Iän vaikutus sijoittamiseen: Sijoittaminen lapselle
Eräänä päivänä sain sähköpostiini kyselyn siitä, että miten itse näen iän vaikutuksen sijoitussalkun muodostamiseen. Sähköposti tuli erään työporukan edustajalta. Tällä työpaikalla on nyt jo pidempään väännetty kättä – kuulemani mukaan – kohtuullisen kovasanaisestikin siitä, miten sijoituksia pitäisi hallinnoida milläkin iällä, ja hyvä niin. Liian usein ihmiset tyytyvät miettimään raha- ja sijoitusasioita syvässä yksinäisyydessään.
Näen tämän työporukan tulevaisuuden sijoitusten saralla valoisana, koska he uskaltavat kyseenalaistaa toistensa näkemyksiä ja täten tuovat toistensa tietoisuuteen uusia asianhaaroja. Jatkakaa tappelua!
Saituri mielipidevaikuttajana
Viimein sain aikaiseksi koota omat ajatukseni tämän asian ympäriltä tekstimuotoon. Tehtävä ei hirveän helppo ollut, enkä edes väitä, että olisin mietteissäni oikeassa, ne kun sattuneesta syystä ovat vain oma näkökantani asiaan.
Oma näkemykseni sijoittamiseen suhtautumisessa on hieman perinteistä varovaisempi, ehkä liiankin monimutkaistava. Näin siksi, että koen oppikirjaohjeiden olevan turhan hanakoita syöksemään kenet tahansa mukaan osakesijoittamiseen (näin se helposti ymmärretään), tapahtui se sitten rahastojen tai suorien osakesijoitusten kautta.
Koska otan huomioon totuttua enemmän myös sijoittamisen inhimillistä puolta, on lähestymistapani monien mielestä turhankin varovainen. Olen kuitenkin todennut tällaisen lähestymistavan parhaimmaksi, ainakin sijoitusuraa aloittelevalle. Kokeneemmat saavat jo tehdä mitä lystäävät, koska heille tuskin pystyn mitään uutta näissä asioissa muutenkaan tarjoamaan.
Olen jakanut tämän aiheen neljään osa-alueeseen, joista jokaisesta julkaisen oman artikkelin tämän viikon kuluessa. Käsittelen lyhyesti lapsen, nuoren aikuisen, aikuisen, keski-ikäisen ja eläkeläisen sijoittamista ja niihin liittyvää problematiikkaa. Tarkoitus ei ole suoltaa kiistämättömiä totuuksia, vaan herättää keskustelua entisestään.
HUOM! Salkkuesimerkeissä prosenttiosuudet kuvastavat uusien sijoitusten osuutta.
Olen kautta linjan puhunut Seligsonin tuotteiden puolesta ja sijoitan muun muassa itse niihin aktiivisesti. Näin siksi, että koen kyseisen yrityksen avoimuuspolitiikan erittäin positiiviseksi asiaksi. Faktat ja omistajuussuhteet kerrotaan avoimesti. Lisäksi yrityksen tavoitteena on olla Suomen kustannustehokkain rahastoyhtiö. Tämä näkyy tuotteiden hinnoissa; silti laadusta ei olla tingitty.
Jokaisen on kuitenkin syytä pitää mielessä, että Seligson ei ole ainoa laadukkaita sijoitustuotteita myyvä taho. Tietenkin suorat osakesijoitukset tai ETF -tuotteet ovat vielä kustannustehokkaampia, mutta vaativat jokseenkin enemmän aiheeseen tutustumista (lisäksi holhoustoimilaki asettaa lasten varoilla sijoittamiselle tiettyjä rajoitteita. Nämä rajoitteet pystyy tosin kiertämään, mikäli sijoittaa omiin nimiinsä ja luovuttaa sijoitukset vasta lapsen kasvettua lahjoina).
Seligson on todellakin mainittu vain esimerkin muodossa rakentamissani mallisijoituksissa. Jokaisen tulisi siis itsekin tutustua hieman markkinoilta löytyvään tarjontaan, josko löydät juuri itsellesi vielä sopivamman tuotteen.
Mutta mennäänpä asiaan.
1. Lapsen sijoitussalkku (1-18v.)
Tämä on ehkä helpoin sijoitus mitä tehdä voi. Mitä pienemmälle lapselle alkaa sijoituspottia kokoamaan, sen enemmän voi periaatteessa “hypätä tuntemattomaan”, eli ottaa reilusti riskiä. Tässä olen siis oppikirjojen kanssa samaa mieltä.
Aikaa säästöjen arvonkehitykselle on näissä tapauksissa niin paljon, että mikään muu kuin osakesijoittaminen ei ole järkevää. Mahdolliset arvonheilahtelut noin 20 vuoden aikajaksolla tasoittuvat tehokkaasti ja tulos on poikkeuksetta positiivinen.
Oletukseni tässä on se, että lapselle säästäminen on tehty sen verran järkevästi perheen osalta, että osa kokonaissäästösummasta laitetaan helposti realisoitavaan kohteeseen, kuten vaikkapa perinteiselle säästötilille. Näin äkilliset rahan tarpeet lapseen kohdistuvissa menoissa eivät tuhoa hyvän sijoituspotin alkua missään vaiheessa. Aika jos mikä on ystävä sijoittamisessa.
Asenne lapsen sijoituspotissa on oltava se, että raha pysyy kiinni sijoituksessa jopa 20 vuotta, ja riippuen jälkikasvun itsensä kaukonäköisyydesta, toivon mukaan pidempäänkin. Hötkyilyyn ei siis vanhempien osalta pidä ryhtyä missään vaiheessa, vaikka markkinoilla näyttäisi hetkellisesti kuinka synkältä!
Oma ehdotukseni on, että keräät lapsen säästövaroihin “hätärahaston“, jossa riittää rahaa niin yllättäviin kuin vähän pitkäkestoisempiinkin menoihin. Ideaali tilanne on, jos näissä säästöissä on useampi tuhat euroa puskurina (tämä on tietenkin suhteellista ja riippuu täysin perheen tuloista ja menoista). Tällöin sijoituspotin haalimiseen voi keskittyä täysin rauhassa. Aina kun säästöihin joudutaan kajoamaan, pidä huoli siitä, että keräät käytetyn summan sinne pikkuhiljaa takaisin.
Mitä pidempään sijoituksia pidetään niin, että niistä ei varsinaisesti nosteta rahaa, ja sijoitusten painoarvoa muutetaan lähinnä uusien sijoitusten painotusta muuttamalla, sen suuremmaksi kasvaa verohyöty.
Kyllä, luit oikein. Perinteisissäkin sijoituksissa on mahdollista saada veroetua, sillä kärsivällisyydestä palkitaan. Yli kymmenen vuotta pidettyjen sijoitusten myyntien verotuksessa on nimittäin mahdollista käyttää hyväkseen hankintameno-olettamaa, joka arvossaan paljon kasvaneiden sijoitusten yhteydessä merkitsee sitä, että todellisuudessa et maksakaan veroa niin paljon kuin aluksi voisi luulla. Hankintameno-olettamaa voi toki käyttää myös lyhyemmän omistuksen sijoituksista, mutta niissä se ei ole niin kannattavaa. Tarkemmin hankintameno-olettamasta täältä.
Laista huomioonotettavaa!
Osakesijoittaminen lapselle ei ole niin yksinkertaista mitä aluksi lupailin, sillä tietyissä asioissa lainsäädäntö tulee vastaan sijoituksia mietittäessä ja maistraatti on innokkaana kärkkymässä sitä mitä lastesi rahojen kanssa puuhaat. Maistraatti ei onneksi kiinnostu lastesi rahoista ennenkuin varallisuus ylittää 15 000 euroa, jolloin edunvalvojasta tulee tilinpitovelvollinen maistraatille. On syytä olla tarkkana jo alusta lähtien, sillä tuo raja ylittyy nopeammin kuin uskotkaan.
On tietyiltä osin hyväkin, että lasten rahojen säilyvyydestä huolehditaan jo valtiotasollakin asti, sillä väärinkäytöksiä tapahtuu ja paljon. Voi tietenkin argumentoida myös niin, että jos 15 000 euroa on onnistunut lapselleen säästämään, ei ihan poropeukalo rahojen kanssa muutenkaan ole, ja tilinpitovelvollisuus on totaalisen typerä holhousvaltion oire. Leijonanosa väärinkäytöksistä tapahtuu huono-osaisemmissa perhepiireissä tai muuten vaan sellaisten vanhempien toimesta, joilla ei kaikki muumit ole laaksossa. Siitä emme kuitenkaan pääse mihinkään, että tällä hetkellä tilinpitovelvollisuus yli 15 000 euron omaisuudelle on ja säilyy.
Loppupeleissä ongelmilta valtion kanssa voi välttyä riittävällä hajautuksella. Tässä on otettava huomioon myös se, että edes yhdessä rahastossa – vaikka rahastoja olisikin useampia – ei yksittäisen yrityksen osuus saa rahaston sisällä ylittää 10 prosenttia. Rahaston omistuksen jakaantuminen on tultava ilmi rahaston säännöistä.
Aiemmin minulla oli tässä artikkelissa suositeltuna Seligsonin Phoebus -rahasto, mutta juuri yllämainitusta syystä jouduin suositukseni vetämään pois. Maistraatti katsoo sen olevan “erikoissijoitusrahasto”, johon sijoittamiseen olisi anottava erillinen lupa. Sellaiseen hyppyytykseen ei kukaan itseään kunnioittava Kekkosslovakian kansalainen lähde, vaan sijoittaa alaikäisen lapsen varat indeksirahastoihin, joissa hajautus on poikkeuksetta aina tarpeeksi suuri.
Holhoustoimilaki (442/1999) määrää 34§:n 13d -momentin mukaan, että Sijoitusrahastolain hajautussääntöjä (ns UCITS –säännöksiä) noudattavat sijoitusrahastot eivät ole luvanvaraisia. Saman pykälän mukaan kohderahaston ei kuitenkaan välttämättä tarvitse täyttää UCITS -säännöksiä, kunhan se sijoittaa sääntöjensä mukaan yli kolme neljäsosaa rahaston varallisuudesta julkisen kaupankäynnin kohteena oleviin arvopapereihin.
Maistraatin mukaan Phoebus on erikoissijoitusrahasto, koska rahaston sijoitukset voivat olla vähemmän hajautettuja kuin EU:n rahastodirektiivin (UCITS) sääntöjen mukaan tavallisen rahaston pitää olla.
UCITS-rahastossa mikään sijoitus ei saa ylittää 10% rahaston arvosta, eikä sellaisia sijoituksia, joiden paino on yli 5% rahaston arvosta, saa yhteensä olla enemmän kuin 40% rahaston arvosta. Rahastossa pitää siis olla vähintään 16 yhtiön osakkeita (4×10% + 12×5%).
Tätä ei missään nimessä pidä pelästyä, mutta se on hyvä pitää mielessä lapsen sijoituksia miettiessä. Jos kuitenkin haluaa ottaa lisämausteeksi mukaan esimerkiksi Phoebus -rahaston, tulee siihen anoa maistraatilta lupa.
Niille, joita ei kiinnosta tapella valtion kanssa, toimii allaoleva salkku erinomaisesti (huomaa, että osa kommenteista koskee aikaa, jolloin artikkelin suosituksissa oli mukana aktiivisia rahastoja indeksirahastojen rinnalla).
Salkkuesimerkki:
Säästötuotteet (ei uusia säästöjä näihin, kun tavoitetaso on saavutettu) HUOM! Puskurirahastot on syytä pitää vanhempien nimissä koko ajan, sillä lapsen nimissä ollessaan nämä rahat eivät ole “tuosta noin vaan” vanhempien laillisesti käytettävissä, jos tarve iskee.
- Seligson rahamarkkina AAA (70%)
- Seligson euro obligaatio (30%)
Osaketuotteet:
- Seligson Eurooppa -indeksi (25%)
- Seligson Suomi -indeksi (25%)
- Top 25 Global Brands -indeksirahasto (25%)
- Seligson Pohjois-Amerikka indeksi (15%)
- Seligson Aasia -indeksirahasto (10%)
Seligsonin rahastot löydät täältä.
Alla muita kiinnostavia kirjoituksia:
Hola!
Aihe on hyvä ja näitä asioita ei ihan perusteellisesti olekkaan suomen sivustoilla käyty läpi.
Ihmetystä herättää tuo Pohjois-Amerikan osuus.. Miksi noin pieni? Paino on erittäin paljon Euroopalla kun taas P-Amerikka jätetään muhimaan pienellä painoarvolla. Tietenkin maku kysymys, mutta jokin syy tähän varmasti on?
Kummitytölle teimme salkun juuri Seligsonille kastetilaisuuden jälkeen ja se on seuraavanlainen:
Seligson Eurooppa 40%
Seligson P-Amerikka 30%
Seligson Aasia 20%
Seligson Suomi 10%
Tämä on myös ajateltu niin että voisi halutessaan nostaa rahat esimerkiksi täysi-ikäisenä tai myöhemmin. Tänne myös laitamme merkkipäivinä lisää rahaa eli osuuksia voi siten muuttaa. Pitäisikö P-Amerikka siis jättää vähemmälle ja keskittyä Eurooppaan? Lisäksi jätimme pois nuo aktiivirahastot. Olisiko niitä syytä myös hankkia kuluista huolimatta (kulut ei olleet mitenkään ylisuuret)?
Tietenkin tuo on vain oma näkemyksesi, mutta mikäli voit niitä jotenkin perustella niin saisi taas yhden vertailupohjan omalle lahjasalkulle.
Sen verran tuo kommenttisi sai lisää miettimään, että muutin Pohjois-Amerikan indeksirahaston osuutta 10%:een. Kun ottaa riskiä, niin onhan se toki tehtävä tasapuolisesti sekin. USA:ssa on tällä hetkellä enemmän kuin paljon ongelmia, mutta ne ongelmat saattavat myös olla ponnahduslauta johonkin parempaan… tai huonompaan. Se kai se idea riskinotossa on :)
En kuitenkaan ole lähtenyt tarpomaan kovin pitkälle riskiviidakkoon lapsen sijoitusten kanssa, koska katson tällä pidemmälle tulevaisuuteen ja ideana on, että ne rahat mitä sinne nyt laitetaan, myös pysyvät siellä. Painotusta muutetaan uusilla sijoituksilla, ei kuitenkaan kovin usein, vaan tällä salkulla mentäisiin vähintään 10 vuotta; pidempäänkin.
Syy miksi USA:n osuus on näennäisesti muita pienempi löytyy siitä, että Phoebus -rahasto, joka omassa esimerkissäni on mukana, sijoittaa myös Yhdysvaltoihin valikoidusti. Täten, jos katsoo pelkästään indeksirahaston prosenttiosuutta koko potista, saa väärän kuvan. Nyt USA:n kokonaispainoarvo on uusista sijoituksista noin 15 % Phoebuksen johdosta. Enempää se ei mielestäni tarvitse olla, koska valuuttariski, joka on tälläkin hetkellä hyvin todellinen, tuo lisäväriä salkkuun. Se siis aiheuttaa omat heilahtelunsa arvoon. Näin on tietenkin myös Venäjän rahaston arvonheilahtelun laita, mutta siellä pyritään hyötymään salkunhoitajan osaamisesta.
Lähdin siis enemmän riskinottoon näiden aktiivisten rahastojen kautta; Venäjä ja USA ollen avoimia kysymysmerkkejä. Phoebus on esimerkiksi pitkällä aikavälillä voittanut indeksin melkoisen hyvin, vaikka tänä vuonna kehitys onkin hieman laahannut perässä.
Aasian indeksin jätin vielä tästä pois, koska en näe sen tuovan mitään mielenkiintoista mukaan kuvioon tuottomielessä; se kun koostuu lähes pelkästään Japanilaisista yrityksistä (entinen Japani -rahasto). Keskittyminen on nyt siis enemmän tuottomahdollisuuksiin, joita muut rahastot paremmin tarjoavat. Tästä syystä itse ihmettelen Aasian -rahaston suurta osuutta kummityttösi salkussa?
Olen kieltämättä keskittynyt enemmän Euroopan ympärille esimerkissä, mutta en näe tätä ongelmana, koska globaalissa maailmantaloudessa vuorovaikutussuhteet ovat muutenkin heikentäneet alueellisen hajauttamisen merkittävyyttä (ellei puhuta kehittyvistä, tai muuten vaan villeistä markkina-alueista, kuten Venäjä). Yritykset, jotka indekseissä ovat mukana, toimivat joka tapauksessa maailmanlaajuisesti. Nyt valuutanheilahteluiden vaikutukset on karsittu vähäiseksi.
Voin tietenkin olla myös täysin hakoteillä, ei se ole poissuljettua. Tästä syystä jokaisen onkin tehtävä omat ratkaisunsa näiden asioiden osalta, ja ehkäpä enemmän keskittyä artikkelin tekstiin ja miettiä ratkaisut sen argumenttien kautta.
Katsotaan millaisia tuntoja myöhemmän iän sijoitukset herättävät.
Kertokaas viisaammat miten se menee kun lapsen omalle arvo-osuustilille sijoittelee? Ilmeisesti lunastuksia jne. ei voi tehdä ihan miten haluaa, sillä asia kiinnostaa sosiaaliviranomaista? Vai olenko ymmärtänyt väärin? Mikäli sijoitukset tekee taasen itse niin silloin astuu kuvioon lahjavero-, ennakkoperintö- jne. asiat, jos sijoituksia/rahoja haluaa lapselle jossain välissä siirtää?
Näytät olevan oikeilla linjoilla siinä, että viranomaiset ovat jokseenkin kiinnostuneita siitä, jos lapsen varoja ottaa käyttöön miten sattuu. Varsinaista tilintekovelvollisuutta maistraatin suuntaan ei edunvalvojalla kuitenkaan ilmeisesti ole alle 15 000 euron omaisuudesta. Lapselle lahjoitettuja rahoja eivät siis voi vanhemmat käyttää kuin omiaan, vaikka näin varmasti käytännössä usein tapahtuukin. Ei tuosta kuitenkaan sosiaaliviranomaiset kovin helposti sotapolulle lähde, ellei joku varta vasten lähde ilmiantamaan (perättömästi tai aiheesta) lasten omaisuuden käytöstä epäasialliseen tarkoitukseen, varsinkin jos rahojen käyttöpäätöksen tekijällä on tilinkäyttöoikeus lapsen tiliin. Mielenkiintoista on se, että periaatteessa näitä varoja ei saisi myöskään käyttää lasta koskevien menojen kattamiseen.
Tämä on siis syytä pitää mielessä, kun sijoituksia lapselle tekee. Ne on siis syytä tehdä sen verran kestävältä pohjalta, että sijoituksilla ei ole merkittävää vaikutusta muun talouden pitoon, eikä niihin tarvitse missään vaiheessa turvautua.
Suora lainaus alla linkitetyn maistraatin materiaalista on, “Lapsen omaisuutta voidaan alaikäisyyden aikana käyttää vain lapsen omaksi hyödyksi ja tyydyttämään hänen henkilökohtaisia tarpeitaa. Muu lapsen omaisuus on sijoitettava siten, että sen säilymisestä on riittävä varmuus ja että sille saadaan kohtuullinen tuotto. Alaikäisen varat on aina sijoitettava hänen nimissään olevalle pankkitilille tai muuhun hänen nimissään olevaan sijoituskohteeseen, eikä niitä saa sekoittaa toisten varoihin.”
Osuuspankki tarjoaa selventävää tekstiä
Harvinaista kyllä, Kauppalehden keskusteluissa tuli hyviä pointteja esiin.
Täältä saa PDF-muodossa lisää Maistraatin virallista informaatiota lapsen edunvalvonnasta ja täten myös omaisuudenhoidosta.
Kiitos hyvistä linkeistä! Tarvitsee alkaa näitä taaplaamaan sattuneista syistä lävitse ja ottamaan selvää.
Tuo 15ke omaisuuden jälkeen maistraatille tehtävä ilmoitus näyttää taas tosissaan tämän holhousyhteiskunnan todellisen piirteen. Ja tuo tilivelvollisuus näyttää säilyvän vaikka myöhemmin omaisuuden määrä tippuisi nollaan. 15ke menee helposti lapsella rikki, jos aloittaa heti pienestä pitäen säästämään lapselle tasaisesti.
Tuota ei olekkaan tullut ajateltua. Tosin omassa tapauksessani tämä ei vaikuta sillä lapsi ei ole oma, vaan kummilapsi.
Tuo 15 000€ menee kyllä rikki esimerkiksi jos säästää lapsilisät suoraan (näin myös useat tekevät). 1. lapsen lapsilisä 100€/kk, eli esimerkiksi 17 vuotiaana sijoitettua pääomaa on 20 400€. (1200€ x 17 = 20 400€). Näitä epäkohtia löytyy aina kun alkaa asiaa tutkimaan tarkemmin. Hieno pointti ottaa esille!
Lähtökohtaisesti mielestäni lapselle menevät säästöt on kyllä pidettävä lapsen omina, mutta vanhemmat jotka itse omista rahoista sijoittavat lapsen nimille ja hallinnoivat varoja pitäisi saada tarpeen tullessa käyttää varoja ilman jotain holhoustätiä. Tilanne jossa esim. kämppä menee ilman näitä varoja alta on mielestäni tälläinen! Tätähän ei lasketa lapsen henkilökohtaiseksi kuluksi/tarpeeksi?
Hyviä ajatuksia, hyvä blogi ylipäätään. Olen seuraillut parin kuukauden ajan.
Omia sijoituksia pohtiessani olen päätynyt juuri Seligsonin rahastoihin (kuukausisäästö 200E/kk) sekä suoriin osakesijoituksiin Nordnetin kautta (1000-1500E muutaman kuukauden välein). Aikajänne sihtaa kohti eläkeikää, johon on näillä näkymin reippaasti yli 30 vuotta.
Seligson ja Nordnet saavat minulta kiitosta selkeinä peruspalveluina. Se vähä, minkä maksaa, ei tule turhasta. Seligsonille vielä kiitosta kestävän kehityksen ajatuksesta, itse olen omaa “saituriprojektiani” lähtenyt kehittämään nimenomaan kulutuskriittisenä kestävän kehityksen rahankäyttäjänä. Eli homma lähtee siitä, että halpaa en osta, jos halpuudessa on jotain hämärää.
Sitten näihin lapsiin, joita itselläkin muutama on. Tähän asti olen suhtautunut kriittisesti siihen, että järjestäisin suurempia pesämunia lasten nimiin aikuisuutta varten. En tarkoita, että heidän pitäisi aloittaa kaikki tyhjästä, pikemmin sitä, että esim. opiskeluikäisenä heillä on vakavaraiset vanhemmat, jotka tarpeen tulleen voivat tukea rahallisestikin. Juuri täysi-ikäiseksi tullut ei ehkä ole se harkitsevin rahankäyttäjä, jos käyttöön tulee yhtäkkiä muutama kymppitonni “ilmaista” rahaa. Voipi olla poika/tyttö vanhempien kukkarolla kyselemässä jo vähän ajan päästä, josko ilmaista rahaa saisi lisää.
Tällä hetkellä kuitenkin mietin, vaihtaako muksujen pieni kuukausiraha säästötililtä indeksirahastoihin. Vasta-argumenttina mielessä haraa se, että Suomi on jo nyt täynnä rahankäytössä kyvyttömiä nuoria ja vanhempia aikuisia. Ideaalitilanne tietenkin on, että oma jälkikasvusta tulisi “rikkaita saitureita”, järkevästi taloutensa hoitavia kansalaisia.
Tuossa olet Perheenisä ihan oikeassa että suomi on pullollaan huonosti raha-asioitaan hoitavia nuoria aikuisia! Mistä tämä johtuu? Osaako joku viisaampi tätä puida? Onko syitä edes tutkittu laajemmalti?
Mielestäni kotikasvatus on tässä(kin) asiassa tärkeässä roolissa. Lisäksi nuorta pitää ohjata miten tuo vanhempien säästämä pesämuna tulee käsitellä. Mietitäänpäs tilannetta jossa vanhemmat ovat säästäneet 150€/kk rahastoon lapsen syntymästä alkaen. 18-vuotiaana lapsella on vanhempien sijoittamaa pääomaa 32 400€ (150 x 12 x 18 = 32400). Raha summa on suuri 99.5% tuon ikäisistä nuorista. Tällä rahalla nuori saa oman elämänsä alkuun varmasti helpommalla kuin jos pitäisi tyhjästä aloittaa oma eläminen. Mutta voi olla, että nuori nämä rahat saatuaan kuluttaa hullunlailla erilaisiin asioihin jotka eivät kasvata nettovarallisuutta. Tämä on tietenkin huono vaihtoehto ja vanhempien säästöt lapselle menevät “hukkaan”. Sitten onkin tilanne jossa lapsi on helposti vanhempien pussilla uudestaan..
Mikäli pelisäännöt on sovittu ja nuori ohjattu oikeaan suuntaan oman taloutensa hallinnassa niin kyseinen esimerkki potti on loistava mahdollisuus lapselle. Voidaan esimerkiksi sopia, ettei säästöihin kajota ennen oman asunnon ostamista tai muuta vastaavaa. Tällöin säästöt ei mene “hukkaan” ja nuori oppii hallinnoiman omaa talouttaan. Näin ainakin periaatteessa.
Tietenkin jos nämä rahat olisi säästänyt itselleen on omaa lasta varten on helpompi säädellä mihin rahat menevät. Ei huono ratkaisu sekään. Mutta oppiiko nuori tästä enemmän vai vähemmän? Joka tapauksessa omaa taloutta on opittava jollakin tapaa hallitsemaan tai sitten ollaan tilanteessa, jossa syntyy talousvaikeuksissa kamppaileva nuori.
Jokaisen vanhemman on tämä(kin) asia päätettävä. Kuitenkin mielestäni huonoin vaihtoehto on jättää lapsi täysin oman onnensa nojaan pesästä lennettyään. Ainakin tuntemani ihmiset jotka ovat saaneet vanhemmiltaan muutamien kymmenientuhansien pesämunan oman elämän alussa ovat sitä osanneet arvostaa ja miettivät pitkään ennen kuin tarttuvat näihin rahoihin. Jokin tavoite kuten oma asunto on on mielestäni hyvä tarkoitus näille rahoille.
Hyviä kommentteja. Seuraavaksi aiheesta tulee artikkeli nimenomaan nuoren aikuisen maailmaa katsoen. Vähän kuitenkin itsekin kommentoiden, että kyllä sillä nuorisollakin sen verran on – ainakin useimmilla – järkeä, että ei niitä rahoja ihan mihin tahansa lähdetä tuhlaamaan. Ellei muuten, niin välit vanhempiin tuhoutuvat sellaisella pelleilyllä tehokkaasti.
Siinä olet oikeassa ettei kaikki ole oman taloutensa kanssa täysiä seipäitä. Mutta huolestuttavan paljon ongelmaisia nuoria on. Sitten kun tälläiselle nuorelle annetaan 18-vuotiaana 30 000€ rahasto lähtee mopo käsistä.
Syitä miksi osa ei osaa hoitaa talouttaan on vähän epäselvä. En ainakaan äskeisen etsimisen jälkeen löytänyt mitään tutkimusta aiheesta. Erittäin haasteellinen asia ja jokaisen vanhemman on nämä päätökset tehtävä itse.
Kyllä minä sen myönnän, että vähähän se lasten kanssa lottoa on. Samassa perheessäkin voi olla rahan- ja varallisuuden käyttöön täysin erilailla suhtautuvia ihmisiä. Uskallan kuitenkin väittää, että vanhemmilla, kasvatuksella ja kotioloilla muutenkin on kohtuullisen suuri osuus lopputuloksen kannalta. Suurin osa nuorista, myönsi sitä tai ei, ottaa jossakin määrin esimerkkiä vanhemmistaan.
Vanhemmilta vaaditaan taitoa ja uskallusta. Varsinkin silloin, jos asiat annetaan lapsuudessa liian helposti, ei omaisuuden arvoa opi oikein koskaan, muuta kuin todella kalliiden oppien jälkeen. Mutuahan tämä, mutta näin sen itse näen. Täytyisi uskaltaa pysyä lujana jo varhaislapsuudessa näiden kullannuppujen äksyilylle ja “mutku mä haluun” huuteluille. Pohjaan tässä nyt omiin kokemuksiini lapsena. Pidän sitä ehdottoman positiivisena asiana, että en saanut kaikkea mitä halusin, myöskään silloin kun yrityksellämme meni hyvin. Koen oppineeni ymmärtämään arvon käsitteen sisäisesti jo tuolloin. Leluista se lähtee.
Täysin samaa mieltä. Kuten jo aiemmin mainitsin on kotikasvatuksella vaikutus lähes kaikkeen. Tämä ei tietenkään tarkoita yleistystä, että kaikki rikkaiden “lellittyjen” lasten oma talouden hoito on huonoa. Vanhemmista se lähtee.
Mielenkiinnolla odotetaan seuraavaa artikkelia koskien nuoria aikuisia.
Phoebus erikoissijoitusrahastona ei joidenkin viranomaisten mielestä sovellu lapselle parhaiten. Kts. kysymys 1 tästä:
http://www.seligson.fi//phoebus/blogi/show_item.asp?itemID=122
Olipas hyvä, mutta paskamainen löytö. Tämä on selvästi muutettava artikkeliin. Valtion koura ulottaa pitkälle. Niinkuin “Kohti Taloudellista Riippumattomuuttakin” jo kommentoi, niin alkaa tämä holhousyhteiskunta pänniä pikkuhiljaa. Ymmärrän sitä tietyissä asioissa tiettyyn pisteeseen, mutta…
Ihan uskomatonta kuraa!! Ehdottomasti valittaisin tuosta laskusta vaikka se sitten ei toisikaan mitään hyötyä. Mielestäni nyt mennään jo liian pitkälle..
Osallistu keskusteluun!
Verotus »
Miten pääomatulovero toimii?
Useimmat säästämistä ja sijoittamista aloittavat joutuvat ensi kertaa elämässään tekemisiin pääomatuloveron kanssa. Mikä se on ja miksi sen pitäisi kiinnostaa? Onko se jotain syötävää?
Tilaa RSS -syöte
Aihealueet
Kuukausiarkisto
Tag Cloud
äkkirikastuminen aamulehti aleksandria ansiotulovero asiamies asuntokupla bon life budjetti dokumentti eläke eläkevakuutus finanssikriisi hätärahasto halpa halpa hotelli halpalento hinta huijaus huumori ilmainen ilmaistuotteet indeksirahasto indeksisijoittaminen julkisuus köyhä kauppa kilpailutus kirjasuositukset Korko kuluttaminen laina lama pääomatulovero pankki raha rikastuminen Säästäminen säästö saituri Sijoittaminen sijoittamisen aloittaminen työttömyys vaurastuminen velkatalous VerotusRecent Posts
Most Commented
Recent Comments