siinä vaiheessa kun jokin osa laitteistosta ei olekaan yhteensopiva ajurien puolesta, eikä niitä etsimälläkään löydy mistään (yksi skanneri oli meillä tällainen). Tämä on syytä pitää mielessä Ubuntuun siirtymistä harkitessa. Ylitsepääsemätön probleema ei kuitenkaan ole kyseessä, kunhan tarkastaa etukäteen, onko laitteeseen saatavilla valmistajalta tai muualta ohjelmistoa. Suuri osa laitteista toimii nikottelematta.
Viruksettomuus ja muiden haittohjelmien täydellinen puute puhuu myös kyllä puolestaan nimenomaan surffilautakäyttöön. Pitänee koittaa saada aikaan jonkinlainen artikkeli jossain vaiheessa Ubuntun käytöstä nimenomaan perhekäytössä ja tarpeissa.
Onneksi olkoon siirtymisestä meidän Mac käyttäjien leiriin :)
Omassa hackintosh koneessani olen käyttänyt maksullisen Officen sijaan ilmaista Open Officea, joka selviää suurimmasta osasta Officella tuotettujen dokumenttien avaamisesta ongelmitta.
Tarvittaessa Windowsin ajaminen onnistuu helposti VirtualBoxilla, jolloin ei käyttöjärjestelmästä tarvitse turhaan poistua.
KTR – Kiitos. Tässä leirissä on hienoa olla. Kunpa olisin tullut jo aiemmin.
Macille tosiaan on tarjolla useampaakin toimisto-ohjelmistoa MS Officen lisäksi, kuten juuri Open Office ja sen erityisesti Macille suunniteltu sisarprojekti Neo Office. Omalla koneellani on myös tuo Neo Office. Opinnoissani käytin Open Officea lähes pelkästään entisellä läppärilläni, joten sekin on tuttu, mutta jotenkin veri vetää silti MS Officeen (tuli koneen kanssa)… noh, makuasia. Ilmaisiksi ohjelmistoiksi Open-, ja Neo Office ovat erittäin hyviä. Yksinkertaisempaa tekstimuotoilua, mutta hienoa ulkoasua vaativaa tekstinpätkää teenkin sitten iLifen Pagesilla. On tämä vielä tällaista löytämisen riemua vielä hetken aikaa :)
Tuo VirtualBox pitääkin testata.
Ubuntun soveltuvuus “vakavampaan käyttöön” riippuu ihan siitä mitä vakavampi käyttö on – jos siinä tarvitsee jonkin erikoisalojen ohjelmien käyttöä, Ubuntu (tai mikään muukaan Linux) ei sovellu, mutta perustoimistokäyttöön (ja kotikäyttöön) Ubuntu soveltuu mitä mainioimmin.
Tuollainen pieni artikkeli Ubuntusta noin yleensä olisi kyllä paikallaan tällaisen Mac-hehkutuksen päätteeksi ;)
Näin se on, kuten jo itsekin totesin. Peruskotikäyttöön ihan ok järjestelmä ja peruskäytössä muutenkin vähän Maccia muistuttava, koska moni toiminto on Ubuntussa toteutettu tasan samalla lailla Exposesta lisätyöpöytiin, mutta jos jättää ulkonäköseikat sikseen, niin ihan samaan funktionaalisuuteen en Ubuntulla siltikään päässyt, mitä esimerkiksi omissa jutuissani haluan saavuttaa.
Ubuntussa on siis periaatteessa kyllä mahdollista päästä hyvinkin lähelle Mac -toimivuutta, mutta erona siinä vain on se, että Applen tuote toimii “out of the box” ja tuotteet ovat loppuun asti mietittyjä niin ohjelmiston kuin laitteistonkin suhteen kun taas Ubuntu on kyllä järjestelmänä yhtä kehittynyt, ellei jopa joissakin kohdin teknisesti jopa edellä(?), mutta ohjelmissa tosiaan on monissa kohdin toivomisen varaa ja yhteensopivuusongelmiakin on niin varsinaisen tietokonelaitteiston kuin myös ulkoisten laitteiden suhteen. Välillä ne ajoivat hulluuden partaalle.
Macissa maksat helppokäyttöisyydestä, järkyttävän hyvistä ohjelmistoista (joista Linux -puolella voi vain uneksia) ja siitä, että homma toimii melkein junanvessamaisesti vuodesta toiseen. Linux Ubuntussa (tai muussa levityksessä) on sitten taas omat vahvuutensa. Yksi tosiaan on se, mitä Eliaskin ehdotit, että vanha kodin tietokone saa uuden elämän, koska ihan kuin Applen OSX, niin myös Ubuntu toimii vanhoissakin koneissa varsin hyvin, vaikka käyttöjärjestelmä itsessään onkin uusinta uutta teknologiaa.
Kaikenkaikkiaan Mac ja Linux täyttävät vähän eri tarpeita, eikä niitä sen vuoksi ole reilua vertailla keskenään.
Mutta että en nyt liikaa saivartele tämän artikkelin yhteydessä Linuxin ilmaisuudesta ja siitä, mitä kotikäyttäjä voi sillä tehdä ja kenen sellaiseen kannattaa turvautua… jätän nämä mietteet tulevaisuuteen sitä hetkeä varten, kun asennan toiselle koneelleni Ubuntun jälleen testikäyttöön(ihan vielä en voi sitä tehdä). Mielenkiinnostakin haluan kokeilla, joko voisin toteuttaa sillä ja sen ohjelmilla niitä juttuja, joihin olen Windows ja Max -puolella jo tottunut.
iTunesille on tarjolla avoimen lähdekoodin kilpailija, Songbird: http://getsongbird.com
Siinä on sisäänrakennettu tuki erilaisille mp3-soittimille mukaanlukien Zen ( http://getsongbird.com/gadgets/players.php ).
Kimmo – Kiitos, tuohan pitää ottaa ankaraan testiin.
Ubuntu-hehkutuksiin täytyy sen verran kommentoida, että uusinta versiota ei kyllä kannata asentaa aina heti kun se ilmestyy. Sen verran on ollut lastentauteja noissa, kun hommia ei ole saatu valmiiksi julkaisupäivään mennessä. Täälläpäin Ubuntun pariin palataan mahdollisesti ensi kesänä, kun huhtikuussa julkaistava LTS-versio on ollut ulkona jonkin aikaa ja pahimmat bugit on korjattu.
Tällä hetkellä koneessa on Linux Mint 8 (perustuu Ubuntuun), joka kyllä yllätti erittäin poisitiivisesti. Wlan, sampopankki sun muut perinteiset murheenkryynit toimivat mukisematta heti asennuksen jälkeen. Voi olla että jatkossakin pysytään mintissä, jos helppous ja toimivuus säilyy tällä tasolla. Linuxeissa on kuitenkin aina oma säätäminen, jos jokin asia ei toimi.
Windowsistakin saa ihan kohtalaisen varmatoimisen järjestelmän, mutta se ei onnistu ihan tietokonekaupan versiolla kuitenkaan. Käytännössähän ainoa “hyvä” Windows nykypäivänä on XP SP3. Netissä pyörii tästä käyttiksestä erilaisia modattuja piraattiversioita, joista on poistettu kaikenlaisia vanhoja turhakkeita ja tällä tavoin saatu XP huomattavasti virallista versiota kevyemmäksi käyttää. “Normaalikäyttäjälle” tämä tietysti ei ole kovinkaan paljon Linuxia helpompi vaihtoehto.
Joo kyllä se omakin XP muuttui vakaaksi ja nopeaksi järjestelmäksi, mutta se vaati rankkoja muokkauksia käyttiksen sisältöön ja GUI:hin. Niin kuin jo sanoitkin, niin peruskäyttäjä onnistuisi tällä toiminnalla vain sotkemaan koneensa entistä pahemmin.
Itse eri käyttöjärjestelmiä työn puolesta käyttävänä voin todeta, että oma valintani on edelleen Microsoft. Olet toki oikeassa, että Winkkarit kaipaa huoltoa ja huolenpitoa, joka ei tietenkään sovi kaikille. Nykyisten helppokäyttöisten puhdistusohjelmien avulla XP kuitenkin pöyrii helposti kolmekin vuotta ongelmitta, jonka jälkeen koneen tai käyttiksen uusiminen voi olla jo ajankohtaista.
Macissä on mainitsemiasi hyviä ominaisuuksia mm. se on helppo käyttää ja hyvät näppäinyhdistelmät nopeuttavat työskentelyä. Lisäksi Macin näytöt mielyttää omaa silmääni. Omat hermoni ei kuitenkaan kestä ajoittaisia yhteensopivuusongelmia joidenkin tiedostojen kanssa esim. jos sähköpostilla tullut paketti ei enää aukeakkaan. Myös itse pitää varmistaa, että omat tekeleet aukeavat myös PC-koneissa. Toinen murhe on tullut uusimpien Photareiden kanssa, jotka saavat MacBookin ikävästi kyykähtämään puhumattakaan 3D-jutuista. En myöskään tuudittautuisi viruksettomaan ja muutenkin tietoturvalliseen Mac-käyttöön. Macit eivät ole vähyytensä vuoksi niin suosittuja kohteita kuin winkkarit, mutta vähintään yhtä helppoja.
En nyt halua kenenkään valintoja kritisoida ja kaikissa käyttiksissä on hyvät ja huonot puolet. Pitää vaan osata valita omaan käyttöön kivasti istuva järjestelmä. Jostain syystä Mac-ihmiset ovat vaan ottaneet asiakseen promota ja mainostaa omaa valintaansa joka paikassa ja tuntuu, että valinnalle halutaan yleistä hyväksyntää, joka on mielestäni täysin turhaa.
Ei tuohon kommenttiisi vastaankaan voi väittää.
Jos käyttää eri järjestelmiä runsaasti sekaisin, niin yhteensopivuusongelmia on pakostakin luvassa. Olen myös samaa mieltä siinä, että ei ruoho ole niin paljon vihreämpää aidan toisella kuin kuolemattomimmat fanaatikot antaisivat ymmärtää. Käyttökokemuksena pidän silti edelleen Maccia itselleni parhaimpana; sulavuus on asia jota arvostan , vaikka PowerMaccini rantapallo pyöriikin aina välillä kohtuullisen uuden ohjelmistokannan alla. Eipä tähän muuta lisättävää tällä kertaa ole.
XP:kin on edelleen toiminnassa, ja ihan kuten sinullakin, toimii se erittäin nopeasti kun turha kakka on korjattu systeemistä pois ja muutenkin tuunattu. Siihen kuitenkin tarvitaan jonkinlaista osaamista, jota useimmilla peruskäyttäjillä ei ole.