Sellainen yllättävän hauska kotimainen kirja yrittämisestä on muuten Jaakko Lyytisen ja Kirsi Pihan Yritä edes. Siinä on paljon kiinnostavia yrittäjähaastatteluja Juhani Merimaasta Marko Parkkiseen.

Google booksista löytyy kirja lähes kokonaan, jos haluaa katsoa, että onko se sen tyyppinen kirja, joka itseä motivoi (linkki löytyy blogista).

Itse pidin kyseistä kirjaa enempi motivoivana teoksena. Ainakaan pelkän kirjan lukemisen perusteella en loikkaa yrittäjäksi tekisi.

Mulla on tällä hetkellä luettavana samaa teemaa käsittelevä kirja Escape from Cubicle Nation. Vaikuttaa alun perusteella oikein hyvältä.

Kirjan eka luku löytyy kirjoittajan blogista. Se on ehdottomasti lukemisen arvoinen:

http://www.escapefromcubiclenation.com/

Itse olen tavallaan tuon loikan jo tehnyt, kun reilut viisi vuotta sitten vaihdoin vakituisen työpaikan epävarmempaan ja huonommin palkattuun. Voin sanoa, että kertaakaan en ole katunut. Toimeentuloon liittyviä kysymyksiä loikka ei ratkaissut, mutta kyllä elämä on ihan älyttömän paljon parempaa, kun pystyy tekemään enemmän juuri niitä asioita, joista pitää.

Se on totta, että kaikki on suhteellista tässäkin. Itse koen “oravanpyörän” nimenomaan jonakin sellaisena, jota joutuu vähän kuin olosuhteiden pakosta tekemään, vaikka ei niin haluaisikaan; ja sellaisena työnä, joka ei tarjoa mitään muuta kuin toimeentulon. Jos siis voi työkseen tehdä juuri sitä mitä haluaa ja saa siitä tarpeellisen lisäannoksen sisältöä elämään vapaa-ajan lisäksi, ei varsinaisesti enää kuulu oravanpyöräjuoksijoihin perinteisessä mielessä.

Tässä mielessä siis itsekin pyrin eroon oravanpyörästä. Sainkin vinkin tuttavaltani eräästä intohimojani läheltä liippaavasta työpaikasta ja aion tähän myös hakea. Mikäli jobiin pääsen, on se tietenkin aimo askel oikeaan suuntaan elämänlaadun parantamisessa.

Yrittäjyyden riskien realisoituminen on todellakin tullut nähtyä vähän turhankin läheltä. Se ei kuitenkaan ole liiaksi pelottanut, sillä yritystoimintaa voi pyörittää niin monella tapaa, kevyesti ja raskaasti. Kaikki riippuu siitä mitä ylipäätään aikoo tehdä ja miten. En ensimmäisenä esimerkiksi itse ole pystyttämässä yritystoimintaa, joka vaatii runsaasti työntekijöitä, pääomaa tai muuta tällaista; ainakaan toiminnan alkumetreillä. Tavoite on ottaa “hiljaa hyvä tulee” -asenne.

Meidän jokaisen “kuu”, jota tavoittelee on hieman erilainen. Jotkut jättäytyvät esimerkiksi yhteiskunnasta täysin ulos ja ovat tyytyväisiä elämäänsä. Mikäli tavoitteen saavuttaminen vaatii oravanpyörässä juoksemista voi hakeutua sellaisiin työtehtäviin, jotka vastaavat mahdollisimman paljon sellaista mitä tekisi muutoinkin. Näin työ ei enää olisikaan “työtä” vaan siitä itsessään saisi elämälleen merkitystä. Yksi ehkä ihan hyvä esimerkki tästä on entinen Nokian talousjohtaja, joka irtisanoutui ja koulutti itsensä sairaanhoitajaksi. Sisyfos kivi kirjoitti tästä omassa blogissaan: http://sisyfoskivi.blogspot.com/2009/11/kolmas-valintamme-onko-tyo-sisalto-vai.html

Jotkut löytävät myös elämälleen sisällön työn ulkopuolelta ja käyttävät työtä vain tämän haluamansa elämän rahoittamiseen.

Yrittäjyys antaa oman tietynlaisen vapauden, mutta olet nähnyt myös sen toisen puolen, kuten itsekin. Kaikesta huolimatta yrittäjyyttä on helpointa lähteä toteuttamaan mahdollisimman nuorena, monestakin eri syistä johtuen. Joten jos siltä tuntuu, kannattaa sille tielle lähteä ilman muuta!