Säästäminen on monelle kirosana, joka tarkoittaa tarpeetonta kituuttamista alle tulojensa. Säästeliäisyys on jotain, jota jopa häpeillään. “Minä ansaitsen niin paljon, ettei minun tarvitse säästellä, sitä paitsi lainaa saa pyytämällä“, on nykytrendin mukaisesti yleinen sanonta. Toinen ääripää taas veisaa, että “en minä pysty säästämään, kun ansaitsen niin vähän“. Näitä lauseita pidemmälle ei tunnu ajatuksenjuoksu kulkevan.

Hyvätuloiset:

“Miten sinä saat niin paljon palkastasi säästöön, vaikka ansaitset vähemmän kuin minä?“, kuuluu kysymys usein. Tämä kysyjä on poikkeuksetta yliopiston käynyt, erittäin hyvin toimeentuleva henkilö… joka on silti PA ja kulkee palkkanauhasta toiseen. Tämä henkilö elää nimenomaan pitkälti samankaltaisessa uskossa, jonka ensimmäisessä virkkeessä kuvailin.

Kyseinen henkilö ei myöskään ole koskaan pysähtynyt miettimään millaiseen paskaan ne tulot oikein hukkuvat; hän ei kilpailuta mitään, ostaa aina kalleinta ja uusimmat lelut on tietenkin oltava. Hän elää pelkän tunteenpalon voimalla, vaikka nimenomaan tunteet on oman talouden hoitamisessa jätettävä jäähypenkille ja rauhoituttava katsomaan missä oikein mennään – hauskaa voi silti pitää.

Säästeliäästi toimiminen nimenomaan ei tarkoita kituuttamista, vaan rahan ja ajan tehokasta käyttöä; saat enemmän vähemmällä. Itse en säästämisestä puhuttaessa tarkoita aina pelkästään rahaa, vaan myös omalle ajankäytölle on osattava laskea arvo. Säästäminen asenneajattelun kautta tarkoittaa vastuun ottamista itsestään.

Pienituloiset:

Ylempänä puhuin karrikoidusti vastuuttomasti tuhlailevasta maisterisihmisestä. Säästäminen koskettaa kuitenkin myös pienituloisia, ehkä jopa enemmän. Pienituloisilta henkilöiltä (joita lähipiirissäni on paljon), kuulen jatkuvalla syötöllä, että heillä ei ole varaa säästää. Tämä on kuitenkin suoraan sanoen höpönlöpöä, voin nimittäin todistaa asian.

Neuvojeni ja säästöohjelmani avulla eräskin lähipiiriini kuuluva avarakatseinen (pienituloinen = alle 1000 €/kk netto) onnistui noin 1 1/5 vuodessa säästämään itselleen 2000 € puskurirahaston, joka on niillä tuloilla suuri summa. Häntä eivät enää pikkujutut vaivaa ja elämää pystyy suunnittelemaan hieman pidemmällekin. Kyseinen henkilö noudattaa edelleen hänelle yhdessä suunniteltua ohjelmaa ja saa kuukaudessa tasaisesti 200 €/kk säästöön; palkkakin on tosin noussut 1100 €/kk netto. Elämänlaatua ohjelma ei huonontanut, päinvastoin, moni murheenaihe hälveni. Järkevöitimme vain rankalla kädellä kuluja ja mietimme mihin hän pyrkii ja ennen kaikkea miksi.

Miksi säästää?

Siinäpä suurin kysymys onkin. Miksi säästää? Ennenkuin tämä on itselle selvää, on “pakkosäästäminen” kuin dieetti; hetken sitä jaksaa, mutta sitten jälleen repsahdetaan. Oikein kusessa olevien on helpompi pysyä ruodussa, kun ei ole vaihtoehtoja. Velkakierteeseen hitaasti vajoavien tai muuten vain huolettomasti kuluttavien, oli sitten hyvä- tai pienituloinen, on vaikeampi lähteä tapojaan muuttamaan, koska tuntuvia ongelmia ei vielä ole.

Aktiivisen (esim. 50 €/kk säästötilille) säästämisen lisäksi tulen opastamaan rakkaita lukijoitani myös passiivisen säästämisen (mistä saan jauhelihaa sikahalvalla tai uusimman AC/DC:n albumin ilmaiseksi tai miten säästän aikaa tietokoneen kanssa) saloihin.

1. Ensisijainen syy miksi aktiivinen säästäminen kannattaa aloittaa tuloluokasta riippumatta, on turva. Kun sinulla on muutaman kuukauden tuloja vastaava summa “hätärahastossasi” tai patjan alla, eivät yllättävät, pakolliset menot kaada maailmaasi saman tien, etkä joudu turvautumaan kalliisiin lainoihin. Yllättäviä menoja tulee AINA.
2. Tuotto ja vaurastuminen tulee hyvänä kakkosena. Suomalaisella palkkatyöllä ja verotusasteella ei miljonääriksi tule kukaan. Sen saa selville helposti, kun lasket paljonko sinulla jää kuussa käteen ja kerrot vastauksen eläkeikään asti. Omaa tilannetta voi merkittävästi helpottaa laittamalla rahansa töihin, sen sijaan että aina vain tekisi töitä rahasta. Näin ollen saat enemmän tuottoa töissä käyttämällesi ajalle. Kyllä, myös pienituloisen kannattaa ottaa yksinkertaiset ja toimivat sijoitusvinkkini vastaan.
3. Tavoitesäästäminen on myös merkittävä aktiivisen säästämisen muoto. Jos himoitse esimerkiksi stereosatsia tai autoa, todennäköisesti joudut laittamaan tavoitetta varten hieman sukanvarteen.

Passiivinen säästäminen on helpoin säästämisen muoto, sillä se ei varsinaisesti vaadi luonteenlujuutta, lähinnä mielenkiintoa hintatasoon. Maailmassa on uskomattoman yksinkertaisia tapoja säästää niin aikaa kuin rahaakin jokapäiväisissä asioissa.

Joka tapauksessa, tervetuloa lukemaan blogiani! Lupaan, että ohjeitani noudattamalla tulet säästämään lyhyessä ajassa tuhansien eurojen edestä selvää rahaa ja saat sen myös poikimaan. Nauttikaa!

Alla muita kiinnostavia kirjoituksia:

1. Miten ja miksi luoda henkilökohtainen hätärahasto?
2. 3 kivenkovaa tarjousta tyylifriikeille ja lisäetu jolla jokainen säästää satasia
3. Miksi lottovoittaja ei kauaa rahoistaan nauti?
4. Miksi finanssikriisin ei olisi pitänyt olla yllätys kenellekään?
5. Lumipalloefektin voima