Taulutelkkarit ovat tulleet jäädäkseen. Ne ovat mukavan kokoisia, jotkut jopa tyylikkäitä ja niillä voi katsella kuvaa eri lähteistä, mutta siihenpä se tietoisuus näistä nykyajan viihdelaitteista monilla loppuukin.

Kun menet ostamaan uutta telkkaria tulee vastaasi kysymyksiä resoluutioista, tuumakoosta, teräväpiirrosta, HD-Ready, Full HD ynnä muuta sellaista. Kauppaan mennessäsi luulit tietäväsi mitä olet ostamassa, mutta tullessasi laatikon kanssa ulos et tiedä mitä ostit ja maksoitko liikaa.

Yleinen harhaluulo on erityisesti se, että kun kannat sen täysteräväpiirtotelkkarin kaupasta kotiin, niin kaikki materiaali näyttää yhtäkkiä maagisesti paremmalta kuin ennen. Tästä moni alahuuli alkaakin väpättämään kun tuntee tulleensa huijatuksi tai on kuvitellut liikoja, kun kuva onkin kamalan näköistä.

Nyt teen kerralla ja kansantajuisesti selväksi mitä tulee huomioida kun taulutelkkaria ostaa ja millä on merkitystä telkkaria valitessa, ettei myyjä vie sinua kuin pässiä narussa ja toisaalta siksi, että et osta vääränlaista vehjettä väärään käyttöön.

Kun teknologia siirtyi kuvaputkitelkkareista LCD ja Plasmatelkkareihin, lisääntyi sekaannus ja termit eksponentiaalisesti. Vanhat totuudet eivät enää pidä paikkaansa, eikä näissä televisioissa välttämättä ”paremmat” speksit ole se paras vastaus.

Käsitehelvetti

Päästäksemme artikkelissa jonkinlaiseen ymmärrettävyyden tasoon, on minun kerrottava hieman TV-laitteiden historiasta, näyttötekniikasta ja mitä eri käsitteet, joita kaupassa kuulet oikein tarkoittavat. Olit ostamassa mitä tahansa telkkaria, niin ainakin seuraavat käsitteet sinulle tarjoillaan välittömästi: LCD, Plasma, 720p, 1080i ja 1080p. Sopassa on mukana häiritsemässä vielä termit HD Ready ja Full HD. Entäpä paljon hehkutetut LED-näytöt?

Että voisin opastaa sinua hermoja ja rahaa säästävässä telkkarivalinnassa, on hyvä tietää mitä nämä termit pitävät sisällään. Samalla avautuu uusi markkinointihölynpölyn maailma.

720 = Tarkoittaa ruudun pystysuuntaisen resoluution juovamäärää. Tällaisessa TV:ssä siis on 720 horisontaalista skannausjuovaa ruudun alareunasta yläreunaan. Tällaisen näytön kokonaisresoluutio on 1280 * 720. Yksinkertaistettuna voidaan sanoa, että suurempiresoluutioinen näyttö pystyy näyttämään enemmän informaatiota samalla kuva-alalla kuin pienempiresoluutioinen.

1080 = Tarkoittaa myös ruudun pystysuuntaisen resoluution juovamäärää. Tällaisessa TV:ssä siis on 1080 horisontaalista skannausjuovaa ruudun alareunasta yläreunaan. Tällaisen näytön kokonaisresoluutio on 1920 * 1080, joten se on resoluutioltaan suurempi kuin edellinen esimerkki ja täten pystyy käsittelemään samalla pinta-alalla enemmän kuvainformaatiota kuin 720 resoluutioinen.

Kuvaputkitelevision tarkkuus? = Että ylemmät termit 720 ja 1080 tulevat helpommin ymmärretyksi, on tietenkin tiedettävä mihin ollaan vertaamassa. Kuvaputkitelevisiossa ei voida varsinaisesti puhua reoluutiosta käytetyn teknologian erilaisuudesta johtuen, kuva kun ei koskaan näissä telkkareissa koostu pikseleistä. Jonkinlaista vertausta voidaan kuitenkin tehdä.

Suomessa on käytössä PAL-järjestelmä, jossa televisiokuvassa on 625 juovaa. Näistä näkyvissä on 576 kappaletta. Jäljelle jääviä näkymättömiä juovia käytetään välittämään teksti-tv:n sivuja sekä testisignaaleja. Näkyvien juovien määrä eli 576 on televisiokuvan pystysuuntainen tarkkuus.

Jos siis vertaamme tätä esimerkiksi 1080 teräväpiirtotelevisioon, on ero melkoinen. Tästä syystä myös tarkimmilla telkkareilla on melkoisen huono kuvanlaatu digikanavia katsoessa. Lue eteenpäin ja opi.

i & p = Kirjain i tulee sanasta “interlaced“. Se tarkoittaa, että laitteisto skannaa näytön kuvan lomitettuna, eli esimerkiksi 1080i näytössä päivittyy kerralla vain 540 juovaa. Ensimmäisellä otoksella esimerkiksi juovat 1,3,5… ja toisella otoksella 2,4,6… Kirjain p taas tulee sanasta “progressive”, joka tarkoittaa sitä, että laitteisto skannaa kuvan juovat kerralla järjestyksessä, eli 1,2,3,4,5…. kaikki 1080 juovaa kerralla. Tällainen kuva on luonnollisesti laadukkaampi.

24, 30, 50, 60, 120Hz… = Nämä ovat virkistystaajuuksia. Virkistystaajuus tarkoittaa kuvanpäivityksen ripeyttä. 240 kertaa sekunnissa on tällä hetkellä maksimi.

HD Ready =Kun näet tämän merkinnän televisioon lätkäistynä, tarkoittaa se sitä että kyseinen laite kykenee vähintään 720 juovan tarkkuuteen. Tällainen televisio kykenee ottamaan vastaan kaikki teräväpiirtosignaalit 720p, -1080i ja 1080p. Yli 720p resoluutioisen kuvamateriaalin telkkari tosin skaalaa alaspäin laitteiston resoluutiota vastaavaksi, useinmiten 720 resoluutioon. Tällainen televisio on siis kyllä teräväpiirtotelevisio, mutta ei välttämättä ihan se “high-end” malli tarkkuuden suhteeen. Tämä sinänsä ei vielä kerro mitään TV:n tai kuvan laadusta, sillä vasta 50-tuuman näytöistä ylöspäin alkaa tarkkuuseron kuvasta näkemään eri televisioiden välillä. Siitä lisää myöhemmin. HD Ready tarralla varustetun television on standardin mukaan oltava laajakuvamallinen siinä on oltava vähintään analoginen komponenttiliitäntä sekä HDMI-liitäntä.

HD Ready 1080p = Sama kuin edellä, mutta tällainen näyttö kykenee lisäksi varmuudella kaikkein suurimpaan resoluutioon 1920 * 1080 progressiiviskannauksella.

HD TV = on periaatteessa HD Ready laite, mutta siinä on lisäksi digiviritin, joka pystyy purkamaan HD ( 720p ja 1080i) satelliitti-, kaapeli- tai antennilähetyssignaalin. Tällainen laite voi olla itsenäinen digiboksi tai televisioon integroitu viritin. Jos kyseessä on erillinen digiboksi, vaatii se täyden hyödyn saamiseksi keverikseen HD-näyttölaitteen.

HD TV 1080 = oikeastaan sama kuin yllä, mutta esimerkiksi televisioon liitettynä tämä tarra vahvistaa sen, että kyseinen laite kykenee myös näyttämään 1080p signaalin, jos tällainen lähde on saatavilla, kuten Blu-Ray soitin

Full HD 1080 (kultakirjaintarra) = Ainakin SONYn käyttämä lisätarra myymissään näyttölaitteissa, myös joissakin tietokonenäytöissä. Tällä tarralla valmistaja takaa, että kyseisen laitteen resoluutio on 1920 * 1080. Mitään takeita tämä tarra ei yksistään anna siitä, että laite kykenee täyteen 1080p tarkkuuteen, tai että liitännät ovat standardin mukaiset, vaan speksi saattaa ulottua esimerkiksi koskemaan vain 1080i:ta. Sitä varten on yllämainitut tarramerkinnät. Valmistajien omista “Full HD” tarroista pyritään pääsemään eroon selvyyden lisäämiseksi ja virallinen merkintä onkin nykyään HD Ready 1080.

LED TV = Samsungin harhaanjohtava nimitys yrityksen uusimmasta LCD-televisio linjasta. Varsinaista LED-televisiota ei Suomen markkinoilla ole vielä olemassakaan. Kyseessä on uusi vähemmän virtaa kuluttava ja värikylläisemmän elämyksen tuottava taustavalaisutekniikka verrattuna vanhaan fluoresoiviin lamppuihin perustuvaan taustavalaisuun. Kyseessä on kieltämättä innovaatio, mutta hyöty hintaan nähden on kyseenalainen, varsinkin kun huokeammat plasmanäytöt ovat jo pitkään tuottaneet saman värikylläisyyden. Tämä mahtava markkinointi on erittäin helppo sekoittaa OLED-näyttöihin, jotka vasta tekevät tuloaan televisioihin. OLED näytöt ovat aitoja LED-näyttöjä, joissa ei erillistä taustavalaisua tarvita. Suomen markkinoilla näitä luultavasti nähdään vasta joskus… ensimmäisten piti tulla noin tänä vuonna , mutta eipä ole näkynyt. Hinta tulee olemaan muhkea ensimmäiset vuodet, varsinkin kun LED-taustavalaisutekniikkaa käyttävät televisiotkin ovat jo noin 2-3 kertaa kalliimpia kuin suuret plasmatelkkarit.

Historian havinaa

Vielä pari vuotta sitten katselimme kaikki viihdetarjontaamme mukisematta putkitelkkareista (itse katson edelleenkin) analogisella lähetystekniikalla, joiden näyttötarkkuus ei nykyvehkeisiin verrattuna ollut kovin hurja. Näiden lähetysten resoluutio oli 576i, eli 576 juovaa ylhäältä alas lomittain skannattuna 50 kertaa sekunnissa. Todellinen viristystaajuus siis 25Hz.

Kun DVD-laitteistot astuivat kuvaan, tuli leikkiin mukaan uusi termi; progressiivinen skannaus. Tällä ominaisuudella kuva pystytään skannaamaan kerralla juovajärjestyksessä 1,2,3,4,5… Näin päästiin myös saavuttamaan todellinen 50 herzin virkistystaajuus. Tästä syntynyt resoluutio 576p tuotti huomattavasti paremman kuvan.

Nykyiset maanpäälliset digilähetykset toimivat myös 576 juovan tarkkuudella.

DVD:n jälkeen syntyi uusi sukupolvi, teräväpiirtoon kykenevät laitteistot. Ensimmäisenä kehään astui 720p resoluutio, joka paransi kuvan erottelukykyä selvästi näyttölaitteissa. Heti perään tämän kaveriksi syntyi 1080i & p resoluutiot.

Tänä päivänä hiusten harmaantuminen syntyy siitä, että ostajana sinun on hyvin vaikea mennä sanomaan suoralta kädeltä millaisen telkkarin sinun kannattaisi ostaa. Vaikka 1080p on kaikkein paras erottelukyky mitä televisioissa tällä hetkellä on, ei se silti tarkoita, että se on sinulle paras vaihtoehto.

Speksien palvomisesta kannattaa siis pyrkiä eroon ja keskittyä siihen mitä tämä kaikki käytännössä tarkoittaa. Säästät tuhlailuvimmassa helposti sadoista euroista jopa tuhansiin, kun et jahtaa turhia ominaisuuksia.

Miten tämä nivoutuu käytännön hankintoihisi?

Kuten varmaan järkikin sanoo, sellaisen laitteiston hankkiminen on turhaa, jonka kaikista ominaisuuksista ei voi hyötyä. Käydäänpä hieman läpi elämän tosiasioita.

Miksi televisiolähetykset näyttävät uudessa telkkarissa niin kamalalta?

Kun tällä hetkellä katselet tavallisia, “maksuttomia” TV-kanavia, tunkee eetteri näyttöösi kuvaa, joka on resoluutioltaan useinmiten 720 * 576 , eli huomattavasti pienempi kuin mihin vaatimattomimmatkin uudet teräväpiirtotelevisiot kykenevät.

Tunnettu ja ikävä tosiasia tällä pitkällä HD-siirtymäkaudella on se, että suuritarkkuuksisimmilla televisioilla ( 720p ja 1080i & p ) perus-TV-lähetysten kuvanlaatu on selvästi heikompi kuin alemman tarkkuuden näytöillä. Tämä johtuu siitä, että näyttöjen skaalaus toimii lähes aina paremmin kun siitä joudutaan jättämään osia pois kuin silloin jos pikseleitä joudutaan “keksimään” lisää kun kuva sovitetaan näyttöön.

Mitä enemmän laite joutuu keksimään materiaalia saadakseen kuvan suuremmaksi, sen huonommalta kuva näyttää. Karkeasti yleistettynä voidaan sanoa, että 576 resoluution materiaali siis näyttää paremmalta 720p laitteessa, kuin 1080p laitteessa. Pahimmillaan TV-lähetystä teräväpiirtotelkkarista katsoessa kuvaan syntyy epämääräistä pikselimössöä ja värivirheitä tämän ylöspäin skaalatun kuvan vuoksi. Uudemmissa ja Kalliimmissa televisiomalleissa skaalain on jo niin hyvälaatuinen, että yksistään se vähentää merkittävästi kuvassa esiintyvien virheiden määrää. Hinta on kuitenkin monesti karkottava tekijä näissä vehkeissä.

Skaalausvirheet eivät ole kuitenkaan ainoa surun aihe suuritarkkuuksisilla televisioilla TV-lähetyksiä katsoessa. Koska kuvaputki- ja LCD- / Plasmatelevisiot tuottavat kuvan täysin toisistaan poikkeavalla tavalla, tulet todennäköisesti ihmettelemään vielä lisääkin miksi kuva on niin “huono”, varsinkin LCD-televisioilla. Toinen puoli normaalikanavien huonosta kuvanlaadusta on se, että digisignaali sisältää itsessään hieman virheitä, jotka sitten tuovat itsensä tykö TV:si ruudulla. Uudet LCD-televisiot tuottavat niin terävää kuvaa verrattuna vanhaan kuvaputkitelevisioosi, että kaikki pienimmätkin kuvan virheet näyttävät häiritseviltä. Nykytelevisioissa kuvan lähteen laatu ratkaisee yhtä paljon kuin itse televisio. Kuvaputkitelevision kuva on huomattavasti “pehmeämpi”. Tällöin myös pienet virheet lähetyksessä ikäänkuin sulautuvat ympäristöönsä, eivätkä häiritse katsojaa. Jokseenkin sama etu on myös plasmatelkkareissa, jotka toki kuitenkin myös ovat teräväpiirtolaitteita.

HD-Kanavat

Nelonen markkinoi omaa kanavaansa myös HD-versiona. Nelosen HD-kanava ei kuitenkaan ole aitoa teräväpiirtokuvaa, vaan tavallista digi-tv lähetystä, joka on ennen lähetystä skaalataan, eli sovitetaan suurempaan resoluutioon sopivaksi. HD-television omistajille, varsinkin 1080i & p -telkkarin haltijoille tämä tarkoittaa sitä, että ainakin Nelosen kuvanlaatu tällaisessa laitteessa paranee huomattavasti, koska käytettävä lähetyskaista on huomattavasti suurempi ja laitteen itsessään ei tarvitse “keksiä” pikseleitä kuvaan oikean koon saavuttamiseksi.

Vaikka TV-lähetyksiä, esimerkiksi satelliittikanavilla, voi tullakin jo HD:nä, ei lähetysteknisistä syistä pystytä vielä lähettämään tarkempaa kuvaa kuin 1080i, joka tarkoittaa sitä, että lähetys koostuu kahdesta 540p lähetyksestä, jotka laitteisto sitten lomittaa toisiinsa saadakseen 1080i laadun aikaiseksi.

Syy siihen miksi kukaan ei vielä pysty lähettämään täysteräväpiirtokuvaa ( 1080p ) on siinä, että se vaatii liikaa lähetyskaistaa.

Näin ollen 1080p telkkarin hyöty jää kohtuullisen vähäiseksi jo tästäkin syystä. Ainoat laitteet, jotka pystyvät tuottamaan 1080p -kuvaa ovat tietokoneet, Blue-Ray -soittimet, Playstation 3 ja Xbox360. Konsoleista on kuitenkin mainittava sen verran, että suurinta osaa peleistä ei renderöidä täydellä 1920*1080p tarkkuudella, vaan 720p resoluutiolla. Hyöty siis näissäkin vehkeissä jää nimelliseksi.

Telkkarin koko…

Hankittavan television koko ratkaisee osaltaan sitä minkä resoluution TV:lle tarvitset. Alle 50-tuuman telkkareissa on vähän niin ja näin, että pystytkö hyötymään 1080p tarkkuudesta kunnolla.

Ihmissilmä on siitä vekkuli, etttä tietyn tarkkuuden ylityttyä normaalilla katseluetäisyydellä (2,5-4 metriä) se ei pysty kertomaan sinulle kahdesta vierekkäisestä kuvasta kumpi on 720 ja kumpi 1080-resoluutiolla. Eron alat huomaamaan vasta kun näyttökoko on erittäin suuri tai kun olet todella lähellä kuvaa. Blu-Ray tarkkuudesta on siis vaikea nauttia täysin siemauksin, kun sinulla luultavasti ei ole varaa niin suureen televisioon, että alkaisit huomata erottelukyvyn erot.

Tähän ongelmaan tai siunaukseen, riippuen katsantokannasta, on onneksi olemassa kaavioita, joilla voidaan havainnollistaa kuvakoon ja etäisyyden suhteet siihen, miten silmäsi kuvan näkee.

Allaoleva kaavio kertoo sinulle muun muassa sen, että 1080p tarkkuuseroa esimerkiksi 720p kuvaan alat huomata 50″ näytöllä vasta jos istut melkein nenä kiinni ruudussa alle kahden metrin etäisyydellä. 3 metristä eroa ei huomaa ollenkaan. Jos taas kyseessä olisi 40″ näyttö, joutuisit tuijottamaan 1080p kuvaa vähintään 1,5 metrin päästä että huomaisit eron.

Jos sinulla on vaikeuksia uskoa tätä, niin pyydä liikkeessä kokeilla teräväpiirtolähteestä saatua kuvaa (digikuvakin käy) kahdelle ruudulle, toinen 720p ja toinen 1080p vaikka 42-tuuman näytöille. Jos pystyt erottamaan normaalilta TV:n katseluetäisyydeltä (noin 3 metriä) kumpi telkkari on se tarkempi, olet aikamoinen Teräsmies.

Plasma vai LCD?

Tämä on sitten se vihoviimeinen kysymys, jota pähkäilläänkin kaupassa tuntikausia. Tämän artikkelin jälkeen ei luulisi enää hirveästi pähkäiltävää olevan.

Plasma

Plasmatelevisiot tarjoavat edelleenkin paremman ja luonnollisemman kuvan LCD:hen verrattuna, joskin ero on kaventumassa. Varsinkin juuri normitelevisiolähetyksiä katsoessa plasmatelevisiot voittavat LCD-tekniikan kepeästi, koska kuva näissä on hieman pehmeämpi. Näin ollen televisiolähetyksen kuva on koetulta laadultaan parempi, koska kuvan virheet eivät tule niin helposti esille. Plasmanäytöissä kontrastisuhde on LCD-näyttöjä huomattavasti parempi. Musta on todella mustaa. Vasta viimeaikoina LED-taustavalaisun ansiosta on LCD-telkkareissakin päästy lähemmäksi oikeaa mustaa tummanharmaan sijaan, mutta hinta on kova. Plasmanäyttöjen herkullinen värikylläisyys on myös omiaan tuottamaan lisänautintoa elokuvankatseluun.

Plasmatelkkarin kuva myös säilyy kirkkaana jokaisesta katselukulmasta, toisin kuin LCD-näytöillä.

Toisaalta eivät plasmanäytötkään täydellisiä ole. Varsinkin ensimmäisissä plasmatelevisiomalleissa oli ongelmia kuvan “kiinnipalamisen” kanssa. Konsolipelaamisessa ja tietokonekäytössä näytölle jäi usein pitkäksi aikaa staattinen kuva tai kuvan osa. Tällaisissa tapauksissa kuva “paloi helposti kiinni”, eli jäi näkymään taustakuvanomaisena varjona joksikin aikaa, jopa pysyvästi. Nykyään tämä ongelma on tosin jo hallinnassa. Tavallista TV-lähetystä tai DVD- ja Blu-Ray elokuvia katsoessa tämä ongelma ei koskaan tule esiin.

Plasmat myös kuumenevat jonkin verran ja kuluttavat enemmän sähköä kuin LCD-tekniikalla valmistetut. Koska plasmatelevisioissa on kiiltävä näyttöpinnoite, ovat ne myös alttiita heijastuksille.

LCD

LCD-televisiot pääsevät lähes samaan lopputulokseen hieman eri tietä. Tämä on se TV-tyyppi, jota syville kansan riveille eniten nykyään kaupitellaan. LCD:t siis ovat päällisin puolin saman näköisiä kuin plasmatkin, mutta eroja kyllä löytyy.

LCD-telkkareissa on useinmiten mattapintainen näyttö, joka tarkoittaa sitä, että valo ei heijastu kuvasta ja täten television sijoittelu on hieman vapaampaa. Toisaalta televisiota on pakko katsoa mahdollisimman edestä, sillä mitä sivummalle siirryt, sen himmeämmäksi kuva muuttuu. LCD-televisioiden etu on myös, että ne eivät ole ollenkaan alttiita kuvan “kiinnipalamiselle”.

Tämä ei kuitenkaan pelasta, sillä näiden telkkareiden tyyppiongelma ovat “kuolleet pikselit” (tosin harvinainen). Tämä tarkoittaa sitä, että yksi tai useampi kuvapiste ruudulla on sammunut tai palaa vain yhtä ja samaa väriä koko ajan. Jos ongelma on paha, koko näyttö pitää vaihtaa, sillä yksittäisiä kuvapisteitä ei voi korjata.

Tarjonta suurimmissa tarkkuusluokissa, eli 1080p, on jokseenkin suurempaa kuin plasmatelevisioissa. Myös LCD:n hinta 1080p resoluutioissa on useinmiten plasmaa edullisempi samassa kokoluokassa, mutta kuten sanottua, 1080p ei ole aina tavoittelemisen arvoista, vaan riippuu koosta ja käytöstä. Kuitenkin, vaikka LCD:n hinta suuremmissa tarkkuusluokissa ja pienessä tuumakoossa onkin plasmatelkkaria pienempi, muuttuu hintasuhde tuumakoon kasvaessa useinmiten plasman eduksi.

LCD-teknologiakaan ei ole täydellistä, joten tässä muutama miinuspuoli. Tyypillisesti LCD-telkkareissa on:

- pieni kontrastisuhde, eli erotus kirkkaan ja tumman välillä

- huono musta. Tummat alueet ovat usein hyvin tummanharmaita mustan sijaan. Teknologian kehittymisen myötä tämä heikkous paranee ajan myötä.

- huono liikkeenseuranta. Nopeasti liikkuva kuva epäterävöityy ja menee eteenpäin pomppauksittain. Tämä tosin parantuu pikkuhiljaa teknologian edetessä

- vähäinen suurten kokojen tarjonta. Yli 42″ kokoja on kohtuullisen vähän vielä. Plasmoja löytyy enemmän suuremmista kokoluokista.

Kenelle ja mitä?

Nyt olen päässyt saarnassani siihen vaiheeseen, että voin ruveta kertoilemaan kenen kannattaa hankkia ja millainen televisio käyttöönsä. Kuten jo on tullut varmaan selväksi, ei itselle turhista ominaisuuksista kannata maksaa, jos niistä ei hyödy mitään tai jos niistä on itse asiassa jopa haittaa, kuten televisioissa joissakin tapauksissa. Käydäänpä hieman läpi kenelle käy mikin telkkari.

Pertti perusjätkä katsoo lähinnä ”ilmaiskanavia” ja silloin tällöin esimerkiksi DVD tai DivX-elokuvia. Maksu- tai satelliittikanavia Pertillä ei näy, eikä uuden sukupolven konsolia tai Blu-Ray soitintakaan ole tulossa. Vanhanmallinen putkitöllö ei itse asiassa ole ollenkaan typerä vaihtoehto nykyäänkään tällaiselle henkilölle. Putkitelkkarit, vaikka ovatkin isoja, näyttävät normaalin TV-lähetyksen huomattavasti parempilaatuisena kuin teräväpiirtotelevisiot edellä mainituista syistä. Muun muassa itse omistan vielä 32″ laajakuvaputkitelkkarin. Laite soveltuu käyttöömme vielä erinomaisen hyvin.

Mikäli Pertin töllö kuitenkin kosahtaa ja hän joutuu ostamaan uuden telkkarin, olisi hänelle luultavasti paras valinta hyvällä skaalaimella varustettu HD-Ready plasmatelkkari. Näin ollen TV-lähetykset näkyvät kohtuullisen hyvälaatuisina. DVD-elokuvia katsoessa huomaa hän joka tapauksessa selkeää laadun parantumista putkitelkkariin verrattuna. Jos Pertti päätyy uuteen taulutelevisioon, ei hänen kannata ostaa kovin suurta (yli 42″) televisiota, sillä näin hän pystyy myös hieman vähentämään silmille pomppaavia kuvavirheitä. Pertille myös plasmanäyttö on paras ratkaisu, koska näin TV-lähetyksen virheet eivät häiritse samalla tavoin kuin LCD telkkareissa. Väritkin ovat lähes poikkeuksetta eläväisempiä.

Sauli satelliitti harrastaa taivaskanavia ja tilauksessa on muutama satelliitin kautta saatava HD-kanavakin. Muutoin Saulin televisiotottumukset mukailevat Perttiä. Saulille suosittelen laadukasta HD-Ready plasmatelkkaria, koska vaikka satelliittien kautta näkyvät HD-kanavat ovat normaalia lähetystä tarkemmalla resoluutiolla, eivät nämäkään lähetykset silti yllä Full-HD määritelmään (1080p).

Koska Saulikin harrastaa lähinnä televisionkatselua eri lähteistä, hänellekin paras ratkaisu olisi plasmanäytöllinen TV, ellei sitten hanki alle 42″ näyttöä, jolloin LCD:t alkavat olla halvempi ratkaisu.

Henri High-end on elokuvafanaatikko ja kova konsolipelaaja. Löytyy Blu-Ray soitin ja Playstation 3. Henrille, on jo HD Ready 1080 (Full HD 1080p) telkkari asiansa ajava vehje. Tällöinkin tosin lähinnä Blu-Rayn kanssa. Jos Henri asuu kohtuullisen pienessä kämpässä, eikä tilaa ole paljon, on tällöin hänellekin HD Ready (720p) telkkari oikein riittävä, koska pienellä ruudulla hän ei pääse nauttimaan teräväpiirron tuomista eduista. Jos taas Henri asuu isommassa kämpässä, jossa tilaakin riittää ja rahaa pursuaa ovista ja ikkunoista, tulee sellainen yli 50″ Full HD televisio jo kyseeseen.

Koska Henri pelaa runsaasti konsolipelejä, joissa ruudulla on lähes jatkuvalla syötöllä jokin osa kuvasta staattinen, on hänen ratkaisunsa tällöin LCD-tekniikalla valmistettu televisio. Plasmatelevisio ei siksi hänelle sovellu kovin hyvin, että näissä telkkareissa pitkäaikainen staattinen kuva saattaa “palaa” näyttöön kiinni. Uusissa plasmatelkkareissa tämä on ongelma on kuitenkin jo pitkälti eliminoitu.

Loppumietteet

Uusien näyttötekniikoiden syntyvauhti on kiihtynyt sen verran, että välillä on hieman vaikea pysyä perässäkään. Kauppiaat ja valmistajat osaavat hyödyntää tätä hämmennystä erittäin hyvin. Heidän mukaansa Full HD on vastaus kaikkiin ongelmiin (mukaviakin myyjiä toki löytyy, jotka kertovat totuuden). Todellisuushan on kuitenkin se, että kaikkein suurin resoluutio eroaa omiin silmiisi pienemmästä vasta joko erittäin suurella näyttökoolla tai katsomalla kuvaa melkein nenä kiinni ruudussa. Oletko todella halukas maksamaan preemiota tällaisesta?

Kylmä totuus on se, että suurin osa kuluttajista kokisivat huomattavasti pienemmän pettymyksen taulutelkkaria ostaessaan, jos he tyytyisivät HD Ready televisioon ja herraparatkoon vielä plasmanäytöllä. Tällaisella yhdistelmällä suurin osa kuluttajista saisi huomattavasti paremman visuaalisen elämyksen niin tavallisilla televisiolähetyksillä kuin DVD / Blu-Ray elokuvilla, varsinkin kun todennäköisin ostos on kooltaan nykyään 42″ – 47″.

Tällä hetkellä ei muita samankaltaisia kirjoituksia.