Varsinainen sijoittaminen ja rahan kohdistuksen miettiminen aikuiselle ei ole sen hankalampi asia kuin nuoren tai lapsen sijoitusten miettiminen. Ongelmia aiheuttavat ne huomioonotettavat asiat, jotka vaikuttavat merkittävästi sijoituksiin jäävän rahan määrään.

Aikuisen maailma sisältää niin paljon vaihtoehtoja, erityistilanteita, uhkia ja mahdollisuuksia, että en koe voivani antaa mitään yleispätevää ohjetta kaikille, varsinkin kun itse kuulun vielä edellisen artikkelin ryhmään. Tämä on siis lukijankin hyvä tiedostaa. Pyrin herättämään keskustelua ja ajattelua, en olemaan absoluuttisesti oikeassa.

Vaikka en siis itse ole siinä tilanteessa mistä nyt kirjoitan, koen kuitenkin voivani miettiä miten itse tulevaisuudessa tulen toimimaan ja sitä kautta tuoda mietinnät julki. Niin myös teen. Eli jonkinlaista punaista lankaa voi seurata.

Aikuiselämää (30-45v.)

Maksanko asuntolainan pois vai sijoitanko “ylimääräisellä” rahalla? Sijoitanko lapsen hyväksi vai omaan eläkerahastooni? Siinäpä pulmia.

Mitä enemmän vastuuta vaativia hankintoja elämässään tekee, sen monimutkaisemmaksi kokonaisuuden hallintakin muuttuu. Suurimmalla osalla ihmisistä olennaisena osana aikuiselämää ovat lapset ja asunto. Näiden vaikutusta varallisuuteen ja sijoitusmahdollisuuksiin ei pidä aliarvioida.

Tässä esimerkissä laina-asunto ja lapset hommataan noin 30-ikävuoden tietämissä. Käytännössä näiden hankinta tapahtuu monilla kuitenkin muutamia vuosia aiemmin. Suurin vaikuttava tekijä näiden suhteen on varmasti muun elämän tasaantuminen ja järjellisen suuruisen tulon hankkiminen, joka ainakin pidempään opiskelleilla kestää aikansa.  Kun nämä ovat kohdallaan, ollaan valmiita suurempiin päätöksiin.

Asunto hankittuna

Rohkenen tässä jo valmiiksi olettaa, että esimerkkihenkilö ei ole ottanut “ylisuurta” asuntolainaa, vaan omaa tiettyä liikkumavaraa sen suhteen ja käteen jää muutakin kuin kuitit kuun lopussa.

Joka tapauksessa arvaat jo varmaan mitä aion sanoa. Nimittäin, vararahasto se on tässäkin tapauksessa pidettävä.

Nyt kun asuntolaina on takataskussa painamassa, on vararahaston määrää syytä kasvattaa aika paljonkin mahdollisten maksuhäiriöiden ja työttömyysjaksojen pönkittämiseksi. Pankki ei nimittäin iäisyyksiin asti jousta, ja se lainan kylkiäisenä otettu “lainaturva”, korvaa huomattavasti vähemmän mitä sen kuvittelet suojaavan. Säästyt paljolta murheelta, kun et jää liikaa roikkumaan muiden armollisuuden varaan. Omassa taloudessani en pidä sitä vaihtoehtona, sillä tarkoituksena on itse päättää asioista mahdollisimman pitkälle.

Etukäteen suojautuminen koskee huomattavasti vähemmän kuin jälkikäteinen panikointi. Se kannattaa siis tehdä kunnolla.

Sen jälkeen kun olet laskuvarjosi muodostanut niin, että ei ole suurempia hädän hetkiä odotettavissa vähään aikaan kun huonosti käy, olet valmis aloittamaan jälleen hiljalleen sijoitukset.

Lainanhoidosta

Kaikkea liikenevää rahaa en kuitenkaan välttämättä laittaisi tässä vaiheessa sijoituksiin, vaan ainakin itse keräisin myös pientä vuosittaista lainan lisälyhennyspottia vararahaston lisäksi. Tällä toimenpiteellä laina lyhenee nopeammin ja maksat lopuksi korkoja huomattavasti vähemmän kuin mitä alkuperäinen lyhennyssuunnitelma antaa ymmärtää ja sitä kautta enemmän jää sijoituksiinkin. Säästäminen tätä varten todella kannattaa.

Usea varmasti karsastaa ajatusta samanaikaisesta sijoittamisesta ja lainanlyhennyksestä, mutta omalla kohdallani näen asian niin, että pelkästään yhteen varallisuuslajiin keskittyminen (kiinteistö) ei ole järkevää, vaikka laina-aika sitä kautta pitenisikin. Edes hieman hajautettu omistus on viisaan sijoittamisen A ja O.

Muutenkin on parempi idea oman talouden joustavuuden kannalta ottaa laina sen mukaan, että kuukausierän saa ainakin lähelle samankokoisen asunnon vuokratasoa tai miksei jopa sen alle, vaikka tämä pidentäisikin laina-aikaa paperilla. En ole pitkien laina-aikojen fani muuta kuin talouden joustavuudenhallinnan työkaluna ja siitä tässä on nyt kyse.

Oman talouden joustavuuden kannalta tämä on hyvä idea ainoastaan silloin, jos todella on hankkinut asunnon, johon olisi ollut varaa lyhyemmälläkin laina-ajalla. Kun järkevän kokoisen lainan, pienen kuukausierän ja järjestelmällisen ylimääräisten lyhennysten suunnitelman yhdistää, on koossa mukavan joustava potti, jonka kanssa on helppo suunnitella elämää pidemmällekin ja asunto siirtyy omistukseen nopeammin kuin uskookaan.

Lapsi?

Tässä iässä lapsen hankinta on hyvin todennäköinen tapahtuma, ja kallis. Kun tähän suuntaan alkaa parisuhteen kiemurat kääntyä, on syytä katsoa peiliin ja miettiä onko siihen todella varaa. Lapsi ei nimittäin tule halvaksi rahallisesti (Tilastokeskuksen ja Stakesin “Suomalainen lapsi 2007 -tutkimuksen mukaan lapsi maksaa keskimäärin 105 600 euroa, ja kyllä, summa on riippuvainen suuresti perheestä itsestään ja sen jäsenten valinnoista).

Hurskastelevat “minä en lapsiani rahassa mittaa” -kommentit saa muuten suosiolla jättää omaan tietoonsa tai kirjoittaa muille foorumeille. Tiedän, että kukaan ei kakaroita laskin kädessä hanki, mutta on se silti asia, joka on syytä ottaa harkintaan mukaan päätöstä tehdessä… “onko meillä todella varaa?” Tähän en voi antaa vastausta, koska se riippuu siitä millaiseen elintasoon on tottunut ja millaisen elintason voi hyväksyä.

Varallisuus ei tietenkään muutenkaan määrittele onnellisuutta, mutta ei seuraavaa 20 vuotta ole hauska kyllä täysin kädestä suuhunkaan elää vain sen takia, että ei muutamaksi minuutiksi pysähtynyt miettimään kestääkö talous lapsen tulon ja mitä tilanteen parantamisen eteen voisi etukäteen tehdä.

Se on poika!

Mikäli tämänkin mietinnän jälkeen lapsi on edelleen hankintalistalla, on syytä aloittaa pikainen säästäminen ennen eräpäivää. Puhuin ensimmäisessä kirjoituksessa siitä, että lapselle on säästettävä kulurahaa. Tässä tarkennan mietettä sen verran, että sitä kulurahaa on syytä alkaa säästämään samantien kun on tiedossa, että pian on yksi suu taloudessa lisää. Tämä siis lainaturvarahaston ja henkilökohtaisten menojen puskurin lisäksi.

Lasta hankkiessa on myös syytä miettiä, että alkaako lapselle säästämään rahaa myös sijoituksiin ensimmäisen artikkelin mukaisesti ja miten sen käytännössä toteuttaa. Mistä rahat? Kysymys on ongelmallinen, koska vaikka tällä toimenpiteellä mahdollistat lapsesi loistoisamman ja vähemmän karikkoisen tulevaisuuden, on se sama summa pois omasta eläköitymisestäsi sekä nopeammasta lainanmaksusta ja täten perheen kokonaisvarallisuudesta ja myös vakavaraisuudesta. Asiaa ei tietenkään helpota se 200 000 euron asuntolaina, joka hengittää niskaan koko ajan.

Jonkinlainen kompromissi on todennäköisesti tehtävä, sillä lapsen tulevaisuuteen satsaaminen rahallisesti todennäköisesti kannattaa myös sinulle jossakin määrin, olettaen tietenkin että hänestä kehittyy yhteiskuntakelpoinen yksilö.

Vaikka siis asunto pitää maksaa ja omasta tulevaisuudesta on pidettävä myös huoli, laita siivu siitä myös lapsesi tulevaisuuteen jos vain suinkin pystyt.

Toisaalta, jos on asuntolaina ja tuore lapsi, niin sijoitukset tuskin ovat ensimmäisenä mielessä; eikä vähiten siksi, että muiden kulujen lisäksi nämä kaksi lisäkulua syövät tulosi niin tehokkaasti, että jo henkilökohtaisetkin sijoitukset ovat monelle keskivertopalkansaajalle käytännössä pelkkä unelma, ja ainoat jotka mitään mihinkään sijoittavat ovat sukulaiset merkkipäivinä lastesi rahastoihin.

Heiltä muuten kannattaa toivoa hartaasti ja vakavasti, että he laittavat jälkikasvusi sijoituksiin summan, joka muuten menisi niihin raivostuttaviin krääsäleluihin, joita joka paikka pursuaa muutenkin.

Jos asia on niin, että itsellä ei varsinaisiin sijoituksiin tunnu liikenevän, niin keskity ainakin saamaan edellämainitut turvapuskurit kuntoon, niin elämä on vähän ruusuisempaa. Mikäli kuulut keskiluokkaisempaan tulokerhoon ja puolisosikin tienaa kohtuullisesti, jää sinulla todennäköisesti muutama satanen löysää laitettavaksi tuottaviin kohteisiin.

Vaadin liikoja!

Höpöhöpö! Vaikka tässä nyt on tullut paljon huomioonotettavia seikkoja, niin tilanne ei ole niin hirveä ja monimutkainen miltä näyttää. Tässä vaiheessa nimittäin olet varmaankin jokseenkin unohtanut muutamia seikkoja:

1) Puskurirahastoihin kerätään vain tietty ennaltamääritelty summa yllättäviä ja joissakin tapauksissa pitkäkestoisempiakin menoja silmällä pitäen. Niihin ei siis kerätä rahaa maailman tappiin asti. Täytön jälkeen, vapautuu säännöllisesti käytettävää rahaa muuhun käyttöön.

2) Puskurivarantojen lukemat ovat enemmän kuin luulet mutta vähemmän kuin pelkäät. Niissä ei siis tarvitse (ainakaan suurimmassa osassa tapauksia) olla kuin muutama tuhat euroa kerralla kiinni. Lainaturvassa enemmän ja lapsen/lasten varannoissa vähemmän. Kuitenkin niin, että olet tarkasti miettinyt mahdollisia yllättäviä kulueriä lasten kohdalla ja olet tiedostanut sen aidon mahdollisuuden, että toinen tai molemmat perheen elättäjistä voivat joutua työttömiksi koska vain. Lukemia en anna, koska ne ovat jokaisen itsensä laskettavissa ja arvioitavissa.

3) Vaikka puhun henkilökohtaisten menojen puskureista, lainaturvavarannosta ja lainan lisälyhennyksestä erillisinä asioina, ei niiden tarvitse olla varannoissasi erikseen. Mielestäni täysin hyväksyttävä keino on kerätä nämä kolme turvatyyppiä samaan paikkaan niin, että vaikkapa 60 % kokonaissummasta on sellaista johon et koske kuin hätätapauksissa ja 40 % sellaista, jonka vuosittain käytät lainan lisälyhennykseen. Näin turvatasosi kyllä hieman heittelee pitkin vuotta, mutta säilyy kuitenkin kohtuulisen hyvänä koko ajan, eikä vaadi liikaa pääomaa ylläpidettäväksi. Tärkeää on se, että olet edes sisäisesti mieltänyt tietyt osuudet käytettäväksi tiettyihin kohteisiin ja myös pysyt niissä päätöksissä.

Salkkuesimerkki aikuiselle (30-45):

Säästötuotteet (ei uusia säästöjä näihin, kun puskurirahastojen tavoitetaso on saavutettu. Kun toisen puskurin varannot on täynnä, siirry täyttämään toinen puskuri 100% teholla. Kun puskurivarantoihin joudutaan kajoamaan, muista myös täyttää ne uudelleen)
- Seligson rahamarkkina AAA (puskuri omille yllättäville kuluille, lainaturvarahasto & lisälyhennys kaikki samassa. Perheen kohdalla puskuri on hyvä olla noin puolelle vuodelle, jopa vuodelle)
- Säästötili (lapsen kulurahasto, noin 3kk puskuri, tietenkin oman maun mukaan)

Osaketuotteet (mikäli sijoitat lapsellekin, katso esimerkki ensimmäisestä kirjoituksesta)
- Seligson Eurooppa -indeksi (30%)
- Seligson Suomi -indeksi (25%)
- Seligson Pohjois-Amerikka indeksi (20%)
- Seligson Phoebus (15%)(ei indeksirahasto, joten kulut ovat suuremmat)
- Seligson Venäjä (5%)(ei indeksirahasto, joten kulut ovat suuremmat)
- seligson Aasia -indeksi (5%)

Olen tässä lähtenyt aloittamaan sijoittamisen riskin pienentämistä jonkin verran jakaen sijoitusten osuutta tasaisemmin ja pois aktiivisista rahastoista. Osakeriski ei tietenkään lähde mihinkään, koska sijoitukset ovat täydellä painolla edelleen niissä kiinni ja uutta rahaa laitetaan mahdollisuuksien mukaan sisään. Sijoitusaikaa on kuitenkin vielä reippaasti jäljellä.

Se miten kuvio lähtee nyt enemmän muuttumaan, on uusien sijoitusten painottaminen enemmän indeksisijoituksiin. Näin salkunhoitajan näkemyksen ottamisen vaikutus sijoitusten tulevaan kehitykseen lähtee pienenemään. Muutosten aloittaminen on hyvä tehdä ajoissa, koska salkun sijoitusten painotuksia muutetaan lähinnä uusien sijoitusten kohdistuksella, ei rahastojen osuuksia myymällä veroseuraamuksien välttämiseksi.

Seligsoniin pääset käsiksi täällä.

Alla muita kiinnostavia kirjoituksia:

1. Iän vaikutus sijoittamiseen: Sijoittaminen lapselle
2. Iän vaikutus sijoittamiseen: Nuoren aikuisen maailma
3. Määräaikainen- tai säästötili on yleensä huono paikka talletella rahojaan
4. Auta hädänalaisia menettämättä penniäkään.
5. Miten ja miksi luoda henkilökohtainen hätärahasto?